Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen melkein syöksyin pihalle. Totta - itsekin jäin mietiskelemään, mihin ihmeessä minulla on "muka kiire".

Ehkä se johtuu siitä, että olin saanut päähäni pistää kerrostalon puoleisen orapihlaja-aidan sopivasta kohtaa poikki, jotta se hiukan tuuhenee. Sillä sivulla on myös vieressä tavallinen puuaita.
Tai ei oikeastaan tavallinen puuaita vaan AITAKI-laatutuotteen ensimmäinen prototyyppi 1980-luvun puolenvälin tienoilta...
Edellä mainittuun liittyy olennaisesti se, että iso peräkärry on tällä hetkellä sopivasti "hollilla" puu-ja varastorakennuksen kupeessa ja sille saattaa olla lähiaikoina muutakin käyttöä.

Jospa siihen saamme tämän päivän aikana lastin Karjalahdelle vietäväksi lähipäivinä...

Kyllä - pensasaita on leikattu, pistän loput oksat huomenna peräkärryyn.

Käväisin mutkan kesäautollamme. Vein romua Syväkankaan Moni-Tarmoon, jossa oli tuttuun tyyliin hyvä palvelu.
Ajelin Tervaharjun/Jungon kautta. Kyllä tuon kuplahallin seutu on murheellisen näköinen.

Kävin tankkaamassa kesäautomme. Ajellessani sisäsatamaan totesin auton olevan varsinainen "katseenvangitsija". Moni pää kääntyi. 
Melkein luin henkilöiden ajatuksia:"Vieläkö tuommoisiakin autoja on liikenteessä!"

Kävin City Motorissa jututtamassa tuttua varaosamyyjää. Kerroin hänelle, että laturin hihna on kiristetty, seuraan tuota akkutilannetta. Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmia. Jos näin niin ensi viikon operaatiot taitavat jäädä väliin. Selvää säästöä. 

Kuntavaalipohdiskelua...

Jo kauan sitten edesmennyt kalakaverini totesi minulle todistettavasti:"Valitsetpa minkä puolueen tahansa, minä äänestän sinua." Arvelen, että hän äänesti minua vuoden 2000 kuntavaaleista alkaen...
Hän oli henkilö, joka osittain vaikutti siihen, että 1990-luvun lopussa päätin lähteä kuntapolitiikkaan mukaan, vaikka siihen saakka olin päättänyt olla siitä täysin sivussa.

Jos olisin ollut pelimies, olisin Kemissä valinnut oikean puolueen orastavan poliittisen urani ryydittämiseksi.

Valintaani vaikutti pääasiassa isoisäni Aukusti Pyykkö, vaikka en ole hantä koskaan tavannut. 
Olen halunnut ymmärtää, että hän oli maanläheinen uurastaja, maanviljelijä.
Siksi tein oman taideteoksen Aukustin ja myös vanhempieni ja minunkin kotitalon vintiltä löytämästäni alushousun flanellipaikasta. Löysin sen purkaessani vanhan rakennuksen 1980-luvun puolenvälin seutuvilla.
Taideteos on nimeltään Paikka paikan päällä, markka markan päällä. Taideteos, taulu on nykyisen päärakennuksemma eteisessä - aina silmissämme...

Niin - asumme paikassa, joka kuului Aukusti Pyykön omistamiin maihin. Olemme siis juurillamme - vahvasti.

Olen yrittänyt viestittää kemiläisille, tuntemilleni ihmisille, lähde mukaan kuntavaaliehdokkaaksi. Toistaiseksi vaatimattomalla "saannolla". Toki olen saanut myönteistä palautetta...

Renkaanvaihtoa tai sitten ei...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme pihalle touhuamaan. Minä lumi- ja jäähommiin ja vaimoni kuivien paikkojen rapsutukseen.

Kuitenkin kesken lumihommien = turhauttavien lumihommien kävi mielessäni josko vaihdan Land Roveriin kesärenkaat alle.

Muistin aivan varmasti, mihin olin rengasmutterihylsyn teleskooppivarrella pannut eli vaimoni tekemään mustaan tarvikepussiin. Pussi esiin kesäautomme välitilasta, mutta eihän siellä ollut tarvittavaa työkalua, oli toki aikanaan varaamani jatkovarsi, putkenpätkä ja toinen rengasmutterityökalu.
Mitä ihmettä, missä em. työkalu mahtaa olla - varmuuden vuoksi tutkin päärakennuksen autotallissa olevan Mersun takakontin. 
Kyllä vaahtosammuttimen alla oli - toinen musta tarvikepussi - niin ja juuri siellä mitä pitikin...

Muistin oikein, mutta sitä en muistanut, että pusseja olikin kaksi.

Kerroin vaimolleni, että olin ilmeisesti laittanut kunnon renkaanvaihtovarusteet Mersun takakonttiin käydessämme kaksi kesää sitten ensimmäistä kertaa sukukokouksessa Kainuussa Ristijärvellä...

Olen aikaisemmin maininnut, että Land Roverin tunkki on "äläskelpoisen" oloinen. Testasin sitä, kyllä kai sillä auton saa asiallisesti ylös ja alaskin.

Saapa nähdä, intoudunko vielä tälle päivälle rengashommiin...

Niinhän siinä kävi, että renkaat on vaihdettu. Olihan äheltämistä "kevyttunkilla".

Kävi mielessä, että FI-kisoissa neljä rengasta vaihtuu muutamassa sekunnissa. Ammattimies hyvillä välineillä vaihtaa renkaat ilmeisesti 15-30 minuutissa. Tällainen meikäläinen rauhalliseen tahtiin tunnissa kahdessa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin halkomassa loput puut halkomakoneella. Fiilistely muutaman kalikan osalta vielä Fiskarsilla ja heittelen loputkin kalikat kuivumaan puu- ja varastovajan peinnäiseen nurkkaan - määnyt olivat kosteita. 
Kiinankirvestä ei tarvinnut tällä kerralla käyttää. Ehkä huomenna siivoan kulmauksen, niin sen osalta kesä saa tulla.

Varasin ja maksoin nettipankin kautta kesäautomme katsastuksen viikon päästä kekiviikkona 13.05.2020 klo 14.20 K1-katsastusasemalle Karjalahdella.

Nyt alan orientoitumaan tarkastuslauatkunnan kokoukseen iltapäivällä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen taidan toteuttaa tutut kuviot. Lähden pihalle katselemaan, onko siellä mitään järkevää tekemistä.

Todennäköisesti saan sahautettua tänään puu- ja varastokatoksen kuusipuut pienemmiksi ja aikanaan kaadetut kaksi männynnatsaa niin lyhyeksi kuin se on mahdollista. Kannot jyrsitytän aikanaan pois...

Jututin hetki sitten etupihalla tuttua ohikävelijää. Koronavirus-tilanne oli päällimmäisenä aiheena.

Tänään käväisen kaupungin keskustassa fiilistelemässä eilen liikennekäyttöön otetulla kesäautollamme. Täytynee katsella jo alustavasti katsastusaikaa.

Puut on amupäivällä sahattu. Kyllä pihkaisten havupuiden tuoksu on mahtava.

Kyllä - käväisin kesäautolla keskustassa ja sisäsatamassa. Ei näkynyt enää pilkkijöitä, eiköhän nuo jäät ala muuttua vedeksi vähitellen.

Kotiin tultuani aloitin puiden pilkkomisen halkomakoneella ja vähin fiilistelin Fiskarsillakin. Huomenna jatkan hommia aamupäivällä.

Tarkastuslauatkunnan kokous on Kemin kaupungintalon valtuustosalissa iltapäivällä - väljästi...

Selityksen mestareita - musta ei ole valkoinen...

Silloin tällöin vedän pois tekstini tai lainaukseni, vähintäänkin jonkun kommentointiketjun, joka on lähtenyt - mielestäni - sivuraiteille. Sellaista tapahtuu varsinkin Facebook-foorumilla. Miksi?
Siksi että en kerta kaikkiaan jaksa lukea iänikuista jankkaamista jostakin asiasta. Sillä foorumilla on selityksen mestareita pilvin pimein. Siellä yritetään muuttaa musta valkoiseksi ja välillä päinvastoinkin. Se on kerta kaikkiaan rasittavaa.

Olen väittänyt olevani superoptimistinen, olen sitä edelleenkin, mutta kyllä muun muassa Kemin taloudellinen tilanne saa minussakin aikaan pessimistin elkeitä. Nyt eivät kohta riitä mitkään järkevät ratkaisukeinot talouden syksykierteen katkaisemiseksi ja suunnan muuttamiseksi.

Totta - olen ollut itsekin vähin mukana tätä taloudellista kurjuutta lisäämässä, mutta onneksi silmäni ovat auenneet - monta vuotta sitten. 
"Eletään kuin Amerikassa." ennen sanottiin. Nyt em. maininta on murheellisen ontuva... 

Ainakaan lisää velkaa tekemällä asiaa Kemissä ei ratkaista - päinvastoin. Odotan kiinnostuneena Kemin kaupunginhallituksen toimenpidelistaa, se on alustavien tietojen mukaan pitkä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen otin kesäautomme VW Doppel TD:n liikennekäyttöön Trafin sivuilta. Todennäköisesti se katsastetaan viikon-kahden sisällä.
Voi olla, että käväisen sillä lenkin ajelemassa heti aamupäivällä tyhjennettyäni sen välitilaa tavaroista. 

Tontilla jatkuvat "kesäntulonjouduttamistyöt" = jäiden hakkaaminen ja kukaties lumien hajottaminen... 

Haiskahtaa vähän siltä, että tästä päivästä tulee oikea stahanovilainen aktiviteettipäivä.

No joka tapauksessa kävin jyrisyttelemässä pienen lenkin kesäautollamme ja pistin sen akun vielä varmuuden vuoksi lataukseen päärakennuksen päädyssä.

Land Roveria siistiessämme pohdiskelimme, josko pistäisimme senkin pois liikennekäytöstä sen jälkeen, kun kesäautomme on katsastettu. Tällä hetkellä ei ole juuri ajoja ollenkaan.

Järjestelin puu- ja varastokatosta. Odottelen katunaapuria puunsahaushommiin. Sittenpä minulla onkin hetkeksi aikaa puiden halkomista...

On sunnuntai 03.05.2020 entä sitten...

On sunnuntai 03.05.2020 entä sitten...

Niin - perinteisten aamutoimien jälkeen päätin katsella, mitä maailmalla on tapahtunut. Ei mitään järisyttävää ainakaan toistaiseksi.

Suomessa näyttää koronavirus-asiat olevat kohtalaisen hyvin hallinnassa.

Menin nettipankkiin pitkästä aikaa. Tuskinpa sielläkään mitään kummoisempaa tulee vastaan. No - pistin maksuun muistin aikana Hahtisaaren venepaikan.

Hyvä ja turvallinen paikka, jolle toivottavasti lähestyvänä kesänä on paljon käyttöä...

Kävimme hetki sitten pienen kävelylenkin Möylyntien kautta Syväkankaan koulun kulmalta takaisin Kurikankadulle, Sports Trackerin mukaan vajaa 2,5 km ja aikaa 40 min, aikamoista köpöttelyä mutta hyvä niinkin. Tämänkin kävelylenkin aikana totesimme, että kyllä mökkiläisillä on tavaraa tonteillaan...

Jatkan eilistä Kemin kaupungin lautakunta-aineistojen selailua kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan osalta...

Illansuussa pistän todennäköisesti työvaatteet päälle ja menen "jyystämään" noita pihan jäätelejä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana keittiön kahvipöydän ääressä istuessani ja ulos sen hetkistä vesisadetta katsellessani päätin toteuttaa toisenlaisen lauantaipäivän.

Aluksi pistin päärakennuksen takkaan tulet.

Kemin kaupungin tarkastuslautakunnan kokous on keskiviikkona 06.05.2020 klo 14 alkaen väljästi Kemin kaupungintalon valtuustosalissa. 
Tavoitteena on muun muassa viime vuodelta arviointikertomuksen alustava hahmottaminen. 
Saimme asiaan liittyvänä Kemin kaupungin toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen vuodelta 2019 viime kokouksessa.
Olen em. aineistoon alustavasti tutustunut, tänään lisätutustumista ja lisäksi itselläni on tavoitteena käydä läpi kulttuurilautakunnan kokouspöytäkirjat vuodelta 2019. Taloudellisilta vaikutuksiltaan pieni kulttuurilautakunta ja suuri sosiaali- ja terveyslautakunta ovat olleet minun erityisen kiinnostuksen kohteina...

Näin kai se tämäkin koronavirus-karanteenipäivä sitten kuluu, jos ei mitään yllättävää pääse tapahtumaan...

Ei yllättävää mutta sade lakkasi, lähdin pihalle "jäähylle", rentoutumaan tunniksi.
Miksi?
Siksi, että kyllä tuo Kemin kaupungin toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2019 on rankkaa/synkkää luettavaaa, vaikka toisaalta aineistosta tulee esiin myös erinomaista aktiviteettia, toimeliaisuutta ja uusia avauksia.

Nyt on Koronavirusvapunpäivä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kommentoin Miettusen Timon hienoa kuvaa Paavonkarista. Virtaavaan veteen vastavirtaan arvelin ahvenia nousenvan kutemaan Hamina- ja Kattilalahdelle. Kalastajia ei ainakaan siihen aikaan ollut näköpiirissä.

Entiset oppilaani usein mainitsivat kyseisen paikan, kun kerroin kesäaikaisesta kalastusharrastuksestani eli jigi- ja kesäpilkkionkimisesta ja katiskoinnista varsinkin kutuaikaan.
"Mene sinne, siellä saa helposti ahvenia." he sanoivat. Muistaakseni sanoin, että liian helposti.

Oli niin tai näin, kutuahventa ja -haukea alkaa olla kohta liikkeellä. Eiköhän nuo jäätkin tuosta vähitellen sula...

Täällä pihalla Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella ne näyttävät olevan sitkeästi paikoillaan.

Koronavirus raivoaa pahiten hoivakodeissa...

Koronavirus raivoaa Suomessakin pahiten erilaisissa hoivakodeissa - kyllä juuri siellä, missä ihmiset ovat hauraimmillaan. Tämä oli ennustettavissa mutta...

Kuitenkin on murheellista todeta, että ihmiselo loppuu yksin ilman lähimmäisiä. Toki elämän kalkkiviivoilla on läsna ammattitaitoinen hoitohenkilökunta, jonka käytössä on kaikki viimeisten hetkien elämänlaatua tukevat elementit: Lääkkeet, laitteet ja nimenomaan läsnäolo. 

Monille meistä on jäänyt aikaisemmista ajoista mielikuva näistä ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa vaativista ihmisistä, vanhuksista. Vanhuksista, joista osa suu auki pötköttelee vaipoissa laidoilla varustetuissa sängyissä aika lailla tietämättöminä maailmanmenosta.

Koronavirus on tuonut uusia elementtejä murheellisiin kuviin. Vanhukset ovat letkuissa ja kukaties vielä viimeiset hetket hengityskoneessa.

Murheellista.

Keskeltä & Kovaa...

Näin Suomen Keskusta rp:n sivuilla mielenkiintoisen otsikon: Keskeltä & Kovaa ja siihen jatkoa mihin sitä Keskustaa oikein tarvitaan?

Asiaa tarkemmin analysoimatta totean, että kyllä Keskustalla on tärkeä rooli suomalaisessa elämänmenossa, se on huomattu erityisesti poikkeusolosuhteissa.

Oletko antanut jo palautetta Keskustan uudistusohjelmaan? Ehdit sen vielä tehdä vapun aikana lausuntokierroksen päättyessä huomenna vappupäivänä.

Aiheeseen ehdit vielä virittäytyä Keskustan podcastin eli ääniohjelman myötä, mihin pääset helposti tästä: https://anchor.fm/suomenkeskusta
Vieraana Keskustaan perehtynyt kirjailija Juha Itkonen ja aateguru Ilkka Miettinen.

…Näytä lisää

Mitä tänään Vappuaattona tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet, kaikki ok. Päätin lähteä pihalle katsomaan, onko mitään järkevää tehtävissä/tekemistä. 

Vaimoni aikoi mennä pikapikaa kaupassa käväisemään - turvallisesti...

Niin - jäitä tavallisella rautalapiolla lohkoin ja muovilapiolla lumia hajottelin.

Yllätin vaimoni siirtämällä logokuusien edessä, keskellä pihaa olevaan keinuun istuinosan Pikkupuolen katoksesta paikoilleen. Koetestasin sen ja hyvältä tuntui...

Siinä istuskellessa kävi mielessä, että tämänkin tontti ja lähiympäristö on minunkin elämäni aikana muuttunut tosi paljon.

Hyvä, että muutokset osittain näkyvät muun muassa ystäväni, taidemaalari Olavi Korolaisen useissa lyijykynäpiirroksissa, jotka häneltä taannoin tilasin...

Entinen KEMI OY muuttuu...

WikiPediatekstiä:

Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kemin selluloosa- ja kartonkitehdas kesällä 2007.

Kemin sellutehdas on Metsä Fibren omistama tehdas Kemin Pajusaaressa. Tehtaalla työskentelee noin 220 työntekijää

Historia

Kemin sellutehdas oli alun perin Kemi Oy:n sulfiittiselluloosatehdas, joka perustettiin vuonna 1919. Sittemmin rakennettiin sulfaattiselluloosatehdas vuonna 1927 ja kartonkitehdas vuonna 1971. Kemi Oy fuusioitiin Oy Metsä-Botnia Ab:hen vuonna 1991. Kartonkiliiketoiminta erotettiin omaksi yhtiökseen Kemiart Liners Oy:ksi vuonna 2002. Vuonna 2012 Metsä-Botniasta tuli Metsä Fibre. Samassa yhteydessä Kemiart Liners Oy puolestaan tuli osaksi Metsä Board Oyj:tä.

Uusiminen tai uusi tehdas

Tehdas on uusittu 1980-luvulla. Vuonna 2018 yhtiö aloitti selvityksen tehtaan uusimisesta. Mahdollista on myös, että tilalle rakennetaan kokonaan uusi tehdas. Uuden biotuotetehtaan tuotantokapasiteetti voisi olla yhtä suuri kuin Äänekosken biotuotetehtaassa eli 1,3 miljoonaa tonnia sellua vuodessa.

Huhtikuussa 2019 Metsä Group oli uuden 1,5 miljardin euron biotuotetehtaan kannalla. Lopullinen rakentamispäätös tehdään vuonna 2020. Investointi edellyttää Ajoksen väylän syventämistä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme tekemään kevytkävelylenkin. Tällä kerralla Sports Trackerin mukaan noin 2 kilometriä ja 45 minuuttia. Osa ajasta kului tuttujen kanssa matkan varrella jutellessa.

Kraaselin suunnassa kävellessämme tälle keväälle kuuluivat ensimmäistä kertaa kuovien äänet, niitä näytti lentelevän useita.
Kotiin tultuamme ja tätä kirjoittaessani ulkona on kevyt lumisade, varmaan sitä paljon puhuttua "entisen surmaa"...

Niin - eilisestä sen verran, että käynnistin kesäautomme eli VW Doppel TD:n ja siirsin sen pihalla hiukan toiseen paikkaan päärakennuksemme päädyssä.
Todennäköisesti otan sen liikennekäyttöön parin viikon sisällä ja käyn katsastamassa.

Em. autoon liittyvänä olen eräälle autokauppiaalle ilmoittanut, että se ei ole enää vaihdon välineenä. Voi olla, että sen joku aikanaan museokatsastaa tai sitten ei, joka tapauksessa ensi kesänä sille ainakin on käyttöä...

Mitä jäljellä koulu- ja opiskeluajoilta...

Mitä jäljellä koulu- ja opiskeluajoilta - niin mitä...

Kansakouluajoilta Ritikan kansakoulusta minulta todennäköisesti löytyy luokkakuvat ensimmäisestä neljänteen luokkaan. 
Koulutodistuksia ei lainkaan ja eipä oikeastaan muutakaan. Toki muistoja, pääasiassa mukavia muistoja koulusta ja koulumatkoilta,,,

Oppikouluajalta Kemin lyseosta saattaa löytyä yksi luokkakuva, kukaties joku myöhemmin pyydetty keskikoulutodistus Kemin teknilliseen kouluun pyrkimistä varten. Muistaakseni keskikoulun luokkasormus on vielä tallella. 
Niin - olen säilyttänyt oppikouluaikaiset piikkarit ja pesäpalloräpylän - jotain nostallgiaa sentään, ne ovat päärakennuksen autotallin hyllyllä...

Kävin kaksi vuotta Kemin teknillistä koulua vuosian 1966-68. Silta ajalta minulla ei taida olla yhtään luokkakuvaa. Otettiinko niitä silloin ollenkaan?
Todistukset ovat tallessa. Tallessa ovat myös silloisen lehtorin Valdemar Rantosen opettamat deskriptiivisen geometrian piirustukset ja koneopin harjoitustyöt sekä Kemin ammattikoulun rehtorin Vilho Parviaisen Karjalahdella pitämät fysiikan harjoitustyöt, laboraatiot - miksi ihmeessä - siksi että kaikki edellä mainitut työllistivät tosi paljon, olivat aikaavieviä...

Opiskelin Tampereen Teknillisessä Oppilaitoksessa vuosina 1968-72. Siltä ajalta minulla ei ole luokkakuvaa, ainoastaan kurssijulkaisun yksittäiset kuvat. Opiskelutodistukset ovat tallessa.
Neljän vuoden opiskelustani on muistoina ainoastaan matematiikan, fysiikan ja kemian mapit. 
Olen joskus niitä selaillut ja todennut, että eipä noitakaan ole sen jälkeen kovinkaan paljon tarvinnut. Toki tiedoista on ollut hyötyä, osa tiedoista taitaa olla "selkäytimessä" - mene ja tiedä. 
Saattaa olla, että jossakin varastolaatikossa ovat koneopin, selluloosa- ja paperiteknologian harjoitustyöt. 

Kävin 1970-luvun loppupuolella Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopiston (AHO).
Silta ajalta saattaa löytyä muutama kuva jostakin laatikon pohjalta. Luonnollisesti tutkintotodistus on tallessa sekä opinnäytetyö, tutkielma. Kukaties jotain näytetuntien suunnitteluun liittyviä aineistoja saattaa löytyä jostakin mapista...

Lisäksi Lapin Yliopiston hallinto-opiskelujen aineistoja ja tutkintotodistus saattaa olla tallessa.
Samoin aiempia aikuiskasvatukse approbatur-tutkintomateriaaleja.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin "aamukävelylle" pihamaalle. Eipä siellä ole paljoakaan tehtävissä. Muun muassa lumikinokset äköttävät paikoillaan lähes entisellä tavalla.

Lähdimme käymään pikapikaa Lallinperäntiellä Paavonkarissa. Sieltä pois ajaessamme monet ajatukset kävivät mielessä menneistä vuosista.
Ajellessamme vanhan Veitsiluodon/Rytikarin koulun, oikeastaan koulujen ja opettajien asuinrakennuksen ohi erityisesti kävi mielessäni ajatus tuon yhä edelleen ränsistyvän asuinrakennuksen kohtalo.

Kävimme sitä katsomassa kauan sitten. Kaupungin virkamies esitteli sitä meille. Itselläni oli vahva ajatus "talo meren äärellä" ja sitä kautta rakennuksen remontointi - pikkuhiljaa.
Tein siitä jopa suunnitelmat ja laadin avustusanomukset Museovirastolle.
Muistaakseni viimeksi työhuoneeni kirjahyllyä "siivotessani" pistin paperit pahvilaatikkoon, joka on tällä hetkellä päärakennuksen autotallissa.
Olen asiasta ainakin suusanallisesti kertonut tuttavilleni asian tultua muussa yhteydessä esiin.
Hyvä suunnitelma - vaikka itse sen sanonkin - jonka joku "äkkirikastunut" voisi Kemissä toteuttaa...

Mutta nyt ensimmäistä kertaa päärakennuksen terassille päiväkahville. Täytyy pistää vaatetta riittävästi päälle...

Käsintiskauspohdiskelua illansuussa...

Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani pääasiassa ammatillisella sektorilla usein tuli esiin, mikä on tärkein oppiaine. Muistaakseni oppiaineista, niiden tärkeydestä käytiin joskus lievää kädenvääntöäkin.

Kerroin aina oppilailleni, että - minun mielestäni - tärkein oppiaine on äidinkieli. Äidinkielen niin suullinen kuin kirjallinenkin taito. Olen edelleen samaa mieltä...

Huhtikuun viimeinen tynkäviikko alkoi...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle katselemaan maailmanmenoa eli onko mitään kesän edistämiseksi tehtävissä.
Vaimoni lähti viemään postin vietävaksi perinteisen kuukausikirjeen Helsingin Vuosaaren Aurinkolahden lastenlapsille, Annalle ja Laurille.

Minä kiertelin hetken aikaa jäähakun kanssa ja kopsin irti niitä reunajäitä, jotka kohtuudella lohkesivat. 
Kerrostalon puoleisessa kulmauksessa on ollut isoja tuomia aikanaan.Ne on meidänkin aikana ainakin kolmeen kertaan kaadettu. Kun kantoja ei ole jyrsitty kappaleiksi, niistä työntyy aina vaan uutta kasvustoa. 
Niin nytkin sinne on syntymässä aikamoinen tuomipöheikkö. Ovat jo hiirenkorvalla. Samoin punainen villiviinimarjapensas aidanvieressä...

Toisessa tontin kulmauksessa eli perunapelto-, ryytimaa-, raparperipuska- ja matopeltokulmauksessa lumet häipyvät verkkaisesti. Päätin hiukan asiaa lapiolla avittaa.

Yksi kerrostalonaapureista oli pihalla auton konepelti ylhäällä. Sanoi lataavansa akkua, kun tulee niin vähän ajetuksi ja lyhyitä matkoja. Sieltähän sitä lämmityspistorasiasta laturin kautta virtaa saa.

Toin korillisen koivu- ja kuusiklapeja sisään puu- ja varastokatoksesta. Voi olla, että illansuussa pistän päärakennuksen takkaan tulet, sillä siellä on ollut eilisestä alkaen valmis latinki puita odottamassa...

Kukaties loppupäivä menee "konttorihommissa" eli seuratessa, mitä maailmalla tapahtuu.
Kyllähän tuo koronavirus on vihonviimeinen riesa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin päärakennuksemme terassilla haistelemassa huhtikuun 2020 viimeisen sunnuntain ilmaa. Kylmää - viitsiikö edes sauvakävelylenkille lähteä. 

Totesin vaimolleni, että emme taida pitkään aikaan juoda aamukahveja terassilla...

Työhuoneeni kirjapöydän ääreen istahdettuani kävi taa mielessä: Pitäisikö se aloittaa?
Mikä?
Kemin kaupunki Toimintakertomus ja tilinpäätös 2019 tarkastelu...
Miksi?
Siksi, että tarkastuslautakunta laatii perinteiseen tapaan arviointikertomuksen menneestä vuodesta. Sen laatiminen on toki jo aloitettu, mutta saatuamme yllä olevan aineiston haltuumme kuluvan viikon tiistaina loppuhuipentuma alkaa olla edessä.

Kyllähän tuo vuosi 2019 Kemin osalta oli taloudellisesti synkkä, tosi synkkä.