Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Politiikka|Kolumni
Koronapandemia osoittaa, että kansakunta kykenee suuriin yhteisiin ponnistuksiin
Mitä pidemmälle olemme eläneet poikkeusaikaa, sitä enemmän ovat lisääntyneet myös solidaarisuus ja yhteisvastuu. Monet auttavat toisiaan pelkkää hyvyyttään, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Julkaistu: 7:58
Kuva: AKU ISOTALO
TÄTÄ jatkuu nyt vähintään kuukausia. Parasta on vain tottua. Kun tilanteelle ei mitään voi, pitää yrittää nähdä, mitä myönteistä koronapandemiasta voi koitua.
Myönteistä on jo se, että meillä on vain maailmanlaajuinen epidemia, pandemia, eikä maailmansotaa. Ihmisiä ei yritetä nyt tieten tahtoen tappaa, vaan pelastaa. Infrastruktuuria, tuotantolaitoksia eikä kaupunkeja pommiteta maan tasalle. On helppo palata normaaliin, kunhan tästä selvitään.
Nyt on oiva tilaisuus miettiä uudelleen elämänarvojaan. Ehkä kaikki se, mitä olemme pitäneet itsellemme kuuluvana, ei olekaan niin välttämätöntä. Ehkä elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin raha, tavara ja kaupalliset huvitukset.
Ihmissuhteet ja välittäminen ovat nousseet arvoonsa nyt, kun sosiaalisia kontakteja yritetään karsia.
EPIDEMIAN alku oli itsekkyyden aikaa: esimerkiksi hamstrausta ja vastuutonta pakkautumista Lapin hiihtokeskuksiin. Nyt maksamme itsekkyyden ja piittaamattomuuden laskua kaikkia koskevina rajoituksina.
Mitä pidemmälle olemme eläneet poikkeusaikaa, sitä enemmän ovat lisääntyneet myös solidaarisuus ja yhteisvastuu. Monet auttavat toisiaan pelkkää hyvyyttään. Suurin osa kansalaisista ymmärtää ja tukee hallituksen asettamia rajoituksia, vaikka ne vaikeuttaisivat heidän elämäänsä.
Poliittinen konsensus on palannut, ainakin hetkeksi. Niin hallitus kuin oppositiokin keskittyvät toistensa nokkimisen sijasta kansakunnan parhaaseen. Tosin joutavaa pikkupolitikointiakin yhä esiintyy, muun muassa lavastettuja erimielisyyksiä toimenpiteiden aikatauluista.
Työmarkkinajärjestötkin ovat pystyneet hädän tullen sopimaan rankoista muutoksista muun muassa yt-neuvotteluaikoihin ja työttömyysturvan karensseihin.
TÄMÄ kansakunta kykenee sittenkin hädän tullen yhteiseen suureen ponnistukseen.
Epidemia on osoittanut, että meillä on parempi terveydenhoitojärjestelmä kuin useimmissa muissa maissa, pätevät asiantuntijat ja toimiva hallinto. Meillä päätöksenteko perustuu asiantuntemukseen ja tutkittuun tietoon eikä esimerkiksi suosion tavoitteluun.
Meillä on hallitus, joka pystyy jämerään toimintaan kriisitilanteessa. Meillä on nuori pääministeri Sanna Marin (sd), joka on kuin luotu tämän vaikean vaiheen johtajaksi.
Marin joutui pääministerinä melkein kylmiltään suorastaan epäinhimillisen vaikeiden tehtävien hoitajaksi. Jopa poliittisten kilpailijoiden mielestä hän on selviytynyt loistavasti.
Hän malttaa kuunnella asiantuntijoita. Hän osaa pitää hallitusjoukkueensa koossa ja jakaa vastuuta. Hän puhuu asioista rauhallisesti ja selkeästi. Sillä on suuri arvo juuri nyt.
PRESIDENTTI Sauli Niinistö on auttanut ratkaisevasti kansakuntaa ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja siten myös hyväksymään kovatkin toimet. Presidentti ja hallitus ovat kyenneet saumattomaan yhteistyöhön.
Uskon, että nykyinen hallituspohjakin on paras mahdollinen tähän tilanteeseen. Siinä ovat mukana puolueet, jotka ovat ennenkin kyenneet yhteistyössä viemään kansakunnan läpi kovimpien aikojen.
On sanottu, että meillä on ollut hyvä herraonni, varsinkin kriisiaikoina. Niin näyttää olevan nytkin.
Demokraattinen järjestelmä on ylipäätään osoittanut toimivuutensa ja kriisinkestävyytensä. Sekin pystyy nopeisiin ja koviin toimiin silloin, kun tarve tulee.
Kansalaisten luottamus poliittiseen järjestelmäämme ja vakiintuneisiin ja puolueisiin on palaamassa. Siitä on jo merkkejä puoluekannatusmittauksissa. Myös luottamus tutkittuun tietoon ja asiantuntemukseen voi kasvaa. Kaikki tämä supistaa populismin ja kaikenlaisen huuhaan elintilaa.
LÄHES jokainen maa on sulkenut rajojaan ja taistelee pandemiaa vastaan omin, kansallisin keinoin. Jokainen kantaa huolta vain itsestään ja omista kansalaisistaan.
Tämä on kieltämättä vakava takaisku globalisaatiolle, kansainväliselle yhteistyölle ja solidaarisuudelle. Mutta tuskin se niiden loppu on. Ne voivat nousta uuteen arvoonsa, kunhan akuutti kriisi on ohi.
Pandemia tarkoittaa jo sanana maailmanlaajuiseksi levinnyttä epidemiaa. Sitä voi verrata ilmiönä vaikka ilmastonmuutokseen. Maailmanlaajuisia ongelmia ei kyetä ratkaisemaan kansallisesti. Yhteisiä maailman- ja Euroopan laajuisia toimia tarvitaan taas viimeistään silloin, kun pandemian tuhoja aletaan korjata.
Yhteisiä keinoja on löydettävä myös siihen, että selviäisimme seuraavasta pandemiasta vähemmällä. Pandemiat eivät nimittäin tähän lopu.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
