Olin opetustehtävissä vuosina 1973-2008 lähinnä ammatillisella sektorilla, tuntiopettajana myös vähin teknillisessä oppilaitoksessa sekä työväenopistossakin. Olen ollut siis eläkkeellä kymmenen vuotta.
Eläkkeelle jäätyäni pohdiskelin liittymistä senioriopettajiin. Se jäi siinä vaiheessa tekemättä nimenomaan siksi, että oli niin monia aktiviteetteja menossa. Olin mm. mukana ja edelleenkin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa - näillä näkymin vielä vuoden 2019.
Jotenkin tuo käsite seniori ei ole minussa "kolahtanut". Käväisin hetki sitten uteliaisuuttani alla olevalla sivustolla, osittain tuttuja kasvojahan siellä näyttää olevan...
Länsi-Pohjan senioriopettajat ry on eläkkeellä olevien opetusalan ammattilaisten oma yhdistys. Toimimme kuuden kunnan alueella: Simo, Kemi, Keminmaa, Tervola, Tornio ja Ylitornio. Yhdistyksessämme voit löytää uusia ystäviä ja pääset mukaan sosiaaliseen verkostoomme. Yhdistyksemme on Opetusalan Seniorijärjestö OSJ:n jäsen.
Aikanaan työssä ja ammattiyhdistyskuvioissa ollessani päätin pitää Itä-Pasilassa ns. suljettujen ovien taidenäyttelyn severomorskilaiskuvataideystävieni Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin tauluilla. Sain siihen mahdollisuuden silloisen, nykyisin edesmenneen OKKA-säätiön toimitusjohtajan Kimmo Harran avustuksella. OKKA-säätiö hallinnoi osaa entisestä TVK-kiinteistöstä, jonne kahteen, isoon, yhdistettyyn kokoushuoneeseen pystytimme taidenäyttelyn - apuna minulla oli vaimoni Tuula ja poikani Timo. Mielestäni taulukooste oli hyvä, osittain erinomainen. Tavoitteena oli, että Helsingissä, Itä-Pasilassa kokousreissulla ollessani esittelen valikoiduille ryhmille tauluja...
Ns. suljettujen ovien taidenäyttely avattiin joulukuussa vuonna 2007
Asemamiehenkatu 4 00520
Helsinki ja purettiin 05.11.2010. Miten onnistuin toimissani? Mahdollisesti kerron siitä joskus myöhemmin. Sen toki voin jo paljastaa, että kohtalaisen suuresta määrästä kutsutuista vain kourallinen vaivautui paikalle. He olivat kiireisiä, oikeastaan superkiireisiä siihenkin maailman aikaan. Mistä em. muisteleminen lähti liikkeelle? Takkahuoneeseen aamulla puita sisään kantaessani näin ja kuulin pätkän Aamu tv:n ohjelmaa. Siinä toimittaja Jari Korkki haastatteli ammattiliitto PAMin puheenjohtajaa Ann Seliniä. Mikäli oikein muistan, muun muassa em. henkilön aikanaan kutsuin tauluja katsomaan. Voi olla, että kommentoin myöhemmin em. haastattelun populistista hurskastelua ...
Harvoin tulee luetuksi niin "yksisilmäistä" ja kateutta pursuavaa tekstiä henkilöltä, joka todennäköisesti itsekin on "syyllistynyt" kotitalousvähennyksestä nauttimiseen. Alla oleva kirjoittaja sopivasti unohtaa muutamia faktoja.
Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Vuonna 2016 kotitalousvähennystä käytti noin 400 000 suomalaista. Iloa riitti, sillä yhteen laskettuna veromme alenivat lähes 400 miljoonalla eurolla.
Kysymys kuuluu:
Kuinka monta henkilöä em. palvelujen käyttö työllisti ja kuinka paljon he maksoivat työpanoksestaan veroja? "Nettomenetys" verorintamalla ei ollut em. suuruusluokkaa vaan jotain aivan muuta...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Heikki Hiilamon kolumni: Eriarvoistava kotitalousvähennys
Kotitalousvähennys on ennen muuta yksi hyvätuloisten asumisen tukimuoto, kirjoittaa Heikki Hiilamo.
Verojen vihaamiseen kuuluu verovähennysten rakastaminen. Yksi rakkaimmista on kotitalousvähennys. Viimeksi valmistuneet verotilastot(siirryt toiseen palveluun) kuvaavat vuotta 2016. Tuolloin vähennystä käytti noin 400 000 suomalaista. Iloa riitti, sillä yhteen laskettuna veromme alenivat lähes 400 miljoonalla eurolla.
Summa on valtava, jos sitä verrataan moniin valtion budjetin menopuolella keskustelua herättäviin eriin. Ensi vuodeksi hallitus on esimerkiksi varannut eriarvoisuuden ehkäisemiseksi vain 30 miljoonaa euroa. Tarkoitus on korotella vähimmäismääräisiä päivärahoja ja takuueläkkeitä.
Onkin syytä kysyä, kuinka sokeaa on rakkaus kotitalousvähennykseen. Kuinka järkevä vähennys on eriarvoisuuden näkökulmasta.
Saimme kotitalousvähennyksen kolmen vuoden kokeilun jälkeen vuonna 2001.
Aluksi vähennys oli vähän vajaa puolet kotitalouspalveluiden hinnasta, enintään 900 euroa. Rakkauttamme vähennystä kohtaan kuvaa se, että pian maksimisumma nostettiin 1100 euroon, sitten 2300 euroon ja vuonna 2009 peräti 3000 euroon. Tuolloin kotitalouspalveluiden ostaja sai palveluista 60 prosentin alennuksen verovähennyksen muodossa.
Välillä vähennyksen maksimisumma putosi 2000 euroon ja vähennysprosentti 45:een. Rahapulasta huolimatta hallitus nosti pian vähennyksen 2 400 euroon. Jos mitään todella yllättävää ei tapahdu, saamme ensi vuonnakin vähentää remonttien, siivouksen ja hoivapalveluiden kustannuksia 2 400 eurolla. Sadan euron omavastuun jälkeen verot putoavat puolella ostettujen palveluiden hinnasta kunnes enimmäismäärä tulee täyteen.
Ylimmissä tuloluokissa noin puolet käyttää vähennystä, alimmissa muutama prosentti.
Pulmana on se, että vähennys on räikeästi eriarvoistava. Vain hyvätuloisimmilla on varaa käyttää säännöllisesti rahaa niin paljon, jotta voisi saada vähennyksen – puhumattakaan siitä, että enimmäismäärä tulisi täyteen.
Ylimmissä tuloluokissa noin puolet käyttää vähennystä, alimmissa muutama prosentti. 1 500 euroa kuukaudessa tienaavista vain noin seitsemän prosenttia käytti vähennystä vuonna 2016. Heillä keskimääräinen vähennys oli noin 800 euroa. Kymmenen kertaa enemmän ansaitsevista lähes puolet käytti vähennystä. He hyötyivät siitä keskimäärin noin 1 400 euroa. Kotitalousvähennyksen vuoksi hyvätuloisten verotus näyttää Suomessa todellista kireämmältä.
Vähennys onkin ennen muuta hyvätuloisten asumisen tukimuoto. Valtaosa vähennyksestä kohdistuu remontteihin. Hyvätuloisilla lienee varaa remontteihin ilman vähennystäkin, pienituloiset tarvitsisivat enemmän tukea. Tuloista riippumatta kotitalousvähennys mitä todennäköisemmin kitkee kiitettävästi harmaata taloutta.
Kotitalousvähennyksen alkuperäisenä tarkoituksena oli luoda uusia työpaikkoja ja tukea niitä, jotka tarvitsisivat hoivapalveluita ja ehkä muutoin käyttäisivät julkisia palveluita. Molempia tarkoituksia edistäisi se, että vähennys kohdistuisi pieni- eikä suurituloisille.
Eläkeläisillä ongelma on paitsi palkansaajia pienemmät tulot myös se, että vähennys tehdään verosta. Pienimmistä eläkkeistä ei kuitenkaan makseta veroja, joten vähennyksiäkään ei voi tehdä. Lisäksi kotitalousvähennys syrjii yksin asuvia.
Ongelmat olisi helppo ratkaista. Vähennyksen suuruus voisi esimerkiksi olla sidottu käänteisesti tuloihin: mitä pienemmät tulot, sitä suurempi vähennys. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi sitomalla omavastuun tuloihin.
Ruotsissa(siirryt toiseen palveluun) vain 65 vuotta täyttäneet saavat vähentää täyden määrän eli 50 000 kruunua siivouksen ja hoivan kustannuksia. Nuoremmilla vähennysoikeus on vain puolet tästä.
Sitra ehdotti(siirryt toiseen palveluun) muutama vuosi sitten mallia, jossa yli 75-vuotiaiden kotitalousvähennys olisi avokätisempi. Aloitteen tavoitteena oli lisätä iäkkäimpien ostovoimaa ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan valita hyvinvointiaan lisääviä palveluita kaavamaisten palvelupakettien sijaan omien tarpeittensa pohjalta.
Muuttamalla kotitalousvähennyksen yksityiskohtia hallitus voisi vähentää eriarvoisuutta paljon tehokkaammin kuin ensi vuodelle ehdotetuilla 30 miljoonan euron joululahjarahoilla. Nämä muutokset loisivat myös uusia työpaikkoja.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.
Vaimoni oli ottanut esiin vanhan Citizen-merkkisen naisten rannekellon, perinteisen vetokellon. Se oli aikanaan äitini kello, laadukas kello, jonka hän muistaakseni sai täyttäessään pyöreitä vuosikymmeniä. Vaimoni totesi, että se huollettiin kauan sitten Ypyällä. Niin Kemissä oli aikanaan Kemin Kultapaja, sittemmin Kulta- ja Hopeasepänliike Teemu Ypyä. Alla olevakin, netistä lainattu on jo osittain historiaa: Vahva historiamme juontaa juurensa tsaarin ajoilta jolloin Frans Tiura palasi Venäjältä kultasepänopista ja perusti liikkeen vuonna 1897. Teemu Ypyä oli opissa Tiuran liikkeessä ja osti sen sittemmin, syntyi Kemin Kultapaja. Taina Ypyä ja Atle Bergstrom jatkoivat käsityöneuvos kultaseppämestari Teemu Ypyän luomia perinteitä. Tainan veli diplomigemmologi ja kultaseppämestari Teuvo Ypyä tuntee jalokivet. Hänen perujaan on Kemissä sijaitseva Jalokivigalleria ja tuotantoaan siellä oleva alkuperäinen Suomen kuninkaan kruunu. Teuvo konsultoi tarvittaessa jalokivien asiantuntijana. Kultasepäntyö on käsityötä parhaimmillaan. Niinpä... Kuinka monta kertaa kävinkään aikanaan jututtamassa Teemua ja Terttua Valtakadun liikkeessä. Mukavia jutusteluhetkiä, intouduin toki joskus jotakin ostamaan varsinkin joulun lähestyessä. Nykyisin näen heidät harvakseltaan, sattumoisin Kemin keskustassa käsikynkkää rauhallisesti käveleskelemässä. Liikkeestä on enää jäljellä kiinteistön kyljessä oleva kyltti TEEMU YPYÄ. Oletettavasti sekin siitä revitään alas aikanaan.
Kemin Keskustan kunnallisjärjestön keskustakerho on kokoontunut ilmeisesti iät ja ajat. Itse olen ollut mukana em. ryhmittymässä vuodesta 2000 alkaen vaatimattomalla panoksellani. Keskustakerhossa käydään läpi ajankohtaisia asioita ja nimenomaan seuraavan valtuustokokouksen asialista. Kemin kaupunginvaltuuston seuraava kokous on maanantaina 24.09.2018 klo 18 alkaen. Kopioin kaupunginvaltuuston esityslistan ja selailen päätettäviä asioita, vaikka varajäsenenä en olekaan itse valtuustokokouksessa läsnä. Tänään tavoitteeni on lähteä aistimaan keskustakerhon kokousilmapiiriä ja päätettäviä asioita - pitkästä aikaa...
Mielenkiintoinen päivä tänään torstaina 20.09.2018 - totta. Sanotaan, että laiska töitään luettelee. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että omasta mielestäni se ei koske minua... Oli niin tai näin, tänään aamupäivällä olen päärakennuksemme varaavassa takassa. alkuun tuhkaluukun kautta lämmittänyt hormia muutamalla Helsingin Sanomat lehdellä, joista muutaman sivun käärin tötterölle ja poltin eräänlaisena jatkumona. Kun tuli tunne, että hormi on kuiva/hiukan lämminkin aloitin pitää pieniä tulia takassa. Vähitellen "kivikasa" alkoi lämmetä. Alkuiltpäivästä kävimme Kemin Prismassa Karjalahdella. Olimme päätäneet vaihtaa saunankiukaan kivet ja samalla pestä sauna ja pesuhuone. Ostimme samalla kahdenlaisia takansytytyslisukkeita. Miksi? Siksi, että yritän taas kerran opetella niin sanottua puiden päältä sytyttämistä. Olen sitä kokeillut aikaisemminkin, mutta aina palannut perinteiseen sytytystapaan puiden ollessa nurkkaa vasten nojolla. Iltapäivän kauppareissulla ajelimme Kemin keskustan ja sisäsataman kautta. Meri oli yllättävän ärjynä ja vedenpinta korkealla. Päätimme ensi tilassa pistää saarimökin talvikuntoon. Todennäköisesti vene tuodaan Hahtisaaresta kotipihalle myös parin viikon sisällä... No joka tapauksessa tätä kirjoitellessani ensimmäinen puiden päältäsytyttämisannos on palamassa. Hyvin se syttyi ja hyvin palaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tuo meidän päärakennuksen varaava, massiivinen takka ei ole niitä helpoimpia, mutta on se kuitenkin erinomainen lämmönlähde... Kävinhän minä alumiinitikkaiden avustuksella terassikaton päälla ja vilkasin rakennuksen päätyluukusta savupiipun kuntoa. Kahdelta sivulta ainakin näytti olevan kunnossa. En lähtenyt kömyämään ja savupiippua kiertämään, sen voinee tehdä ensi keväänä tai pyytää nuohoojalta pientä ylimääräistä palvelua...
Niin - onhan tämä päivä minun syntymäpäiväni. Olen täyttänyt 74 vuotta. Joidenkin ikäluokitusten mukaan olen vanhus. Olen yrittänyt sinnitellä ajatusta vastaan ja mielstäni onnistunut siinä ä ainakin toistaiseksi. Joka tapauksessa MR Google on koko päivän toivotellut hyvää syntymäpäivää ja Facebook-foorumilla olen saanut runsaasti syntymäpäiväonnitteluja. Lämmin kiitos niistä teille...
Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa lauataina 08.09.2018. Olimme päättäneet toteuttaa tänään saaressakäynnin ilman ennakkosuunnitelmia. Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen vastatuuleen. Metsä Groupin savuista/vesihöyryistä ei ollut tänään tuulen voimakkuuden arviointiapuja. Tehtaalla lienee huoltoseisokki. Rantautuminen oli helppoa, sillä vedenpinta oli aika korkealla. Veimme veneessä olevat onkivarusteet maihin, kunnostettaviksi. Vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan. Olipa mukava istahtaa mökin päädyssä olevalle, itään suuntautuvalle ns, Siniselle terassille, joka suorastaan kylpi auringonpaisteessa. Aurinko on jo sen verran alhaalla, että ns. pihaterassi oli varjossa. Kieltämättä lasi punaviintä oli ihan paikallaan. Aistimme täydellistä ulkopuolista hiljaisuutta. Siinä istuskellessamme aloin kunnostaa onkia ja pilkkejä. Työn touhussa vapautui yksi muoviämpäri. Eipä aikaakaan kun vaimoni päätti lähteä vilkaisemaan sieniä ainakin em. ämpärillisen... Vein kunnostetut kalastusvälineet (kuusi jigionkea ja kaksi pilkkiä) varastoon odottamaan ensi kesää. Katiskat täytyy myös huoltaa, sen toki ehtii tehdä ensi keväänäkin. Minä sytytin tulistelupaikalle tulet roskapuuta polttaakseni. Niinhän siinä kävi, että pihaterassin ja tulistelupaikan välisessä ruohikossa pilkisti kaksi mielenkiintoista kiveä. Kohta ne olivat ylhäällä. Tosin toisen ylös saamiseksi päätin odotella vaimoani sienimetsästä. Sillävälin kävin hakemassa vesikärryilla savipitoista kunttaa rannasta, olihan raskas kuorma... Vaimoni tuli sienireissulta sieniä ämpärillinen + iso muovipussi sieniä täynnä. Nostimme em. kiven ylös ja joimme murukahvit. Minä nautiskelin savustetuilla ahvenilla, jotka olimme ottaneet mukaan kotosalta.
Kaivoin loppujen lopuksi vielä yhden kiven puoliksi ylös. Se onkin sitten seuraavan kerran ehdottomasti viimeinen kivi tälle kesälle/syksylle. Nyt oli helppo lähteä "omasta rannasta", sillä tuuli oli varsin siedettävä. Tosin muutaman kymmenen metriä soutelin väylän suuntaan varmuuden vuoksi ennen koneen käynnistämistä.
Oli mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella...
Oli asiaa kaupungille. Vaimoni kävi Kemin kulttuurikeskuksessa ottamassa kopioita omista sukutaustoistaan ja lähetti ne nuoremmalle pojallemme Timolle. Samalla Helsinkiin lähti perinteinen "kuukausikirje" lastenlapsille Laurille ja Annalle. Minä ajelin Kemin Citymarkettiin Telian toimipisteelle kyselemään "vastaostamastani" NOKIA 800-älypuhelimesta. Palveluvuoroa odotellessani entinen tekuaikainen oppilaani kyseli, onko edesmenneen veljeni rivitaloasunto jo Kalkkinokalta myyty. Kerroin, että ei ole, mutta eiköhän tuolle asunnolle löydy ostaja. Hän kertoi läheisyydestä kaksikin asuntoa menneen nopealla aikataululla kaupaksi. Kerroin hänelle, että hinnan pitäisi olla kohdallaan, sillä siinä on jo ennakkoon otettu huomioon pienen pintaremontin tarve. Asumisen jäljet tulevat näkyviin, kun asunto täydellisesti tyhjennetään. Luonnollisesti ostaja tuunaa asuntoa "omannäköiseksi" pinnoiltaan - ainakin osittain... Jututin Telian myyntitykkiä. Niinhän siinä kävi, että puhelimeeni ei saa enää tiettyjä päivityksiä, joten mm. videopätkien katselu ei onnistu. Nuorimies kertoi erittäin asiallisesti, mitä olisi tarkoituksenmukaista tehdä. Se merkinnee operaattorin vaihtumista Elisalta Telialle ja pahimmassa/parhaassa tapauksessa uuden älypuhelimen ostoa. Laskelmien mukaan ottaen huomioon myön reitittimen kautta tulevat nettipalvelut, kuukaisimaksu alenisi noin 20%. Asia on mietinnässäni. Todettakoon, että vaimoni vaihtoi operaattoria noin viikko sitten, ymmärtääkseni kaikki sujui ihan asiallisesti... Kävimme myös Kemin Lidlissä. Vaimoni mentyä ostoksille, viereen ilmestyi iso maatoauto. Mörckin Juksu oli menossa evästä ostamaan. Sanoi menevänsä hirvikämpälle. Juksun mentyä kauppaan kuskin paikalle siirtyi komea mustavalkoinen koira - lienee hirvikoira - joka hiljaa viisaasti katseli ympäristön touhuja. Juksun tullessa takaisin koira hyppäsi välittömästi takapenkille. Kaupungilla ajellessamme en voinut olla kiinnittämättä huomiota puhelimen käyttöön ajaessa. Lähes jokainen jutteli puhelimeen ajaessaan. Eräässä risteyksessä lisäksi pari autoa tuli reippaasti vasemmalta peräkanaa, olivat ilmeisti toispaikkanuntalaisia. Mukava kaupungisskäynti taas kerran...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Mielipide | Mielipide
Vanhuksille ei pidä puhua kuin pienille lapsille
Kun vanhusten toimintakyky alenee ja ulkonäkö alkaa rapistua, oletetaan, että myös ajattelukykymme heikkenee.
Julkaistu:
VÄHÄN ennen kuolemaansa sosiaalipsykologian professori Antti Eskola allekirjoitti kustannussopimuksen käsikirjoituksestaan ”Vanhanakin voi ajatella” (HS 13.9.).
Kun meidän ikäihmisten ja vanhusten toimintakyky alenee ja ulkonäkö alkaa rapistua, yhteiskunta olettaa, että myös ajattelukykymme heikkenee. Meistä tulee ”niitä toisia”, joista koituu aktiiviväestölle vain kustannuksia. Puhutaan lässyttämällä ja huutamalla yksinkertaisilla lauseilla: ”Matti ottaa nyt lääkettä. Pittää ottaa, kun tohtori on määrännyt.” ”Onko Matti käynyt tänään vessassa, ettei vaan tule vahinkoa?” Kumaraista, rollaattoria kerrostalon pihalla työntävää naista ei tervehditä. Ajatellaan, että jos heittäytyy tuttavalliseksi ja jää juttelemaan, siitä saa jokapäiväisen riesan.
Tuo mies, jolle nyt lässytetään, on ollut aikoinaan opettaja sadoille lapsille. Tuo kumarainen nainen on puuduttanut ja paikannut lukemattomien ihmisten hampaat. He ovat kasvattaneet ja kouluttaneet omat lapsensa. Puoliso on ehkä jo haudan levossa. He ovat seuranneet Suomen ja maailman kehitystä vuosikymmeniä. He ovat olleet itsekin nuoria – viehättäviä, komeita ja haluttuja. He ovat nähneet ja kokeneet sellaista, mistä nuorilla aikuisilla ei ole aavistustakaan.
Mikä valtava kokemuksen, tiedon ja älyn määrä jääkään käyttämättä, kun ikäihmisten ääntä ei haluta kuunnella. Kunnissa konsulteille maksetaan nollatutkimuksista, kun ensin olisi voinut kääntyä vanhusneuvostojen ja muiden vanhusten yhdistysten puoleen.
Hallitusta kootessaan pääministeri Juha Sipilä (kesk) näytti huonoa esimerkkiä jättämällä hallituksen ulkopuolelle valtiomiestason kansanedustajat. Tulokset ovat näkyvissä.
Me ikäihmiset emme saa jättäytyä byrokraattien, virkamiesten ja nulikkamaisten poliitikkojen joskus kyseenalaistenkin päätösten varaan. Me vanhatkin osaamme ajatella. Katsomme asioita laajemmasta näkökulmasta.
Vuosikymmenet kuluvat yllättävän nopeasti. Jonain päivänä keski-ikäinen huomaa siirtyneensä eläkkeelle ja olevansa ikäihminen.
Toimitaan yhdessä. Otetaan kantaa ja kyseenalaistetaan ikäihmisiin kohdistuva joskus syrjivältäkin tuntuva kohtelu.
Vaimoni totesi iltapäivällä käväisevänsä Kemin Ajoksen Murhaniemessä sieniä keräämässä tutuista paikoista. Sanoin lähteväni kuskiksi ja seuraksi... Niin lähdimme liikkeelle maastautollamme. Menomatkalla totesimme, että Kraaselin rautatiesillan maalaustyöt ovat loppusuoralla, osa sillasta oli vielä huputettuna. Ajelimme Murhaniemeen tuulimyllyn T 14 ohi tuulimyllyn T 15 kohdalle. Autosta noustuamme yllätyimme tuulimyllyn lapojen ääntä. Aikamoista "rouhimista" eipä ihme, että niistä silloin tällöin näkee kirjoitettavan kriittisestikin. Vaimoni lähti sienimetsään, itsekin käväisin soramontun reunalla. Kovin olivat penentyneet, tasoittuneet. Toivottavasti niille seutuville vielä lähitulevaisuudessa nousee Kaidin biojalostustehdas. Tulin takaisin auton luo ja kuvasin kännykällä videonpätkän tuulimyllyn siipien liikkeestä ja äänistä. Tuulen heikentyessä lapojen aiheuttama äänitaso oli lähes olematon. Tosin en saanut sitä vielä "höyryälykännykästäni" toistettua noin puolen minuutin pätkää. Täytyy tutkia asiaa, tietysti jokin päivitys on tekemättä... Vaimoni tuli metsästä kori puolillaan hyvännäköisiä sieniä ja siirtyi tien toiselle puolelle. Hetken päästä tuli iso pakettimersu, se pysähtyi kohdalleni. Kuinka ollakaan kuskin paikalla oli tuttu henkilö, lammasfarmari Satu Peltonen. Hän sanoi menevänsä katsomaan, josko löytäisi ja saisi kiinni - mikäli oikein ymmärsin - emon ja karitsan. Satu kertoi vaihtaneensa veneen. Toivotin hänelle onnea ja menestystä harratuksensa/yrityksensä, oikeastaan yhdistyksensä toiminnassa jatkossakin. Otin vaimoni kyytiin tuulimylly T 14 läheisyydestä. Sieniä oli löytynyt hyvänlaisesti. Ajelimme rauhallisesti kotiin todeten vettä paikallisesti sataneen...
Salaista. Venäjällä on ei-julkisia menoja kaikissa budjetin pääluokissa. Arviolta kaksi kolmasosaa salaisista menoista päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin. KUVA: RUSSIAN DEFENCE MINISTRY PRESS SERVICE / HANDOUT
Vain pieni piiri on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä. Rivikansanedustajat eivät eliittiin kuulu, eikä tutkijoilla tai medialla ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.
Useimmilla valtioilla on tulo- ja menoarvioissaan ei-julkisia menoja, joilla katetaan esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kustannuksia. Venäjällä näiden salaisten menojen mittaluokka on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen suuri.
Ei-julkisten menojen osuus Venäjän federaatiobudjetista on lähes 20 prosenttia, ja kymmenen viime vuoden aikana luku on lähes kaksinkertaistunut.
Ennätysvuonna 2016 kyseisten menojen osuus budjetista nousi 21,7 prosenttiin. Tuona vuonna Venäjän armeija operoi aktiivisesti Syyriassa, ja hallitus joutui pelastamaan vaikeuksiin joutuneita aseteollisuusyhtiöitä hätälainoituksella. Asia hoidettiin siirtämällä budjettivaroja kymmenen miljardin euron arvosta budjetin julkisista menoista salaisiin menoihin.
Ei-julkisten budjettimenojen kokonaismäärä Venäjällä on vuositasolla noin 50 miljardia euroa, eli suunnilleen samaa tasoa kuin Suomen valtion budjetti kokonaisuudessaan.
Budjetin kaikissa pääluokissa on salaisia menoja. Eniten niitä on puolustussektorilla, mutta myös koulutukseen, terveydenhuoltoon, kiinteistönhoitoon ja urheilurakentamiseen osoitettuja menoja on salattu.
Oletettavasti salaisia budjettimenoja käytetään esimerkiksi Venäjän valtaamien Itä-Ukrainan alueiden hallinnointiin ja eteläisille alueille, kuten Tšetšenian ja Dagestanin muslimitasavalloille, myönnettävään mittavaan taloudelliseen tukeen.
Venäläisten asennoituminen Itä-Ukrainan tilanteeseen ja muslimitasavaltoihin on vähintäänkin ristiriitaista, joten kyseisiin tarkoituksiin kohdennettujen budjettivarojen julkistaminen voisi johtaa levottomuuksiin.
Venäjällä vain harvoilla ja valituilla on pääsy siihen sisäpiiriin, joka on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä.”
Salaisista menoista arviolta noin kaksi kolmasosaa päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sotilas- ja turvallisuusmenoihin käytetään kenties yli kolmasosa federaatiobudjetin loppusummasta.
Venäjällä vain harvoillaja valituilla on pääsy siihen sisäpiiriin, joka on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä.
Esimerkiksi rivikansanedustajat eivät kyseiseen eliittiin kuulu. Tutkijoilla ja median edustajilla ei myöskään ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.
Ei-julkisten menojen käyttöä valvoo duuman alainen tilintarkastuskamari, jota johtaa entinen valtionvarainministeri Aleksei Kudrin. Luonnollisestikaan kamari ei raportoi tutkimustuloksistaan julkisesti. Myös mahdolliset oikeusjutut hoidetaan suljetuin ovin, kun on kyse salaisten menojen käytöstä.
Noin 50 miljardin euron ”musta budjetti” tarjoaa Ogonjok-aikakauslehden tekemien asiantuntijahaastattelujen mukaan valtavia mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Täysin läpinäkymätön toiminta ja hallintomalli johtavat yleiseen tehottomuuteen ja voi olettaa, että erittäin merkittävä osa rahoista päätyy muualle kuin on alun perin tarkoitettu.
Kun viidesosa federaatiobudjetin menoista salataan, on kyseenalaista, missä määrin Venäjän tilastokeskuksen julkaisemiin kansantalouden tilinpitotietoihin voi luottaa. Myös yliopistojen, ajatushautomojen ja kaupallisten analyytikoiden julkaisemaan tutkimustietoon sisältyy epävarmuustekijöitä, koska pääsy tiedon lähteille on suljettu.
Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Pietarissa.
Tällaista torstaina - mielenkiintoista... Insinööriliiton
työmarkkinailta ja futispeli Kemissä 14.9.
Maan hallitus on uudistamassa työaikalakia. Tuleeko
suuria muutoksia asiantuntijatyötä tekeville? Mitä tarkoittaa lakiin kirjattava
joustotyö? Onko uudistus Insinööriliiton mielestä hyvä asia?
Nyt voimassa olevat työehtosopimukset umpeutuvat 2019. Millaisia
palkankorotuksia tavoitellaan seuraavalla tes-kierroksella ja joko
KiKy-tunneista päästää eroon?
Säilyykö PS Kemi Veikkausliigassa? Vieläkö RoPS taistelee Suomen mestaruudesta?
Kumpi joukkueista on jänkhän valtias?
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja, Ylemmät toimihenkilöt YTN:n
neuvottelupäällikkö Petteri Oksa vierailee Kemissä 14.9. Keskustelemme yllä
olevista aiheista työmarkkinaillassa Länsi-Pohjan Insinöörien toimistolla klo
16 alkaen. Mukana myös liiton alueasiamies sekä Länsi-Pohjan Insinöörien
aktiiveja. Ilmoittaudu mukaan, Insinööriliitto tarjoaa jäsenilleen myös
sisäänpääsyn Veikkausliiga derbyyn.
