Minulle tuli päivällä tunne, että pitäsiköhän lähteä vielä kerran iltapäiväongelle.
Ilma syysilmaksi oli ihan mukavan tuntuinen.
Hain ostomadot (Kemin Prisma Master-onkimadot) kellarista ja ajelin Hahtisaareen.
Ajelin Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja annoin luoteistuulen kuljettaa venettä Pikkuleton saariryppään suuntaan. Minulla oli kaksi jigionkea laahaamassa. Ei tapahtunut mitään. Pistin ankkurin veteen.
Pistin myös särkipilkin veteen. Pientä ahventa tuli silloin tällöin. Kolme lokkia oli ilmaantunut lähietäisyydelle heti onginnan alkuvaiheessa.
Luulin saavani särkipilkillä särjen. Oli senlaatuista nyppimistä, mutta kuinka ollakaan pikkuahvenet olivat taitavia tyhjentämään matoja yksittäikoukusta. Sitten tulikin savustuskokoinen ahven, mutta se oli hotkaissut madon ja koukun niin syvälle, että koukkua irrotellessani siima irtosi koukusta. Ei auttanut muu kuin katkaista pää ahvenelta ja irrottaa koukku. Heitin ahvenen lokeille, mutta eiväthän ne saaneet sitä vedestä kiinni, se upposi...
Tänään ei tullut kuin pieniä ahvenia.
Päätin lopettaa onkimisen tältä kesältä. Aiheutin lokeille pettymyksen. Kaadoin kaikki pienet ahvenet takaisin mereen kasvamaan.
Seuraavalla kerralla Selkäsaareen mennessämme vien onkivehkeet mökille ja taidanpa saman tien ne huoltaa ensi kesän onkiretkiä varten. Katiskoita on myös hiukan tuunattava.
Seuraavalla kerralla viemme saareen todennäköisesti myös muurauslaastin säkinjämät ja käsittelemme tulistelupaikan ison betonirenkaan ulkokehän.
Kotiin tultuani kaadoin loput ostomadot ns. matopeltoon, josko ne siellä tuottavat uutta matosukupolvea...
