Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Vaikka Suomen poliitikot ovat länsimielisiä, niin eivät he sentään baltteja ole, kirjoitetaan Venäjällä
Suomessa muistetaan yhä neuvostoaika, jolloin Kekkonen ja Brežnev saunoivat ja sopivat Suomen ulkopoliittisista asioista. Suomi oli kuin lemmikkivasikka, joka sai imeä kahta emää, Venäjällä kerrotaan.
SUOMEN ja Viron suhteiden tiivistyminen ei ole jäänyt Venäjällä huomiotta. Marraskuun alussa asiaan paneutui talousuutissivusto Vzgladin Vladimir Veretennikov artikkelissaan ”Baltia työntää Suomea Naton jäseneksi”.
Tekstin päätarkoituksena oli todistaa, kuinka paljon paremmin asiat ovat Suomessa Baltian maihin verrattuna. Edullisen asemansa Suomi saavutti, kun se noudatti 40-luvulta lähtien järkevää tasapainopolitiikkaa, minkä tuloksena se pääsi taloudessa nauttimaan ”kahta emää imevän lemmikkivasikan asemasta”.
Nyt Moskovan ja Helsingin suhteet ovat alamaissa: monet suomalaiset poliitikot ovat yhtyneet huutokuoroon, joka valittaa ”agressiivisesta ja arvaamattomasta itänaapurista”, joka pyrkii ”palauttamaan entisen imperiumin suuruuden”.
Tästä huolimatta suomalaiset eroavat selvästi balteista, joiden poliittinen eliitti ei kirjoittajan mukaan hyväksy minkäänlaista Venäjän valtiota eikä ketään Venäjän johtajaa.
SUOMESSA asiat ovat toisin. Todistajana kirjoittaja käyttää Suomessa asuvaa bloggaajaa ja kääntäjää nimeltä Aleksandr Kommari, jota Veretennikov lainaa pitkään. Kommarin mukaan Suomen poliitikkojen nykypolvi, presidentti Sauli Niinistö ja hallitus mukaan luettuina, on maan sodanjälkeisen historian länsimielisin.
Mutta: ”Suomessa on kuitenkin vahva ryhmä vanhan sukupolven poliitikkoja, jotka muistavat neuvostoajan ja presidentti Kekkosen ja pääsihteeri Brežnevin saunomiset, joissa Suomen ulkopolitiikan kysymyksiä ratkottiin...nämä ihmiset vastustavat voimakkaasti Natoa. Eivätkä kaikki suinkaan ole vasemmistolaisia, joiden sydämenlyönnit tihentyvät aina, kun kuulevat sanottavan Moskova ja Kreml, vaan sangen porvarillisia poliitikkoja, keskustalaisia ja maltillisia konservatiiveja”, Kommari hehkutti.
MYÖS uusi lasten huostaanottotapaus on löytynyt. Kyseessä on taas perhe, jonka kaikki neljä jäsentä ovat Venäjän kansalaisia. Tapaus ei ansaitse laajempaa käsittelyä, mutta pieni journalistinen reunamerkintä lienee paikallaan.
Kun uutistoimisto Tassin Helsingin-kirjeenvaihtaja nosti jutun otsikoihin, hän korosti erityisesti, ettei lapsiinsa yhteyttä etsinyt perheen äiti ”pysty nimeämään tarkkaa syytä”, miksi perheen lapset oli otettu huostaan.
Mutta seuraavana päivänä Komsomolskaja Pravda tiesi verkkosivuillaan kertoa, että perheen isä oli ollut vuonna 2014 osallinen huumekauppaan liittyneessä oikeudenkäynnissä ja karkotettu maasta oikeuden päätöksellä, äitiä oli syytetty aineiden käytöstä ja maahantulokiellosta huolimatta mies tuli usein Suomeen ja asui äidin ja lasten luona, minkä vuoksi lapset otettiin huostaan. Äidille annettiin lupa vierailla lasten luona vaikka joka päivä, mutta yhdellä ehdolla – hänen piti antaa verinäyte huumetestiä varten. Äiti ei oikeuttaan juurikaan käyttänyt, koska hänellä ”oli omiakin asioita”. Tällä hetkellä äiti odottaa kolmatta lastaan ja on työtön.
SAMAAN aikaan kun uusinta huostaanottoa käsiteltiin mediassa, Venäjän uusi lapsiasiavaltuutettu Anna Kuznetsova ja hänen suomalainen virkaveljensä Tuomas Kurttila tapasivat Moskovassa. Kokoukseen osallistui myös Suomen uusi Moskovan-suurlähettiläs Mikko Hautala, jonka mukaan suhteissa ollaan siirtymässä uudelle tasolle. Esillä oli ollut mahdollisuus laatia pöytäkirja tai sopimus Suomen ja Venäjän lapsiasiavaltuutettujen välillä.
Näiden marraskuun alun tapahtumien jälkeen Venäjän mediassa seurasi Suomen osalta suvantovaihe. Syitä voi olla useita, mutta jollain tavoin ilmiö saattoi liittyä Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen aiheuttamaan hämmennykseen. Johtavien suomalaispoliitikkojen asiasta antamia lausuntoja lainattiin ahkerasti, mutta vain yhdeltä osin: kaikki tuntuivat uskovan, että Venäjän ja Yhdysvaltain suhteissa koittaisi nyt uusi, parempi aika.
Lisäksi tapahtui suhteiden normalisoitumista. Sisäministeri Paula Risikon (kok) kaksipäiväinen Moskovan-vierailu huomioitiin näyttävästi. Neuvotteluja, joita hän kävi Venäjän sisäministerin, hätätilaministerin ja turvallisuuspalvelu FSB:n johtajan kanssa, selostettiin poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti.
Elokuusta lähtien hiljalleen elpynyt kauppavaihto ja ulkomaankauppaministeri Kai Mykkäsen (kok) aiheeseen liittyneet arviot uutisoitiin tarkasti, samoin hänen ilmoituksensa, jonka mukaan hallitusten välinen talouskomissio pitää kokouksen Helsingissä marraskuun jälkipuolella – ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun 2013.
