tiistai 9. elokuuta 2016

Selkäänpuukottajasta tuli yhtäkkiä ystävä – ainakin nämä viisi asiaa nousevat esille Putinin ja Erdoganin tapaamisessa...

Tarkoitus pyhittää - kaikki - keinot...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Yle maailmalla: Moskova  | 

Selkäänpuukottajasta tuli yhtäkkiä ystävä – ainakin nämä viisi asiaa nousevat esille Putinin ja Erdoganin tapaamisessa

Sekä Venäjän että Turkin presidentit tarvitsevat uusia ystäviä, koska ovat menettäneet maailmalla yhteistyökumppaneita kovaotteisten toimiensa takia. Johtajat tapaavat tänään Pietarissa, missä he rakentavat muun muassa vastavoimaa EU:lle.



Putin ja Erdogan
Presidentit Vladimir Putin ja Recep Tayyip Erdogan tapasivat myös Ankarassa joulukuussa 2014.Kuva: Turkin presidentinkanslian tiedotus / EPA
Kun presidentit Vladimir Putin ja Recep Tayyip Erdogan tapaavat tiistaina iltapäivällä Konstantinovin palatsissa Pietarissa, asialistalla on suuria kysymyksiä. Niistä päällimmäiset ovat energiayhteistyö, kamppailu terrorismia vastaan ja uusien liittoumien luominen.

1. Vihamiehistä ystäviksi

Putin ja Erdogan esiintyivät täydessä yhteisymmärryksessä syyskuussa 2015 Moskovan uuden suuren moskeijan avajaisissa. Marraskuussa he tapasivat vielä Turkin pääkaupungissa Ankarassa.
Ystävyys muuttui vihamielisyydeksi, kun runsas viikko Ankaran tapaamisen jälkeen Turkin asevoimat ampuivat alas venäläisen sotilaslentokoneen Syyrian rajalla.
Presidentti Putin sanoi Erdoganin olevan selkäänpuukottaja ja syytti presidentin perhettä terrorismin rahoituksesta. Venäjä esitti näyttävästi todisteita siitä, että Turkki osti öljyä terroristijärjestö Isisiltä.
Kaikki suhteet maiden välillä katkaistiin ja välit olivat erittäin huonot.
Kesäkuun lopulla presidentti Erdogan pyysi virallisesti anteeksi koneen alasampumista, minkä jälkeen Putin lupasi heti elvyttää yhteistyötä Turkin kanssa.
Presidentit vierailivat Moskovan uudessa suuressa moskeijassa syyskuussa 2015.
Presidentit vierailivat Moskovan uudessa suuressa moskeijassa syyskuussa 2015. Kuva: Alexei D. Ruginyn / EPA

2. Putin rakentaa vastavoimaa EU:lle

Presidentti Putinilla on kiireinen viikko. Hän tapasi maanantaina Azerbaidzhanin pääkaupungissa Bakussa Azerbaidzhanin ja Iranin presidentit Ilham Aliyevin ja Hassan Rouhanin. Keskiviikkona Armenian presidentti Serzh Sarkisian tulee Moskovaan.
On selvää, että Putin hakee tapaamisilla lisäpontta luomaansa Euraasian talousyhteisöön. Yhteisön on tarkoitus edistää siihen kuuluvien maiden välistä kauppaa ja samalla olla vastavoima lännelle, eritoten Euroopan Unionille.
Näiden maiden intressissä on yhteistyö sekä energia-alalla että terrorismin vastaisessa kamppailussa.
Venäjän kantana on jo pitkään ollut, ettei esimerkiksi Turkin kannata hakea EU-jäseneksi vaan nimenomaan vahvistaa siteitään Kaspianmeren suuntaan.
Erityisen kiinnostavaksi tällainen tiiviimpi yhteistyö olisi sen valossa, että Turkki kuuluu puolustusliitto Natoon.

3. Kaasuputki Turkkiin ohittaisi Ukrainan

Venäjä on rakentanut Turkkiin Akkuyun ydinvoimalaa, mutta hanke keskeytyi viime syksynä Venäjän ja Turkin välirikon takia.
Turkki tarvitsee lisää sähköä, ja on hyvin todennäköistä, että Putin ja Erdogan sopivat hankkeen jatkamisesta.
Kartta kaasuputken reitistä
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Samoin presidentit todennäköisesti jatkavat yhteistyötä kaasuputkisuunnitelman ympärillä. Tarkoituksena on rakentaa kaasuputki Mustanmeren pohjalle Venäjältä Turkkiin. Projekti kulkee nimellä Turkish Stream, ja se vahvistaisi venäläisen kaasujätin Gazpromin asemaa.
Kaasuputki antaisi Venäjälle tilaisuuden olla johtamatta kaasua Eurooppaan Ukrainan kautta. Jos kaasutoimitukset loppuisivat Ukrainan kautta, olisi se katastrofi maan taloudelle.

4. Terrorismin uhka on aina läsnä

Ylen Kremlistä saamien tietojen mukaan Putin ja Erdogan puhuvat myös terrorismin uhasta ja sen vastustamisesta.
Maiden välisen vihanpidon aikana presidentti Putin väitti, ettei Turkki ole kiinnostunut terrorismin vastaisista toimista Syyriassa, vaan haluaa vain kukistaa alueen kurdiväestön.
Pietarin tapaamiselta voidaan odottaa, että yhteistyötapoja terroristeja vastaan löytyy.Izvestia-lehti kirjoitti maanantaina, että Venäjä olisi valmis sotilasyhteistyöhön ja tietojenvaihtoon Turkin kanssa.

5. Turkki haluaa venäläisturistit takaisin

Turkin matkailuala on kärsinyt suuria tappioita Venäjän lopetettua lennot Turkkiin. Maa on ollut yksi venäläisten suosituimmista matkailukohteista. Vuonna 2014 jopa 4,4 miljoonaa venäläistä matkusti Turkkiin. Tänä vuonna matkailijoita on ollut alle 100 000.
Presidentti Putin on antanut ymmärtää, että matkailu Turkkiin voidaan aloittaa laajemmin uudestaan, kun matkailijoiden turvallisuus on taattu.
Venäläinen Levada-keskus selvitti mielipidemittauksessa venäläisten kantaa siihen, pitäisikö Venäjän elvyttää jälleen matkailua Turkkiin. Siinä kävi ilmi, että 70 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että matkailun aloittaminen nopeasti uudelleen on liian aikaista tai ei ollenkaan kannata.

maanantai 8. elokuuta 2016

Kynttilät syttyivät Liedakkalan koulun muistoksi...

Kirjoitin aikanaan artikkelin nimellä: Kyläkoulun lakkauttaminen - murheellinen asia.

Johdantona artikkeliin liitin alla olevat kommentit:

Olen seurannut yhden Keminmaan kyläkoulun lakkauttamista. Se välillisesti kosketti myös minua. Aikanaan lakkautettiin Törmän kylässä Katajarannan kyläkoulu, joka oli hetkeä aikaisemmin kunnostettu. Kunnostamisen jälkeen lakkauttaminen tuntui järjettömältä.

Miten se minuun liittyi?

Olin ostanut äitini puolen perikunnalta Hakkauksen tilan viimeisen maapläntin Keminmaan Törmästä 1980-luvun puolessa välissä. Kävin juttelemassa edesmenneen kunnanjohtajan Raimo Venäläisen kanssa tonttiasioista. Muistan hyvin keskustelumme.

Kysyin Raimolta: " Onko jokivarressa tonttimaata lapsiperheiden ostettavattavaksi?" Tiesin, että mm. Katajarannan koulu kärsi oppilaspulaa. Raimo vastasi: "Ei ole ja ne joilla on maita, ostavat vain lisää eivät myy!" Hän kertoi mm. kunnan yrittäneen hankkia maata yleisen uimarannan perustamisekti - siihen saakka huonolla menetyksellä.

Minä taisin vähän irrotella:" Nyt tuli kaveri, joka myy maata. Maata maattomille!"

Käytännössä edellisestä keskustelusta käynnistyi Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelma.
Siitä tehtiin paikallislehteen juttu. Inkeri Risla oli toimittajana.
Vesa Heikkinen piirsi kuvat ja nyttemmin edesmenneen Kalevi Prakkulan kalustolla tehtiin yli 400 metriä tietä eli nykyinen Petterinpolku, osittain em. henkilön maiden läpi. Keminmaan kunta tuki jonkin verran em. tien tekoa, johon tarvittiin myös ojarumpuja.
Tehtiin myös lampi ja kaivettiin ojia. Tehtiin myös maisemanhoidollisia metsähakkuita, lähinnä entisten peltojen ojakoivikkojen siistimistä  Ostamani alueen ilme alkoi muuttua = kuivua ja puut lähtivät voimakkaaseen kasvuun.

Ensimmäisen tontin osti Antti ja Anneli Lääkkö perheineen. He saivat valita alueen parhaimman tontin.
Kulmatontille nousi komea talo varatorakennuksineen. Kivenheiton päässä ollut Katajarannan koulu sai kipeästi kaivattuja oppilaita

Loput meidän maastamme myytiin lapsiperheelle vuonna 1999, silloin vielä elettiin uskossa, että kyläkoulu säilyy.
Jatko ei sujunut niin kuin piti. Kaikesta huolimatta Katajarannan koulu lakkautettiin .

Lääköt muuttivat myöhemmin Keminmaasta, taitavat asustella nykyisin Oulun suunnalla.

Sunnarinkulman alueella on toinenkin omakotitalo varastoineen nykyisin. Todettakoon, että teimme/teetätimme aikanaan rakennusten pohjat ja perustukset...

Itse en ole käynyt alueella vuosikausiin. On ollut muita aktiviteettaja.

_____________________________________________________________________

Liedakkalan koulu on taas esillä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt akuutista oppilaspulasta ei ole kysymys vaan yksiselitteisesti rahasta... 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Kynttilät syttyivät Liedakkalan koulun muistoksi

TAPANI WALLÉN
Liedakkalan koulun ovet ovat kiinni koulujen alkaessa keskiviikkona. Maanantaina kyläläiset sytyttivät muistokynttilöitä koulun pihalle.
Tapani Wallén
Kynttilät syttyivät Liedakkalan koulun muistolle maanantai-iltana. Koulun ovet eivät enää avaudu koulujen syyslukukauden alkaessa keskiviikkona. Liedakkalassa vielä keväällä koulua käyneet 33 1-4-luokkalaista siirtyvät kunnan koulukeskukseen Laurilaan.
Liedakkalaiset pitävät koulunsa lakkautusta suurena vääryytenä.
– Varsinkin kun lakkautuksen perustelut ja säästölaskelmat ovat jatkuvasti muuttuneet, sanoo vanhempainyhdistyksen aktiiveihin kuuluva Pia Kokkonen. – Lakkauttamisesta ei tehty riittävän laajoja tutkimuksia, joissa olisi kuultu koululaisten ja kyläläisten näkemyksiä.
– Oppilasennuste lupaa, että Liedakkalan koululla opiskelisi parin vuoden kuluttua yli 50 1-6-luokkalaista. Siksi lakkauttaminen tuntuu varsin erikoiselta, sanoi vanhempainyhdistyksen puolesta Sanna Papunen kynttilöiden sytyttyä koulun edustalla.
– Pitää muistaa, että lakkautus koskee liedakkalalaisten lisäksi monia muitakin kyliä.
Koulun lakkauttamispäätös koki useammankin kierroksen kunnan luottamuselimissä, äänestystulokset vaihtelivat puolesta ja vastaan.
Liedakkalaiset valittivat lakkautuspäätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Oikeus tutki lähinnä muotoseikkoja eikä hyväksynyt valituksia, joita oli kaikkiaan kolme.
Kyläläiset hakevat nyt ratkaisua Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta (KHO). Pia Kokkosen mukaan muotoseikkojen sijasta pitää selvittää lakkautuspäätöksen sisältöä ja perustelujen kestävyyttä.
KHO:n ratkaisua odotellessa kynttilät paloivat koulun pihalla ja koulun oppilaat pakkasivat koulureppunsa odottamaan kuljetusta kuntakeskukseen.

Kemin Selkäsaaressa tuttavapariskunnan kanssa...

Käväisin vaimoni kanssa Selkäsaaressa pikapikaa sunnuntaina ja tänään maanantaina menimme saareen tuttavapariskunnan kanssa. Olimme saaneet vihdoin sovituksi ajan saaressa käyntiin.
Nousimme rannasta mäkeä pitkin mökille ja aloimme "asettua taloksi". Istuskellessamme terassilla kerroimme vieraillemme saarimökkimme tähänastisen tarinan puolipitkän kaavan mukaan. Karttoja oli apunamme. Tutkiskelimme tuvassa sisällä, miltä Selkäsaari osittain näyttää meidän mielestämme kuvataiteilijan näkemyksenä vuosisadan loppupuolella - kukaties jo aikaisemminkin...

Lähdimme pienimuotoiselle saarikävelylle. Naiset ottivat marja-astiat mukaan - me miehet keskityimme marjojen syömäpuolelle ja rupatteluun. Kumpikaan vieraistamme eivät olleet tutustuneet aikaisemmin kesäiseen Selkäsaareen, jota he pitivät vilpittömästi yllätyksellisenä, monimuootisena ja kauniina. Sitä se totta tosiaan onkin...

Vieraamme olivat toki hiihdelleet vuosikymmenien saatossa läpi saaren useinkin.

Naisemme alkoivat täyttää marja-astioitaan pääasiassa erinomaisen hyvälaatuisilla mustikoilla, me miehet jatkoimme matkaamme Stora Enson taannoisen hakkuualueen tuntumaan. Sovimme, että tapaamme mökillä.

Keskusteluissa tuli esiin puun hinta. No sehän selvitettiin älypuhelimen netin kautta. Minulla hinnat vääntyivät markka-aikoihin. Tunnustan avoimesti, että monet muutkin hinnat vilahtavat minulla silloin tällöin markoissa ja ihmettelen, miten on mahdollista, että hinnat ovat kivunneet ylös niin kiivaasti...
Me miehet käveleskelimme talvista latu-uraa takasin ja totesimme marjojen runsauden. Oli mustikkaa, vadelmia ja edelleenkin mansikoita. Mesimarjat eivät osuneet näkökenttäämme, niitäkin vähin on myös hilloja...
Lillukoita on saaressa siellä täällä, mutta niiden hyödyntäminen lienee vähäistä. Puolukat tulevat sitten myöhemmin.

Kyllähän tuo Kaidin Kemin Ajokseen suunnittelema biodieseltehdaskin tuli esiin keskusteluissamme. Lähinnä siksi, että tehtaalle soveltuvaa puuraaka-ainetta löytyy hakkuiden jälkeen saaresta. Todennäköisesti logistisesti asia on turhan vaikea ja puuraaka-ainemäärä liian pieni. Mahdollisesti seuraavan harvennushakkuun yhteydessä tilanne on aivan toinen.

Ihastelimme mahdollisia tulevien vuosikymmenien rakennustontteja, kuivia hiekkapohjaisia ylös kivirakalle nuosevia maita.

Mökille päästyämme totesin, että olin onnistunut näpelöimään Sports Trackerin infon pois. Ilmeisesti ne olivat häipyneet puun hintatietoja hakiessani.
No vastaavan, hiukan lyhyemmän lenkin olin tehnyt muutama päivä aikaisemmin. Arvelin, että meidän lenkkimme oli noin 2,5 km. Naisille todennäköisesti kertyi matkaa noin 3,5 km.

Naiset tulivat jonkin ajan kuluttua marja-astiat täynnä. Tyytyväisiä olivat marjasaaliiseensa.

Terassilla istuskellessamme vieraat tutustuivat kahteen valokuvakansiolliseen kuvia eri rakentamisvaiheista. Olivat tyytyväisiä näkemäänsä. 
Itsekin havahduin, että viime kesän jälkeen ei ole otettu "oikealla kameralla" yhtään kuvaa ja teetätetty paperiversioita kansioita täydentämään. Se puute täytyy jossakin vaiheessa paikata...

Kahvittelimme terassilla mutta kesken pikkupurtavalmistelun meidät yllätti raju vesisade, joka ajoi meidät sisälle tupaan. Katsoimme, että tuuli oli kummallisesti kääntynyt ja yltynyt, etäällä näkyi vaahtopäitä.

Paistoimme tulistelupaikalla Tampereen mustaa makkaraa, evästelimme sisällä vieraiden tuomaa saaristoleipää. Muina näläntappajina olivat mm. piirakat, vaaleat leivät, salaatit, jne. ja päälle vielä murukahvit ynnä mustikkapiirakkaa.

Vaimoni päätti jäädä saareen. Aikoi käväistä vielä illansuussa marjametsässä. Ilmeisesti myös seuraavan päivän aamuna. Lupasin tulla hakemaan seuraavana päivänä.

Valmistauduimme vieraittemme kanssa lähtöön takaisin Hahtisaareen. Rantaan tullessamme koimme aikamoisen yllätyksen. Aallot olivat "heittäneet" veneen poikittain rantaan!
Veneen perä oli mennyt kahden rannalla olleen ison kiven ylitse. Kone oli rantaan aamulla tullessamme ajettu trimmillä ylös ja laitettu normaalilla, perinteisellä tavalla kiinni. Ihme. että Propulse-komposiittipotkurin lavat eivät olleet viottuneet. kerta kaikkiaan onni onnettomuudessa! Saimme kolmistaan ähellettyä veneen takaisin veteen.

Ajelin vieraittemme kanssa mantereelle sisäsatamaa kohti virallista väylää. Yllättävän kova, puuskittainen sivutuuli nostatti aaltoja, vaahtopäitä. Kukaties tällä veneellä en ole ollut aikaisemmin niin kovassa aallokossa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, vaikka tuulen puolelta vettä pärskyi yli laidan.

Vilkaisin merisäätietoja illansuusta. Ei ihme, että nostatti aaltoa, sillä tuuli oli yli 10 m/s ja puuskissa 15 m/s...

Mikäli oikein ymmärsin, vieraamme olivat tyytyväisiä saarivierailuun, niin mekin.

______________________________________________________________________

Jatkoa edellelliseen tänään tiistaina 09.08.2016:

Lähdin hakemaan vaimoani saaresta aamulla. Tuli vettä aika lailla ja tuulikin oli navakka, arvioni noin 15 m/s. Oli mukava puskea vasta-aaltoon melkein "ryöminnällä". Miksi niin hitaasti? Siksi, että yksin ajettaessa noin viiden metrin veneellä on aika moista hakkaamista, jos vähänkään lujempaa ajaa...

Vesi oli korkealla ja se nousi koko ajan päivän mittaan. Tuuli oli aika lailla tasaisesti noin 20 m/s, mikä on Perämeren pohjukassa poikkeuksellisen kova tuuli.

Mukava saaripäivä kaiken kaikkiaan. Se kului mustikka- ja puuhommissa. Venettä täytyi käydä ylös vetämässä hietikolla useita kertoja.

Pohdiskelimme poislähtöä. Totesimme, että loiva-aaltoisesta lahdenpohjukasta on hyvä lähteä myötätuuleen liikkeelle.

Näin teimme ja olihan mielenkiintoinen myötätuulitulomatka Hahtisaareen. Menimme useaan kertaan aaltojen harjalla pitkiä matkoja, välillä sivuttainkin. Nyt ymmärrän, että mm. lainelautailijat saavat aikamoisia kiksejä aallon harjalla "matkustaessaan"...

Sääolosuhteet hetki sitten:


Viimeisin säähavainto Kemi Ajos ti 9.8. 20:10

  • Lämpötila16,4 °C
  • Kosteus72 %
  • Kastepiste11,3 °C
  • Tuulen nopeus16 m/s
  • Tuulen suuntalounaistuulta (215°)
  • Tuulen puuska20 m/s
  • Paine994,3 hPa
  • Näkyvyys18 km
  • Pilvisyysmelkein selkeää (1/8


Tällä hetkellä meriveden korkeus on noin 90 cm normaalia korkeammalla Kemissä, vettä siis riittää.


Eilen kirjoitin:
Kukaties tällä veneellä en ole ollut aikaisemmin niin kovassa aallokossa. Nyt voin todeta, että tämän päivän tulomatkamme oli ehdottomasti "kuoppaisin", mitä me olemme ajelleet.

Kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, josta oikeastaan nautimme...
Todettakoon lisäksi, että emme lähde merelle, jos tuulen nopeus on yli 15 m/s.




sunnuntai 7. elokuuta 2016

Itä-Ukrainan sodassa eniten siviiliuhreja vuoteen, loppua ei näy – miksi tilanne on niin vaikea?

Alla olevan artikkelin otsikossa kysytään: Miksi tilanne on niin vaikea?

Siksi, että kyseessä on kahden korruptoinuneen maan - Venäjän ja Ukrainen - kädenvääntö, jossa vallitsee Venäjän presidentin Vladimir Putinin suunnittelema, oikeastaan juonima jäätynyt konflikti.
Tilanne, jossa yritetään uskotella = valehdella, että Venäjällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Itä-Ukrainan kapinalliset ovat täysin Venäjän tuen varassa. Jos se napanuora katkeaa, Ukrainan armeija todennäköisesti vyöryy kapinallisten hallussa tällä hetkellä oleville alueille.
Ottaa samalla omat rajansa valvontaansa...

Itä-Ukrainan tilanteen voi ratkaista ymmärtääkseni yksi henkilö. Hän on Venäjän presidentti Vladimir Putin. Se on tahtoasia. Voi olla, että Venäjän syksyiset vaalit vaikuttavat asiaan.

Jotain liennytyksen merkkejä on ilmassa lähinnä Itämeren alueen turvallisuuden takaamiseksi, koska Nato on tulevaisuudessa yhä näkyvämmin läsnä mm. Baltiassa ja Puolassa.

Toivottavasti jotain järkevää alkaa vähitellen ilmaantua Itä-Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi. Itä-Ukrainan konfliktissa on vain turhia uhreja...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Itä-Ukrainan sodassa eniten siviiliuhreja vuoteen, loppua ei näy – miksi tilanne on niin vaikea?

ULKOMAAT 
ALEXANDER ERMOTŠENKO / REUTERS
Kapinallisjoukkojen sotilas vartioi taisteluissa tuhoutuneiden rakennusten edustalla Donetskin lentokentällä kesäkuussa.
Kapinallisjoukkojen sotilas vartioi taisteluissa tuhoutuneiden rakennusten edustalla Donetskin lentokentällä kesäkuussa.

YK:N MUKAAN Ukrainan sodassa on tullut kesäkuussa ja heinäkuussa eniten siviiliuhreja sitten viime vuoden elokuun. Heinäkuussa kahdeksan siviiliä kuoli ja 65 loukkaantui. Kesäkuussa kuoli 12 siviiliä ja loukkaantui 57.
”Dokumentoimamme tapaukset kertovat, että Ukrainan joukot ja [kapinallisten] aseryhmät eivät noudata riittävää varovaisuutta siviilien suojelemiseksi”, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad al-Hussein sanoi tiedotteessa.
”Siviilit joutuvat yhä useammin pakenemaan kyhättyihin pommisuojiin kellareihinsa, joskus yöaikaan”, hän sanoi.
Taistelut siis jatkuvat Minskin sopimuksen julistamasta tulitauosta huolimatta, ja ponnistelut sodan lopettamiseksi ovat toistaiseksi valuneet tyhjiin.
Ukraina on noin 45 miljoonan asukkaan valtio, joka on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin maa. HS kertaa, miksi Ukrainassa soditaan ja miksi tilanteen ratkaiseminen on niin hankalaa.
Sotaa yli kaksi vuotta
VENÄJÄ valtasi Krimin kansainvälisen oikeuden vastaisesti maaliskuussa 2014. 
Konflikti Itä-Ukrainassa alkoi, kun Donetskissa, Harkovassa ja Luhanskissa ihmiset valtasivat hallintorakennuksia ja vaativat autonomiaa tai kansanäänestystä asemastaan. Touko–kesäkuussa 2014 Ukrainan joukot ja Venäjän tuella toimivat Itä-Ukrainan kapinalliset olivat jo avoimessa sodassa.
Siitä lähtien Ukrainan sodassa on kuollut yli 9 500 ihmistä ja loukkaantunut yli 22 000, YK kertoo. Verinen sota on siis jatkunut yli kaksi vuotta.
Lauantaina separatistisen Luhanskin johtaja Igor Plotnitski haavoittui, kun omatekoinen pommi räjähti hänen autonsa vieressä. Kapinalliset ilmoittivat, että syyllinen on Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU. Ukraina sanoi, että hyökkäys johtui kapina-alueen sisäisestä valtataistelusta.
Ukrainan sota on horjuttanut ja muuttanut Euroopan turvallisuutta. Venäjä myöntää edelleen osallisuutensa sotaan vain välillisesti. Sotilasliitto Nato vastaa Venäjän sotatoimien herättämiin huoliin sijoittamalla sotilaita Puolaan ja Baltian maihin pataljoonan verran kuhunkin.
Minskin sopimuksen umpikuja
Asiantuntijoiden mukaan Ranskan, Saksan, Venäjän, Itä-Ukrainan kapinallisten ja Ukrainan helmikuussa 2015 solmiman Minskin sopimuksen tarkoituksena oli vain estää taistelujen laajeneminen. Parhaimmillaan se jäädyttäisi konfliktin aloilleen, mutta toistuvat tulitauon rikkomukset kertovat toista kieltä.
Ukrainan perustuslain uudistuksella separatistialueille pitäisi antaa erityisasema. Venäjän puolestaan pitäisi palauttaa maiden välinen raja Ukrainan hallintaan ja vetää sotakalustonsa ja sotilaansa pois Ukrainasta. Kaikki nämä tavoitteet ovat kaukana.
Toisaalta esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö arvioi heinäkuussa, että Venäjän ja Yhdysvaltojen keskustelut Itä-Ukrainan tilanteen ratkaisemaksi etenevät. 
Hänen mukaansa tilanne on ”hieman aiempaa parempi”, vaikkei takeita tuloksista olekaan.
Pakotteet pysyvät pitkään
JOS Venäjä haluaisi ja näkisi tarpeelliseksi, se voisi edetä Minskin sopimuksen noudattamisessa ja näin lopulta höllentää EU:n asettamia talouspakotteita. 
Eniten Venäjän talouteen vaikuttavia pakotteita EU jatkoi heinäkuussa vuoden 2017 tammikuuhun asti. Niillä rajoitetaan Venäjän pääsyä Euroopan rahoitusmarkkinoille, asekauppaa ja öljyteknologian vientiä Venäjälle. Pakotteiden lopettaminen on kytketty Minskin sopimuksen täyttämiseen.
Lisäksi EU on määrännyt Krimin niemimaata koskevia pakotteita, joilla esimerkiksi kielletään yrityksiä investoimasta Krimille.
Venäjä on määrännyt vastapakotteeksi länsiruoan tuontikiellon. Vähentynyt kauppa muutenkin heikossa taloustilanteessa on herättänyt eurooppalaisissa yrityksissä ja poliitikoissa haluja puhua pakotteiden poistamisen puolesta. Kesällä tehdyt päätökset pakotteiden jatkumisesta tehtiin silti yksimielisesti kaikkien 28 EU-maan hyväksynnällä.
Siviileillä on hätä
RASKAILLA aseilla tulitus aiheutti yli puolet kesäkuukausien kuolemista ja haavoittumisista. Myös miinat, sodan jäljiltä lojumaan jääneet tai omatekoiset räjähteet olivat syynä uhreihin. Osin käytetään aseita, jotka on yksiselitteisesti kielletty Minskin sopimuksessa.
Noin 25 000-30 000 ihmistä ylittää rintamalinjan päivittäin. He käyttävät viittä rajanylityspistettä, joita miinakentät ympäröivät. YK varoittaa, että tilanteen tekee erityisen vaaralliseksi se, että Ukrainan joukot ja kapinalliset ovat tulittaneet toisiaan etenkin Stanytsia Luhanskan jalankulkusillan läheisyydessä. Silta on ainoa rajanylityspaikka Luhanskin alueella.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin mukaan tulitaukoa loukataan jatkuvasti, mutta loukkausten määrä vaihtelee viikoittain.

Vanha teksti - syytä kerrata...

Blogitekstini 02.11.2014:

Siitä on jo kauan aikaa - varmaan yli kaksikymmentä vuotta - kun vaihdoin kirjoittamiani tekstejä erään oululaisen ammattiyhdistysaktiivin kanssa.

Hän lähetti minulle mm. alla olevan tekstin, joka suorastaan huokuu elämänviisautta. 

Arvelen, että ystäväni ei pane pahaksi, vaikka pistän tekstin julkiseen jakeluun. Mielestäni teksti on hyvä, puhutteleva, joka kannattaa - pituudesta huolimatta - lukea ajatuksen kanssa loppuun...

Vanha teksti:

VANHUS

Juttuni kertovat aina varttuneesta miehestä, joka on kuin otettu Ernest Hemingwayn ”Vanhuksesta ja merestä.” Miehestä, jolla on harmaantunut keskipitkä parta, pipo päässä, hartiat leveät, joskin jo ajan kumaraan painamat. Ryhti, joskin kumara, silti niin pystypäinen. Mies, joka ajattelee luonnon laajan ja avaran taivaan alla enemmän, kuin puhuu ja selittää. Kokemusta hänellä on elämästä, yksinään ja toisenkin kanssa. Elämä on ollut ulkoisesti hyvin vaatimatonta, mutta muuten niin rikasta ja ennen kaikkea hän on  Sinut itsensä kanssa, muuten ei kai voisi olla luonnossa päiväkausia yksinään, vain omat ajatukset seuranaan.
Eräänä kevätkesäisenä aamuna olin niin täynnä talven ja kevään kaikkia pieniä ja suuria kanssakulkijoideni ja omiakin suruja, että en tiennyt miten tästä menisin itse eteenpäin. Kuitenkin kaikkien pakkomielten ja vainoavien itsetuhoisten ajatusten seassakin muistin Vanhuksen.
Hakeuduin Vanhuksen merenrantatorppaan ja ilmeisesti olin jo tullessani sen näköinen, että hän aavisti millä asialla liikkuisin. En tulisi pyytämään häntä opettamaan miten verkot lasketaan karien kupeeseen tai miten rysien repeytyneet reiät paikattaisiin. Hän kuumensi vettä ja teki merellä kylmissä olosuhteissa eläneen vanhuksen ainoan mielestään terveellisen juoman, muhkuraiseen ajan patinoimaan mukiinsa, kuuman rommitotin. Siinä me sitten istuttiin ja ryypiskeltiin totia puhumatta kumpikaan sanaakaan. Muki vajeni, kevätilta-aurinko lämmitti puolipuhtaan ikkunan läpi ja meidänkin poskemme alkoi punoittaa. Kun olimme aikamme istuneet ja tutustelleet toisiimme puhumatta mitään hän sanoi;
-No, kerro.
Kesti tovin ennen kuin tajusinkaan hänen puhuneen ääneen. Mitä minulla on kerrottavaa? Mietin yhäkin mitä minulla todella olisi hänelle kerrottavaa kun hän sanoi; 
-Sinun ilmeesi oli tullessasi, kuin olisit aaveen nähnyt ja nyt huomaan, että olet tullut myös kuuroksi tai mykäksi tai molempia. 
-Ei, ei se sitä ole, hätäännyin sanomaan, vaan en keksi sanoja sille miltä minusta nyt tuntuu.
-Sinulla on kuitenkin paha olla , ei fyysisesti niinkään, mutta kuitenkin, hän totesi.
-Niin, en osannut muuta sanoa.
Istuimme jälleen tovin hiljaa, rommitotin loppuja nautiskellen. Sitten mieleeni nousi kaikenlaisia sekavia ajatuksen pätkiä ja kerroin ne kaikki Vanhukselle, joka kuunteli koko pitkän ja osittain hyvin sekavankin  tunne patoutumani, keskeyttämättä kertaakaan sanomaani. Kun olin lopettanut istuimme jälleen ja kuuntelimme maininkien rantaan vyörymistä. Aikojen kuluttua hän totesi;
-Niin, sen minä näinkin, että olit hyvin masentunut. mutta kerro lisää?
Näin meidän vuoropuhelumme eteni, hyvin verkkaisesti, mutta sanoisin terapeuttisesti. Minä sain purkaa kaikki omasta mielestäni niin tärkeät ja minua rasittavat asiat kuulijalle, joka otti osaa, kuitenkaan mitään teräviä huomautuksia ja ohjeita antamatta. Itse olin halukas vapauttamaan itseni kaikista  mieltäni vaivaavista turhautumista, peloista, itsesyytöksistä, omasta riittämättömyydestä ja pyysin, että Vanhus auttaisi. Hän mietti pitkään ja kysyi;
-Onko sinulla aikaa viisi kuusi päivää ?
-Kyllä minulla on nyt lomani alettua” vastasin.

-Niin, mutta sinun on vannottava minulle, että noudatat ohjeitani sanatarkasti, hän pyysi.
Minulle oli kaikki lähes yhdentekevää, lupasin hänelle ja kai vannoinkin. Hän istuutui ja kaivoi jostakin jotain nuhruista käärepaperia ja kirjoitti löytämällään kynänpätkällä viidelle eri paperilapulle jotain. Kirjoitettuaan, Vanhus teki kaikista viidestä paperipalasta ikään kuin pulverilappusen taittelemalla ja kirjoitti 1- 5 numerot lappujensa päälle. Ojentaen lappuset minulle hän vielä muistutti lupauksestani noudattaa ohjeita sanatarkasti ja avata vain yksi lappu päivää kohti. Olin huojentunut kaikesta saamastani avusta minkä ymmärtäväinen Vanhus oli minulle helpotukseksi antanut ja hyvästelin ystäväni ja lupasin tulla käymään pikapuoliin uudelleen.
Mentyäni autoon ja ajettuani jonkin matkaa pysähdyin hiljaiselle P-paikalle ja päätin, että Vanhuksen määräämä hoito alkakoon tästä. Niinpä avasin lapun jonka päällä oli numero yksi.
Lapussa luki: ”MENE YKSIN PAIKALLE, JOSSA OLET JOSKUS OLLUT ONNELLINEN”.
Siinä paikassa minuun iski taas painajainen, missä minä olen ollut onnellinen? Olenko minä yleensä ollut onnellinen? Muistin kaikki rakastumiseni ja aikuisikäni hyvät hetket, mutta olenko ollut onnellinen? Sitten muistin hetken kun olin vanhemmiltani saanut ruinattua, ensimmäisen kerran elämässäni, luvan lähteä yksinäni yli yön kalareissulle. Siihen oli näytetty veneen hallinnat, kirveen ja muidenkin teräaseiden käsittely, nuotion teko, suunnistaminen luonnossa ja ennen kaikkea uimataito. Ja sitten oli koittanut se hetki, että voin mennä yksinäni ,teltan kanssa kalaan minne haluan. Olin valinnut tietyn erälammen, ei ihan pelkästään kalaisuutensa takia, vaan myös sen vuoksi, että siellä oli ihania hiekkarantoja ja päästyäni aioin nauttia kaikista ihanista asioista, joita nyt sain tehdä yksinäni, ilman valvontaa. Silloin, siellä erälammilla olin ollut todella onnellinen. Siispä menin kotiini ja ilmoitin perheelleni, että menisin viikoksi yksinäisyyteen hoidattamaan itseäni. Perheeni totesi, että olen varmasti sen hoidon tarpeessa. Niinpä suunnistin ruokakauppojen kautta synnyinseudulleni. Jätin autoni ja pakkasin tavarat rinkkaan ja rinkka selkään ja ei kun menoksi. Ilmeisesti, joko rinkassa oleva tavaravalikoima oli tullut laajemmaksi ja painavammaksi tai sitten lihakseni olivat veltostuneet vatsankasvun yhteydessä tai ehkä molempi parempi. Kuitenkin tuo vajaan neljän kilometrin rinkkaselässä luonnossa taivaltaminen sai hien kaatumaan yltäni ja päästyäni lammen rantaan tunsin itseni todella huonokuntoiseksi. Istuttuani tovin hämärtyvässä pohjolan kesäyössä, keittelin kahvit nuotiopaikalla ja pikkuhiljaa pystyttelin teltan pystyyn ja aloin taasen tuntea sitä hurmiota, mitä olin poikasena tuntenut sillä samalla paikalla. Olin fyysisestikin väsynyt, asettuessani makuupussiin teltassa ja nukuin oikeastaan pitkiin aikoihin rauhallisimman yöni, heräten vain muutaman kerran.
Aamulla aurinko oli jo korkealla kun kömmin teltastani ulos ja sytytin nuotion ja keitin aamukahvini. Mutta jo siinä kahvia juodessani alkoi poltella, mitä olisi lipussa numero kaksi. Niinpä en jaksanut odottaa kahvinjuontiakaan loppuun, kun kaivoin lapun esiin ja avasin sen.
Lapussa oli yksi ainoa sana kylläkin kahteen kertaan: ”KUUNTELE; KUUNTELE”.
En tiennyt mitä minun tulisi kuunnella, mutta minä kuuntelin istuin, join kahvia ja kuuntelin. Kuuntelin itseäni sisältä, mitä kaikkea siellä oli, mitä kaikkea oli tapahtunut sille pikkupojalle, joka tällä samalla muuttumattomalla paikalla oli ollut niin onnellinen ”iso mies”.  Kuulin kuinka kurjet huuteli läheisellä suolla, kuulin kuikan lammen toisesta päästä huhuilevan puolisoaan, kuulin keväimen kaikki muutkin äänet, mutta en kaikkia niitä enää tunnistanut. Hain ongen ja madon ja menin rantakivelle onkimaan. Sain kait, joitakin mustia kyrmyniskaisia ahvenia, joita lammessa oli aina ollut ja aina saanut se mieheksi tullut pikkupoikakin vuosikymmenet taaksepäin.


Päivä kului, auringonkehrä alkoi painua illan merkiksi hieman lähemmäksi pohjoista taivaanrantaa ja minä kuuntelin sisäistä ääntä, joka kertoi kaikesta menneestä tapahtumista, unelmista, toiveista niiden toteutumisesta ja toteutumattomuudesta. Olin syönyt jotain  ja juonut kahvia, en ollut tehnyt mitään erikoista, mutta tunsin itseni niin väsyneeksi, mennessäni iltasella nukkumaan. Väsymys, joka oli psyykkistä laatua ei suonut minulle kunnon yölepoa niin kuin ei moni aikaisempienkaan viikkojen öistä. Minä yhä kuuntelin ja en ehkä pelkästään kuunnellut vaan mielikuvittelin. Aamu tuli aikanaan siitäkin yöstä, mutta minä en varmaankaan ollut kovin levänneen näköinen noustessani aamulla ylös. Sinä aamuna oli olosuhteiden pakosta käytävä uimassa lammessa ja peseydyttävä, jotta jotenkin saisi päivän alkamaan. Kahvia juodessani avasin Vanhuksen antaman kolmannen lapun.
Lapussa luki; ”MIETI MITÄ HAUSKAA - HYVÄÄ - POSITIIVISTA OLET ELÄMÄSSÄSI KOKOENUT”. 
En tiennyt, että Vanhuksen sanavarastoon olisi kuulunutkaan sellaista sanaa kuin positiivinen, hän jaksoi yllättää. Se päivä oli jo paljon iloisempi ja toivorikkaampi, kun minä työkseni mietin ja ihme kyllä muistinkin paljon hyviä ja hauskoja asioita elämäni varrelta, niitä ei vain ollut tullut ajateltua kiireen keskellä. Nyt minulla oli koko päivä aikaa ajatella kaikkia niitä hetkiä ja palata ajassa, siihen miehen oikeudet saaneeseen pikkupoikaan asti, joka tämän saman lammen rannalla vietti elämänsä onnellisinta päivää. Illan saapuessa unikin saapui paljon armahtavampana ja lempeämpänä kuin pitkiin aikoihin.
Aamulla levänneenä luin Vanhuksen neljännen lapun; ”KIRJOITA HIEKKAAN SURUSI JA MURHEESI”.
Otin tikun kynäkseni ja kirjoitin lupaukseni mukaan, suruja ja murheitani laajaan rantahiekkaan ja toivoin, ettei kukaan toinen sattuisi rannalle. Söin välillä, join kahvia ja kävin uimassa ja aina kun muistin, jonkin murheellisen tai surullisen asian kirjoitin sen santaan. Seuraava yöni oli pitkästä aikaa levollinen ja herätessäni aamulla tunsin todella levänneeni. Olin jo tarmokkaampi ja suunnittelin kuinka pyytäisin ja laittaisin ruuakseni lammen suurimmat ja komeimmat ahvenet. Aamukahvi oli makeampaa kuin aikoihin ja aprikoin mitähän Vanhuksen viimeisessä lapussa olisi.
KÄY LUKEMASSA EILETTÄIN HIEKKAAN KIRJOITTTAMASI, luki lapussa.
Siirryin hietikolle ja totesin aaltojen huuhtoneen kirjoitukseni pois, silloin ymmärsin mitä Vanhus oli kaikella tarkoittanut. Ajattelin, että kunpa minä voisin joskus olla tuon Vanhuksen kaltainen, ymmärtää mikä tässä elämässä on todella tärkeää.

raimos



Kiinteistön etupihan ehostusta...

Olemme viimein saaneet kiinteistömme etupihan, käytännössä pääsisäänkäyntialueen yhteensä noin 50 m2 kevytpäällystettyä. 
Eihän siinä entisessä tosin ollut muuta kuin portaiden edessä murtumia, jotka olin väliaikaisesti korjannut ja ojarummun kohdalla painaumia. Myös muutamia pieniä halkeamia, jotka eivät menoa häirinneet.
Asiasta on käyty keskustelua/neuvottelua noin kaksi vuotta. Pääsimme työn suorittajan kanssa yhteisymmärrykseen, että entinen - kohta kolmekymmentä vuotta hyvin palvellut päällystekerros jätetään paikoilleen, pinta puhdistetaan ja murtumat/painaimat korjataan kiviaineksella, jonka jälkeen päälle ajetaan uusi kerros. 

Nän on tehty lopullisesti maanantaina 01.08.2016 klo 07.00-08.15. Olemme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä. Arvelen, että seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana tältä osin ei ole ongelmia...

Viikolla eräänä iltapäivänä harjailin männynneulasia mustalta asfalttipinnalta katurahjalla. Ohi pyöräillyt mieshenkilö huikkasi: "Pistätkö kiinteistöä myyntikuntoon?"
"En mutta nyt tämä on viimeisen päälle muutoin kunnossa!" ehdin kyselijälle huikata perään...