maanantai 2. marraskuuta 2015

Asiantuntevia puunpilkkomisohjeita...

Olemme kaataneet/kaadattaneet puita omakotitonttimme kulmalta, pienen ryytimaan vierestä.
Ison sembramännyn ja kaksi kuusta, joiden kannot Malisen Pekka kävi aamulla jyrsimässä maan tasalle ja vähän syvemmällekin. Samalla hän otti aidan vierestä yhden syreenipensaan pois. Nyt pääsee auringonvalo kunnolla maahan.

Miksi em. operaatio pantiin käyntiin?

Siksi, että ensi keväänä tuotatamme hyvää peltomultaa tontillemme ja laajennamme tontin kulmalla olevaa perunatuotantoa.

Niin ja itse otsikon aiheeseen:

Pilkoin puita puukatoksemme vieressä tänään. Ohi käveli keski-ikäinen, minulle täysin tuntematon pariskunta. Mies huikkasi minulle:" Sinulla on liian pieni kirves!" "Kyllä pitää paikkansa!" huikkasin hänelle takaisin.

Tosiaan pilkoin puita Fiskarsin keskikokoisella kirveellä, joka pienuudestaan huolimatta on erinomainen työkalu.
Meillä on toinen kirves, josta käytän nimitystä Kiinankirves. Sillä kyllä halkeavat isotkin puut, mutta jos ei silläkään niin kiila (meillä vanhan kirveen terä) on onneksi käytettävissä. Toistaiseksi ei ole yhtään puuta jäänyt halkaisematta.

Sekin päivä saattaa tulla/todennäköisesti tulee vielä eteen. Tosin olen viime vuosina välttänyt turhaa, isojen puiden jyystämistä.
Kuusi kappaletta noin 60 cm pitkää sembramännyn paksua "pökälettä" on vielä pilkkomatta. Voi olla, että jätän homman ensi kevääseen...



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Chaplinin elokuva Parrasvalot - yksinkertaisesti erinomainen...


Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: 


Parrasvalot





Buster Keaton ja Charles Chaplin elokuvassa Parrasvalot
Buster Keaton ja Charles Chaplin
Lontoon teatterimaailmaan sijoittuva elokuva, jossa Chaplin jätti haikean surumielisiä jäähyväisiä koomikon elämäntyölleen.

Kino Klassikko: Parrasvalot

Esitetty viimeksi
Yle Teema
Katso ohjelma
Kuten Ylen sananvapausviikolla Teeman monissa elokuvissa todettiin, monet kuuluisuudet joutuivat 1950-luvun Yhdysvalloissa poliittisen tutkinnan kohteeksi epäiltynä epäamerikkalaisesta eli käytännössä vasemmistolaisesta toiminnasta. Heidän joukossaan oli maailman suosituin koomikko Charles Chaplin, joka vuonna 1952 matkustaessaan Englantiin sai tietää, ettei hän välttämättä saisi lupaa palata Yhdysvaltoihin. Tympääntynyt Chaplin päätti jäädä Eurooppaan pysyvästi ja teki siellä myös uransa viimeiset elokuvat.
Chaplinin Englannin-matkan syynä oli ollut hänen uusimman elokuvansa Parrasvalojen Lontoon ja samalla koko maailman ensi-ilta. Tästä vuoden 1914 Lontooseen sijoittuvasta elokuvasta tuli näin paitsi tarinaltaan, myös tosielämässä Chaplinin paluu Englantiin, josta hän oli ennen ensimmäistä maailmansotaa lähtenyt etsimään menestystä Yhdysvalloista.
Parrasvalot on koskettava kertomus iäkkään klovnin ja nuoren ballerinan suurista menestyksen ja epätoivon hetkistä. Klovni on jo kokenut uransa huippuhetket ja muistelee kaihoisasti entistä suosiotaan. Ballerina uskoo rampauteneensa pysyvästi ja vajoaa suurimman epätoivon valtaan.
Näistä surullisista lähtökohdista Chaplin luo tunteellisen ja sykähdyttävän, lopulta myös elämänvoittoisen draaman viihdyttäjien kyyneleistä maskien, naurun ja ihomaalin takana. Chaplinin sentimentaalinen ote on päällekäyvää mutta tehokasta, ja vaikka huumori jää tässä melankolisessa melodraamassa taka-alalle, sisältää elokuva myös muutamia klassisia sketsejä, kuten Chaplinin ja Buster Keatonin kuuluisan ja ainoan yhteisesiintymisen.
Parrasvaloja vastaan järjestettiin laaja boikotti Yhdysvalloissa minkä vuoksi se sai ensi-iltansa Los Angelesissa vasta vuonna 1972. Tämä merkitsi että elokuva voitiin tuolloin asettaa Oscar-ehdokkaaksi ja yllättäen Charles Chaplin saikin Oscarin tämän yli 20 vuotta aikaisemmin tekemänsä elokuvan musiikista. Edellisenä vuonna hän oli vihdoin palannut Amerikkaan noutamaan hänelle elämäntyöstään annettua kunnia-Oscaria.
Esittelyteksti: Vesa Nykänen
  • (Limelight/USA 1952) O: Charles Chaplin. N: Charles Chaplin, Claire Bloom, Buster Keaton.

Suomen rajavartiolaitos toimii - hyvä niin...


Venäjän öljyporauslautalla aikanaan kiipeilyharjoituksia tehnyt ja globaalijulkisuutta hankkinut SS teki sen taas: Köysitikkaat laivan reunaan ja ylös. Ilmeisesti hän on vihkiytynyt asialle...

Iltalehden irrottelua asiasta:


Video: Ympäristöaktivisti Sini Saarela valtasi laivan: "Hiilen poltto lopetettava Helsingissä"

Sunnuntai 1.11.2015 klo 09.55 (päivitetty klo 12.19)
 
Greenpeace on estänyt Aspo-konserniin kuuluvan ESL Shippingin rahtialuksen Ms Alppilaan pääsyn Helsingin Länsisatamaan sunnuntaina aamulla.

Minäkin "erehdyin" em. 13 sekunnin videonpätkän katsomaan. Ympäristö viliseen mainosta, mainosta, mainosta. Käväisi mielessä, rahoitetaanko niilläkin näitä elintasojoutilaita, ilmeisesti...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Greenpeacen aktivistit saartoivat hiililaivan – yhdeksän otettiin kiinni

Mielenilmauksella vastustettiin kivihiilen käyttöä Helsingin lämmöntuotannossa.



Rajavartiolaitoksen kumivene, Greenpeacen kajakit ja rahtialus Alppila Helsingin Salmisaaressa.
Rajavartiolaitos ja Greenpeacen kajakit olivat rahtialus Alppilaa vastassa Helsingin Salmisaaressa sunnuntaina. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Ympäristöjärjestö Greenpeacen aktivistit saartoivat tänään sunnuntaina kivihiililastissa olleen Alppila-aluksen, joka oli matkalla Venäjältä Helsinkiin Salmisaaren satamaan. Laiva pääsi satamaan iltapäivällä noin klo 14 ja poliisi otti kiinni yhdeksän aktivistia.

Aktivistit vietiin Pasilan poliisilaitokselle kuultavaksi. Helsingin poliisilaitoksen yleisjohtajan Tuomo Tuohimaan mukaan heitä epäillään tässä vaiheessa julkisen rauhan rikkomisesta ja meriliikenteen häiritsemisestä.

Mielenilmaus alkoi varhain sunnuntaina, kun Greenpeacen aktivisti Sini Saarela nousi Alppila-alukselle. Mielenilmauksella vastustettiin kivihiilen käyttöä Helsingin lämmöntuotannossa.
Greenpeace vaatii Helsinkiä luopumaan kivihiilen käytöstä kymmenessä vuodessa ja korvaamaan sen uusiutuvilla energianlähteillä.

Greenpeace-hörhöt, hyvinvointijoutilaat taas häirinnässä...

Ajattelin pitää tänään vapaapäivän kirjoittamisesta/kommentoinnista mutta kuinka ollakaan, en malttanut olla "tarttumatta kynään" = näppikseen.

Luin alla olevan artikkelin, jossa erityisesti kiinnitin huomiota mainintaan, että paikalla on myös merivartiosto.

Mielestäni merivartioston on turvattava normaali merenkulkuun liittyvä laivaliikenne, siitä ei ole kahta sanaa.

Toisaalta kiinnitin huomiota, että Greenpeace-porukka on liikkeellä kumiveneillä ja kajakeilla.

Rahtialuksen ja em. mainittujen "mini-/mikroalusten" kokoluokkaerot ovat sitä suuruusluokkaa, että niin halutessaan rahtialus menee juuri sinne, minne se haluaa.

Toivottavasti tämä tapahtuma ei saa yhtään enempää mediajulkisuutta Suomessa, sillä sitähän nämä kansainvälisen rahoituksen varassa toimivat hyvinvointijoutilaat pääsääntöisesti hakevat.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Greenpeace saartaa hiililaivaa Helsingin edustalla

KAUPUNKI  
GREENPEACE
Greenpeacen aktivistit pakottivat Venäjältä Helsinkiin hiiltä kuljettavan aluksen muuttaamaan kurssia. Sini Saarela kiipesi Alppila-alukseen varhain sunnuntaiaamuna.
Greenpeacen aktivistit pakottivat Venäjältä Helsinkiin hiiltä kuljettavan aluksen muuttaamaan kurssia. Sini Saarela kiipesi Alppila-alukseen varhain sunnuntaiaamuna.
Greenpeacen kajakeilla liikkuvat aktivistit yrittävät parhaillaan estää hiiltä Helsinkiin kuljettavaa rahtilaiva Alppilaa pääsemästä Salmisaaren voimalaitokseen. Paikalla on myös merivartiosto.
Greepeacen Sini Saarela kiipesi aluksen kyytiin aamuyöllä, kun Venäjältä saapunut alus lähestyi pääkaupunkia ensimmäisen kerran. Silloin Alppila muutti kurssiaan ja ajoi kohti länttä Porkkalaan asti. Sitten se kääntyi takaisin Helsinkiin.
Greenpeacen tarkoituksena on painostaa Helsingin kaupunkia luopumaan kivihiilen poltosta kokonaan.
Helsinki päättää lähitulevaisuudessa, mitä sen voimalaitoksille tapahtuu.
Vahvimmilla on malli, jossa Salmisaareen rakennettaisiin pellettivoimalaitos ja Vuosaareen biovoimalaitos, mutta Hanasaaren voimalasta luovuttaisiin. Malli vähentäisi kivihiilen käyttöä merkittävästi, mutta ei lopettaisi sitä kokonaan. Vaihtoehtoina on esitetty myös biopolttoaineen lisäämistä Hanasaaressa ja Salmisaaressa sekä monipolttovoimalan rakentamista Vuosaareen.
Greenpeacen aktivistit lähtivät kumiveneillä Arctic Sunrise -alukseltaan noin puoli viiden aikaan. Saarela kiipesi Alppilan kyytiin ja on edelleen laivassa, Greenpeacen mukaan hyvissä voimissa. Aktivistit vaativat, että kivihiilestä on luovuttava nopeasti ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
SAMI KERO / HS
Salmisaaren voimalaitos, johon Alppila oli matkalla.
Salmisaaren voimalaitos, johon Alppila oli matkalla.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Pistäytyminen Ylen tulokoneella tänään...

En oikeastaan ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, mitä ihmiset ympärilläni saavat palkkaa tai omistavat.
En ole ollut kiinnostunut loppuvuoden ns. "juorukalentereista".

Nyt kuitenkin tein poikkeuksen. Miksi? Siksi, että kun muutoinkin käyn tämän tästä Yle Uutiset-sivuilla niin tuo tulokone alkoi jonkin verran kiinnostaa.
Naputtelin ruudukkoon oman asuinalueeni postinumeron eli 94700, sain mm. alla olevaa infoa vuodelta 2013.  

Toisaalta minua kiinnostaa Blogikirjoittajana myös alueemme täysi-ikäisten henkilöiden lukumäärä.

Mikä siinä nyt niin kiinnostavaa on, no se, että millä ihmeen konstilla saisin tulevaisuudessa em. henkilöt mm. kiinnostumaan Blogiteksteistäni?

Tällä hetkellä tiedän, että vajaasta 5000 henkilöstä lukee säännöllisesti tekstejäni muutama henkilö! Lukumääränhän pitäisi olla satoja...

Niin viidessä tuloluokassa on suunnilleen - hehtaarihaarukassa - tuhat henkilöä/tuloluokka. 
Mediaanitulot ovat 22991 € vuonna 2013.

Takajärvi-Haukkari4 964 täysi-ikäistä vuonna 2013.

HaeYlen tulokoneesta, miten mediaanitulot ovat asuinalueellasi kehittyneet. Valitse postinumeroalueesi ja voit vertailla sitä naapurialueisiin. Näet tulojen kehityksen. 

Arkkipiispa Kari Mäkisen "möläykset" ja "fundeeramiset"...

Juttelin pitkäaikaisen ystäväni kanssa kirkonasioista, emme uskonasioista. Hän on ollut muutaman vuoden paikallisissa kirkkovaikuttamiskuvioissa mukana. Varsinkin kirkollisvaalien lähestyessä hänen aktiviteettinsa on ollut esimerkillistä niin kuin luonnollisesti pitääkin.

Juttelimme menneellä viikolla Suomen Luterilaisen kirkon nykyisestä vetäjästä, arkkipiispa Kari Mäkisestä.
Kerroin hänelle, että on siinä outo lintu, jonka sanomisista ja/tai eräänlaisista kaapista ulos tuloistaan ei ota aina selvää erkkikään...

Kerroin, että ainakin pari kertaa itse olen havainnut hänen sanomisinaan sellaista, jota en kerta kaikkiaan voi hyväksyä.

Kukaties mainitsin, että jos kolmas "möläys" ja epämääräiset "fundeeramiset" tulevat esille, harkitsen vakavasti kirkosta eroamista.

Silloin ainakaan minä en ansaitse sellaista kirkon nokkamiestä.

Ystäväni vähän yritti rivien välissä toppuutella eroaktiviteettiani, antoi ymmärtää, että on hiukan kaukaa haettu syy mahdolliselle eroamiselle ja kohtahan tuo ukko lähtee eläkkeellekin...

Näin Pyhänpäivänä tulee pakostakin mieleen vanhat asiat, varsinkin, kun kävin vaimoni kanssa päivällä Peurasaaren hautausmaalla. Väkeä oli lähes tungokseen asti, ihmiset muistavat edesmenneitä omaisiaan - hyvä ja kaunis tapa.

Voin avoimesti todeta, että edellisen kerran erosin kirkosta loppuvuodesta 1974.
Miksi?
Siksi, että silloin syy ei ollut kaukaa haettu vaan erittäin konkreettinen ja koskettava. Asia liittyi isäni kuolemaan ja siunaustilaisuuden tapahtumiin Peurasaaren kappelissa.

Siunausta hoitavan papin sanat muistan varmaan ikäni: "Oliko Lauri Akseli Pyykkö valmis kohtaamaan kuoleman?" 

Äitini istui vieressäni, pidin hänen kädestään kiinni. Hän tärisi em. sanat kuultuaan kuin horkassa. Oli lähellä, etten pompannut ylös penkiltä ja huutanut: "Nyt riittää!"
Se oli niin sanotusti hiuskarvan varassa...

Oliko isäni valmis kuolemaan 66-vuotiaana? Oliko hän valmis kuolemaan lähtiessään kotoa mopolla Kainuunkadulta ajaessaan iltahämärässä tuttuun Möylyntien ja Eteläntien risteykseen kääntyäkseen kaupungin suuntaan - niin kuin satoja kertoja aikaisemminkin?

Hän jäi henkilöauton yliajamaksi tutussa risteyksessä.

Olen yrittänyt selvittää tapahtumien kulkua hallussamme olevista poliisipöytäkirjoista. Myöhemmin olen saanut selville, että kaikki välittömästi tapahtuneen jälkeen paikalla olleet, eivät ole antaneet todistajalausuntoa.

Murheellinen tapahtuma, jonka jälkeen äidiltäni katosi elämänhalu menetettyään traagisessa liikenneonnettomuudessa elinikäisen kumppaninsa, aviopuolisonsa. Äiti kuoli suruun vähän yli vuosi em. tapahtuman jälkeen eli vuonna 1975...

Me asuimme siihen aikaan Kaakkois-Suomessa Imatralla. Kesät vietimme vanhassa kotitalossa, kotona Kemissä...

Itse liityin takaisin Evankelisluterilaisen kirkon, Kemin seurakunnan jäsenyyteen 16.08.2010. Tärkein syy takaisin liittymiseen olivat molempien poikiemme puolelta lastenlapsemme.

Sain kirkkoherralta lämpimän kirjeen, jonka saatteena oli kopio Kirkkoon liittyminen-kaavakkeesta. 

Sen jälkeen olen ottanut sähköpostin välityksellä em. henkilöön erään asiakokonaisuuden vuoksi ainakin kolme kertaa yhteyttä vuosien saatossa. Toistaiseksi en ole saanut vastausta.

Raadollisesti ajateltuna myös edellä mainitun passiivisuuden vuoksi kirkosta eroaminen alkaa olla perusteltua...

Vähin minkä tein välittömästi oli se, että käväisin netissä laskemassa verolaskurilla vuosittaisen osuuteni kirkollisveron keräämisessä. Onhan se kohtalaisen iso nippu riihikuivaa rahaa... 

Edelliseen liittyvänä:

Tein eroanomuksen Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta perjantaina 13. 11.2015.

Kirjoitin syyksi: Arkkipiispa Kari Mäkisen ulostulot, kommentiti sekä sekavat Suomi-vastaiset kannanotot, jotka todennäköisesti heijastuvat koko evankelis-luterilaiseen kirkkoyhteisöön - valitettavasti...






perjantai 30. lokakuuta 2015

Suomi ja Ruotsi yhteistyöhön Nato-jäsenyyden selvittämisessä...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan - näin se etenee...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Suomi ja Ruotsi yhteistyöhön Nato-jäsenyyden selvittämisessä – Kanerva: Vuorovaikutus on järkevää

POLITIIKKA 
RONI REKOMAA
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva eduskunnan täysistunnossa 25. syyskuuta.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva eduskunnan täysistunnossa 25. syyskuuta.
Suomi ja Ruotsi pyrkivät yhteistyöhön sotilasliitto Naton jäsenyyteen liittyvissä selvityksissään.
”Olen puhunut, että vuorovaikutteisuus selvitysten tekemisissä olisi hyvästä. Se olisi järkevää”, sanoo puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok).
Ruotsissa selvitys on jo tekeillä, kertoo Svenska Dagbladet (SD). Suomessa selvitys tehdään rinnakkain hallitusohjelmaan kirjattujen ulko- ja turvallisuuspoliittisten selontekojen kanssa.
Kanervan mukaan ulkopoliittisen selonteon tekeminen käynnistyy ensin, mahdollisesti vielä kuluvan vuoden aikana. Kaikkien selvitykset tehdään pääsääntöisesti vuoden 2016 aikana.
”Tietysti sekä Ruotsi että Suomi tekevät omat selvityksensä omista premisseistään käsin, mutta molempien selvitysten uskottavuutta lisäisi se, ettei niitä tehtäisi hermeettisesti ottamatta huomioon mitä toisella puolella lahtea tapahtuu”, Kanerva sanoo.
Asiasta kertoi ensimmäisenä SD:lle Ruotsin Pohjoismaiden neuvoston edustuston puheenjohtaja Hans Wallmark neuvoston kokouksessa Islannissa. Lehden mukaan myös Ruotsin puolustusministeri Peter Hulltqvist on puhunut useasti Suomen ja Ruotsin läheisemmän puolustusyhteistyön puolesta. Ruotsissa Nato-selvityksen tekoa johtaa diplomaatti Krister Bringéus.
Ruotsissa sotilasliiton kannatus on kasvanut. SD:n mielipidemittauksen mukaan syyskuussa vastaajista 41 prosenttia oli jäsenyyden kannalla. Vuotta aiemmin kannattajien osuus oli 31 prosenttia.
Nato jakaa Pohjoismaita. Tanska, Norja ja Islanti ovat sotilasliiton jäseniä, Suomi ja Ruotsi eivät.
Artikkeliin liittyvät