perjantai 1. toukokuuta 2015

Totta - nykyaikainen parkkitalo on ainoa oikea, pysyvä ratkaisu...

Nykyaikaisen parkkitalon rakentaminen on ainoa oikea, pysyvä ratkaisu pysäköintiongelmiin. Kyseiseen parkkitaloon on yhdistettävissä nuorisolle suunnattavia aktiviteetteja.
Todettakoon, että em. tyyppisen asiakokonaisuuden olen itsekin esittänyt vuosikymmeniä sitten, tosin silloin oli ainakin kaksi vaihtoehtoista paikkaa. Silloisen EKA-tavaratalon alue, jolloin parkkitalo olisi palvellut sekä tavarataloasiakkaita että Hotelli Cumuluksen asiakkaita. Toinen vaihtoeh olisi nykyinen torialue ympäristöineen..

Miljoona tai kaksi menee varmaan turhempaankin...


Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

äivitetty 1.5.2015 09:16, julkaistu 30.4.2015 16:20

Potilaan parkkitila on kortilla sairaalassa

Kuva: Pentti Vuosaari
Matti Nikkilä Lähetä palautetta toimittajalle
Länsi-Pohjan keskussairaalan pysäköintialueella on 64 paikkaa.

Paikkoja tarvitaan koko ajan enemmän. Nykyiselle alueelle ei mahdu yhtään enempää parkkipaikkoja.

Matti Nikkilä
Kemi
Autollaan Länsi-Pohjan keskussairaalaan saapuvat saavat hakemalla hakea autolleen parkkipaikkaa sairaalan omalta parkkialueelta. Moni joutuu ajamaan autonsa torin puolelle parkkipaikoille.
Asiasta keskustellaan jatkuvasti Pohjolan Sanomien yleisönosastolla, viimeksi puheenvuoron käytti Veitsiluodon sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys. Myös sairaanhoitopiiri on saanut asiasta sähköpostipalautetta.
Sairaalassa paikoitusalueen ongelma on tiedostettu jo pitkään. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tekninen johtajaTaisto Auvinen sanoo, että alueella on 64 parkkipaikkaa, eikä sinne mahdu enempää niitä. Asiakkaiden käytettävissä olevien paikkojen määrään on kuitenkin yritetty vaikuttaa.
- Olemme havainneet, että myös henkilökunta on käyttänyt paikkoja. Meillä on niitä muuallakin, joten olemme sisäisesti ohjeistaneet henkilökuntaa olemaan käyttämättä asiakkaiden parkkipaikkoja.
Parkkipaikkojen 
puute ei ulotu pelkästään asiakkaisiin.
- Meillä on kova puute myös talon omista paikoista. Viime vuonna teimme 44 lämmityspaikkaa lisää ja ne menivät heti. Silti kadunvarret ovat täynnä Jalokivigalleriaan asti ja ihmiset pitävät myös torilla autojaan.
Sairaalassa tilanne on tiedostettu ja tilatyöryhmä pohtii asiaa myös toukokuussa.
Parkkipaikan parkkiaikoja on rajoitettu neljään tuntiin. Auvisen mukaan yhtenä vaihtoehtona on pidetty joskus myös mahdollisuutta ottaa alueella käyttöön parkkimaksu, mutta siihen ei ole toistaiseksi ryhdytty.
Moni 
parempijalkainen asiakas ja sairaalan työntekijä suuntaakin suosiolla autonsa kanssa torilla sijaitsevalle parkkipaikalle, mutta sinnekään ei mahdu aina. Markkinoiden aikaan asiakkaat eivät voi käyttää torilla sijaitsevia paikkoja.
Markkinat tuovat mukanaan myös käänteisen ongelman. Markkina-asiakkaat nimittäin parkkeeraavat autojaan sairaalan parkkipaikoille, vaikka paikat ovat sairaalan asiakkaille.
- Siihen ei tunnu auttavan, vaikka minkälaisia kieltoja laittaisi. Mutta se ongelma kestää vain muutaman päivän, Auvinen toteaa.
Yksi 
mahdollinen ratkaisu tilanteeseen voisi olla rakentaa mahdollisiin tuleviin rakennuksiin myös parkkitilaa. Esimerkiksi parkkipaikan ja torin välissä sijaitseva ruohikkoalue on kaavoitettu rakennuksille, mutta mitään rakennussuunnitelmia sille paikalle ei ole lyöty lukkoon.
Toinen mahdollisuus, mitä on pohdittu, on ollut rakentaa Sairaalakadun ja Merikadun kulmassa sijaitsevalle alueelle kaksikerroksinen parkkipaikka. Se olisi varteenotettava ratkaisumalli, sillä alueelle saataisiin runsaasti paikkoja. Se tosin on kallis. Kun asiaa pohdittiin viimeksi, rakentamisen arveltiin maksavan miljoonan.
Paikkojen tarve on kasvanut pitkään. Yksi syy kasvaneelle kysynnälle voi löytyä siitä, että sairaalassa on siirrytty yhä enemmän polikliiniseen ja päiväkirurgiseen hoitoon. Sairaalayöpymisiä on haluttu vähentää.
Jos asiakas tietää, että toimenpiteestä pääsee saman päivän aikana kotiin, hän tai hänen saattajansa tulee autolla paikalle. Jos taas potilas tietää, että joutuu yöpymään sairaalassa, into tuoda oma auto parkkipaikalle odottamaan vähenee.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vakavaa Vappupohdiskelua...

Keskustan puheenjohtaja, hallitustunnustelija Juha Sipilä on saanut esittämiinsä kysymyksiin vastaukset. Keskustan ydinryhmällä on vakavaa Vappupohdiskelua.

Mediassa on ollut erityisesti esillä Perussuomalaisten vastaukset, joita hallitustunnustelija on alustavasti kommentoinut.
Arvelen, että Perussuomalaiset "kokeilevat kepillä jäätä" ja ovat valmiita näkemyksistään särmiä hiomaan tai sitten heillä ei kerta kaikkiaan valmiuksia vastuulliseen politiikantekoon hallituksessa.


Oma hallituskoalitiosuosikkini on edelleen:

Kesk+PS+Kok+RKP+(KD)

Tällä koalitiolla saadaan todennäköisesti Suomi taas oikealle kasvu-uralle, sillä edessä on vaikeita ja vielä vaikeampia päätöksiä, joita ei ole syytä hämmentää liian monimutkaisilla hallituskuvioilla.  
Tosin aivan viime aikojen kyselyjen perusteella osa Keskustan aktiiveista tuntuu haikailevan punamullan perään. Yhteiskuntarauha mietityttää...

Elämä on täynnä yllätyksiä - myös miellyttäviä yllätyksiä...

Olin vaimoni kanssa työasussa pihan rapsutuksessa, kun rajanaapurimme tiedustelivat, voisimmeko käväistä heidän terassillaan. Mikä ettei totesimme ja lisäsimme vielä hiukan vaatetusta yllemme. 

Tukevalla pöydällä oli neljä lasia ja tummanvihreä pullo, jota ei näe kuin elokuvissa. Toki paikallisen Alkonkin hyllyillä, mutta minun silmissäni ne vilahtavat ohitse. Syynä on ilmeisesti tuotteen hintalappu.

Toivottelimme Hyvää Vappua ja kesän alkamista toisillemme. Olihan hyvä juoma! Ehdottomasti hintansa väärti...

Niin juoma oli Bondin lemipijuoma Bollinger, josta alla on pieni infoisku:

Bondin ja Bollingerin suhde kestää

Naiset James Bondin rinnalla vaihtuvat tiuhaan, mutta Bollinger pysyy agentin suosikkijuomana. Valkokankaalla Bollinger on kuplinut hurmaavan agentin lasissa vuodesta 1973, mutta suhteen perusta luotiin jo 1956.  Suomessa 26.lokakuuta ensi-iltaan tulevassa uudessa Skyfall-elokuvassa James Bond kohottaa jälleen lasissaan Bollingeria – La Grand Année Bollingeria.
James Bondin suosimat brändit ovat tulleet tunnetuiksi elokuvien myötä, mutta harva tietää Bondin ja Bollingerin suhteen alkaneen jo kirjoissa. Ensimmäisen kerran Bollinger esiintyi James Bondin yhteydessä jo vuonna 1956 Ian Flemingin kirjassa Timantit ovat ikuisia. Kirjassa Bond-tyttö Tiffany Case lähettää pullon Bollingeria James Bondin hyttiin Queen Mary ‑aluksella. Juomavalinta oli kirjailijalle luonteva, sillä Bollingerin samppanjatalo oli ollut kuninkaallisen perheen viinitoimittaja jo vuodesta 1884, ja siksi se sopi myös Britannian M16-agentin tyyliin.

Ajankohtainen aihe = Vappuajantasaa...

Ajankohtainen aihe, toimin vain tiedonantajana/tiedonvälittäjänä/välikätenä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Näin krapula toimii – ja näin sitä voi lievittää ennalta

Vuosisadan jysäriä ei voi parantaa, mutta sitä voi lievittää ennalta

TIEDE  
RIO GANDARA HS
Suolainen tai makea voi maistua, mutta mikään ruoka ei paranna päälle päässyttä krapulaa. Parsankin vaikutusta on tutkittu. Ei se auta.
Suolainen tai makea voi maistua, mutta mikään ruoka ei paranna päälle päässyttä krapulaa. Parsankin vaikutusta on tutkittu. Ei se auta.
Jos haluaa taklata krapulan, täytyy ensin tietää kännin kaava. Siinä keskeinen muuttuja on C2H6O, etyylialkoholi eli etanoli.
Nykykäsityksen mukaan humala syntyy, kun etanoli ärsyttää yksittäisiä hermosoluja. Solujen yhteispeli häiriintyy, ja sekasorrosta kärsii lopulta koko ruumis.
Erityisesti tökkii hermosolujen viestiliikenne. Ne toimivat kuin hidastetussa filmissä. Humalaisen hutera askellus, puheen pätkiminen ja estojen katoaminen ovat heijastumia etanolin vaikutuksista keskushermostoon.

Yliärsytys
 selittää krapulan keskeiset oireet – päänsäryn, pahoinvoinnin, hikoilun, vapinan ja ketutuksen. Saman kokee alkoholisti, tosin moninkertaisina. Krapula onkin pienoismalli alkoholin aiheuttamista vieroitusoireista. 
Aivoille alkoholi on ylimääräinen jarru, josta se pyrkii eroon painamalla tallan pohjaan. Hermosoluista vapautuu viestiliikennettä kiihdyttäviä välittäjäaineita. Uusi ongelma ilmaantuu, kun juominen lakkaa ja alkoholi häviää elimistöstä. Jarru katoaa, mutta vauhti jää päälle. Tuloksena on keskushermoston yliärsytys.
Olo on ikävimmillään, kun alkoholi on lähes kokonaan poistunut elimistöstä. Tilanne helpottuu vasta keskushermoston palattua normaaliin päiväjärjestykseen.
Osansa kohmelossa on myrkyllisellä asetaldehydillä, jota syntyy alkoholin palaessa ja hajotessa elimistössä. Asetaldehydi aiheuttaa ahdistusta, sydämentykytystä, ihon kirvelyä ja punoitusta. Sille herkät ihmiset oireilevat jo humalassa.
Kankkusgeeni peritään. Aasiassa puolet väestöstä kantaa sitä. Suomessa asetaldehydiherkät ovat harvassa.
Viime kädessä jysärin ankaruuden ratkaisevat aika ja annos. Mitä kosteampi ilta, sitä ikävämmät seuraukset.
Jos hörppii vähemmän kuin puoli pulloa olutta tunnissa, maksa ehtii polttaa kaiken alkoholin eikä humalaa pääse syntymään.
Suomalaistutkimuksessa suurin osa koehenkilöistä sai krapulan nautittuaan illan kuluessa alkoholia 1,5 grammaa painokiloa kohti. 70-kiloisen annokseksi muutettuna se tarkoittaa kahdeksaa olutta.

Onko juomisen hillintä siis ainoa konsti krapulan ehkäisemiseksi? Tiede tuntee muutaman muunkin keinon. Olotilaa voi ennakoimalla loiventaa.
Myös sukupuolella on väliä. Naisen kehon vesipitoisuus on 66 prosenttia, miehen 75. Sama alkoholiannos painokiloa kohti tuottaa naiselle voimakkaamman humalan ja pahemman jälkipotkun.
Viisas syö kun juo. Ruoka hidastaa alkoholin imeytymistä – ja vähentää krapulaoireita.
Tyhjään vatsaan juominen kasvattaa veren alkoholipitoisuutta nopeasti. Hiilihydraatit hidastavat imeytymistä tehokkaimmin. Krapulaa pelkäävän kannattaa nauttia niitä kyytipojaksi.
Samasta syystä voi suositella ennakoivaa vesitankkausta. Tutkimuksissa on havaittu ryypiskelyn lisäävän merkittävästi virtsan eritystä. Nestehukka voi osin selittää aamuiset suutuntemukset, pahan maun ja kovan janon.
Krapulaan syödään paljon särkylääkkeitä, mutta yleensä liian myöhään. Suomalaistutkijat osoittivat 1980-luvulla, että tietyt tulehdustekijät, prostaglandiinit, lisääntyvät krapulaisen aivoissa ja lietsovat päänsärkyä. Prostaglandiinit ärsyttävät hermopäätteitä, joista lähtee kipuviestejä aivoihin.
Tavalliset tulehduskipulääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo tai ibuprofeeni torppaavat kivun.
Paras tulos saadaan, kun pilleri nautitaan ennen juomista. Lääke tulee liian myöhään, jos pääkoppa on jo ehtinyt herkistyä prostaglandiinipommitukselle.
Estolääkitys ei ole aivan ongelmaton. Monet tulehduskipulääkkeet rassaavat mahalaukun limakalvoja. Holtiton käyttö aiheuttaa mahahaavaa.
Suurin osa tutuista krapularohdoista on silkkaa huuhaata. 
Joissakin löytyy faktaa siteeksi. Klassinen esimerkki on hedelmäsokeri.
Koska kohmeloisella veren sokeri matelee alhaalla, parannukseksi tarjotaan usein korvaushoitoa. Sen tehoa testattiin Alkon biolääketieteen laboratoriossa 1970-luvulla.
Koehenkilöt nauttivat drinkkien lomassa ja vielä aamun alkajaisiksi hedelmäsokeria. Teho oli pettymys. Sokeriarvot kohenivat, mutta humala ei lyhentynyt eikä krapula helpottunut.
Joidenkin ihmisten oloa lisäsokeri voi pahentaa, koska alkoholin palaminen nopeutuu ja myrkyllisen asetaldehydin pitoisuus veressä kohoaa.
Humpuukisarjaan voi lukea erilaiset hivenaine- ja vitamiinicocktailit. Rappioalkoholistit kärsivät vitamiinipuutoksista, mutta krapulan syyt ovat muualla.
Osa ihmisistä kertoo saavansa tavallista rajumpia oireita värikkäistä viinoista. Yksi syy voi olla asetaldehydi. Muun muassa konjakeissa ja viskeissä on usein superkorkeat asetaldehydipitoisuudet.
Väritön valinta ei kuitenkaan takaa kirkasta aamua. Puhtaalla etanolilla saadaan koeoloissa aikaan samanlainen mandoliinikrapula kuin hienostuneella mallasviskillä.
Krapulan voi välttää pysymällä kohtuudessa, mutta entä jos vahinko on jo sattunut. Voiko vuosisadan jysärin parantaa?
Ainoa varma lääke on alkoholi. Krapularyyppy palauttaa etanolissa marinoituneet hermosolut juomisen aikaiseen olotilaan. Korjaussarja lieventää oireita – mutta vain väliaikaisesti. Kohmelo iskee joka tapauksessa ja sitä kauheampana, mitä perusteellisemmin solut ovat ehtineet totutella alkoholiin.
On toinenkin syy, miksi krapularyyppy poikineen kannattaa jättää ottamatta. Joillakin se voi laukaista juomiskierteen ja ääritapauksessa suistaa alkoholismiin.

Lähde: Dosentti Peter Eriksson Helsingin yliopiston Hjelt-instituutista

Eikö sitä totuutta saisikaan sanoa...

Taannoin oli Uuno Hannulaan liittyvä valokuvanäyttely Pohjolan Sanomien alakerrassa.

Valokuvanäyttely toteutettiin yhteistyössä Kemin historiallisen museon ja Pohjolan Sanomien kanssa
Kuka ihmeen Uuno Hannula?
Uuno Hannula (1891, Alatornio – 1963, Kemi) oli 1910–1950-luvuilla Peräpohjolan ja Lapin kehitykseen keskeisesti vaikuttanut henkilö. Hannula kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1912 Kemin Yhteislyseosta. Pääosan elämästään Hannula vaikutti Kemissä Pohjolan Sanomien päätoimittajana 1917–44. Luopuessaan päätoimittajuudesta, hän jäi kuitenkin omistamansa lehden toimitusjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1963. Poliittisen uransa Hannula teki Helsingissä Maalaisliiton kansanedustajana vuosina 1927–45 sekä opetusministerinä vuosina 1937–40.
Hannula nosti päätoimittajana toimiessaan lehdessä esiin etenkin viinan salakuljettajien toiminnan ja vallanpitäjien asenteen heitä kohtaan. Hannulan näkemys oli, että vallanpitäjät suojelivat viinan salakuljettajia eli viinatrokareita ja hän julkaisikin lehdessä kieltolakirikkomuksia tehneiden nimiä.
Pienissä Tornion ja Kemin kaupungeissa nimen julkaisua lehdessä pidettiin ankarampana rangaistuksena kuin sakko itse teosta. Etenkin kun salakuljetusrikkomuksia tapahtui kaikissa yhteiskuntaluokissa. (Jussila, Pentti; Eikö sitä totuutta saisikaan sanoa : Pohjolan Sanomien yhdeksän vuosikymmentä, Kemi : Pohjolan Sanomat, 2005 s.87-88).

Hannula arvosteli myös 12.7.1922 ilmestyneessä pääkirjoituksessa "Herra Nandelstadh ja hänen palvelijansa" Oulun läänin maaherraa Matts von Nandelstadhia välinpitämättömyydestä alaistensa valvontaa, juopottelua, käytöstapoja ja jopa kavalluksia kohtaan. Hannula jatkoi arvostelua myös 30.10.1922 artikkelissa "Puhelinkurjuus ja läänimme maaherra".
Hannula sai maaherraa koskevasta kirjoituksesta (12.7.1922 julkaistusta) Raastuvanoikeudelta sakkoja ja joutui korvaamaan von Nandelstadhin kulut. 30.10.1922 ilmestyneestä puhelinoloja käsitelleestä kirjoituksesta Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen. Vaasan hovioikeus antoi ankaramman päätöksen: sen mukaan Hannulan kirjoitus 12.7.1922 sisälsi julkisen herjauksen ja Hannula sai neljä kuukautta vankeutta. Puhelinoloista kirjoitettu juttu täytti Hovioikeuden mielestä vain julkisen solvauksen tunnusmerkit ja rangaistukseksi 15 päiväsakkoa. Korkein oikeus piti voimassa hovioikeuden päätöksen. (Jussila, s.88.)
Lapin sodan jälkeen Uuno Hannulalla oli merkittävä rooli Lapin jälleenrakennustoiminnan onnistumisessa. Hän toimi aluksi Lapin virkaa tekevänä maaherrana Kaarlo Hillilän ministerikauden ajan. Vuonna 1947 Hannula nimitettiin virallisesti maaherraksi, missä tehtävässä hän toimi aina eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1958 asti.
Uuno Hannula oli naimisissa Elli Maria Öfverbergin (1899–1977) kanssa. Avioliitto oli lapseton, mutta Ellin sisaren Martta Sofia Öfverbergin (1902–1982) tytär Mirjam Öfverberg (1923–1994), myöhemmin Hyvönen oli Hannuloille tärkeä. Mirjam Hyvönen peri äitinsä kuoleman jälkeen myös Hannuloiden jäämistön. Mirjam Hyvösen kuollessa vuonna 1994 jäämistö siirtyi valtionperintään ja sitä kautta valikoitu osa irtaimistoa päätyi Kemin kaupungille ja Kemin historialliselle museolle.
Vuonna 2011 Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Kemin historialliselle museolle valtionavustuksena 9000 € alle 30-vuotiaiden nuorten työllistämiseen tarkoitetusta määrärahasta käytettäväksi Uuno Hannulan kokoelman digitointihankkeeseen. Myönnetyllä määrärahalla katettiin 80% hankkeen kokonaiskustannuksista ja 20% oli museotoimen omaa rahoitusta.
Hankkeeseen palkattiin projektityöntekijä FM Minna Kanto (nyk. Miettunen) digitoimaan Uuno Hannulan jäämistön valokuvat. Hankkeessa kuvia digitoitiin n. 1700 kappaletta. Minna Miettunen on vastannut myös nyt esillä olevan valokuvanäyttelyn sisällöstä ja kuvataulujen taitosta. Näyttelyssä esillä on myös Uuno Hannulan jäämistön esineitä Historiallisen museon kokoelmista.
_________________

Niin, miksi edellä mainitun otin esiin Blogisivullani? Siksi, että minua häiritsee tämän päivän lehtiartikkelien välinpitämättömyys, velttous esim. kirjoitettaessa rattijuoppoustapauksista, joita esiintyy mm. Pohjolan Sanomissa lähes päivittäin.
Väitän, että em. tapauksissa nimen mainitsemisella, puhumattakaan kuvan julkaisemisella on ennalta ehkäisevä vaikutus, josta hyötyvät kaikki - myös asianosainen - rattijuoppouteen hairahtunut.
Kuulen taas jonkun jupisevan: "Eihän taparattijuoppoihin tehoa em. tyyppiset julkistamiskonstit!" Ei ehkä aluksi, mutta varmasti myöhäisemmässä vaiheessa...


Kun mikään ei kunnon sijoittajalle riitä...

Näin maallikkoajatuksin onhan tuo alla oleva sentään jotain:

Nokian liikevaihto oli tammimaaliskuussa 3,2 miljardia euroa, mikä oli 20 prosenttia enemmän kuin tammi–maaliskuussa 2014.
Liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä supistui samalla vertailuajanjaksolla 13 prosenttia 265 miljoonaan euroon. Viime vuoden alussa liikevoitto oli 305 miljoonaa euroa. Sijoittajien tarkasti seuraama osakekohtainen tulos kasvoi 25 prosenttia 0,05 euroon.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että on isänmaallinen teko ostaa Nokiaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:



Nokian liikevaihto kasvoi tuntuvasti, mutta liikevoitto supistui

Nokian tulos pelästytti sijoittajat – osake halpenee selvästi

TALOUS  
MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA
Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri Nokian pääkonttorilla Espoossa huhtikuussa.
Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri Nokian pääkonttorilla Espoossa huhtikuussa.
Verkkolaitteita valmistavan Nokian liikevaihto kasvoi alkuvuonna selvästi, mutta liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä supistui, kertoi yhtiö torstaiaamuna. Liikevoiton suoranaisen romahtamisen esti patentoitujen keksintöjen lisensoinnista saatavien tulojen voimakas lisääntyminen.
Nokian liikevaihto oli tammimaaliskuussa 3,2 miljardia euroa, mikä oli 20 prosenttia enemmän kuin tammi–maaliskuussa 2014.
Liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä supistui samalla vertailuajanjaksolla 13 prosenttia 265 miljoonaan euroon. Viime vuoden alussa liikevoitto oli 305 miljoonaa euroa. Sijoittajien tarkasti seuraama osakekohtainen tulos kasvoi 25 prosenttia 0,05 euroon.
Nokian liikevaihto oli sijoittajien ennakko-odotuksia parempi, kun taas liikevoitto oli odotuksia huonompi.
Nokia osake heikkeni torstaina Helsingin pörssissä yhdeksän prosenttia prosenttia kaksi tuntia kaupankäynnin alkamisen jälkeen.
Sijoittajat ovat ilmeisesti pettyneitä Nokian verkkolaitteiden ja -palveluiden kannattavuuden selvään heikkenemiseen. Tosin sijoitustutkimusyhtiö Bernstein Research arvioi katsauksessaan, että vaikeudet ovat todennäköisesti tilapäisiä.
Verkkolaitteet ja -palvelut ovat Nokian selvästi tärkein liiketoimintayksikkö. Sen osuus yhtiön liikevaihdosta on 80 prosenttia.
Patenttien lisensoinnista vastaavan teknologiayksikön liikevaihto kaksinkertaistui 266 miljoonaan euroon ja liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä kasvoi 124 prosenttia 193 miljoonaa euroon. Nokian liikevoitosta valtaosa muodostui siis  patentoitujen keksintöjen lisensoinnista.
Verkkolaitteiden ja -palveluiden liikevaihto kasvoi 15 prosenttia 2,7 miljardiin euroon, mutta liikevoitto ilman kertaluonteisia romahti 61 prosenttia 85 miljoonaan euroon. Sijoittajat olivat ennakoineet yksikön liikevoitoksi 219 miljoonaa euroa. Verkkolaitteiden ja -palveluiden liikevoitto oli viime vuoden alussa 216 miljoonaa euroa.
Nokian kartta- ja sijaintipalveluiden yksikön Heren liikevaihto kasvoi 25 prosenttia 261 miljoonaa euroon ja liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä kasvoi 90 prosenttia 19 miljoonaa euroon. Yhtiö ilmoitti kaksi viikkoa sitten, että se aikoo myydä Heren.
Nokian toimitusjohtaja Rajeev Suri kehuu osavuosikatsauksessa etenkin Hereä ja teknologiayksikköä.
"Nokian liikevaihto kasvoi 20 prosenttia ja osakekohtainen tulos 25 prosenttia vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä. Näiden tulosten taustalla oli Here- ja Nokia Technologies -liiketoimintojen erinomainen tulos, kun taas Nokia Networksin hyvää kasvua tasoitti epätyydyttävä kannattavuus", Suri sanoo.
Toimitusjohtaja Suri korostaa, että Nokian aikomus ostaa ranskalainen kilpailijansa Alcatel-Lucent on yhtiön tulevaisuuden kannalta tärkeä. Osakevaihtona toteutettavan kaupan arvo olisi 15,6 miljardia euroa ja se olisi Suomen historian suurin yritysjärjestely.
"Suunnittelemamme transaktio on strategisesti looginen, ja uskomme sen tuottavan pitkällä aikavälillä taloudellista hyötyä sekä Nokian että Alcatel-Lucentin osakkeenomistajille. Yhdistymisen suunnittelussa edetään nopeasti, ja meillä on jo järjestelmä, jonka tarkoituksena on minimoida nykyiselle liiketoiminnalle aiheutuvat haitat. Yhdistyminen on tarkoitus toteuttaa yhtä määrätietoisesti kuin aiemmin Nokia Networksin onnistuneessa muutosprosessissa", Suri sanoo osavuosikatsauksessa.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Mielenkiintoinen otsikko/artikkeli...

Mekin täällä Perämeren pohjukassa odottelemme jäiden sulamista, jotta pääsemme taas Kemin Hahtisaaresta ajelemaan Selkäsaareen ja lähivesille kutuahventa ja -haukea katiskoilla pyytämään. Virallisia väyliä pitkin jos ajelee, niin vettä on noin 2-4 m. Jos hiukan oikoo, niin vettä saattaa olla vain 1-2 m.

Eipä täällä sukellusveneisiin ole syytä varautua paitsi, jos Meri-Lapin Matkailu päättää hankkia sellaisen matkailukäyttöön. Sellaisen saisi hankituksi varmaan hintaluokassa käytetyn auton hinnalla. Romutettavia sukelluveneitä löytynee maailmalta. Tosin se pitäisi ilmeisesti jättää satamaan seisomaan näyttelykohteeksi.

Kemin kaupunkihan hankki aikanaan jäänmurtajan matkailukäyttöön. Jäänmurtaja Sampo oli menestyksellinen viime talvena, ennätysmäärä risteilyasiakkaita. Ennakkotietojen mukaan ensi talvesta odotetaan vielä parempaa...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mitä veneilijän pitää tehdä, jos kohdalle osuu sukellusvene?

KOTIMAA  

Merivoimat etsi tiistaina Helsingin edustalla liikkunutta "vedenalaista kohdetta". Merivoimat kertoi varoittaneensa kohdetta pudottamalla sen luo käsisyvyyspommeja.
Etsinnöissä mereltä ei kuitenkaan löydetty mitään poikkeuksellista.
Mutta mitä huviveneilijän pitäisi tehdä, jos kohdalle osuisi iso laiva  tai vaikka sukellusvene?
Vesillä kulkevilta huviveneilijöiltä ei vaadita ajokorttia eikä mitään tutkintoja ole pakko suorittaa. Vesillä liikkuu siis kaikenlaisia kulkijoita: jotkut ostavat veneen ja lähtevät vesille ilman mitään tietämystä esimerkiksi väistämissäännöistä.
Meriteiden säännöt ovat kansainvälisiä, joten kaikkien vesilläliikkujien tulee niitä noudattaa – olivat he mitä kansallisuutta tahansa.
"Väistämissäännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Moottoriveneillä se menee samalla lailla kuin tieliikenteessäkin, eli vasemmalta tuleva väistää", kertoo Trafin veneilyturvallisuusasiantuntija Kimmo Patrakka.
Oikealta tulevalla on siis etuajo-oikeus. Nämä säännöt pätevät, jos kumpikin laiva tai vene kulkee moottorin voimalla. Purjealuksilla väistämissäännöt riippuvat muun muassa tuulen suunnasta.
Onko olemassa mitään sääntöä, että pienempi vene väistää suurempaa laivaa tai sukellusvenettä?
"Mitään lainsäädännöllistä tai sääntöteknistä syytä ei ole, että pienempi väistää isompaa. Totta kai pitää olla järki mukana. Itsesuojeluvaiston varassa kannattaa aina väistää. Mutta jos isompi alus ei pysty väistämään esimerkiksi ahtaalla väylällä, silloin toinen väistää", Patrakka sanoo.
Pienemmän tulisi käytännön syistä kuitenkin aina väistää isompaa merellä liikkuvaa alusta, vaikka velvollisuutta ei olisi. Ison aluksen ohjailuliikkeet ovat paljon verkkaisempia kuin pienemmällä veneellä, ja jarrutusmatkakin voi olla kilometrien mittainen. Iso laiva kääntyy hitaasti.
Vaikka Itämerellä liikkuu yhä enemmän esimerkiksi venäläisiä sota-aluksia ja jopa sukellusveneitä, ei Patrakka usko, että huviveneilijä joutuu niiden kanssa tekemisiin kovin helposti.
"En usko, että se on kovin todennäköistä. Uskon, että tavallinen huviveneilijä ei tule sellaista kohtaamaan. "
Entä jos sellaisen kohtaa, kumpi väistää?
"Meriteiden säännöt ovat kansainväliset, silloin noudatetaan aivan normaalisti väistämissääntöjä. Totta kai täytyy pitää mielessä se, että väistämisvelvollisuus on kaikilla ja täytyy tehdä kaikkensa yhteentörmäyksen estämiseksi", Patrakka kertoo.
Patrakan mukaan merellä ei ole vielä ahdasta, vaikka liikenne on lisääntynyt koko ajan. "Kyllä merellä tilaa on. Pitää vaan muistaa, että väistämissäännöt ovat olemassa. Niitä pitää kunnioittaa ja niitä pitää noudattaa. Vesillä on tilaa kaikille."
Kaikki veneilijät eivät kuitenkaan sääntöjä noudata.
"Suurin osa on puhdasta tietämättömyyttä. Lähdetään vesille vailla mitään ennakko-opiskelua. Ostetaan vene ja lähdetään vesille, eikä ole mitään hajua, miten siellä pitäisi toimia", Patrakka sanoo.