perjantai 10. huhtikuuta 2015

Rentoa tekstiä nuoruuden innolla/kokemattomuudella...

Jostain syystä pidän alla olevan kirjoittajan teksteistä - kirjoitustyylistä - mutta en välttämättä asiasisällön tasosta. Siinä mielestäni paljastuu raaàsti nuoruuden into ja kokemattomuus. Olen aikaisemminkin todennut, että rapakon takana, takaa on helppo heitellä mitä tahansa ja se vielä tulee julkaistuksikin Suomen  ykköslehdessä.

Ilmeisesti tässä haetaan eräänlaisia suvaitsevuuden/suvaitsemattomuuden rajoja lehden taholta...

Jos esimerkiksi kirjoitetaan lähestyvistä, oikeastaan meneillään olevista Suomen eduskuntavaaleista 2015 "jonninjoutavina vaaleina", niin arvostelukyky kirjoittajalla on pahasti hukassa. Muun muassa em. tyyppinen totaaliväärä irrottelu lähentelee pahantyyppistä asennevammaisuutta.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Eniten maailmassa suomalainen pelkää vapautta

KOTIMAA  
Taneli Heikka 
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.

Suomalainen on loistava, jahkailematon päätöksentekijä. Näin sanotaan, ja on kolme tilannetta, jossa väite pitää paikkansa: sodat, itse tehdyt lamat ja pandemiat. Niissä suomalainen liittoutuu sotilaallisesti antikristuksen kanssa, leikkaa sosiaali- ja terveysbudjetin katuhöylällä ja pistää väkisin jokaisen kansalaisen pyllyyn pelastavan, vain pikkaisen nukuttavan rokotteen.
Kriisissa suomalainen ei epäröi, ei diskuteeraa eikä järjestä kuulemistilaisuutta – vaan päättää, määrää, tottelee ja toimii. Kriisi on siis Suomelle hyvä paikka. Taloudellisesta ahdingosta ja juoksuhaudoista kun nostaa päänsä aina elävä Suomi.

Tästä oudosta piirteestä
 kertovat suomalaiset sankaritarinat. Niissä vaihtoehdot minimoidaan puolestamme ja niiden puutteesta tehdään hyve.Tämä on totta, mutta suurimman osan aikaa valitettavasti hyödytön ominaisuus. Harvassa maassa eloonjääntiä pidetään kulttuurin erityisenä saavutuksena. Muut kuin elävät kulttuurit kun ovat kuolleita. Suomalainen on kuitenkin tästä ominaisuudesta innostunut. Se haluaa aina takaisin tiukkaan paikkaan, ravisuttavaan kriisiin, jossa se kerran osasi valita ainoan jäljelle jääneen vaihtoehdon.
Otetaanpa Suuri 1990-luvun lama. Monella se on muistissa. Hienoa aikaa, silloin päättäjät kertoivat mitä piti tehdä: pakkohuutokaupata kotitalo, maksaa pankkitukia, ottaa avioero ja tehdä itsemurha. Ja Suomi pelastui! Veteraanitoimittajat kirjoittavat ylistäviä elämäkertoja noiden aikojen jämäköistä päättäjistä.
Otetaanpa Urho Kaleva Kekkonen, kaikkien aikojen presidentti ja esimerkillinen johtaja. Peruutti vaalit, tuosta vain pois häiritsemästä. Ihan hyvä ratkaisu, kuka niitä kaipasi? Pelotti, että olisi ehkä pitänyt valita dementikon ja alkoholistin väliltä. Ja Suomi pelastui! Miksei joku peruuta näitä tämänkin vuoden jonninjoutavia vaaleja?
Ja sitten vielä sodat. Ne yhdistivät kansan, antoivat merkityksen ja poistivat turhuudet. Miksi sotia on niin harvoin? Lienee tarpeetonta mainita, että Suomi pelastui. Tulisi taas sota, niin saataisiin päätöksiä aikaan.
Sotakorvaukset olivat upea juttu. Muut Länsi-Euroopan maat kehittivät elinkeinoelämäänsä vapaaseen kysyntään perustuen, hyi, ahdistavaa. Suomalaiselle sanottiin että tehkääpä junanvaunuja, ja me pojat innovoitiin, että junanvaunut, se on meidän oma juttu! Ei siinä tarvinnut miettiä, mitä asiakas haluaa, se haluaa junan.
Kriiseissä ei uusiuduta. Kriiseistä selviydytään. Sen jälkeen alkaa vapauden maailman työ. Sitä suomalainen ei koskaan tee.
Mitä se vapauden työ sitten on? Se on tietysti jokaisen itse päätettävissä. Muutenhan kyse olisi kriisien ja pakkojen maailmasta. Ja juuri tässä on suomalaista eniten pelottava kohta. Monet Euroopan maat ovat tulkinneet vapauden niin, että ihminen päästetään oman elämänsä ohjauspuikkoihin. Vapaus on sitä, että avataan koulutus, terveydenhoito ja eläkkeet ihmisten valinnoille.
Vapaus on sitä, että monipuolistetaan taloutta, räjäytetään itseään vastaan toimivat tukijärjestelmät. Lisätään vapautta tehdä ja luoda työtä. Valtaistetaan kansalaiset oman elämänsä johtajiksi ja päättäjiksi. Toisin sanoen annetaan muillekin kuin eliitille mahdollisuudet nauttia globaalin talouden hedelmistä. Se on järkevää siksikin, että vallan ja päätöksenteon antaminen mahdollisimman moniin käsiin hajauttaa riskiä ja ehkäisee seuraavaan kriisiin joutumista.
Ei käy suomalaisille. Miksi haluaisimme lisää vapautta, jos olemme parhaimmillamme kriisissä? Meille suomalaisille ihanne vapaudesta on olla ajopuu. Kukaan ei meiltä voi riistää sitä iloa, että rytkytämme vapaina alas kosken ränniä.
Miten pääsisimme taas kriisin tiukkaan otteeseen, olemaan parhaimmillamme? Ei hätää, kyllä siellä taas kohta ollaan.
Nykyhallitus on toteuttanut suomalaista johtajuutta esimerkillisesti. Se ei tee mitään, tai jos tekee, vastustaa itseään. Kohta ollaan jo vaihtoehdottomassa tilassa. Se on hetki, jolloin suomalainen johtaja panee taas haisemaan. Katuhöylät jo malttamattomina hyrähtelevät valtiovarainministeriön kellarissa.
Kirjoittaja on Washington DC:ssä Yhdysvalloissa asuva toimittaja ja yrittäjä, joka tekee väitöskirjaa digitalisaatiosta ja demokratiasta.

Asiallista ja selkeää Pohjoismaiden yhteistyöpaalutusta...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:
Kotimaa  | 

UPI:n Aaltola: Puolustusyhteistyön tiivistäminen selkeyttää Pohjoismaiden asemaa

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Mika Aaltolan mielestä on Venäjän aiheuttama uhka on järkevää tuoda esille. Pohjoismaiden puolustusministerien kirjoitus ei kuitenkaan ole askel kohti Natoa.



Mika Aaltola
Mika Aaltola Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Pohjoismaiden ilmoitus tiivistää puolustusyhteistyötä Venäjän aiheuttaman uhkan vuoksi selkeyttää Pohjoismaiden asemaa suhteessa Venäjään, sanoo Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola. Yle Uutisten haastattelussa Aaltola toteaa, että Venäjän aiheuttama häiriö on järkevää tuoda esille puheissa.
Pohjoismaiden puolustusministerit kertoivat norjalaisessa Aftenbladet-sanomalehdessä julkaistussa kirjoituksessa yhteisistä sotaharjoituksista, tiedustelutiedon jakamisesta ja teollisuusyhteistyöstä. Aaltola muistuttaa, että ministerit eivät puhu sodanajan yhteistyöstä.
– Kyllä tässä ollaan paalutettu mielestäni aika hyvin niitä toimenpiteitä, joita tämä tilanne vaatii, Aaltola sanoo.
Aaltola ei näe puolustusyhteistyön tuovan uusia elementtejä sotilasliitto Naton suhteen. Aaltolan mukaan yhteistyötä voidaan tehostaa vielä paljonkin ilman Natoon liittymistä.

Niinistöä ihmetyttää ajankohta

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Jussi Niinistö on Aaltolan kanssa samoilla linjoilla Naton suhteen. Niinistö mukaan kirjoitus ei ole askel kohti Natoa.
– Suomen armeija on jo nyt sinällään Nato-yhteensopiva, Niinistö toteaa aamu-tv:n haastattelussa.
Niinistö pitää puolustusministerien kirjoitusta enemmän periaatteellisena päätöksenä. Häntä kuitenkin ihmetyttää kirjoituksen julkaisuajankohta Suomen eduskuntavaalien alla.
– Pyritäänkö tällä jotain hämmentämistä tekemään? Ei ole ehkä ihan loppuun saakka harkittu tämä tilanne, Niinistö sanoo.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Terveisiä ulkomailta eli Ruotsin Haaparannalta...

Kävin vaimoni kanssa ulkomailla, tarkemmin sanottuna Ruotsissa, Haaparannalla pitkästä aikaa tänään torstaina 09.04.2014.

Ajelimme Kemistä rauhallisesti kuivaa ja paljasta moottoritietä pitkin perinteiselle miniostosmatkallemme. Ajaa olisi saanut 120 km/h, mutta me köröttelimme mennen tullen noin 80 km/h.

Miksi niin hiljaa? No meillä ei ollut kiirettä ja säästyihän siinä samalla litra pari bensiiniä.


Nastarenkaiden rapina pisti mietityttämään, josko olisi aika vaihtaa kesärenkaat auton alle.

Olen aikaisemminkin todennut, että kirjoitan varmaan jonkun lukijan mielestä hiukan harhaanjohtavasti otsikossa ulkomaa-käsitteestä, sillä tuota valtakunnanrajaa tuskin huomaa nykyisin Tornion ja Haaparannan välillä.
Toki onhan tuo rajanseutu muutoinkin muuttunut viime vuosina ja lehtitietojen mukaan muuttuu voimallisesti lisää lähivuosina. Todella suuria rakentamishankkeita on suunnitteilla.

Ainakin alustavat suunnitelmat ovat aikamoiset – hulppeaa tornihotellia ja konferenssikeskusta myöten.

Kyllä - rajanpinnassa ovat maanrakennustyöt/pohjatyöt alkaneet…

Miniostosmatkaamme kuului lähes pakollinen IKEA-kierros. Itse tosin jätin tälläkin kerralla kierroksen väliin, jäin istuskelemaan sisäänkäynnin uusille 50-60-luvun lookin istuimille/sohville.
Entiset, upottavat (teko)nahkasohvat oli vaihdettu kevyempiin levähdys-/odotteluistuimiin.
Toiselta pulelta aulaa entiset istuimet oli poistettu kokonaan. Sinne rakenneltiin kesän puutarhailmettä.

Seurailin rapiat tunnin ostosmatkailijatrafiikkia. Se osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi. Ihmisiä lappoi sisään ja ulos jotakuinkin muutaman sekunnin välein. Aikaisempiin käynteihin verrattuna aika harvakseltaan.

Ihmisvirtaa katsellessani pohdiskelin mielessäni, mahdanko tavata tällä kerralla yhtään tuttua IKEA-kävijää.
Tällä kerralla en huomannut ensimmäistäkään tutun tuntuista kaupassa ostoksilla kävijää.

Saattoi olla, että joku minut tunsi tai oli tuntevinaan, sillä istuskelin vanhassa, ruskeassa ruotsalaivalmisteisessa Fjäll Räven-maastoasussa, jonka housunlahkeessa on jopa pieni Ruotsin lippu.

Muistan asua ostaessani Kemin City Sportissa vajaa seitsemän vuotta sitten, että kiinnitin huomiota tuohon lippuun. Myyjä totesi, että saahan sen leikatuksi pois, no eipähän tuota ole tullut leikatuksi. Ei yksi lippu vauhtia hidasta...

Köröttelimme rauhallisesti takaisin Kemiin todeten, että kromimalmirekkoja tuli tasaisin väliajoin vastaamme. Toivottavasti "rekkarallia" jatkuu pitkään. Tosin moottoritien vieressä on Suomen valtion rakentama rautatiekin käyttämättömänä.

Kilpailutus on tällä hetkellä kallellaan kumipyöriin päin. Kemin KTK voitti viimeisimmän kilpailutuksen...








Talvivaaran jätevesijuoksutuksille pysyvä ratkaisumalli suotavaa...

Kirjoitan pitkästä aikaa Talvivaarasta, jonka elinkaarta olen kohtalaisen aktiiisesti seurannut muutaman vuoden ajan - viimeiset kaksi vuotta erityisen tarkasti.

Olen julkisestikin ihmetellyt Suomen valtion, hallituksen passiivisuutta takavuosina asiassa. 

On muka annattu ymmärtää, että Talvivaaran ongelmat eivät ole valtion asia. Valitettavasti ovat, sillä valtion suurimpana omistajana Solidiumin kautta olisi pitänyt valvoa paremmin etujaan ja antaa tukea huomattavasti aikaisemmin.

Talvivaaran ongelmat ovat meidän kaikkien suomalaisten asia, nyt toisin näyttää siltä, että ulkomaalaiset ns. korppikotkasijoittajat ovat iskemässä kyntensä yhtiöön - Suomen valtion, nykyhallituksen siunauksella - nykyisten pienomistajien roikkuessa edelleenkin löyhässä hirressä.

Nyt - eduskuntavaalien kalkkiviivoilla - on tosin osoitettu ylitsevuotavan kiitetävää myötätuntoa ja taloudellista tukea, jotta pahimmilta ympäristöongelmilta vältytään. Valitettavan myöhään kaikki toimenpiteet ovat syntyneet ja kaikki lupamenettelyt tuntuvat kestävän "ikuisuuden"...

Asiaan liittyvänä: Kemissä pidetään 16.-17.04.2015 RIKASTA POHJOISTA 2015 Käynnissäpidon ja kaivosteollisuuden foorumi Lapin amk:n tiloissa osoitteessa Kosmos, Tietokatu 1...

Alustavan ohjelmatiedon mukaan perjantaina 17.04.2015 on paikalla myös elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, joka mahdollisesti/todennäköisesti esitelmässään sivuaa myös ajankohtaista, kiistanalaista Talvivaara-aihetta...  



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Talvivaara: Ylimääräisten jätevesien juoksutukset aloitetaan kahden viikon sisällä

KOTIMAA  
MIKA RANTA / HS
Talvivaaran kaivoksen avolouhokseen varastoituja vesijä pumpataan louhospadon rajamaan altaaseen, josta likaiset vedet johdetaan puhdistukseen.
Talvivaaran kaivoksen avolouhokseen varastoituja vesijä pumpataan louhospadon rajamaan altaaseen, josta likaiset vedet johdetaan puhdistukseen.

Talvivaaran kaivosyhtiön konkurssipesä aikoo ratkaista akuutin vesiongelmansa Sotkamossa ohijuoksutuksilla kahden viikon sisällä eli viimeistään viikolla 17.
Ympäristöluvan sulfaattikiintiön täyttymisestä huolimatta Talvivaara aikoo johtaa kaivosalueen lähivesiin 1,5 miljoonaa kuutiota puhdistettua jätevettä.

Kainuun ely-keskukselle keskiviikkona toimittamassaan suunnitelmassa konkurssipesä ilmoittaa aloittavansa juoksutukset joko Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (avi) luvalla tai ympäristönsuojelulain mukaisen, kriisitilanteita koskevan poikkeusmenettelyn turvin.

Talvivaaran mukaan akuutti vesiongelma on ennakoimaton, eikä konkurssipesällä ole muuta mahdollisuutta välttää ympäristön pilaantumisen vaaraa kuin jatkaa vesien ulosjuoksutusta kiintiöiden täyttymisestä huolimatta.

Ely-keskus ilmoitti viime viikolla, että aiemmin esitetyt selvitykset poikkeuksellisesta vesitilanteesta eivät riitä. Yksikön päällikkö Sari Myllyojan mukaan kaivosalueella on syntymässä tilanne, jossa voi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Ely-keskus velvoitti Talvivaaran selittämään, miksi vesialtaiden täyttyminen on yhtiön toiminnasta riippumaton tai poikkeuksellinen tilanne, jonka vuoksi kriisitilannepykälää voi soveltaa.
Talvivaaran mukaan ennakoimattomia häitiöitä ovat olleet muun muassa metallitehtaan toimintahäiriöt ja konkurssin alkaminen sekä runsaat sateet marrasjoulukuussa. Kaivosalueen varastoissa ei ole enää tilaa kevään ja kesän aikana muodostuville sulamis- ja sadevesille.
Ely-keskuksen Myllyoja ei suostunut keskiviikkona kommentoimaan Talvivaaran ilmoituksessa esitettyjen toimien riittävyyttä.

"Meidän pitää nyt perehtyä aineistoon. Pyrimme käsittelemään ilmoituksen pikaisella aikataululla", Myllyoja sanoi.

Vesitilanne Talvivaaran kaivosalueella on kriittinen. Vesialtaat ovat ääriään myöten täynnä sade- ja valumavesiä, jo puhdistettuja vesiä ja vielä puhdistamattomia vesiä. Jätevesiä on ohjattu myös avolouhokseen, jonne on koottu vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuodon vesiä.

Vettä on yksinkertaisesti liikaa, yli yhdeksän miljoonaa kuutiota. Sillä täyttäisi 90 eduskuntataloa.
Vettä myös kertyy kaiken aikaa lisää, sillä lumen sulaminen on osin alkanut. Kainuussa on tänä vuonna erityisen paljon lunta, ja sen vesiarvo on kaksinkertainen viime kevääseen verrattuna. Lumi on siis hyvin märkää.

Selvitäkseen vesiongelmastaan konkurssipesä on hakenut Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta ympäristölupaa jätevesien purkuputkelle, joka johtaisi puhdistetut vedet noin 20 kilometrin päähän Nuasjärveen.

Samalla Talvivaara haki lupaa ohijuoksutuksiin, kunnes purkuputki voidaan rakentaa ja ottaa käyttöön. Avi ei ole vielä myöntänyt lupaa kumpaankaan. Purkuputkea koskeva lupapäätös on tulossa huhtikuun loppuun mennessä.

Putkilinja on kuitenkin jo rakenteilla kaivosalueella ja konkurssipesän hankkimilla mailla. Purkuputki toisi pysyvämmän ratkaisun kaivoksen vesiongelmiin, mutta sitä vastustetaan Sotkamossa kiivaasti.

Hiljainen tieto nykyistä paremmin talteen ja käyttöön...




Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kotimaa  | 

Työelämän tehostaminen voi vaarantaa hiljaisen tiedon: "Kiire on pahin surma"

Hiljainen tieto ei ole pelkästään eläkkeelle jäävien omaisuutta. Tehostuvassa työelämässä esimiesten kannattaa pitää huolta siitä, että avainosaaminen ei ole pelkästään harvojen käsissä.




Mistä on kyse?

Hiljaisen tiedon siirtäminen työntekijältä toiselle on niin kimurantti asia, että siihen ei ole keksitty vielä kovin hyvää työkalua. Nykyään UPM-Kymmenen vaneeriliiketoiminnan henkilöstöpäällikkönä toimiva Sanna Virtainlahti on tehnyt hiljaisesta tiedosta lisensiaattitutkimuksen vuonna 2006.
– Silloin pelättiin kovasti sitä, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle – miten meille käy? Suurta katastrofia ei tapahtunutkaan. Ehkä siitä selvittiin.
Tutkimuksen aineiston Virtainlahti koosti paperitehtaalta, mutta hän teki 2000-luvulla viiden vuoden ajan keikkoja hiljaisen tiedon siirtämisen lähettiläänä. Silloin hän pääsi tutustumaan eri työyhteisöihin.
– Kuulin tarinoita, että on jouduttu soittamaan joku eläkkeeltä takaisin töihin, kun on huomattu, että muilla ei olekaan niin paljon tietoa.
Sanna Virtainlahden mukaan hiljaisen tiedon siirtyminen hyvissä ajoin on esimiesten vastuulla. Keinot onkin vaikea määritellä. Virtainlahden mukaan tietyn mallin tai työkalun luominen on iso haaste työelämässä.
– Aina joskus minunkin työpaikalleni on tullut myyntimies ja sanonut, että tässä on hiljaisen tiedon siirtämisen malli. Olen sanonut, että eikä ole, tiedän asiasta jotain, nauraa Virtainlahti.

Mestari ja kisälli?

Työpaikoilla hiljaista tietoa ei ole pelkästään työuransa loppupäässä olevilla työntekijöillä.
– Olen yrittänyt puhua koulutuksissa, että hiljainen tieto ei linkity ikään. Nuorempikin voi olla hyvin kapean alueen erityisosaaja. Vanhemmilla toki elämänkokemuskin vaikuttaa. Sekin on hiljaista tietoa, sanoo Sanna Virtainlahti.
Jos toinen ei vaikuta vastaanottavalta, toinen kokee, että hänen osaamistaan ei arvosteta. Esimiehen pitää tukea niitä, jotka vaihtavat tietoa.
– Sanna Virtainlahti
Usein työntekijä ei itsekään tunnista, että hänellä on paljon tietoa, jota ei ole työpaikalla kenelläkään muulla. Hiljaista tietoa ovat myös kontaktit ja verkostot – se, että tietää, keneltä asioista voi kysyä.
– Hiljaisen tiedon siirtämiseen paras keino on perinteiset mestari–kisälliparit tai työparit, joissa oikeasti ollaan tiiviissä yhteistyössä.
Esimies on joka tapauksessa Virtainlahden mielestä avainasemassa.
– Ei voi pakottaa ketään vastaanottamaan tai jakamaan tietoa. Jos toinen ei vaikuta vastaanottavalta, toinen kokee, että hänen osaamistaan ei arvosteta. Esimiehen pitää tukea niitä, jotka vaihtavat tietoa.

Paras teränteroittaja paljastui vasta myöhemmin

Varamiesjärjestelmä pelastaa työpaikan silloin, kun varsinainen osaaja lähtee tai on jossain muualla. Sanna Virtainlahden mukaan on tärkeää, että työntekijät eivät tee vain oman lokeronsa asioita.
Neuvonantajan rooliin pääseminen on tavallaan myös palkitsemista. Nimike kertoo, että sinulla on tietämystä, mitä voisit jakaa muille.
– Sanna Virtainlahti
– Nyt, kun tämä on niin hektistä, missään yrityksessä ei ole löysää. Kiire on pahin surma tiedon jakamiselle, jos ei siihen kiinnitetä huomiota.
Sanna Virtainlahden mieleen tulee tarina teränteroittajasta.
– Aikoinaan oli teränhuoltajakaveri, joka laittoi kuntoon sahanteriä. Kukaan ei ollut osannut ajatella, kuinka hyvä hän oli siinä. Uudet tekijät taas eivät osanneet teroittaa teriä niin hyvin, ja tästä meinasi tulla yritykselle vaikeuksia.
Usein yrityksessä tai organisaatiossa voi käydä niinkin, että ei ole varamiehiä eikä seuraajiakaan.
– Koulutusten keskusteluissa on tullut esille se, että voiko olla mitään niin masentavaa, että ilmoitetaan, että tilallesi ei oteta ketään. Silloin ihminen tuntee, että osaamistani ei arvosteta. Neuvonantajan rooliin pääseminen on tavallaan myös palkitsemista. Nimike kertoo, että sinulla on tietämystä, mitä voisit jakaa muille.

Hanne Kinnunen
Yle Kainuu

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

EU-direktiivit - joopa joo...

Alla olevan artikkelin luettuani käväisi takaraivossa ajatus, että taidan olla aikamoinen saastuttaja. Meillä on asuinkiinteistömme päärakennuksessa massiivinen varaava takka ja puilla lämmitettävä pata. Tosin viimeksi mainittua ei ole tullut lämmitetyksi vuosikausiin/vuosikymmeniin.

Lisäksi pikkupuolella myös massiivinen varaava takka ja leivinuuni. Onneksi varastorakennuksessa ei ole tulisijaa eikä meillä oli puilla lämmitettävää saunankiuasta.

Olemme vuodesta 1982 lähtien lämmittäneet päärakennuksen takkaa säännöllisesti. Viime vuosina lämmityskautena lähes joka toinen päivä - puuraaka-aineena olemme käyttäneet pääasiassa kuivaa, ylivuotista koivua sekä viimeisen vuoden aikana lisäksi mäntyä...


Me suomaliset olemme tunnetusti EU:n kilttejä mallioppilaita ja noudatamme säntillisesti ja vähän ylikin meille suunnatut määräykset, direktiivit.

Toivottavasti näissä tulipesäasioissa ei mennä ihan järjettömyyksiin, sillä kyllähän puun polttaminen kuuluu suomalaiseen asuinympäristöön.

Aikanaan jopa kylän koko määriteltin "savujen määrällä"...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Takkojen ja kiukaiden päästöt erityistarkkailuun – hiukkaset vaaraksi terveydelle

KOTIMAA 
PEKKA SAKKI / LEHTIKUVA
Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan tehokkain tapa vähentää terveydelle haitallisten hiukkasten määrä on puuttua pienpolton savuihin.
Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan tehokkain tapa vähentää terveydelle haitallisten hiukkasten määrä on puuttua pienpolton savuihin.
Suomalaisten takat, uunit ja kiukaat tulevat lähivuosina erityistarkkailuun, jos valmisteilla oleva EU-direktiivi pienpolton ilmanpäästöjen rajoituksista toteutuu. Suomessa kolmannes pienpolton synnyttämistä hiukkasista tulee puulämmityksestä ja saunan kiukaiden piipuista.
EU:n komissio haluaa suitsia ilmanpäästöjä, koska huono ilmanlaatu aiheuttaa sairastumisia ja ennenaikaisia kuolemia Euroopassa. Keskisuurille polttolaitoksille suunnitellaan päästökattoa.
Suomessa päästökatot edellyttäisivät ympäristöministeriön mukaan rajoituksia etenkin pienpolton ja maatalouden päästöihin. Muut tupruttelijat, kuten liikenne, ovat jo säätelyn piirissä.
"Pienpolttoon on tulossa säännöksiä EU:n tasolla. Suomessa päästöjä olisi kustannustehokkainta vähentää juuri kiukaista. Jos puunpoltto lisääntyy, hiukkaspäästöt voivat tulla niin suuriksi, että niitä on tarpeen rajoittaa", sanoo neuvotteleva virkamies Sirpa Salo-Asikainen ympäristöministeriöstä.
Salo-Asikainen korostaa, että suomalaisten saunominen ei ole vaarassa, sillä toistaiseksi kukaan ei ole esittänyt normeja kiukaille tai takoille. Jos valmisteilla oleva direktiivi toteutuu, päästökatot kuitenkin ulotetaan vuoden, parin kuluttua myös kansalliseen lainsäädäntöön.
"Hiukkasilla on merkittäviä terveysvaikutuksia. Kyllä päästöjä on tärkeä vähentää", Salo-Asikainen sanoo.
Ympäristöministeriö on tilannut Suomen ympäristökeskukselta (Syke) arvion päästörajoitusten edellyttämistä toimista.
Selvityksen mukaan tehokkain tapa vähentää terveydelle haitallisten hiukkasten määrä on puuttua pienpolton savuihin.
Syken palvelupäällikön Kimmo Silvon mukaan järkevintä on aloittaa tiedotuksella ja opettaa tulisijojen käyttäjät polttamaan mahdollisimman kuivaa puuta.
"Oikea polttaminen on tehokkain tapa vaikuttaa. Pitää polttaa kuivaa ja puhdasta puuta. Päältä sytyttäminen puolestaan vähentää takkatulen alkuvaiheen päästöjä", Silvo kertoo.
Kotitalouksien tulisijat ovat Silvon mukaan kohtuullisen merkittäviä hiukkaspäästöjen lähteitä. Pienpolton osuus Suomen hiukkaspäästöistä on noin 50 prosenttia. Tästä takkojen ja kiukaiden osuus on kolmannes.
Vaarallisimpia ovat savujen sisältämät pienet hiukkaset, jotka pääsevät tunkeutumaan hengityselimiin.
Maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi tarvittaisiin Syken mukaan laajasti lisätoimia, kuten päästöjä vähentäviä lannankäsittelymenetelmiä. Lannan lisäksi päästöjä voidaan vähentää muuttamalla eläinten ruokintaa.
Direktiiviehdotus sisältää päästökaton myös keskisuurille polttolaitoksille. Niitä on Suomessa noin tuhat.