Se on taas perjantai ja kesäkuun viimeinen päivä - kyllä...

Se on taas perjantai ja kesäkuun viimeinen päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme voimakkaaseen ukkosenjyrinään. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aitin sadetihkuisen kesäaamu läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelemme - mikäli sade loppuu - Peurasaaren hautausmaalle lähtöä siistimään vanhempiemme hautakumpuja. Iltapäivällä kukaties siistin tonttimme kulmausta. Teen vaihtolavoista isolle kompostisäiliölle näköestettä. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten käydessäni Prismassa asioimassa kiinnitin huomiota liikuntahallin/Tervahallin purkamiseen. Kuvahan siitä oli tietysti otettava. Ajelin sisäsataman kautta. Olihan se aivan pakko ottaa rakenteilla olevasta monitoimihallista muutama kuva. "Näin muuttuu maailma Eskoni." kirjoitti Aleksis Kivi aikanaan Nummisuutareissa... Kyllä - niin muuttuu.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Kotikulmilta, Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisassa auringonpaisteessa +33 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Tällä kerralla rentouttava pikakäynti. Katsotaan, miten muuten päivä etenee...

Upea lähivesiajelu tänään illansuussa, ei kahta sanaa...

Upea lähivesiajelu tänään illansuussa, ei kahta sanaa... Totta - sporttinen mieshenkilö ajeli polkupyörällä kypärä päässä Hahtisaaren 1. laiturin tuntumaan tänään hiukan klo 16. Olimme aikaisemmin sopineet, että ajelutan häntä Kemin lähivesillä, jotta hän saa katsella kaupunkia mereltä. Lähdimme liikkeelle ja ennen sisäsatamaa meidät pysäytti merivartioston pienvene. Perusasiat tarkistettiin ja saimme luvan jatkaa - kaikki kunnossa. Ajoimme reitin Hahtisaari - Laitakarin ja Juurakon valistä entiselle uitto-/hinausväylälle - Kraaselin sillan alitse Siikalahdelle - Rivinkarin sillan alitse Veitsiluodon sataman tuntumaan ja takaisin. Ajoimme Laitakarin kaupunginpuoleisesta päästä Kojukallion suuntaan menevälle väylälle ja jatkoimme Tornion suuntaan jonkin matkaa... Palasimme takaisin ja ajoimme meidän omaan venepoukamaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Nousimme ylös mökillemme ja hengähdimme hetkeksi. Oli hiljaista ja sää edelleen mitä parhain. Koko matkamme ajan - välillä tyhjäkäyntiä ajellen - kerroin omia näkemyksiäni Kemistä. Pihaterassilla istuskellessamme pyysin luvan ottaa kuvan. Kysyin myös voinko julkaista kuvan. Siihen ei ole mitään estettä. Olimme molemmat tyytyväisiä lähivesiajeluumme.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin upean kesäsään läsnäolon - kyllä. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +38 asetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla oli alustavasti ajatuksena mennä tontin kulmalle touhuamaan, mutta annan sen jäädä myöhäisempään ajankohtaan. Taidanpa tänään olla vaan. En aivan sentään, sillä olen sopinut erään tuttavani kanssa, että vien hänet Kemin lähivesille katselemaan kaupunkia mereltä päin illansuussa. Vaikka hän ollut useita vuosia Kemissä, hän ei ole koskaan ollut liikkeellä lähivesillä. Kuulemma suksilla merenjäällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Näyttää siltä, että sää selkeää ja kirkastuu - hyvä niin. Olemme alustavasti päättäneet lähteä käväisemään Selkäsaaressa. Kyllä sinne mentiin. Ajatus oli viettää kevyt saaripäivä mutta... En viitsi edes luetella, mitä kaikkea tehtiin. No sen verran, että menomatkalla otettiin Weke-katiska mukaan rantaan. Jossakin vaiheessa paikkaan sitä oikealla katiskaverkolla. Täytyy tutkia, mistä sellaista löytyy. Totta tosiaan oli taas risunpolttopäivä ja pihatrimmerointia. Vaimoni viritteli pihan kivikasvustoa. Oli hiljaista. Isossa raitapuussa olevasta linnunpöntöstä kirjosieppoporukka oli häipynyt. Mukava saarikäynti. Odottelemme sitä totaalirentouttavaa hetkeä saaressa. Toistaiseksi on mennyt aina työn puolelle... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Mielenkiintoista! Mikä? Se, että blogisivuani on viime aikoina luettu eniten Singaporessa, toiseksi eniten Suomessa ja kolmanneksi eniten Yhdysvalloissa. Kukaties joku hakukone on löytänyt sivultani jotain mielenkiintoista ja seurailee hetken, mitä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella kirjoitellaan... Hiukan Wikipediatekstiä: Singapore (malaijiksi Singapura; kiin.: 新加坡; pinyin: Xīnjiāpō; tamiliksi சிங்கப்பூர், Ciŋkappūr), viralliselta nimeltään Singaporen tasavalta (engl. Republic of Singapore; malaijksi: Republik Singapura; kiin.: 新加坡共和国; pinyin: Xīnjiāpō Gònghéguó; tamiliksi சிங்கப்பூர் குடியரசு, Ciŋkappūr Kudiyarasu), on kaupunkivaltio Kaakkois-Aasiassa. Singapore sijaitsee 137 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen, Malakan niemimaan eteläkärjessä olevilla saarilla, joista merkittävin on sen pääsaari. Singaporesta pohjoiseen Johorensalmen toisella puolella on Malesian Johorin osavaltio, eteläpuolella Singaporensalmi erottaa maan Indonesialle kuuluvista Riausaarista. Singapore on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista; sen pääsaarella asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, joista noin viidesosa on naapurimaista tulleita siirtotyöläisiä. Yli kolme neljäsosaa väestöstä on kiinalaisia, malaijeja on noin 15 % ja intialaisia noin 8 %.[4][3] Singaporesta tuli Britannian siirtomaa vuonna 1819, ja vuonna 1867 se yhdistettiin Malakan ja Penangin kanssa Salmisiirtokunniksi. Toisessa maailmansodassa Japani miehitti Singaporen. Vuosina 1963–1965 Singapore kuului Malesiaan, mutta itsenäistyi siitä vuonna 1965 erimielisyyksien takia. Itsenäistymisensä jälkeen Singaporesta kehittyi Kaakkois-Aasian huomattavin satama- ja kauppapaikka. Maan talous perustuu kauppaan, jatkojalostusteollisuuteen ja pankkitoimintaan.

Kesäkuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä...

Kesäkuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +33 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on outo tunne, että tänään ei ole mitään havillista tekemistä. Katsotaan nyt sitten, mitä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä... jne - kyllä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... jne - kyllä... Istuin hetki sitten keskellä pihaamme olevassa pihakeinussa. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta vanhat asiat palautuivat mieleen. Katselin entistä "joulukuusimetsää", josta kahdestatoista kuusesta on kolme jäljellä. Yhdessä niistä on linnunpönttö, jossa kirjosiepoilla on ollut pesä. Kiivasta poikasten ruokintaa viime viikkoina, mutta on täysin hiljaista. Poikaset ovat poistuneet pesäpöntöstä. Ostin 1980-luvun puolessa välissä äitini puolelta perikunnalta Keminmaan Törmän kylästä Hakkauksen tilasta viimeisen maapläntin, jotta enoni ei tarvinnut tuskailla siitä pitempään. Alueen ostettuani aloin pohdiskella sen jatkokäyttöä. Kävin Keminmaan kunnantoimistossa jututtamassa sen aikaista kunnanjohtajaa Raimo Venäläistä. Kysyin Raimolta:"Onko jokivarressa myytävänä maata/tontteja mahdollisille lapsiperheille." "Ei ole ja joilla maata on, he ostavat mielellään lisää." vapaasti muisteltuna Raimo vastasi. Minulle tuli ajatus: Nyt maata maattomille. Todettakoon, että lähietäisyydellä oleva Katajarannan koulu oli juuri remontoitu. Teetätin Arkkitehtuuritoimisto Vesa Heikkisellä Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman. Sitä lievästi sanottuna ihmeteltiin. Yksityishenkilöt eivät sellaiseen yleensä ryhdy. Paikallisessa ilmaisjakelulehdessä oli artikkeli asiasta. Silloinen toimittaja Inkeri Risla haastatteli minua... Alueella tehtiin maisemanhoidollisia hakkuita, sillä entiset niityt/pellot olivat metsittyneet. Lähinnä voimakasta koivukasvustoa ja jonkin verran pieniä kuusia. Yhteistyössä rajanaapurin Prakkulan Kalevin kanssa suunniteltiin ja tehtiin noin 400 m tietä - nykyinen Petterinpolku. Tien tekoon saimme kunnalta pienen avustuksen. Olen edellä mainitusta asiasta kirjoittanut aikaisemminkin. Niin - tuo joulukuusimetsä. Tosiaan hain Sunnarinkulman alueelta vajaa kaksikymmentä kuusentainta isoissa paakuissa. Niitä kolme istutettiin niin sanotuiksi logokuusiksi keskelle asuintonttiamme ja kaksitoista varastorakennuksen päätyyn joulukuusimetsäksi. Tavoitteena oli ottaa siitä aikanaan yksi kerralla joulukuusiksi. Näin ei loppujen lopuksi käynyt, vaan kuuset annettiin kasvaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Ei ihme, että mittarissa auringossa on +33 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen seppään terassilla eilen kalareissulla siiman osalta vioittuneen onkivavan. Sen jälkeen naamioidun vanhaan harmaaseen kesätyöasuuni ja alan pihahommiin. Vaimoni ehtii sinne todennäköisesti jo aikaisemmin. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Venäjä, Venäjä, Venäjä kerran todettiin ja on kovin ajankohtainen juuri tänään - tällä hetkellä - kyllä...

Venäjä, Venäjä, Venäjä kerran todettiin ja on kovin ajankohtainen juuri tänään - tällä hetkellä - kyllä... Olen ollut venäläisten kanssa tekemisissä vuodesta 1994 lähtien Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- puitteissa. Lähinnä Luoteis-Venäjän Severomorskin ja Murmanskin kulttuuriväen kanssa. Tarkemmin lähinnä ammattikuvataiteilijoiden kanssa. Mukana oli vähin myös musiikkiin liittyvää toimintaa. Kaikki mitä yhdessä sovimme, toimi asiallisesti. Toiminta on ollut vuodesta 2012 alkaen "säästöliekillä". Silloin meillä kävivät Kemissä vieraina tärkeimmät yhteistyökumppanimme aviovaimoineen. Niitä hetkiä on mukava muistella. Olen surullinen heidän puolestaan. Olen seurannut aika tarkkaan Venäjän edesottamuksia vuodesta 2014 lähtien ja erityisen tarkkaan torstaista 24.02.2022 lähtien Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tämä päivä jäänee historiaan. Jääkö se historiaan verisenä taisteluna Wagner-joukkojen ja Venäjän armeijan välillä vai löytyykö joku kompromissiratkaisu ja yhteisymmärrys vielä tässä vaiheessa. Sen aika näyttää... Niin - ainakin tätä kirjoittaessani 24.06.2023 klo 22.30 Moskovaan matkalla ollut Wagner-kolonna on saanut määräyksen kääntyä tukikohtiinsa verenvuodatuksen välttämiseksi. Pelimiehiä, sano...

On juhannuspäivä ja Suomen lipun päivä - kyllä...

On juhannuspäivä ja Suomen lipun päivä - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aistin sateisen kesäaamun läsnäolon niin kuin sääätiedotus ennustikin. Mittarissa kuitenkin +15 astetta lämmintä. Kyllä sade on luonnolle tärkeä. Ympäristö, kasvusto aivan toisen näköinen hellepäiviin verrattuna. Perinteisen aamutoimien jälkeen, oikeastaan jo niiden aikana intouduin paistamaan Pirkka-vehnäpullia (14 kpl). Päärakennuksessa on taivaallinen pullan tuoksu. Oikeastaan tänään ei ole mitään tekemistä, jos ei nyt sitten iltapäivällä tule lähdetyksi katiska kokemaan ja samalla reissulla hiukan ekokalastamaan. Katsotaan, miten päivä tästä etenee... En malta olla kirjoittamatta, että mediaseurannan perusteella Venäjällä on mielenkiintoista, vaarallista liikehdintää ilmassa. Wagnerin "ykkösnyrkki" haastaa tosissaan Venäjän nykyhallintoa. Ken elää, hän näkee, miten tässä loppujen lopuksi käy... Niin - kävin illansuussa ekokalastamassa ja katiskan kokemassa. Voi sanoa, että tyhjän saa pyytämättäkin. Olosuhteet olivat erinomaiset, mutta ahvenet eivät olleet liikkeellä. Sain yhden ahvenen ja uppotukin - toisen jigiongen siima katkesi. Vahva jigikoukku tarttui uppotukkiin. Soudin takaisin ja pelastin jigikoukun, perukkeen ja kohon. Huomenna tontilla seppään vavan uuteen uskoon. Katiskassa ei ollut mitään. Hahtisaareen ajellessani ihmettelin valtavaa lokki- ja tiiralaumaa lähellä laitureita. Asia selvisi - kaksi pikkupoikaa ruokki lintuja...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten veimme juhannusviikkovieraamme Laurin Kemin rautatieasemalle. Juna lähti jotakuinkin aikataulun mukaisesti Ouluun päin... Ajelimme Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Pajarinrannun uuden päiväkodin kupeeseen ihailemaan ja kuuntelemaan uutta taideteosta. Lainatekstiä: Pajarinrannan päiväkodin Valtakadun puoleiseen julkisivuun on valmistunut 14.4.2023 Kemin kaupungin uusin julkisen taiteen teos, joka on valo- ja äänitaideteos Flumen (lat. Virta). Se koostuu ulkoseinälle asennetuista merellisiin muotoihin leikatuista ja pikselöidyistä rosterilevyistä ja kuparilevyistä, jotka heijastelevat ja läpäisevät valoa eri tavoin. Meren eliömaailmaa kuvastavat ympyräelementit ja aaltomuodot kuvaavat vettä, ilmaa sekä maan kohoamista. Levyt valaistaan pimeän aikaan pikseliohjattavalla valonauhalla, jotka saavat teokseen rauhallista liikettä. Teokseen kuuluu myös äänimaailma, joka ulottuu teoksen ympäristöön. Valoteoksen ovat suunnitelleet taiteilijat Mia Erlin ja Heini Myllyoja. Äänen on suunnitellut Mia Erlin ja ääninauhalla eri instrumentteja soittavat Jone Takamäki ja Mia Erlin. Teoksen valaistus syttyy iltaisin, auringon laskun jälkeen ja sammuu aamun koitteessa. Äänimaailma soi päivittäin aamuseitsemästä ilta yhteentoista. Niin - kyllä se on hieno.

Se on juhannusaatto - kyllä...

Se on juhannusaatto - kyllä... Poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen oli aistittavissa pilvinen kesäaamu. Mittarissa kuitenkin +18 astetta lämmintä, ei hassumpaa. Toteutuuko sääennuste eli juhannusaattosateet, se nähdään myöhemmin. Perinteisten aamutoimien jälkeen tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tehtävää. Loppuiltapäivästä viemme juhannusviikkovieraamme Kemin rautatieasemalle etelänjunalle... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

Selkäsaaressa tänään juhannuksen aatonaattona - kyllä...

Selkäsaaressa tänään juhannuksen aatonaattona - kyllä... Kävimme - Lauri, Tuula ja minä - tänään Selkäsaaressa. Menomatkalla sadekuuro yllätti, mutta pistämällä vene liukuun, emme ihan läpimäräksi kastuneet päästessämme rantautumisen jälkeen kuusten suojaan. Mökille noustuamme ja lipan alle päästyämme kohotimme maljan Laurin 19-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, kesälle ja lähestyvälle juhannukselle. Sytytin tulistelupaikalle tulet, sillä nyt oli otollinen aika kuusenoksien polttoon. Sitä riitti monta tuntia. Lähimaasto oli välillä sakeana savusta. Onneksi rajanaapurit eivät vielä olleet tulleet mökeilleen. Isossa raitapuussa olevan linnunpöntön asukit - kirjosiepot - eivät häiriintyneet polttotouhuistamme. Muuten - tontilla oli poikkeuksellisen paljon metsämansikan kukkia. Sovimme rauhoittavamme ne trimmeroinnilta. Perunankaalet olivat jo nousseet pintaan - hyvä niin. Pellossa olevat Lajikkeet: Timo, Siikli ja Puikula. Välillä löysäsin/keskeytin polttoa, jotta vaimoni sai sai perunaviipaleet ja maivat foliopaketeissa paistetuiksi tulistelupaikallamme. Kyllä maistuivat. Kävin Laurin kanssa myös venepoukaman tuntumassa olevalla tulistelupaikalla jonkin verran risuja polttamassa. Niitä siellä riittää. Pois lähtiessämme kävimme kokemassa Weke-katiskan Kojukallion kupeessa. Vähän rispaantuneessa katiskassa oli jonkin verran ahvenia. Perkauksen yhteydessä totesin niitä olevan seitsemän, joista neljä 500 g + - 50 g siis ihan savustuskokoisia. Perkeet hautasin tontin kulman matopellolle. Kalat ovat tätä kirjoittaessani jo pakastimessa. Mukaan otimme taas kaksi kassillista koivuklapeja, jotka siirsimme mökkitontin "salaisella aseella" eli vanhalla vesikärryllä alas rantaan. Hahtisaaressa oli toinen "salainen ase" eli kuljetuskärry odottamassa... Ihan mukava saarireissu.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa, viikkoliite Luppo ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa kuitnekin +16 astetta lämmintä. Yöllä on satanut jonkin verran - hyvä niin. Näyttää siltä, että juhannussää täällä Perämeren pohjukassa on myös sateinen. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tehdä lähtöä Selkäsaareen. Sen verran on sadellut, että tulistelupaikalla uskaltaa pientä tulta pitää. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta totean, että tänään keskiviikkona 21.06.2023 on kesäpäivänseisaus. Pätkä Wikipediatekstiä: Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se sijoittuu joka vuosi välille 20.–22. kesäkuuta. Silloin Aurinko paistaa keskipäivällä kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Aurinko on pohjoisimmillaan vuotuisessa liikkeessään eli Auringon deklinaatio on suurimmillaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella Aurinko ei laske lainkaan. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä. Eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. joulukuuta, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla on talvipäivänseisaus. 21.–22. joulukuuta on eteläisen pallonpuoliskon pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella. Eteläisen pallonpuoliskon kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Niin - juhannusaatto on perjantaina 23.06., ainakin täällä Perämeren pohjukassa säätiedotuksen mukaan on sateista, mutta kohtapa tuon näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +22 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua iltapäivän viimeiseen alkuvuoden kokoukseen. Valtuustokausi 2021-25 alkaa olla puolessa välissä. Vaimoni ja Juhannusviikkovieraamme Lauri ovat aikeissa lähteä käymään Haaparannalla iltapäivällä. Katsotaan, miten muutoin tämä päivä etenee. Huomenna torstaina olemme alustavasti päättäneet lähteä käväisemään Selkäsaaressa. Viime talven myrskyn kaataman ison kuusen vakuutuskuviot - OP Pohjolassa - etenivät asiallisesti ja nopeasti. Asia siltä osin kunnossa. Itselläni riittää kuusipökäleiden klapeiksi kopsimista pitkälle kesään...

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kahdunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen ja tuulisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin +17 astetta lämmintä. Sade on toki tervetullutta. Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisen ympärivuotisautomme tankkaamassa. Oikeastaan tänään olisi syytä käydä katiska kokemassa Kojukallion saaren tuntumassa. Samalla voisi käväistä Selkäsaaressa pikapikaa. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Se on Juhannusviikko - kyllä...

Se on Juhannusviikko - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tosi kauniin kesäaamun läsnäolon. Kyllä meitä nyt ilman puolesta hellitään. Kohta liiankin kanssa. Mittarissa +39 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen naamioidun vanhaan kesätyöasuuni ja lähden pihalle. Voi olla, että muokkaan vielä tonttimme kulmausta. On tullut tunne, että kukaties luovun matopelto-ajatuksesta. Antaa matojen touhuta omaa tärkeää tehtäväänsä maassa. Ostomadot ovat tehokkaita onkimisasioissa, vaivattomia. Alustavati viime viikolla oli rajanaapurin kanssa puhetta Ekoasemalla käynnistä. Katsotaan, miten päivä etenee... Kyllä - Ekoasemalla käytiin ja ajeltiin vähän sightseeing-ajelua Metsä Fibren biotuotetehtaan ohi ja käytiinpä Lumilinna-alueellakin projektivenettä katsomassa. Illalla juna toi Helsingistä Juhannusviikkovieraan eli Laurin. Hän lähteen ensi viikolla Inter Rail-matkalle. Pikkupuolen varastosta hän saa lainaksi käyttämättömän Halti-repun. Repun, jonka sain eläkelahjaksi lokakuussa 2008. Olemme - minä ja vaimoni - vielä aikeissa lähteä kävelemään Aakenustunturin laelle. Se on viime vuosilta jäänyt tekemättä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aistin kauniin, lähes tyynen ja aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa lähes +30 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua iltapäivän/alkuillan kalastustapahtumaan lähivesillä. Otin toissapäivänä yhteyttä uusimpaan kalakaveriini, Kittilän Petriin. Esitin kysymyksen:"Polttelevatko kalaveret?" Hän vastasi:"Jo vain." Hän oli juuri tullut Pudasjärveltä työhommista. Olemme sopineet, että tänään lähdemme kokeilemaan, ovatko ahvenet liikkeellä. Todenäköisesti Petri kokeilee myös lötköttelevätkö hauet Laitakarin rimalaitureiden läheisyydessä. Olosuhteet kalastukselle ovat vaikeat: Vesi matalalla, liian lämmintä ja tyyntä. Itse otan maakellarista toisen Master-ostomatopurkin mukaan ja kukaties Joulupukin tuomia jigi- ja kesäpilkkiromppeita. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kesäisen aamun läsnäolon. Mittarissa +32 astetta lämmintä suojaisessapäärakennuksen kulmauksessa auringonpaisteessa. Nyt on kesä. Perinteisten aamutoimien jälkeen naamioidun vanhaan koulutyöasuun, haalariin ja lähden tontin kulmalle muokkaamaan/siistimään sitä tavoitteena viedä alkuviikosta rajanaapurin kanssa risuja ja rapsutusjätteitä Ekoasemalle. Muokkauksen/siistimisen jälkeen kastelen alueen kunnolla - samalla pienen perunapellon, ryytimaan ja kivi-istutukset. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +28 astetta auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Tällä kerralla yritämme opetella siellä tulevaisuuden rauhallista olotilaa eli olla vaan kaikessa rauhassa. Toki sen verran, että kopsimme jonkin verran puita mantereelle tuotaviksi. Pois lähtiessämme vilkaisemme markettikatiskan saaren pohjoispäädyn vesialueella. Katsotaan, mitä tämä päivä loppujen lopuksi tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta lähetin Luoteis-Venäjälle Severomorskiin kuvataideystävälleni Anatoly Sergienkolle sähköpostin välityksellä syntymäpäiväonnittelut alkuviikosta. Sain onnitteluihini vastauksen eilen... Niin - olemme tehneet yhteistyötä vuodesta 1994 alkaen Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - nimikkeen alla lähinnä kuvataiteen osa-alueella, osittain myös musiikin osa-alueella. Kuvataiteen osa-alueella on pidetty taidenäyttelyitä Kemissä, Oulussa, Virroilla, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Mukavia tapahtumia. Vastaavasti kemiläisiä kuvataiteilijoita on pitänyt taidenäyttelyitä Murmanskissa ja Severomorskissa. Myös Virroilta Nuutti-Gallerian omistaja, harrastekuvataiteilija piti taidenäyttelyn Severomorskissa. Niitä on mukava muistella... Olemme - minä ja vaimoni Tuula - käyneet useaan kertaan taannoin Murmanskissa ja Severomorskissa. Valistunut lukija tietänee, että Severomorsk on Venäjän Pohjoisen Laivaston kotikaupunki, suljettu kaupunki siis ei mikään turistikohde aikaisemminkaan. Kyseisellä alueella on ilmeisesti maailman suurin ydinaseisiin liittyvä keskittymä. Toivottavasti maailma muuttuu vielä sellaiseksi, että meillä on mahdollisuus tavata Suomen Kemissä kuvataideystäviämme perheineen. Viimeksi he olivat meillä vieraana kevättalvella vuonna 2012. Asuivat meillä Pikkupuolella, kävimme myös Selkäsaaressa mökillämme. Mukavia muistoja...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +27 astetta lämmintä. Muuten - nyt on luettavaa: Eilen tuli Kotikulmilta-lehti ja Kemin kaupungin kaksi julkaisua. Kaikki ensi vilkaisulla täyttä asiaa... Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme - minä ja vaimoni - että nyt ei ole kiirettä pihalle. Toki jossakin vaiheessa päivää sentään. Alustavasti pohdiskelimme huomenna perjantaina lähtevämme Selkäsaareen. Metsäpalovaroitukset estävät risujen polton, mutta klapihommaa ja kivi-istutusten viimeistelyä kyllä riittää. Toki voisi yrittää olla vaan. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Aikainen lintu madon nappaa, olen usein kirjoittanut tai sitten ei...

Aikainen lintu madon nappaa, olen usein kirjoittanut tai sitten ei... Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin upean kesäaamun läsnäolon - kyllä. Mittarissa +25 astetta, nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Hahtisaareen ja sieltä ajelin Selkäsaareen. Vesi matalalla. Vein yhden multasäkin tontille, kastelin kivikasvit, kopsin koivuja sen verran, että täytin kaksi kassia niillä ja lähdin paluumatkalle. Kävin vilkaisemassa katiskan, muutama pieni ahven. Kuinka ollakaan, otin pienimmän syöttikalaksi, siivutin sen. Ajelin Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja annoin kevyen tuulen kuljettaa venettä. Ei nypyn nyppyä. Ei ollut kala liikkeellä ja/tai osunut tällä kertaa reitilleni. Niin - tuttu juttu: Aamu ja liian kaunis ilma. Toisaalta myös se, että kalastin "seku vain"-asenteella. Kyllä kalastamisessa täytyy olla "tappamisen meininki"... Muutama kuva reissusta varmemmaksi vakuudeksi.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Tuli hetki sitten taas mieleen muun muassa seuraavaa: Olen tähänastisen elämäni aikana istunut lukuisissa erilaisissa kokouksissa. Opettaja- ja insinööriasioissa ja nimenomaan vuodesta 2000 alkaen pääasiassa valittuna edustajana kunnan luottamuselimissä päättäjänä... En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi kokouksissa istuu henkilöitä, jotka eivät käytännössä koskaan kerro omaa mielipidettään kokouksessa käsiteltävistä asioista. Varsinkaan vaikeista asioista. En myöskään ymmärrä, miksi taustayhteisöt valitsevat tällaisia turhakkeita eri luottamustehtäviin, vaikka todennäköisesti on tiedossa heidän kokouskäyttäytymisensä. Näkemyksiä heiltä kyllä löytyy kokousten jälkeen tyyliin: "Olisi pitänyt ottaa huomioon, että..., minulle luottamuksellisesti kerrottiin, että..., jossakin vaiheessa tuokin päätös maksaa maltaita..., en viitsinyt ottaa asiaa esiin, koska..., jne. ... Joku lukijoista kukaties ihmettelee:"Onko tuo nyt totta ollenkaan?" Kyllä on, näitä jälkiviisaita hurskastelijoita ja itseriittoisia kaikkitietäviä löytyy. Arvelen poliittisen kentän laidasta laitaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa - auringossa - +29 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin matopellolla lapioimassa matoja. On ollut kuivaa ja madot menneet syvälle, joten päätän turvautua ostomatoihin. Eiköhän niitä löydy muun muassa Karjalahden Prismasta. Niin - olen päättänyt tänään käväistä lähivesillä kalassa ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Yleensä aamulla on kalansyönti/-saanti ollut vähäistä, mutta mistäpä tuota etukäteen tietää. Kohta sen näkee. Välillä käy mielessä, että varmaan olen jigi- ja kesäpilkkimiskiintiöni moneen kertaan täyttänyt, mutta katsotaan nyt ainakin tämä kerta. Iltapäivä menee tonttihommissa. Antaapa ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

On ollut kiivas päivä ettei ole ehtinyt edes tekstiä kirjoittamaan. Kyllä - heti aamutuimaan pitkä kokous ja sen jälkeen lähtö Haaparannalle Veeran ja vaimoni kanssa. Tutustuimme Ruotsinsuomalasten kansanopiston tiloihin (Svefi) Haaparanan keskustassa. Esittelijänä oli yksikön nykyinen johtaja/rehtori Arja Martinviita - Veeran äiti. Erinomainen esittely ja mielenkiintoiset tilat. Tapahtuman kruunasi maittava ateria samassa pihapiirissa olevassa lounaspaikassa. Arvelen, että käynti ei jäänyt viimeiseksi. Vierailun jälkeen toteutimme perinteiset kauppareissut. ICA MAX ja Systembolaget. Edullista oli, mutta maltoimme olla turhaa ostamasta. Ajo takaisin moottoritietä sujui vauhdikkaasti. Illalla taidan seurata Kemin kaupunginvaltuuston kokousta klo 18 alkaen...

Ensi viikko jo 24. viikko - kyllä...

Ensi viikko jo 24. viikko - kyllä... Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon auki. Seuraava viikko on jo Juhannusviikko ja siitä viikko, niin olemme vuoden puolessa välissä. Niin kuin valistunut lukija on varmaan aistinut, olen pitkään tuskaillut ajan nopeaa, aivan liian nopeaa kulkua. Maanantaista viikko hujahtaa nopeastiperjantaihin. Pöytäkalenteimerkintöjen mukaan ensi viikolla on yksi kokous. Sekin jo maanantaina... Todennäköisesti korkkaan ensi viikolla - kukaties tiistaina - kalastuskauden, jigionginta ja kesäpilkkikauden. Ilmeisesti käytän tonttimme matopellon matoja ja jos tuulet ovat suotuisat, harrastan viime vuosina mainostamaani ekokalastusta. Esimerkiksi ajan varovaisesti uppotukkeja vältellen lähelle Pikku-Letto-saarirypästä ja annan Ajoksen suunnasta puhaltavan kevyen tuulen liikuttaa venettä hitaasti Kojukallion suuntaan. Jos kaloja, lähinnä isoja ahvenia on liikkeellä, ne ymmärtävät tarttua tilaisuuteen eli tarjoamiini herkullisiin matoihin. Tosin siinä on niillä mahdollisuus tarttua myös terävään jigikoukkuun. Yleensä minulla on kaksi jigionkea vedessä ja usein myös kesäpilkki... No ensi viikolla tuon sitten näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun ja aikaisin herätyn yön jälkeen on aistittavissa kauniin alkukesän päivän tulo. Mittarissa +12 astetta varjossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaaressa käyntiin. Viime kertaisen puiden kaatamisen siistimistä ja "kantotilataiteen" loppuun saattamista. Toisin sanoen rauhallista pikkupuuhastelua, ei mitään urakkameuhkaamista. Ilma on mitä parhain. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Sinustakin tuli tuollainen Nato-haukka!" sanoi eräs tuttavani...

"Sinustakin tuli tuollainen Nato-haukka!" sanoi eräs tuttavani... "Ei oikeastaan." totesin ja lisäsin:"Vuonna 2014 Euroopassa tapahtui totaalinen sotilaspoliittinen muutos Venäjän valloitettua "pienten tunnuksettomien vihreiden miesten" eli Venäjän armeijan erikoisjoukkojen avulla Krimin niemimaan Ukrainalta. Silloin länsimaat eivät olleet hereillä." Samanaikaisesti Venäjä aloitti Itä-Ukrainassa hyökkäyssodan, vaikka muuta väitettiin... Venäjän nykyinen, vielä tällä hetkellä vallassa oleva presidentti on toteuttanut koko virkakautensa aikana useita raakoja sotia. Lisäksi tapattanut, yrittänyt tapattaa ja/tai vähintäänkin poliittisten näytösoikeudenkäyntien myötä armottomasti vangituttanut vastustajansa. Torstaina 24.02.2022 hän teki pahan virhearvion. Hyökkäyssota Ukrainaan ei käynnistynytkään alustavien suunnitelmien mukaan. Ukraina nousi vastarintaan ja länsimaat ryhdistäytyivät. Ukrainaan alkoi virrata modernia sotakalustoa ja taloudellista apua. Juuri tällä hetkellä elämme mielenkiintoisia hetkiä. Ilmeisesti Ukrainan vastahyökkäys on alkanut tavoitteena miehitysjoukkojen murskaaminen ja poistaminen Ukrainan maaperältä. Vuodesta 2014 alkaen olen kirjoittanut, että Suomen pitää hakeutua Naton jäseneksi. Se on - onneksi - toteutunut ja länsinaapurimme Ruotsi tulee kohtapuolin perässä. Minultakin on kysytty:" Eikö tulitauko ja rauhanneuvottelut pidä toteuttaa välittömästi?" Kyllä - siinä vaiheessa, kun Ukrainan maaperällä ei ole Venäjän miehitysjoukkoja ja sotakalustoa - lukuunottamatta satojatuhansia ruumiita ja tuhansia/kymmeniätuhansia "kalustoraatoja" - pysyvälle rauhalle on edellytyksiä. Rauha on tavoiteltava asia, siitä ei ole epäilyksiä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +27 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelimme, josko tänään olemme vaan. Voi olla, että käväisemme alla olevassa tapahtumassa Kemin kauppatorilla: Tervetuloa Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren Kemin biotuotetehdasprojektin avoimeen yleisötilaisuuteen lauantaina 10.6.2023 kello 10.00–14.00 ... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aika mukavantuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +8 astetta lämmintä. Eilisen päivän sääennuste ei aivan pitänyt paikkansa. Siirsimme Selkäsaareen menon tälle päivälle. Ylimääräistä haastetta antaa kevyt luoteis-/pohjoistuuli ja vedenpinnan korkeus, joka tämän päivän tietojen mukaan on noin -30 cm normaalista. Rantaan on mentävä ja lähdettävä "ryömimällä", erityisen varovaisesti. Voi olla, että airoille on tänään käyttöä. Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Hahtisaareen, jonne olemme Särkelän Mikon porukan kanssa sopineet tapaamisen yhdeksän tuntumassa. Kyllä - Hahtisaaresta lähdimme ja rantautuminen ja lähtö rannasta onnistuivat rauhallisilla liikkeillä erinomaisesti. Päätehtävä = kannon siistiminen tilataideteokseksi ja polttopuiden kaato toteutettu. Mestari hoiti hommat. Iso kuusi ja neljä koivua ovat noin 40 cm mitassa odottamassa klapeiksi halkaisemista sekä risujen polttamista. Niin - se talvella myrskyn kaatama iso kuusi oli yli 100 vuotias. Antaa tuunatun kannon lahota paikoilleen kivikasvikukkien ympäröimänä. Mukava seurata prosessin etenemistä. Mukava reissu mukavassa seurassa, aivan kuin retkellä olisi ollut... Pari kuvaa varmemmaksi vakuudeksi. Katiskassa oli pikkuahventa. Otettiin kalakukkoahveniksi. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - kyllä...

WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - kyllä... Olemme seurailleet silloin tällöin yllä olevaa tapahtumaa livekameran kautta netissä jossakin Saimaan saaristosta. Sääksipariskunta hoitaa tällä hetkellä kahta kuoriutunutta poikastaan. Yksi munista on vielä haudonnassa. Uros hoitaa pääasiassa ruoanhankinnan, kalastuspuolen ja naaras pysyy pääasissa pesällä ruokkien poikasiaan ja hautoen vielä jäljellä olevaa munaa. Hellyttävää huolenpitoa. Molemmat aikuislinnuista tuunaavat koko ajan pesää varautuen yhä kasvavien poikasten tilantarpeeseen. Mielenkiintoista katseltavaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa ja aurinkoisessa talon nurkkauksessa +25 astetta. Eihän sen ilman tällainen eilisen sääennusteen mukaan pitänyt olla, koko torstaipäivälle ennustettiin sadetihkua. Toki tämä kelpaa ja päivää vielä riittää. Niin - siirsimme sääennusteen mukaan Selkäsaareen lähdön torstailta perjantaille. Toivottavasti huomenna perjantaina sääennuste pitää paikkansa. Ken elää, hän näkee. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Voi olla, että ensimmäistä kertaa ruohonleikkuria käytetään Pikkupuolen takana, jossa ruohon kasvu on voimakasta... Katsotaan, miten päivä etenee.

Täysi työpäivä - eläkeläispäivä - kyllä...

Täysi työpäivä - eläkeläispäivä - kyllä... Tänään keskiviikkona 07.06.2023 on touhua riitänyt. Olemme siistineet tonttimme ympäristöä, seuranneet kahden linnunpöntön osalta kiivasta liikehdintää=poikasten ruokkimista, aistineet vihonviimeisen pirulaisen - oravan - liikehdintää, jne. ... Lisäksi olen kuvannut - luvan saatuani - vaimoni varastorakennuksen kupeeseen asettelemaa historiakatsausta erilaisista tuotantovälineistä. Arvelen, että moni lukijoista tunnistaa esineet. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +24 astetta lämmintä. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähdin pihalle. Nyt on tonttipäivä. Monta erillistehtävää. Vaimoni aikoi pistää lisäksi Pikkupuolen leivinuuniin tulet ja paistaa lihaa. Minä saatan pihatöiden päätteeksi vielä maalaamattomista aitalaudanpätkistä värkätä linnunpönttöjä, mikäli en ole siinä vaiheessa aivan "hapoilla". Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni muutama päivä sitten...

Kopioin Kemin kaupungin erinomaisilta kotisivuilta ilmeisesti kaupungintalon päältä teleobjektiivilla otetun kuvan Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Kuvassa näkyy tuon alueen ongelma matalan veden aikaan. Mekin olemme ruoppauttaneet kuvassa kauimpana näkyvästä hiekkapoukamasta oikealle Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan vajaa sata metriä väylää kaksi kertaa vuonna 2013 ja 2022. Normaalin vedenpinnan aikaan ei ole rantautumisessa ja rannasta lähdössä ongelmia nykyään. Toki kova luoteis-pohjoistuuli aiheuttaa lisäjännitettä... Kirjoitanpa taas kerran: Mikäli Selkäsaaren ympärivuotista matkailua/kesämatkailua on tarkoitus kehittää, pohjoislaiturin paikka on tuon vaalean alueen kohdalla. Silloin Metsähallitukselta aikanaan ostettu vesialue - asemakaavassa merkitty Pohjoislaituri - tulee viimeinkin käyttöön. Mikäli rannasta ruopataan riittävän syvä/leveä väylä Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan, Leila-laiva, Jähtikin pystyvät jättämään/hakemaan matkailijat laiturille. Käytännössä Luoteislaiturinpolun/Pohjoisselkäsaarenpolun alkupäähän... Niin - lisäänpä tähän myös sen, että olisi kokonaisuuden kannalta mielenkiintoista ja hyödyllistäkin, että edellä mainittua kommentoisi pohjoislaiturin paikkaa suunnittelevat virkamiehet ja/tai matkailuyrittäjät. Ei tuo Selkäsaaren ympärivuotinen matkailukäyttö tyhjästä synny... Itse olen sitä odottanut vuodesta 2011 lähtien.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Minulla oli mukava tapaaminen loppuiltapäivästä Scandic Kemi-hotellilla - kyllä! Ryhmä vuonna 1973 valmistuneista paperiteknikoista kokoontui heidän perinteiseen tapaamiseen. Nuorin 71-vuotias ja vanhin jo 80-ikävuoden tuntumassa. Ryhmä on Kemissä 6.-7.6.2023 ajanjakson... Heitä valmistui aikanaan 24 henkilöä. Heistä 5 on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Olin heille lukuvuoden 1972-73 ammattiaineiden (sellu- ja paperiteknologia) päätoimisena tuntiopettajana. Se oli sitä spriikopio- ja piirtoheitin-aikaa. Liitutaulun lisäksi. Teimme useita teollisuusvierailuja. Tuskin opetustyössä olen tehnyt niin paljon töitä yhden lukuvuoden aikana kuin silloin. Kaikki oli uutta mutta omat opiskeluni - aineistoineen - tuoreessa muistissa. Mukavat muistot, mukava ryhmä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten puu- ja varastokatoksessa käydessäni kävi mielessä lähitulevaisuuden polttopuuhankintaan liittyviä asioita - myös viime talven toimia ja pohdintoja... Viime alkutalvesta kävimme hakemassa Selkäsaaresta Nieppolan Jonin telakulkuneuvolla parikymmentä metrin mittaista kuusipölliä. Katunaapuri, Taipaleen Topi sahasi moottorisahalla ne kolmeen osaan ja minä kopsin ne klapeiksi sekä pinosin katokseen. Samoihin aikoihin kävin Messenger-viestintää Ylisuvannon Jukan kanssa, josko saaressa polttopuiksi tarkoitetut puut jätetään 4-5 m mittaan ja haemme ne talvella hänen traktori-peräkärry-laitteistolla Kainuunkadulle. Pohdiskelimme myös järeiden kuusien sahauksesta lankuiksi ja laudoiksi. Siihen olisi löytynyt ratkaisu, mutta siitä luovuttiin... Todennäköisesti - kunhan Särkelän Mikon kanssa menemme saareen - muutamia puita kaadetaan polttopuiksi ja pätkitään noin 40 cm mittaan. Minä kesän mittaan kopsin ne klapeiksi ja joka saarireissulla tuomme - minä ja vaimoni - kaksi kassillista klapeja kotikatokseen Kainuunkadulle kuivumaan. Jätämme tuon Jukan kanssa esillä olleen rankahaun odottamaan tulevia vuosia...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +10 astetta lämmintä ja tyyntä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Hahtisaareen ja ajelin sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn katiskan kokemaan. Katiska oli täysin tyhjä, ei kalan kalaa, ei edes niitä pikkusinttejä, ahvenia, jotka jätimme edellisellä kerralla "syöttikaloiksi". Katiskan suuaukko on säädettävissä, se on ollut ilmeisesti liian väljä ja mahdolliset kalat ovat ymmärtäneet uida pois sieltä... Ihan hyvä reissu kuitenkin. Sain kokeiltua venettä. Hyvin lähti liukuun. Pois tullessani kävin Karjalahdella Prismasta ostamassa sokkelintasoitussäkin, 20 kg, jossakin vaiheessa vähän peitellää varastorakennuksen esiin tulleita rautoja piiloon. Ostin myös kaksi pussia nurmikonsiemeniä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Ainakin sen verran, että käväisen iltapäivällä tervehtimässä Kemin tekusta vuonna 1973 valmistuneita paperiteknikoita. Kukaties heitä on kymmenisen paikalla...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä... Arpoimme - minä ja vaimoni - taannoin, millä lähdemme Helsinkiin. Junalla vai omalla autolla. Onneksi päädyimme oman auton käyttöön. Saimme testattua nykyisen ympärivuotisautomme matkaominaisuudet. Kokemuksemme mukaan erinomaiset. Matkalla pohdiskelimme Suomen metsäkeskustelua. Puun riittävyyttä. Ajoimme siis reittiä Kemi-Oulu-Jyväskylä-Lahti-Helsinki. Lähes koko ajan oli tunne, että ajoimme keskellä metsää. Ainoastaan Oulun, Jyväskylän ja loppumetreillä Helsingissä oli hiukan vähemmän puustoa. Kyllä puuta riittää Suomessa. Metsänomistajat ovat vastuullista porukkaa. Ymmärtääkseni siirtävät metsäomaisuutensa seuraavalle sukupolvelle aina paremmassa kunnossa kuin sen saadessaan... Oli mukavat yo-juhlat. Pääsin jututtamaan iäkästä kuntapoliitikkoa. Tuskailimme tätä Tik-Tok-maailmaa ja yleisesti somemellastusta. Totesin hänelle, että onneksi tämä on ohimenevä ilmiö. Eivät järkevät suomalaiset jaksa tätä pitkään. Pää tulee vetävän käteen. Muuten - kuuntelimme ja katselimme hetki sitten uuden ylioppilaan Lauri Pyykön omassa yo-juhlassaan pitämän puheen. Hyvä puhe, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin kesäautollamme Kemin keskustassa ja Karjalahdella. Siinä ei mitään ihmeellistä ole, mutta tein monia "historiahavaintoja". Sisäsatamassa käynti oli rutiinia, tuuli hankala, en ainakaan vielä lähde katiskaa kokemaan. Ajelin OP Kemin Seutu pankin eteen parkkiin. On se hieno asia, että saa vielä henkilökohtaista pankkipalvelua. Se kävi mielessä, kun ihmiset jonottivat seinässä olevan nostoautomaatin edessä. Päätin silloin, kun noita laitteita alkoi ilmestyä, että en nosta rahaa seinästä tai tuulikaapista. Siitä on jo tovi aikaa... Sain hyvää ja nopeaa palvelua. Pois lähtiessäni - jo autoani peruuttaessa - viereeni ajoi kemiläistä historiaa. Vuopalan Matti viininpunaisella klassikko-Volvolla. Karjalahdella hoidin pullo- ja tölkkipalautukset ja käväisin Prisma-rakennuksen toisessakin päässä. Ostin tuttua ja turvallista. Parkkipaikalla näin Tennis-Keilahallia revittävän hajalle. Muistan tuon yksikön syntyhistorian. Silloinen elinkeinoasiamies Reijo Moilanen loihti sen yllättäen "lähes tyhjästä". Hän sai päättäjät vakuuttuneeksi asiasta. Perusteluna muistaakseni oli muun muassa messukäyttö liikunnan/urheilun lisäksi. Kotiin Haukkarin Kainuunkadulle oli mukava taas ajella...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin mutta tuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta suojaisassa auringonpaisteessa. Viikonvaihteessa kesä on tullut tontillemme: Nurmikko suhisten kasvaa, ensimmäiset voikukat näkyvissä, tuomi kukkii, jne. ... Perinteisten aamutoimien jälkeen oli ajatus käydä katiska kokemassa. Katsotaan nyt, miten tämä päivä etenee. Huomenna tiistaina 06.06.2023 iltapäivällä Kemin teknillisestä koulusta vuonna 1973 - 50 vuotta sitten - valmistuneet paperiteknikot kokoontuvat Kemissä. Käyn heitä tervehtimässä Scandik Kemi-hotellilla loppuiltapäivästä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta poikkeukselisen aikaisin herätyn aamun jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja kesäliite Helmi - hakiessani aistin kauniin mutta kylmän alkukesän aamun läsnäolon. Mittatissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pakkaamme päivän/viikonlopun automatkalle tarvitsemamme romppeet mukaan ja lähdemme ajelemaan Etelä-Suomeen Helsingin Vuosaaren Aurinkolahteen. Lyhintä reittiä Oulu-Jyväskylä-Lahti-kautta -kyllä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kun viime aikoina on mediassa ollut kohtalaisen paljon kannanottoja poliittisten luottamushenkilöiden monista/lukemattomista eri tason tehtävistä ja jääviysasioita, onhan siihen kannanottosoppaan ihan pakko pistää omakin lusikka. Lähtiessäni mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000 ihmettelin heti ihan alkumetreillä, miten ihmeessä niin monille henkilöille on siunaantunut niin paljon tehtäviä. En oikeastaan tehtävien määrää, vaan sitä, miten ihminen kykenee hoitamaan asiallisesti ja täysipainoisesti lukuisat tehtävänsä. Sama ihmettelyn aihe on jatkunut aivan näihin päiviin saakka. Näitä supervaikuttajia näyttää riittävän jotakuinkin kaikissa poliittisissa ryhmittymissä. Luonnollisesti jotkut luottamustehtävät ovat tärkeämpiä/painavampia kuin jotkut toiset ja niihin henkilö panostaa omaa resurssiaan sen mukaisesti. Priorisointi on taitolaji. Olen yrittänyt ajatuksistani pois sulkea sen ajatuksen, että päätöksenteossa mukana olevat tekevät arvokasta työtään kokouspalkkioiden, päivärahojen, matkakorvausten, jne. toivossa, vaikka niitäkin kyllä arvelen löytyvän... Itselläni on tällä hetkellä tasan yksi varsinainen luottamustehtävä, joka saamani tiedon mukaan jatkuu vuodelle 2025. Lisäksi muutama varajäsenyys. Tämä sopii minulle erittäin hyvin. Työhuoneeni pöytäkalenteri on näiltä osin aika lailla tyhjyyttä täynnä. Toki muuta sinne näyttää vielä nykyäänkin ilmaantuvan. Mutta antaapa ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin mutta kylmätuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin suojaisessa auringonpaisteessa +21 astetta lämmintä. Perinteisteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään en tee ainakaan pihalla yhtään mitään. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sateisen aamunläsnäolon. Mittarissa kuitenkin auringon ilmestyessä pilvien takaa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistautua Selkäsaareen lähtöön. Tänään tavoitteemme on edetä saaressa rauhallisesti, vähän niin kuin seku vaan. Siivousta ja klapien tekoa. Varmaan se onnistuu. Pois lähtiessämme täytämme kuusiklapeilla kassit ja vilkaisemme markettikatiskan, josko siellä olisi ensimmäiset tämän alkukesän ahvenet. Katsotaan, mitä päivä muutoin tuo tullessaan... Saaressa käynti toteutui suunnitelmien mukaisesti. Vaimoni teki kunnon siivousrupeaman, minä en kopsinut klapeja, mutta kärräsin kiviä tulevan tilataideteoksen juureen. Myrskyn kaataman ison kuusen kanto saa uuden elämän. Kävin sauvakävelemässä - rajankäynnin kahdella tontilla - pitkästä aikaa. Kävin myös kivirakalla (pirunpellolla) hiljentyen vuoden 1918 muistomerkin kohdalle. Kyllä täytyy avoimesti todeta, että lippalakki on pakko ottaa pois muistomerkin juurella ollessani. Toivottavasti Suomessa ei koskaan päädytä enää em. ajankohdan tyyppisiin tapahtumiin. Kuinka monta kertaa olen kirjoittanut: Ostakaa ihmeessä Selkäsaaren pohjoispäädystä kaavoitetut, hyväpuustoiset ja tosi edulliset tontit. Metsässä kävellessäni totesin rajanaapurilta kaatuneen iso/pitkä kuusi Luoteislaiturinpolun päälle. Olipa vaihtelevan tuulinen ilma. Olihan se pakko ottaa muutama kuva, kun Metsä Fibren biotuotetehtaan soodahöyrykattilaa koekäytetään ja Kemin kaupungin/Sauvosaaren päällä oli synkkiä pilviä... Pois lähtiessämme koimme katiskan: Pieniä ahvenia, oikeastaan yksi kunnon savustukokoinen. Otimme kymmenisen. Ne ovat jo tätä kirjoittaessani perattuina pakastimessa. Oli mukava saaripäivä, ei kahta sanaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukututun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +25 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme hakemaan Ammattiopisto Lappian Aurinko-ravintolasta tilaamiamme, pakastettuja kesäruokia. Perinteisen hyvä palvelu. Käymme myös kirjastossa, kaupoilla ja tankkaamassa matka-automme loppuviikon etelänmatkaamme varten. Oikeastaan tänään ei ole muuta tärkeää tekemistä. Kukaties iltapäivällä maalailen toista pihakeinua, sen runkorakenteita. Arvelen vaimoni rapsuttelevan pihaa ja kivikasviasetelmia. Saamme samalla nauttia pihan lintuliikehdinnästä. Pihalla näyttää liikkuvan ainakin kaksi oravaa. Jossakin vaiheessa on taas pakko tutkia/tukkia niiden tuhoaikeita rakennusten välikatolle. Sanotaan, mitä sanotaan, riiviöitä ne ovat. En ole edelleenkän saanut ohjeistusta paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä, miten oravien aiheuttamat tuhot on estettävissä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Huomenna todennäköisesti heti aamulla lähdemme käymään Selkäsaaressa ja koemme samalla reissulla toisen niin sanotuista markettikatiskoista.

Uusi Työkansan Sanomat - kyllä...

Uusi Työkansan Sanomat - kyllä... Se oli taas postilaatikossamme. Kävin sitä läpi alustavasti otsikkotasolla muun muassa seuraavaa: + Porvarihallituksen ohjelma kurittää työtätekeviä + Yhdysvallat vakoilee Suomen ilmatilassa + Hallitusohjelma on Kokoomuksen sanelema + Työväenliikkeentaistelulaulut- lauluperinteen katkelmia (Osa 2) + Työläisnaisliikkeen historiasta Suomessa, osa 8 + Hallituksen ohjelmaneuvottelutkin ovat viihdettä + Puskalan putiikki kertoo antikommunistisesta vakoilusta + Ktp:n perustamisesta 35 vuotta + Imperialistiset sodat ja työvänliike (Osa 3) + Ktp:n keskusneuvosto valmisteli puolueen 25. edustajakokousta + Oikeisto vahvisti yhteiskunnallista ja poliittista valtaansa + Työväenluokalle ja Suomen kansalle + Ktp järjesti 1.5. vapputilaisuuden ja 9.5. Voitonpäivän kunniakäynnit + Jokioinen 1918 - viikosta viikkoon ja päivästä päivään Viimeinen otsikko ja teksti oli pakko lukea sanasta sanaan. Olen täällä Kemissä kuullut kerrottavan em. tapahtumista erään henkilön osalta. Murheellista luettavaa. Ei enää koskaan tällaista - Suomessa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta pihatouhuista hiukan välipäätä pitäessäni aioin sivistää itseäni kulttuuripuolella - lähinnä musiikkipuolella. Helsingissä on Olympiastadionilla ollut joku Rammstein-yhtyeen keikka. Väkeä stadionilla mediatietojen mukaan noin 80000... Menin nettiin, kun en kerta kaikkiaan tietänyt kyseisestä yhtyeestä yhtään mitään. Katselin ja kuuntelin lisäksi youtube rammstein-haulla kolme esitystä - virallisia videoita. Rankkoja videonpätkiä, taidokkaasti tehtyjä ja varmaan moni katselija/kuuntelija löytää niistä jotain sanomaa. Minä en päässyt niihin kiinni, yritin kyllä tosissani. Sen verran uteliaisuuteni heräsi, että katselin lööpeistä Helsingin Olympiastadionin valo- ja räjäytysshowta. Mielestäni vähempikin riittää. Toivottavasti stadion ja sen ympäristö saadaan säällisessä ajassa siivotuksi urheilutapahtumia varten... Kuulin selkeästi jonkun lukijan tupisevan: "Kyllä sinä olet varsinainen kalkkis."

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +24 astetta auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Kukaties intoudun rappaamaan entisistä maaleista puhtaaksi toisen "uusvanhan" pihakeinun. Aikanaan sen voisi maalailla uuteen lookkiin. Niin - rappasin ja maalasin saman tien istuinosan rimat. Taakse ruuvasin yhden uuden tukiriman. Maalaamattomista aitaelementtilaudoista voisi jossakin vaiheessa ruuvailla uusia linnunpönttöjä. Tänään aamulla olin aikeissa lähteä katiskaa kokemaan, mutta jätän sen ainakin tältä päivältä väliin. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin - kyllä...

Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin - kyllä... Vaikka merkittyjä asiakokonaisuuksia ei ole montakaan, tiedän, että niitä kyllä alkavalle viikollekin siunaantuu. Olen silloin tällöin lukenut artikkeleita, jotka liittyvät käsitteeseen multitaskaus eli hoitaa monta asiaa yhtä aikaa. Se on vaarallista puuhaa, aivot eivät pidä siitä, vaikka monet väittävät muuta. Käy aina mielessä edesmennyt suomalainen huipputason aivotukija Matti Bergström, jonka kanssa pääsin Kemissä muutaman sanan vaihtamaan 1980-luvun loppupuolella Kemin kulttuurikeskuksen silloisessa ruokalassa. Oli nimenomaan puhetta, miten olisi järkevää jo silloisessa nykykohelluksessa tehdä työtä. Hän kuvasi asiaa erinomaisesti pistäen työtehtävät kuvainnollisesti kuin mustikat kuivaan heinänkorteen. Hän totesi, että kannattaa tehdä yksi asia kerrallaan. Keskittyä yhteen asiaan ja saattaa se loppuun, ratkaisuun. Sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan "mustikkaan" eli työtehtävään. Kuulen selvästi muutaman lukija tuhisevan:" Eihän noin voi nykyaikana tehdä. Ei onnistu." Kyllä onnistuu, jos hallitsee priorisoinnin. On tärkeitä ja vielä tärkeämpiä tehtäviä. Näin se yksinkertaisesti on, pääkoppa, aivot eivät pidä pomppimisesta asiasta toiseen... Niin - mitä edellä olevalla on tekemistä minun/meidän ensi viikon tehtävien kanssa - ei oikeastaan mitään. Tehtävät tippuvat luontojaan esille, niitä ei tarvitse kummemmin mietiskellä. Kaksi tärkeää juttua on ensi viikolla: Hakea tiistaina Ammattiopisto Lappian Aurinko-ravintolasta kesää varten tilattuja ruokia ja lähteä ajelemaan perjantaina Helsinkiin pojanpoikamme Laurin ylioppilasjuhliin. Ei muuta, paitsi että katiskalla on käytävä sekä kukaties pistäytyä Selkäsaaressa viikolla - ei muuta.

Se on Helluntaipäivä - kyllä...

Se on Helluntaipäivä - kyllä... Pieni pätkä Wikipediatekstiä: Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (kuten vuosina 1818 ja 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta. Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’. Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muisto­juhlana. Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai. Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen. Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä. Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työ­paikoilla kuitenkaan vaikuta työaikajärjestelyihin. Helluntaipäivä on seitsemäs sunnuntai pääsiäisestä, joka taas määräytyy vanhojen pääsiäissääntöjen mukaan. Joissakin maissa helluntai on kaksipäiväinen juhla. Niinpä. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen oli taas todettavissa, että säätiedotukset pitävät paikkansa - sateinen aamu. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kauniin/viileän alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä, päivällä varmaan toistakymmentä astetta lämpimämpää. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme Selkäsaareen. Olemme päättäneet, että emme rehki kohtuuttomasti. Touhutaan hissun kissun. Voi olla, että tontin tulistelupaikan lisäksi polttelen risuja rannassa ison kiven juuressa olevassa toisessa tulistelupaikassa. Menomatkalla vilkaisemme uuteen paikkaan edellisellä kerralla jättämämme katiskan, jota virittelimme turoilla. Jos ei ole kalaa, siirrämme sen entisille pyyntipaikoille. Katsotaan, mitä päivä muutoin tuo tullessaan...

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun, mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +9 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan tekemään lähtöä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille näyttömalliksi. Tuttu juttu: Miesten klassinen hiustenleikkuu mahdollisesti juhlakampauskin. Voi olla, että kokopartaakin rapsutellaan kesälookkiin = tasalyhyeksi. Siinäpä sitä aamupäivälle ohjelmaa. Niin - elämme muuttuvassa maailmassa. En ollut näyttömallina, mutta em. toimenpiteet tehtiin normaalisuorituksena. Kaikki - oppilas, opettaja ja nimenomaan asiakas eli minä olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt saa näiltä osin kesä tulla... Kotiin ajettuani totesin, että päärakennuksen kattotuunaus oli meneillään - hyvä niin. AJ-katteen kaksi nuorta miestä isäntänsä johdolla saivat työn päätökseen. Hyvää jälkeä. Eiköhän tuolla seuraavat 40 vuotta päärakennus ole siltä osin kopillaan... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen ja mukavantuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +23 astetta lämmistä. Perinteisten aamutoimien jälkeen valmistaudumme Selkäsaareen lähtöön - kyllä. Risujen polttoa, kuusikannon alustavaa "esiinottoa" ja tärkeimpänä tehtävänä pistää siemenperunat maahan. Kolmea lajiketta: Timoa, Siikliä ja Puikulaa. Kukaties pois lähtiessämme otamme yhden katiskan - sitä hiukan tuunattuani - mukaan ja jätämme sen pyytämään. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta aamuauringossa. Nyt jos koskaan on erinomainen tiilikaton maalausilma - odotellaan, mitä tuleman pitää. Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisen aidan takana olevassa pienkerrostalossa tarkistamassa vuokrattavaksi jääneen/olevan siistin yksiön tilanteen. Lorisuttelemassa hajulukkoihin ainakin vettä. Niin - edelliseen liittyvänä, jos Sinulla tai tuttavallasi on vuokrayksiön tarvetta, ota Messengerin kautta yhteyttä minuun tai OP Koti Kemi-organisaatioon - kiitos. Pihalle ilmeisesti menen kohtapuolin työasu päällä, josko jotain järkevää saisi aikaiseksi tänäkin päivänä... Kyllä - touhusin tontin kulmalla. Tein muun muassa yhden uuden painekyllästetyn 75x75 aitatolpan, asensin sen AITAKI-tolppajalustaan ja hiukan seppäsin kahta aitaelementtiä. Apuammattilaiseni Vincent saapui paikalle. Olimme aikaisemmin sopineet, että harjoittelemme mahdollista terassikäsittelyä hiomalla ja maalaamalla Pikkupuolen portaat. Se homma käynnistyi. Itse aloin orientoitua lähestyvään kokoukseen. Loppuiltapäivästä on kokous Peurasaaressa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Istuskelimme loppuiltapäivästä varastorakennuksen lipan alla ja osan aikaa keskellä pihaa olevassa pihakeinussa. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole eikä siinäkään, että juhlimme ensimmäisen Selkäsaaressa käynnin myönteisiä näkymiä jälkikäteen ja päärakennuksemme tiilikattotuunauksen loppuun saattamista etukäteen. Katto odottaa vielä 2-3 kertaan maalausta. Sitten se on siinä... Nautiskelimme. Kuuntelimme etäältä ukkosen jyrinää. Katselimme pihakeinusta raparperipuskien nopeaa kasvua tontin kulmalla. Melkein kuuli niiden kasvavan. On se kevätluonto mahtava voima. Pihan linnut ovat töpinöissään. Voi olla, että raja-aitaelementtien lautajämistä teen vielä linnunpönttöjä, jos oikein aktiviteettipuuska yllättää. Katsotaan nyt sitten.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen aamun läsnäolon. Toivottavasti ei ala kovasti satamaan päivällä. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen virittelemme pihatöitä. Ainakin tontinkulman aitatolpan uusista, aitaoikaisua, matopellon muokkausta ja Pikkupuolen portaikkojen hiomista/mahdollista käsittelyä... AJ-Katteen kattoammattilaiset tulevat maalaamaan ensimmäisen kerroksen päärakennuksemme tiilikatolle. Niin - sade ilmaantui niin kuin säätiedotuksesta oli ounasteltavissa. Kattomaalaus ainakin tältä päivältä ei tule toteutumaan enkä minäkään viitsi itseäni turhaan kastella. Ehtiipä nuo myöhemminkin. Eilen istutetut siemenperunat saavat penkeissä sopivasti vettä - hyvä niin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että testin - omasta mielestä hyvän tekstin - kirjoittaminen käy työstä. Tuntuu välistä, että mieluummin kaivaisi sata metriä ojaa... Varsinkin silloin väsymys iskee jälkikäteen pintaan, kun omakirjoittaman tekstin sanoma ei mene perille, vaan aiheuttaa epäilyjä tarkoitusperistä. Epäilyjä ja jankkaamista omasta mielestä "päivänselvistä" asiakokonaisuuksista. Silloin käy vahvasti mielessä, että käynpä illansuussa - pulssin tasaannuttua - kaveriporukkani täällä Veispuukissa taas läpi ajatuksen kanssa. Onneksi näitä hetkiä on kuitenkin aika harvoin...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +23 astetta lämmintä. Uutta pöytäkalenterin sivua katsellessani totean, että tällä viikolla on yksi pakollinen kokous ja kaksi muuta, joihin voisin - niin halutessani - osallistua. Toinen niistä - Keskustan Peräpohjolan piirin vuosikokous lauantaina 27.05.2023 Kemin Digipoliksessa on varmaan mielenkiintoinen käytyjen eduskuntavaalien ja lähestyvien presidentinvaalien vuoksi. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme pitää kevyttä pihapäivää. Makustelemme vielä eilistä ensimmäistä Selkäsaaripäivää tälle alkukesälle. Saimme pääosin raivatuksi myrskynkaataman ison pihakuusen jäänteet. Seuraavalla kerralla homma vielä osin jatkuu ja silloin pistämme myös siemenperunat maahan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tulleessaan... Niin - AJ-Katteen työpari käväisi hetki sitten ja jatkavat tiilikaton tuunausta. Vaihtavat viottuneet tiilet ja ajavat parista jiiritiilestä palat pois rälläkällä. Homma jatkuu... Niin - me istutimme tontin kulmalle tämän vuoden siemenperunat: Timoa, Siikliä ja Puikulaa. Niistä saamme aikanaan, loppukesästä syömäperunaa = uutta perunaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta aikaisten herätyn yön jälkeen oli aistittavissa kauniin alkukesän päivän tulo. Mittarissa varjossa +7 astetta lämmintä. Keittiön ikkunasta nähtynä linnut kirmailevat kahdella linnnunpöntöllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Tuulet suotuisat ja vedenpinta mukavan korkealla - hyvä niin. Viemme saareen viisi säkillistä puutarhamultaa ja kolme lajiketta perunansiemeniä: Timoa, Siikliä ja Puikulaa. Muokkaamme runsas vuosi sitten ruoppaushiekoista tehtyä peltoa, johon olemme jo aikaisemminkin pistäneet monia säkillisiä puutarhamultaa. Viime kesän perunasato oli ihan hyvä. Mielenkiintoista nähdä, miten "tuotanto" lähtee tänä kesänä käyntiin. Tärkein tämän päivän tehtävistä on tutkia taannoin myrskyn kaataman ison pihakuusen oksien aikaansaannokset mökin huopakatteelle. Toivottavasti ne ovat vähäiset. Saaressa täytyy edetä rauhallisesti. Nyt ei hötkyillä. Kukaties otan yhden katiskan ja lasken sen paluumatkalla pyytämään lähivesille. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

"Siinä on tainnut muurarilla jäädä työt kesken?" totesi minulle taannoin vaimoni ompeluasiakkaan aviomies...

"Siinä on tainnut muurarilla jäädä työt kesken?" totesi minulle taannoin vaimoni Ompelimoasiakkaan aviomies... Niin - kyseinen mieshenkilö katseli varastorakennuksemme tuntumasta Pikkupuolen (entinen Ekoateljee) suuntaan. Hän katseli hyvin poltetuista tummanpunaisista tiilistä muurattua seinää. "Ei ole jäänyt kesken. On sovittu, että seinä jää silleen." totesin. Kyseisen mieshenkilön mielestä seinä olisi pitänyt siistiä. Toki muutama muukin henkilö on näin todennut. En paljastunut, että itse muurasin kyseiset punatiiliseinät. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että pelastin taannoin 3600 tiiltä, kun Kemin ammattioppilaitoksen työpajarakennuksen - kohta purettavan Tervahallin - puoleista seinää tuunattiin: Valettiin levikeantura, asennettiin lisäeristettä ja vaihdettiin ikkunat. Suurin osa purkutilistä meni kaatopaikalle ja murskattiin tie- ja parkkialuepohjiksi. Kivelän Veikko toi tontillemme pari-kolme vaihtolavallista tiiliä. Taisinpa peräkärrylläkin niitä tuoda. Olihan niiden puhdistamisessa tavallisen kova työ. Eipä siinä mennyt kovinkaan kauan, kun koko työpajarakennus ja toimistorakennus purettiin > paikalle rakennettiin Kemin Prisma... Kohta puretaan Tervahalli, Tennis-Keila-halli ja alueella oleva autonpesuhalli. Paikalle aletaan rakentamaan Biltema-kauppapaikkaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistetta veneen Hatisaareen vientiä. Se on tehty. Vene on Hahtisaaren 1. laiturissa paikalla nro 21. Veneenlaskuluiskaan peruuttaminen on aina samanlaista äheltämistä. Se ei tapahdu kuin kerran vuodessa ja toinen syksyllä venettä maihin haettaessa. Ilmeisesti olisi syytä harjoitella peruuttamista... Olen lähdössä hakemaan puutarhamultaa. Viimeksi otin Kemin Tokmannilta, nyt haen Kemin K-Raudasta viisi 40 litran säkkiä tasaraha 10 euroa Selkäsaareen vietäväksi ensimmäisen saarikäynnin yhteydessä. Katselen myös tänään hyviä siemenperunoita sekä tontin kulmalle että Selkäsaareen istutettaviksi. Jos tänään vielä aktiviteettia riittää, teen iltapäivällä yhden aitaelementin... Katsotaan, mitä päivä muutoin tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten ajellessamme kaupungin keskustasta takaisin kotiin Haukkarin Kainuundulle keskustelimme - minä ja vaimoni - josko sittenkin lähdemme omalla autolla ajelemaan Laurin ylioppilasjuhliin Helsingin Vuosaaren Aurinkolahteen. Tuli niin mukavan varma tunne, kun kesärenkaat ovat taas alla ja kulku lähes äänetöntä. Olisihan se nyt yksi pitempi reissu paikallaan tällekin autolle ja onhan meitä kaksi ajajaa... Esimerkiksi lähtö Kemistä perjantaina 02.06. heti aamulla ja paluu Helsingistä takaisin joko sunnuntaina 04.06. tai viimeistään maanantaina 05.06.2023.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa lähes +20 astetta auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua Mersun renkaiden vaihtoon. Nostin kesärenkaat päärakennuksen autotallista kyytiin ja ajelen aamupäivällä klo 11 Karjalahdelle. AJ-katteen kaksi nuortamiestä saapui jatkamaan päärakennuksen kattotuunausta - hyvä niin. Tommi kävi hakemassa peräkärryn hakeakseen lautatavaraa Karihaaraan. En huomannut kysyä, mihin tarkoitukseen. Veera on Pikkupuolella vielä aamu-unilla... Kesäautomme perässä on venetraileri lähtövalmiina. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Se on Helatorstai - kyllä...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä, lähinnä mainoslehtiä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja hiukan sumuisen aamun läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Säätiedotus on ennustanut tälle päivälle sateita. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Kukaties Pikkupuolelle vaimoni käy laittamassa tulet. Veera on tulossa yökylään viikonvaihteeksi. Kukaties valmistelen trailerin päällä olevan veneen Hahtisaareen vietäväksi päivemmällä... Hiukan Wikipediatekstiä: Helatorstai (< ruots. Helgetorsdag, ‘pyhä torstai’), toisinaan myös Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (lat. Dies sanctus ascensionis Domini), on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen­astumisen muistoksi. Taivaaseenastumisesta kerrotaan Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa. Useimmissa Euroopan maissa, mukaan lukien Suomessa, päivä on virallinen pyhäpäivä. Koska pääsiäisen ajankohta liikkuu, myös helatorstain päivämäärä vaihtelee. Se on useimmiten toukokuussa, harvoin kesäkuun alussa. Koska pääsiäinen on aina sunnuntaina, neljäskymmenes päivä siitä on aina torstai. Vuonna 2011 helatorstai oli vasta 2. kesäkuuta, kun vuonna 2012 se oli 17. toukokuuta ja vuonna 2013 jo 9. toukokuuta. Suomessa helatorstai oli vuosina 1973–1991 siirrettynä edellisen viikon lauantaihin. Silloin sen nimenä oli suomeksikin Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (joskus myös muodossa 'Kristuksen taivaaseenastumispäivä'). Ruotsiksi helatorstai on edelleen nimeltään vastaavasti Kristi himmelsfärdsdag. »Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta. Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.» (Evankeliumi Luukkaan mukaan)

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kagunvarren postilaatikosta aistin sateisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Tänään saattaa olla päärakennuksemme tiilikaton osalta mielenkiintoiset hetket. Jo kaksi vuotta sitten teimme alustavia yhteydenottoja tiilikaton puhdistamiseksi ja pinnoittamiseksi. Monista eri syistä johtuen asia siirtyi. Tänä keväänä asia on otettu uudelleen esille. On alustavasti sovittu, että tiilikaton huoltoimenpiteet aloitetaan tänään painepesulla. Tänään vien Ekoasemalle vanhoja aitaelementin jäämiä. Todennäköisesti otan kesäautoomme lavallisen multaa samalla reissulla hengessä: Vie mennessä, tuo tullessa. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-tekstini tänään...

"Älä hullua yllytä!" ennen leikillisesti sanottiin. Sanonta kävi mielessä, kun olin takapihalla logokuusien alla tuunaamassa kahden metrin pituista aitaelementtiä ja aloitin toistakin... Aamupäivällä Vincentin kanssa kävimme "rajankäynnin" ja hahmotimme, kuinka monta aitaelementtiä on tuunattava tai kokonaan uusittava. Ei niitä onneksi kovin monta ole, mutta sen verran, että kävin hakemassa puutavaraa. Vincent aloitti maalaamisen ja minä jatkoin ja tuo "älä hullua yllytä" liittyy siihen, että tuunasin yhden elementin "malliksi". Kävi mielessä, että todennäköisesti emme huomenna tuunaile, vaan teemme kertalaakista uuden aitaelementin. Pääsee huomattavasti vähemmällä vaivannäöllä.. Olen kertonut, että tuo puuaita on lähes 40 vuotta vanha, olen myös kertonut, mistä nuo laudat ovat pääosin peräisin - vanhan kotitalomme ulkovuorilautoja. Puuaitamme on neljän tontin raja-aitaa. Se noudattaa AITAKI-Laatutuotteen ideaa, jossa kannattimet ovat tavallaan ensimmäisiä prototyyppejä. Tuossa hetki sitten, kun väsymys alkoi hiipiä puseroon mietiskelin:"Koittaako joskus sellainen hetki, että joku rajanaapureista tulee jututtamaan hengessä - voinko tulla auttamaan ja/tai sopiiko, että korvaan hiukan aidasta, kun olet rakentanut sen ja pitänyt sitä kunnossa vuosikymmeniä... ." "Älä unta näe." kuulin selkeästi valistuneen lukijan tupisevan. Näin se varmasti on. Oli niin tai näin, huomenna tuunattavia/uusittavia aitaelementtejä ei tarvitse neljäänkymmeneen vuoteen uusia. Toki takuuta en mene antamaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälken lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä, päivällä oletettavasti toinen mokoma lisää, hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden mullanlevitys hommiin. Vaimoni laittanee tontin kulman pienen peruna- ja kasvimaan "istutuskuntoon" niinkuin aikaisempinakin vuosina. On hyvä, että näinä hektisinä ja poukkoilevina aikoina on jotain tuttua ja turvallista - elämän vakaustekijöitä. Niitä kaivataan. Tarkistan päärakennuksen välikatolta aitalautatilanteen. Todennäköisesti siellä ei ole niitä "varastossa" liiemmälti, joten käynti puutavaraliikkeessä on välttämätön lähipäivinä. Todennäköisesti ajelen peräkärry kesäauton perässä Karjalahdelle Prismaan. Katsotaan, mitä tämä maanantaipäivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Toukokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä...

Toukokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä... Käänsin hetki sitten - hiukan etuajassa - työhuoneeni pöytäkalenterista esiin uuden viikon. Ei kokouksia, mahdollisesti Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä käynti. Viime maanantaiksi varattu aika peruttiin. Syytä en tiedä, ilmeisesti näyttöä tekevä opiskelija oli sairastunut. Huomenna maanantaina päiväkahvittelun yhteydessä suunnittelemme Vincentin kanssa mahdollisia pieniä työkohteita tontillamme. Asiasta on alustavasti sovittu. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Veera tulee jossakin vaiheessa yökylään Pikkupuolelle. Arvelen, että viikolle siunaantuu vielä jotakin muutakin. Näin se yleensä menee...

"On se sinnikko!" sano...

"On se sinnikko!" sano... Olen seurannut kemiläisen rivivaltuutetun Paavo Väyrysen blogikirjoituksia suurennuslasin kanssa vuodesta 2021 lähtien. Erityisesti viimeisen puolentoista vuoden ajan. On pakko tunnustaa, että hän erityisen taitavasti latoo faktoja ja "faktoja" pöytään teksteissään esiin tuoden kiistatta erinomaisen laajan kokemuksensa/näkemyksensä samalla vahvistaen kirjamyyntiään. Onneksi hän on ymmärtänyt vähitellen luopua (kirjoituksissaan) Venäjä-myönteisyydestään ja henkilökohtaisesti käymästään Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan ja tunnustanut tosiasiat Suomen Nato-jäsenyydestä. Viimeisimmässä blogikirjoituksessaan hän kirjoittaa muun muassa: Pohjanporttia kehitetään, Pohjantähti osoittaa suuntaa Olen yrittäjä, joka harrastaa politiikkaa. Pitkään olin poliitikko, joka harrasti yritystoimintaa. Henkilökohtaisia hillotolppia en ole itselleni koskaan hamunnut – en valtion viroissa enkä talouselämän piirissä. Tässä suhteessa olen ollut samanlainen kuin Johannes Virolainen, edeltäjäni Keskustan puheenjohtajana. Jne. ... Pari blogisivutekstiä sitten hän kirjoittaa: Harkitsen ehdokkuutta esivaalissa Sen jälkeen, kun Keskustan puoluevaltuusto oli päättänyt järjestää esivaalin puolueen presidenttiehdokkaasta, minultakin on kysytty, olenko käytettävissä. Viime vuosikymmeninä Keskustan presidenttiehdokkaan valinta on kytkeytynyt puolueen sisäiseen valtataisteluun. Kysymys on ollut myös puolueen linjasta. Näin on nytkin. Jne. ... Paavon Kemiin tulo kuntavaaleihin 2021 oli näyttävä mielenkiintoisen teeman ryydittämänä: Pelastaa entinen Kemin työväentalo, nykyinen Sauvotalo. Se elää tällä hetkellä hiljaiseloa. Paavo oli kuntavaalien Kemin äänikuningas. Valitettavasti hän jättäytyi rivivaltuutetun asemaan. Aluevaalitkin menivät hänen osaltaan ihan mukavasti. Hän on aluevaltuutettu. Sittemmin eduskuntavaalit eivät toteutuneet Keskustan eikä Paavonkaan osalta Lapin vaalipiirissä ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Takkiin tuli ja pahasti... Siksi tuo Paavon mahdollinen esilläolo vuoden 2024 presidentinvaalissa on enemmän kuin mielenkiintoinen. Ken elää, hän näkee.

Se on Äitienpäivä - kyllä...

Se on Äitienpäivä - kyllä... Valvotun ja pitkään nukutun yön jälkeen aitin upean alkukesän päivä olevan tulollaan. Mittarissa auringossa +22 astetta lämmintä. Istuimme poikkeuksellisesti aamukahvilla päärakennuksen terassilla. Kuuntelimme ympärillämme lintukonserttia. Ainakin tiasisia ja kirjosieppoja. Harakat rähisivät kuusenlatvoissa. Tontillamme on seitsemän linnunpönttöä, kaksi niistä maakellarin päällä pihlajaryppäässä olevia pieni "leikkipönttöjä". Tuskin niihin tulee asukkaita. Arvelimme, että ainakin kahteen tai kolmeen pönttöön tulee tänä kesänä asukkaat. Veikkaus: Tiaisia, kirjosippoja ja kukaties sinitiaisia. Harakoilla ovat omat pesänsä kuusissa. Oravillakin... Eilen oli työntäyteinen pihapäivä. Päätimme, että tänään niiltä osin ollaan vaan. Vaimoni leipoo kohtapuolin ja minä paistan tutut Pirkka-vehnäpullat. Kohta päärakennuksessamme on taivaallinen leivonnaisten tuoksu - hetken aikaa. Voi olla, että käymme Äitienpäivä-ajelulla keskustassa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Olipa mielenkiintoinen uni - kyllä...

Olipa mielenkiintoinen uni - kyllä... Ajelimme upealla, vastamaalatulla "amerikanraudalla", kirkkaanpunaisella (aikaisemmin vitivalkoinen) lähes kuuden metrin mittaisella komeudella. Kenen lie auto oli, sitä ei uni paljastanut. Kyydissä olivat Heikki Lääkkölä, entinen Pohjolan Sanomien vastuupäätoimittaja, Juha Puro, Kai Puro ja minä. Autoa ajoi Sari Ekorre. Juha totesi minulle:"Sinä olet hankkinut kaikki Lapin kaivoslupavaltaukset itsellesi." "En nyt sentään." totesin. Juha näytti minulle lehtileikkelettä Heikin kirjoittamasta artikkelista. "Tässä on mustaa valkoisella." hän lisäsi. "No jos näin on päässyt käymään, voinhan noista osasta luopuakin." totesin. Yritin aamulla analysoida, mistä tuollainenkin uni mahtaa syntyä. Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat minulle tuttuja ja olen heidän kanssaan ollut tekemisissä. Lisäksi nuo auto- ja kaivosasiat ovat olleet voimakkaasti mediassa esillä Lapissakin. Mene ja tiedä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin ja lämpimän alkukesän aamun. Nyt tuklee lämmin päivä. Mittarissa +20 astetta auringossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme käymään Ekoasemalla Kemin Vilmilässä. Sieltä kotiin tultuamme on hetken aikaa multahommia - tuttu juttu. Katsotaan, miten muuten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Älkää pahastuko: Se on taas perjantai! En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten viikot vilahtavat näin nopeasti. Oli niin tai näin hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kevätaamu, oikeastaan alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa yli +20 astetta auringossa. Päivällä varmaan tarkenee. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit - saaripuut - päärakennuksen takkapesään - varmuuden vuoksi. Pistän kohtapuolin työasun päälle ja lähden pihalle, mitäpä muuta. Tekemistä riittää. Hetki sitten kävi mielessä, että tälläkin hetkellä on pitkä luettelo erilaisista tehtävistä, joita toivon pääseväni tekemään. Valitettavasti suurin osa niistä on muiden tekemisistä kiinni. Yksi tärkeimmistä lähiviikkojen aktiviteeteista liittyy Selkäsaareen: Päästä poistamaan mökin katolta kuusenoksat ja tarkistamaan, onko ison myrskynkaataman kuusen oksat aiheuttaneet vaurioita. Oletan ja toivon että ei... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kevätaamun läsnäolon. Auringossa mittarissa +16 astetta lämmintä. Lämmin päivä tulossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen todennäköisesti siirryn työhaalarissa pihalle. Siellä on aina jotain tekemistä. Vaimoni käy päivällä kauppareissun. Katsotaan, miten muuten päivä etenee...

Pilvinen ja sateinen aamu - kyllä...

Pilvinen ja kevytsateinen aamu - kyllä. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole muuta kuin käyttää kesäautomme katsastuksessa iltapäivällä, käydä tankilla täyttämässä veneen kanisterit ja viedä pulloja/tölkkejä kierrätyspisteeseen. Jos sade loppuu niin kukaties jatkamme pihahommia. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"On se semmonen saatanan ämmä!" tuskaili eräs tuttavani - kyllä...

"On se semmonen saatanan ämmä!" tuskaili eräs tuttavani - kyllä... Ämmä, ämmi, muori, eukko, akka, jne. ovat tietyssä tilanteessa ja tutussa ympäristössä myönteisiä jopa tavanomaisia ilmaisuja, mutta kun tässä tapaukseesa oli kysymys mieshenkilöstä, tilanne saa aivan toisen ulottuvaisuuden. Totta - minäkin tiesin kyseisen henkilön. Ei kuulu - onneksi - tuttavapiiriini. Tuo tuttavani tuskailu liittyi em. henkilön alttiuteen suoltaa juoruja juorujen perään. Tuttavani tuskaili lisäksi sitä, että kyseisellä henkilöllä ei ole koskaan mitään myönteistä sanottavaa lähimmäisistään ja/tai organisaatioiden työsuorituksista. Hän on näitä minä, minä, minä - erinomaisuuksia... Arvostelua arvostelun perään varsinkin jos asiaan liittyi Kemin kaupungin päätökset ja toimenpiteet. Viimeksi mainitun ominaisuuden henkilöitä minäkin olen joutunut vuosikymmenien saatossa sietämään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin viileän, tyvenen ja aurinkoisen kevätaamun läsnaolon. Mittarissa kuitenkin +15 astetta auringossa, eiköhän päivällä kuitenkin tarkene. Perinteisten aamutoimien jälkeen en pistä päärakennuksen takkaan tulta. Tänään ei ole mitää tärkeää tekemistä. Voi olla, että myöhemmin hajottelen lumia - niitäkin tontilla vielä riittää. Kukaties puhdistamme vielä eilisen lisäksi veneen pintoja laimealla oksaalihappoliuksella. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Ajan kulumista voi määrittää monelle eri tavoilla - kyllä...

Ajan kulumista voi määrittää monella - oikeastaan äärettömän monella eri tavalla - kyllä... Virallisesti ja perinteisesti aikaa mitataan pääasiassa vuosina, kuukausina, viikkoina, päivinä, tunteina, minuutteina, sekunteina ja vieläkin pienempinä hetkinä. Monilla meistä on muun muassa totutut aamurutiinit, joihin liittyy monia eri osatekijöitä, joilla - niin halutessaan - voi myös määrittää ajan kulumista epävirallisesti ja riittävän tarkasti. Aamutoimiin liittyvänä voin aika tarkkaan määrittää ajan kulumisen esimerkiksi seuraavista: Kahvisuodatinpaperien määrä, suodatinkahvin määrä, käsipyyhepaperin määrä, vessapaperin määrä, paahtoleipien määrä, vitamiinipurkkien vajentuminen, jne. ... Ajan kulumista voi myös laskea - niin halutessaan kesällä kalassa käyntien määrä, talvella (jos sellaista harrastaa) pilkillä käyntien määrä, klapien kuluminen puuvarastossa, auton bensiinitankin tilasta/täyttöasteesta, parturissakäymisen ajankohdalla,jne. kaikista edellä mainituista pystyy laskemaan ajan kulumisen viikoksi/päiviksi eteenpäin mutta myös taaksepäin. Onko se tarpeellista ja onko siinä erityistä järkeä, se on taas asia erikseen. Sovellutuksia löytyy. Niin kuin todettu/kirjoitettu, onko se tarpeellista... Saattaa olla, että moni lukijoista ajattelee edellä olevasta pohdiskelustani: Naurettavaa, jonninjoutavaa, eikö sinulla ole parempaa kirjoitettavaa, jne. ...

Toukokuun toinen viikko käynnistyy - kyllä...

Toukokuun toinen viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Työpöydän kalenterista löytyy tälle päivälle merkintä klo 12 - Hiuspysäkki. Menen näyttömalliksi klassiseen miesten hiusleikkaukseen niin kuin aika monta kertaa aikaisemminkin. Iltapäivällä - jos ja kun ilma hiukan lämpenee - saatamme hiukan siistiä veneen kylkiä ja muutoinkin valmistella sitä kesän ajoihin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Niin - sain pankissa pitkästä aikaa paikan päällä asioidessa viestin, että Hiuspysäkin näyttömalliasia on tältä päivältä peruttu. Asia ok. Pankissa vuoroani odotellessa kävi mielessä ympärille katsellessani, että on erinomainen asia, että perinteisiä pankkipalveluja saa paikan päällä. Hain samaalla reissulla Tokmannista 4 40 l säkillistä puutarhamultaa. Kotiin tultuani huomaan kohtapuolin olevani pihalla. Eiköhän tuolla jo tarkene...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kirjoituspöytäni alalaatikossa on Tornio Golf Oy liittyvä maksettu lasku: Hoitovastike 2023 765,00 euroa. Lisäksi täyttämätön VUOKRAPOOLISOPIMUS. Se pitäisi lähettää 31.05.2023 mennessä Tornioon... Niin - kauan sitten Lapin jääkiekkovaikuttaja Erkki "Eki" Marjakaarto koulutti lämäriläisiä edesmenneessä Junkohallissa golfin saloitin. Minäkin kävin muistaakseni paikalla pari kertaa. "Golf-kärpänen" ei onnistunut puraisemaan minua. Tosin sen verran, että hankin golf-osakkeita sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Ruotsin Haaparannan puoleiset osakkeet eräässä vaiheessa oli myytävä pois. Monien vaiheiden jälkeen tuo Suomen puolen B200-sarjan osake on ollut jokakeväinen/alkukesäinen murheenaihe. Olen joinakin kesinä/vuosina onnistunut sen pelioikeuden myymään - yleensä alehintaan. Myöhemmin hankkimaani A7-sarjan osaketta en ole edes kaupitellut. Niin - nuo hankinnat on tehty vuonna 2010. Olen muistaakseni taannoin kirjoittanut, että olen tukenut golfin pelaamista - itse pelaamattomana - ihan kohtuullisen paljon. Ensimmäistä kertaa kirjoitan tälle foorumille asiasta. Osta ihmeessä tuo B200-sarjan osakkeen pelioikeus vuodeksi 2023. Saat rajattomasti pelata golfia kahden valtakunnan rajalla viheriön avauduttua. Ota minuun yhteyttä Messengerin kautta ja/tai sähköpostiini: aki.pyykko44@gmail.com - kiitos.

Mitä tänään tähän asti...

Puolipilvinen sunnuntaiaamu, mittarissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties työasun päälle ja lähden tontin kulmalle muokkaamaan niin sanottua matopeltoa ja kääntämään peruna- ja kasvimaan. Edellä mainituille hankitaan lisää hyvää peltomultaa. Tänään ei oikeastaan ole muuta tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Laiska töitään luettelee, sanotaan. Oli niin tai näin, onpahan ollut mielenkiintoinen ja monisäikeinen lauantaipäivä. Tuskin olin saanut työasua päälleni ja siirryttyä kärräämään yhden betonilaatan paikasta A paikkaan B, Tommi toi peräkärryn kesäsäilytykseen meille. Oli siirtänyt moottorikelkkansa Karihaarassa lavojen päälle. Peräkärryä kohtapuolin tarvitaan "risusavotassa" ja kukaties peltomullan hakemisessa, mikäli emme loppujen lopuksi ota tontille koko autokuormaa... Vamoni huikkasi välillä istuskelemaan ja nauttimaan kuohuvaa sekä vilkaisemaan Charles III kruunajaisia Lontoosta. Se katkaisi sopivasti tontin kulmalla touhuamiseni, se jatkuu vielä tulevinakin päivinä. Aloitin jopa pienen perunapellon ja kasvimaan kääntämisen. Ne kaipaavat multaa lisää. Ruokailun jälkeen siirryin veneen kimppuun. Uutta bensiiniä tankkiin, öljymäärän tarkistus, akun oli jo aikaisemminladannut ja kiinnittänyt paikoilleen. Virittelin moottorin käynnistämistä. Asettelin koneen perän alle tutun muovitynnyrin puolikkaan ja kannoin siihen 12 ämpärillistä katolta tullutta lumien sulamisvettä. Toki tynnyrinpuolikkaan olisi voinut letkustakin täyttää, mutta tulipa samalla hiukan hyötyliikuntaa ja minisäästöä... Kone käyntiin kertastarttauksella. Hyvin kävi. En uskaltanut käyttää pitkään, koska ohijuoksuvettä/jäähdytysvettä ei tullut "kuin pikkupoika pissaa" tyyliin. Onko ennen veneen rantaan vientiä vesipumpun kuminen siipiratas syytä tarkistaa/uusia - täytyy jututtaa asiantuntijoita... Charles III kruunajaisia katsellessani kävi välähdyksenomaisesti mielessä, mahtoiko itänaapurin bunkkeripappa katsella vapaan, sivistyneen maailman juhlatilaisuutta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin ja aurinkoisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa - auringossa - jo +15 astetta lämmintä. Aamukahvittelun yhteydessä sain keittiön ikkunasta seurata tinttiparin touhuja kakkosliittymän kupeessa olevan pihlajarykelmän linnunpöntöllä. Katsotaan, mitä jatkossa seuraa. Eilen luontoliven sivuilta katselin Saimaalta tutun sääksipariskunnan touhuja. Pesässä on kolme munaa, joita vuoron perää haudotaan. Toivottavasti myöhemmin on nähtävissä kaikista kuoriutuvan pirteä poikanaen... Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Niin - kyllä kai tuota Englannin uuden kuninkaan kruunajaisia on lähes pakko ainakin vilkaista päivemmällä. Lontoo on maailman valokeilassa.

Johan alkoi löytyä tekemistä - kyllä...

Johan alkoi löytyä tekemistä - kyllä... Kirjoitin aamulla, että tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Iltapäivällä pistin työasun päälle ja siirryin tontin kulmalle. Huomasin olevan matopellon kulmalla kaivelemassa pikkumonttuja. Kahdeksan kappaletta. Tyhjensin niihin isosta kompostiastiasta tavaraa - aika monta ekopussillista ja lapiollista - peitin noin neljän neliömetrin alueen huolellisesti. Kyllä ovat madot ihmeissään ja tyytyväisiä. Niille on syötävää koko kesäksi ja ylikin. Pulskia matoja näytti olevan jo liikkeellä. Jatkan alueen muokkaamista seuraavan aktiviteettipuuskan aikana. Niin - edellä mainittu tuttu työrupeama on edessä taas ensi vuonna näihin aikoihin. Ajattelin levitellä takkatuhkat kerrostalon puoleisen orapihlaja-aidan juurelle, mutta ehtiipä tuon, lunta oli vielä aika lailla. Kohtapuolin huomasin olevan lastaamassa Hyundai-aggregaattia kesäautomme välitilaan. Kyllä - vein sen Tommille huoltoon. Se on ollut hyvä palvelija vuosina 2011-2013 kesämökkiä rakentaessamme Selkäsaareen. Mahdollisesti sille vielä löytyy käyttöä... Ajelin takaisin kotiin ajatuksissa jututtaa kolmea kaveriani. Jokaisen pihamaa oli taas niin hiljaisen näköinen, että jätin asian silleen. Kotiin oli mukava ajella.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen, kirkkaan ja aurinkoisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Kohta auringon osuessa mittariin lämpötilan lähtee kipuamaan ylöspäin. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Venäjän patologiset valehtelijat vauhdissa - kyllä...

Kertaus on opintojen äiti, väitetään... Maailmassa ja nimenomaan Euroopassa sotilaallinen tilanne muuttui ratkaisevasti vuonna 2014 Venäjän vallattua Krimin niemimaan Ukrainalta "pienten tunnuksettomien vihreiden miesten" = Venäjän erikoisjoukkojen avulla. Lisäksi Venäjä aloitti Itä Ukrainassa separatistien, kapinallisten tukemisen eli käytännössä Itä-Ukrainan sodan. Venäjä väitti valheellisesti pitkään ei-olevansa sodan osapuoli. Länsimaat suhtautuivat edellä mainittuihin tapahtumiin löperösti. YK on ollut vuosikymmeniä voimaton nimenomaan turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuden vuoksi. Tilanne muuttui edellisestä olennaisesti torstaina 24.02.2022, kun Venäjä aloitti massiivisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Sitä on nyt jatkunut yli vuoden eikä loppua ole näköpiirissä. Venäjän disinformaatio on ollut tehokasta. Patologiset valehtelijat > Zahahova, Peskov, Lavrov, Medvedev ja viime kädessä Putin ovat suoltaneet valetta valeiden perään, jota - murheellista kyllä venäläisten lisäksi - monet lännessäkin ovat uskoneet. Lähes näihin päiviin saakka... Venäjän presidentti ja hänen lähipiirinsä ovat kulkeneet viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana sodasta sotaan. Heidän kätensä ovat kyynärpäitä myöten veressä. Lähinnä viattomien siviilien: Lasten, naisten ja vanhusten veressä. Anteeksiantamatonta! Olen seurannut kyseistä sotaa aika tarkasti eri tietolähteistä. Sodasta ei tullut Putinin paraatimarssia Kiovaan, vaan Ukrainan kansan vastarinta on yllättänyt hyökkääjät. Venäjä on syyllistynyt systemaattisiin sotarikoksiin. Maailman tämän hetken suurinta sotarikollista tuskin saadaan Haagiin tuomittavaksi. Onneksi nyt länsimaat ovat olleet yhtenäisiä, vaikka yhtenäisyyttä Venäjä on yrittänyt murentaa. Venäjän armeijan kalustoa on tuhottu valtavasti Ukrainan maaperällä, satoja tuhansia, kukaties jo sodan tässä vaiheessa yli 200000 venäläissotilasta, pääasiassa nuoria varusmiehiä on saanut surmansa kukaties toinen mokoma on otettu vangeiksi. Venäjällä on käynnissä hyökkäyssodan myötä etninen puhdistus. Menossa on myös valta aivovuoto, kaikki, jotka voivat lähteä maanpakoon, osa pysyvästi, poistuvat Venäjältä. Valheiden ilmapiiri on Venäjällä kammottava: Kansa ei saa tietää totuutta hyökkäyssodasta, asevelvolliset ovat olleet alkuvaiheessa menossa "harjoituksiin", sotakalustoon tarkoitetuista valtion rahoista osa on mennyt luksusjahteihin veroparatiiseihin, jne. ... Tällä hetkellä näyttää siltä, että valehtelun kohteena on erityisesti Venäjän presidentti Vladimir Putin. Hän ei saa oikeaa faktatietoa edelleenkään, mitä Ukrainassa tapahtuu. Hän ilmeisesti seuraa bunkkeristaan vain valtion propagandakanavia televisiosta. Kentällä ja televisiokuvissa näytetään "kaksoisolento-putineita" Sitä saa, mitä tilaa. Olen usein kirjoittanut, että nykymaailmassa mitään tietoa ei voi pimittää. Ei Venäjälläkään. Jossakin vaiheessa totuus paljastuu Venäjän rahvaalle. Se aika alkaa olla kohtapuolin. Mutta - onhan tässä toki jotain myönteistäkin. Länsimaat ovat ryhdistäytyneet, ovat ainakin tällä hetkellä erittäin yhtenäisiä. Suomi on jo Naton jäsenmaa ja Ruotsi tulee pian perässä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa kirkas, aurinkoinen, kevyttuulinen mutta koleahko kevätilma. Yöllä oli satanut hiukan lunta. Aurinkoisessa päärakennuksen kulmauksessa mittarissa +12 astetta lämmintä. Eilen oli mielenkiintoinen ja merkittävä uutispäivä: Ukrainan presidentin Suomen yllätysvierailu. Tänään oikeastaan ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Mitä? Siitäkö on jo 50 vuotta aikaa?" on pakko ihmetellä - niin mistä...

"Mitä? Siitäkö on jo 50 vuotta aikaa?" on pakko ihmetellä - niin mistä... Kerroin vaimolleni tänään ulkona päiväkahvittelun yhteydessä, että eräs tekuoppilaani otti jo kohta pari vuotta sitten yhteyttä, että he suunnittelevat teknikoiksi valmistumisen 50-vuotisjuhlaa Kemiin. Tosiaan vuonna 1973 paperiteknikoiksi valmistuneet ovat parin kolmen vuoden välein kokoontuneet eri puolilla Suomea - alati harvenevalla joukolla - muistelemaan menneitä. Olin heidän paperi- ja selluloosateknologian opettajana lukuvuonna 1972-73 Olli Ingmanin jäätyä eläkkeelle. Valdemar "Valtsu, Valde" Rantonen oli Ollin jälkeen tekun rehtorina. Olen osallistunut tekuoppilaitteni tapaamiseen aiemmin Kemissä. Kävimme myös silloisen Kemin teknillisen koulun tiloissa, entisessä ammattikoulussa Kemin kirkkoa vastapäätä. Täytyy myöntää, että tutussa luokassa oli nostalginen tunnelma. Niin tuo oppilas oli facebook-kaverini Porista Jukka Suntila. Toissapäivänä sain puhelinsoiton - "langan päässä" oli Matti Kouri - hän järjestelee tapahtumaa Kemiin 6.-7.7.-2023. Matti kyseli sähköpostiosoitettani, kun en ollut reagoinut hänen lähettämään infoon. Totta - hänellä oli vanha sähköpostiosoitteeni. Annoin uuden, lupasi pistää uudestaan infoa. Niin - kerroin vaimolleni, että tuskinpa opetustyössä olen yhden lukuvuoden aikana tehnyt niin paljon opetukseen liittyvää valmistelutyötä kuin silloin. Kaikki oli minulle uutta. Elettiin liitutaulu-, spriikopio- ja piirtoheitinaikaa. Oppilaani olivat osittain minua vanhempia, ammattimiehiä ja -naisia...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin puolipilvisen, kolean ja tuulisen kevätaamun läsnäolon. Mittarissä +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit - saaripuita - päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Voi olla, että intoudun päivemmällä siirtämään trailerin veneineen päärakennuksen päästä kakkosliittymään odottamaan huoltotoimenpiteitä ja valmistautumista alkukesään. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen oli aistittavissa pilvinen ja kolea kevätsää. Toukokuun ensimmäinen viikko käynnistyi. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään illansuussa on Kemin kaupunginvaltuuston kokous, jota kukaties seurailen netistä. Esityslista on aika kevyen tuntuinen. Kukaties hetken päästä pistän työasun päälle ja lähden virittelemään veneilykauteen varautumista. Ainakin veneen akun pistän lataukseen. Kannan sen muoviämpärissä päärakennuksen autotallista varastorakennuksen autotalliin. Tutkin alustavasti veneen kylkien ja pohjan puhdistamista/pesua. Täytyy veneen jauhesammutin taas kerran käydä asiantuntijan "kopsuteltavana" ja "leimaavana". Täytyy keskustella Tommin kanssa perämoottorin mahdollisesta keväthuollosta ja "valotolpan" uusimisesta. Asiasta toiseen: Voi olla, että otan kohtapuolin tuon kesäautomme Trafin sivuilta liikennekäyttöön ja varaan ajan Karjalahdelle K1-asemalle katsastukseen. Aikaa toki katsastukseen on toukokuun loppupuolelle. Katsotaan, mitä tämä päivä muutoin tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vappuajelu suoritettu - kyllä. Ajelimme aluksi Kemin keskustaan. Käytyämme sisäsatamassa ajelimme takaisin keskustaan ja totesimme kadunvarren ihmisten odottavan olemuksen. Kuinka ollakaan Valtakadulla vastaamme marssi Vasemmistoliiton Vappukulkue Kemin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Reijon Viitalalan johdolla. Paljon tuttuja marssijoita. Emme ole ennen näin läheltä marssia koskaan seuranneet. SDP:n väki näytti virittelevän omaa ohjelmaansa Kemin kävelykadulle ja Perussuomalaiset näyttivät jakavan ilmaistuotteitaan Täikönpuiston ja City-Marketin välimaastossa. Keskusta lienee keskittänyt Vappuriehan Tornioon... Päätimme samalla reissulla käväistä Lallinperäntiellä - kyllä. Vaihdoimme muutaman sanan Arjan ja Veeran kanssa. Keskusteluissa oli muun muassa Veeran kanssa Etelä-Suomeen meno Laurin ylioppilasjuhliin kesäkuun alussa. Omalla autolla vai päiväjunalla - asia on mietinnässä... Kävimme Rytikarissa tutun sightseeing-lenkin. Kotiin tultuamme istahdimme päärakennuksen suojaisaan syvennykseen maistaaksemme lasin pari viiniä. Vaikka meillä oli tukevat talvivaatteet päällämme, kylmyys ajoi sisälle ruoan laittoon... Ruokailun jälkeen pistän työasun päälle ja lähden takapihalle "kesäntekoon", mitäpä muuta näin Vappuna...

Se on Vappu 2023 nyt - kyllä...

Se on Vappu 2023 nyt - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen oli aistittavissa kaunis, kirkas, tyven ja aurinkoinen Vappu-aamu. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Kukaties terasseille täällä Perämeren pohjukassakin rohjetaan päivemmällä rynnätä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidin puuhuoltoa. Voi olla, että takapihalla vielä hajottelen jäitä ja lumikasoja... Nyt ollaan kuitenkin vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Kukaties Vappu-ajelun, mene ja tiedä.

Sunnuntai 30.04.2023 TV 2 Kaikki on totta - elokuva William Shakespearesta - kyllä...

Katselimme hetki sitten televisiosta alla olevan elokuvan - suosittelemme. Sunnuntai 30.04.2023 TV 2 Kaikki on totta - elokuva William Shakespearesta - kyllä... Kaikki on totta Katso 1 h 36 min · komedia · elokuva · lämminhenkinen · hyväntuulinen · Voi aiheuttaa ahdistusta · Sallittu yli 12-vuotiaille Kauniin runollisessa elokuvassa näytelmäkirjailija William Shakespeare vetäytyy kotiseudulleen nauttimaan eläkepäivistä ja solmimaan uusia siteitä etäiseksi jääneen perheensä kanssa. Pääosissa: Kenneth Branagh, Judi Dench, Ian Mckellen ja Lydia Wilson. Ohjaaja: Kenneth Branagh. (All Is True, Britannia 2018) julkaistu su 30.4.2023 poistuu 13.5.2023 katselukerrat 6 392 Näytä lisää Pätkä Wikipediatekstiä: William Shakespeare (engl. kastettu 26. huhtikuuta 1564 Stratford-upon-Avon, Warwickshire – 3. toukokuuta (J: 23. huhtikuuta) 1616 Stratford-upon-Avon, Warwickshire) oli englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä historian merkittävimmistä kirjailijoista ja aikansa etevimmistä englannin kielen taitajista. Shakespeare kirjoitti näytelmiä, niin tragedioita kuin komedioitakin, sonetteja ja runoja. Teokset on kirjoitettu vuosina 1585–1613, mutta näytelmien kirjoitusjärjestystä ei tiedetä varmasti.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani oli aistittavissa kostea, pilvinen huhtikuun viimeisen päivän aamu. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Voi olla, että päivällä intoudun menemään työasussa pihalle tuttuun "kesäntekoon" eli jäitä ja lumia hajottelemaan. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin takatalven läsnäolon. Maa valkoisena lumesta ja jatkuva kevytlumisade. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit - saaripuita - päärakennuksen takkapesään illan mahdollista sytyttämistä varten. Nyt ei ole mitään tärkeää tekemistä, ainoastaan kukaties päivällä kauppareissu ei muuta. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...