Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin nollakelisen ja kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Niin - olihan postilaatikossa ensimmäinen lähestyvien eduskuntavaalien julkaisukin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hoidin tutut puuhuoltoasiat eli korillinen koivuklapeja puu-ja varastokatoksesta sisään lämpenemään. Tänään saattaa löytyä muutakin aktiviteettia, katsotaan, miten päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikot vilahtavat ohi yhä nopeampaa, siltä se ainakin tuntuu. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin nuoskalumen ja nollakelin läsnäolon. Pitkästä aikaa on syytä aamupäivällä pistää työasu päälle ja lähteä ainakin pääliittymä kolaamaan puhtaaksi nuoskalumesta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelin päärakennuksen takkapesän puiden sytyttämistä, mutta se saa nyt siirtyä myöhäisempään ajankohtaan. Tänään on havillista aikaa seurata maailmanmenoa. Toivottavasti jotain myönteistä on luettavissa/katseltavissa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ammun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistinpilvisen kevytpakkasaamun läsnäolon. Hiukan lunta häpsii. Tänäänkään ei ole mitään erityistä tekemistä lukuunottamatta tuttuja takka- ja puuhuoltoasioita. Voi olla, että käväisen ajelemassa keskustassa - sisäsatamassa ja Sauvosaaren urheilukentänä läheisyydessä katsomassa uuden monitoimihallin valmistelevia töitä. Katsotaan, miten tämä torstaipäivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Sumuinen kevytpakkasaamu - kyllä. Aamun lehden haettuani pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä, joten ollaan nyt sitten vaan. Voi olla, että päivemmällä käyn tankkaamassa auton tai sitten en ... Vaihdoin pöytätietokoneeni näytön taustakuvaksi muutaman vuoden takaisen saarimökkikuvan. Muutaman viikon kuluttu vaihdan se taas todennäköisesti kesäiseen dronekuvaan asuintontistamme.

Minun Ukraina- ja Nato-kommentointi - kertausta...

Minun Ukraina- ja Nato-kommentointi - kertausta... Tuntuu siltä, että jotkut tekstejäni seuraavat/lukevat epäilevät minun henkilökohtaisia motiivejani Ukraina- ja Nato-kommentoinnissa. Siksi kertaan historiataustat minun asia-aktiivisuuteeni. Kaikki lähti liikkeelle vuodesta 2014, jolloin Venäjä valloitti "verettömästi" Krimin niemimaan Ukrainalta pienten tunnuksettomien vihreiden miesten eli Venäjän erikoisjoukkojen avulla. Venäläiseen maskirovkaan eli hämäykseen, harhautukseen, kusetukseen kuuluu olennaisesti valehtelu. Venäjän hallinto antoi ymmärtää patologisen valehtelijan elkein, että Venäjällä ei ollut mitään tekmistä Krimin valloittamisessa - täyttä soopaa... Sen jälkeen Venäjä aloitti Itä-Ukrainassa separatistien tukemisen. Käytännössä Venäjä aloitti jo silloin sodan Ukrainaa vastaan. Länsimaat - mukaan lukien Suomi - olivat totaalisen löperöitä siinä vaiheessa. Venäjälle > Putinille annettiin aivan liikaa niin sanotusti köyttä. Oikeastaan länsimaissa olisi pitänyt suurennuslasin kanssa lukea Putinin vuonna 2007 pitämä puhe - uhopuhe. Siinä Ukrainan ja Suomenkin asema ladottiin selkeästi pöytään. Lenin oli tehnyt anteeksiantamattomia virheitä. Vuonna 2014 aloin kiinnostua maantiedosta, kartoista. Katselin Baltian maiden ja Suomen sekä Ruotsin osuutta Nato-kartassa. Siinä oli valuvika. Silloin ajattelin, että Suomen ja Ruorsinkin on syytä hakeutua Naton jäseniksi niin pian kuin mahdollista. Torstaihin 24.02.2022 mennessä oli tapahtunut paljon, mutta vajaa vuosi sitten Venäjä käynnisti hirvittävä raaàn hyökkäyssodan Ukrainassa. Se viimeistä poisti rähmät länsimaiden päättäjien silmistä. Länsimaat nivoutuivat yhä tiukemmin yhteen ja Suomessakin herättiin Nato-asiassa - hyvä niin. Sota Ukrainassa on siis kestänyt vajaan vuoden tällä erää. Venäjän tappiot ovat hirvittävän suuret. Ukraina on puolustanut ansiokkaasti maataan länsimaiden - myös Suomen - tukemana. Venäjä ei tätä hyökkäyssotaa voita, sen ei yksikertaisesti anneta voittaa. Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, uskallan todeta, että Suomi ja Ruotsi ovat ennen kesää Naton jäseniä, Ukraina valloittaa ennen kesää Krimin niemimaan takaisin tuhottuaan sitä ennen Kertsin-salmen sillan = napanuoran Krimiltä Venäjä mantereelle, pääosa Venäjän joukoista ja kalustosta tuhotaan niille sijoilleen tämän vuoden puolelle ja loput poistuvat täydellisen kaaoksen vallassa Venäjän rajojen sisäpuolelle. Tämä merkinnee Venäjän nykyhallinnon loppua. Kukaties uutta, ainakin uusimuotoista vallankumousta. Niin - minullakin on venäläisiä ystäviä. He yrittivät psyykata minua runsas vuosi sitten, että en olisi huolissani Ukrainasta. Kerroin heille, että seuraan maailmanmenoa useista eri lähteistä ja että näkemykseni on aika lailla toisenlainen...

Se on Ystäväpäivä - kyllä...

Se on Ystäväpäivä - kyllä... Muistaakseni edesmenneen näyttelijän Tarmo Mannin väitetään sanoneen, että ihmisellä ei tarvitse olla kuin kaksi ystävää - tosiystävää. Mene ja tiedä. Lueskellessani erilaisia mediairrotteluja tulee mieleen, että välttämättä kaikilla ei ole noita kahtakaan. Ihmiset ovat yksinäisiä. Perinteisten aamutoimien jälkeen keittiön pöydän ääressä totesimme jälleen kakkosliittymän pihlajarykelmässä olevan linnunpöntön luona tiaisten liikehdintää. Kyllä niillä näyttää olevan pesimisaikeet mielessä. Tänään eikä koko viikolla ei näytä olevan pöytäkalenterin mukaan mitään ennakoitua menoa. Tänäänkin on havillista aikaa seurata maailmanmenoa. Toivon joka päivä jotain myönteistä ilmaantuvan - toistaiseksi turhaan...

Pukukoodi - tärkeä asia - kyllä...

Pukukoodi - tärkeä asia - kyllä... Olen aikaisemmin kirjoittanut, että jokin sana ja/tai sanonta laukaisee minun kirjoittamisaktiviteettini. Tällä kerralla se oli tuo sana pukukoodi, joka vilahti jossakin artikkelissa. Yleisohjeita: Kunniamerkkejä kannetaan virallisissa ja yksityisissä juhlatilaisuuksissa. Tilaisuuden järjestäjä määrää pukukoodin ja sen, käytetäänkö tilaisuudessa kunniamerkkejä, jolloin kutsussa on maininta "juhlapuku ja kunniamerkit" tai "tumma puku ja kunniamerkit". Erikseen saattaa olla lisäksi maininta pienet tai suuret kunniamerkit. Olen 75+ - ikäinen ja pyörittänyt muutakin kuin tahkoa. Siksi kunniamerkkejä minullakin on, mutta en edes muista, milloin olisin päässyt/joutunut niitä käyttämään. Kukaties tilaisuus on ollut joku Insinööriliiton, Opetusalan Ammattijärjestön tai Paperi-insinööriyhdistyksen, nykyisen Puunjalostusinsinöörit ry:n tms. pääkaupunkiseudulla ollut tapahtuma. Siitä on vuosikymmeniä aikaa... Sen jälkeen työnantajani hankki minulle - ennen eläkkeelle jäämistäni - erään ritarikunnan ansiomitalin. Sekin on ollut käyttämättömänä. Viime vuonna lisäksi minulle luovutettiin Keskustan hopeinen ansiomerkki. Edellytyksenä edellisen merkin myöntämiselle on 20 vuoden ansiokas toiminta puolueen luottamus- tai muissa tehtävissä sekä vähintään 40 vuoden ikä. Vuodesta 2000 alkaen olen ollut kuvioissa mukana, joten 20 vuotta täyttyy ja tuo jälkimmäinen ehto lähes tuplana. Mahtaako sillekään tulla käyttöä. Ken elää, hän näkee. Varoituksen sana: Älköön kukaan ajatelko, että nostan itseäni jollekin jalustalle em. asialla - ei oikeastaan päinvastoin - raaka totuus on se, että tavallisella kengänkuluttajalla, "takarivin Taavilla" on loppujen lopuksi vähän käyttöä saamilleen/ansaitsemilleen huomionosoituksille. Se pukukoodista...

Mitä tänään tähän asti...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin erittäin kauniin ja aurinkoisen pakkasaamun läsnäolon. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesäään. Aamukahvittelun yhteydessä seurasin tiaisten touhuja kakkosliittymän pihlajaryppään linnunpöntön tuntumassa - kyllä siinä alkaa liikehdintää olevan - hyvä niin. Tänään ei oikeastaan ole mitään kummempa tekemistä. Taitaa mennä oleskeluksi vaan, toki sekin kyllä sopii...

Pilvinen kevytlumisateinen aamu - kyllä...

Pilvinen kevytlumisateinen aamu - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään - mitäpä muuta. Luin hetki sitten lauantain Lapin Kansa-lehdestä Ukrainan lehdistösihteerin näkemyksiä presidentistään. Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ja kyseistä henkilöä - hänen toimintaansa - avaava artikkeli. Kyllä hän on taistelija, rohkea mies - Kansan palvelija - ei kahta sanaa... Saattaa olla, että tänään käyn fiilistelemässä autolla pienen sightseeing lenkin tai sitten en. Käänsin pöytäkalenteristani uuden aukeaman esille - viikko 7 - ei ainuttakaan merkintää - hyvä niin. Katsotaan, miten tämä sunnuntaipäivä etenee...

"Mitä? Et aio koskea eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään?" tuttu kaveri minulta kyseli...

"Mitä? Et aio koskea eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään?" tuttu kaveri minulta kyseli. Hän oli lukenut aikaisempia kirjoituksiani asiasta. "Miksi ihmeessä et? Olethan aikaisemmin ottanut kantaa vaaliasioihin aika aktiivisesti." hän lisäsi... "Rehellisesti sanottuna vajaan kahden kuukauden päästä olevat eduskuntavaalit eivät minua erityisesti kiinnosta nimenomaan Lapin vaalipiirin osalta. Eduskuntaan valitut kuusi (6) henkilöä voisi jo nyt luetella - plus miinus yhden tarkkuudella. Niin selkeä on vaaliasetelma. Isoja yllätyksiä ei ole odotettavissa." totesin ja lisäsin: " Oman osuuteni olen vaaleihin liittyvänä jo viime vuoden puolella tehnyt. Se saa tällä kerralla riittää." Toki tiedän, ymmärrän ja arvostan, että mukana olevien ehdokkaiden taustavoimat tekevät valtavan työmäärän "turuilla ja toreilla" taatakseen ehdokkaansa läpimenon ja saadakseen puolueelleen mahdollisimman hyvän lähtöasetelman seuraavaa hallitusta muodostettaessa. Arvelen, että lähestyvissä mielipidekyselyissä asetelmat vielä muuttuvat. Toivottavasti tuo Suomen suvereeni ykköspuolue > Nukkuvat saadaan nujerretuksi. Sillä on tähän saakka ollut noin 40%:n kannatus...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin pakkasaamun läsnäolon - kyllä. Aurinko paistaa ja lämpötila tällä hetkellä -10 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä katselin keittiönikkunasta, että kakkosliittymän pihlajarykelmän lintupöntöllä oli jo jonkinlaista liikehdintää. Tokkopa sentään vielä pesäpuuhiin, ennakkokatselua kukaties... Tein tai oikeastaan teimme hetki sitten jotain sellaista, jota emme ole koskaan aikaisemmin tehneet. Paloittelimme luuttoman pakastekinkun neljään osaan sahaamalla se keittiön tiskipöydän - Urpusen Kailta/Seita Stone Oy - vuosikymmeniä sitten saadun kivilaatan päällä. Niin - tavallisella puunkatkaisusahalla. Hyvin onnistui, kun käsipareja oli kaksi. Tästäkin selvittiin... Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani tunsin mukavan tuntuisen aamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen jatkoin suksisauvojen tuunausta, viimeistelyä. Eivätköhän ne asiansa aja aikanaan. Tänäänkään ei oikeastaan ole mitään erityisen tärkeää tekemistä. Vaimoni lähti hetki sitten asioille ja kaupoille. Ollaan nyt sitten vaan ja annetaan ajan kulua. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Ei tuommosta ookkaan!" sanoisi edesmennyt kalakaverini, mikäli olisi nähnyt suksisauvatuunaukseni. kerroin alkuviikosta, että tein elämäni ensimmäisen verkkokauppaostoksen: Kaksi irtosompaa Made in China. Tiesin jo tilatessani, että niitä joutuu hiukan seppäämään, mutta nyt se on tehty. Huomenna vielä viimeistelen kiinnitystä nippusiteillä. Niin - alunperin olen ostanut em. sauvaparin City Sportista Uusitalon Joukolta, samassa yhteydessä ostin myös sukset ja hiihtokengät. Siitä on jo tovi aikaa. Kaikki ovat toimineet erinomaisesti. Ainoastaan sauvoista sommat ovat hajonneet. Ostin riittävän pitkät sauvat ajatuksena luistelutekniikalla viilettää merenjäällä. Luistelut jäivät vähäisiksi. Nyt sauvoille on tarvetta rauhallisessa jäällä losuamisessa ja/tai lumikenkien kanssa Selkäsaaressa kahlatessa. Viime keväänä kokeilin uusia lumikenkiä, ne ovat ihan asialliset... Huomaan itsessäni iän myötä terveen laiskuuden siemenen. Mielellään oion asioita niin kuin tässäkin tapauksessa. Sauvojen ulkonäöllä ei ole suurtakaan merkitystä, jos ne soveltuvat tarvittavaan käyttöön. Saattaa olla, että käyttökokeilun jälkeen pistän kuvankin varmemmaksi vakuudeksi. Arvelen, että katselette niitä lievä hymynhäive suupielessä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päätin yllättää vaimoni, joka oli työhuoneella asuja tuunaamassa, myönteisesti paistamalla pussillisen esipaistettuja ja pakastettuja Pirkka-vehnäpullia. Sen tein. Itse yllätyin, että pellillä oli ahdasta. Pullat laskettuani totesin, että niitähän olikin 15 kpl, vaikka pussin kyljessä lukee 14 kpl. Lukee siinä myös 700 g. Nämä pullat olivat aavistuksen verran pienempiä, joten "pullatehtaan" annosteluautomaatti oli ilmeisesti asiaan reagoinut. Jos pullia olisi ollut 13 kpl, todennäköisesti olisin jo kirjoitellut reklamaatiota... Niin - päärakennuksessamme on taas taivaallisen hyvä pullan tuoksu - hetken aikaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sääennusteen pitäneen taas paikkansa. Tuulta ja lauhaa - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja hoidan päivemmällä tuttuakin tutumpaa puuhuoltoa. Eilen päättyi Sauvotalon (entinen Kemin työväentalo) huutokauppa. Näytti tulleen kaksi tarjousta, viimeinen tarjoushinta oli 2000 euroa. Kuulostellaan, mitä tapahtuu. Tänään ei kannata lähteä liikkeelle, jos ei ole aivan pakko. On liukasta. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Jorma Jope Ruonansuu on ollut viime aikoina vahvasti esillä. Hän kävi täällä meidänkin tontilla Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella useamman kerran. Meidän Tommi - mikäli oikein muistan - piti liikkeellä = huolsi Jopen Harrikkaa ja "amerikanrautaa". Eräänä kertana Jopen ollessa tontilla hän tuli minua jututtamaan. Olin tilapäisen puuvajan edessä Tervolasta tuotuja metrin halkoja sahailemassa ja pilkkomassa. Jope kertoi isoisänsä "vielä viimeisillä hetkillään" pilkkoneen puita. Kontallaan oli kuulemma heilunut kirveen kanssa pilkkomispölkyn edessä. Mielessäni näin aika koomisen tilanteen. Vaimoni Tuula kutoi Tommille Harrikka-villapuseron. Muistaakseni myös Jopelle. Ovatkohan nuo villapuserot vielä elossa...

Mitä tänään tähän asti...

Tänä aamuna oli kännykässä poikkeuksellisesti herätys päällä klo 06.30, sillä olin sopinut Keminmaan Paakkarin (Auto Patu) kanssa, että vien Mersun kardaaniakselin tiivisteen vaihtoon klo 08.00. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Keminmaahan ajellessani moottoritietä tuntui auto koko ajan "elävän", tuijaavan. Oliko tienpinta tosiaan niin liukas vai vaikuttiko tuuli myös asiaan. Oli niin tai näin, tiiviste on vaihdettu ja ajelin vanhaa tietä takaisin Kemiin. Kävi takaraivossa taas ajatus nelivetoautosta. Katsotaan nyt sitten, eteneekö asia ajatusta pitemmälle. Tänään ei ole mitään erityistä muuta tekemistä. Antaa ajan kulua...

Yhdistystoimintapohdiskelua - kyllä...

Yhdistystoimintapohdiskelua - kyllä... Eräs iäkäs Facebook-kaverini soitti minulle illansuussa. Juttelimme niitä näitä - lähinnä Kemin kiinteistöasioista - sivuttiinpa lähestyviä eduskuntavaalejakin. Annoin ymmärtää, että niihin en koske pitkällä kepilläkään. Katsotaan, mikä on tilanne sunnuntaina 02.04.2023 illansuussa... Juttelimme myös järjestöasioista. Kerroin hänelle, että minun järjestökäyttäytymisen kiintiö on aika lailla täynnä - aktiivitoiminnan osalta. Edelliseen liittyvänä todettakoon yleistietona, että Suomessa on noin 139000 rekisteröityä yhdistystä, lisäksi rekisteröimättömiä noin 30000 kpl. Lapin maakunnassa on noin 7200 yhdistystä, Kemi-Tornio-seutukunnassa noin 1900 ja Kemissäkin on satoja yhdistyksiä. Kävin läpi taas kerran ne yhdistykset, joihin vielä tällä hetkellä kuulun. Niitä on kuusi (6), joista kaksi (2) on valtakunnallista yhdistystä ja edellä mainituista olen kahdessa yhdistyksessä kunniajäsen. Kemiläisiä ja/tai talousalueen yhdistyksiä edellä mainituista on siis neljä (4) yhdistystä. Kukaties jättäydyn edellä mainituista parista yhdistyksestä lähiaikoina kokonaan sivuun. Aika aikaansa. Periaatteessa voisin kuulua kymmeniin yhdistyksiin niin halutessani. Tällä hetkellä en ole missään yhdistyksessä niin sanottu aktiivijäsen eli en kuulu minkään yhdistyksen esim. hallitukseen/johtokuntaan. Näin on hyvä. On kumman rauhallinen ja seestynyt olo, ei kahta sanaa...

Kemissä tyhjiä isoja kiinteistöjä myytävänä - kyllä...

Kemissä tyhjiä isoja kiinteistöjä myytävänä - kyllä... Selailin uteliaisuuttani Huutokaupat.com - sivustoa kiinteistöjen osalta. Olen aikaisemmin bongannut sieltä Sauvotalon eli entisen Kemin työväentalon. Sieltä löytyy myös muun muassa keskustasta entinen Kemi-hotelli-kiinteistö, entinen ja nykyinen Linja-autoasema sekä Kivikankaalta tasokas toimistokiinteistö. Tarjoushinnat tällä hetkellä vaihtelevat 1000-3000 euron tuntumassa. Tuskinpa niitä ihan noilla hinnoilla myydään, mutta yrittänyttä - ei kuulemma - laiteta. Toivottavasti kyseisille kiinteistöille löytyy aikanaan järkevää, koko talousaluetta hyödyntävää käyttöä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta viime sunnuntaina Selkäsaaressa käydessämme kiinnitin huomiota pois lähtiessämme, että viime kesänä avatun Pohjoisselkäsaarenpolun kautta näin ensimmäiset talviliikkujat - kyllä. Kaksi nuorehkoa naishenkilöä ahkion ja pienen koiran kanssa olivat liikkeellä. Kävelivät tonttimme länsipäädyn ohi merenjäälle ja jatkoivat matkaa kaupunkiin päin. Niin - tuo Pohjoisselkäsaarenpolku aukaistiin kaivinkoneen avustuksella viime kesänä ilmeisesti noin 1,5 km pituudelta. Täytynee ensi kesänä käydä sauvakävelemässä se, jos sopivaa joutoaikaa liikenee... Me olemme vuodesta 2011 alkaen avanneet Luoteislaiturinpolkua rannasta lähtien "käsipelillä" tosin vaan alkupäätä. Tavoitteena on edelleen - luvan myötä - siistiä rannimmaista, Kemin kaupungin omistamaa RT-tonttia, mikäli aktiviteettia riittää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisitn kauniin helmikuisen kevytpakkasaamun läsnäolon - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen oli aluksi aikomus pistää päärakennuksen takkapesään tulet, mutta jätin sen väliin. Ehtiipä tuon myöhemminkin. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Täytynee seurata maailmanmenoa. Kyllä luonnonvoimat ovat armottomia: Turkin ja Syyrian rajamailla maanjäristykset tuhosivat laajoja alueita. Kertarysäyksellä tuhansia kuolonuhreja ja lukumäärä vielä kukaties moninkertaistuu. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Sinusta on tullut näkymätön ja kuulumaton!" minulle sanottiin...

"Sinusta on tullut näkymätön ja kuulumaton!" minulle sanottiin... "Sitähän minä oikeastaan olen ollut vuosikymmeniä." totesin ja lisäsin:"En juuri liiku ylesillä paikoilla kuin erittäin harvoin, pakon sanelemana enkä ole pitkiin aikoihin kirjoitellut lehtien yleisönosastoille. Tosin olen aktiivinen blogisivu- ja Facebook-kirjoittaja edelleen." Niin - tuo edellä mainittu henkilö ei liiku somessa, joten siltä osin hänen tietonsa olivat vajavaiset. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että viihdyn kotona. Täällä Meri-Lapin Kemissä, Haukkarin Kainuunkadun varrella on mukava asua ja pääasiassa olla vaan. Edes ulkomailla Ruotsin Haaparannalla ei ole tullut käydyksi pitkään aikaan. Ruotsin kruunun kurssi euroon verrattuna olisi nyt edullinen, joten täytynee alkaa psyykkaamaan itseään ostoksille lähtöön...

Eräs Facebook-teksteistäni eilen...

Vaimoni totesi aamupäivällä:"Mitä jos lähdettäisiin käväisemään saaressa kaatunutta kuusta katsomaan?" Näin tehtiin, pikkureppuun termospulloon kuumaa vettä ja pari leipää ja menoksi... Sisäsatamaan ajettuamme totesimme taas, että tuulta oli huomattavasti enemmän kuin kotipihalla. Laskeuduimme jäälle ja lähdimme köpöttelemään suoraan Selkäsaaren pohjoispäätyä kohti. Menomatkalla jututin Kojukallion väylän varressa kököttävää pillkkijää. Hän oli Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentajia. Lähettyvillä oli pari muuta. Ei ollut vielä kaloja tullut... Mökille noustessamme totesimme hyvän moottorikelkkauran. Kaatunut kuusi oli paikoillaan. Kuvia ottaessani totesin sen olevan aika pitkän. Täytyy alkukesästä pätkiä se turvallisesti alas. Otin kuvan myös varastossa olevasta Hyundai-aggregaatista, jota ei ole käytetty sitten kesän 2012. Oma huoltomiehemme Tommi huoltaa/varmistaa sen käyttökuntoon. Joimme voileipäkahvit ja lähdimme paluumatkalle. Pilkkijöitä oli tullut lisää jäälle. Oli myös moottorikelkkailijoita ja kävelijöitä - näyttivät olevan turisteja. Latujälkiä oli myös havaittavissa. Jään pinnalla oli viitisen senttimetriä lunta, kinospaikoissa vähän enemmän. Puhdasta jäätäkin oli vielä paikka paikoin näkyvissä. Oli mukava reissu.

Kaunis, aurinkoinen pakkasaamu - kyllä...

Kaunis, aurinkoinen pakkasaamu - kyllä... Se oli aistittavissa aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta. Juuri nyt pakkasta -15 astetta, huomenna säätiedotuksen mukaan nollan pinnassa, kyllä sahaa taas. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden pikapikaa käväisemään kaupungilla. Käyn urheiluliikkeessä katsomassa löytyykö suksisauvoihin sopivia irtosompia - ainakin niitä netissä näyttää olevan myytävänä. Uuden viikon pöytäkalenteristani esiin ottaessani totean sivujen olevan "tyhjää täynnä" - hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä maanantaipäivä tuo muuta tullessaan...

Se on Kynttilänpäivä ja J.L.Runebergin päivä - kyllä...

Se on Kynttilänpäivä ja J.L.Runebergin päivä - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen katselin netistä Kemin seurakunnan messua kirkkoherra Tuomas Töllin johdolla Kemin kirkosta. Tilaisuudessa uusi kirkkovaltuusto siunattiin alkaneen 4-vuotisen valtuustokauden tehtävään. Osa valtuutetuista oli paikalla. Tilaisuutta netin kautta seurasi lähes 90 henkilöä. Tänään näyttää olevan mukavan tuntuinen pakkasaamu. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

"Ja huomenna sitten vaalimakkaroille!" huikkasi eilen tuttu eläkeläispariskunta...

"Ja huomenna sitten vaalimakkaroille!" huikkasi eilen tuttu eläkeläispariskunta... Kerroin heille, että taidat näiden vaalien vaalimakkarat ja mehut jättää väliin, niiden kiintiöt ovat täynnä. Kyllä - tästä eteenpäin aina huhtikuun alkuun ovat kaikki eduskuntavaaleihin osallistuvat puolueet ehdokkaittensa välityksellä esillä. Kyllä ehdokkaita ja paikalla olevia puolueaktiiveja kannattaa käydä jututtamassa. Vahvistamassa omaa näkemystään lähestyvästä valinnasta. Itse jätän tällä kerralla vaalimakkarat väliin. Toki vaaliuurnilla tulee aikanaan käytyä. Toivottavasti äänestysprosentti nousee edes päälle kuudenkymmenen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kunnon pakkasaamun läsnäolon. Se motivoi pistämään perinteisten aamutoimien jälkeen koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoitamaan puuhuollon eli hakemaan korillisen puita "lämpenemään" puu- ja varastokatoksesta sisälle. Kukaties käväisen Pikkupuolella päivällä tarkistamassa peruslämmön riittävyyden. Tänään ei oikeastaan ole erityistä tekemistä. Ollaan vaan ja katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Kunnon pakkasaamu - kyllä Tosin ei enempää kuin - 15 astetta, mikäli keittiön ikkunasta mittarilukemaan on uskomista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään on taas eräänlainen totuudenhetki-päivä. Alan orientoitumaan Karjalahdelle lähtöön. Vien nykyisen ympärivuotisautomme katsastukseen K1-asemalle. Kohtapa tuon saa kuulla/nähdä, onko jo reippaasti "aikuisiän ohittaneella" autolla kaikki kunnossa. Ainakaan itse emme ole havainneet mitään kummempaa... Katsotaan, mitä tämä perjantaipäivä tuo tullessaan.

Jali ja suklaatehdas elokuva eilen televisiossa - kyllä...

Katselimme eilen ties monettako kertaa televisiosta alla olevaa: Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) on vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Tim Burtonin ohjaama draamaelokuva. Se perustuu Roald Dahlin samannimiseen romaaniin vuodelta 1964. Elokuvan pääosissa ovat Johnny Depp ja Freddie Highmore. Elokuvassa köyhä poika voittaa pääsylipun kierrokselle ihmeelliseen suklaatehtaaseen yhdessä neljän muun lapsen kanssa. Lasten seikkailua säestävät kummallisen, lyhytkasvuisen umppa-lumppa-heimon laulut. Alkuperäisen kirjan kirjoittaneen Dahlin tiedettiin olleen elokuvasovitukseen "hyvin pettynyt", koska hänen mielestään "elokuvan tarina painottui liikaa Villi Vonkan hahmoon, eikä niinkään päähahmoksi tarkoitettuun Jaliin". Oli niin tai näin, elokuvassa on jokapäiväiseen elämään liittyviä - pääasiassa myönteisiä - elementtejä. Myös jokapäiväisen elämän raadollisuutta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aamuhämärässä kevyen pakkassään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Käväisen aamupäivällä luottamustoimiin liittyvänä jututtamassa erästä kaupungin yrityksen asiantuntijaa - kyllä. Vaaligallupit puhututtavat varmaan taas kerran. Oikeastaan tänään ei ole muuta tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Suomessa pidetään eduskuntavaalit 02.04.2023 - entä sitten...

Suomessa pidetään eduskuntavaalit 02.04.2023 - entä sitten. Vaaleissa valitaan 200 kansanedustajaa, joista Lapin vaalipiiristä valitaan kuusi. Ilma/media on kohta sakeana toinen toistaan parempia ehdokasesittelyjä, mainoksia satelee postilaatikkoihin, joissa ehdokkaat tekevät itseään tykö parhaan kykynsä mukaan. Vuoden 2021 kuntavaalien jälkeen ajattelin, että jonkinasteinen henkilökohtainen kiinnostus - seuraajatasolla - riittää ainakin aluevaaleihin ja eduskuntavaaleihin tuskin enää presidentinvaaleihin. Toisin näyttää käyvän. Lähestyvät eduskuntavaalit, jotka ovat jo kahden kuukauden kuluttua, ei voi minua henkilökohtaisesti vähempää kiinnostaa. Tunnustan, että en kerta kaikkiaan syty asiaan, vaikka Lapin vaalipiirissä on monia minullekin tuttuja ehdokkaita. Olen vuosikymmeniä kirjoittanut, että kaupunkiimme olisi saatavissa kaikissa eduskuntavaaleissa oma "läpimenijä", jos tehtäisiin avointa ja asialista yhteistyötä yli puoluerajojen. Sellaista yhteistyötä ei ole syntynyt eikä ilmeisesti lähivuosina sellaista ole odotettavissa. Siltä osin meno politiikan osa-alueella on perinteistä kilpalaulantaa. Vielä vajaa vuosi sitten muistaakseni julkisesti kirjoitin, että vihdoinkin Kemiin on mahdollisuus saada oma kansanedustaja. Tällä hetkellä tähän en usko...

Mitä tänään tähän asti...

Kuukausi vaihtui - kyllä. Helmikuun ensimmäinen päivä ja kaikki hyvin vai onko sittenkään. Kohtapa tuon näkee, kun nettiä selailee. Ainakin Suomessa lakkosuma näyttää olevan tulossa, siihenkin meillä näyttää olevan varaa. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Alan kohtapuolin orientoitumaan Kemin keskustaan lähtöön. Menen Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille hiustenleikkaukseen ja kokoparran siistimiseen. Sovittu aika on klo 12 alkaen. Viimeksi olin paikalla viime vuoden marraskuun alkupuolella... Tänään ei oikeastaan ole muuta mainittavaa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No en oikeastaan sen kummempaa mutta hetki sitten selailin läpi oman kaveriporukkani tällä foorumilla. Minulla oli parhaimmillaan/pahimmillaan pari vuotta sitten jotakuinkin 750 kaveria. Puolet Meri-Lapista ja toinen puoli muualta Suomesta. Tipautin lukumäärän sittemmin noin 300 kaveriin. Nyt kaverimääräni on noin 350. Taannoinen tipautus aiheutti muutaman kaverin osalta ihmettelyä. Olen ottanut heidät uudestaan mukaan ja sittemmin vielä uusiakin. Joskus minutkin pyydetään kaveriksi. Pääsääntöisesti olen hyväksynyt pyynnön... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että minulla on herkkä liipaisinsormi/näppäilysormi. Pistän kaverini herkästi 30 vuorokauden "jäähylle" poikkiteloisista kommenteista. Varmaan minäkin joudun aina silloin tällöin "ulostetuksi". Tällaista tämä some-maailma taitaa päsääntöisesti nykyään olla...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja suoritan myöhemmin hiukan puuhuoltoa - mitäpä muuta. Aamukahvittelun yhteydessä kerroin vaimolleni, että unessa pyörivät kummalliset Eurojackpot-numerot. Kun ne vielä muistaa, voi olla, että en uskalla niitä olla laittamatta iltapäivällä, viimeistän illansuussa vetämään. Potissa on tänään yli 100 miljoonaa euroa. Pistän kohtapuolin työasun päälle ja lähden takapihalle ajelemaan pääväylät lumilingolla. Tänään ei näytä olevan mitään erityistä tehtävää. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Vastaa lähettämääni sähköpostiin - kiitos!" olen usein kirjoittanut...

"Vastaa lähettämääni sähköpostiin - kiitos!" olen usein kirjoittanut viimeisten vuosikymmenien aikana n+1 kertaa - kyllä. Miksi? Siksi, että sähköposti on minun "päätyökaluni". Ei siitä ole pitkääkään aikaa, kun asiasta viimeksi kirjoitin. Kyllä minä yritän ymmärtää, että monet kokevat "sähköpostiähkyä", viestejä tulee päivittäin valtavasti ja joskus viestit jäävät huomioimatta ja joutua vahingossakin roskapostin joukkoon. Sitä en kuitenkaan voi ymmärtää, että yrittäjältä en saa ehdotukseeni, jopa tarjouspyyntööni vastausta. En minä niitä ihan lämpimikseni kirjoittele. Minua kiinnostaa mietiskellä, kehitellä erilaisia asioita, asioita, jotka liittyvät lähinnä tälle asumallemme tontille tai saarimökkeilyyn.

Mitä tänään tähän asti...

Olipa yö. Aivan kuin olisin elokuvissa ollut. Tai täydessä saarityön touhussa. Kyllä. Tuntui siltä, että unissani tein kaikki Selkäsaareen suunnitellut ja vielä suunnittelemattomat työt, tietääpä ainakin, mitä ensi kesänä vähintäänkin pitää tehdä - hyvä niin. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta kävi selväksi, että kohta on puettava työasu päälle ja lähdettävä lumihommiin. Taas kerran totesin, että kadunauraajat eivät näemmä osaa ajaa ensimmäistä ajoaan kuin yhteen suuntaan. Seurataan tilannetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Pöytäkalenterini uusi aukeama osoittaa, että tänään on Kemin kaupunginvaltuuston kokous, jonka todennäköisesti seuraan netistä. Keskiviikkona päivällä menen Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille hiusten leikkaamiseen ja täysparran siistimiseen. Perjantaina vien auton aamupäivällä katsastukseen. Tällä hetkellä ei näytä olevan muuta aktiviteettia viikolle. Yleensä lisää hommia siunaantuu ajan kuluessa. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta luin hetki sitten erään Helsingin Sanomien otsikon: Eräs suuri suomalainen ymmärsi Venäjän suunnan täydellisen kirkkaasti jo aikaa sitten... Kyllä - hän oli edesmennyt presidenttimme Mauno Koivisto. Jossakin vaiheessa, kun tulee joutilasta aikaa, otan tavoitteeksi lukea hänen kirjansa nimeltään Venäjän idea.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen puhdiskelimme, muistelimme myöhäisen aamuklahvittelun yhteydessä eilistä - hiukan poikkeuksellista - päivää, oikeastaan illansuuta. Minä kävin taidenäyttelyn avajaisissa Kemin kulttuurikeskuksessa ja vaimoni Aikamme naiset järjestämässä tilaisuudessa, jossa Veera esiintyi. Molemmat ihan mukavia tapahtumia... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tuskin tulia tänään. Tänään on tammikuun viimeinen viikonvaihde ja käännän pöytäkalenterista uuden aukeaman - ollaan jo helmikuulla. Tänään ei ole oikeastaan mitään erityistä tehtävää, ollaan vaan ja seurataan maailmanmenoa. Josko jotain myönteistä maailmalla tapahtuu.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin päivällä muun muassa seuraavaa Kemin taidemuseon taidenäyttelystä: Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Torsti Lehtisen esitelmää ei kuultu. Hän oli estynyt. Tilaisuus oli myös siirretty pieneen auditorioon. Tupa oli tupaten täynnä. Tiina Väreen esitelmä oli mielenkiintoinen, ei kahta sanaa. Paneelikeskustelua ei ollut, vaan taidemuseon tilassa kuvataiteilijat esittelivät teoksiaan ansiokkaasti... Minulla oli mahdollisuus jututtaa Tiina Värettä. Kyllä kannatti mennä paikan päälle kuullolle. Tuli muun muassa DISH-termi tutuksi. Taidemuseolla minua jututti useita henkilöitä, muun muassa entinen opettajakollega Ammattiopisto Lappiasta. Mukava juttuhetki. Vaimoni lähti hetki sitten Veeran musisointipaikalle. Tilaisuus on Aikamme Naisten järjestämä juttu...

Eduskuntavaalit 02.04.2023...

Eduskuntavaalit 02.04.2023... Päätin aikanaan, että en koske lähestyviin eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään. No toki sen verran että... Keskustan eduskuntavaalien ehdokkaat Lapin vaalipiirissä on nyt asetettu ja menemme vaaleja kohti täydellä 14 ehdokkaan ehdokaslistalla. Ehdokkaamme Lapin vaalipiirissä ovat siis: - Marko Heikkuri, operaattori, insinööri (AMK), Kemi - Susanna Junttila, johtaja, YTM, Rovaniemi - Toni Jänkälä, ylikonstaapeli, yrittäjä, Rovaniemi - Mauri Järnström, FM, opinto-ohjaaja, Oulu - Janne Kaisanlahti, OTM, kirkolliskokousedustaja, Kemijärvi - Katri Kulmuni, YTM, kansanedustaja, Tornio - Laura Lakso, YTM, projektipäällikkö, Pelkosenniemi - Tommi Lepojärvi, MMM, projektipäällikkö, Keminmaa - Markus Lohi, OTM, kansanedustaja, Rovaniemi - Mari-Anne Penttinen, agrologi, yrittäjä, Sodankylä - Olli Rainio, tradenomi, eduskunta-avustaja, Tornio - Mika Riipi, maakuntajohtaja, HTM, Sodankylä - Petteri Salmijärvi, liikunta- ja nuorisotoimenjohtaja, Salla - Paavo Väyrynen, valtiotieteen tohtori, Kemi Edellä olevista henkilöistä tunnen puolet, vaihtanut heidän kanssaan muutaman sanankin. Toinen puoli ehdokkaista on minulle tuiki tuntemattomia.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kevyen lumisateen alkaneen - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään loppuiltapäivästä ja illansuussa oli aikomus lähteä Kemin kulttuurikeskukseen pieninmuotoiseen esitelmätilaisuuteen ja taidenäyttelyn avajaisiin. Asiasta lyhyesti: Kemin taidemuseon näyttelyvuoden avaa Kuolemantanssi –niminen näyttely. Näyttelyn tuo Kemiin taiteilijaryhmä Kuolemattomat, joka koostuu viidestä kansainvälisesti tunnetusta nykytaiteilijasta. Taiteilijat ovat Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti. Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Näyttelykokonaisuus esitelmineen arkistaa mytologisoitua kuolemaa; murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden. Kuolemantanssi – Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti Kemin taidemuseossa 28.1. - 25.3.2023. Kaikille avoimet avajaiset lauantaina 28.1.2023 kello 15 alkaen Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa. Torsti Lehtisen ja Tiina Väreen esitelmät sekä paneelikeskustelu. Näyttelyyn tutustuminen klo 16.30-18. Vapaa pääsy. Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä etenee..

"No jo on komia pirssi!" totesi taannoin minulle täysin tuntematon henkilö...

"No jo on komia pirssi!" totesi taannoin minulle täysin tuntematon henkilö... Totta - olin pysäköinyt meidän MB 200 E vm. 1998 henkilöauton kadunvarteen tavoitteena katsella erään liikkeen näyteikkunaa. Yritin vaatimattomuuttani todeta, että tämä tällainen perusauto, tosin vähän ajettu ja kohtalaisen hyvällä pidolla koko tähänastisen elinkkaaren ollut. Totesin lisäksi, että ehkä tämänkuntoisia liikkuu teillä vähänlaisesti. "Ei liiku, sen verran minäkin tunnen automaailmaa. Tuolle varmasti löytyy ostaja." juttukaverini lisäsi. Totesin, että muun muassa Saksassa tämäntyyppiset - "yksikertaiset" - perusautot ovat kysyttyjä. Ostobuumi on kuulemma siirtynyt jopa Etelä-Suomeen. Niin - edellä mainittu auto katsastetaan viikon kuluttua Kemin Karjalahdella. Katsotaan, miten asia etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päätimme lähteä käväisemään alkuiltapäivästä merenjäällä ja kaupoilla. Otimme piikkikävelysauvat mukaan ja minä pistin vielä irtopiikkivarustuksen talvikenkiini. Sisäsataman tehdyltä luiskalta oli helppo mennä jäälle mutta... Kyllä oli niin kovaa ja liukasta jäätä, että piikkikengätkään eivät kunnolla pitäneet. Lunta ei ollut käytännössä ollenkaan. Sitä kyllä nyt kipeästi kaipaa. Ajelimme Lumilinna-alueelle. Vaimoni kävi tarkistamassa, että modernin potkukelkan voi vuokrata hintaa 2 euroa/2 tuntia. Nyt on merenjäällä potkukelkkakeli. Prismassa oli autonäyttely. Kun ei ole autontarvetta, en viitsinyt mennä myyntitykkiä jututtamaan. Kiistatta upeita menopelejä oli esillä. Niin uusia Volkkareita. Istuin käytävän penkille odottamaan vaimoni kauppakierrosta. Tällä kerralla oli yllättävän monta tuttua liikkeellä...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko vilahti niin kuin ennenkin. Tuntuu, että aina vaan nopeampaa tuo aika kuluu. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan tuntuisen, valoisan pakkasaamun läsnäolon. Katsellessani ympärilleni tuli tunne, että lunta on poikkeuksellisen vähän. Lumihanget ovat lauhojen sääjaksojen aikana "notkahtaneet". Varmaan asiaan löytyy varmuutta tilastoista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan tuttua puuhuoltoa. Pihalla ei oikeastaan ole mitään järkevää tekemistä, joten täytynee tyytyä joutenoloon. Katsotaan, miten tämä perjantaipäivä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Huomaan selailevani vanhasta tottumuksesta Kemin kaupungin kotisivuja, vaikka se nykytilanteessa ei aivan välttämätöntä olekaan. Lähinnä tarkoitan eri hallinto-osa-alueiden esityslistoja ja pöytäkirjoja. Hetki sitten silmäilin ensi maanantain eli 30.01.2023 Kemin kaupunginvaltuuston kokouksesn esityslistaa, jossa eräänä asiakohtana on Stora Enson Veitsiluodon asemakaavamuutos... Kaiken kaikkiaan laaja asiakokonaisuus liitteineen, joka tukee selkeästi Kemin kaupungin tavoitteita kyseisen alueen - Veitsiluodon saaren - nykyistä ja lähitulevaisuuden käyttömahdollisuutta. Liitteissä on runsaasti karttoja, jotka palauttavat ajatuksiini entiset ajat. Tuttuja karttoja ja tuttuja nimikkeitä. Toivotaan, että Veisiluodon saaren yli 100 vuotta kestänyt teollinen toiminta saa jatkossa uusia aluevaltauksia, joista on jo mediassa ollut ennakkotietoja. Puitteet ovat moneen toimintaan edelleenkin erinomaiset.

Mitä tänään tähän asti...

Nyt on passeli pakkasaamu. Eilinen liukkaus hiukan hellittää, mutta pääliittymään on pakko levittää aamupäivällä hiukan mursketta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamun lehtiä lukiessani aistin uuden kestoaiheen: Metsähallituksen Aalistunturin tuntumassa olevat metsähakkuut. Joutilaat hyväosaiset viherpiipertäjät olivat taas päässeet oikein Lapin Kansan etusivulle. Kyllä nyt kelpaa. Kohta alkaa taas hippasilla olo paikalle lähetettyjen virkavallan edustajien - poliisien - kanssa. Siitä saa hyviä videonpätkiä ja lisää otsikoita lehtiin. On tämä kummaa aikaa. Onneksi täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on rauhallista. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lauhan ilmanalan kotinurkissa. Tympeää! Tympeää siksi, että jalkakäytävät/tiet ovat taas - lämpötilan "sahatessa" - vaarallisen liukkaita. Nyt on olava varovaisia. Kannattaa pysytellä kotosalla, jos ei ole pakko liikkua... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut, koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään illansuussa on kokous. Tänään on havillista aikaa seurata hiukan tarkemmin maailmanmenoa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin. Kysyjä oli lukenut minun kirjoitukseni henkilökohtaisten palikoiden uudelleen järjestämisestä. "En toki vaan päätetyt luottamustehtävät hoidan asiallisesti sitoutuen ja uudetkin, mikäli sellaisia ilmaantuu." totesin kysyjälle. Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, osa - käytännössä pääosa - tämän vaalikauden luottamustehtävistäni siirtyi sote-kuvioiden myötä 01.01.2023 alkaen Lapin hyvinvointialueelle. Niitä ei tule ikävä, sillä lähes kahden ja puolen vaalikauden (noin kymmenen vuoden) työskentely Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, sittemmin perusturvalautakunnassa ja sen alaisessa jaostossa oli loppujen lopuksi raskasta aikaa. Käsiteltävät asiat olivat pääasiassa vaikeita ja vieläkin vaikeampia - mutta mielenkiintoisia. Mielestäni niistä selvittiin hyvällä porukalla ja erinomaisella yhteistyöllä. Tosin rahaa siinä paloi aika lailla. Ihmisistä pidettiin huolta. Toivottavasti jatkossakin... Nykyiset luottamustehtävät yhtä lukuun ottamatta ovat varajäsenyyksiä. Toisin sanoen yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani aistin mukan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Hyvä niin sillä huomenna jo sääennusteen mukaan on jo nollakeli - liukasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että päivemmällä käyn fiilistelemässä autolla tutun sightseeing-lenkin tai sitten en... Tällaisena päivänä olemme takavuosina usein lähteneet pistäytymään Selkäsaaressa. Nyt ei oikein hotseta, kun tietää murheellisen näyn olevan silmien edessä: Iso, myrskyn kaatama pihakuusi nojollaan päärakennuksen kattoa vasten. Se hoidetaan aikanaan lumien sulattua. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Kissa oli taas kierrellyt päärakennustamme - jälkiä lumessa. Onneksi niitä ei ole ollut liikkeellä samalla tavalla kuin takavuosina, jolloin keväällä lumien sulaessa tontti oli täynnä kissanpaskaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että käväisen fiilistelemässä pienen autolenkin päivemmällä. Pöytäkalenterin mukaan yksi kokous ylihuomenna keskiviikkona illansuussa ja lauantaina meillä on aikomus lähteä Kemin kulttuurikeskukseen taidenäyttelyyn liittyvää esitelmää kuuntelemaan ja avajaisiin... Pätkä taidemuseon infotekstiä: Kemin taidemuseon näyttelyvuoden avaa Kuolemantanssi –niminen näyttely. Näyttelyn tuo Kemiin taiteilijaryhmä Kuolemattomat, joka koostuu viidestä kansainvälisesti tunnetusta nykytaiteilijasta. Taiteilijat ovat Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti. Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Näyttelykokonaisuus esitelmineen arkistaa mytologisoitua kuolemaa; murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä...

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että käsin tiskatessa tulee miettineeksi jos vaikka mitä - tänäänkin hetki sitten. Olen myös toistamiseen kirjoittanut, että tapanani on ollut vuosikymmenien saatossa pistää henkilökohtaisia palikoita, toimintoja/tekemisiä välillä uuteen järjestykseen. On helppo luopua ja/tai vähentää aktiviteettia sellaisista asioista, jotka eivät ole itselle henki ja elämä ja joilla ei ole omaan elämään merkittävää taloudellista merkitystä. Muistelin tiskatessani uuden pöytäkalenterin jotakuinkin tyhjiä sivuja koko keväälle. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, minulla on käytännössä yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle ihan hyvin. Tyhjät sivut usein täyttyvät, mutta tällä kerralla ei todennäköisesti niin tapahdu. Mielenkiintoista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totean, että tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeäksi luokiteltavaa tekemistä. Lukuun ottamatta, että tyhjennämme päärakennuksen takkapesän tuhkat ja pistän sitten aikanaan iltapäivällä koivuklapit takkapesään ja tulet takkaan. Lueskelin aamukahvittelun yhteydessä uudestaan - ajatuksen kanssa - eilisestä Luppo-viikkoliitteestä metsään liittyvää asiaa. Maallikkona on vaikea ymmärtää pohjoisen Suomen, tässä tapauksessa Inarin alueen metsäkauppojen eräänlaista pattitilannetta. Niin sanotulla maalaisjärjellä olisi sielläkin kyllä käyttöä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin juuri hetki sitten televisiosta kanavalta 20 mielenkiintoisen ohjelman huippuauton suunnittelusta/valmistamisesta: LAMBORGHINI AVENTADOR 700 HV KIIHTYVYYS 0-100KM/H 2.9 SEKUNTIA HUIPPUNOPEUS 354 KM/H Niin - kävi mielessä edellisen elämäni eli opetustyön eräs mielenkiintoinen tapahtuma. Siihen maailman aikaan ammattiaineiden opettajalle tuli opetettavaksi muun muassa ympäristöasioita, siihen liittyi pieni ripaus myös tuotesuunnittelua. Irrottelimme monenlaisilla asioilla. Pohdiskelimme esimerkiksi, minkälainen monipuolisen auton meidän olosuhteissamme pitäisi olla... Kerroin oman näkemykseni ja piirsin sen useassa eri vaiheessa liitutaululle. Mahdollisesti joku entisistä oppilaistani muistaa esitykseni. Todettakoon, että sellaisia autoja ei vieläkään valmisteta. Eräs nimeltä mainitsematon automerkki on lähestynyt asiaa. Ideana oli se, että autoon voidaan korin osia vaihtaa "kotikonstein" ja muokata sitä kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan... Muistaakseni taulupiirroksessani käytin Saab 90-autoa peruslähtökohtana.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sumuisen ilmanalan, joka näyttää pikku hiljaa toki kirkastuvan. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties tyhjennämme päärakennuksen takkapesän kertyneestä tuhkasta tai viimeistään huomenna. Metsäasiat näyttävät olevan lehtien vakioaiheita, on asiantuntijaa ja "asiantuntijaa". Pohjoisessa paliskunnat näyttävät olevan, ovat vuosia/vuosikymmeniä olleet, järkevien hakkuiden jarrumiehinä. Ei riitä, että etelän joutilaat, hyväosaiset viherpiipertäjät käyvät täällä pohjoisessakin "sauhuamassa" milloin missäkin. Keskustelimme kahvittelun yhteydessä meidän tulevista "hakkuista" Selkäsaaressa eli muutaman kuusen ja koivun kaatamisesta polttopuiksi. Olemme luonnollisesti valmiita maksamaan puiden kaadosta, karsimisesta ja katkomisesta. Pilkkomisen ja saaresta kotiin tuomisen hoidamme itse - ajan kanssa... Oli niin tai näin, tänäänkään ei taida olla mitään erityisen tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamunlehteäa kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytpakkasaamun läsnäolon. Tuttu kävelijä Valtakadulta näytti olevan liikkeellä - pitkästä aikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. "Eikö teilläkin ollut aikanaan vanhassa rakennuksessa pieni takka?" vaimoni kysyi aamukahvittelun yhteydessä. "Kyllä oli "salin puolella" samassa piipussa keittiöhellan kanssa ja toisessa päässä rakennusta perinteinen kakluuni." totesin ja lisäsin:"Takka muurattiin umpeen, kakluuni poistettiin/piippu purettiin, siirryttiin öljykamiinalämmitykseen ja myöhemmin suorasähkölämmitykseen." Öljylämmitykseen liittyvä, Kemin ammattikoulun levyseppähitsaaja-linjalla tehty öljysäiliö oli vielä tontilla tullessamme paluumuuttajina takaisin Kemiiin 1980-luvun alkupuolella... Niin - tänä päivänä ei pitäisi olla mitään erikoista tehtävää. Annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumisenleudon pakkasaamun läsnäolon. Aikamoiset mällit on taas liittymissä katuaurauksen jäljiltä. Auramies voisi välillä ajella toiseenkin suuntaan ensiajonsa. Se tietää perinteisten aamutoimien jälkeen lumihommiin lähtöä. Sitähän se mökkiläisen elämä tähän vuodenaikaan pääsääntöisesti on... Oikeastaan tänäänkään ei ole mitään erityistä muuta tehtävää. Takaraivossa kävi ajatus kommenteistani. Olen usein kirjoittanut, että en lörpöttele puhelimessa. Se ei tietenkään tarkoita sitä ettei minulle voi soittaa, jos on asiaa. Tuttuihin numeroihin yleensä toki vastaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä... Ei siitä niin kovin pitkää aikaa ole, kun kävelin kotoa Suhosen kaupan ja leipomon ohi radan yli reppu selässä Ritikan kansakouluun... Ei siitäkään, kun uudella, Haaparannalta ostetulla Rambler-merkkisellä punaisella pyörällä ajalin kotoa Sysimön kautta oppikouluaikana Kemin keskustaan Kemin lyseolle... Ei oikeastaan siitäkään, kun ajelin hopeanharmaalla Cresent-merkkisellä polkupyörällä Kemin keskustaan kirkkoa vastapäätä olleeseen tekuun... Ei siitäkään, kun vastavihittyinä muutimme Tampereelle - minä opiskelemaan Tampereen Teknilliseen Oppilaitokseen ja ja vaimoni Tampellan konepajan sairauskassaan töihin... Ei totta vie siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja minä - Tampereelta takaisin Kemiin - minä tekun päätoimiseksi tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme Kaakkois-Suomeen Imatralle työn perässä - minä Imatran ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja tekun tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja Timo sekä minä - Lappeenrantaan/Taipalsaaren Saimaanharjulle - minä Lappeenrannan ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan... Ei siitäkään, kun palasimme taas takaisin Kemiin tälle paikalle, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö on viljellyt maata ja johon rakensimme omakotitalon - minä Kemin ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja vähin tekun tuntiopettajaksi... Kemiin tulon jälkeen meidän - poikiemme ja vaimoni sekä minun - aika on käsitykseni mukaan kulunut kiivaasti. Aivan liian nopeasti. On monia tapahtumia, joita ei mielellään muistele, mutta on myös paljon todella myönteisiä tapahtumia, joita ainakin sitten vanhana on mukava muistella. Niin - olemme tälläkin paikalla jo asuneet yli neljäkymmentä vuotta. Se ei ole vähän sekään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin säätiedoitusten taas pitäneen paikkansa. Nollakelin lunta satelee. Voi olla, että päivemmällä käväisen fiilistelemässä pihalla - ainakin pääliittymässä - lapion ja lumikolan kanssa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Oikeasti tänäänkään ei ole mitään tärkeää tekemistä, ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan...

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan - lauloi taannoin kuuluisa ja tunnettu virolainen miesartisti Georg Ots... Pätkä Wikipediatekstiä: Muuttuvat laulut on Rauno Lehtisen säveltämä ja Tuula Valkaman sanoittama musiikkikappale vuodelta 1970. Laulu tehtiin erityisesti virolaiselle Georg Otsille, josta oli 1950-luvun jälkipuoliskolla tullut Suomessa suosittu suomenkielisillä levytyksillään kuten ”Saarenmaan valssi” ja ”Kalastajan laulu”. ”Muuttuvien laulujen” muita levyttäjiä ovat Solistiyhtye Liisa (instrumentaaliversio, 1972), Tapani Kansa (1982), Jaakko Ryhänen (1992) ja Sakari Kuosmanen (1999). Lehtinen ja Valkama kirjoittivat slaavilaisvaikutteisen laulun eräänä sunnuntaina Musiikki-Fazerin tiloissa vähän ennen kuin Georg Ots oli tulossa jälleen Suomeen levyttämään. He tekivät laulusta sanoitukseltaan valtavirrasta poikkeavan: kun 1960-luvun lopun poliittisessa ilmastossa laulut vaativat yleensä muutosta muilta ihmisiltä ja koko yhteiskunnalta, ”Muuttuvat laulut” katsoo asioita hieman yleisemmältä tasolta ja ehdottaa kaikille muutosta yhteisymmärryksen suuntaan. Muuttuvat laulut sanoitus: Muuttuvat laulut vuosien mennen Aika pois paljonkin vie Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan Voi viedä huomispäivän tie On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa Jos etsii päivää kirkkaampaa Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa Toistanne ymmärtäkää On täällä jokainen vain tämän kerran Sä siksi etsi ystävää Siis katso huomiseen, se uusi onhan Se tuokoon kaiken lauluineen Onko niin: on paras eessä päin Toivon näin mä mielessäin Vai onko niin: tie ei vie huomiseen Kaikki jää vain ennalleen Muuttuvat laulut vuosien mennen Aika pois paljonkin vie Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan Voi viedä huomispäivän tie Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa Ja löytää uuden ihmisen Niin - kyllä viime vuosina on pakostakin joutunut miettimään ihmisen raadollisuutta. Tunnustan, että en ole sitä ymmärtänyt, tuskin koskaan ymmärränkään...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani aistin kevytpakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että aamupäivän aikana luon päärakennuksen terassilta lumia vähemmäksi - joutessani. Alan tekemään kevättä... Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käväisin hetki sitten joutessani katselemassa Huutokaupat.com - sivuja. Kyllä on paljon mielenkiintoista huudettavaa... Yksi mielenkiintoisimmista on Sauvo-talo (entinen Kemin työväentalo), joka on toistamiseen huudettavissa/ostettavissa. Komea, ryhdikäs ja monipuolinen rakennus, joka on kaukolämmössä omalla 3576 m2 liiketontilla. 5-kerroksisen rakennuksen kokonaispinta-ala on 4300 m2. Rakennus on valmistunut alunperin vuonna 1955 ja siihen on tehty perusparannus vuonna 1998. Vuonna 2019 tehdyn kuntoarvion mukaan rakennuksen kunto on tyydyttävä. Rakennus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja siinä on ollut monipuolista toimintaa vuosikymmenien saatossa. Toivottavasti sille löytyy uusi, arvoisensa käyttötarkoitus. Yksi kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Uusi viikko alkanut ja pöytäkalenteri on tyhjä - hyvä niin...

Uusi viikko alkanut ja pöytäkalenteri on tyhjä - hyvä niin... Näyttää olevan solskekelipäivä tänään. Jos ei ole aivan pakko lähteä autolla liikkeelle, se kannattaa jättää tekemättä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään eikä pöytäkalenterin mukaan koko viikolla ole mitään tärkeää tekemistä. Tämä sopii kyllä minulle. Katsotaan nyt kuitenkin, miten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivällä hiukan puuhuoltoa. Voi olla, että pitkästä aikaa ajelen huvia eli teen eräänlaisen sightseeing lenkin lähiympäristössä. Muun muassa Rovan alueella en ole ajellut vähään aikaan. Kukaties jossakin vaiheessa kirjoitan "rautalankamallin" - kertauksena - Selkäsaaren saarimökistämme, rantaväyläruoppauksista ja laituriasiasta, jotka tavallaan kaikki liittyvät Selkäsaaren ympärivuotiseen virkistys- ja matkailukäyttöön. Katsotaan nyt aluksi, miten tämä tammikuinen sunnuntaipäivä etenee...

Äkkiottonen on mielenkiintoinen, kiehtova sana - kyllä...

Äkkiottonen on mielenkiintoinen, kiehtova sana - kyllä. Sana - tosiottonen liippaa aika läheltä. "Se on niin äkkiottonen." olen kuullut silloin tällöin sanottavan. Olen törmännyt tämäntyyppisiin ihmisiin tämän tästä. Ihmisiin, jotka sanoa tölväisevät näkemyksensä asiasta kuin asiasta ennen kuin ovat asiaa edes pinnallisesti, puhumattakaan syvällisesti pohtineet. He ovat niitä nykyajan besserwissereitä, havaintojeni mukaan oikeita supernarsisteja, joilla minä-sana on tuttuakin tutumpaa kauraa. Heitä näyttää esiintyvän paljon muun muassa politiikan kentällä eri toimintatasoilla. Niin - meitä on joka lähtöön ja asemillekin näyttää osa jäävän. Toisaalta onneksi näin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin lauhan talvisään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen - olin jo eilen asiaan alustavasti varustautunut - kiinnitin saunan kaiteisiin yhden vaakatason tukilaudan. Vaimoni avustuksella. Kyllä yksi käsipari on joskus tosi tarpeellinen. Niin - kaidetta ruuvaillessani kävi mielessä ajatukset loppuvuodesta vuonna 1982. Istuskelimme saunan lauteilla vastavalmistuneen rakennuksen rakennusvalvojan, sittemmin edesmenneen kalakaverini kanssa. Hän totesi: "Kyllä sinun on ensi tilassa tehtävä kunnon kaiteet ettei kukaan kömyä päin kiuasta." Ne tein pääosin ruuvikiinnityksillä, jos on jossakin vaiheessa tarvetta purkaa. Ei ole ainakaan toistaiseksi, mutta tuo jalkatuki jäi laittamatta. Se on laitettu, vielähän tuon ehti... Oikeastaan tälle päivälle ei ole mitään muita suunnitelmia. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

"Et kai sinä aio saaritontteja ihan paljaaksi parturoida?" minulta kysyttiin...

"Et kai sinä aio saaritontteja ihan paljaaksi parturoida?" minulta kysyttiin... Niin - kysyjä oli lueskellut meidän ensi kesän polttopuuhankinnoista. "Ei toki muutama kuusi ja muutama koivu on tarkoitus kaataa, karsia, katkoa ja pilkkoa klapeiksi. Ei sen kummempaa." totesin. Meidän niin sanotut maisemanhoidolliset toimenpiteet eivät juuri näy tonteilla. Todennäköisesti kuusien paksuimmat oksat katkon tulistelupaikalle polttopuiksi ja saunapuiksi. Ovat "kuumia" puita niin kuin edesmennyt kirvesmiehemme asian ilmaisi. Yksi iso, myrskyn kaatama kuusi odottaa jo jatkotoimenpiteitä. Jos aktiviteettia kesällä riittää, jatkamme Kemin kaupungin omistaman RT-tontin - rannimmaisen tontin - pusikoiden siistimistä. Risut poltamme ison rantakiven kupeessa olevalla tulistelupaikalla - sopivalla ilmalla...

Se on taas perjantai ja lisäksi 13. päivä - kyllä...

Se on taas perjantai ja lisäksi 13. päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin lauhan talvipäivän lähestymisen. Tiet ovat varmaankin liukkaat. Muistelin muun muassa eilistä ajamista kaupungin keskusta illansuussa kotiin. Koskaan ei ole auton kojelaudan keltainen luistoneston hälytysvalo niin tiuhaan vilahdellut. Tänään ei ole tietääkseni pakollista ajelua... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin talvisen nollakelin läsnäolon. Nytkö ne lämpötilat alkavat "sahaamaan"? Oli niin tai näin, jätän tänään päärakennuksen takkalämmityksen väliin. Aamukahvittelun yhteydessä kerroin vaimolleni, että yritän olla kirjoittamatta lähikuukausina ainakin kahdesta asiasta: Ukrainan sodasta ja Suomen lähestyvistä eduskuntavaaleista. Yritän keskittyä sellaisiin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Toki edellä mainittuja ei voi olla seuraamatta, kun ne työntyvät joka puolelta median välityksellä. Tänään illansuussa on pitkästä aikaa jotain uutta, kirjoitan siitä myöhemmin, mikäli katson sen tarpeelliseksi. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee... Niin - ainakin sen verran, että käytän nykyistä ympärivuotisautoamme tankilla. Edellinen kerta näyttää olevan 05.12.2022, joten aika vähäisiä nuo ajomme ovat nykyään. Autoon liittyvänä ensi kuussa käytän sen katsastuksessa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kerrattakoon taas kerran, että olen seurannut Ukrainan tilannetta vuodesta 2014 alkaen. Tietolähteitäni ovat olleet pääasiassa Yle, Helsingin Sanomat, Lapin Kansa, Ilta Sanomat, Iltalehti, Tekniikka&Talous, Kauppalehti, Tass, jne. ... Olen saanut mielestäni riittävästi tietoa meneillään olevasta murheellisesta sotaprosessista, joka torstaina 24.02.2022 siirtyi aivan toiselle tasolle. Olen kirjoittanut kommentteja ja lainannut kommentein satoja tekstejä. Yritän poisoppia sen. Yritän olla kirjoittamatta asiasta tai jos kirjoitan niin erittäin valikoidusti. Toistaiseksi Ukrainasta ei ole - vankien vaihtoa lukuun ottamatta - kuulunut moniakaan myönteisiä uutisia. Odotan edelleen Krimin niemimaan takaisin valtaamista. Siihen liittyvänä Kertsin salmen ylittävän sillan tuhoamista - aluksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Hiukan lumitöitä myös tiedossa päivemmällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan kohtapuolin hiukan puuhuoltoa. Olin taas opetustyössä - viime yönä unessani - kerroin esimiehelleni, että olen jo kolme vuotta sitten saavuttanut eläkeiän ja vielä olen täällä täysillä töissä. Kerroin antavani tilaa tämän kevään jälkeen nuorille. Esimieheni totesi:"Älähän nyt, kyllä sinua tarvitaan ja mistä me nyt tähän hätään saadaan sijainen." Niin muistutettakoon, että olen jäänyt eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta lokakuussa 2008. Kukaties nuo edellä mainitut unet hiipivät ajatuksiin näistä luottamustehtävistä. Meni ja tiedä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Vakavaa aamupohdiskelua - kyllä...

Tämän aamun Lapin Kansa-lehteä lukiessani kävi mielessä valittujen luottamushenkilöiden vastuut eri konserniyhtiöissä. Otin esiin Kemin kaupungin uuden konserniohjeen ja siitä luettelonomaisesti Kemin kaupungin määräysvallassa olevat yhteisöt eli tytäryhteisöt ja muut kytkökset... Konserniohje koskee kaupunkia ja sen tytäryhteisöjä sekä näiden tytäryhteisöjä. Osakkuusyhteisöissä kaupungin edustajien tulee pyrkiä siihen, että kaupungin konserniohjeen periaatteita noudatetaan myös näissä yhteisöissä. Kaupunkikonserniin kuuluvat tytäryhteisöt, joihin kaupungilla on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n tarkoittama määräysvalta. Kaupunkikonserniin kuuluvat seuraavat kaupungin määräysvallassa olevat yhteisöt eli tytäryhteisöt: Kemin Energia ja Vesi Oy Kemin Satama Oy Kiinteistö Oy Itätuuli * Ritikan Lämpö Oy * Kiinteistö Oy Merilänkulma Kemiläisten Vanhusten Asuntosäätiö * Kiinteistö Oy Kiveliönkoti Kemin Teollisuuskylä Oy Kiinteistö Oy Kemin Kauppapuisto Kemin Matkailu Oy * Kiinteistö Oy Kemin Matkailu * Sea Kemi Oy Kemin Keilatalo Oy Perämeren Jäähalli Oy Kemin Digipolis Oy Tietotalo Oy Kemin Sotainvalidien Palvelutalosäätiö Osakkuusyhteisöllä tarkoitetaan kirjanpitolain 1 luvun 7 ja 8 §:ien tarkoittamaa omistusyhteysyritystä ja osakkuusyritystä. Kaupungin osakkuusyhteisöjä ovat seuraavat yhteisöt: Meri-Lapin Vesi Oy Perämeren Jätehuolto Oy Säätiöt, joissa Kemin kaupunki on mukana Lounais-Lapin Ajoharjoitteluratasäätiö Meri-Lapin Työhönvalmennussäätiö Kulttuuri- ja tiedesäätiö Kemi 2000 Niin - edellä olevaan on pakko todeta, että "rönsyä" on ihan nokko. Liekö kaikki loppujen lopuksi tarpeellista...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta olen kertonut olevani kirjoittamatta lähestyvistä eduskuntavaaleista. Olen niistä "sauhunnut" jo ihan riittävästi mutta... Luin hetki sitten lööpistä: IS:n vaalitentti: SDP, vihreät ja vasemmistoliitto eivät suostu samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Kannatusmittausten suurin puolue kokoomus pitää hallitusovea auki eri suuntiin. Niin - hallituspohja on siten lähes "kirkossa kuulutettu", mutta kyllä kai nuo 02.04.2023 eduskuntavaalit on kuitenkin pakko pitää, jotta nuo 200 napinpainajaa saadaan valituksi. Niin - hallituspohja? Olisiko mitään seuraava: Kokoomus, SDP, Keskusta, Ruotsalainen kansapuolue ja Kristilliset.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivällä hoitelen Pikkupuolen puuhuoltoa viemällä sinne kaksi-kolme ahkiollista koivuklapeja lämpenemään. Mahdollisesti myös piha-alueella lumihommia. Siinäpä sitä onkin työntouhua ihan nokko. Yritän poisoppia kirjoittamisen muun muassa Ukrainassa käytävästä Venäjän aiheuttamasta kansanmurhasta sekä Suomen lähestyvistä eduskuntavaaleista. Ne ovat asioita, joihin kirjoittamiseni eivät vaikuta millään tavalla. Yritän keskittyä asioihin, joihin voin henkilökohtaisesti vaikuttaa. Niitä on loppujen lopuksi aika vähän. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

On se ryötti hyvää, sanoisi kauan sitten edesmennyt katunaapurimme...

On se ryötti hyvää, sanoisi kauan sitten edesmennyt katunaapurimme... Niin mikä? Leivinuunissa paistettu/haudutettu leipäkuorella varustettu ahvenkukko. Kyllä. Sitä syö pitkään ja se on kertakaikkisen ruokaisaa. Saattaa olla, että ensi kesänä katiskat ovat enemmän vedessä kuin viime kesinä. Kukaties aina silloin tällöin "mainostamaani" ekokalastusta - jigiongintaa ja kesäpilkkimistä - tulee harrastettua enemmänkin, kun Joulupukki toi uusia vermeitä. Kyllä se Joulupukki kaiken tietää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön mutta aikaisen heräämisen ja aamukahvittelun jälkeen pihalle. Etupihan lapioimiseen/kolaamiseen vierähti aikaa kolme varttia. Lunta sataa tuulen kanssa vähin koko ajan lisää. Viime viikolla sähkölietemme alkoi osoittaa vanhenemisen merkkejä lähinnä uunivastusten osalta. Ensimmäistä kertaa emme alkaneet kyselemään lieden korjaamista. Tänään asennetaan uusi, perinteinen 60 cm leveä UPO-liesi vanhan tilalle. Loppuiltapäivästä on lumihommia odotettavissa lisää. Kukaties lumilinkohommia. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Ensimmäinen Selkäsaarikäynti oli tänään sunnuntaina 08.01.2023 pääasiassa aamupäivällä. Ensimmäinen käynti on perinteisesti pikakäynti. Käymme lähinnä toteamassa, että kaikki on kunnossa. Vuodesta 2011 lähtien kaikki on ollut kunnossa, mutta tänään mökillä odotti yllätys. Mökin pohjoispuolen pihaterassin kulmassa ollut iso kuusi oli kaatunut mökin päälle. Jäljistä päätellen kaatuminen oli tapahtunut hitaasti, ei rytkäyttämällä. Sadevesikouru oli hiukan liikahtanut. Muut mahdolliset vauriot - huopakaton rikkoutuminen - selviää aikanaan, kun kuusi poistetaan >karsitaan, katkotaan/pätkitään polttopuumittaan... Lapioin lumet itään päin avautuvalta niin sanotulta Siniseltä terassilta, josko joku ohi hiihtelevä käy evästelemässä. Muuten ihan mukava reissu, tosin ilma oli turhan rankan puoleinen. Onneksi otin kännykkäkuvia menomatkalla, sillä pois tullessamme oli aika myräkkä. Välillä ei näkynyt sisäsataman rantaa ollenkaan. Yksi pilkkijä ja muutama moottorikelkkailija oli liikkeellä. Ei ollut vielä sen vertaa lunta, että kaupungin miehet pääsisivät latuja jäälle tekemään. Niin tuota kuusta ei ollut tarkoitus alkukesästä kaataa. Näkymä terassilta merelle avartui kummasti. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn aamun tunteina pohdiskelemme aamupäivällä Selkäsaareen lähtemistä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Jos saareen lähdemme, koivuklapit ehtivät palaa hiilloksille ja saa piipun peltiä pienemmälle ettei lämpö karkaa "harakoille". Aloimme valmistautua saareen lähtöön. Ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Menemme ilmeisesti sisäsatamasta jäälle ja siitä köpöttelemme suoraan saaren pohjoisrantaan ja nousemme ylös mökille... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen vilkaisin keittiön ikkunasta pakkaslukemia, -15 astetta Celsiusta. Kaunis ja tyyni pakkasaamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen laitoin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja käyn myöhemmin hakemassa taas korillisen puita sisälle lämpenemään. Päätimme eilen varustautua ahvenkukon tekemiseen ottamalla muutaman pikku pussin ahvenia kodinhoitohuoneen pakastimesta sulamaan. Kalankäsittelyä tiedossa. Lähden kohtapuolin pistämään Pikkupuolen leivinuuniin tulet - pitkästä aikaa. Päivemmällä käymme katselemassa liesiasioita ja selvittämässä asennusta. Tänään ei ole oikeastaan mitään muuta erityistä tehtävää. Katsotaan, miten päivä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Alla oleva otsikko vilahti hetki sitten näkökentässäni: Ranskassa on astunut voimaan laki, joka kieltää kännyköiden ja tablettien käytön koulussa kaikissa tilanteissa, myös välitunneilla ja ruokatunneilla. Laki astuu voimaan syyskuussa 2018, kun Ranskassa alkavat koulut kesälomien jälkeen. Niin - en tiedä, mikä on tämän hetken tilanne Ranskassa tuskin ihan edellisen kaltainen, mutta otsikko sai minut muistelemaan edellistä elämääni eli amatillisen sektorin opetustyötä sekä järjestötyötä opetus- ja insinöörisektorilla. Lyhyesti: Olin Ammatillisten Oppilaitosetn Opettajien (AOO) hallitusjäsenenä 1990-luvun loppupuolella. Yhdistyksen hallitus ja valitut aktiivijäsenet tekivät vuosittain vajaan viikon pituisen opintomatkan tutustuen eri maiden ammatilliseen koulutukseen. Saadakseen uusia virikkeitä edunvalvontatoimintaan. Minun ensimmäinen opintomatkani oli Ranskassa, Pariisissa. Ensimmäistä kertaa matkalla ollut hallitusjäsen velvoitettiin tekemään matkakertomus. Minä tein sen tunnollisesti. Mikäli oikein muistan, sitä myönteisesti "puhuteltiin" liian pitkänä ja seikkaperäisenä. Oli niin tai näin, mutta eräs tutustumiskäynti jäi erityisesti mieleeni. Siihen maailman aikaan Suomessa tuskailtiin tietotekniikkalaitteiden huolimattomasta ja leväperäisestä käsittelystä ammatillisissa oppilaitoksissa. Tutustumiskäynnin kohteessa olevassa oppilaitoksessa jokaisessa tietokoneluokassa jokainen oppilas kuittasi hallintaan ottamansa tietokoneen - "ruutuvihkoon". Jokainen oppilas velvoitettiin ilmoittamaan mahdolliset viat laitteessaan. Yksinkertainen kontrolli, joka saamamme tiedon mukaan toimi, ei ongelmia. Samalla totesimme kyseisessä oppilaitoksessa olevan jo silloin tehokas kameravalvonta myös välituntitiloissa ja piha-alueella. Pienenä yksityiskohtana, kevennyksenä todettakoon/kirjoitettakoon, että ensimmäisen yön jälkeen minulta kysyttiin:"Saitko nukutuksi?" Hiukan kysymystä ihmetellen totesin:"Kyllä. Nukuin kuin tukki." Sain kuulla, että kämppäkaverini oli tunnettu erikoisen kovasta kuorsauksesta. Minua se ei häirinnyt...

Valta turmelee - kyllä...

Valta turmelee - kyllä... 75+ - ikäisenä olen vuosikymmeniä havainnut, että valta turmelee. Olen jopa tavannutkin monia sellaisia henkilöitä, joihin kyseinen toteamus on paikallaan. Vallan kahvaan päästyään monista tulee sietämättömän itsekkäitä ja ylimielisiä. He luulevat olevansa korvaamattomia. Sitä esiintyy politiikassa paikallistasolla, aluetasolla ja valtakunnan tasolla. Onneksi demokratiassa meille äänestäjille annetaan mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Valitettavasti monissa vaaleissa puolue nimeltään Nukkuvat on vuodesta toiseen suurin vaikuttaja/epävaikuttaja. Diktatuurissa tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole, se on nähty monesti. Tämä on juuri tällä hetkellä näkyvissä itänaapurissamme Venäjällä. Miten on mahdollista, että yhden henkilön peukalon alla on niin paljon valtaa? Se on käsittämätöntä, sitä ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää. Onneksi näin ei jatku enää pitkään. Jonkinasteinen herääminen venäläisten keskuudessa on pakostakin edessä. Tuskin siihen vallankumousta tarvitaan, mutta Venäjän nykyhallinto ajaa koko maan pysyvään taantumaan. Venäjästä tulee hylkiövaltio vuosikymmeniksi, mikäli valta ei vaihdu - parempaan... Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Ulkona -17 astetta pakkasta ja tyyntä. Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on rauhallista. On Loppiainan. Pätkä Wikipediatekstiä: Loppiainen (myös teofania tai epifania (kreik. Θεοφάνια)) on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on yleinen vapaapäivä Suomessa. Suomessa loppiainen oli vuosina 1973–1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta. Joissakin maissa loppiaista on vietetty 1970-luvulta alkaen tammikuun ensimmäistä päivää seuraavana sunnuntaina. Juhlan merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa. Aamukahvittelun yhteydessä pohdiskelimme, josko huomenna lähtisimme käväisenmään ensimmäistä kertaa tälle talvelle Selkäsaaressa. Katsotaan nyt, miten tämä päivä etenee...

Taas kerran - joka vanhoja muistelee, sitä...

Taas kerran - joka vanhoja muistelee, sitä... Kävi jo eilen mielessä edesmenneen kalakaverini pohdiskelut, tuskailut 1980-luvulla. Hän totesi muun muassa: "On se kumma, kun on päässyt mielihyvän tunnossaan ajattelemaan, että nyt ei ole mitään suurempia menoja, rahanmenoja edessä, niin johan kolahtaa." Kyllä se näin on näinäkin päivinä. Kodinkoneet ovat yksi ongelmapiste. Niille on tarkkaa laskettu toiminta-aika eikä niitä pääsääntöisesti kannata korjauttaa. Meillä eilen keittiön liesi alkoi käyttäytyä kummallisesti. Uunin vastukset repsahtivat alas ja näyttivät hehkuvan/"säkenöivän" ja uunin valolamppukin vilkutteli. Saimme pizzan paistetuksi, mutta uuni oli pistettävä pois päältä jäähtymään. Tänään aamulla uunin kattoa/vastuksia katsellessani oli pakko todeta. että en ainakaan minä tuolle mitään voi tehdä. Kävimme parissa paikallisessa liikkeessä alustavasti katselemassa perusliesiä. Niitä löytyy joka lähtöön. Ensi viikolla ilmeisesti on edessä uuden lieden hankinta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa, viikkoliiten Luppo ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin mukavan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tuo perjantain Loppiainen oli minulta jostain syystä jäänyt huomioimatta. Lähdemme tänään aamupäivällä kaupoille ja iltapäivällä vielä asioille. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... "On se Luojan lykky, että sinusta ei tullut tosi poliitikkoa!" minulle sanottiin. "Olen samaa mieltä. Neljän vuoden pätkätyö ei olisi erityisen houkutteleva." totesin. Niin - keskustelumme liittyi luonnollisesti lähestyviin eduskuntavaaleihin, joissa ehdokasasettelu alkaa olla viimeistelyä vailla. Kävi mielessä vaatimattoman kuntapolitiikkaurani alkuajat. Torniolainen kansanedustaja Hannes Manninen kävi psyykkaamassa kemiläisiä keskustalaisia nykyisen OP Kemin Seutu-kokoustiloissa. Silloinkin tavoitteena oli löytää Kemistä potentiaalinen keskustalainen kansanedustajaehdokas lähestyviin eduskuntavaaleihin. Hannes puhui tyylilleen ominaisesti - vakuuttavasti. On pakko tunnustaa, että minullakin kävi takaraivossa ajatus, josko minäkin. Tämä tapahtui yli 20 vuotta sitten. Se olisi tosin vaatinut luonnollisesti puolueeseen liittymisen ja tukevan tukon riihikuivaa rahaa. Muistaakseni tuolla kierroksella Kemistä ei löytynyt ehdokasta - myöhemmin kylläkin.

Mukava talvinen pakkasaamu - kyllä...

Mukava talvinen pakkasaamu - kyllä... Vilkaisin ulkolämpämittaria, se osoitti -12 astetta Celsiusta. Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani tunne oli juuri edellisen kaltainen. Muuten - tällä viikolla Lounais-Lappi-lehti jaetaan ensimmäistä kertaa vasta torstaina. Tänään lopuiltapäivästä tulee edelleen Kotikulmilta-lehti. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tälle päivälle ei ole mitään erityisen tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Politiikan kovaa peliä eri tasoilla - kyllä...

Politiikan kovaa peliä eri tasoilla - kyllä... Olen uteliaisuuttani seurannut Yhdysvaltojen politiikkaa Ylen sivuilta. Tänään Yhdysvaltain politiikassa on tiedossa tapahtumarikas päivä. Alkuillasta Suomen aikaa maan kongressi avaa istuntokautensa viime marraskuun vaalitulosten luomassa uudessa tilanteessa. Demokraateilla on pieni enemmistö kongressin ylähuoneessa senaatissa. Republikaaneilla on puolestaan niukka enemmistö kongressin alahuoneessa edustajainhuoneessa. Katseet kohdistuvat edustajainhuoneeseen, joka aloittaa istuntokautensa uuden puhemiehen valinnan jälkeen. Näyttää siltä, että puhemiehen valinta ei olekaan ihan läpihuutojuttu. Peli on äärimmäisen kovaa... Sain amerikkalaisten politiikantekoon tuntumaa kirjasta Luvattu maa, jossa entinen presidentti Barack Obama kuvaa sitä mielestäni ansiokkaasti. Ostin kyseisen - kerran luetun - kirjan edullisesti pari vuotta sitten Keskustan Kemin ryhmäkaverilta Eero Tuokilalta. Peli oli silloinkin kirjoittajan mukaan äärimmäisen kovaa ja monisäikeistä... Kovaa se on Suomessakin, Kemissäkin. Kuntavaalien jälkeen eri poliittiset ryhmät käyvät keskenään ja oman ryhmän sisällä vääntöä tärkeimmistä vaikuttamispaikoista. Kaikki eivät ole valintoihin tyytyväisiä. Omat toiveet eivät välttämättä mene aina läpi. Tänä vuonna saavumme vaalikauden "puolenmatkan krouviin". Silloin on mahdollisuus tehtäväjakoa tarkistaa, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen, talvisen pakkaspäivän tulon. Postilaatikossa oli Lapin Kansan lisäksi Työkansa Sanomat - tilaamatta ja pyytämättä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen puita puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Nyt ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Itse asiassa kuultuna: Timo Airaksinen - kyllä...

Itse asiassa kuultuna: Timo Airaksinen - kyllä... Vaimoni huikkasi minua katselemaan alla olevan ohjelman TV 1:stä. Mielenkiintoinen haastattelu. Rento tyyppi, kohta liiankin rento, alkaa uskottavuutta jo horjuttamaan. Oli niin tai näin, kannatti katsoa. 56 min Timo Airaksinen, filosofi, kyyninen realisti, tietokirjailija. Maailmalla Airaksinen tunnetaan merkittävänä filosofian tutkijana. Arvofilosofin tärkein arvo on vapaus. Haastattelijana Juho-Pekka Rantala. julkaistu ma 26.12.2022 katselukerrat 16475 Näytä lisää

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta olen päivityttänyt atk-liikkeessä vanhan lähes käyttämättömän läppärin. Hain sen loppuiltapäivästä ja samalla reissulla käväisin Hahtisaaressa ja sisäsatamassa. Molemmista pääsee merenjäälle niin halutessaan. Ensimmäinen käynti talvella Selkäsaaressa on aikaisempina vuosina toteutunut näihin aikoihin. Pientä kertausta: Selkäsaaren pohjoispäätyyn ympärivuotiseen käyttöön soveltuva saarimökki rakennettiin pääasiassa vuosina 2011-2013. Kotipoukamaan tulevaa väylää on ruoppautettu kevättalvella 2013 ja 2020. Alkukesästä 2020 tehtiin perunapelto ja kesällä siistittiin rannimmaista tonttia risukoista. Alkaneen vuoden alkukesästä toteutetaan tehostettu polttopuuoperaatio. Siinäpä sitä alkukesäksi on takuuvarmaa hommaa. Olihan se tänään pakko ottaa yksi kuva sisäsatamasta Selkäsaaren pohjoispäädyn suuntaan...

Vuoden 2023 ensimmäinen arkimaanantai - kyllä...

Vuoden 2023 ensimmäinen arkimaanantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan tuntuisen kevytpakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet ja alan valmistella uusien kalentereiden käyttöön ottoa. Vanhaa taskukalenteriani purkaessa tuli sivuilta vastaan merkintöjä eräästä viime vuoden valtuustoseminaarista, jossa olin läsnä. Olin merkinnyt: "Kemi<2.0" Kohti tasapainoista taloutta 2025 mennessä - kasvamme kokoiseksemme! Taisivat olla konsultin tekstejä mutta siltikin... Tuo on hyvä tavoite, ei kahta sanaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Onko pakko ... jos ei taho - lauleskeli edesmennyt viihdetaiteilija Jope aikanaan - kyllä...

Onko pakko ... jos ei taho - lauleskeli edesmennyt viihdetaiteilija Jope aikanaan - kyllä... Edellinen käväisi ajatuksissani muistellessani viime vuoden tapahtumia, lähinnä läpi vuoden seuraamiani blogitekstejä. Olen päättänyt olla seuraamatta, samalla provosoitumatta ja kommentoimatta sellaisia tekstejä, jotka toistavat samaa kalkkeutunutta kaavaansa. Luokittelen ne tästä lähtien otsikon: Toivottomat tapaukset - otsikon alle. Itänaapurin nykyhallinnossa on suuri joukko patologisia valehtelijoita, jotka suoltavat "kotimarkkinoille" estottomasti täyttä valetta, jota täällä länsimaissa ei ole uskottu vuosikausiin. Tai oikeastaan meillä Suomessa näyttää löytyvän muutamia henkilöitä, jotka yrittävät vääntää mustankin valkoiseksi uskomalla ja yrittäen uskottella muillekin muun muassa Ukrainassa käytävän sodan todellisen luonteen. Milloin virheellisen tiedon jakamisesta, toistuvasta, systemaattisesta jakamisesta alkaa rapsahdella rangaistuksia?

Uusi vuosi 2023 on alkanut - kyllä...

Uusi vuosi 2023 on alkanut - kyllä... Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen pohdiskelimme aamukahvittelun yhteydessä, mitä mahtaa alkanut vuosi tuoda tullessaan. Toivottavasti maailmanlaajuisesti rauha palautuu eri sotapesäkkeissä, lähinnä Ukrainassa ja toivottavasti henkilökohtaisella tasolla pysyy jotakuinkin kopillaan. Niin - vähäiset ovat omat uudenvuoden odotukset. Katsotaan, mitä tämä 01.01.2023 päivä tuo tullessaan...

Vuoden viimeinen päivä nollakelissä - kyllä...

Vuoden viimeinen päivä nollakelissä - kyllä... Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin nollakelin = nuoskalumen läsnäolon. Se tietää perinteisten aamutoimien jälkeen rauhallista lumilapiointia. Lumikolan kanssa teloo itsensä eikä lumilingolla kannata lähteä elvistelemään, sillä poistoputki mitä suuremmalla todennäköisyydellä tukkeutuu aika-ajoin. Se on nyt tätä säävaihtelua. Pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja lähden kohtapuolin etupihalle. Vuoden viimeisen päivän aamupäivä menee siis lapiohommissa. Niin - ensimmäinen käynti pihalla toteutettu. Lapiohommia ja vähin kuitenkin myös kolaushommia. Kyllä sen huomaa, että sitä ei aivan kaksi-eikä nelikymppinenkään ole, sillä 75+ -ikä alkaa tuntua lapion ja kolanvarressa. Oli pakko tulla välillä sisälle lepäämään ja kuinka ollakaan - syömään... Katsotaan, mitä muutoin päivä tuo tullessaan.

Vuoden 2022 viimeinen perjantai - kyllä...

Vuoden 2022 viimeinen perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumimyräkän läsnaolon. Se merkitsee aamupäivällä perinteistä hyötyliikuntaa. Voi olla, että kolailen rauhallisesti ainoastaan pääliittymän puhtaaksi lumista. Totta tosiaan vuosi 2022 alkaa olla lopuillaan ja olen poikkeuksellisen aikaisin tehnyt oman henkilökohtaisen tilinpäätöksen menneestä vuodesta. Yleensä en tee niin sanottuja uudenvuoden lupauksia. Ehkä kuitenkin yksi yleisluonteinen lupaus olisi paikallaan: Yritän elää ihmisiksi niin kuin tähänkin saakka. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään, puen työasun päälle ja lähden pihalle. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muutoin tullessaan...

Hyvä henkilökohtainen päätös - kyllä...

Hyvä henkilökohtainen päätös - kyllä... Käväisin hetki sitten kaupungilla asioilla. Sieltä pois rauhallisesti ajellessani kävi takaraivossa voimakas ajatus, jonka kerroin kevytaterian yhteydessä Pikkupuolen vieraillemme - Veeralle ja Eelikselle - sekä vaimolleni Tuulalle. Kerroin heille, että lopetan tällä päivämäärällä kuvainnollisesti kirjoitettuna pään seinään hakkaamisen. Minun on pakko lopettaa puhuminen ja kirjoittaminen asioista, joita olen kymmenen jopa kaksikymmentä vuotta tuonut esiin ja jotka eivät liikahda minnekään. Jos en saa ajatuksiani perille jollekin henkilölle tai henkilöryhmälle niin olkoon. Toki se merkitsee luopumista monista tutuista kuvioista. Ovien sulkemista, mutta väitetään, että samalla saattaa uusiakin ovia aueta, mene ja tiedä...

Työhuoneen kirjahyllykkö on "aarreaitta" - kyllä...

Työhuoneen kirjahyllykkö on "aarreaitta" - kyllä... Niin - minun mielestäni. Siellä on muun muassa Puuta ja Metallia lahjaesine. Tunnustan, että vaimoni on pyytänyt aina silloin tällöin, että hän voisi hiuken siistiä sitä. Olen todennut, että minä järjestelen sitä taas jossakin vaiheessa. Näin olen tehnytkin, mutta kyllä se kiistatta tarvitsee kunnon tuunauksen - jossakin vaiheessa. Edellinen olkoon eräänlainen "aasinsilta" seuraavaan... Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallitus julisti jäsenilleen kauan sitten kilpailun lahjaesineestä. Lahjaesineestä, jota oli tarkoitus luovuttaa muun muassa yrityskäyntien yhteydessä muistoksi yhdistyksestä. Minäkin pistin asian myssyn alle mietintään. Kuinka ollakaan, voitin kilpailun ajatuksellani/piirroksellani nimellä Puuta ja Metallia. Puu kuvasi talousalueemme puunjalostusteollisuutta ja metalli terästeollisuutta. Lisäksi lahjaesineeseen kirjoitettiin teksti: Me yhdessä pidämme pyörät pyörimässä. Yhteistyöstä kiittäen Länsi-Pohjan Insinöörit ry. Vierailun yhteydessä läsnä olleet yhdistyksen jäsenet kirjoittivat nimensä "puurullaan"... Aluksi lahjaesinettä tehtiin Kemin ammattioppilaitoksella. Myöhemmin Ammattiopisto Lappialla. Kyllä niitä löytyy talousalueemme muutamissa yrityksissä. Lahjaesine jalostui myöhemmin siten, että puurullaan kiinnitettiin yhdistyksen logo ja tuo edellä mainittu teksti painotyönä. Kolmisen vuotta on kärvistelty kirotun Koronaviruksen varjossa, joten yhdistyksen nykyhallitus ei ole päässyt yritysvierailujen yhteydessä lahjaesinettä luovuttamaan. Arvelen kuitenkin, että sitä jatkossa käytetään. Ken elää, hän näkee. Otin lahjaesineestä kuvan keittiömme pöydällä varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Mukavan tuntuinen pilvinen talviaamu - kyllä. Kukaties päivemmällä puuhuoltoa. Oikeastaan tänään ei ole mitään kummempaa takemistä, jos ei sitten loppujen lopuksi intoudu fiilistelemään lumikolan kanssa vähäisten kevytlumien kanssa. Tämän aamun lehtiartikkelit - Lapin Kansa - pistävät mietityttämään. Kemin muuttotappio yli 400 henkilöä, se on aivan liikaa. Kemin kuntataloudessa näyttäisi olevan uusi suunta, heijastuuko se aikanaan muuttovoitoksi, mene ja tiedä. Ainakin Veitsiluodon saaren mahdollinen "uusi teollinen nousu", uusien työpaikkojen synty olisi merkittävä. Ensi vuoden loppupuolella käynnistyvän uuden Metsä Fibren biotuotetehtaan merkitys on suuri. Jospa sen "kylkiäisinä" tulee vielä jotain muutakin. Kemissä lähivuodet ovat ratkaisevan tärkeitä. Niin - katsotaan nyt aluksi, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

"Jo se helepon lykkäs!" kävi mielessä, kun otin uuden pötäkalenterin esille...

"Jo se helepon lykkäs!" kävi mielessä, kun otin uuden pöytäkalenterin esille... Kyllä - merkkasin siihen tällä hetkellä tiedossa olevat - "pakolliset" - Kemin kaupungin luottamustoimiin liittyvät kevään 2023 kokoukset. Niitä on viime vuosiin verrattuna erittäin vähän. Ainoastaan kuusi (6) kokousta eli tammi-kesäkuun aikana yksi (1) kokous kuukaudessa. Kaupunginvaltuuston ja kahden lautakunnan varajäsenen ominaisuudessa mahdollisia kokouksia en merkitse. Jos niitä tulee, se on asia erikseen. Ne täytyy harkita kokous kerrallaan. Yllätin itseni pohdiskelemalla, että en oikeastaan kaipaakaan lisää kokouksia. Voi olla, että keväällä osallistun lisäksi erään yhdistyksen kevätkokoukseen. Toki voisin osallistua ainakin kahden muun yhdistyksen vuosikokoukseen sekä erään taloyhtiön kokoukseen, jos oikein alkaa hotsettaan. Tuskin. Näitä yhdistyskokouksiakin olen vähentänyt viime vuosina. Eiköhän oma kiintiöni ala olla täynnä. Niin - tiedän, että moni aktiivipäättäjä tuskailee oman kokousrumbansa kanssa. Kukaties pieni irtiotto - hypätä hetkeksi pois oravanpyörästä - saattaisi olla paikallaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan talviaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Pikkupuolelle taidamme saada illalla yövieraita. Käväisin keskustassa atk-liikkeessä näyttämässä vajaa kymmenen vuotta vanhaa, käytätnnössä käyttämätöntä läppäriä, josko päivitetään se peruskäyttöön. Kyllä - näin tehdään. Samalla alustavasti katselin uutta perusprintteriä, värisellaista... Tätä vuotta on vielä muutama päivä jäljellä. Katsotaan, miten tämän päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani tiedän tarkalleen, mitä aamupäivän aikana on odotettavissa. Lumen lapioimista, kolausta ja/tai lumilngon käyttöä. Kyllä - sen verran on lunta satanut/tuiskuttanut edellisen illan ja yön aikana. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä kerroin vaimolleni viime yön unia. Oli vähän rauhaton yö ja olimme taas vanhassa kotitalossamme. Olen saattanut aikaisemminkin kirjoittaa, että tällä tontilla unet tapahtuvat poikkeuksetta vanhassa kotitalossamme, jonka pihapiiri kokonaisuudessaan purettiin 1980-luvulla. En ole - ainakaan toistaiseksi - nähnyt unia nykyisistä rakennuksista: Päärakennuksesta, varastorakennuksesta ja Pikkupuolesta. Kohtapuolin on siis todellisen hyötyliikunnan hetki. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...