Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Selkäsaareen kevyelle työreissulle. Sain menomatkalla Karjalahdelta LVI-liikkeestä kaksi uudenveroista rahtilavaa, jotka nostin kesäautomme lavalle.
Ajettuani Hahtisaareen totesin saarinaapurini lastanneen veneensä ja lisäksi soutuveneen täyteen rakennuspuutavaraa. Hänellä oli kirvesmies vänkärinä. Itse vyöryttelin lavat veneeseen ja lähdin ajelemaan saarinaapurini perässä.
Sain heidät kiinni Kojukallion kohdalla, en ajanut ohi. Vetoveneen perässä oleva soutuvene tuijasi eeskahtaalle. Vaikea hinattava.
Minun oli helppo ajella rantaan, sillä vedenpinta oli mukavan korkealla. Hirviä oli käynyt rantahietikolla.
Vein uudet lavat ylös mäkeä vesikärryillä. Sen tehtyäni riehaannuin mökillä suhauttamaan kaksipistekasi tumman oluttölkin auki. Kyllä olut maistui - sopivaa janojuomaa. Mökin ympäristössä oli hiljaista.
Menin takaisin rantaan syttöjä mukanani ja hajoitin meidän väliaikaisen rantalaiturin = kaksi toisiinsa paksulla köydellä kytkettyä lavaa kytkettyä isoon kiveen.
Muistelen pojanpoikamme Laurin taannoin meidän "laituriamme" ihmetelleen. Olihan se äpöstys, jota oikeastaan ei käytetty kuin pari kertaa.
Olin päättänyt rannan tulistelupaikan siistiä. Pistin tulet tuomillani syttöpuilla. Sahailin toisen, rikkoontuneen "laiturilavan" polttopuiksi ja toisen lavan vyöryttelin ylös mökille. Kopsin muutaman kuusipökäleen polttopuiksi joutessani.
Taivaalla lenteli ultrakevyt lentokone.
Rannalla ison kiven kupeessa olevan tulistelupaikan luona hahmottelin ajatuksissani rantaan rakennettavaa Pohjoislaituria.
Helppo juttu, sillä vajaan kymmenen vuoden aikana on ranta tullut tutuksi ja on kohtalaisen tarkkaan tiedossa, miten kovalla pohjoismyrskylläkin vesi liikkuu puhumattakaan matalanveden aikana. Muutama kymmenen metriä on tuloväylää toki pakko ruopata...
Ennen pois lähtöäni kävin sauvakävelemässä lähimaastossa ja taas kerran ajatuksissani halailin vanhoja "kahenkuution" kuusia. Kyllä ne ovat upeita puita, ei kahta sanaa.
Pois lähtiessäni ajoin vielä Lehmikiven karikon kupeeseen. Oli sopiva, leppoisa tuuli, joka liikutti venettä tulosuuntaan. Pistin malliksi yhden jigiongen veteen. Hiljaista oli - hyvä niin, sillä enhän minä kalaan ollut tullutkaan. Ajelin jotakuinkin täysillä takaisin Kojukallion ohi rajoitustaululle saakka.
Hahtisaareen tultuani totesin Kivelän Hannun nostavan asiakkaan vanhaa "pikaliipparia" ,venettä autonlavalle. Tutun tuntuin mieshenkilö totesi: "Vene menee pajalle. Yksi sylinteri on pimeänä. Haittaa menoa, vaikka kolme muuta toimiikin."
Oli mukava kevyttyörupeama saaressa.
torstai 9. heinäkuuta 2020
keskiviikko 8. heinäkuuta 2020
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Karjalahdelle viemään kierrätyspisteeseen muovitavaraa ja Prisman pullo- ja tölkkipisteeseen kassillisen em. "hylsyjä". Samalla kävelin uteliaisuuttani rakennuksen toiseen päähän ja tutkiskelin, löytyisikö jotain uutta - kyllä löytyi...
Kävi mielessä, että käväisen samalla reissulla katsomassa, miten Tervaharjun Puukeisarin perunaviljelmät jaksavat.
Kyllä - hyvissä voimin olivat tosin multauksen tarpeessa. Täytyy tunnustaa, että kaalet kurkottelivat taivaita.
Itse isäntä oli farmariautonsa kimpussa. Oli hajottanut peräpäätä, vasen vilkku oli häivyksissä. Sanoi vievänsä auton Karjalahdelle pienkorjaamolle testerin nokkaan. Oletettavasti vika löytyy välittömästi.
Vaihdoimme myös muutaman sanan onkimisesta, juniorin valmistumisesta ja Keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin Kemissä käynnistä.
Kävi mielessä, että käväisen samalla reissulla katsomassa, miten Tervaharjun Puukeisarin perunaviljelmät jaksavat.
Kyllä - hyvissä voimin olivat tosin multauksen tarpeessa. Täytyy tunnustaa, että kaalet kurkottelivat taivaita.
Itse isäntä oli farmariautonsa kimpussa. Oli hajottanut peräpäätä, vasen vilkku oli häivyksissä. Sanoi vievänsä auton Karjalahdelle pienkorjaamolle testerin nokkaan. Oletettavasti vika löytyy välittömästi.
Vaihdoimme myös muutaman sanan onkimisesta, juniorin valmistumisesta ja Keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin Kemissä käynnistä.
tiistai 7. heinäkuuta 2020
Erdoğanin ja Putinin vihamielinen yhteistyö on osa kahdenkeskisten suhteiden epävakaata maailmaa...
Hmmmmm - niinpä - alla oleva tekstinpätkä Helsingin Sanomista kuvaa erinomaisesti, mikä on tilanne tällä hetkellä Syyriassa.
USA loistaa poissaolollaan, Syyrian hallinto loistaa poissaolollaan, syyrialaisten kapinallisten rooli on edelleen epäselvä. Totuus lienee kuitenkin se, että Syyriassa pinnan alla kytee.
Edelleen on kymmeniä ettei toistasataa erilaista nahistelevaa ryhmittymää, mikä saattaa aiheuttaa maassa käytännössä mitä tahansa. On tämä kummaa aikaa...
Kahden kesken
Erdoğanin ja Putinin vihamielinen yhteistyö on osa kahdenkeskisten suhteiden epävakaata maailmaa, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja Kari Huhta.
Tilaajille
TUNNELMA oli päällisin puolin sovinnollinen, kun Venäjän, Turkin ja Iranin presidentit neuvottelivat viime keskiviikkona videokonferenssissa Syyrian tulevaisuudesta. Vladimir Putin, Recep Tayyip Erdoğan ja Hassan Rouhani sanoivat yhteisessä lausunnossa, ettei Syyrian sotaan ole sotilaallista ratkaisua vaan tarvitaan poliittinen prosessi.
Sovinnollisuus oli näennäistä.
Mitä muuta tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään ongella, vaikka hiukan sataa tihuutti ja tuuli oli kaakon suunnasta. Pistin täyshalarin päälle sadeasun.
Hahtisaareen saavuttuani mökkinaapurimme oli lastaamassa veneeseen rakennuspuutavaraa. Hänellä projekteja riittää.
Omaa venettämme valmistellessani lähtökuntoon mökkinaapurimme lipui veneellään lähes äänettömästi ohitseni - onhan se nelitahtikone hiljainen.
Meilläkin oli ajatus vaihtaa vanha kaksitahtikone pienempään ja nelitahtiseen. Se jäi toteutumatta. Päätimme, että eiköhän me vielä jakseta kantaa bensiiniä tuohon "röpöttäjään"...
Ajelin lähelle Pikkuleton saarirypästä ja annoin tuulen taas tuoda venettä Kojukallion suuntaan. Varsinaista ekokalastusta parhaimmillaan. Kaksi jigionkea vedessä, ei tapahtunut yhtään mitään.
Ankkuroiduin ja pistin lisäksi särkipilkin veteen. Särki "jallitti" minua pitkän aikaa, ainakin neljän madon verran. Oikean käden vetoni ei ole näemmä entisellään. Sain minä sen vihdoin ylös ja tein tutut rituaalit - se oli kohta siivuina. Uteliaisuuttani tutkin vatsan sisällön: Siellä olivat syöttämäni madot.
Kohta alkoi tulla ahvenia, muutama ihan hyvän kokoinenkin, pienimmät palautin mereen. Lokit seurasivat aktiivisesti touhujani välillä pahanpäiväisesti rääkyen. Sinnikkäimmän seuraajan palkitsin särjenpalasilla. Se kävi välillä leijailemassa veneen päältä kahden-kolmen metrin korkeudessa.
Niin ja tietysti taas se suurin ahven tipahti takaisin mereen veneen reunalta. Miksi? Siksi, että jigikoukku hiukan oikesi. Kyllä - luit oikein - hiukan oikesi. Tongilla väänsin se oikeaan asentoon. Kyllä kai nuo koukutkin "väsyvät". Ja tämä on taivahan tosi...
No ei se se sentään mikään ennätyskala ollut, mutta ehkä 600-700 grammainen.
Istua äkötin kolme tuntia tällä kerralla. Oli yllättävää, että ilma vaihteli moneen kertaan tuona aikana.
Jonkin verran oli veneilijöitä liikkeellä. Oli upean näköinen, kun Meripelastuksen alus ajoin Kojukallion ohi sisäsatamaan ja "jarrutteli" rantaa lähestyessään.
Mukava pikakäynti lähivesillä. Nyt olisi Selkäsaareen päässyt ja poiskin todella helposti...
Hahtisaareen saavuttuani mökkinaapurimme oli lastaamassa veneeseen rakennuspuutavaraa. Hänellä projekteja riittää.
Omaa venettämme valmistellessani lähtökuntoon mökkinaapurimme lipui veneellään lähes äänettömästi ohitseni - onhan se nelitahtikone hiljainen.
Meilläkin oli ajatus vaihtaa vanha kaksitahtikone pienempään ja nelitahtiseen. Se jäi toteutumatta. Päätimme, että eiköhän me vielä jakseta kantaa bensiiniä tuohon "röpöttäjään"...
Ajelin lähelle Pikkuleton saarirypästä ja annoin tuulen taas tuoda venettä Kojukallion suuntaan. Varsinaista ekokalastusta parhaimmillaan. Kaksi jigionkea vedessä, ei tapahtunut yhtään mitään.
Ankkuroiduin ja pistin lisäksi särkipilkin veteen. Särki "jallitti" minua pitkän aikaa, ainakin neljän madon verran. Oikean käden vetoni ei ole näemmä entisellään. Sain minä sen vihdoin ylös ja tein tutut rituaalit - se oli kohta siivuina. Uteliaisuuttani tutkin vatsan sisällön: Siellä olivat syöttämäni madot.
Kohta alkoi tulla ahvenia, muutama ihan hyvän kokoinenkin, pienimmät palautin mereen. Lokit seurasivat aktiivisesti touhujani välillä pahanpäiväisesti rääkyen. Sinnikkäimmän seuraajan palkitsin särjenpalasilla. Se kävi välillä leijailemassa veneen päältä kahden-kolmen metrin korkeudessa.
Niin ja tietysti taas se suurin ahven tipahti takaisin mereen veneen reunalta. Miksi? Siksi, että jigikoukku hiukan oikesi. Kyllä - luit oikein - hiukan oikesi. Tongilla väänsin se oikeaan asentoon. Kyllä kai nuo koukutkin "väsyvät". Ja tämä on taivahan tosi...
No ei se se sentään mikään ennätyskala ollut, mutta ehkä 600-700 grammainen.
Istua äkötin kolme tuntia tällä kerralla. Oli yllättävää, että ilma vaihteli moneen kertaan tuona aikana.
Jonkin verran oli veneilijöitä liikkeellä. Oli upean näköinen, kun Meripelastuksen alus ajoin Kojukallion ohi sisäsatamaan ja "jarrutteli" rantaa lähestyessään.
Mukava pikakäynti lähivesillä. Nyt olisi Selkäsaareen päässyt ja poiskin todella helposti...
Kolmas Lapin Kansa-lehti luettu - sama kaiku on askelten...
Perinteisten aamutoimien aikana kahvitellessani lukaisin läpi postilaatikosta hakemani sanomalehden.
Kyllä - kolmas Lapin Kansa-lehti luettu - sama kaiku on askelten. Lappi puhuu-yleisönosastolla rovaniemeläinen kansanedustaja ja kemiläinen, ensimmäisen valtuustokauden valtuutettu ovat löytäneet sote-asioissa välillisesti toisensa. Artikkelit ovat somasti päällekkäin.
Tuo Meri-Lapissa tehty ulkoistamisratkaisu hiertää. Nyt hehkutetaan avoimesti sopimuksen purkamista, joka sekin on ongelmallinen ja saattaa jo alkuvaiheessa osoittautua vähintäänkin sopimusrikkomukseksi ja/tai perustuslakiongelmaksi.
Itse en jaksa lämmetä tuosta taannoin tehdystä ratkaisusta. Miksi? Siksi, että ymmärrän silloisen tilanteen, jossa ratkaisu tehtiin.
Mielestäni ratkaisu oli oikea. Kyllä Länsi-Pohjan keskussairaalan tasokkaista palveluista ja niiden säilyttämisestä täytyy merilappilaisten olla aidosti huolissaan jatkossakin.
Kyllä Rovaniemi repii irti kaiken, minkä ikinä saa, siitä ei ole epäilystä.
Kyllä - kolmas Lapin Kansa-lehti luettu - sama kaiku on askelten. Lappi puhuu-yleisönosastolla rovaniemeläinen kansanedustaja ja kemiläinen, ensimmäisen valtuustokauden valtuutettu ovat löytäneet sote-asioissa välillisesti toisensa. Artikkelit ovat somasti päällekkäin.
Tuo Meri-Lapissa tehty ulkoistamisratkaisu hiertää. Nyt hehkutetaan avoimesti sopimuksen purkamista, joka sekin on ongelmallinen ja saattaa jo alkuvaiheessa osoittautua vähintäänkin sopimusrikkomukseksi ja/tai perustuslakiongelmaksi.
Itse en jaksa lämmetä tuosta taannoin tehdystä ratkaisusta. Miksi? Siksi, että ymmärrän silloisen tilanteen, jossa ratkaisu tehtiin.
Mielestäni ratkaisu oli oikea. Kyllä Länsi-Pohjan keskussairaalan tasokkaista palveluista ja niiden säilyttämisestä täytyy merilappilaisten olla aidosti huolissaan jatkossakin.
Kyllä Rovaniemi repii irti kaiken, minkä ikinä saa, siitä ei ole epäilystä.
maanantai 6. heinäkuuta 2020
Heinäkuun toinen viikko käynnistyi, näinkö se kesä livahtaa taas...
Heinäkuun toinen viikko käynnistyi, näinkö se kesä livahtaa taas...
Totta - perinteisten aamutoimien jälkeen jäin mietiskelemään ajan kiivasta kulua. Sen verran tuntui viileältä, että pistin päärakennuksen takkaan tulet.
Tänään ei ole mitään kummempia aktiviteetteja. Voi olla, että käväisen kaupoilla ostamassa pieneen nestekaasupolttimeen varapatruunan ja mökille sytytysnestettä.
Kukaties samalla reissulla käyn muistuttamassa asennetun, uuden Lowrance-kaikuplotterin "näyttöön=kuntoon" saattamisesta.
Kyllä - kaupoilla käväisin, en muuta, ajelin Hahtisaaren ja sisäsataman kautta. Nyt saattaisi olla hyvä onki-ilma...
Ajoin Valtakadulle ja pysähdyin hetkeksi aikaa entisen Teemu Ypyän Kultasepänliikkeen eteen. Kuinka monta kertaa olen tuostakin ovesta kulkenut...
Totta - perinteisten aamutoimien jälkeen jäin mietiskelemään ajan kiivasta kulua. Sen verran tuntui viileältä, että pistin päärakennuksen takkaan tulet.
Tänään ei ole mitään kummempia aktiviteetteja. Voi olla, että käväisen kaupoilla ostamassa pieneen nestekaasupolttimeen varapatruunan ja mökille sytytysnestettä.
Kukaties samalla reissulla käyn muistuttamassa asennetun, uuden Lowrance-kaikuplotterin "näyttöön=kuntoon" saattamisesta.
Kyllä - kaupoilla käväisin, en muuta, ajelin Hahtisaaren ja sisäsataman kautta. Nyt saattaisi olla hyvä onki-ilma...
Ajoin Valtakadulle ja pysähdyin hetkeksi aikaa entisen Teemu Ypyän Kultasepänliikkeen eteen. Kuinka monta kertaa olen tuostakin ovesta kulkenut...
sunnuntai 5. heinäkuuta 2020
Mitä tänään tähän asti...
Päätimme eilen, että lähdemme käväisemään Selkäsaaressa tänään sunnuntaina ahvenia savustamassa, kun nuo metsäpalovaroitukset eivät ole enää esteenä tulistelupaikan tulien pitämisessä.
Perinteisten aamutoimien aikana otimme pakastimesta sopivan annoksen ahvenia. Mukana oli se katiskasta saatu ennätysahvenkin eli 1,1 kg...
Hahtisaareen saavuttuamme totesimme tuulen olevan aika navakkaa mutta ei kovin pahasta suunnasta rantautumista ajatellen.
Kyllä - ajelimme lähes vastatuuleen ja käännyimme kolmannelta punaiselta"kepiltä" suoraan valkamamme rantakoivua kohti. Nostin varmuuden vuoksi trimmillä koneen ylös rantaa lähestyessämme, vaikka vesi oli aika ylhäällä.
Saavuttuamme ylös mökille totesimme, että oli poikkeuksellisen hiljaista. Linnunpoikaset olivat pois pesäpöntöistä - ruokinnat ohi.
Pistin välittömästi tulistelupaikalle tulet ja valmistelin ison savustuslaatikon käyttökuntoon.
Vaimoni sittemmin valmisteli ahvenet savustuskuntoon.
Savustusta odotellessa otin alumiinitikkaat ja pienen käsisahan ja poistin kahdesta kuusesta muutamia alaoksia.
Miksi?
Siksi, että saimme hiukan lisää merinäköalaa - hyvä niin. Aikaisemmin mökkiä rakentaessamme olen poistanut kuusista kaikki oksat kahteen-kolmeen metriiin saakka. Tuuli pääsee vapaasti puhaltelemaan.
Vaikka tontiltamme on poistettu - isojakin kuusia - niitä on yli viikymmentä jäljellä. Lisäksi pieniä kuusia ja lehtipuita.
Voi olla, että seuraavalla kerralla katselemme puistomaista mökkitonttiamme "sillä silmällä" ja poistamme kivuliaita pienpuita ja poltamme ne tulistelupaikalla.
Vaimoni siisti kivirakennelmia.
Savustus onnistui erinomaisesti. Ja kyllä ahvenet maistuivat. Edesmennyt katunaapurimme olisi todennut:"Ovat ne ryötti hyviä." Niitä riitti kotiinkin tuotaviksi. Otimme pienet ruokalevot ja lähdimme paluumatkalle.
Alas rantaan saavuttuamme totesimme tuulen suunnan hiukan kääntyneen meidän kannalta epäedulliseen suuntaan jase oli lisäksi aika puuskittainen.
Niinhän siinä kävi, että kerta kaikkiaan emme jaksaneet soutaa korkealaitaista pulpettivenettä vastatuuleen emmekä uskaltaneet käynnistää konetta, sillä tuloväylän sivustassa on muutama iso kivi.
Annoimme luoteistuulen viedä meitä kaupungin suuntaan ulottuvaa niemennokkaa kohti. Soudin ko ajan ja onnistuin muutaman ison kiven ohittamaan. Pari kiveä kolisteli veneen pohjaa, ei sen kummempaa.
Käytin viikon kiroilukiintiöni - tyyliin tanakeletu...
Kyllä kävi taas mielessä, että olisipa mukava lähteä rakennetusta Selkäsaaren Pohjoislaiturista liikkeelle: Pistää kone käyntiin laiturissa ja hurauttaa ruopattua väylänpätkää pitkin Kojukallion ohi menevälle pääväylälle.
Voi olla, että tiedustelen lähiaikoina, mitä em. tyyppinen laituriratkaisu maksaa. Sellaisten rakentajia varmaan löytyy talousalueeltamme.
Mahtaisiko ratkaisu löytyä Kemin kaupungin/Kemin Matkailu Oy:n Leader-hankkeena...
Mukava käynti taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme yli yön ja saunottelemme, sillä tynnyrit ovat täynnä puhdasta sadevettä.
Perinteisten aamutoimien aikana otimme pakastimesta sopivan annoksen ahvenia. Mukana oli se katiskasta saatu ennätysahvenkin eli 1,1 kg...
Hahtisaareen saavuttuamme totesimme tuulen olevan aika navakkaa mutta ei kovin pahasta suunnasta rantautumista ajatellen.
Kyllä - ajelimme lähes vastatuuleen ja käännyimme kolmannelta punaiselta"kepiltä" suoraan valkamamme rantakoivua kohti. Nostin varmuuden vuoksi trimmillä koneen ylös rantaa lähestyessämme, vaikka vesi oli aika ylhäällä.
Saavuttuamme ylös mökille totesimme, että oli poikkeuksellisen hiljaista. Linnunpoikaset olivat pois pesäpöntöistä - ruokinnat ohi.
Pistin välittömästi tulistelupaikalle tulet ja valmistelin ison savustuslaatikon käyttökuntoon.
Vaimoni sittemmin valmisteli ahvenet savustuskuntoon.
Savustusta odotellessa otin alumiinitikkaat ja pienen käsisahan ja poistin kahdesta kuusesta muutamia alaoksia.
Miksi?
Siksi, että saimme hiukan lisää merinäköalaa - hyvä niin. Aikaisemmin mökkiä rakentaessamme olen poistanut kuusista kaikki oksat kahteen-kolmeen metriiin saakka. Tuuli pääsee vapaasti puhaltelemaan.
Vaikka tontiltamme on poistettu - isojakin kuusia - niitä on yli viikymmentä jäljellä. Lisäksi pieniä kuusia ja lehtipuita.
Voi olla, että seuraavalla kerralla katselemme puistomaista mökkitonttiamme "sillä silmällä" ja poistamme kivuliaita pienpuita ja poltamme ne tulistelupaikalla.
Vaimoni siisti kivirakennelmia.
Savustus onnistui erinomaisesti. Ja kyllä ahvenet maistuivat. Edesmennyt katunaapurimme olisi todennut:"Ovat ne ryötti hyviä." Niitä riitti kotiinkin tuotaviksi. Otimme pienet ruokalevot ja lähdimme paluumatkalle.
Alas rantaan saavuttuamme totesimme tuulen suunnan hiukan kääntyneen meidän kannalta epäedulliseen suuntaan jase oli lisäksi aika puuskittainen.
Niinhän siinä kävi, että kerta kaikkiaan emme jaksaneet soutaa korkealaitaista pulpettivenettä vastatuuleen emmekä uskaltaneet käynnistää konetta, sillä tuloväylän sivustassa on muutama iso kivi.
Annoimme luoteistuulen viedä meitä kaupungin suuntaan ulottuvaa niemennokkaa kohti. Soudin ko ajan ja onnistuin muutaman ison kiven ohittamaan. Pari kiveä kolisteli veneen pohjaa, ei sen kummempaa.
Käytin viikon kiroilukiintiöni - tyyliin tanakeletu...
Kyllä kävi taas mielessä, että olisipa mukava lähteä rakennetusta Selkäsaaren Pohjoislaiturista liikkeelle: Pistää kone käyntiin laiturissa ja hurauttaa ruopattua väylänpätkää pitkin Kojukallion ohi menevälle pääväylälle.
Voi olla, että tiedustelen lähiaikoina, mitä em. tyyppinen laituriratkaisu maksaa. Sellaisten rakentajia varmaan löytyy talousalueeltamme.
Mahtaisiko ratkaisu löytyä Kemin kaupungin/Kemin Matkailu Oy:n Leader-hankkeena...
Mukava käynti taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme yli yön ja saunottelemme, sillä tynnyrit ovat täynnä puhdasta sadevettä.
lauantai 4. heinäkuuta 2020
Kemin Kiikelissä - kyllä...
Kemin Kiikelissä - kyllä. Siellä kävimme ensimmäistä kertaa kesäkävelyllä. Ajoimme Hahtisaareen, jonne jätimme auton parkkiin.
Lähdimme kävelemään rantapolkua pitkin hiukan oikaisten nurmikon kautta, sillä menossa oli KemiRun 2020-juoksukisa.
Ilmeisesti kärkijoukot olivat jo ohittaneet Ruutirannan. Oli monenlaista ja monenikäistä juoksijaa - hyvä niin.
Olipa mukava kävellä Kiikeliin ja todeta alueen monimuotoisuus. Jonkin verran sieltä oli lähinnä havupuita kaadettu, näin maallikon silmin enemmänkin olisi puita voinut ottaa. Ehkä noita alkumatkan lehtipuuryteikköjäkin olisi syytä hiukan harventaa/siistiä.
Takaisin tullessamme totesimme taas tosiasia, että paluumatka tuntuu aina lyhyemmältä. Sports Trackerin mukaan kävelimme yhteensä noin 4 km ja aikaa meni - muutaman jutusteluhetken - mukaan noin 1,5 h, ihan passeli lenkki.
Rannimmaisten rivitaloasuntojen kohdalla kysäisin vaimoltani:"Voisitko ajatella asuvasi näissä?" Vastaus oli myönteinen.
Kuinka ollakaan, autolle tultuamme oli tuttu naishenkilö pyöräilemässä ja pysähtyi juttelemaan. Hän muun muassa asuu em. rivitaloissa, olemme kauan sitten käyneetkin heillä. Asuntoja on kuulemma jatkuvasti myynnissä sieltäkin...
Juuri lähtiessämme Hahtisaaresta meidät ohitti hoikka, tumma-asuinen, sporttinen mieshekilö polkypyörällä vauhdikkaasti. Tummat silmälasit ja kypärä päässä. Hän huikkasi kolmannella kotimaisella:"Hello!"
Epäilen vahvasti, että ohi vilahtanut henkilö oli tekstejäni aktiivisesti kommentoiva, eläkkeellä oleva opettajakollega, mene ja tiedä...
Mukava kävelyretki - suosittelen.
Lähdimme kävelemään rantapolkua pitkin hiukan oikaisten nurmikon kautta, sillä menossa oli KemiRun 2020-juoksukisa.
Ilmeisesti kärkijoukot olivat jo ohittaneet Ruutirannan. Oli monenlaista ja monenikäistä juoksijaa - hyvä niin.
Olipa mukava kävellä Kiikeliin ja todeta alueen monimuotoisuus. Jonkin verran sieltä oli lähinnä havupuita kaadettu, näin maallikon silmin enemmänkin olisi puita voinut ottaa. Ehkä noita alkumatkan lehtipuuryteikköjäkin olisi syytä hiukan harventaa/siistiä.
Takaisin tullessamme totesimme taas tosiasia, että paluumatka tuntuu aina lyhyemmältä. Sports Trackerin mukaan kävelimme yhteensä noin 4 km ja aikaa meni - muutaman jutusteluhetken - mukaan noin 1,5 h, ihan passeli lenkki.
Rannimmaisten rivitaloasuntojen kohdalla kysäisin vaimoltani:"Voisitko ajatella asuvasi näissä?" Vastaus oli myönteinen.
Kuinka ollakaan, autolle tultuamme oli tuttu naishenkilö pyöräilemässä ja pysähtyi juttelemaan. Hän muun muassa asuu em. rivitaloissa, olemme kauan sitten käyneetkin heillä. Asuntoja on kuulemma jatkuvasti myynnissä sieltäkin...
Juuri lähtiessämme Hahtisaaresta meidät ohitti hoikka, tumma-asuinen, sporttinen mieshekilö polkypyörällä vauhdikkaasti. Tummat silmälasit ja kypärä päässä. Hän huikkasi kolmannella kotimaisella:"Hello!"
Epäilen vahvasti, että ohi vilahtanut henkilö oli tekstejäni aktiivisesti kommentoiva, eläkkeellä oleva opettajakollega, mene ja tiedä...
Mukava kävelyretki - suosittelen.
Kyllä - Lapin Kansa-lehti oli tänään postilaatikossa pitkästä aikaa, mitä sitten...
Kyllä - Lapin Kansa-lehti oli tänään postilaatikossa pitkästä aikaa, mitä sitten...
Perinteisten aamutoimien alkajaisiksi hain postilaatikosta lehden. Täytyy myöntää, että sitä oli pitkästä aikaa mukava lukea aamukahvittelun yhteydessä.
Niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut seuraan/seuraamme sitä suurennuslasin kanssa.
Miksi? Siksi, että Meri-Lapin uutisoinnit kiinnostavat. Oliko niitä tämän päivän lehdessä?
Ensimmäisen selailun jälkeen en huomannut muuta kuin Sisko Korrensalon yleisönosastokirjoituksen ja erään muutaman rivin oikaisun liittyen Länsi-Pohjan keskussairaalan säilyttämisen puolesta käynnistettyyn nimenkeräysadressiin.
Sen sijaan oli ihan mukavia, laajoja artikkelita Lokan kalastusasioista, vuoden 1960 suuresta metsäpalosta Tuntsassa ja karavaanareista...
Otan tuon digilehdenkin käyttöön, kun se oli kylkiäisenä otettava kuvioihin. Tästäpä se uusi lehtielämä käynnistyy kymmeneksi viikoksi.
Perinteisten aamutoimien alkajaisiksi hain postilaatikosta lehden. Täytyy myöntää, että sitä oli pitkästä aikaa mukava lukea aamukahvittelun yhteydessä.
Niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut seuraan/seuraamme sitä suurennuslasin kanssa.
Miksi? Siksi, että Meri-Lapin uutisoinnit kiinnostavat. Oliko niitä tämän päivän lehdessä?
Ensimmäisen selailun jälkeen en huomannut muuta kuin Sisko Korrensalon yleisönosastokirjoituksen ja erään muutaman rivin oikaisun liittyen Länsi-Pohjan keskussairaalan säilyttämisen puolesta käynnistettyyn nimenkeräysadressiin.
Sen sijaan oli ihan mukavia, laajoja artikkelita Lokan kalastusasioista, vuoden 1960 suuresta metsäpalosta Tuntsassa ja karavaanareista...
Otan tuon digilehdenkin käyttöön, kun se oli kylkiäisenä otettava kuvioihin. Tästäpä se uusi lehtielämä käynnistyy kymmeneksi viikoksi.
perjantai 3. heinäkuuta 2020
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme, että tänään - tuulisena/sateisena päivänä - emme tee yhtään mitään.
No toki sen verran, että vaimoni käväisi kaupoilla ja minä virittelin hetki sitten päärakennuksen takkaan tulet.
Asiaan valmistautuessani totesin "tohottajan" eli pienen Kemper-nestekaasupolttimen säiliön tyhjäksi. Vaihdoin uuden säiliön paikoilleen.
Se on ollut erinomainen apuväline uudessa takansytystysprosessissamme. Olemme sillä tuhkaluukuista puhaltaneet kuumaa ilmaa savukanaviin, tosin viime aikoina vain keskimmäisestä tuhkaluukusta.
Kevään jälkeen meidän ei ole tarvinnut kärsiä takan tuprahteluista. Nyt on pakko koputtaa varmuuden vuoksi maalaamatonta puuta.
Toisin sanoen olemme oppineet "kivikasamme eli massiivisen, varaavan takkamme käytön - vihdoinkin. Tosin poltamme myös myös aikaisempiin vuosiin verrattuna pienempiä puuannoksia...
No toki sen verran, että vaimoni käväisi kaupoilla ja minä virittelin hetki sitten päärakennuksen takkaan tulet.
Asiaan valmistautuessani totesin "tohottajan" eli pienen Kemper-nestekaasupolttimen säiliön tyhjäksi. Vaihdoin uuden säiliön paikoilleen.
Se on ollut erinomainen apuväline uudessa takansytystysprosessissamme. Olemme sillä tuhkaluukuista puhaltaneet kuumaa ilmaa savukanaviin, tosin viime aikoina vain keskimmäisestä tuhkaluukusta.
Kevään jälkeen meidän ei ole tarvinnut kärsiä takan tuprahteluista. Nyt on pakko koputtaa varmuuden vuoksi maalaamatonta puuta.
Toisin sanoen olemme oppineet "kivikasamme eli massiivisen, varaavan takkamme käytön - vihdoinkin. Tosin poltamme myös myös aikaisempiin vuosiin verrattuna pienempiä puuannoksia...
torstai 2. heinäkuuta 2020
Eräs Facebook-teksteistäni tänään...
Että mitäkö mietin? No sitä, että erittäin harvoin minulle pihalle lähtö siistimishommiin on ollut niin "tikkuista" kuin tänään.
En tiedä, mistä johtuu, mutta jouduin itseni kerta kaikkiaan pakottamaan työasun päälle laittamisessa.
"Kahvitauolla" päärakennuksen terassilla istuskellessani kävi mielessä, että pitäisikö tontti kerralla tasoittaa kunnolla ja pistää tekonurmi päälle. Kai sellaisiakin löytyy omakotitonteille...
No - ajelin kuitenkin ruohonleikkurilla taas kerran ja siistin orapihlaja-aidan juuria. Näyttää talviset myyrätuhotkin kuitenkin kasvavan.
Illalla olisi havillista aikaa lähteä ongelle istumaan ja ihailemaan Kemin kaupungin Sauvosaaren rantaa mereltä...
Ystäväni Gorbatshov...
Ystäväni Gorbatshov
- 1 h 31 min
- 1 v 3 kk
- 34677 katselua
Mihail Gorbatshov oli Neuvostoliiton viimeinen johtaja, joka keskellä kylmää sotaa teki työtä rauhan, perestroikan ja glasnostin puolesta. Ohjaajalegenda Werner Hertzog tapaa ihailemansa jo ikääntyneen Mihail Gorbatshovin, miehen, jonka aikana kylmä sota päättyi, Neuvostoliitto ja itäblokki hajosivat ja Saksat yhdistyvät.
LINKIT JA ARTIKKELIT
Katselin eilen Suomen TV 1:stä dokumentin nimeltään: Ystäväni Gorbatshov...
Mielestäni erinomainen analyysi kyseisen henkilön taustoista ja hänen tekemisistään.
Hän on kiistatta eräs maailmanhistorian merkkihenkilöitä, vaikka hänen työnsä jäi kesken ja vallanhimoiset populistit ja taloudellisten intohimojen haalijat onnistuivat toimillaan hajoittamaan silloisen Neuvostoliiton. Hänen aikanaan perestroika ja glastnov olivat tuttuja termejä.
Vaikka henkilö on 87-vuotias, silmien ilme oli sitä tuttua Gorbaa ja ajatus selkeä.
"Oli halu edistää demokratiaa, mutta ilmaantui voimia, jotka anastivat vallan ja omaisuuden. Demokratia ei sovi heille." hän toteaa vapaasti muisteltuna...
Häneltä ohjelman viimehetkillä kysyttiin, mitä hän toivoisi hautakiveen kirjoitettavan itsestään.
Hän ei suoraan kertonut toiveestaan, mutta hän toteaa nähneensä ystävänsä hautakivessä tekstin: "Me yritimme." Maininta oli jäänyt ikuisesti hänen mieleensä...
Todettakoon, että kävimme Moskovassa siihen aikaan, kun Boris Jeltsin oli pyrkimässä valtaan. Olen asiasta kirjoittanutkin eli mitä tapahtui keskellä Moskovan Punaista toria...
keskiviikko 1. heinäkuuta 2020
Lapin Kansa-lehden kesätarjous...
Eihän tuo hinnankiroissa ole mutta siltikin taitaa jäädä tilaamatta, on niin Lappi-/Rovaniemi-keskeinen...
|
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pitkästä aikaa käväisemään pankissa. Ajelin Kemin keskustaan.
Kyllä - meitä harmaapäitä oli OP Kemin Seutu-pankkisalissa useitakin.
Hyvä, että vielä saa tarvittaessa käteistäkin pankista nostetuksi, vaikka erilaiset mobiilisovellutkset näyttävät yhä enemmän valtaava alaa.
Samalla reissulla kävin Auto Patussa jututtamassa Raimo Tunkkaria. Hän pisti tilaukseen Land Roverin oikean etupyörän luistonesto- ja lukkiutumisanturin, joka oli aikanaan testissä todettu vialliseksi. Lupasi ilmoitella, milloin vaihdetaan...
Pois ajellessani kiinnitin huomiota Eteläntiellä, moottoritien ylittävän sillan jälkeen olevan poliisiauton hälytysvilkut päällä.
Taisipa siinä olla toinenkin siviilipoliisiauto. Näyttivät jututtavan porukalla mustan, vanhan Audi-henkilöauton porukkaa. Toivottavasti asiat selvisivät...
Kotiin tultuani pistin päärakennuksen takkaan tulet. Oli olevinaan helteiden jälkeen niin viileää.
Päätimme hetki sitten olla tänään tekemättä mitään. Saapa nähdä, onnistummeko aikeissamme...
Muuten tänään olisi hyvä onkimisilma.
Kyllä - meitä harmaapäitä oli OP Kemin Seutu-pankkisalissa useitakin.
Hyvä, että vielä saa tarvittaessa käteistäkin pankista nostetuksi, vaikka erilaiset mobiilisovellutkset näyttävät yhä enemmän valtaava alaa.
Samalla reissulla kävin Auto Patussa jututtamassa Raimo Tunkkaria. Hän pisti tilaukseen Land Roverin oikean etupyörän luistonesto- ja lukkiutumisanturin, joka oli aikanaan testissä todettu vialliseksi. Lupasi ilmoitella, milloin vaihdetaan...
Pois ajellessani kiinnitin huomiota Eteläntiellä, moottoritien ylittävän sillan jälkeen olevan poliisiauton hälytysvilkut päällä.
Taisipa siinä olla toinenkin siviilipoliisiauto. Näyttivät jututtavan porukalla mustan, vanhan Audi-henkilöauton porukkaa. Toivottavasti asiat selvisivät...
Kotiin tultuani pistin päärakennuksen takkaan tulet. Oli olevinaan helteiden jälkeen niin viileää.
Päätimme hetki sitten olla tänään tekemättä mitään. Saapa nähdä, onnistummeko aikeissamme...
Muuten tänään olisi hyvä onkimisilma.
tiistai 30. kesäkuuta 2020
Mitä tänään tähän asti...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä ajamaan tontin kohdalla olevat ojanpenkat ruohonleikkurilla.
Kyllä - pistin saarinaapurimme Erkki Nikkasen mainitseman/mainostaman "joulupukkiasun" eli punaisen kohohaalarin päälle, tukevat ulkoilukengät jalkaan ja hain ruohonleikkurin entisen joulukuusimetsän (nykyisin viisi kuusta) katveesta tontin kulmalta.
Varastorakennuksen autotallista kuulosuojaimia ja bensatäydennystä hakiessani pääsin ihailemaan Tommin Triumph-moottoripyörää.
Metallinvihreä väri. Kävi mielessä, että kyseiset moottoripyörät olivat 60 vuotta sitten aina hopeanharmaita. Saattaa olla väärä muistikuva ja/tai näillä kulmilla liikkuneet moottoripyörät sattuivat olemaan sen värisiä. Eipä niitä tainnut olla montakaan - yksi tai kaksi...
Puolitoista tuntia jurrasin ojanpenkkoja. Ehkä ruohonleikkurin terää olisi syytä hiukan teroittaa.
Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, taannoin siistin ojanpenkat pääasiassa aina viikatteella. Viikatteen terän teroitus - se ääni - on enemmän kuin nostalginen...
Orapihlaja-aidan juurenseutuja täytyy vielä puhdistaa. Kukaties huomenna teemme siitä pienen urakan ja kärräämme tuotokset matopellon päälle silputtavaksi.
Kyllä - pistin saarinaapurimme Erkki Nikkasen mainitseman/mainostaman "joulupukkiasun" eli punaisen kohohaalarin päälle, tukevat ulkoilukengät jalkaan ja hain ruohonleikkurin entisen joulukuusimetsän (nykyisin viisi kuusta) katveesta tontin kulmalta.
Varastorakennuksen autotallista kuulosuojaimia ja bensatäydennystä hakiessani pääsin ihailemaan Tommin Triumph-moottoripyörää.
Metallinvihreä väri. Kävi mielessä, että kyseiset moottoripyörät olivat 60 vuotta sitten aina hopeanharmaita. Saattaa olla väärä muistikuva ja/tai näillä kulmilla liikkuneet moottoripyörät sattuivat olemaan sen värisiä. Eipä niitä tainnut olla montakaan - yksi tai kaksi...
Puolitoista tuntia jurrasin ojanpenkkoja. Ehkä ruohonleikkurin terää olisi syytä hiukan teroittaa.
Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, taannoin siistin ojanpenkat pääasiassa aina viikatteella. Viikatteen terän teroitus - se ääni - on enemmän kuin nostalginen...
Orapihlaja-aidan juurenseutuja täytyy vielä puhdistaa. Kukaties huomenna teemme siitä pienen urakan ja kärräämme tuotokset matopellon päälle silputtavaksi.
maanantai 29. kesäkuuta 2020
Kesäkuun viimeinen tynkäviikko on alkanut...
Kesäkuun viimeinen tynkäviikko on alkanut. Kyllä.
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöön.
Ajoimme kesäautollamme Hahtisaareen ja sieltä rauhallisesti vastatuuleen omaan poukamaan.
Rantaan päästyämme totesimme rannalla olleen väkeä: Pieniä jalanjälkiä, suuria jalanjälkiä ja taisipa siinä olla koirankin tassunjälkiä.
Mökille päästyämme istahdime hetken aikaa ja maistoimme lasillisen punaviintä ensimmäistä kertaa aurinkovarjon alla. Seurasimme kirjosieppoparin kiivasta poikasten syöttöprosessia.
Rantatontilta kuului työn, rakentamisen ääniä. Vaimoni pisti tuvan huonekalut uuteen järjestykseen. Saattaa mennä tovi totuttelussa...
Itse ajattelin mökillä parsia hiukan tuunaamaani katosta. Se on vähän sitä "hullu ei huomaa, viisas ei virka mitään" - kategoriaan liittyvää asiaa, mutta kun itse tietää parsimistarpeen, se on tehtävä.
Pilkoin myös viime vuoden syksyllä Särkelän Mikon sahaamia vanhoja kuusipöllejä. Kannoin muutaman sylillisen klapeja katoksien alla oleviin puulaatikoihin. Jäi vielä pilkottavaa. Todennäköisesti suurin osa kuusiklapeista poltetaan tulistelupaikalla, kunhan metsäpalovaroitukset hellittävät ja pääsemme kunnolla savustamaan ahvenia.
Sääskiä ja paarmoja oli kohtlaisesti liikkeellä.
Pois saaresta lähtiessämme koukkasimme uteliaisuuttamme vilkaisemassa mereltä uutta, rakennettavaa mökkiä. Komealta näyttää.
Mukava saarikäynti.
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöön.
Ajoimme kesäautollamme Hahtisaareen ja sieltä rauhallisesti vastatuuleen omaan poukamaan.
Rantaan päästyämme totesimme rannalla olleen väkeä: Pieniä jalanjälkiä, suuria jalanjälkiä ja taisipa siinä olla koirankin tassunjälkiä.
Mökille päästyämme istahdime hetken aikaa ja maistoimme lasillisen punaviintä ensimmäistä kertaa aurinkovarjon alla. Seurasimme kirjosieppoparin kiivasta poikasten syöttöprosessia.
Rantatontilta kuului työn, rakentamisen ääniä. Vaimoni pisti tuvan huonekalut uuteen järjestykseen. Saattaa mennä tovi totuttelussa...
Itse ajattelin mökillä parsia hiukan tuunaamaani katosta. Se on vähän sitä "hullu ei huomaa, viisas ei virka mitään" - kategoriaan liittyvää asiaa, mutta kun itse tietää parsimistarpeen, se on tehtävä.
Pilkoin myös viime vuoden syksyllä Särkelän Mikon sahaamia vanhoja kuusipöllejä. Kannoin muutaman sylillisen klapeja katoksien alla oleviin puulaatikoihin. Jäi vielä pilkottavaa. Todennäköisesti suurin osa kuusiklapeista poltetaan tulistelupaikalla, kunhan metsäpalovaroitukset hellittävät ja pääsemme kunnolla savustamaan ahvenia.
Sääskiä ja paarmoja oli kohtlaisesti liikkeellä.
Pois saaresta lähtiessämme koukkasimme uteliaisuuttamme vilkaisemassa mereltä uutta, rakennettavaa mökkiä. Komealta näyttää.
Mukava saarikäynti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)