Päätimme eilen, että lähdemme käväisemään Selkäsaaressa tänään sunnuntaina ahvenia savustamassa, kun nuo metsäpalovaroitukset eivät ole enää esteenä tulistelupaikan tulien pitämisessä.
Perinteisten aamutoimien aikana otimme pakastimesta sopivan annoksen ahvenia. Mukana oli se katiskasta saatu ennätysahvenkin eli 1,1 kg...
Hahtisaareen saavuttuamme totesimme tuulen olevan aika navakkaa mutta ei kovin pahasta suunnasta rantautumista ajatellen.
Kyllä - ajelimme lähes vastatuuleen ja käännyimme kolmannelta punaiselta"kepiltä" suoraan valkamamme rantakoivua kohti. Nostin varmuuden vuoksi trimmillä koneen ylös rantaa lähestyessämme, vaikka vesi oli aika ylhäällä.
Saavuttuamme ylös mökille totesimme, että oli poikkeuksellisen hiljaista. Linnunpoikaset olivat pois pesäpöntöistä - ruokinnat ohi.
Pistin välittömästi tulistelupaikalle tulet ja valmistelin ison savustuslaatikon käyttökuntoon.
Vaimoni sittemmin valmisteli ahvenet savustuskuntoon.
Savustusta odotellessa otin alumiinitikkaat ja pienen käsisahan ja poistin kahdesta kuusesta muutamia alaoksia.
Miksi?
Siksi, että saimme hiukan lisää merinäköalaa - hyvä niin. Aikaisemmin mökkiä rakentaessamme olen poistanut kuusista kaikki oksat kahteen-kolmeen metriiin saakka. Tuuli pääsee vapaasti puhaltelemaan.
Vaikka tontiltamme on poistettu - isojakin kuusia - niitä on yli viikymmentä jäljellä. Lisäksi pieniä kuusia ja lehtipuita.
Voi olla, että seuraavalla kerralla katselemme puistomaista mökkitonttiamme "sillä silmällä" ja poistamme kivuliaita pienpuita ja poltamme ne tulistelupaikalla.
Vaimoni siisti kivirakennelmia.
Savustus onnistui erinomaisesti. Ja kyllä ahvenet maistuivat. Edesmennyt katunaapurimme olisi todennut:"Ovat ne ryötti hyviä." Niitä riitti kotiinkin tuotaviksi. Otimme pienet ruokalevot ja lähdimme paluumatkalle.
Alas rantaan saavuttuamme totesimme tuulen suunnan hiukan kääntyneen meidän kannalta epäedulliseen suuntaan jase oli lisäksi aika puuskittainen.
Niinhän siinä kävi, että kerta kaikkiaan emme jaksaneet soutaa korkealaitaista pulpettivenettä vastatuuleen emmekä uskaltaneet käynnistää konetta, sillä tuloväylän sivustassa on muutama iso kivi.
Annoimme luoteistuulen viedä meitä kaupungin suuntaan ulottuvaa niemennokkaa kohti. Soudin ko ajan ja onnistuin muutaman ison kiven ohittamaan. Pari kiveä kolisteli veneen pohjaa, ei sen kummempaa.
Käytin viikon kiroilukiintiöni - tyyliin tanakeletu...
Kyllä kävi taas mielessä, että olisipa mukava lähteä rakennetusta Selkäsaaren Pohjoislaiturista liikkeelle: Pistää kone käyntiin laiturissa ja hurauttaa ruopattua väylänpätkää pitkin Kojukallion ohi menevälle pääväylälle.
Voi olla, että tiedustelen lähiaikoina, mitä em. tyyppinen laituriratkaisu maksaa. Sellaisten rakentajia varmaan löytyy talousalueeltamme.
Mahtaisiko ratkaisu löytyä Kemin kaupungin/Kemin Matkailu Oy:n Leader-hankkeena...
Mukava käynti taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme yli yön ja saunottelemme, sillä tynnyrit ovat täynnä puhdasta sadevettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti