Tänään on heinäkuun viimeinen pikkulauantai eli keskiviikko - kyllä entä sitten...
Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni lähti kirjastoon ja minä päätin pistää päärakennuksen takkaan tulet.
On sen verran sadenuhruinen ilma. Hain samantien puukatoksesta korillisen kuusiklapeja sisälle paria seuraavaa polttokertaa varten...
Kävin pistämässä myös Pikkupuolelle varmuuden vuoksi tulet takkaan, josko tilalle on käyttöä.
Nyt ei muuta kuin illansuuta odottelemaan.
Kyllä - rajanaapurimme Anne ja Arto Perkiö saapuivat vieraaksemme. Oli mukava iltarupeama kaiken kaikkiaaan. Sovimme myös lähitulevaisuuden kuvioista...
Myöhään illalla saapui meidän etelänvieraamme eli Timo paikalle Helsingistä. Kuinka ollakaan me miehet keskustelimme vielä myöhään musiikista - kahden upean=tasokkaan kitaran avustuksella.
Ehdotin itse, että ystäviemme Anita Seppäsen ja Veeran lisäksi pyydän läsnä olevan rajanaapurimme Arto Perkiön esiintymään 80-vuotispäivilleni, mikäli minulla elonpäiviä riittää. Paikka voisi olla meidän Pikkupuolemme.
Samassa rytäkässä voisimme päivittä Korpelan Pentin kanssa 60 vuotta elämää biisimme...
Ken elää, hän näkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti