Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Selkäsaareen kevyelle työreissulle. Sain menomatkalla Karjalahdelta LVI-liikkeestä kaksi uudenveroista rahtilavaa, jotka nostin kesäautomme lavalle.
Ajettuani Hahtisaareen totesin saarinaapurini lastanneen veneensä ja lisäksi soutuveneen täyteen rakennuspuutavaraa. Hänellä oli kirvesmies vänkärinä. Itse vyöryttelin lavat veneeseen ja lähdin ajelemaan saarinaapurini perässä.
Sain heidät kiinni Kojukallion kohdalla, en ajanut ohi. Vetoveneen perässä oleva soutuvene tuijasi eeskahtaalle. Vaikea hinattava.
Minun oli helppo ajella rantaan, sillä vedenpinta oli mukavan korkealla. Hirviä oli käynyt rantahietikolla.
Vein uudet lavat ylös mäkeä vesikärryillä. Sen tehtyäni riehaannuin mökillä suhauttamaan kaksipistekasi tumman oluttölkin auki. Kyllä olut maistui - sopivaa janojuomaa. Mökin ympäristössä oli hiljaista.
Menin takaisin rantaan syttöjä mukanani ja hajoitin meidän väliaikaisen rantalaiturin = kaksi toisiinsa paksulla köydellä kytkettyä lavaa kytkettyä isoon kiveen.
Muistelen pojanpoikamme Laurin taannoin meidän "laituriamme" ihmetelleen. Olihan se äpöstys, jota oikeastaan ei käytetty kuin pari kertaa.
Olin päättänyt rannan tulistelupaikan siistiä. Pistin tulet tuomillani syttöpuilla. Sahailin toisen, rikkoontuneen "laiturilavan" polttopuiksi ja toisen lavan vyöryttelin ylös mökille. Kopsin muutaman kuusipökäleen polttopuiksi joutessani.
Taivaalla lenteli ultrakevyt lentokone.
Rannalla ison kiven kupeessa olevan tulistelupaikan luona hahmottelin ajatuksissani rantaan rakennettavaa Pohjoislaituria.
Helppo juttu, sillä vajaan kymmenen vuoden aikana on ranta tullut tutuksi ja on kohtalaisen tarkkaan tiedossa, miten kovalla pohjoismyrskylläkin vesi liikkuu puhumattakaan matalanveden aikana. Muutama kymmenen metriä on tuloväylää toki pakko ruopata...
Ennen pois lähtöäni kävin sauvakävelemässä lähimaastossa ja taas kerran ajatuksissani halailin vanhoja "kahenkuution" kuusia. Kyllä ne ovat upeita puita, ei kahta sanaa.
Pois lähtiessäni ajoin vielä Lehmikiven karikon kupeeseen. Oli sopiva, leppoisa tuuli, joka liikutti venettä tulosuuntaan. Pistin malliksi yhden jigiongen veteen. Hiljaista oli - hyvä niin, sillä enhän minä kalaan ollut tullutkaan. Ajelin jotakuinkin täysillä takaisin Kojukallion ohi rajoitustaululle saakka.
Hahtisaareen tultuani totesin Kivelän Hannun nostavan asiakkaan vanhaa "pikaliipparia" ,venettä autonlavalle. Tutun tuntuin mieshenkilö totesi: "Vene menee pajalle. Yksi sylinteri on pimeänä. Haittaa menoa, vaikka kolme muuta toimiikin."
Oli mukava kevyttyörupeama saaressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti