Mitä tänään Joulun aatonaattona tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme jättää päärakennuksen takan lämmittämisen väliin. 
Sen sijaan itse katselin TV 1:stä dokumenttiohjelman presidentti Urho Kekkosen viimeisistä elämänvaiheista.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että Urho Kekkonen oli minun ajatuksissani ja arvomaailmassani toistaiseksi viimeinen tolkun presidentti.
Nykyisellä presidentillä Sauli Niinistöllä siihen saattaa löytyä eväitä, kunhan hän vihdoinkin oppisi sanomaan asiat suoraan ja kursailematta. 
Hän sanoo - minun mielestäni lähes aina - asiat ympäripyöreästi ja kieli keskellä suuta..Varsinkin jos liikutaan aroilla asia-alueilla esim. idänsuhteissa...

Aamukahvittelun yhteydessä totesin vaimolleni, että Suomi on mennyt kummalliseksi. Perinteiset, entisaikaiset arvot on heitetty romukoppaan.

Minun mielestäni tänäkin Jouluna uskallan kirjoittaa, että puhtaat elämänarvot ja elämän jatkuminen perustuu perheeseen. Minun arvomaailmassani avioliitto, avoliittokin on miehen ja naisen välinen asia. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. 

Nyt muun muassa Suomessakin eletään jotain ihmeellistä, sekavaa hörhöaikaa, jossa kaikki perinteinen tuntuu olevan vierasta. Väitän, että näin ei jatku pitkään, vaan palataan takaisin arvostettuihin ja arvokkaisiin perusarvoihin.

Kaikesta huolimatta, Joulupukki on - mediatietojen mukaan - lähtenyt liikkeelle eilen Korvatunturilta ja saapuneen huomenna luoksenne.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Kemin Haukkarin Kainuunkadulta...

Jutustelua marketin kassajonossa eilen...

En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta/kuuntelematta, kun keski-ikäinen mieshenkilö kovaan ääneen kailotti juttukaverilleen, iäkkäänpuoleiselle mieshenkilölle tuntemiaan henkilöitä. 
Hän tuntui tuntevan useita valtakunnantason vaikuttajia. Siinä ei nyt kovin kummallista ollut, tuttujahan he ovat median kautta kohta häiriöksi saakka kenelle tahansa.
Kiinnostukseni heräsi, kun kyseinene henkilö kertoi tuntevansa paikkakunnalla kaikki häntä edellisissä kuntavaaleissa äänestäneet henkilöt.
Vanhempi miehenkilö totesi:"Kaikkiko? Niitähän oli aika liuta! Soppii eppäillä!"

"Kyllä, kaikki! Nimen lisäksi luonnollisesti sukupuoli, aviosääty, lasten lukumäärä, osoite, ikä, ammatti, tärkeimmät harrastukset ja uskonnollinen suuntautuneisuus." hän luetteli. Hän sanoi laatineensa tiedot usean vuosikymmenen tarkalla seurannalla.
"Miten ihmeessä voit olla noin varma? Ethän sinä äänestykopissa ole katsomassa, ketä kukin äänestää!" sanoi vanhempi mies edelleen epäilevänä...

"En niin mutta kyllä tietoni ovat jotakuinkin kohdallaan. Muutama epävarma tieto on minunkin hyväksyttävä." "äänestäjätietopankin" pitäjä totesi.

Ajattelin keventää hiukan tunnelmaa ja huikkasin, kun olin seuraavana kassajonossa:"Kyllä kai sinulla on sinua äänestäneiden kengännumerotkin tiedossa. On siellä varmaan joukossa paikallisia ns. isokenkäisiäkin!" 

"Kyllä on ja monta!" hän yksiselitteisesti hiukan tuohtuneena totesi...

"Minä tunnen varmuudella vain yhden minua aikanaan äänestäneen, itseni. Tosin arvelen, että vaimoni on myös varma tapaus." totesin juttukavereille.

Vanhempi juttukaveri näytti lähtevän siltä seisomalta ostoskärryineen hedelmäpelien suuntaan päätään puistellen...
.

Mitä tänään tähän asti...

Helsingin Sanomissa oli alla oleva otsikko, siitä huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille tämän tekstin lukijoille...

Avaruudessa käydään hiljaista kylmää sotaa

Maailman suurvallat lähettelevät salaisia satelliitteja taivaalle ja tekevät tuhoisia testauksia antisatelliittiohjuksilla. Yhteenoton riskinä on tehdä kiertoradasta pysyvästi käyttökelvoton meille kaikille.

Anna myönteistä palautetta...

Esitän toivomuksen: Anna myönteistä palautetta aina, jos siihen on vähänkään aihetta.

Olin aikanaan vakituisessa työ- ja opiskeluelämässä 1962-2008 välisen ajanjakson - lähes viisikymmentä vuotta. Em. ajanjaksoon liittyy vajaan vuoden armeija-aika.

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin. Suomalaiseen elämänmuotoon ei liity liiemmälti antaa myönteistä palautetta. Olemme taipuvaisia kielteisen palautteen antamiseen, arvosteluun...

Muistelen saaneeni jotakuinkin kerran kymmenessä vuodessa myönteistä palautetta, en siis kovin usein, vaikka olen mielestäni tehnyt hommani aina jotakuinkin täysillä. Tarkoitan myönteisellä palautteella selkeästi sellaista palautetta, jonka itseni lisäksi on joku muukin aistinut. Lähinnä suusanallista palautetta...

En tarkoita mitään aikaan perustuvia kunniakirjoja, mitaleita tms., joita kuka tahansa saa jaksettuaan tehdä uutterasti työtä. 
Tämä kertausteksti lähti liikkeelle katseltuani hetki sitten laatikossa lojuvia, unohtuneita Kuntaliiton aineistoja.

Talvipäivänseisaus tänään - kyllä ...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alotin taas päärakennuksen "takankuivattamisen" siinä ohessa tietysti savupiipun horminkin. 
Josko saamme sen - tuon massiivisen "kivikasan" - perinteiseen käyttölämpötilaan niin eiköhän nuo "savutupruttelut" vähitellen kaikkoa.

Niin - tänään on talvipäivänseisaus eli meillä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden lyhin päivä. Nyt lähdetään taas sitten valoa kohti, ei hätä päivää... 

Vallan kyseenalaiset keinot...

Olen usein kirjoittanut, että minun työkaluni on sähköposti. Olen lähettänyt ja vastaanottanut kymmeniätuhansia sähköposteja. 
Vastaanottamani ovat olleet suurelta osalta niin sanottuja roskaposteja. Osa vastaanottajista saattaa minunkin lähettämäni sähköpostit luokitella samaan kategoriaan...

Sähköposti on mielestäni erinomainen työkalu, jota olen vuosikymmenien aikana - omasta mielestäni - oppinut hyvin ja tehokkaasti käyttämään.

Olen mielestäni erittäin tarkka siinä, miten lähettämiini sähköposteihin reagoidaan. 

Olen ties kuinka monta kertaa kirjoittanut:"Vastaa lähettämiini sähköposteihin!" 
Vallan kyseenalaisiin keinoihin kuuluu - mielestäni - muun muassa olla vastaamatta lähetettyyn sähköpostiin, varsinkin, jos sähköpostin lähettäjä tiedustelee asiallisesti jotain asiakokonaisuutta.

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota ilmiöön, jossa lähetetty sähköposti tavallaan tietoisesti "unohdetaan" ja sen yli vastataan muina miehinä/naisina. Se ei kerta kaikkiaan tunnu sähköpostin lähettäjästä kovin fiksulta eikä hyväksyttävältä mutta...

Se on sitä hiljaista vallankäyttöä. 

Se on mielestäni samanlaista kuin edesmennyt suomalainen aivotutkija Matti Bergström kertoi myös edesmenneen Eero Silvastin ohjelmasarjassa suhtautumisesta vanhuksiin. Hän puhui primittivisten heimojen suhtautumisesta vanhuksiin.
Vanhukset saivat elää yhteisössä, mutta heidän läpi katsottiin. He olivat hyödyttömiä, tyhjää, he eivät käytännössä olleet edes olemassa...

Mitä tänään tähän asti...

Televisiossa uutistenlukija totesi, että Jouluun on enää neljä yötä - kyllä näin se valitettavasti/onneksi on kaikessa yksinkertaisuudessa. Joululiikenne on alkanut Etelä-Suomessa huonossa säässä. Toivottavasti matkaajilla ei ole kiirettä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä kinkun ostoon. Pieni, perinteinen suomalainen kinkku, jonka aikanaan itse leipäkuoreen paistamme.

Että mitäkö mietin? No sitä että olipa mukava, rauhallinen kauppareissu päivällä. Kinkku on ostettu ja lisukkeeksi kyytipoikaa - tuskin ainakaan vielä ei tarvitse kirjoittaa - kyytihenkilöä.

Totta - mukava käynti Kemin Prismassa, varsinkin kun vastaan marketin käytävällä asteli tutun näköinen, jotakuinkin minun ikäinen mies.
Hän kysyi:"Totteleeko tämä mies nimeä Aki Pyykkö?" "Kyllä!" sanoin ja tunnistin kyllä sanojan. Hän varmuuden vuoksi esitteli vielä itsensä - Veitsiluoto Oy:n miehiä. Totesin hänelle, että olet näemmä Sinäkin harmaantunut.

Toivottelimme Hyvät Joulut. Sanoin vaimolleni, että en ole varmaan tavannut kyseistä henkilöä yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Lidlin kautta ajoimme sisäsataamaan. On erittäin todennäköistä, että Joulupyhien aikana lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Pilkkijät olivat taas rannan tuntumassa.

Ajoimme Kemin kaupungintalon eteen. Kävin juhlakirjaostoksilla Info-pisteessä ja omalta osaltani tarkastin tarkastuslautakunnan tämän vuoden viimeisen kokouksen pöytäkirjan.
Sitä tehdessäni tapasin tutun naishenkilön. Kysyin häneltä, millä asialla hän on täällä. Hän on kuulemma ollut töissä jo neljä vuotta. Vai niin taisin todeta, emme ole sitten ainakaan neljään vuoteen tavanneet...

Kotiin tultuamme aloitin takan "kuivattamisen" saatuani paikalla käyneen ammattilaiskaksikon ohjeistukset ja varmistuksen piipun ja savukanavien asiallisesta kunnosta...

KHO ei anna Finnpulpille ympäristölupaa sellutehtaan perustamiseksi Kuopioon...

Hmmmmm - vai niin - suuri pettymys takuuvarmasti Pohjois-Savoon. Jossakin vilahti tieto, että KHO:n päätös on äänestystulos.

Olisi mielenkiintoista tietää nimineen puolesta ja vastaan äänestäneet. Lisäksi nimenomaan tutkimus siitä, millaisia kytköksiä eri KHO:n jäsenillä on...

Suora neittilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

KHO ei anna Finnpulpille ympäristölupaa sellutehtaan perustamiseksi Kuopioon – Toimitusjohtaja: "Tämä estää muidenkin hankkeiden toteutumisen"

Päätös merkitsee Finnpulpin sellutehdashankkeen kariutumista.

Korkein hallinto-oikeus (hallintotuomioistuimet)

19.12.2019 klo 09.06päivitetty 19.12.2019 klo 16.05

Finnpulpin projektijohtaja Timo Piilonen esitteli havusellutehtaalle suunniteltua paikkaa elokuussa KHO:n puheenjohtaja ja presidentti Kari Kuusiniemelle.Anne-Pauliina Rytkönen/Yle

Tekijät(2 henkilöä)

Jaa artikkeli: 

Jaa artikkeli Facebookissa8398

Jaa artikkeli Twitterissä

Kuopion Sorsasaloon suunniteltu Finnpulp Oy:n biotuotetehdas ei saa ympäristölupaa. Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian ja perustelee päätöstään muun ohessa Kallaveden ekologisella tilalla.

Päätös merkitsee sitä, että Finnpulp ei voi rakentaa Sorsasaloon suunnittelemaansa havusellutehdasta.

– Vaihtoehtoista suunnitelmaa ei ole, sillä keskityimme sataprosenttisesti Kuopion biotuotetehtaan toteuttamiseen. Biotuotetehdashanke on Finnpulpin toimesta lopetettu, Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson kertoo.

Fredrikson uskoo, että kielteisellä päätöksellä on vaikutusta myös tuleviin vastaaviin hankkeisiin Suomessa.

– Uskoisin, ettei sellaisia hankkeita, joihin tarvittaisiin ulkomailta investointeja, tulla näkemään Suomessa. Tämä päätös estää muidenkin hankkeiden toteutumisen, Fredrikson sanoo.

Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson kertoo olevansa pettynyt korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen.Toni Pitkänen / Yle

"Harmittaa niiden puolesta, jotka olisivat voineet saada työtä"

Toteutuessaan tehdas olisi tuonut pysyvästi noin 3 400 työpaikkaa Suomeen, joista noin 1 500 olisi tullut Pohjois-Savoon.

– Jos 1 500 työpaikkaa jää syntymättä maakuntaan ja valmisteluun on käytetty vuosia, niin takaisku on hyvin merkittävä ottamatta mitään kantaa ympäristöasioihin. Mutta ylin viranomainen on nyt näin ympäristöasioista lausunut ja asia on sillä selvä, Pohjois-Savon Elyn ylijohtaja, tänään viimeistä toimistopäiväänsä ennen eläkkeelle siirtymistä viettävä Kari Virranta toteaa.

Itse biosellutehdas olisi työllistänyt 200 henkilöä. Puunkorjuuseen ja metsätalouteen sen työllisyysvaikutus olisi ollut 500 henkeä, tehdaslogistiikan ja tuotannon ylläpitopalveluihin reilut 600 henkeä.

Erilaiset tukipalvelut, kuten laboratorio-, IT- ja taloushallinnon tehtävät olisivat työllistäneet vuosittain noin 130 henkilöä. Rakennusvaiheen vaikutukset olisivat olleet lähes 6 000 henkilötyövuotta.

Kuopion kaupungin kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen painottaa, että biotuotetehdashanke olisi ollut merkittävä koko Suomelle.Toni Pitkänen / Yle

– Kaupunki kyllä selviää, sillä emme laskeneet tämän varaan tulevaisuutta. Harmittaa niiden puolesta, jotka olisivat tämän kautta voineet saada työtä, lisää toimentuloa ja niin edelleen, Kuopion kaupungin kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen kertoo.

"Aluetalousvaikutus olisi ollut valtava"

Finnpulpin biotuotetehtaan kustannusarvio oli 1,6 miljardia euroa. Ympäristölupahanke kesti lähes viisi vuotta.

Esimerkiksi Savon ammattiopisto Sakkyssä oli varauduttu Finnpulpin mahdolliseen tuloon. Sakkyllä oli valmius lisätä koulutusta ja oma Finnpulp-tiimi koottuna. Myös opetushallitusta ja opetusministeriötä oli informoitu varautumisesta hankkeeseen.

– Päätös oli yllätys ja olen harmissani sen piristysruiskeen menettämisestä, mitä se olisi tuonut koulutukseen, työpaikkakehitykseen, mittavina parannuksina raide- ja tieliikenteen infraan, lisääntyneenä myyntitulona metsänomistajille sekä kaikille palvelualan, matkailun ja kaupan toimijoille. Aluetalousvaikutus olisi ollut valtava, Savon koulutusyhtymän johtaja Heikki Helve sanoo.

Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon johtaja Pekka Sahlman pitää kielteistä päätöstä ympäristöluvasta odottamattomana ja järkyttävänä.

– Kyllä tämä koettelee tulevaisuudenuskoa metsänomistamisen ja -hoitamisen puolesta. Tämä on metsäalalle suuri taloudellinen menetys, enkä edes ala arvuuttelemaan niitä miljardeja, Sahlman sanoo.

Sekä Savon Yrittäjien toimitusjohtaja Paula Aikio-Tallgren että Kuopion alueen kauppakamarin toimitusjohtaja Silja Huhtiniemi ovat pettyneitä kielteiseen ympäristöpäätökseen.

– Päätös pistää vakavasti miettimään millaisia teollisuusinvestointeja Suomeen voi enää tulevaisuudessa suunnitella. Talouden näkökulmasta tämä on iso menetetty mahdollisuus Itä-Suomelle ja koko maalle, Aikio-Tallgren ja Huhtiniemi toteavat kannanotossa.

"Kyllä tämä pieneltä voitolta nyt tuntuu"

KHO:n mukaan Kallaveden ekologinen tila on vaarassa heikentyä vesipuitedirektiivin vastaisesti, jos vesistöön kohdistuva kuormitus vielä nykyisestä kasvaa.

KHO hyväksyi haitankärsijöiden ja ympäristönsuojeluyhdistysten valitukset ja kumosi Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen aluehallintoviraston päätökset.

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Helvi Heinonen-Tanski on huojentunut KHO:n päätöksestä.

– Tämä oli juuri sitä mitä halusimme ja tämän takia valitimme korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Olen tyytyväinen päätökseen Kallaveden puolesta, Heinonen-Tanski kertoo.

Finnpulp Oy:n biotuotetehdasta suunniteltiin Kuopion Sorsasaloon.Toni Pitkänen / Yle

Suunnitellun tehdasalueen läheisyydessä asuvan Pasi Tiilikaisen mukaan moni alueen asukas on tyytyväinen päätökseen.

– Kyllä tämä pieneltä voitolta nyt tuntuu. Meillä ei ole mitään työpaikkoja vastaan, mutta paikka oli tässä tapauksessa väärä tehtaalle, Tiilikainen sanoo.

KHO: Vaarana olisi ollut vesistön pilaantuminen

Korkein hallinto-oikeus teki elokuussa katselmuksen Sorsasaloon suunnitellun tehtaan alueelle.

KHO toteaa tiedotteessaan, että tehtaan sijainti sisävesistön eli Kallaveden rannalla olisi sellainen, että tehtaan suuri ja pitkäaikainen lisäkuormitus voisi aiheuttaa merkittävää vesistön pilaantumista.

Finnpulpin biotuotetehtaan tuotantomäärä olisi ollut jopa 1,2 miljoonaa tonnia sellua vuodessa, eli poikkeuksellisen suuri. Tehtaan jätevedet olisi purettu Kallaveden Kelloselälle. Kokonaiskuormitus olisi KHO:n mukaan ollut niin suuri, että vaarana olisi ollut ympäristönsuojelulaissa kielletty merkittävä vesistön pilaantuminen.

Ratkaisussaan KHO kiinnitti huomiota myös Kallavettä koskevaan vesienhoitosuunnitelmaan ja vesienhoidon toimenpideohjelmaan. Ratkaisun taustalla on myös EU:n vesipuitedirektiivi ja sen tulkintaa ohjaava ns. Weser -tuomio. Sen mukaan lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostelman tila heikkenisi.

– Nähdäkseni KHO on nyt tässä Finnpulp-päätöksessä kytkenyt EU-oikeudesta tulevan vaatimuksen varovaisuusperiaatteeseen ja epävarmuus hankkeen pitkäaikaisvaikutuksista on noussut keskeiseen asemaan, Pohjois-Savon Ely-keskuksen ympäristölakimies Juha Perho kertoo.

KHO:n ratkaisussa viitattu Weser-tapauksessa on kyse EU-tuomioistuimen vuonna 2015 antamasta tuomiosta, jossa käsiteltiin muun muassa sitä, kuinka EU:n vesipolitiikan puitedirektiivissä asetetut vesienhoidon ympäristötavoitteet tulee huomioida yksittäisen hankkeen luvasta päätettäessä kansallisella tasolla.

Lue lisää:

Yli tuhat kuopiolaista on ilmoittautunut vastustamaan miljardiluokan havusellutehtaan perustamista kaupunkiin – Finnpulp: "Ihmetyttää"

Pohjois-Savossa varaudutaan jo maailman suurimman havusellutehtaan työvoimatarpeeseen: "Meillä on valmius lisätä koulutusta"

Jättimäistä sellutehdasta Kuopioon puuhaava Finnpulp rauhoittelee pelkoja ympäristöhaitoista – katso keskiviikkona pidetty yleisötilaisuus

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En kummempia mutta joku esine saa ajatukset lentämään.
Näin Joulun alla vaimoni laittaessa asuntoa Joulukuntoon saattaa esiin tulla varastojen kätköistä jotain mielenkiintoista.

Takkahuoneen matalan kirjahyllykön päälle oli ilmaantunut jaloteräksinen, tyylikäs kukka-astia.
Kyljessä on kaiverrus 1.10 AP 1992 ja alla Kemin Lämärit. Kaiverruksen tekijä lienee Teemu Ypyä.

Muistan tapahtuman, luovutushetken kuin eilisen päivän.

Olin luopumassa Kemin Lämärit puheenjohtajuudesta saatuamme kovan väännön päätteeksi jäähalliprojektin käyntiin ja toteutukseen.

Kokous pidettiin Peurasaaren koululla. Puheenjohtajuudesta käytiin tiukkaa kisaa. Oli kaksi hyvää puheenjohtajaehdokasta.
Esa Rainsuo, "peruslämäriläinen" ja Jari Rinne, "uusi, osittain tuntematon tulokas", saivat yhtä paljon ääniä.
Arpa ratkaisi valinnan. Kuka nosti arvan - minä.
Jari Rinne tuli valituksi Kemin Lämärit ry:n puheenjohtajaksi.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin vaimolleni, että nyt ei ole tasku- eikä pöytäkalenterissa mitään merkintää ennen Joulua.
Samoin kymmeniä vuosia käyttämälläni "muistutustekniikalla" eli A5-paperiarkilla ei ole yhtään Muista-merkintää.

Mielestäni ainoa asia mitä en ole tänä Jouluna muistanut tehdä, on kirjoittaa Joulupukille, se taisi jäädä tuossa Posti-rytäkässä unohduksiin. Menköön näin tällä kerralla...

Nokka nousuun Kemissä ja Kemin Keskustassakin - hitaasti, mutta varmasti...

Nokka nousuun Kemissä ja Kemin Keskustassakin - hitaasti, mutta varmasti.

Juuri näin – katse eteenpäin, muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole...

Omalta osaltani haluan auttaa Keskustan Kemin kunnallisjärjestön ja Peräpohjolan piirinkin päätöksentekoa luovuttamalla - suurten, kauaskantoisten päätösten tekoon - suuren puheenjohtajan nuijan. 

Ajatus lähti liikkeelle luettuani Facebook-foorumilta toimiston siirtymisestä katutasoon Kemissä, mikäli asian oikein ymmärsin. 

Tuota luovuttamaani/lahjoittamaani nuijaa voinee toimiston ”näyteikkunassa” käyttää katseenvangitsijana, rekvisiittana ja myönteisen keskustelun herättäjänä – eräänlaisena ”sisäänheittäjänä”.

Nuijan tarina lyhyen kaavan mukaan:

Olin 1990-luvun puolessa välissä Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n viimeinen puheenjohtaja ja sittemmin perustamamme Tekniikan Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Tuo työhuoneeni nurkassa seisova iso nuija jäi minulle muistoksi senaikaisista vaiherikkaista tapahtumista. Mielellään luovutan/lahjoitan nuijan hyvään rekvisiittakäyttöön.

Vien kyseisen nuijan tänään päivällä toimistolle tai viimeistään tämän illan Keskustan Kemin kunnallisjärjestön syyskokoukseen. 

Tällä hetkellä olen aikeissa mennä syyskokoukseen tutustuttuani mielenkiintoiseen esityslistaan, jossa muun muassa lähestyvät kuntavaalit kiinnostavat.

Kyllä - hyvä kokous ja hyviä henkilövalintoja kerta kaikkiaan: Keskustan Kemin kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi vuodelle 2010 valittiin Tiina Loukola. Todettakoon, että Tiina oli kansanedustaja Mikko Kärnän vaalipäällikkönä eduskuntavaaleissa - tehokkaasti ja menestyksellisesti.
Vaalipäälliköksi lähestyviin kuntavaaleihin valittiin Peräpohjolan piirin toiminnanjohtaja Kai Puro. 
Nykyinen puheenjohtaja jatkaa tukijoukoissa varapuheenjohtajana äänestyksen jälkeen.
Sihteeriksi ja viestintävastaavaksi valittiin Eero Tuokila...

Niin luovuttamani/lahjoittamani iso puheenjohtajan nuija otettiin kiitollisuudella esittämieni saatesanojen ryydittämä vastaan.

Tyohuoneeni taulunvaihto tänään...

En kovin usein vaihda tauluja nykyisin työhuoneessani. Muun muassa neljä akvarellia on ollut vuodesta 1994 samassa paikassa.
Em. akvarellit ostin vuonna 1993 Luoteis-Venäjällä Severomoskissa Art Nord Galleriassa Anatoly Sergienkolta ja Ivan Voronilta. 

Siitä tapaamisesta alkoi käytännössä Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- joka tällä hetkellä on "säästöliekillä".

Tavoite on lähiaikoina hiukan taas aktivoitua em. asiakokonaisuuden suhteen.

Lisäksi seinillä on kaksi isoa Ivan Voronin öljyvärityötä (Kevät ja Räjähdys I), kaksi Anatoly Sergienkon isoa sekatekniikkatyötä (Kosinta ja Kohtaaminen), yksi Vadim Izmailovin sekatekniikkatyö (Mystinen metsä), yksi pieni Ivan Voronin akvarelli (Kolme hattupäistä tyttöä), kaksi Anssi Hanhelan silkkipainotyötä (Puolukka ja Lasi viintä) ja vaimoni tekemä Ystävyyden Ikoni.

Seinällä oli vielä hetki sitten Toivo Hoskarin tekemä "Kehittyvä Kemi"-juliste Kemin Yhdyspankin uuden konttoritalon valmistuessa 1984.
Kyseisen rakennuksen paikalla on nykyisin tasoitettu tontti...

Em. teoksen paikalle ripustin taulun, kunniakirjan, jossa Kemin Insinööriopiskelijat KeIO ry:n hallitus on valinnut minut kunniajäsenekseen 20.11.2019...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että nyt ei ole mitään tärkeää tekemistä. 
Se tunne ei tosin kestänyt kovinkaan monta sekuntia, sillä päätimme taas hiukan tutkia tuota meidän päärakennuksen massiivista varaavaa takkaa.
Se on tehtyjen tuunausoperaatioiden jälkeen käyttäytynyt epätyydyttävästi. Täytyy harkita tulien pitoa, sillä tänään eivät olosuhteet ole lainkaan otolliset. Lämmitetään aluksi noita poskikanavia kuumailmapuhaltimella...

Pistin aluksi vesipadan alle tulet, josko tuo savupiippu siltä osin hiukan lämpenisi.

Ulkona saattaisi olla hiukan kolattavaa, katsotaan nyt sitten...

No pihalla käväisin hyötyliikunnan suorittamassa, jätin huomisellekin vähän kolattavaa, toki lisääkin lunta saatta illan/yön aikana sadella.

Edelleen Blogisivujeni katselukiinnostus Yhdysvalloissa on poikkeuksellisen suurta - mielenkiintoista...

Nyt seuraa oppitunti...

Nyt seuraa oppitunti - kyllä -illansuussa oli Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa yleisötilaisuus klo 17.30. - 19.30 välisenä aikana Metsä Groupin suunnitellun biotuotetehtaan nykyvaiheesta. Mielenkiintoinen tilaisuus niin kuin aikaisemmatkin.

Lähdin vaimoni kanssa em. tilaisuuteen ja haimme Möylyntien ja Ouluntien risteyksesästä kalakaverini, eläkeläiskollegan Urpo Selkälän mukaan.

Ennen isoon auditorioon nousemista ja "pulpettiin" asettumista nautimme alhaalla kuuman glögin ja pienen joulutortun ja/tai piparkakun.

Auditorio ei ollut ihan täynnä. Metsä Groupin asiantuntijat esittivät asiansa mielestäni erinomaisesti ja vastailivat yleisökysymyksiin perustellun asiallisesti ja selkeästi.

Nyt tulee "oppituntiosuus":

Koska ihmisiltä puuttuu - pääsääntöisesti - alkeelliset, perussivistykseen liittyvät yleisötilaisuuselmentit, toivon seuraavassa Metsä Groupin yleisötilaisuudessa tilaisuutta juontavan henkilön ottavan huomioon alkuohjeistuksessaan seuraavaa:
Toivon hänen tuovan selkeästi esiin sen, että puheenvuoron pyytäjä esittää aluksi selkeästi nimensä ja taustayhteisönsä..
Miksi?
Siksi, että vaikka monet puheenvuoron pyytäjistä ovat läsnäoleville tuttuja itkupilliperusvalittajia kaikesta mitä maailma päällään kantaa, saattaa joku läsnäoelvista olla vielä asiasta/henkilön nimestä ja taustayhteisöstä tietämätön.

Ilmeisesti puheenvuoroja ei ole syytä rajata, vaikka 95% puheenvuoroista oli 5%:lla osallistujista.
Murheellista, että 95% puheenvuoroista oli kielteisiä ja 5% myönteisiä. "Itkupiilit" olivat aluksi näennäisesti vahvoilla mutta...

Onneksi tilaisuuden kalkkiviivoilla=loppumetreillä myönteiset puheenvuorot peittosivat kaiken kielteisen alleen suosionosoituksin - hyvä niin...

Kyllä se nyt tulee! Mikä? Biotuotetehdas Kemiin ja kukaties jotain ennennäkemätöntä uuttakin. Ken elää, hän näkee.

Uskallatko kävellä pois palavereista? Suurin osa kokouksista on turhia, mutta niitä voi parantaa

Hmmmmm - niinpä - mielenkiintoinen artikkeli. Kannattaa lukea "ajatuksen kanssa"...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Uskallatko kävellä pois palavereista? Suurin osa kokouksista on turhia, mutta niitä voi parantaa

Tyhjänpäiväisiä palavereita ei tarvitse sietää. Näin teet kokouksista hyödyllisiä.

Kokoukset

15.12.2019 klo 17.39

Palavereja tarvitan, mutta niissä on parantamisen varaa.Uwe Umstatter / AOP

Heikki Valkama

Jaa artikkeli: 

Jaa artikkeli Facebookissa32

Jaa artikkeli Twitterissä

Pidetäänkö teidän työpaikalla viikkopalavereita?

Jos pidetään, milloin viimeksi joku on kysynyt: miksi? Suurin osa palavereista on aivan turhia, eikä niitä kannattaisi pitää.

Työ täyttää sille varatun ajan.

Näin kuuluu Parkinsonin laki.

C. Notrhcote Parkinson esitteli lakinsa jo 1950-luvulla, ensin The Economist -lehdessä, sitten kirjassaan.

Hänen mukaansa jos asiaa varten on varattu aikaa, kaikki varattu aika myös käytetään siihen.

Eli jos viikkopalaveri on kaksi tuntia, viikkopalaveriin menee kaksi tuntia. Oli sen verran asiaa tai ei.

Sana palaveri on lainaa englannin kielestä, jossa palaver tarkoittaa keskustelua, jaarittelua, höpinää, vanhemmassa kielessä imarteluakin, kertoo Kotus.

Usein palaverit ovat juuri höpinää ja jaarittelua.

Ja ne kestävät tavallisimmin puoli tuntia tai tunnin.
Syynä on se, että puoli tuntia ja tunti ovat tavallisimpia kalenteriin merkittäviä aikahaarukoita.

Palaverien määrä on vain kasvanut. Vielä 1960-luvulla ylempi johto käytti 11 tuntia viikossa palavereihin. Nyt se käyttää 23 tuntia.

Harvard business schoolin arvion mukaan Yhdysvalloissa on joka päivä 11 miljoonaa kokousta.

Hyvä palaveri saa sydämet sykkimään

Mitä tehdä tyhjänpäiväisille palavereille?

Niiden parantamiseen on lukuisia keinoja.

Selkein on yksinkertainen kysymysten lista:

1. Kannattaako palaveri järjestää?

2. Miksi olemme koolla?

3. Mitä haluamme palaverilla saada aikaan?

4. Ovatko paikalla tarpeelliset ihmiset oikeissa rooleissa?

Jos näihin kysymyksiin ei voi vastata, palaveri kannattaa perua.

Palavereista on myös paljon hyötyä,vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitokselta muistuttaa.

– Osin palavereita tarvitaan siksi, että työelämässä tehdään nykyään paljon yhteistyötä. Tarvitaan keskustelua ja neuvottelua asioista. Työtä ei voi tehdä yksin, se edellyttää tiedonvaihtoa. Siksi palaverit eivät ole turhia, niillä on paikkansa, Toivanen sanoo.

Hänen vetämässään Aikajärjestys asiantuntijatyössä -hankkeessa selvitettiin asiantuntijoiden ajanhallintaa. Palaverit nousivat siinä usein esiin: ne jäsensivät työaikaa, mutta olivat myös päivää rikkovia ja tukkivia tuskanaiheita.

Yksi hankkeen huomioista oli, että toimimaton tekniikka turhauttaa kokoustajia. Toimimattomien laitteiden, etäyhteyksien ja monitorien säätöön menee turhaa aikaa.

Kun palavereita ei ole suunniteltu hyvin, ihmiset eivät ole niissä läsnä, vaan raapivat puhelimiaan, Toivanen sanoo.

– Kokoukseen pitäisikin aina valmistautua. Toki jos kyseessä on innovoiva kokous, jossa haetaan spontaaneja ideoita, ei tarvitse. Muuten sekä koollekutsujan että osallistujien on syytä valmistautua. Valitettavan usein vasta kun kokous alkaa, aletaan miettiä, mitä tehdään.

Myös Toivanen tunnistaa tunnin palaverien ongelman.

– Hyvän kokouksen tunnuspiirre on myös se, että kokouksen vetäjä varmistaa, että kaikkien on mahdollista tasapuolisesti osallistua, että vain puheliaat eivät täytä tilaa. Puheenvuoroja voi rajata sekä määrältä että pituudesta, Toivanen sanoo.

Jos palaveri on puhdasta tiedottamista, sen voi hoitaa muulla tavalla.

Jos palaverissa eivät ole oikeat ihmiset, ne koetaan turhina tai palaverien aikana ajaudutaan tekemään muita töitä.

Tärkeää on myös tehdä muistiinpanot siitä, mitä on sovittu. Muuten samoja asioita vatvotaan uudestaan ja uudestaan.

Jos sinusta ei ole hyötyä palaverissa, lähde pois.

Toivanen on jossain määrin samoilla linjoilla kuin Tesla-autoistaan ja muista innovaatioistaan tunnettu Elon Musk.

Muskilla on kolme palaverisääntöä, joista yksi koskee juuri oikeita ihmisiä.

Palavereja kannattaa järjestää vain pienelle osallistujajoukolle.

Ei vakituisia kokouksia tai kokousaikoja. Jos sinusta ei ole hyötyä palaverissa, lähde pois.

Merkityksettömistä asioista puhutaan, koska ne ovat helppoja

Alussa mainitulla Parkinsonilla on myös toinen laki. Se on triviaalisuuden laki: ihmiset antavat suhteettomasti painoarvoa pienille asioille, joita he olettavat ymmärtävänsä.

Toisin sanoen palavereissa käytetään todennäköisesti eniten aikaa esimerkiksi kahvinkeittovuoroista tai jostain muusta täysin merkityksettömästä aiheesta keskusteluun.

Lue myös:

Työpsykologi: "Palaverien suuri määrä kielii esimiehen epävarmuudesta"

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön Kemin keskustaan. Kyllä - me molemmat - minä ja vaimoni. 

Opettaja - Leena Leskio oli varannut vaimolleni hiuspohjan hoidon (+intialainen päänhieronta) samaan aikaan, kun minulle tehdään hiusten hoito-ja muotoilukokonaisuuksien näyttö tutun opiskelijan, Essen toimesta.

Opiskelija täytti osittain suunnitelmalomakkeet minua haastatellessaan. Hän hoiti hiuspohjaa, muotoili parran ja hiukset sekä lisukkeeksi vielä loppukampaus. Juhlava kokonaisuus, johon meni aikaa noin 2 tuntia.
Hän ja opettaja Marjo Appelgren olivat erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Totta kai minä myös, vaikka tuntuu oudolta nousta parturituolista aina niin viimeisen päälle siistissä lookissa.

Vaimoni osalta tuo em. intialainen päänhieronta ilmeisesti muuttui tekijän myötä hiukan kevyempään versioon. Myös hiukset leikattiin, kuulemma tekijä oli ensimmäistä kertaa leikkaamassa naisten hiuksia.
Lupasin suullisesti pankkikortilla laskua maksaessani käydä näyttömallina - elävänä mallipäänä - niin kauan kuin ymmärrän mistä on kysymys.

Illansuussa on Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa yleisötilaisuus klo 17.30. - 19.30 välisenä aikana Metsä Groupin suunnitellun biotuotetehtaan nykyvaiheesta. Oletettavasti mielenkiintoinen tilaisuus niin kuin aikaisemmatkin.

Ainakin näillä näkymin olen aikeissa lähteä paikan päälle. Arvelen "tuvan olevan täynnä"...

Pyhäaskareita ja vähän muutakin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tein tutut talonmiehen työt jopa niin, että etupihalle nuoskalumen kolattuani - kevythiekoituksen.

Aina silloin tällöin joku jalan-/polkupyörälläliikkuva ohikulkija pysähtyy juttelemaan kanssani niin kuin tänään. 
Kuulen lähes uskomattomia tarinoita, jotka pääasiassa liittyvät puhuttamani henkilön sairauksiin.
Aavistuksen verran fiktiivisesti irroteltuna muun muassa seuraavasti: Henkilö saattaa kertoa, että hän oli vähällä kuolla. Kolme ambulanssia oli paikalla ja hänet saatiin elvytetyksi. Hän heräsi sairaalassa - Kemissä.
Samaan hengenvetoon minulle saatetaan kertoa, että Kemissä ei sairaalassa saa kunnon hoitoa. Oulussa on aivan toisenlaista...

Vai niin että silleen. Tekee mieli sanoa, että puhu sinä, minä pitelen hevosta. Toki sanoin, että Oulussa kiistatta on paremmat resurssit ja enemmän erikoisosaamista, en muuta...

Kohta on taskukalenterin vaihto...

Kyllä - kaikki loppuu aikanaan. Olen aikaisemmin useinkin kirjoittanut, että minun taskukalenterissani ei ole menneitä viikkoja. Jotakuinkin sitä mukaan, kun viikko on kulunut, revin sivun kalenterista pois. Näin olen tehnyt vuosikymmeniä.

Toki varmuuden vuoksi tärkeimmät tapahtumat ovat pöytäkalenterissani, jotka olen säilyttänyt tallessa. En ole tottunut sähköisiin kalentereihin - ainakaan toistaiseksi...

Kohta täytyy astella kirjakauppaan tai markettiin ja ostaa uusi taskukalenteri. Takavuosina se tuli postin mukana liitoltani, mutta ei enää pariin vuoteen.

Miitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli pakko lähteä lumenkolaukseen eli tuttuun hyötyliikuntaan. Olihan raskasta kolattavaa...

Alkuillasta lähdimme Keskustan Kemin kunnallisjärjestön jouluaterialle. Aloittaessani "kuntapäättäjäurani" vuonna 2000 en ole käynyt aikaisemmin vastaavassa tilaisuudessa.
Se on vaan jäänyt väliin.
Toistakymmentä henkilöä oli paikalla. Ihan mukavaa juttuseuraa ja ruoka oli maittava, sitä oli riittävästi... 

Iltapäivällä Torniossa ja Haaparannalla...

Kävin iltapäivällä kalakaverini kanssa Torniossa Koulutuskuntayhtymä Lappian eläkeläisten jouluaterialla. Olihan siellä muitakin. Eräät arvioivat, että kaiken kaikkiaan toistasataa eläkeläistä. Puheensorina oli aikamoinen.

Aika monta tuntua mutta paljon ennalta tuntemattomiakin. Eriomainen tarjoilu ja sopivan kevyt ohjelma. 
Seuraavan kerran kukaties vuoden päästä Kemissä Kivikankaalla samoissa merkeissä...

Taphtuman jälkeen ajelimme ICA MAXIiin ja Systembolagetiin. Molemmista löytyi sopivaa ostettavaa - Jouluksi...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin toteuttamaan tutun hyötyliikuntajakson lumikolan perässä kävellen. 
Sen verran lunta tulee jatkuvasti puuskittaisen tuulen saattelemana, että myöhään illalla tai viimeistään huomenna aamulla on taas hyötyliikuntajakso odotettavissa...

Alan vähitellen orientoitua iltapäivän Kemin tarkastuslautakunnan kokoukseen kaupungintalolla.

Erittäin asiallinen, mielenkiintoinen ja keskusteleva kokous...

Illansuussa on vielä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokous Kemin Lumilinnalla. 

Tulin hetki sitten Lumilinnalta Mansikkanokalta. Hyvä kokous maittavan eterian yhteydessä. Tämä oli minun osalta viimeinen varsinainen hallituskokous - toistaiseksi. Löytyykö minulle yhdistyksessä jotain roolia jatkossa, se on ensi vuoden hallituksen päätettävissä. Toki yhdistyksen kunniajäsenenä minulla on tietty asema.

Sain Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallitukselta lahjaksi kirjan: Takamailta tekniikan kehityksen kärkeen - Insinööriliitto yhteiskunnallisena vaikuttajana 1919-2019.

Todettakoon pienenä yksityiskohtana, että viime viikolla ajattelin tilata em. teoksen itselleni joululahjaksi...

Olihan mukava, yllättävä huomionosoitus KeIO ry:n taholta: Kemin insinöörioppilasyhdistyksen hallitus oli valinnut minut ja Juhani Tolvasen yhdistyksen kunniajäseniksi. Olemme olleet aika pitkään yhdistyksen toiminnantarkastajina...  

Mukava iltapuhde Kemin kulttuurikeskuksessa...

Kävimme alla olevassa tapahtumassa. Oli mielenkiintoista infoa ja mukavia muisteloita. Itse näyttely on erinomainen - suosittelemme...

Kemin kaupunginkirjasto 140 vuotta -näyttely

10.12.2019 klo 00:00 - 1.3.2020 klo 00:00

ARPAJAISISTA KAIKKI ALKOI – Kemin kaupunginkirjasto 140 vuotta -näyttely Kemin historiallisessa museossa. Vapaa pääsy!

Yleiset aukioloajat:
ti – pe   11 – 19
la – su   10 – 15

Poikkeavia aukioloaikoja:
24-26.12. kiinni
ke 1.1. kiinni