Schindlerin lista

Katselimme eilen televisiosta toistamiseen alla olevan elokuvan. Se on järkyttävän koskettava, jonka toivoo mahdollisimman monen katsovan aistiakseen maaiman/ihmisten järjettömyyttä...

Schindlerin lista

Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Schindlerin lista
Schindler’s List
Elokuvan juliste
Ohjaaja	Steven Spielberg
Käsikirjoittaja	Steven Zaillian
Tuottaja	Steven Spielberg Gerald R. Molen Branko Lustig
Säveltäjä	John T. Williams
Kuvaaja	Janusz Kaminski
Leikkaaja	Michael Kahn
Pääosat	Liam Neeson Ben Kingsley Ralph Fiennes
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Universal Pictures Amblin Entertainment
Ensi-ilta	15. joulukuuta 1993  4. maaliskuuta 1994
Kesto	197 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti, heprea, saksa, puola
Budjetti	22 000 000 dollaria
Tuotto	321 200 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Schindlerin lista (engl. Schindler’s List) on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Steven Spielbergin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva perustuu Thomas Keneallyn romaaniin Schindlerin lista (Schindler’s Ark, myöhemmin Schindler’s List). Elokuvan pääosia näyttelevät Liam Neeson, Ben Kingsley ja Ralph Fiennes.

Schindlerin lista seuraa juutalaisten jatkuvasti heikentyvää asemaa Puolassa holokaustin aikana, kodeistaan karkoituksesta aina Auschwitzin teloituksiin asti, noudattaen erittäin tarkasti tapahtumien todellista kulkua. Elokuva kertoo saksalaisesta yrittäjästä, Oskar Schindleristä, joka pelasti yli tuhannen puolanjuutalaisen hengen holokaustissa toisen maailmansodan aikana. Elokuvan nimi viittaa listaan, jossa oli niiden juutalaisten nimet, jotka Schindler otti töihin tehtaaseensa.

Elokuva on lähes kokonaan mustavalkoinen. Vain esi- ja loppunäytös, pikkutytön punainen takki ja kynttilänliekki ovat värillisiä.

Schindlerin listaa pidetään yleisesti Spielbergin siihenastisen uran parhaimpana elokuvana, josta hän myös sai parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon.[Teos poikkeaa kaikista hänen aikaisemmista töistään. Monet epäilivätkin Spielbergin kykyä käsitellä näin vakavaa ja arkaluontoista aihetta, kun hän ilmoitti tekevänsä Schindlerin listan. Elokuva oli kuitenkin arvostelumenestys. Claude Lanzmann, joka ohjasi holokaustista kertovan Shoah -dokumentin 1985, oli kuitenkin päinvastaista mieltä. Hänen mielestään elokuva oli ”hyväntuulista viihdettä 1900-luvun pahimmasta rikoksesta”.

Yhdysvalloissa Schindlerin lista on erityisen arvostettu ja siellä sitä pidetään Spielbergin mestariteoksena ja yhtenä parhaimmista yhdysvaltalaisista holokaustielokuvista. Allmovien kriitikko piti sitä jopa elokuvahistorian merkkipaaluna. Yhdysvalloissa elokuvaa käytetään usein opetusvälineenä.

Mitä tänään tähän asti...

Eilen en oikeastaan tehnyt muuta "merkittävää" kuin pistin muutaman sähköpostin liikkeelle. Mitä niistä seuraa, ken elää, hän näkee...

No iltamyöhään "pöhlöyttäni" intouduin katselamaan pätkittäin Subleffan Isku Mogadishuun. Se on infon mukaan tositapahtumiin perustuva sotaelokuva Yhdysvaltain pahasti pieleen menneestä sotilasoperaatiosta Somaliassa/USA 2001. Olihan varsinaista teurastusta! 

Ilmeisesti tälläkin elokuvalla on jokin tarkoituksensa. Tuntui välillä siltä, että kyseessä oli videopeli, jossa suuret johtajat valvonkeskuksessa liikuttelivat sotilaita kentällä kuolemaan...

Tänään perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työvaatteet päälle ja lähdin ulos varustautumaan talven tuloon. Huomasin taas kerran, että siihen liittyy aikamoinen määrä työtehtäviä. Vaimoni näytti alkaneen keittiönikkunan pesun. Aikoi lähteä kauppareissun myös tekemään...

Ensi alkuviikosta meillä onkin etelänvieraita.

Nyt minä alan päärakennuksen takan lämmitykseen. Se on ollut viime aikoina mielenkiintoinen, haasteellinen tapahtuma...

Hmmmmm - niinpä - valtionrajat eivät ole enää pyhiä, se on niin sanottu uusi normaali. Syytä olla Suomessakin huolissaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Politiikka    |   HS-analyysi

Kansainvälinen järjestys horjuu eivätkä valtio­rajat ole pyhiä – kehitys on ”Suomen kannalta huolestuttavaa”

Venäjän toiminta Krimillä ja Turkin hyökkäys Syyriassa ovat omiaan muokkaamaan sitä, mitä kansainvälisessä toiminnassa pidetään normaalina, arvioi tutkija.

Tilaajille

Turkin armeijan panssarivaunu oli matkalla kohti Syyrian-vastaista rajaa tiistaina Turkin Akçakalessa. (KUVA: BULENT KILIC / AFP)

Elina Kervinen HS

Julkaistu: 11.10. 2:00 , Päivitetty: 11.10. 9:10

KUN VENÄJÄ valtasi Krimin vuonna 2014, kansainvälinen järjestys muuttui.

Euroopassa oli eletty pitkään aikaa, jolloin valtioiden rajoja ei enää muuteltu sotilasvoimalla. Jo Georgiassa vuonna 2008 tätä periaatetta oli horjutettu pienemmässä mittakaavassa.

Nyt Euroopan ja Lähi-idän rajalla sijaitseva Nato-maa Turkki on hyökännyt etelärajansa yli Syyrian kurdialueelle.

Mitä se kertoo kansainvälisestä järjestyksestä?

”Tekijät, jotka estävät avointa väkivallan käyttöä, eivät ole enää yhtä merkittäviä kuin aiemmin. Kansainvälinen yhteisö ei kykene yhteisesiintymiseen tällaista rikkojaa kohtaan”, sanoo pitkän uran ulkopolitiikassa tehnyt ministeri Jaakko Iloniemi.

”Pahimmassa tapauksessa seuraus on se, että kansainvälinen voimakeinojen käytön sieto muuttuu suuremmaksi eli voimakeinojen käyttöön reagoidaan laiskasti.”

TURKIN voimatoimet kurdialueilla eivät ole sinänsä uusia. Se perustelee niitä muun muassa terrorismin torjumisella. Viimeksi vuonna 2018 Turkki valtasi kurdeilta Afrinin alueen, joka sijaitsee Syyrian luoteisosassa.

Uutta ei ole myöskään se, että Yhdysvallat ikään kuin hylkäsi kurdiliittolaisensa, kun Yhdysvaltojen joukot perääntyivät alueelta presidentti Donald Trumpin siunauksella.

Hiukan vastaava tilanne nähtiin Persianlahden sodan jälkeen, kun kurdit jätettiin oman onnensa nojaan, vertaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Tuolloin kurdit nousivat kapinaan Irakin johtajaa Saddam Husseinia vastaan eivätkä saaneet sotilaallista apua Yhdysvalloilta.

Pohjois-Irakiin luotiin lentokieltoalue. Tämä huoletti Turkkia, joka teki tuolloinkin interventioita rajan yli.

LAAJEMMIN tulkittuna Turkin toiminnan voi kuitenkin nähdä osana uudenlaista kansainvälistä ympäristöä.

Presidentti Trumpin kaudella Yhdysvallat on vetäytynyt yhä voimakkaammin monenkeskisestä toiminnasta ja roolistaan maailmanpoliisina. Trump on myös ollut haluton sotkeutumaan kalliisiin sotiin ulkomailla. Se jättää alueellisille valloille tilaa toimia.

”Washingtonissa lasketaan, että voiman laajamittaiseen käyttöön liittyy Yhdysvaltojen näkökulmasta yhä enemmän riskejä”, Aaltola sanoo.

”Tämä tendenssi on vahvistumassa, mikä aiheuttaa sitä, että alueellisten valtojen, kuten Turkin ja Venäjän, rooli korostuu. Syntyy myös uusia toimijoita, kuten Isis.”

Voimankäytöstä on hänen mukaansa myös tullut entistä sallitumpaa, normaalimpaa.

Euroopassa Yhdysvaltojen rooliin maailmalla on aika ajoin suhtauduttu varsin kriittisesti, ja mielenosoituksia on nähty Suomenkin kaduilla. Vastaisuudessa Yhdysvaltojen rooli saatetaan nähdä toisessa valossa.

Tähän uskoo ainakin presidentti Sauli Niinistö.

”Mehän kaikki tiedämme, että hän [Trump] on ollut aika pidättyväinen eräänlaisen maailmanpoliisin rooliin, joka aikanaan herätti Euroopassa arvosteluakin. Nyt Yhdysvaltoja saatetaan jäädä kaipaamaan”, hän sanoi Ylen haastattelussa.

LUE MYÖS:Kommentti: Turkin hyökkäyksen seurauksena Isisin jäsenet saattavat päästä vapaaksi

ENTÄ miten kehitys heijastuu Suomeen?

Suoraan tai heti vaikutukset lienevät vähäisiä. Tiedossa on kuitenkin, että epävakaus Syyriassa ja Turkissa on omiaan luomaan epävakautta myös Euroopassa, jos esimerkiksi siirtolaisten tulo kiihtyisi uudelleen, kuten ulkoministeri Pekka Haavisto on jo varoitellut. Myös terroristijärjestö Isis voi jälleen vahvistua.

Laajempaa maailmanpoliittista kehitystä katsottaessa pienen Suomen intresseissä ei ole, että alueellisten valtojen ja suurvaltojen rooli korostuu monenkeskisyyden kustannuksella.

Esimerkiksi Natossa yhtenäisyys on jo rakoillut. Yhdysvaltojen vetäytyessä kansainvälisiltä areenoilta ei ylipäätään ole enää olemassa yhtä kansainvälisiä suhteita tahdittavaa ja intressejä sovittelevaa tahoa, Aaltola sanoo.

”Kun Yhdysvallat ei sitä enää tee, niin sitä ei tee kukaan ja alueelliset vallat kokevat, että heidän hetkensä on koittanut. Tämä on tietenkin Suomen kannalta huolestuttavaa”, Aaltola sanoo viitaten Venäjään.

VENÄJÄN toiminta Krimillä tai vaikka Saudi-Arabian toiminta Jemenissä ja nyt myös Turkin toiminta ovat omiaan muokkaamaan sitä, mitä pidetään normaalina, Aaltola arvioi.

”Siinähän luodaan ennakkotapauksia asioille. Jos Turkki tekee noin, onko se nyt niin kummallista, että Venäjä on läsnä Itä-Ukrainassa.”

Samalla uusi maailmantila voi tarkoittaa, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja – sotilaallinen liittoutumattomuus, itsenäinen puolustus ja oman tontin hoitaminen – saa aiempaa enemmän ymmärrystä, erityisesti Yhdysvalloissa.

”Ennen meitä kummasteltiin, kun emme ole Natossa. Nyt meitä ihaillaan, kun emme tukeudu Yhdysvaltoihin. Meidän Washington-suhteemme on toimivampi kuin vaikkapa Viron Washington-suhde”, Aaltola summaa.

Lisäys klo 9.10: Lisätty sitaatti presidentti Niinistön haastattelusta.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• TurkkiSeuraa 
• Mika AaltolaSeuraa 
• Pekka HaavistoSeuraa 
• SyyriaSeuraa 
• TurvallisuuspolitiikkaSeuraa 
• Elina KervinenSeuraa 

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua loppuiltapäivän/illansuun Kemin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen kaupungintalolla. Kohtalaisen pitkä esityslista ja oletettavasti pitkähkö kokous odotettavissa...

Lähdin aamulla käväisemään asioilla Kemin keskustassa: Land Roverin tankkaus Hahtisaaren Nesteellä, rapiat 50 litraa bensiiniä, edellinen kerta 09.09., joten emme me aivan pahimpia saastuttajia ole tässä kaupungissa. Tosin onhan tuo kesäautomme ollut myös vähin liikenteessä Haukkari-Hahtisaari-Haukkari - välillä.
Huoltoasemalta ajelin Karjalahdelle Kemin K-rautaan ja ostin kiuaskivipaketin Kalkkinokalle.

Sitä viedessäni perässä portaikossa tuli uusi seinänaapuri. Tervehtiessämme mieshenkilö totesi:"Jaaha - Pedagogi Suomen Kemistä." 
"No jaa - sitä yhdistelmää käytin siihen aikaan, kun kirjoittelin paikallislehtiin/ammattilehtiin juttujani. Siitä on jo pitkä aika." totesin ja lisäsin, että nykyään kirjoitan joka päivä omalle Blogisivulleni ja Facebook-foorumille.

Ovea avatessani totesin, että täällä on käyty. Naapurin mukaan valokuvaaja oli aamulla käynyt. Niin - turvalukko oli jäänyt sulkematta.

Sanoin naapurille:"Tulehan vilkaisemaan, mitä asuntoon on tehty." Kyllä - hyväksi hänkin havaitsi aikaansaannokset. 

Kotiin tultuani tietokoneella oli päivityksiä menossa, sain olla hetken "toimeettomana"...

Lisäystä edelliseen:
Tulin hetki sitten sosiaali- ja terveyslautakunnan vajaan kolmen tunnin kokouksesta. Ihan hyvä ja asiallinen kokous.
Välillä tosin tuntuu, että asioita käsiteltäessä - puurot ja vellit - menevät sekaisin. Ammattiyhdistysasiat päätettäviin asioihin hiipivät vääjäämättömästi kuvioihin. "Ken härjillä ajaa, hän härjistä puhuu!" usein väitetään...

Nyt olisi tarvetta kirjoittaa kirja nimellä: Perkeleen kopolaatat...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään asioilla Kemin keskustassa. Vein maksumääräyksen Kalkkinokan rivitaloasunnon remontista pankkiin. Kävi kotiin ajellessani mielessä, että nyt olisi tarvetaa kirjoittaa kirja nimellä: Perkeleen kopolaatat...

Se voisi olla Antti Hyryn kirjoittaman kirjan nimeltään Uuni tyyppinen.

WikiPedia-tietoa:

Uuni Antti Hyryn vuonna 2009 ilmestynyt romaani. Se sai samana vuonna Finlandia-palkinnon. Finlandia-palkinnon voittajan valinnut Tuula Arkio luonnehti Hyryn teosta niin, että siitä jäi tyven ja hyvä olo ja usko siihen, että jokainen voi arvovalinnoillaan vaikuttaa omaan elämäänsä...
_______________

Todettakoon, että minun arvomaailma on perkeleen kopolaattojen osa-alueella aivan toisella planeetalla kuin isännöitsijan ja nimenomaan vakuutusyhtiön - Helsingissä konttoripöydän ääressä istuvan - "asiantuntijan" näkemysten kanssa.

Kotiin tultuani pistin päärakennuksen takkaan tulet kahden edellisen kerran sytytystyyliin. Asia onnistui jotakuinkin asiallisesti.

Tietokoneen ääreen istahdettuani minulle tuli puhelu oudosta numerosta. Vastasin ja hyvä niin, sillä puhelimessa oli oululainen nuorimies, joka selvittelee vakuutuskilpailuttamistani. Hän esitti ihan asiallisia tarkentavia kysymyksiä. Saamme varmaan infoa viikon-kahden sisällä...

Totta - olen käynnistänyt vakuutuksieni/vakuutuksiemme kilpailuttamisen, sillä välillä tuntuu, että alkaa keittää tuo perkeleen kopolaattojen jälkipyykki. Mittava remontti, maksut ja vastuukysymykset. Tosin asiat ovat vielä niin sanotusti vaiheessa.

Eiköhän tämänkin keskiviikkopäivä mene menojaan, sillä uusi myyntisopimus on päivällä tehty Kalkkinokan remontoidusta rivitaloasunnosta.

Taidanpa heittäytyä pelailemaan Veikkauksen Live-pelejä yhden euron minimipanoksilla...

Täysi työpäivä tänään(kin)...

Kirjotin eilen, että täysi työpäivä tänään. Niin on ollut tänäänkin. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käymään keskustassa asioita hoitamassa.

Tiedän: Laiska töitään luettelee, mutta siitä ei tässä tapauksessa ole onneksi - omasta mielestäni -kysymys. 
No joka tapauksessa: Maksumääräys pankkiin, Veikkauksen raha-anomukset, käynti jututtamassa Auto-Patun Raimo Tunkkaria, joka tosin jäi yritykseksi, sillä Raimo ei ollut paikalla. Sain viestin perille, että Raimo lukisi vanhaakin sähköpostiaan, jossa ehdotan/tarjoan pienimuotoista Land Rover-työtä talven lähestyessä...

Käväisin uteliaisuuttani uusvanhassa kodinkoneliikkeessä eli pikapikaa tutustumassa POWER-liikkeeseen. 
Jututin tuttua myyjää eli Janne Rytköstä. Mukava jutusteluhetki, jonka yhteydessä keskustelimme muun muassa mahdollisesta kännykän vaihtamisesta. Kerroin Jannelle, että olen hetki sitten uusinut Elisa-sopimuksen. Se ei kuulemma tuota ongelmia...

Niin - minulla on "höyrykännykkä" NOKIA LUMIA 800, joka oli hetki sitten markkinoiden viimeisintä huutoa - ei ole enää ja sen olen kyllä huomannut. 
Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, yritän sinnitellä vielä sillä. Kotiin ajellessani ajattelin vielä pistäytyä Karjalahdella Wetterillä, mutta sen jätin väliin.

Pistin höyrykännykkäni lataukseen kotiin tultuani. Siihen tuli puhelu, johon en kuitenkaan ehtinyt vastata. Kohta ovikellomme soi ja paikalle oli saapunut VARMAKOTI-myyntiedustaja Matti Hyväri.
Kävimme läpi Kalkkinokan rivitaloasunnon eri vaiheet. VARMAKOTI-osuus on ihan ok, loppukatselmus tehtiin remonttimiehen kanssa eilen, hyvää, oikeastaan erinomaista jälkeä, ei kahta sanaa...
Kävimme Matin kanssa avoimesti keskustelua pesuhuone/kodinhoitohuone/sauna-tilojen remonttien vastuukysymyksistä. 
Asunnonomistaja-taloyhtiö-vakuutusyhtiö-rintamalla, kerroin avoimesti oman näkemykseni nimenomaan vakuutusyhtiön roolista selkeissä, taannoin tapahtuneissa kosteusvauriotapauksissa. 
Minun oikeustajuuni ei uppoa minkäänlaiset yritykset lusmuilla em. tyyppisissä tapauksissa. Asiat ovat siltä osin vielä avoinna.

Olipa mukava jutusteluhetki Matin kanssa. Sovimme alustavasti, että em. rivitaloasunnon uuden myyntisopimuksen solmittuamme VARMAKOTI-asiantuntijat voivat pitää esittelyä omasta työjäljestään kohteessa...
Niin tulihan puheeksi myös virallisen rakennusliturgian höysteeksi myös kuvataide.

Nyt on hetki aikaa rentoutumiseen ennen nukkumaan asettumista. Huomenna on kuulemma uusi päivä, ken elää, hän näkee.

Täysi työpäivä tänään...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Kalkkinokalle remontin jälkeisiä loppuja romppeita hakemaan.

Olimme päättäneet lähteä käymään Haaparannalla ostoksilla, joten käynti Vilmilässä Ekoasemalla oli matkan varrella. Saimme remonttiromppeet ja vähän muutakin viedyksi Land Roverin takatilasta. Ihailimme alueen tarpeellisuutta ja järjestystä.

Köröttelimme Haaparannalle. Vähän oli liikennettä menomatkalla...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla maanantaina 12.08.2019.
Tie oli erittäin hyvässä kunnossa, ilman ja tiepinnan lämpötila +4 Celsiusastetta.

Ankean näköinen tuo "Barents Center"-monttu, vesilammikko! Murheellista!

Jälleen Haaparannalla perinteinen ICA MAXI- käynti. Hyllyssä oli "kaksipistekasi" janojuomaolutta. Sitä oli ostettava, se on edullista. Myös muut perinteiset ostoksemme tehtiin ja vähän uutta heräteostosta "makeannälkään". 

Kävimme uteliaisuuttamme samassa rakennuksessa avatussa uudessä liikkeessä -"Dollarimaailmassa". Olihan siellä tavaraa! Kukaties edullistakin, jos olisi ollut tarvetta. Toki jotain sieltäkin tuli ostetuksi...

Käynti Systembolagetissa, sehän olikin muuttanut uuteen paikkaan - Coop-rakennukseen. Olihan se väljä ja sortimenttia oli vähää vaille pirusti. Sielläkin tuttuakin tutummat ostokset. 

Tuttu käynti IKEA:ssa, vaimoni teki lenkin ostoskärryn kanssa ja minä istuskelin tuloaulan sohvalla. 
Sain puhelinsoiton VARMAKOTI-remonttimieheltä, Villeltä. Sovimme loppukatselmuksen Kalkkinokalla klo 16.30.

En nähnyt tällä kerralla kuin yhden tutun, oikeastaan tutun näköisen mieshenkilön olevan liikkeellä. Olihan niitä IKEA:n lihapullia taas pakko ostaa, vaikka takaraivossa kieltämättä vilahti Kärnän Mikon irrottelut, asialliset irrottelut kotimaisen lihan puolesta...

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle ja reippaasti Kemiin Koukkasimme Karjalahdelle. Olin saanut tekstiviestin Matkahuollosta, että sivupeilipaketti oli saapunut.

Ihan mukava pistäytyminen Haaparannalla taas kerran. Kukaties siellä vielä tämän vuoden puolella kerran tulee käytyä....

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Joku lukijoista saattaa tupista, mitä ihmeellistä siinä nyt on loppujen lopuksi. No eihän siinä toki olekaan mutta...
Olemme taistelleet tuon massiivisen, varaavan takan - "kivikasan" - kanssa vuodesta 1982 lähtien niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut. 
Totta - takat ovat yksilöitä niin tämäkin. Olemme sytyttäneet/polttaneet siinä puita monella eri tavalla ja takkaa on tuunattu useaan otteeseen.

Tänä aamuna kokeilin viimekertaista tapaa. Isot koivut (50 cm 5 kpl) vaakatasoon kahteen kerrokseen. Niiden päälle lyhyitä (30 cm), ohuita kuusirimoja ja niiden päälle hiukan paperisytykettä. Paperisytykkeen päälle pari korkillista sytytysgeeliä ja tulitikku perään...  

Siis päältä sytyttäminen ja alkuvaiheessa takkaluukku aavistuksen verran raollaan. Se näytti onnistuvan tälläkin kerralla paitsi, että aivan tietyssä palamisvaiheessa takka pyrkii himpun verran tuprauttamaan savua sisälle.
Onko loppujen lopuksi niin, että puolen tiilen hormi ei kerta kaikkiaan tietyssä vaiheessa kykene vetämään kaikkia savuja taivaalle...

Päärakennuksen piippumme tehtiin aikanaan - vuonna 1982 - neljällä puolen tiilen hormilla:
Yksi takalle, yksi pesuhuoneen vesipadalle, yksi leivinuunille ja yksi ilmastoinnille. Loppujen lopuksi leivinuunia ei koskaan rakennettu ja vesipataakin on erittäin vähän käytetty. Ainakin tuo leivinuunin hormi on "tyhjän panttina".

Tällaista aamupohdiskelua tänään...

Ajattelin, että tänään en tee mitään muuta mutta...

Tutkin netistä otsikon: Kuolinpesä työnantajana - toimenpiteet. Asia on harvinaisen selvä.

Vaimoni oli laittanut Pikkupuolen leivinuuniin tulet. Kertoi tekevänsä Janssonin-kiusausta.
Samalla hän esitti, että toisin jossakin vaiheessa lisää koivupuita Pikkupuolelle, kun runsaan viikon päästä saamme etelän lomalaisia pistäytymään: Anna tulee kuulemma kahden kaverinsa kanssa...

Kärräsin välittömästi tulisijan (leivinuuni+varaava takka) vierustan täyteen puita puukatoksesta.

Nyt jatkan Veikkauksen Live-jalkapalloa ja kohta saa jännittää meidän aitajuoksijatrion menestymistä MM-kisoissa. Niin ja tietysti keihäänheittäjäämme > 4. sija, ei paha...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni lähti pihatöihin, taisipa mainita parin pienen ulkomaton pesustakin Pikkupuolen terassilla.
Minä asetuin tietokoneen ääereen, mutta sen tehtyäni ovikello soi ja ovella seisoi remonttimiehemme. Hän ojensi lainaamansa siivousvälineet ja avainnipun.
Sisälle päästyään kertoi viimeisimmät kuulumiset. Hänen osaltaan homma on tehty - hyvä niin.
Kerroin meneväni käymään Kalkkinokalla. Näin tein ja tyhjentelin ylimääräisiä remonttijämiä. Samalla reissulla kävin viemässä Karjalahdelle kierrätykseen muovi- ja metallitavaraa sekä Prismaan kierrätykseen pulloja.

Kotiin tultuani soitin sisarelleni remontin edistymisestä. Menevät varmaan käväisemään hekin asunnolla.
Sovimme vaimoni kanssa lähtevämme uudestaan käymään asunnolla. Näin teimme ja hyväksi tehdyt työt yhdessä totesimme. Taisipa vaimoni todeta, että tämä on nyt viimeisen päälle...

VARMAKODIN-katselmus vielä tehdään ja asunto laitetaan uudestaan myyntiin.

Perkeleen > hiukan lievennettyä kirotut kopolaatat ovat tämän rivitaloasunnon osalta historiaa.

Tänään ensimmäinen talveen valmistautumispäivä...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme pihalle - vaimoni lehtiharavointiin ja minä kesäautomme kevyttarkistuksiin. 
Latasin varmuuden vuoksi Volkkarin akun, huomasin, että se olikin jotakuinkin täysi. 
Pistin raakaa pakkasnestettä jäähdytysjärjestelmän täytteeksi. Ajoin auton alustavasti päärakennuksemme päätyyn tuttuun talvisäilytyspaikkaan. Ilmeisesti poistan sen kohtapuolin liikennekäytöstä.

Kärräsin muutaman kärryllisen vaimoni haravoimia lehtiä tontinkulmalle, matopellon päälle.

Eiköhän tuo riitä aluksi talveen valmistautumiseksi...

Poistin hetki sitten kesäautomme eli Volkkarin liikennekäytöstä, onpahan tuokin pois mielenpäältä. Trafin sivuilla on helppo asioida...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen:

Huomenna haemme veneen Hahtisaaresta, mikäli ilmat ovat suotuisat.

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen pistimme trailerin Land Roverin perään ja ajelimme Hahtisaareen.
Nostimme pulpettiveneemme trailerin päälle, kiinnitimme liinat ja ajelimme Haukkariin.
Koko komeus on nyt meidän kakkosliittymässä.

Todennäköisesti hiukan tyhjentelen venettä, kukaties vesirajapintoja hiukan puhdistelen ja jään odottamaan veneen siirtämistä Prima Rautaan tuunaukseen.

Kyllä - nyt on vene Prima Raudan pihassa. Sovimme Riston kanssa, että lähdemme liikkeelle ylimääräisten romppeitten poistamisesta ja moottorin huollosta.
Miksi?
Siksi, että veneemme Bella 475 R olikin ns. lyhytrikinen eikä Ristolla ollut "hyllyssä" uutta konetta. Koneen huolto puolustaa myös paikkaansa, sillä he joka tapauksessa sen huoltavat/tarkistavat.
Sovimme myös, että vanha kaikuluotain tarkistettuna jää paikoilleen ja viereen hankitaan uusi Lowrance kaiku-plotteri. Tyyppi on vielä avoin.

Asia etenee.

Kerrottuani vaimolleni mahdollisesta uuden perämoottorin vaihtorahan suuruudesta hän puki totuuden sanoiksi:"Sillä ostaa paljon bensiiniä!" Totta näinhän se on, no Risto tutkii asiaa, ja tekee tarjouksen. Toivottavasti se on tyypiltään tarjous, josta ei voi kieltäytyä...

Oli niin tai näin, poksautin hetki sitten kuohuviinipullon auki veneily- ja mökkikauden kunniaksi. Takana on ihan mukava kesä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua iltapäivän tarkastuslautakunnan kokoukseen.

Sitä ennen käväisin Kalkkinokalla ja samlla reissulla kesäautollamme Ekoasemalla, jonne vein hiukan joutilasta kotikierrätystavaraa.

Päivällä sain puhelun, jossa VARMAKOTI-remonttimies Ville ehdotti tapaamista klo 17 Kalkkinokalla, jolloin käydään läpi hänen aikaansaannoksensa.

Ilmoitin hänelle, että esityslistasta päätellen klo 14 alkava tarkastuslautakunnan kokous antaa siihen mahdollisuuden.

Kyllä - kävin klo 16.45 - 17.00 Kalkkinokalla. Sähkömies ei ollut lupauksistaan huolimatta tullut paikalle, joten siirsimme katselmuksen lähitulevaisuuteen.

VARMAKOTI-remontin jälki näyttää erinomaiselta, ei kahta sanaa...

Voi olla, että kesäautomme eli VW Doppel TD vm. 1989 ajetaan päärakennuksen päätyyn "talviparkkiin" ja poistetaan lähiaikoina liikennekäytöstä - odottelemaan vuoden 2020 toukokuuta...

Huomenna haemme veneen Hahtisaaresta, mikäli ilmat ovat suotuisat.

Aikataulu- ja tottumiskysymyksiä...

Kävin viemässä hetki sitten Veeran reppuineen, kitaroineen ja polkupyörineen kesäautollamme Lallinperäntielle kotiin...

Kerroin hänelle omista aikataulu- ja tottumiskysymyksistä edellisessä elämässäni eli opetustyössä Kemin ammattikoulussa, sittemmin Kemin ammattioppilaitoksessa, sittemmin Kemi-Tornion ammattiopistossa ja sittemmin Ammattiopisto Lappiassa.

Kerroin, että pyrin olemaan työhuoneessani aamulla noin puoli tuntia ennen koulutuntien alkamista. Jos jostain syystä olin vaikkapa varttia vaille, tunsin olevani jo myöhässä. 
Työhuoneeseen tultuani, päällysvaatteet riisuttuani istuin tuoliini ja nostin jalat kirjoituspöytäni kulmalle. 
Tavoitteeni oli eräänlaisena mentaaliharjoitteluna elää päivä ajatuksissani etukäteen...

Väitän, että usein siinä onnistuin, mutta eihän se opetustyö aina mennyt kuin lautaa pitkin.

Karjalahdella ollessani samassa työhuoneessa oli vuosikausia Kaarlo Kalle Salmi ja Kallen jäätyä eläkkeelle hänen seuraajansa Juhani Jussi Pietarila. Molemmat voimakkaita, mielenkiintoisia persoonia...

Niin - tuo aikataulu- ja tottumuskysymys on jäänyt minulle päälle. Haluan olla aina ajoissa paikalla, joskus kieltämättä liiankin aikaisin mutta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pikapistäytyminen Karjalahdella Tervahallin kupeessa. 

Havaintojeni mukaan työssäkäyvien työhönmeno on aika vauhdikasta - nimenomaan autoilla. Syynä on ilmeisesti pääsääntöisesti se, että lähtö on jäänyt liian viime tippaan...

Kävin keskustassa sosiaalitoimistossa tarkastamassa sosiaali- ja terveyslautakunnan viimeisimmän kokouksen pöytäkirjan omalta osaltani. Totesin sihteerille, että vielä sitä paperiakin tarvitaan, sillä aineisto oli liitteineen lähes kahden senttimetrin paksuinen.

Samalla reissulla päätin käydä katsomassa Kalkkinokalla, miten rivitaloasunnon remontti on VARMAKOTI-remonttimiehen osalta edistynyt.
Kyllä - siistiä jälkeä - huomenna kuulemma tulee vielä putki- ja sähkömies paikalle. Kohde alkaa olla sitten valmis. Remonttimiehen seuraava kohde on omakotitalo Torniossa. 

Kotiin tultuani sovin vaimoni kanssa, että haemme veneemme Hahtisaaresta torstaina. Tuomme sen kotipihalle väliaikaisesti. 
Tyhjennämme ylimääräisistä tavaroista, jonka jälkeen vien sen trailerin päällä Prima Rautaan Karjalahdelle...

Jatkoa edelliseen:

Enpä malta olla kirjoittamatta, että pistin muutama minuutti sitten pitkän sähköpostiviestin Luoteis-Venäjälle Severomorskiin Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - kuvataideystävilleni Anatoly Sergienkolle ja Ivan Voronille pitkästä aikaa. Käänsin viestin Google-kääntäjällä. Kun asian tietää, teksti tuntui aika ymmärrettävältä.

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa:

Vilkaisin huomisen säätilaa Forecan sivuilta.
Miksi?
Siksi, että huomenna aamulla on aikomus lähteä käymään Selkäsaaressa. Todennäköisesti viimeinen käynti tämän vuoden aikana.
Tuulet ovat suotuisat, pilvistä ja kukaties vähän sadettakin. Pieni sade ei ole esteenä...

Kyllä - tänään aamulla oli käyynykän hälytys klo 06.30 - pimeää ja kosteaa mutta lämmintä.

Perinteisten aamutoimien jälkeen tein vähän evästä saarireissuun ja aloin varustautua saaressa käyntiin  ottamalla sadeasun varmuuden vuoksi kassinpohjalle mukaan...

Olemme sopineet entisen oppilaani, Mikko Särkelän kanssa tapaamamme Hahtisaaressa klo 09.00.

Kyllä - ajelimme Mikon kanssa Selkäsaareen, hyvä oli rantautua, sillä vesi oli ylhäällä ja poukama tyven.
Tuulta oli kohtalaisesti mutta oikeasta suunnasta.
Mökkitontille noustuamme istahdimme rakennuksen lipan alle ja otimme neuvoa-antavat. Eihän siinä kauan nokka tuhissut, kun Mikko pisti pöllit sopivaan mittaan. Pääosa niistä pilkkomisen jälkeen poltetaan tulistelupaikalla - sitten joskus.

Kävimme kahvittelun jälkeen lenkin uudella, kepitetyllä tontilla, muutama lehtipuu kaadettiin maahan ja pilkottiin vesikärryllä siirrettävään mittaan. Hirviä oli ollut vastikään liikkeellä, joten latvukset häipyvät kohta parempiin suihin. Hirvistä puheen ollen myös hirvikärpäsiä saimme nyppiä hiuksistamme. Latvuksia kukaties jäniksetkin käyvät kaluamassa...

Mukava pistäytyminen. Suzuki pörisi/hyrräsi niin mukavasti, sitä saattaa tulla ikävä, jos/kun vaihtokauppaa aletaan hieroa.