Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Ajokseen. Miksi ihmeessä Ajokseen?
No siksi, että meillä oli vahva mielikuva, että Ajoksen luotsiaseman läheisyydessä on valtavasti tyrnipensaita.
Mielikuva oli oikea, mutta Luotsiaseman lähialuetta oli osittain aidattu. Ajattelin ensin mennä kysymään asemalta, voiko tyrnipensaita/taimia ottaa, mutta vaimoni toivomuksesta luovuin ajatuksesta.
Pysäköimme yleiselle tielle automme, otimme kaksi isoa muovikassia, lapion ja kunnon käsineet mukaan ja astelimme aidan vartta kaivuuhommiin.
Takaisin tielle tultuamme punainen pakettiauto teki lenkin tarkistamassa, millä asialla olemme ja mitätä puuhaamme. Ilmeisesti muutaman tyrnitaimen kaivaminen ja törröttäminen kasseista ei aiheuttanut toimenpiteitä. Olin jo tosin valmistautunut "koottuihin selityksiin". Niitä ei tarvittu ja hyvä niin...
Pilvinen aamu/päivä, heikkoa tuulta ja ajelimme reippaasti Selkäsaaren pohjoispäätyyn tuttuun poukamaan.
Vedenpinta oli normaalitasoa, joten rantautuminen sujui asiallisesti.
Mökille päästyämme vaimoni alkoi tyrnitaimien istukseen rakentamalleen kivikkoalueelle ja minä päätin pilkkoa muutaman kuusipölkyn.
Kahden tontin/mökin rajanaapurimme näkyivät ja kuuluivat olevan heti aamusta täydessä työn touhussa. Moottorisaha pärähti käyntiin tämän tästä ja vasaran naputusta siinä välissä...
Terassilla kahvitellessamme seurasimme taas läheisten linnunpönttöjen asukkaiden touhuja. Liikettä on edelleenkin. Kaksi hiirihaukkaa lenteli lähialueella. Korppeja äänteli jossain kauempana.
Sanoin vaimolleni, että seuraavalla kerralla varaamme kuohuviintä ja/tai valko-/punaviintä. Olemme varmasti sen ansainneet...
Teimme lähtöä, sillä tällä kerralla olimme päättäneet vain käväistä hoitamassa em. tyrni-istutuksen.
Jos aikanaan niin ikävästi käy, että tämän aamun pienaherrus menee hukkaan=tyrnit eivät lähde kasvamaan/pysy "hengissä", tilaamme jostain etelän puutarhasta uudet varmistellen myös sen, että saamme hede- ja emitaimet.
Oli mukava saaressakäynti taas kerran, ajaa Kemin keskustan läpi ja kääntää auto kotipihalle Haukkarin Kainuunkadulla...
KIINNITIN huomioni Alexander Boris de Pfeffel Johnsoniin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Häntä kutsuttiin silloin Boris Johnsoniksi, mutta nykyisin hänet tunnetaan Britanniassa pelkkänä Boriksena. Kaikki tietävät kyllä, ketä tarkoitetaan.
1990-luvun lopulla pidin Boris Johnsonia viihdeohjelman snobistisena välkkynä. Nyt hänestä saattaa tulla Britannian seuraava konservatiivinen pääministeri.
Varakkaan perheen poikana Boris Johnson kävi Etonin koulun ja Oxfordin yliopiston. Se on herrareitti Britannian huipulle. Hän aloitti journalistinuransa arvovaltaisessa The Timesissa. Sieltä hän sai potkut keksaistuaan omasta päästään sitaatin juttuun. Johnson jatkoi uraansa The Daily Telegraphissa ja The Spectatorissa.
RÄVÄKKIEN ja hyvin kirjoitettujen juttujensa vuoksi hänet kutsuttiin vierailemaan suositussa ajankohtaissatiirissa Have I Got News For You. Siitä alettiin vuonna 1998 tehdä suomenkielistä versiota, Uutisvuotoa. Opiskellakseni alaa katsoin suomalaisvuodon ensimmäisinä vuosina vhs- ja dvd-valikoimia alkuperäisohjelmasta.
Boris Johnson oli ruudussa hauska ja fiksu. Englannin kielessä on oma sanansa älykkäälle ja nokkelalle, wit. Tuskin kuitenkaan sen vuoksi, että sitä nimenomaan saarilla ylettömiin kukkisi. Tämän lajin lahjakkuus pakkaa luonnonlain omaisesti laahaamaan mukanaan rasittavaa roinaa: itserakkautta ja omahyväisyyttä. Johnsonin luomaa tunnelmaa raikasti hänen ironiantajunsa. Se kattoi myös hänet itsensä.
Johnson kutsuttiin yhä uudestaan ohjelmaan, joskus jopa vierailevaksi ylituomariksi. Sotkutukkainen Johnson alkoi olla vakiotavaraa myös muissa suosituissa englantilaisissa televisio-ohjelmissa. Hänen kansansuosionsa juuret ulottuvat näihin aikoihin.
Johnson kirjoitti ensimmäisten brittitoimittajien joukossa Euroopan unionista kirpeitä ja vastahankaisia juttuja. Hänestä tuli Nigel Faragenkanssa brexit-kampanjan kasvot. Hänen poliittinen nousunsa on ollut hämmästyttävää: kansanedustaja, vaaleanpunaisen Lontoon konservatiivinen pormestari, ulkoministeri, mahdollisesti pääministeri.
Politiikan kommentaattorit ovat ihmetelleet, miksei Johnsonin ura ole katkennut hänen terävään kieleensä. Se ei ole tyssännyt, koska hänen kansansuosionsa perustuu nimenomaan siihen.
1990-luvun lopulla pidin Boris Johnsonia viihdeohjelman snobistisena välkkynä. Nyt hänestä saattaa tulla Britannian seuraava konservatiivinen pääministeri.
Varakkaan perheen poikana Boris Johnson kävi Etonin koulun ja Oxfordin yliopiston. Se on herrareitti Britannian huipulle. Hän aloitti journalistinuransa arvovaltaisessa The Timesissa. Sieltä hän sai potkut keksaistuaan omasta päästään sitaatin juttuun. Johnson jatkoi uraansa The Daily Telegraphissa ja The Spectatorissa.
RÄVÄKKIEN ja hyvin kirjoitettujen juttujensa vuoksi hänet kutsuttiin vierailemaan suositussa ajankohtaissatiirissa Have I Got News For You. Siitä alettiin vuonna 1998 tehdä suomenkielistä versiota, Uutisvuotoa. Opiskellakseni alaa katsoin suomalaisvuodon ensimmäisinä vuosina vhs- ja dvd-valikoimia alkuperäisohjelmasta.
Boris Johnson oli ruudussa hauska ja fiksu. Englannin kielessä on oma sanansa älykkäälle ja nokkelalle, wit. Tuskin kuitenkaan sen vuoksi, että sitä nimenomaan saarilla ylettömiin kukkisi. Tämän lajin lahjakkuus pakkaa luonnonlain omaisesti laahaamaan mukanaan rasittavaa roinaa: itserakkautta ja omahyväisyyttä. Johnsonin luomaa tunnelmaa raikasti hänen ironiantajunsa. Se kattoi myös hänet itsensä.
Johnson kutsuttiin yhä uudestaan ohjelmaan, joskus jopa vierailevaksi ylituomariksi. Sotkutukkainen Johnson alkoi olla vakiotavaraa myös muissa suosituissa englantilaisissa televisio-ohjelmissa. Hänen kansansuosionsa juuret ulottuvat näihin aikoihin.
Johnson kirjoitti ensimmäisten brittitoimittajien joukossa Euroopan unionista kirpeitä ja vastahankaisia juttuja. Hänestä tuli Nigel Faragenkanssa brexit-kampanjan kasvot. Hänen poliittinen nousunsa on ollut hämmästyttävää: kansanedustaja, vaaleanpunaisen Lontoon konservatiivinen pormestari, ulkoministeri, mahdollisesti pääministeri.
Politiikan kommentaattorit ovat ihmetelleet, miksei Johnsonin ura ole katkennut hänen terävään kieleensä. Se ei ole tyssännyt, koska hänen kansansuosionsa perustuu nimenomaan siihen.
BREXIT-KANSANÄÄNESTYKSESSÄ Britannia ampui itseään jalkaan. Viime kevään parlamenttiäänestyksissä saarivaltakunta nousi sankarillisesti huojuen pystyyn, puri hampaat yhteen ja ampui itseään toiseen jalkaan – jos se helpottaisi. Nyt yhä kovempaa brexitiä ajava Johnson tarjoaa isänmaalleen lääkkeeksi kolmatta laukausta.
Johnson rakastui itse kyhäämäänsä satiiriseen kuvaan Euroopan unionista. Kun karikatyyri ei politiikassa enää riittänyt, hän alkoi valehdella. Hän väitti Britannian lähettävän 350 miljoonaa puntaa viikossa Eurooppaan, unionin hassattavaksi. Väite oli perätön. Se toi silti voiton brexit-vaaleissa.
KUN valitaan kansalaisten yli valtaa käyttävää, säkenöivän älyn ja vikkelien sukkeluuksien sijaan tärkeämpää on tylsä rehellisyys. Boris Johnson on briljantti ja hurmaava mies, jolle suon kaikkea hyvää ja kiehtovaa. Paitsi en korkeinta poliittista valtaa, en herran itsensä tähden.
Johnson rakastui itse kyhäämäänsä satiiriseen kuvaan Euroopan unionista. Kun karikatyyri ei politiikassa enää riittänyt, hän alkoi valehdella. Hän väitti Britannian lähettävän 350 miljoonaa puntaa viikossa Eurooppaan, unionin hassattavaksi. Väite oli perätön. Se toi silti voiton brexit-vaaleissa.
KUN valitaan kansalaisten yli valtaa käyttävää, säkenöivän älyn ja vikkelien sukkeluuksien sijaan tärkeämpää on tylsä rehellisyys. Boris Johnson on briljantti ja hurmaava mies, jolle suon kaikkea hyvää ja kiehtovaa. Paitsi en korkeinta poliittista valtaa, en herran itsensä tähden.
- KolumnitSeuraa
- Boris JohnsonSeuraa
- BrexitSeuraa
- BritanniaSeuraa
- Jari TervoSeuraa
- KuukausiliiteSeuraa