Hmmmmm - niinpä - mielenkiintoista sano...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Mediahuomio

Venäjä kanavoi kymmeniä miljardeja salaiseen budjettiin

   

15.9.2018 9:00

MediaPolitiikkaTurvallisuusTurvallisuuspolitiikkaUlkopolitiikkaValtiontalous

Salaista. Venäjällä on ei-julkisia menoja kaikissa budjetin pääluokissa. Arviolta kaksi kolmasosaa salaisista menoista päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin. KUVA: RUSSIAN DEFENCE MINISTRY PRESS SERVICE / HANDOUT

Vain pieni piiri on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä. Rivikansanedustajat eivät eliittiin kuulu, eikä tutkijoilla tai medialla ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.

Useimmilla valtioilla on tulo- ja menoarvioissaan ei-julkisia menoja, joilla katetaan esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kustannuksia. Venäjällä näiden salaisten menojen mittaluokka on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen suuri.

Ei-julkisten menojen osuus Venäjän federaatiobudjetista on lähes 20 prosenttia, ja kymmenen viime vuoden aikana luku on lähes kaksinkertaistunut.

Ennätysvuonna 2016 kyseisten menojen osuus budjetista ­nousi 21,7 prosenttiin. Tuona vuonna Venäjän armeija operoi aktiivisesti Syyriassa, ja hallitus joutui pelastamaan vaikeuksiin joutuneita aseteollisuusyhtiöitä hätälainoituksella. Asia hoidettiin siirtämällä budjettivaroja kymmenen miljardin euron arvosta budjetin julkisista menoista salaisiin menoihin.

Ei-julkisten budjettimenojen kokonaismäärä Venäjällä on vuositasolla noin 50 miljardia euroa, eli suunnilleen samaa tasoa kuin Suomen valtion budjetti kokonaisuudessaan.

Budjetin kaikissa pääluokissa on salaisia menoja. Eniten niitä on puolustussektorilla, mutta myös koulutukseen, terveydenhuoltoon, kiinteistönhoitoon ja urheilurakentamiseen osoitettuja menoja on salattu.

Oletettavasti salaisia budjettimenoja käytetään esimerkiksi Venäjän valtaamien Itä-Ukrainan alueiden hallinnointiin ja eteläisille alueille, kuten Tšetšenian ja Dagestanin muslimitasavalloille, myönnettävään mittavaan taloudelliseen tukeen. 

Venäläisten asennoituminen Itä-Ukrainan tilanteeseen ja muslimitasavaltoihin on vähintäänkin ristiriitaista, joten kyseisiin tarkoituksiin kohdennettujen budjettivarojen julkistaminen voisi johtaa levottomuuksiin.

Venäjällä vain ­harvoilla ja ­valituilla on pääsy ­siihen ­sisäpiiriin, joka on selvillä ei-­julkisten menojen käytöstä.”

Salaisista menoista arviolta noin kaksi kolmasosaa päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sotilas- ja turvallisuusmenoihin käytetään kenties yli kolmasosa federaatiobudjetin loppusummasta.

Venäjällä vain harvoillaja valituilla on pääsy siihen sisäpiiriin, joka on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä. 

Esimerkiksi rivikansanedustajat eivät kyseiseen eliittiin kuulu. Tutkijoilla ja median edustajilla ei myöskään ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.

Ei-julkisten menojen käyttöä valvoo duuman alainen tilin­tarkastuskamari, jota johtaa entinen valtionvarainministeri Aleksei Kudrin. Luonnollisestikaan kamari ei raportoi tutkimustuloksistaan julkisesti. Myös mahdolliset oikeusjutut hoidetaan suljetuin ovin, kun on kyse salaisten menojen käytöstä.

Noin 50 miljardin euron ”musta budjetti” tarjoaa Ogonjok-aikakauslehden tekemien asiantuntijahaastattelujen mukaan valtavia mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Täysin läpinäkymätön ­toiminta ja hallintomalli johtavat yleiseen tehottomuuteen ja voi olettaa, ­että erittäin merkittävä osa rahoista päätyy muualle kuin on alun perin tarkoitettu.

Kun viidesosa federaatiobudjetin menoista salataan, on kyseenalaista, missä määrin Venäjän tilastokeskuksen julkaisemiin kansantalouden tilinpitotietoihin voi luottaa. Myös yliopistojen, ajatushautomojen ja kaupallisten analyytikoiden julkaisemaan tutkimustietoon sisältyy epävarmuustekijöitä, koska pääsy tiedon lähteille on suljettu.

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Pietarissa.

Insinööriliiton työmarkkinailta ja futispeli Kemissä 14.9.

Tällaista torstaina - mielenkiintoista...

Insinööriliiton työmarkkinailta ja futispeli Kemissä 14.9.


Maan hallitus on uudistamassa työaikalakia. Tuleeko suuria muutoksia asiantuntijatyötä tekeville? Mitä tarkoittaa lakiin kirjattava joustotyö? Onko uudistus Insinööriliiton mielestä hyvä asia?
Nyt voimassa olevat työehtosopimukset umpeutuvat 2019. Millaisia palkankorotuksia tavoitellaan seuraavalla tes-kierroksella ja joko KiKy-tunneista päästää eroon?
Säilyykö PS Kemi Veikkausliigassa? Vieläkö RoPS taistelee Suomen mestaruudesta? Kumpi joukkueista on jänkhän valtias?

Insinööriliiton edunvalvontajohtaja, Ylemmät toimihenkilöt YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa vierailee Kemissä 14.9. Keskustelemme yllä olevista aiheista työmarkkinaillassa Länsi-Pohjan Insinöörien toimistolla klo 16 alkaen. Mukana myös liiton alueasiamies sekä Länsi-Pohjan Insinöörien aktiiveja. Ilmoittaudu mukaan, Insinööriliitto tarjoaa jäsenilleen myös sisäänpääsyn Veikkausliiga derbyyn.

Aika: Perjantai 14.9.
Paikka: Länsi-Pohjan Insinöörien toimisto, Meripuistokatu 16, 5. krs, Kemi

Huom: tilaisuus on aikaistunut puolella tunnilla ottelun aloitusajan muuttumisen vuoksi.

16:00 tilaisuus alkaa, virvokkeita ja sämpylätarjoilu
16:15-17 Petteri Oksan puheenvuoro
17:30 PS Kemi-RoPS peli

Ilmoittaudu tästä.

Tervetuloa!

Iltapäiväongella tänään...

Minulle tuli päivällä tunne, että pitäsiköhän lähteä vielä kerran iltapäiväongelle.

Ilma syysilmaksi oli ihan mukavan tuntuinen.

Hain ostomadot (Kemin Prisma Master-onkimadot) kellarista ja ajelin Hahtisaareen. 

Ajelin Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja annoin luoteistuulen kuljettaa venettä Pikkuleton saariryppään suuntaan. Minulla oli kaksi jigionkea laahaamassa. Ei tapahtunut mitään. Pistin ankkurin veteen.

Pistin myös särkipilkin veteen. Pientä ahventa tuli silloin tällöin. Kolme lokkia oli ilmaantunut lähietäisyydelle heti onginnan alkuvaiheessa.

Luulin saavani särkipilkillä särjen. Oli senlaatuista nyppimistä, mutta kuinka ollakaan pikkuahvenet olivat taitavia tyhjentämään matoja yksittäikoukusta. Sitten tulikin savustuskokoinen ahven, mutta se oli hotkaissut madon ja koukun niin syvälle, että koukkua irrotellessani siima irtosi koukusta. Ei auttanut muu kuin katkaista pää ahvenelta ja irrottaa koukku. Heitin ahvenen lokeille, mutta eiväthän ne saaneet sitä vedestä kiinni, se upposi...

Tänään ei tullut kuin pieniä ahvenia. 

Päätin lopettaa onkimisen tältä kesältä. Aiheutin lokeille pettymyksen. Kaadoin kaikki pienet ahvenet takaisin mereen kasvamaan.

Seuraavalla kerralla Selkäsaareen mennessämme vien onkivehkeet mökille ja taidanpa saman tien ne huoltaa ensi kesän onkiretkiä varten. Katiskoita on myös hiukan tuunattava.

Seuraavalla kerralla viemme saareen todennäköisesti myös muurauslaastin säkinjämät ja käsittelemme tulistelupaikan ison betonirenkaan ulkokehän.

Kotiin tultuani kaadoin loput ostomadot ns. matopeltoon, josko ne siellä tuottavat uutta matosukupolvea...

Se on sitten siinä...

Että mikäkö? Tänään aamulla tasan klo 07.00 toiseen liittymäämme liukui taas harmaa auto. Muurarimme oli saapunut sovitun mukaisesti. Joimme hillomunkkikahvit ja ei kun hommiin.

Hän oli edellisellä kerralla - viikko sitten - poistanut takkaluukun yläpuolelta "kaatuneet" tulitiilet ja valanut muottiin sopivan kokoisen palkin.
Palkki irrotetiin muotista. Muurarimme sekoitti sopivan massa-annoksen muurauslaastista ämpärissä, otti silikooniruiskun mukaan ja lähti asettelemaan palkkia paikoilleen.

Hän ohjeisti minuta pönkkalautojen sahaamiseksi: Kaksi pitkää ja neljä lyhyttä kalikkaa. Hän ähelsi hankalassa asennossa > kädet ylöspäin palkin ja pönkät paikoilleen. Se oli siinä. Hän totesi, että viikon päästä ota varovaiseti pönkkälaudat, kalikat pois ja lämmitä varovaisesti.

Hän kävi maakellarin seinämää täyttämässä muurauslaastilla, tulipa sekin samoilla lämpimillä kuntoon.

Tämä oli erinomainen aamutunti...

Omakotitalon kodinkoneet, varusteet uusiutuvat...

Asumme omakotitalossa, joka on rakennettu vuonna 1982. Nykyisin tontilla on myös varastorakennus ja Pikkupuoli. Olemme asuneet päärakennuksessamme tähän saakka 36 vuotta. 
Mikään ei ole ikuista, sen olemme vuosikymmenien aikana joutuneet toteamaan mm. kodinkoneiden osalta.

Ensimmäisenä jouduimme uusimaan lämminvesivaraajan, siitä on parikymmentä vuotta aikaa. Seuraavaksi meni vaihtoon sähkökiuas. Sitten pesukone. Sen jälkeen sähköhella. Kaksi viimeksimainittua viitisentoista vuotta sitten.

Niin - taannoin saimme mikroaaltouunin. Sen vaihdoimme=ostimme uuden, nykyaikaisen kaksi, kolme vuotta sitten. Kodin viihde-elektroniikka on uusittu harvakseltaan.
Eteisen vessan wc-pytty on uusittu, saunan pesuhuoneen wc-pytty on myös vastikään uusittu.

Tänään keskiviikkona oli vuorossa jääkaappi-pakastin-yhdistelmän uusiminen.  Paikallisesta Expert-liikkeestä, Niskalan Radio ja Sähkö-kodinkoneliikkeestä ostimme eilen Siemens-merkkisen, vähäenergiakulutuksisen yhdistelmäkaapin. 
Se tuli juuri hetki sitten sovittuna aikana. Nostin vanhan kaapin pihalle ja uuden kaapin sisään em. liikkeen nuorenmiehen/autokuskin kanssa.

Erittäin hyvin palvellut Elektro-Helios-laitteisto vietiin pois kierrätykseen, vaikka sillä olisi vielä "kitkutellut" jotenkuten. Alhaalla olevan pakastinosan oven kanssa on ollut ongelmia pitkään ja se on ollut pois käytöstä, koska kodinkonehuoneessa on tavallinen lattiapakastin.
Elektro-Heliosta on aikanaan jouduttu pariin kertaan "seppäämään", mutta omakotitalomme laitteista se on ollut ehdottomasti kestävin.

Keittiön aktiivihiilisuotimilla varustettu liesituuletin kukaties jossakin vaihessa syytä vaihtaa tavalliseen. Se merkitsee ilmanvaihtohormin rakentamista/vetämistä läpi katon. 

Niin - muodin mukana emme ole em. laitteita uusineet. Osalla olisi kyllä hätätilassa tullut toimeen hiukan pitempäänkin...

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? Ajatukseni ovat kieltämättä hiukan murheelliset. 
Miksi? 
Siksi, että kaupungilla käydessämme - muun muassa hetki sitten - Hahtisaaren Nesteellä ruohonleikkuribensiiniä hakiessamme näimme henkilöitä, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat terveyden perikuvia. Nyt kuin toisesta maailmasta. 
Seurattuani edesmenneen veljeni muistisairauden edistymistä ja olemuksen rappeutumista tuli konkreettisesti esiin elämän rajallisuus. 
Murheellisinta siinä on luonnollisesti se, että se voi kohdata minua - myös Sinua - milloin tahansa. Se voi tulla niin sanotusti puun takaa.
Siksipä tästäkin syksyisestä päivästä on syytä nauttia täysillä, niin yksinkertaista se loppujen lopuksi on...

Surströmming - hmmmmm- jaaha...

Surströmming- erittäin mielenkiintoista! Meidät - minut ja vaimoni - oli kutsuttu Tornion Kaakamoon tapahtumaan, jossa pääsimme ensimmäistä kertaa maistamaan em. tyyppistä kalaa...
Olimme tutustuneet päivällä aiheeseen You Tube-foorumin välityksellä. Katsomamme perusteella ei ollut paljon myömteistä odotettavissa mutta...

Saavuimme - minä ja vaimoni Tuula - Arjan ja Veeran kanssa Kaisan ja Aarnon, Akon  avaralle tontille.
Tervetuliaismuodollusuuksien jälkeen olimme tosiasioiden äärellä.

Surstömmiing- maistelu oli edessä. Emäntämme Kaisa loihti eteemme uuden nautintoelämyksen. Toki tunnustaa täytyy, että purkin avaamiseen liittyvät hajut olivat mielenkiintoiset mutta...

Kaisan opastuksella kalat käsiteltyinä,.sipulirouheena  ja perunoille muokattuina ohuen leivän päälle aseteltuina, olivat mielenkiintoisen maukkaita. Nautintoelämystä avitti olennaiseti tarjottu "kyytipoika", Veeralla oli oma, Haaparannalta tuomamme alkoholiton kuohuviinivaihtoehto, joka oli myös kuskimme, Arjan nestevaihtoehto.

Kyllä - tapahtuma, ilta oli mielenkiintoinen. Keskustelujen yhteydessä kävimme läpi monia arkielämän realiteettejä ja viimeaikaisia tapahtumia myönteisessä ilmapiirissä.


.

Kemin sarjakuvakeskus taas vaakalaudalla...

Pitäisikö minun rivikemiläisenä olla huolestunut Kemin sarjakuvakeskuksen lähitulevaisuudesta?

Asian taustaa: Itse en ole oikeastaan lukenut sarjakuvia vuosikymmeniin, en lue niitä oikeastaan koskaan erilaisista julkaisuista/lehdistä, en ole vaivautunut käymään edes Kemin sarjakuvakeskuksen tiloissa, jne. mutta...

Olen toki aistinut, että kaupunkimme on profiloitunut sarjakuvakaupungiksi - hyvä niin.
Olen tutustunut kaupungin historiaan mm. edellä mainittuun profiloitumiseen liittyvänä ja olen huolestuneena seurannut vuosien saatossa sarjakuvakeskuksen taistelua taloudellisia realiteetteja vastaan.

Kemin kaupungin talous kyntää tällä hetkellä tosi syvällä ja kaikki tarpeellinen ja "tarpeeton" joutuu suurennuslasin alle...

Luin vuoden takaisesta aineistosta muun muassa alla olevaa:

SARJAKUVAKESKUKSEN KEHITTÄMISEN TAVOITTEET 

Kemin sarjakuvakeskus ry:n tavoitteena on luoda Kemiin matkailua tukeva, entistä vetovoimaisempi ja mielenkiintoisempi sarjakuvanäyttely myymälöineen. Tavoitteena on tuoda esille sarjakuvailmaisun monet mahdollisuudet. Sarjakuvakeskuksen ja sarjakuvanäyttelyn ensimmäisenä kehittämisen tavoitteena on saada vakiinnutettua toiminta sellaiseen muotoon, että pidemmän tähtäimen markkinointi-, myynti- ja yhteistyö eri matkailutoimijoiden kanssa on mahdollista. 
Toisessa vaiheessa tavoitteena on saada kasvatettua kassavirtaa siinä määrin, että avustusten ja apurahojen tarve vähenisi vuosi vuodelta.

Hyviä tavoitteita, joihin liittyvänä totean, että Kemin sarjakuvakeskuksesta on saatava koko Meri-Lapin yksikkö, jossa matkailualan ja yritystoiminnan rooli on voimakkaasti esillä.
Samaan kategoriaan liitän Kemin kaupunginteatterin, jolla on murhetta tilaratkaisujen osalta ihan kohtuuttomasti tällä hetkellä. 
Teatterinkin osalta on vihdoinkin haettava aito ratkaisumalli Meri-Lappi-ajatuksella...

Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa keskiviikkona 05.09.2018. Olimme päättäneet toteuttaa tänään saaressa sieni-, kivi- ja savusturupeaman.

Ajelimme Hahtisaaresta lähes tyvenessä vedessä. Vedenpinta oli alhaalla, joten rantautumisessa oli oltava taas varovainen. Trimmillä moottori aikaisin ylös ja sammuksiin, loppumatka airolla sauvoen...
Ennen rantautumista iso korppi tuli meitä tervehtimään suuren koivun latvaan. Rantahietikolla oli hirvensorkanjälkiä...
Köpöttelimme vähäisten kantamusten kanssa terassille. Valmistauduimme em. työrupeamaan.
Olipa mukava rauhoittua pihaterassilla ja nauttia tilkka punaviintä, eilisiä Haaparannan tuliaisia.

Vaimoni lähti sienimetsään, korppi tuntui seuraavan häntä äänistä päätellen. Minä kaivoin pari kiveä ylös ja lähdin rantaan kärrätäkseni savipitoista kunttaa. Intouduin kärräämään sitä kolme kuormaa.
Kaivoin loppujen lopuksi ylös kolme sellaista kiveä, joiden monttuihin täytemaata tarvittiin välittömästi. Asettelin alustavasti kiviä terassilta lähtevien "pitkospuiden/lankkujen" vierustalle. 

Vaimoni saapui hyvän sienisaaliin kanssa. Hirvikärpäset ovat ilmestyneet maisemiin. Pieni myyrä vilisteli myös tontilla. Sellaista ei ole näkynyt moneen vuoteen.  

Vaimoni istutti pari kivikkokasvia Kekkilän multakasaan kivien kupeeseen. Hän pohdiskeli uusien kasvien talven yli selviämistä, aika näyttää.

Minä tein hyvät tulet tulistelupaikalle, koska tavoitteena oli savustus ja halstraus ensimmäistä kertaa ahvenilla. Savustukseen otimme uuden, käyttämättömän savustuslaatikon käyttöön.
Molemmat operaation onnistuivat kohtuullisesti. Ahvenia terassilla syödessämme Tommin vaimo Katariina tuli sienimetsästä mökkinaapurirouvan kanssa. Ihan mukava rupatteluhetki pihaterassilla. Annoimme muutamia ahvenia mukaan, toivottavasti heillekin maistuivat...

Nyt oli helppo lähteä "omasta rannasta", sillä oli melkein tyventä. Tosin soutamaan joutui matalassa vedessä viisikymmentä metriä. 
Kojukallion kohdalla sisätaman suunnasta tuli iso "ökyvene" vastaan aika haipakkaa aiheuttaen aikamoiset aallot. Ei auttanut muuta kuin kääntää oma vene vasta-aaltoon. 

Oli mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella...

Koko paska pitäisi kantaa kartanolle...

En kerta kaikkiaan voinut olla kuuntelematta mielenkiintoista keskustelua paikallisen marketin kassajonossa.
Keskustelun aiheena oli vanha takka, jossa sisäosat olivat ajan saatossa hiukan rapistuneet. 
Talon ja takan omistaja, vanhahko mieshenkilö kertoi ikätoverilleen asiasta.
Minulle eräs muurari sanoi:"Koko paska pitäisi kantaa kartanolle!"  "Ajattele! Koko takka hajottaa ja tehdä uusi! Järjetöntä!" sanoi takkaremonttia suunnitteleva tuohtuneena.

Mies sanoi kysyneensä asiaa myös toiselta muurarilta, ammattimieheltä, joka oli sanonut tulevansa tutkimaan tilanteen. Tuli myös ja totesi, että muutaman tiilen uusimisella ja uudelleen asettelemalla sekä tiilisaumoja entraamalla asia on kunnossa.

"Olikohan tuo ensimmäinen - koko paska kartanolle - niitä kertakäyttötakkamuurareita?" pohdiskeli toinen kassajonossa. "Kyllähän takat kestävät vähintään talon iän, jos ne on kunnolla tehty." hän lisäsi... 

Ruotsin Haaparannalla tänään...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla lauantaina 11.08.2018. Päätimme eilen lähteä tänään aamupäivällä pistäytymään siellä kevytostoksilla.

Ajelimme upeassa syyssäässä mennen tullen. Liikennettä oli aika vähän.

Ajelimme tällä kerralla jotakuinkin sallittua maksiminopeutta. Meitä kiireisimpiä ohittajia ei löytynyt kovinkaan monta...

Jälleen perinteinen ICA MAX- käynti. Tälläkään kerralla en pystynyt ostamaan jokakertaista pravuuriostosta eli "kaksipistekasi" tummaa janojuomaolutta. Sitä ei ollut hyllyssä. Tämä oli jo kolmas kerta. Näköjään moni muukin on tykästynyt em. janojuomasta ehkä myös sen vuoksi, että se on edullista...

Tällä kerralla ajelimme Haaparannalla hiukan sightseeing-ajelua "aikaa tappaaksemme". Hautausmaan ohi rautatieasemalle ja sieltä Torniojoen rantaan. Kaupungilla ei ollut montakaan autoa liikenteessä.

Sitten Systembolaget ja muutama viinipullo sekä yksi alkoholiton kuohuviinipullo vasittuun käyttöön. 

Tällä kerralla menimme IKEA:aan. Minä jäin istuskelemaan tuloaulan sohvalle. En nähnyt ensimmäistäkään tuttua, yksi tutunnäköinen nuorimies käveli ohitseni.

Kaupassa oli tällä kerralla vähän väkeä. Vaimoni ostoskärryissä oli muutama kukka, kaksi niistä menee mökkipihalle Selkäsaareen. Ne pannaan maahan huomenna...

En viitsi enää kirjoittaa Haaparannan Barents Centeristä. Ikävää, että se ei ainakaan nyt ole käynnistymässä.

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle. Paluumatkalla polttelin karstoja taas moottorista, ei ollut monta ohittajaa. Olimme liikkeellä Land Rover Freelanderilla, joka on tarkoitus kohtapuolin katsastaa.

Auto Patun Tunkkarin Raimon kanssa asiasta on jo alustavasti keskusteltu. Katsastus toteutunee viikon kahden sisällä.

Ihan mukava pistäytyminen Haaparannalla taas kerran.

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö tänään? Aamulla tasan klo 07.00 toiseen liittymäämme liukui harmaa auto. Muurarimme oli saapunut sovitun mukaisesti. Pidimme aamupalaverin kahvittelun merkeissä. Mukava juttutuokio, tarinaa olisi riittänyt pitkäänkin..
Kolmen vartin päästä hän totesi:"Hei mutta tämähän menee porinoiksi. Eiköhän katsota varsinaista hommaa."
Niin tehtiin: Takkaluukun yläpuolelta "kaatuneet" tulitiilet pois, lisäksi kaatumatonkin tipahti alas. Mitat tehtävästä/valettavasta palkista ja muotin teko. Muurarimme pyöräytti sopivan massa-annoksen ämpärissä ja kaatoi sen tekemäänsä muottiin. Se oli siinä. Hän sanoi, että muista illalla ennen nukkumaan menoa kevyesti suihkutella vettä valun päälle. Sen teen...
Käväisen ostamassa muurauslaastia hänen antaman ohjeen mukaisesti.
Hän tulee viikon päästä "seppäämään" palkin paikoilleen takkaan.

Niin - kävin hakemassa Puukeitaalta varastoomme kaksi lakattua puupeiliovea karmeineen, ostin kynnykset ja tarvittavet helat.
Tätä kirjoittaessani lähinaapuri, nykyinen kirvesmiehemme on asentamassa ovia paikoilleen. Sanoin hänelle, että tämän operaation myötä saan käpyjä koppaan aika tavalla...

Selkäsaaripäivä tänään...

En ole aivan vakuuttunut, mahtaako tämä edelleenkään kiinnostaa juuri ketään, mutta siitä huolimatta: 

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa sunnuntaina 26.08.2018. Vaimoni oli naistuttavamme kanssa alustavasti sopinut saarisienestämisestä ja olihan minullakin kivi- ja kunttahommia, joten päätimme lähteä saareen.

Ajelimme Hahtisaaresta hissunkissun ja pohdiskelimme rantautumista. Tuuli oli taas hiukan ongelmallinen ja vedenpinta alhaalla.
Niinpä päätimme rantautua lähinaapurin ruopattuun valkamaan ja köpötellä metsän poikki mökille. Toki matka on suunnilleen sama kuin "kotirannasta" mökille.
Soitin mökkinaapurille asiasta. Hän ilmoitti itsekin tulevansa saareen ja ilmoitti valkamaan kyllä kaksikin venettä mahtuvan, asia kunnossa...

Vaimoni pisti tuvan uuniin tulet. "Vaimoväki" lähti sienimetsään kahvittelun jälkeen. 
Minä lähdin rantaan kärrätäkseni savipitoista kunttaa. Intouduin kärräämään sitä aikalailla ja hyvä niin, sillä nostin ylös pari sellaista kiveä, joiden monttuihin täytemaata tarvittiin välittömästi. Lisäksi kokeilin alustavasti mökkipolun pahimpien monttujen/kuoppien täyttämistä. 
Vääntelin vipuvarsia hyväksi käyttäen aiemmin jo nostamaani kiveä ylöspäin.
Sienestäjät saapuivat hyvän saaliin kanssa.

Minä tein kevyet tulet tulistelupaikalle, koska tavoitteena oli makkaranpaisto. Kun ensimmäiset savut olivat taivaalla, pikkulinnut heräsivät ääntelemään. Aikalailla hätäisen oloista oli ääntely. 
Savut olivat outo ilmestys tälle kesälle. Korppikin kaarteli läheisyydessä äännellen monipuolisesti. Haukka liihotteli upeasti matalalta myös ohi...

Paistettujen makkaroiden lisukkeena oli pikkupurtavaa, kyllä maistui. Sienestäjät käväisivät vielä pikareissun lähimaastossa ja aloimme tehdä lähtöä.

Pois lähtiessämme jututimme mökkinaapuria. Oli pystyttänyt kolme mökkiä tänäkin kesänä. Sanoi lähtevänsä Raumalle taas yhden mökin pystytykseen.

Olipa helppo lähteä - aluksi pakilla - ruopatusta vierasrannasta.

Oli mukava mökkireissu, tätä on vanhana mukava muistella...

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään aamutuimaan...

Viitaten alla olevaan sähköpostiviestintään kävin hetki sitten Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään aamutuimaan.

Torniolainen Iida teki alustavan työsuunnitelman ja kyseli toiveitani. Hän aloitti parrasta.
Katja-opettajan avustuksella yhdessä pohdiskelimme työtapaa - päädyimme tällä kerralla koneajoon 9 mm tallalla.
Työ edistyi sutjakkaasti. Parran jälkeen hiustenpesu ja leikkaus saksi-kampa-menetelmällä, rajat koneella. Hyvää jälkeä, opettaja kävi välillä ohjeistamassa työprosessia. Keskustelimme ergonomia-asioita, joka nimenomaan parturin ammatissa on erittäin tärkeä asiakokonaisuus...
Hyvää jälkeä jälleen kerran, kuulemma tarvetta aidolle "harjoituspäälleni" on jatkossakin. Olemme tarvittaessa yhteydessä.

Niin - Iida kertoi valmistuvansa ammattiin ensi keväänä. Hän otti kuvat ennen ja jälkeen em. prosessin parranajon osuudelta. Hänellä on aikanaan ns. näyttö mm. parranajosta...

___________________________________________

Hei !

Sinulle on varattu hius- ja parta-aika 4.9.18 klo 8.15

Opiskelijalla on näyttö aiheesta, joten sattuipa sopivasti.

Tervetuloa!

T:Leena

Lähettäjä: Aki Pyykkö <aki.pyykko@netti.fi>
Lähetetty: torstai 23. elokuuta 2018 13.41
Vastaanottaja: Leskio Leena <Leena.Leskio@lappia.fi>
Kopio: aki.pyykko@netti.fi
Aihe: Hiustenleikkausta ja parran siistimistä...

Hyvää alkanutta syyslukukautta Leena ja työn iloja/jaksamista!

Tuttuun tyyliin tiedustelen taas kerran, onko tarvetta harmaahapsiselle/-partaiselle miesmallille. Hiusten osalta kävin heinäkuun alkupuolella Hiusahjossa Anttilan Mikon käsittelyssä. Siltä osin ei moitteen sijaa eikä tilanne ihan akuutti toki ole…

Tiedustelu- ja yhteistyöterveisin

Aki

Olin opetustehtävissä vuosina 1973-2008 eli 35 vuotta. Muistelen niitä aikoja, kun paperiprosessinhoitajat, paperiteknikot ja paperi-insinöörit olivat selkeästi omilla tonteillaan, tekivät heidän koulutustaan vastaavaa työtä.

Kyllä opetusvuosieni loppuaikoina erilaiset jatkokoulutuskuviot ja oppisopimuskoulutukset tulivat tutuiksi. Niistä oli myönteisiä kokemuksia. 

Alla olevassa artikkelissa kerrotaan Metsä Groupin ja UPM:n rekrytointitavoitteista, joissa oppisopimuskoulutus on olennaisessa asemassa - hyvä niin. 

MOLEMMILLA YHTIÖILLÄ koulutus järjestetään yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa. Siitä ei pidä mielestäni livetä. 

Hiukan huolestuttaa tuo yhtiöiden äärimmäinen hanakkuus pohjakoulutustason nostamiseksi perinteisten prosessinhoitotehtävien yhteydessä.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Talous

Metsäyhtiöiden pitää itse kouluttaa väkensä, jotta he saavat osaavia työntekijöitä ennätystulosta puskeville tehtailleen

Metsä Group ja UPM aloittavat laajat oppisopimuskoulutukset.

Metsäteollisuus on ollut Suomen hyvinvoinnin keskeinen perusta sata vuotta, mutta nyt yhtiöiden on välillä vaikea saada osaavaa väkeä tehtaille. Stora Enso on kouluttanut kolmessa vuodessa sata ihmistä Kaukopään tehdaille Imatralla. (KUVA: MIKKO STIG LEHTIKUVA)

Teemu Luukka HS

Julkaistu: 3.9. 18:05

KOVAA TULOSTA tekevillä metsäyhtiöillä on vaikeuksia löytää sopivia työntekijöitä.

Metsäalan koulutukseen on hankala saada ihmisiä hakemaan, mutta myös sisäänpäässeitä valmistumaan. Osin syy on se, että metsäalan maine ei ole palautunut entiselleen kymmenen vuoden takaisten kovien irtisanomisten jälkeen, vaikka parin vuoden aikana suomalaiset metsäyhtiöt ovat taas investoineet miljarditolkulla tulevaisuuteen.

Maanantaina Metsä Group ja UPM ilmoittivat aloittavansa laajat oppisopimuskoulutusohjelmat.

METSÄ GROUPIIN kuuluvan Metsä Boardin henkilöstöjohtaja Susanna Tainio näkee koulutusjärjestelmässä parannettavaa, jotta se tarjoaisi riittävästi sopivia työntekijöitä yhtiölle. ”Ilman omaa oppisopimuskoulutusta olisimme vaikeuksissa. Kun ihmisiä jää varsin paljon eläkkeelle, joskus on vaikeuksia löytää työntekijää tilalle.”

Tainio lähettää koulutuksesta päättäville terveisiä, että he muistaisivat, kuinka merkittävä työllistäjä metsäteollisuus on ja vieläpä tasaisesti ympäri maata.

Metsäteollisuus työllistää noin 42  000 ihmistä ja koko tuotantoketju puunkorjuusta lähtien 150  000 ihmistä. Neljännes metsäalan työvoimasta jää eläkkeelle kymmenen vuoden sisällä.

Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa yli 40 prosenttia teollisuuden työpaikoista on metsäteollisuudessa. Tulosta yhtiöt tekevät enemmän kuin juuri koskaan.

METSÄ GROUPIIN kuuluvat Metsä Board, Metsä Fibre ja Metsä Wood ilmoittivat maanantaina ottavansa noin sata henkilöä puolentoista vuoden mittaiseen tutkintotavoitteiseen oppisopimuskoulutukseen.

Soveltuva koulutustausta valittaville on sähköautomaation, prosessi- tai konetekniikan tai puualan perustutkinto tai soveltuva ammattikorkeakoulututkinto. Tainio sanoo, ettei yhtiö sinänsä lupaa varmaa työpaikkaa, mutta oppisopimuskoulutuksen käyneistä lähes kaikki ovat saaneet vakituisen työpaikan.

UPM PUOLESTAAN käynnisti maanantaina haun useaan eri koulutusohjelmaan. Haussa on avoimena yhteensä noin 70 paikkaa, jotka sijoittuvat Kaukaan, Kymin ja Pietarsaaren sellutehtaille sekä Jämsänkosken, Kaipolan, Kaukaan, Kymin, Rauman ja Tervasaaren paperitehtaille sekä Kaukaan sahalle.

UPM Ammattitutkintoon valmistavat koulutusohjelmat koostuvat käytännön harjoittelusta ja teoriaopinnoista. Koulutusohjelmat valmistavat tuotannon, sähkö/automaation sekä mekaanisen kunnossapidon tehtäviin.

MOLEMMILLA YHTIÖILLÄ koulutus järjestetään yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa. UPM:llä on Suomessa käynnissä 15 koulutusohjelmaa, joissa opiskelee 190 henkilöä.

Metsä Groupilla koulutetaan tällä hetkellä noin 60 henkilöä eli ensi vuonna oppisopimuskoulutuksessa saattaa olla jo 160 henkilöä. Stora Enso on kouluttanut kolmen vuoden aikana pelkästään Imatran tehtailleen sata henkilöä.

Oppisopimusajalta saa myös palkkaa, joten ne ovat paljon suositumpia kuin varsinaiset metsäalan koulutuspaikat. Metsä Groupin edelliseen oppikoulutukseen haki tuhat ihmistä, joista 50 pääsi koulutukseen.

• Nyt tarvitaan taas metsureita ja paperimiehiä: eläköitymiset ja uudet investoinnit avaavat töitä metsäosaajille

  10.3.2017 2:00

• Suomeen saattaa tulla jälleen uusi miljardiluokan sellutehdas – Metsä Group aloitti selvityksen Kemin tehtaan uusimisesta

  3.5. 12:46

• HS-analyysi:  Suomen metsäteollisuutta luultiin jo toivottamaksi tapaukseksi, mutta nyt se on paremmassa kunnossa kuin koskaan

  15.2. 2:00

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• MetsäteollisuusSeuraa 
• KoulutusSeuraa 
• TalousSeuraa 
• Teemu LuukkaSeuraa 

Erinomainen meritapahtuma tänään 01.09.2018 klo 17.00-21.30...

Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsenistölle suunnittelema meritapahtuma Leila-laivalla toteutui tänään lauantaina 01.09.2018 klo 17.00-21.30 välisenä aikana. Osallistujia oli kaiken kaikkiaan 18 henkilöä. Sää suosi tapahtumaa 100%:sti.

Ajoimme MERIKE:n Leila-laivalla ensin Laitakariin, jossa saimme erinomaisen opastuksen/kertomuksen saaren historiasta. Selostusta elävöittivät saaren opastaulut.
Laitakarista ajoimme Selkäsaaren eteläpäähän. Menomatkalla kahvittelimme ja nautimme pikkusuolaista.
Laiturilta käveleskelimme Kemin Matkailu Oy:n uudelle kota-alueelle. Kotaravintolassa nautimme erinomaisen aterian ja saimme infoa liittyen kesä- ja talvimatkailun kehittämiseen Kemissä.

Sekä MERIKE:n että Kemin Matkailun edustajille luovutimme Länsi-pohjan Insinöörit ry:n yhteistyöesineen Puuta ja Metallia teemalla Me yhdessä pidämme pyörät pyörimässä...

Paluu Selkäsaaresta sisäsatamaan sujui lähes tyvenessä säässä illan hämärtyessä.

Kaikkien osallistujien osalta oli aistittavissa tyytyväisyys meritapahtuman toteutumisesta. Saimme erinomaista palvelua.

Oli puhetta josko vuoden päästä lähdemme Jähdillä liikkeelle vähän etäämmälle...