sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tarja Halonen kertoi Putinille, kuinka kirkonkellot soivat Suomessa Aleppon uhreille – Putinilta ärtynyt vastaus...

Alla oleva artikkeli tuo selkeästi esiin sen tosiasian, että em. Valdai-kokous on puhtaasti Venäjän ja nimenomaan presidentti Valdimir Putinin järjestämä mediasirkus. Sen hän kiistatta taitaa.

Valdai-kokous on täysin hyödytön tapahtuma, joka ei vie maailmanrauhaa metriäkään eteenpäin, kukaties päinvastoin.

Alla oleva liittyy tuttuun jatkosarjaan: En minä mutta pojat - ei mitään uutta itärintamalta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Tarja Halonen kertoi Putinille, kuinka kirkonkellot soivat Suomessa Aleppon uhreille – Putinilta ärtynyt vastaus

Putin kommentoi Suomesta lähtenyttä ilmiötä Valdai-keskusteluissa Sotšissa ja puolusti voimakkaasti Venäjän toimia Syyriassa

POLITIIKKA 

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja presidentti Tarja Halonen.

SUOMESTA lähtenyt ilmiö, jossa seurakunnat soittivat kirkonkelloja Syyrian Aleppon pommitusten uhreille, ei näytä miellyttäneen Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia.
Putin kommentoi asiaa ärtyneesti äskettäin Venäjän Sotšissa, jossa järjestettiin niin sanotut Valdai-keskustelut 24.-27. lokakuuta.
Kyseessä on ”Venäjän Davosiksi” kutsuttu suljettu tapaaminen, jonne kutsutaan tutkijoita ja poliitikkoja keskustelemaan maailman tilasta. Putin on osallistunut Valdai-tapaamisiin joka vuosi.
Tänä vuonna paikalla oli myös presidentti Tarja Halonen, joka osallistui viime torstaina yhteiseen paneelikeskusteluun Putinin kanssa.


Halosen ja Putinin lisäksi Valdai-tapaamisen päättäneeseen paneelikeskusteluun osallistuivat Itävallan entinen presidentti Heinz Fischer ja Etelä-Afrikan entinen presidentti Thabo Mbeki. Paneelikeskustelu on purettu englanniksi Venäjän presidenttihallinnon kotisivuilla. Hallinto julkisti myös videon paneelikeskustelusta sivuillaan.
HALONEN halusi omassa aloituspuheenvuorossaan kertoa kotikaupunginosastaan Kalliosta ja sen kirkon aloittamasta kirkonkellojen soitosta Aleppon uhreille. 
Kelloja soitettiin päivittäin aina lokakuun 24. päivään asti, ja tapa levisi muihinkin seurakuntiin Suomessa ja myös ulkomailla – video alla:
Kallion kirkon kellot soivat Aleppolle
Kallion kirkon kellot soivat Aleppolle
Kallion kirkon kelloja soitettiin Aleppon muistolle. Toimittaja: Suvi Vihavainen, kuvaus ja leikkaus: Janne Järvinen
Halonen viittasi myös siihen, että Suomessa kirkot ovat avanneet ovensa turvapaikanhakijoille, jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa.
”Kansalaismielipide monissa maissa näkee, mikä on oikein ja mikä väärin. Kansalaiset sanovat, että väkivallan Syyriassa, Jemenissä ja monissa muissa paikoissa täytyy loppua ja meidän täytyy suhtautua toisiimme inhimillisemmin”, Halonen sanoi omassa osuudessaan.
PUTININ mukaan ”kellojen pitäisi soida myös niille, jotka nyt menettävät henkensä Mosulissa ja sen läheisyydessä”.
”Tietojeni mukaan terroristit ovat ampuneet yli 200 ihmistä pysäyttääkseen hyökkäyksen Mosuliin. Älkäämme unohtako tätä. Entä Afganistan? Kokonaisia 120 ihmisen hääseurueita on pyyhkäisty kuoliaaksi yhdessä ilmaiskussa. Yhdessä iskussa! Olemmeko unohtaneet tämän? Entä se mitä tapahtuu Jemenissä? Antaa kellojen soida kaikille näille viattomille uhreille”, Putin sanoi.
Putin puolusti voimakkaasti Aleppon pommituksia, joita eniten paneelikeskustelussa kritisoi Itävallan entinen presidentti Heinz Fischer.
Fischerin mukaan Venäjän pitäisi ottaa huomioon, että tietyt sotilaalliseen voimaan liittyvät ja kansainvälisen lain kanssa ristiriidassa olevat toimet ”ärsyttävät ja huolestuttavat” Euroopassa.
”Tuore esimerkki on Krimin niemimaa. Aleppo puolestaan symboloi sitä, miten vaikeaa on erottaa terroristeja vastaan taisteleminen ja viattomien ihmisten pommittaminen”, Fischer sanoi.
”Me kuulemme koko ajan vain Aleppo, Aleppo, Aleppo”, Putin sanoi omassa pitkässä vastauspuheenvuorossaan.
”Mistä tässä on kyse? Jätämmekö terroristien pesäpaikat rauhaan, vai pakotammeko heidät ulos samaan aikaan kun yritämme minimoida ja välttää siviiliuhrit? Jos on parempi olla tekemättä mitään, sitten ei Mosuliinkaan pitäisi mennä. Jätetään sitten kaikki nykyiselleen”, Putin vastasi.
PUTIN nosti esiin Haloselle vastatessaan myös presidentti Sauli Niinistön aloitteen, jonka mukaan venäläisten sotilaskoneiden tulisi pitää Itämerellä lentäessään päällä transpondereita eli paikantavia tunnistimia. 
”Tämä ei tullut esiin meidän aloitteestamme, vaan nousi esiin, kun vierailin Naantalissa Suomessa. Täysin yllättäen Suomen presidentti Niinistö ehdotti, että venäläiskoneet eivät lentäisi transponderit pois päältä.”
Putin sanoo huomauttaneensa Niinistölle, että Itämeren alueella on enemmän Naton sotilaskoneiden kuin venäläiskoneiden lentotoimintaa.
Putin kertoi luvanneensa Niinistölle ottavansa asian esiin seuraavassa Naton ja Venäjän välisessä kokouksessa.
”Voin kertoa, että näin teimme. Lopputulos oli se, että Nato torjui Putinin ehdotuksen, kuten he sanoivat. Mutta tällä ei ole mitään tekemistä Putinin kanssa. He torjuivat Suomen presidentin ehdotuksen.”
Valdain päätöskeskustelu kesti yli kolme tuntia. Keskustelu oli ensi alkuun paneelikeskustelun tyylinen, mutta kun keskusteluun alettiin ottaa kansainvälisen yleisön kysymyksiä, ne olivat käytännössä kaikki osoitettuja Vladimir Putinille.
VALDAI-KOKOUKSESSA oli mukana 130 osallistujaa 35 maasta. Yksi mukana olleista, kansainvälisen politiikan professori Daniel Drezner Tuftsin yliopistosta Yhdysvalloista pohtii kolumnissaan Washington Post –lehdessä, onko yhdysvaltalaisen tutkijan kannalta järkevää osallistua tilaisuuteen nyt, kun maiden välillä on jännitteitä.
Drezner arvioi, että tilaisuudella on iso pr-arvo Venäjälle, mikä on viime vuosina painottunut entistä enemmän.
Aiempina vuosina Valdai oli suljetumpi niin sanottu off the record –tilaisuus. Nyt suuri osa keskusteluista televisioidaan. Myös keskustelujen painotus on Dreznerin mukaan muuttunut: aiemmin keskityttiin Venäjään, nyt puhutaan kaikkien muiden ongelmista.
”Russia Today (tv-uutiskanava) haastattelee kaikki amerikkalaiset, jotka vain saa kiinni, mukaan lukien minut. On ilmeinen riski, että osallistuminen antaa suuremman legitimiteetin hallitukselle, jota on viime aikoina syytetty useista vähemmän legitiimeistä toimista”, Drezner kirjoittaa.
HS yritti saada Tarja Haloselta kommentit Valdai-tapahtumasta, mutta Halonen ei ole vastannut.

Se on öpauttiarallaa ihan hiinä ja hiinä – ärsyttävimmät sanat ja sanonnat koottiin kirjaksi...

Eipä tuohon ole muuta sanottavaa/kirjoitettavaa...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Se on öpauttiarallaa ihan hiinä ja hiinä – ärsyttävimmät sanat ja sanonnat koottiin kirjaksi

HANNU MÄNTTÄRI
Tuija SiltamäkiAamulehti
Täältä pesee, härifrån tvättas!
Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Hoidetaan asia nyt hetimmiten pois päiväjärjestyksestä ja todetaan näin suoralta kädeltä, että suomen kieli ihastuttaa ja vihastuttaa. Ketä, enään, broisku ja elikkäs herättävät raivoa immeisissä, ja niiden vihaamista myös rakastetaan ihan sata lasissa. Ärsyttävimmät sanat ja sanonnat ovat keskustelupalstojen vakioaiheita, ja niistä kohkataan sekä oikeilla että virtuaalisilla turuilla ja toreilla.
Eittämättä pahimmat ilmaisut – kuten öpauttiarallaa ja näillä mennään – ovat niin pahoja, että on ihan hiinä ja hiinä, kestääkö niitä ilman muutamaa neuvoa antavaa bischofshofenia elikkäs ölkkenböögeliä elikkäs kuppia elikkäs märkää elikkäs kuningas alkomahoolia.
Mielenterveys huutaa hoosiannaa etenkin silloin, kun muotisanojen kuuminta hottia puskee jatkuvalla syötöllä joka tuutista. Siinä meinaa meikämandoliinillakin – vaikken mikään eilisen teeren poika taikka tyttö olekaan – toisinaan lipsahtaa multicolourhaukotus elikkäs ihan norjan puhumiseksi menee.
Asiasta kukkaruukkuun ja kukkaruukun kautta takaisin aiheeseen. Makuasioista ei voi kiistellä, sanoi koira, kun muniaan nuoli, joten miksi muiden puhe- taikka kirjoitustavoista pitäisi henkäistä vihrtäviä palkokasveja hengitysteihin?
Kirjailija ja kustantaja Jari Tammi fundeeraa kielen pulmatiikkaa omin pikku kätösin askartelemassaan paskartelemassaan läpyskässä Suuri Ällösanakirja – Piinakiinaa pitkässä juoksussa (Pikku-idis 2016). Tammi
Tammi haastoo, että koska armaan isänmaamme katajainen kansa on sikäli määrällisesti rajoittunut, ettei täällä olla kuin sillit suolassa, käytetään freeseimmätkin muoti-ilmaukset nopeasti loppuun. Tottahan tuo veikkonen turisee.
Putouksen miälenvikast läpändeerust -läppä kului meedian ja arvoisten television katselijoiden toimesta loppuun niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt kissaa sanoa kuin pitkähäntäiseksi olennoksi.
Asia vilpitön. Toisto aiheuttaa siis suunnatonta peppukipeyttä, eikä siinä vielä kaikki.
Kaikenmaailman dosentit ja rohvessoorit voisivat tässä välissä avata sanaisen arkkunsa ja lausahtaa, että kieli luo ja ylläpitää todellisuutta ja toimii yhteisöllisyyden rakentajana ja ryhmän erikeepperinä. Oolsprait.
Mutta vettä ne herrojen hevosetkin juo, eikä kammokieleltä vältytä paremmissakaan piireissä.
Arvauskeskuksen hoitsuilla ja lekureilla on oma jargoninsa ja sama vika Rahikaisella. Meikäreikä voi ainakin tässä kohtaa aatella asioita omille kohille ja rehellisyyden nimissä myöntää, että meinaa tuolta Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin sivistyslaitokselta tarttua hiukka fiinimpi puheenparsi, tyyliin diskurssi, representaatio ja intersektionaalinen feminismi.
Tässä kohtaa joku saattaisi sanoa alle- tai yllekirjoittaneelle zuurnalistille, että hohhoijakkaa, pienet on murheet, hanki elämä. Mutta hei, carpe diem nääs.
Sillä niinhän sitä sanotaan, että kaikkea pitää kokeilla paitsi tanhua ja sukurutsaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nimittäin kertoa, minkä takia tämä on ihan must-juttu.
Pysykää kanavalla!

Noniin ja takaisin sorvin ääreen.
Jengi on aidosti huolissaan siittä, mitä slangi, anglismit ja svetisismit pitkässä juoksussa kielelle tekevät. Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Että kevyet mullat sitten vaan, suomi. Suomi heitti lusikan nurkkaan, luut kuppiin, siirtyi ajasta ikuisuuteen ja autuaammille metsästysmaille. Sinivalkoinen ääni on poissa.
Tässä kohtaa on vihellettävä peli poikki ja todettava, että alkulähtökohtaisesti on lähdettävä siitä, että faktisesti lainasanoja on tulvinut suomeen abauttiarallaa aina siitä asti, kun isoisä lampun osti. Liialla puritanismilla voi siis heittää vesilintua.
Synninpäästön antaa myös Tammi (se tyyppi ketä teki ton kirjan tai emt).
Tammen mukaan kyse ei ole kielen rappeutumisesta, vaan kielen kiihtyneestä evoluutiosta.
Tammi on sillä kantilla, että loppupeleissä kielen ärsyttävyys on lähinnä kuulijan korvassa. Sananvapauden nimissä on siedettävä toisten käyttämää kieltä, vaikka ärsyttäisi.

Turhanpäiväistä henkseleiden paukutteluahan moinen kielielitismi loppuviimeksi onkin. Isossa kuvassa tämmöttillä verbaalisilla kipupisteillä ei ole minkään valtakunnan merkitystä, se on jämpti.
Tää on vain mun henkilökohtainen mielipide, mutta koska kieli elikkäs läpändeerus on ainakin meikälikalle sen verta essentiaali itsensä ilmentämisen välinekeino, niin tuppaahan sitä muitakin tuomaroimaan samoilla mittareilla. Jos joku viljelee ällöttäviä sanoja päivät pääksytysten, ymmärrettävistä syistä muotoutuu käsitys, ettei hällä kenties ole ihan kaikki muumit laaksossa. Ei millään pahalla, muttei millään hyvälläkään. Että niin.
Minä itse henkilökohtaisesti ajattelen, että muotisanat ja -sanonnat ovat parhaimmillaan silkkaa mahtavuutta, kun ne elävöittävät kuivaa tekstiä tai tehostavat yksittäisiä sanoja tai virkkeitä. Tehokeinot eivät väliä tietoa, vaan tunnetta. Jotenka jos koko roskan lataa täyteen tunnetta, eivät varsinaiset aasiakysymykset pääse esiin.
Ugh, olen puhunut.
HAKUTEOS

Suuri Ällösanakirja

Kirjailija ja kustantaja Jari Tammi julkaisi ensimmäisen version Suuresta Ällösanakirjastavuonna 2011. Nyt julkaistu toinen painos on täydennetty versio edellisestä koosteesta.
Toisessa painoksessa on yli 4 000 hakusanaa ja 125 aihelistaa rasittavimmista sanonnoista. Jälkimmäisten joukossa ovat esimerkiksi lukuisat herneiden nenään vetämistä kuvaavat ilmaukset, joukko ärsyttäviä mainosfraaseja ja kattava luettelo lasta kuvaavia synonyymejä.
Tammi on kerännyt valtaosan hakuteoksen sanoista ja sanonnoista verkosta, esimerkiksi Facebookin Kielletyt sanat ja sanonnat –ryhmästä. Tarkassa syynissä ovat olleet myös äitien suosimat keskustelupalstat.
Tammi on julkaissut aiemmin esimerkiksi Suuren kirosanakirjan (2016), Suuren nimittelysanakirjan (2014) ja Suuren jääkiekkosanakirjan (2013).

Kolumni: Työpaikka tehtaassa tai telakalla? Evvk!

Alla olevassa kolumnissa esitetään varsin aiheellisia huolenaiheita: Fyysistä työtä ei arvosteta tarpeeksi uraa ja ammattia valitessa.
Kuitenkin nykyaikana työ mm. prosessiteollisuudessa on pääasiassa aivotyötä huipputekniikkaa pursuavassa, virikkeellisessä ympäristössä. Arvelen, että se kiinnostaa edelleenkin nuoria.

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Kolumni: Työpaikka tehtaassa tai telakalla? Evvk!


Kari Pitkänen
Kaksi kohtaamista kuukauden ajalta on pistänyt minut miettimään. Löytyykö Suomesta enää tulevaisuudessa riittävästi nuoria osaajia, jotka jaksaisivat innostua autoista tai ylipäänsä teknisistä aloista?
Vierailin Helsingissä yksityisellä entisöintipajalla, joka oli erikoistunut pieniin 3- ja 4-pyöräisiin kääpiöautoihin. Kunnostajat ovat vankassa eläkeiässä olevia miehiä.
Volvo-harrastajien kokoontumisessakin oli pakko panna merkille, että porukka ukkoutuu. Nuoria on vaikeaa innostaa harrastukseen, jonka pelätään polttavan vapaaillat ja johon ei hevillä löydy varoja ainakaan opiskelijabudjetista.
Suomessa on kansakunnan kokoon nähden harvinaisen paljon vanhoja, harvinaisia ja pieteetillä kunnostettuja autoja, moottoripyöriä ja työkoneita. Kuka niistä jatkossa pitää huolta, ja remppaako enää kukaan meidän aikamme kulkupelejä käyttökuntoon?
ICT-innostuksen ja siistin istumatyön arvostamisen aikoina monelta jää helposti huomaamatta, että kunnon raavas raudanvääntö tarjoaisi yhä monelle nuorelle varman elämän ja kilpailukykyisen palkkatason – tai vähintään antoisaa tekemistä vapaa-ajalle.
Valmet Automotive ilmoitti viimeksi hakevansa 150 uutta työntekijää kokomaan Mersun GLC-maastureita. Turun telakan kymmeneksi vuodeksi täydet tilauskirjat takaavat töitä sadoille ellei tuhansille uusillekin metallimiehille ja -naisille telakka-alalla.
Meyer Turku kouluttaa itse tarvitsemiaan laivalevyseppähitsaajia, muuten ei työvoima riitä.
Kauppalehti kertoi puolalaisesta Galeon-venetehtaasta, jolla menee loistavasti – paitsi että se voisi palkata vaikka heti 400 uutta työntekijää, jos sellaisia löytyisi.
Audilla ja Mercedesillä on sama ongelma Unkarissa. Yritykset ovat investoimassa miljardeja uusiin autotehtaisiin, mutta pätevän ja koulutetun työvoiman rekrytoinnissa on isoja ongelmia.
Fyysistä työtä ei arvosteta tarpeeksi uraa ja ammattia valitessa.
Vanhemmilla, kouluilla, yrityksillä ja yhteiskunnalla on vielä mahdollisuudet muuttaa kurssia.
Muuten sössimme vielä nämäkin työllistämisen ja hyvinvoinnin mahdollisuudet.
Raudanvääntö tarjoaisi monelle nuorelle kilpailukykyisen palkan.
Fyysistä työtä ei arvosteta uraa ja ammattia valitessa.

Halloween-väkeä liikkeellä Suomessakin...

Tiesitkö alla olevan Halloweenista? Karkki vai kepponen - sanontaan törmää todennäköisesti tänään moni suomalainenkin - mekin jo eilen. Varmaan tänään ovikelloa kilkuttelee useitakin ryhmiä, mikäli entiset merkit pitävät paikkaansa.


Niinpä siinä kävi, että ainoastaan yksi ryhmä kävi oven takana - hyvä niin...

Mikäli minulta kysyttäisiin Halloweenista ja vaikka ei kysytäkkään, mielestäni se nykyaikana aika turhanpäiväinen tapahtuma - aikuisväelle...

Pätkä Wikipediatekstiä:


Halloween

Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessajuhla tunnetaan kuitenkin ennen muuta amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on Yhdysvalloissa joulun jälkeen suosituin juhlaHalloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä samhain, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli kaikkien pyhien aatto.

Historia


Ruotsalaisia nuoria kummitusasuissa.
Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä, maanviljelyskauden lopussa vietettyyn vanhan uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaan samhainiin. Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.
Suomessa vastaava juhla oli Pyhäinpäivä (aikaisemmin Pyhäinmiesten päivä). Uskottiin, että aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat, olivat joukolla liikkeellä. Vainajille tarjottiin juhlaruokaa ja heidän odotettiin kylpevän saunassa. Vanhasuomalainen Kekri sijoittuu samaan aikaan, mutta on maataloudellinen satovuoden taitekohtaan sijoittuva työnjuhla. ”Sieluinpäivän iltana eli kekri-iltana naapurit kutsuivat toisiaan vieraiksi, lihaa syötiin ja viinaa juotiin ja yönvalvojaisia piettiin. Painittiin ja veisata völlötettiin.” (Valtimo).
Kristinuskon levitessä lähetystyöntekijöitä kehotettiin sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin niiden kieltämisen sijasta. Niinpä tämäkin pakanallinen juhla korvattiin kristinuskon marttyyreille omistetulla juhlalla (omnium sanctorum). Paavi Gregorius III siirsi aiemmin toukokuun 13. päivänä vietetyn Neitsyt Marian ja marttyyrien muistopäivän lokakuun 31. päiväksi 800-luvulla. Irlannissa tämä päivä sai nimen All Hallows’ Eve, ”Kaikkien pyhimysten päivän aatto”. Marraskuun ensimmäinen päivä oli varsinainen juhlapäivä All Saints’ Day tai All Hallows’ Day (”Kaikkien pyhimysten päivä”).
Meksikossa halloweenin vastine on kuolleiden päivä (Día de los Muertos). Etelä-Amerikassa halloween tunnetaan nimellä Noche de Brujas eli noitien yö.

Juhlapäivän vietto


Lyhtyjen lisäksi halloweenin kuvastoa ovat vainajat,
 aaveet, vampyyrit, noidat ja mustat kissat. Yhdysvalloissa halloweenia vietettäessä ovelle saattaa ilmestyä joukko kummitus- tai muihin naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia, jotka huutavat: Trick or treat! eli ”Karkki vai kepponen”, (jolloin heille tulisi tarjota makeisia tai muuten saattaa seurata heidän tekemänsä kepponen). 

Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein halloweenin tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan.
Aikuiset saattavat järjestää omia naamiaisjuhliaan. Omena on ollut suosittu lahja ja ruoka. Tavan on väitetty juontuvan roomalaisten ajoilta ja liittyneen roomalaisen jumalattaren Pomonan juhlintaan.
Katolinen kirkko vastustaa juhlaa pakanallisena. Esimerkiksi Ranskassa kirkko on pelännyt halloweenin syrjäyttävän pyhäinpäivän vieton. Myös ortodoksinen kirkko suhtautuu halloweenin viettoon kielteisesti sen sisältämien pakanallisten ainesten vuoksi.
Uuspakanat saattavat viettää halloweenia, samhainia tai kekriä. Wiccassa samhain on suuri pyhäpäivä.

Suomessa

Halloweenin toi Suomeen Helsingin sotainvalidien naisjaosto vuonna 1950 ensimmäistä kertaa Kalastajatorpalla järjestetyn Halloween Partyn muodossa.

Päivämäärä

Useimmissa maissa pyhäinpäivä on 1. marraskuuta ja siten sen aatto ”halloween” on 31. lokakuuta. Suomessa pyhäinpäivää vietettään 31. lokakuuta ja 6. marraskuuta välisenä lauantaina, joten pyhäinpäivän aatto olisi pyhäinpäivää edeltävä perjantai. Vuoteen 1772 asti Suomen pyhäinpäivä oli aina 1. marraskuuta Suomessa halloween ei ole vakiintunut mihinkään tiettyyn päivään eikä sitä ole määritelty almanakoissa. Suosituin vieton ajankohta on lokakuun viimeinen viikonloppu.

Nimitys

Sanan halloween suomalaisiksi vastineiksi on ehdotettu sanoja marrasyöhallainyökurpitsajuhlakekrijuhla ja haamuaatto.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Lehtien kuolinilmoitukset - murheellista luettavaa...

Tällaisena pimeänä syysiltana tulevat ajatuksiin aamukahvien lehtilukuhetket. Erityisesti lehtien kuolinilmoitukset.

Viime viikkoina on ollut useita ilmoituksia tutuista henkilöistä, joita on hiljakkoin nähnyt kaupungilla ja jopa jututtanut. Osa ilmoituksista tulee kyllä pahasti niin sanotusti puun takaa. 

Loppukesästä jututin hyvin tuntemaani nuortamiestä. Takavuosina hän oli erittäin urheilullinen, kovakuntoinen. Hän kertoi sairastuneensa syöpään. Useita leikauksia, jotka olivat hänen mukaansa onnistuneet hyvin. Kontrollia ja rajuja lääkityksiä, jotka hän sanoi kyllä kestävänsä. Hänellä oli luja usko elämään mutta...

On myös tapauksia, joissa tietää - lähinnä iäkkään henkilön - monisairastaneen pitkään, jolloin kuolinilmoituksen kokee lähes vapauttavana.

Pääsääntöisesti kuolinilmoitusten muistosanoina on muistolause, raamatunjae tai runonsäe, jotka ovat vahvaa luettavaa.

Ne nostavat tunteet pintaan. Varsinkin jos tuntee läheisesti vainajan ja jonkin omaisista.


Venäjä äänestettiin ulos YK:n ihmisoikeusneuvostosta...

Olen joskus kirjoittanut: Ei päivää ilman Venäjää - totta...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Venäjä äänestettiin ulos YK:n ihmisoikeusneuvostosta

Ihmisoikeusjärjestöt olivat kampanjoineet Venäjän jäsenyyttä vastaan.
Ulkomaat
Sergei Lavrov puhuu YK:n päämajassa New Yorkissa
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov puhui YK:n päämajassa New Yorkissa syyskuussa.Justin Lane / EPA
Venäjä on menettänyt jäsenyytensä YK:n ihmisoikeusneuvostossa.
Neuvostossa on kaikkiaan 47 maata. YK:n yleiskokouksen 193 jäsenmaata äänestivät tänään täyttääkseen 14 paikkaa, jotka olivat vaihtovuorossa.
Venäjä olisi halunnut säilyttää paikkansa, joka sillä on ollut jo useita vuosia. Äänestyksessä sen edelle menivät kuitenkin Unkari 144 äänellä ja Kroatia 114 äänellä. Venäjä sai 112 ääntä.
Valituiksi tulivat Irak, Saudi-Arabia, Egypti, Kiina, Brasilia, Ruanda, Unkari, Kuuba, Etelä-Afrikka, Japani, Tunisia, Yhdysvallat ja Britannia.
Ihmisoikeusjärjestöt olivat kampanjoineet Venäjän ja Saudi-Arabian jäsenyyttä vastaan. Venäjä tukee Syyrian johtoa maan verisessä sisällissodassa. Venäjän uskotaan syyllistyneen moniin julmuuksiin sodan aikana, kertoo Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön YK-edustaja Louis Charbonneau.
Saudi-Arabiaa vastustettiin, koska sen käymä sota Jemenissä on aiheuttanut siviileille suuria kärsimyksiä. Saudi-Arabia tuli kuitenkin valituksi, koska sen edustamalla alueella ei ollut muita ehdokkaita neuvoston jäseniksi.
Lähteet: AP, Der Spiegel

Kysymys ja vastakysymys...

Olin hetki sitten vaimoni kanssa rapsuttelemassa omakotitalomme edessä ojanpenkalla orapihlaja-aidan maahan pudonneita myöhäissyksyn lehtiä.
Kainuunkatua pitkin lähestyi urheilullinen nuorimies, jolla oli isokokoinen, musta koira talutusnuorassa. Olin nähnyt työhuoneeni ikkunasta kyseisen henkilön koirineen säännöllisesti kulkevan lenkillään talomme ohi.
Kysyin:"Mitä rotua tuo sinun koirasi on?" "Dobermanni." hän vastasi. Hän sanoi lisäksi, että se on leikkisä, seurallinen ja vaativa koira. Sen kyllä huomasi näin maallikonkin silmin.

Nuorimies kysäisi:"Tunnetteko te minut?" Tunnustimme, että emme tunteneet. Hän kertoi olleensa isänsä mukana pikkupoikana Lappeenrannan kupeessa, Taipalsaaren kunnan Saimaanharjulla hakemassa meidän muuttokuormaa Kemiin.

"Jaaha vai niin!" taisin sanoa. Silloin elettiin loppukesää vuonna 1981 eli kolmekymmentäviisi vuotta sitten.

Tosiaan kuorma-autolija, yrittäjä Juhani Jussi Järvelä otti paluukuormana täysperävaurekkaansa meidän romppeet kyytiin ja toi ne tänne Kemiin. Kuormaan mahtui hirsikehikko ja soutuvenekin.
Me asetuimme vanhaan kotitalooni, josta oli enää itse päärakennus, Laitakarin sahan lankunpätkistä aikanaan rakennettu talo jäljellä. Käymäläksi ja pieneksi varastoksi pystytimme edellä mainitun Kaakkois-Suomesta ostamamme pienen hirsikehikon. Vesi haettiin kärry-tynnyri-yhdistelmällä läheisestä vesipostista.

Paluumuuttajien elämä alkoi ja heti syksyllä uuden omakotitalon suunnittelu. Se rakennttiin vuonna 1982. Tontille on rakennettu kaksi muuta rakennusta myöhäisemmässä vaiheessa.

Olipa mukava tapaaminen ja jutusteluhetki. Varmaan tulee juteltua toistenkin...