Kirjoitin 15.11.2015 Blogitekstin Superhuonosti johdettu A-Studio-ohjelma:
Ajattelin pitää kirjoittamisesta vapaapäivän, mutta näinhän siinä taas kävi erehdyttäni aukaisemaan tänään keskipäivällä Suomen TV 1-ohjelman.
Tunnen syvää, murheellista myötähäpeää kaikkia niitä suomalaisia kohtaan, jotka ovat tottuneet katselemaan hyvin johdettuja television keskusteluohjelmia.
En muista pitkään aikaan katselleeni - tosin tällä kerralla vain muutaman minuutin pätkän - niin superhuonosti johdettua A-studio-ohjelmaa. Kerta kaikkiaan niin kovaa ja aggressiivista päällepuhumista, että hävettää. Välillä kaiken lisäksi mentiin pahasti "sivuraiteille" varsinaisesta asiasta.
Ohjelman juontajilla ei ollut paras päivä/ilta ja paikalla olleet kansanedustajat, varsinkin naiskansanedustajat kävivät näkemässäni pätkässä turhan kovilla kierroksilla...
_____________________________________________________________________
Tänään torstaina 27.10.2016 kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat olivat koolla Ylen vaalitentissä > Kohti kuntavaaleja...
Ylen "mainoksessa" todetaan: Vaalikeskustelu paljastaa, millä eväillä puolueet lähtevät kamppailemaan vallasta tulevissa kuntavaaleissa.
Juontajina olivat toimittajat Jan Andersson ja Johanna Vesikallio.
Tällä kerralla katselin aika-ajoin em. ohjelmaa olohuoneemme televisioruudulta, mutta kuuntelin sitä koko ajan viereisessä työhuoneessani pelatessani samanaikaisesti Veikkauksen livepelejä - tällä kerralla pääasiassa jalkapalloa yhden (1) euron panoksilla. Peleissä jäin lähes "omilleni"...
Tälläkään kerralla ohjelman juontajilla ei ollut paras iltapuhteensa.
Minulle jäi mielikuva, että homma ei ollut aika-ajoin hanskassa. Heillä ei kerta kaikkiaan ollut ryhtiä johtaa jämäkästi keskustelua niin, että puolueiden puheenjohtajien päällepuhumiset, keskeytykset ja muu mesomainen olisivat loppununeet.
Ei ollut erityisen sivistynyttä otetta puheenjohtajillakaan. Tuntui siltä, että samojen asioiden jankkaamiseksi keskustelu meni välillä.
Työhuoneeseeni kuului välillä sellaista älämölöä, että osallistujien puolesta alkoi pakostakin hiukan jo hävettää. Tuskin edes juontajan nuijan kopautuksella - jos sellainen olisi ollut - asiaa olisi autettu.
Katseeeni osui kirjahyllyssäni olevaan jänisräikkään. Hätätilassa raskisin siitä luopua ja lähettää sen esim. Jan Anderssonille seuraaviin studio-ohjelmiin. Ohjelmiin, jotka liittyvät lähestyviin kuntavaaleihin.
Jänisräikästä pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että ostimme niitä vaimoni kanssa kaksi yksikköä parikymmentä vuotta sitten Tsekin Prahasta matkamuistoksi. Toisen olen jo antanut lahjaksi...
torstai 27. lokakuuta 2016
Eila Knuuti Länsi-Pohjan poikkeusluvasta: “Tämä oli viisas, reaalipoliittinen päätös”...
Totta! Hyvä päätös...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Eila Knuuti Länsi-Pohjan poikkeusluvasta: “Tämä oli viisas, reaalipoliittinen päätös”
LAPIN UUTISET27.10. 13.50 Päivitetty 15.53TUNTEMATON
Annemari Kallio
Länsi-Pohjan keskussairaalan synnytysosastolla vallitsi torstaina iloisen helpottunut tunnelma. Kesken vuoronvaihtoa tavoitetut sairaanhoitajat Riitta Iisakka, Riikka Huusko ja Malla Roininen sekä kätilö Anne Pihlajaniemi olivat tyytyväisiä poikkeuslupaan, jolla synnytykset jatkuvat Kemissä ainakin vuoden 2018 loppuun saakka.
– Kyllä se on iso helpotus. Tätä on odotettu ja ihmiset ovat kauppajonossakin kyselleet, että koska se lupa tulee, Riitta Huusko kertoi.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula ilmoitti synnytystoiminnan poikkeusluvista torstaina annetun, erikoissairaanhoidon ja päivystyksen järjestämistä koskevan hallituksen esityksen yhteydessä. Poikkeusluvan sai myös Kainuun ja Mikkelin keskussairaalat, joissa synnytykset jatkuvat poikkeusluvalla vuoden 2020 loppuun asti.
Sairaalan naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Eila Knuuti piti Rehulan ilmoitusta “reaalipolitiikan ilmentymänä”. Knuutin mukaan oli ilmeistä, että poikkeuslupa oli ainoa järkevä vaihtoehto Länsi-Pohjan tapauksessa.
Synnytysosaston työntekijät muistelivat kiitollisena myös sitä intoa, jolla seutukunnalla kerättiin nimiä pienten synnytysosastojen säilyttämiseen tähtäävään kansalaisaloitteeseen. Meri-Lapin asukkaiden yhtenäinen rintama huomattiin monella taholla.
– Virkamiehet olivat jäykempiä synnytysmäärien rajoissa, mutta poliitikot ymmärsivät nyt myös paikallisia ihmisiä. Heille tästä iso kiitos, Knuuti muistutti.
Knuuti painotti, ettei työ Länsi-Pohjan synnytysmahdollisuuksien eteen ole suinkaan ohi. Seuraavien vuosien aikana hän haluaa osoittaa päättäjille, miksi korkea päivystystaso ja siten synnytysten säilyminen Kemissä ovat tärkeitä asioita.
Syitä löytyy kuin apteekin hyllyltä: Kaidi voi tuoda tullessaan suuren määrän uusia, nuoria asukkaita. Maahanmuuttajat muuttavat jo nyt alueen synnyttäjäprofiilia. Ruotsi karsii omaa erikoissairaanhoidon verkkoon, joten yhteistyölle olisi sekä syitä että tilausta.
– Jotenkin keskustelussa on unohtunut sekin, että synnyttäminen on loppujen lopuksi aika halpaa. Synnytysyksikön ylläpito muodostaa vain 2–3 prosenttia erikoissairaanhoidon menoista, Knuuti huokaisi.
Perhehuoneessa lepäävät tuoreet vanhemmat ilahtuivat hekin kuullessaan Länsi-Pohjan saamasta armonajasta. Sarianna Malila ja Niko Hiltunen sekä tiistaina syntynyt tyttövauva “Lyyli” olivat tyytyväisiä Länsi-Pohjan keskussairaalassa saamaansa hoitoon.
Malila kiitteli etenkin pienen synnytysosaston antamaa mahdollisuutta perhehuoneeseen. Hiltunen puolestaan totesi, ettei pitkä matka Ouluun synnyttämään olisi ollut heille mieluinen vaihtoehto.
– Toivon todella, että synnäri säilyy poikkeusluvan jälkeenkin ja muutkin saavat synnyttää lähellä kotia, Malila totesi.
Keskustan varapuheenjohtaja, torniolainen kansanedustaja Katri Kulmuni oli heti tuoreeltaan helpottunut ja erittäin tyytyväinen poikkeusluvasta.
– Olen kiitollinen ministeri Rehulalle Kemin synnytysosastolle myönnettävästä poikkeusluvasta. Tämä on tärkeä viesti alueen ihmisille, että heidän näkemyksensä ja huolensa palvelutarpeesta on kuultu, Kulmuni totesi viestissään.
Analyysi: Itämerestä tuli rauhaton meri...
Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Analyysi: Itämerestä tuli rauhaton meri
Venäläisalusten saapuminen Itämerelle on uusin näyte siitä, miten Venäjä tekee ulkopolitiikkaa – voimalla, mikä on samalla hiton hyvää viestintää, kirjoittaa Baltian-kirjeenvaihtaja Marjo Näkki.
Venäläisalusten lokakuinen Euroopan kiertue on päättynyt Itämerelle.
Bujan M -luokan alukset voivat ampua risteilyohjuksia, joiden kantama on jopa 2 500 kilometriä. Se ulottuu helposti Suomeen ja Ruotsiin saakka. Tällä pelotteella Venäjä voi eristää koko alueen ja hallita merta.
Kuulostaa uhkaavalta, mitä se tietysti onkin. Venäjä lisää jännitteitä alueella, jota se vielä jokunen vuosi sitten tituleerasi rauhan mereksi.
Venäjä on taitava käyttämään kaikki liikkeensä viestintänä. Kun se pari viikkoa sitten siirsi siviilialuksella Iskander-ohjuksia Itämeren erillissaarekkeelleen Kaliningradiin, se piti huolen että sen salaiselta näyttänyt operaatio huomattaisiin. Suomen ja Viron ilmatiloja käytiin loukkaamassa ja ohjuksia vilautettiin yhdysvaltalaissatelliitille.
Tai ainakin näin venäläiset itsekertoivat. Kyse saattoi olla myös vahingoista.
Viime viikolla seurattiin Venäjän lentotukialuksen Kuznetsovin matkantekoa Englannin kanaalissa.
Sekin oli viesti, tosin voimannäytön lisäksi osittain tahattoman koominenkin, kun sankasti tupruttavan aluksen epäiltiin hajoavan hetkenä minä hyvänsä.
Sekin oli viesti, tosin voimannäytön lisäksi osittain tahattoman koominenkin, kun sankasti tupruttavan aluksen epäiltiin hajoavan hetkenä minä hyvänsä.
Venäjän nemesis Itämerellä ja muualla maailmassa on Nato ja sitä kautta Yhdysvallat.
Sotilasliitto on valinnut viestinnässään täysin vastakkaisen taktiikan, avoimuuden. Se tiedottaa suunnitelmistaan lisätä läsnäoloaan alueella.
Samana päivänä, kun venäläisalukset seilasivat Itämeren tyrskyissä, Britannia kertoi yksityiskohtaisesti minkälaista kalustoa se tuo ensi vuonna Viroon. Britit vastaavat pataljoonan kokoisen taisteluosaston järjestelystä Virossa.
Kyse on kesällä Varsovan Naton huippukokouksessa tehdystä päätöksestä lisätä liittoutuman läsnäoloa Baltiassa ja Puolassa.
Ehkä juuri Naton avoin viestintä aiheuttaa myös näkökulman vääristymän. Tiedottamisen takia saattaa tuntua jopa loogiselta, että Venäjän on sitten vastattava Naton lisääntyvään läsnäoloon Itämerellä.
Tosiasiassa Venäjällä on paljon enemmän joukkoja ja kalustoa alueella kuin länsiliittoumalla. Baltit kuvaavat tilannetta niin, että Venäjä varustautuu hyökkäystarkoituksiin, baltit puolustautumiseen.
Toinen näköharha liittyy Venäjän liikkeiden ylitulkintaan. Iskanderien siirrosta tai S-400 ohjusten sijoittamisesta Suomen läheisyyteen syyskuussa ei yleensä päätetä yhdessä hetkessä.
Nyt saapuneiden uusien Bujan M -luokan alusten tulossa on kyse samasta asiasta. Venäjä panostaa nyt tosissaan Kaliningradissa sijaitsevaan Itämeren laivastoonsa. Muutama kuukausi sitten laivaston upseeristosta monet saivat lähteä.
Izvestija-lehti kertoo, että kahden aluksen lisäksi Kaliningradiin on tulossa vielä kolme samanlaista lisää vuoteen 2020 mennessä.
Suuri kuva on se, että Venäjä varustaa nyt koko läntistä aluettaan Jäämereltä alkaen etelään Syyriaan asti. Ja se on todella vahva viesti.
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n yritysvierailu Stora Enson Veitsiluodon tehtailla....
Länsi-Pohjan Insinöörit ry järjesti jäsenilleen tänään keskiviikkona 25.10.2016 yritysvierailun Stora Enson Veitsiluodon tehtaille. Isäntänä yrityksen puolelta oli Taisto Saari.
Alunperin vierailulle oli ilmoittautunut - sitovasti nettisivujemme kautta - kaiken kaikkiaan kahdeksantoista (18) henkilöä.
Ennen H-hetkeä oli kaksi jättäytynyt pois sairaustapauksen johdosta ja muun syyn vuoksi. Sen lisäksi juuri ennen linja-auton lähtöä Kemin linja-autoasemalta illansuussa klo 17.30 oli lisäksi kolme ilmoittautunut - ei-tulevansa mukaan - ja kaksi ei ollut ilmoittanut tulostaan yhtään mitään. Linja-autoon eivät tulleet kaikki ilmoittautuneet...
Yksi henkilö oli tullut jälki-ilmoittautuneena mukaan. Mikäli rätinkini on suunnilleenkaan kohdallaan meitä tehtaalla oli loppujen lopuksi 12 henkilöä + autokuski + illan isäntä.
Kyllähän se on rehellisesti ja avoimesti todettava, että ennen oli kaikki toisin.
Kun ilmoittauduttiin osallistumisesta johonkin tilaisuuteen, siihen osallistuttiin.
Vähin, mitä voidaan edelleenkin vaatia, on se, että ilmoitetaan este hyvissä ajoin järjestäjille. Tehtaille ei nykyään kävellä portista sisään. Tehtaalla on oltava tarkka tieto osallistujista - tarkka nimilista.
Miksi minä tästä "sauhuan"? Siksi, että aluperin olin yhdistyksemme puolesta asiaa sopimassa yritykseen päin. Yrityksen taholta suhtautuminen oli erittäin asiallista ja myötämielistä.
Itse asiaan:
Taisto Saari piti yrityksen toimistorakennuksen kuudennen kerroksen auditoriossa erinomaisen, mukavanrennon esittelyn Stora Ensosta ja erityisesti Veitsiluodon tehtaista.
Tulimme vakuuttuneiksi, että puusta saadaan vaikka mitä...
Kiersimme saarta linja-autolla siksakkia selostuksen ryydittämänä ja sen jälkeen kävelimme PK 5-paperikoneen tuotantolinjan läpi.
Aiemmin pohdiskelin, kuinka monta tuttua henkilöä, lähinnä entisiä oppilaitani tapaan konelinjalla.
Olihan niitä: PK 5:n märänpään valvomossa naapuri Kainuunkadulta ja entinen oppilaani. Lisäksi päällystykoneen valvomossa oli ainakin pari tutunnäköistä hahmoa, todennäköisesti hekin entisiä oppilaitani. Myöhemmissä prosessivaiheissa - superkalantereilla ja pituusleikkureilla - ei näkynyt prosessimiehiä liikkeellä.
Saavuimme konttorirakennukseen nauttiaksemme erinomaisen iltapalan kyytipojan kanssa.
Keskustelu virisi aterioinnin yhteydessä mukavanrennosti. Teollisuudesta Perämenkaarella, lentoliikenteestä ja nimenomaan tulevaisuudennäkymistä. Eihän tuota Kaidi-aihetta voitu ohittaa.
"Kyllä se tulee!" oli päällimmäinen ajatus ja puuta riittää.
Kemin imagosta ja matkailusta irtosi monipuolista ja asiallista keskustelua.
Itsekin intouduin yltiöpäisyydessäni tekemään tarjouksen, josta ei voi klieltäytyä. Lupasin viedä veneellä jokaisen sitä haluavan Kemin edustalle ensi kesänä katselemaan, miltä kesäinen Kemi näyttää mereltä katsottuna - minun mielestäni aina vaan yhtä upealta...
Kyllä tämän tyyppisiä "perusteollisuusvierailuja" on syytä järjestää nykyajankin insinööreille ja nimenomaan aveceille. Oli mukava todeta, että joukossa oli muutama uusi, nuori insinööri, kukaties niitä niin sanottuja tulevaisuuden tähtiä.
Puheenjohtajamme kiitti illan isäntää erinomaisesta yritysvierailusta. Hän muistutti myös läsnäolevia lähestyvästä yhdistyksen syyskokouksesta. Edessä oli lähtö kotimatkalle...
Alunperin vierailulle oli ilmoittautunut - sitovasti nettisivujemme kautta - kaiken kaikkiaan kahdeksantoista (18) henkilöä.
Ennen H-hetkeä oli kaksi jättäytynyt pois sairaustapauksen johdosta ja muun syyn vuoksi. Sen lisäksi juuri ennen linja-auton lähtöä Kemin linja-autoasemalta illansuussa klo 17.30 oli lisäksi kolme ilmoittautunut - ei-tulevansa mukaan - ja kaksi ei ollut ilmoittanut tulostaan yhtään mitään. Linja-autoon eivät tulleet kaikki ilmoittautuneet...
Yksi henkilö oli tullut jälki-ilmoittautuneena mukaan. Mikäli rätinkini on suunnilleenkaan kohdallaan meitä tehtaalla oli loppujen lopuksi 12 henkilöä + autokuski + illan isäntä.
Kyllähän se on rehellisesti ja avoimesti todettava, että ennen oli kaikki toisin.
Kun ilmoittauduttiin osallistumisesta johonkin tilaisuuteen, siihen osallistuttiin.
Vähin, mitä voidaan edelleenkin vaatia, on se, että ilmoitetaan este hyvissä ajoin järjestäjille. Tehtaille ei nykyään kävellä portista sisään. Tehtaalla on oltava tarkka tieto osallistujista - tarkka nimilista.
Miksi minä tästä "sauhuan"? Siksi, että aluperin olin yhdistyksemme puolesta asiaa sopimassa yritykseen päin. Yrityksen taholta suhtautuminen oli erittäin asiallista ja myötämielistä.
Itse asiaan:
Taisto Saari piti yrityksen toimistorakennuksen kuudennen kerroksen auditoriossa erinomaisen, mukavanrennon esittelyn Stora Ensosta ja erityisesti Veitsiluodon tehtaista.
Tulimme vakuuttuneiksi, että puusta saadaan vaikka mitä...
Kiersimme saarta linja-autolla siksakkia selostuksen ryydittämänä ja sen jälkeen kävelimme PK 5-paperikoneen tuotantolinjan läpi.
Aiemmin pohdiskelin, kuinka monta tuttua henkilöä, lähinnä entisiä oppilaitani tapaan konelinjalla.
Olihan niitä: PK 5:n märänpään valvomossa naapuri Kainuunkadulta ja entinen oppilaani. Lisäksi päällystykoneen valvomossa oli ainakin pari tutunnäköistä hahmoa, todennäköisesti hekin entisiä oppilaitani. Myöhemmissä prosessivaiheissa - superkalantereilla ja pituusleikkureilla - ei näkynyt prosessimiehiä liikkeellä.
Saavuimme konttorirakennukseen nauttiaksemme erinomaisen iltapalan kyytipojan kanssa.
Keskustelu virisi aterioinnin yhteydessä mukavanrennosti. Teollisuudesta Perämenkaarella, lentoliikenteestä ja nimenomaan tulevaisuudennäkymistä. Eihän tuota Kaidi-aihetta voitu ohittaa.
"Kyllä se tulee!" oli päällimmäinen ajatus ja puuta riittää.
Kemin imagosta ja matkailusta irtosi monipuolista ja asiallista keskustelua.
Itsekin intouduin yltiöpäisyydessäni tekemään tarjouksen, josta ei voi klieltäytyä. Lupasin viedä veneellä jokaisen sitä haluavan Kemin edustalle ensi kesänä katselemaan, miltä kesäinen Kemi näyttää mereltä katsottuna - minun mielestäni aina vaan yhtä upealta...
Kyllä tämän tyyppisiä "perusteollisuusvierailuja" on syytä järjestää nykyajankin insinööreille ja nimenomaan aveceille. Oli mukava todeta, että joukossa oli muutama uusi, nuori insinööri, kukaties niitä niin sanottuja tulevaisuuden tähtiä.
Puheenjohtajamme kiitti illan isäntää erinomaisesta yritysvierailusta. Hän muistutti myös läsnäolevia lähestyvästä yhdistyksen syyskokouksesta. Edessä oli lähtö kotimatkalle...
Raportti: Suomi vie sotatuotteita nyt eniten Lähi-itään...
Suomen sotatuotteiden vienti on globaalimittakaavassa "nappikauppaa". Tuskin yltää kahdenkymmenen suurimman asevijeän joukkoon maailmassa.
Lähi-idässä tuhoutuu vanhaa sotakalustoa joka päivä. Ei ole ihme, että suomalaiset kauppamiehet ovat aktiivisesti liikkeellä. Muun muassa Patrian tuotteet ovat huippumodernejat, tosin nekään eivät ole haavoittumattomia.
Viennin oikeutusta on arvosteltu - aiheellisesti - aivan viime aikoinakin nimenomaan maihin, joissa ihmisoikeusasiat eivät ole kunnossa.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Raportti: Suomi vie sotatuotteita nyt eniten Lähi-itään
2000-luvun alkupuolella Suomen aseviennistä keskimäärin 84 prosenttia meni EU:n alueelle. Nyt EU:hun viedään enää 52 prosenttia Suomen aseviennistä.
MINNA UUSI-ESKOLAYle
Suomalaisen aseteollisuuden tärkein vientialue on nyt Lähi-itä, kertoo ajatushautomo SaferGloben julkaisema Suomen ja maailman asekauppaa ja asevalvontaa tarkasteleva raportti.
Aseteollisuus on pyrkinyt uusille markkinoille ja samaan aikaan EU-maat ovat vähentäneet asetuontiaan. Vuodesta 2015 EU ei ole enää ollut sotatuoteviennin suurin kohdealue euroilla mitattuna, kertoo SaferGlobe.
Saharan eteläpuolinen Afrikka on noussut toiseksi merkittävimmäksi alueeksi, kun Etelä-Afrikkaan on viety panssariajoneuvoja.
SaferGloben raportin mukaan Suomen ase- ja sotatuoteviennin arvo oli 99 miljoonaa euroa.
Se oli vähemmän kuin kahtena edellisvuonna, mutta enemmän kuin 2000-luvun keskiarvo.
Se oli vähemmän kuin kahtena edellisvuonna, mutta enemmän kuin 2000-luvun keskiarvo.
Ajatushautomo(siirryt toiseen palveluun) julkaisee asevientiraportin kahdeksannen kerran.
Asiantuntija pohtii: Miksi Venäjä ei siirtänyt laivoja Itämerelle Volgaa pitkin?
Ruotsalaislehdet: Kaksi venäläistä sotalaivaa matkaa Itämerellä
Ruotsin puolustusvoimat on vahvistanut, että kaksi venäläistä korvettia on Tanskan salmissa. Ne ovat Buyan-M-tyypin aluksia. Aftonbladet-lehden mukaan alukset saattavat kuljettaa ydinaseita. Kaksi päivää sitten alukset kuvattiin Pohjanmerellä ja tiistai-iltana ne ohittivat Ison-Beltin Tanskassa. Ruotsalaislehti Dagens Nyheter arvioi, että korvetit ovat matkalla Kaliningradiin.
Nato-maat pohtivat joukkojen sijoitusta
Sotilasliitto Naton jäsenmaiden puolustusministerit kokoontuvat Brysseliin keskustelemaan Nato-joukkojen sijoittamisesta Baltian maihin ja Puolaan. Nato päätti heinäkuussa sijoittaa kuhunkin neljään maahan pataljoonan eli noin tuhat sotilasta. Samaan aikaan kun ministerit keskustelevat sijoittamisen käytännön toteutuksesta, Venäjä siirtää lentotukialustaan Välimerelle ja keskimatkan Iskander-ohjuksia Kaliningradiin.
___________________________
Viitaten edellä olevaan korrelaatio on selvääkin selvempi. Itämeren tuntumassa on aktiivinen kilpavarustelu käynnissä.
Suomalaisasiantuntija ei sano suoraan alla olevassa lausunnossaan, että venäläisten alusten pitkänmatkansiirto on tyypillinen mediatapahtuma, johon viime aikoina olemme tottuneet. Mistään alusten Atlantiolosuhteiden testaamisesta ei taatusti ole kysymys...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Asiantuntija pohtii: Miksi Venäjä ei siirtänyt laivoja Itämerelle Volgaa pitkin?
Kaksi venäläisalusta kiersi lokakuun aikana Euroopan. Nyt ne on havaittu Itämerellä. Lyhyempi reitti olisi olisi ollut myös turvallisempi, kuvailee asejärjestelmien asiantuntija.
VARPU KIVIRANTAYle
Asejärjestelmien asiantuntija Arto Pulkki pitää hieman poikkeuksellisena sitä, että Tanskan salmissa havaitut venäläislaivat siirrettiin Itämerelle Välimeren ja Atlantin kautta.
– Alukset on suunniteltu siten, että ne voidaan siirtää Kaspianmeren ja Mustanmeren välisiä kanavia pitkin, Donin ja Volgan suistoa pitkin, Pulkki kuvailee.
Siirto Krimin Sevastopolista Itämerelle olisi voitu tehdä siten lyhyempää ja turvallisempaa reittiä. Syitä reittivalintaan voi toki olla useita. Siihen ovat voineet vaikuttaa esimerkiksi laivaston muiden alusten liikkeet.
– Nämä kaksi edustavat Venäjän uusinta kalustoa. Ehkä on haluttu testata, miten rannikkokäyttöön suunnitellut alukset selviävät Atlantilla, Pulkki sanoo.
Bujan M -luokan aluksista voidaan ampua esimerkiksi risteilyohjuksia. Venäläiset ovat ampuneet niitä Välimerellä ja Kaspianmerellä olleilta aluksiltaan Syyriassa olevia maakohteita vastaan.
Pulkki ei pidä yllättävänä, että Venäjä siirtää uudempia aluksiaan Itämerelle.
– Venäjän laivaston alukset Itämerellä ovat kohtuullisen vanhoja. Miten tämä muuttaa Itämeren sotilaallista tilannetta, jää nähtäväksi, Pulkki pohtii.
Venäjän "salaiset menot" paisuvat - puolustussektori haukkaa jo 40 prosenttia budjetista...
Toimin tälä kerralla tiedonantajana/tiedonvälittäjänä/välikätenä...
Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:
Venäjän "salaiset menot" paisuvat - puolustussektori haukkaa jo 40 prosenttia budjetista
Suurimmat armeijabudjetit vuonna 2014
Venäjän hallitus kasvattaa huomattavasti ei-julkisten määrärahojen osuutta kuluvan vuoden budjetissa.
Näiden salaisiksi ja erittäin salaisiksi luokiteltujen menoerien osuutta nostetaan vielä loppuvuodesta noin 10 miljardilla eurolla.
Kaiken kaikkiaan ei-julkisten menojen osuus kuluvan vuoden budjetista on 22,3 prosenttia, eli lähes 53 miljardia euroa. Vielä vuonna 2008 ei-julkisten menojen osuus oli vain 10 prosenttia.
Noin kaksi kolmasosaa ei-julkisesta budjetista on sotilas- ja turvallisuussektoreille suunnattuja määrärahoja. Venäjän virallinen puolustusbudjetti kuluvalle vuodelle on 56,4 miljardia euroa, eli 23,9 prosenttia federaatiobudjetin loppusummasta.
Jos virallisen puolustusbudjetin päälle lisätään kaksi kolmasosaa ei-julkisista menoista, nousee sotilas- ja turvallisuussektorin osuus todellisuudessa lähelle 40 prosenttia budjetin kokonaiskuluista.
Venäjän bruttokansantuotteesta maan julkiset ja ei-julkiset puolustusmenot muodostavat yhteenlaskettuna yli seitsemän prosenttia.
Ei-julkisilla menoilla katetaan esimerkiksi Venäjän monilukuisten tiedustelu- ja turvallisuusorganisaatioiden kulut. Maan uuden turvallisuusnyrkin, eli kansalliskaartin perustaminen, Syyrian sotaretki ja mahdollisesti myös Itä-Ukrainan separatistialueiden taloudellinen tukeminen ovat lisänneet ei-julkisten menojen osuutta.
Asiantuntijoiden mukaan suurin osa ei-julkisten menojen kasvusta liittyy kuitenkin maan sotateollisuussektorin krooniseen rahapulaan. Venäjä julkisti noin 10 vuotta sitten kunnianhimoisen suunnitelman maan asevoimien uudistamiseksi. Vuoteen 2020 mennessä ohjelmaan oli tarkoitus käyttää budjettivaroja noin 300 miljardia euroa.
Vuoden 2009 talouskriisi ja vuonna 2013 käynnistynyt talouden uusi taantuma kuitenkin supistivat budjettituloja siinä määrin, että ohjelman rahoittajiksi keksittiin venäläiset valtionpankit. Vuoteen 2014 saakka pankit saivat edullista rahoitusta lännestä ja luotottivat maan sotateollisuutta anteliaasti.
Ilmeisesti sotateollisuusyhtiöt eivät ole kuitenkaan pystyneet suoriutumaan luottojensa lyhennyksistä ja koroista, joten hallituksen on pelastettava yritykset konkurssilta.
Sotateollisuuden suorituskyvystä on ristiriitaista tietoa. Venäjän asevienti on kasvanut vuoden 2001 3,7 miljardista dollarista vuoden 2015 14,5 miljardiin. Venäjän aseteknologia on melko korkealla tasolla, tunnettuja vientituotteita ovat esimerkiksi MIG- ja Suhoi-taistelukoneet, Mi- ja Ka-taisteluhelikopterit sekä S-300- ja S-400-ohjuspuolustusjärjestelmät.
Ilmeisesti sotateollisuuden kilpailukykyä on heikentänyt se, ettei Venäjän asevoimat ole tehnyt riittävästi tilauksia. Suhoi- ja MIG-koneita valmistava OAK-yhtiö teki viime vuonna miljarditappiot ja T-90-panssarivaunuja valmistava Uralvagonzavod on pahoissa talousvaikeuksissa.
Venäläisasiantuntijoidenkin mukaan maan sotateollinen sektori on erittäin korruptoitunut, ja ei-julkisten budjettimäärärahojen jatkuva lisääntyminen tekee tilintarkastuksesta tai parlamentaarisesta kontrollista vaikeaa tai täysin mahdotonta.
Maan pääsotilassyyttäjä Sergei Fridinski on todennut, että kahden viime vuoden aikana sotilassektorin korruptioon on uponnut varoja 14,5 miljardin euron arvosta. Kyseinenkin luku voi olla liian optimistinen.
Sotateollisuuden kilpailukykyä on kuitenkin heikentänyt se, ettei Venäjän asevoimat ole tehnyt riittävästi tilauksia.”
Kalix saa oman “Sammon” Lapin turisteille...
Kyllähän tuonne Perämeren jäille kaksi matkailumurtajaa hyvin sopii, mikäli halukkaita jatkossakin riittää.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Kalix saa oman “Sammon” Lapin turisteille
Kilpailevalle turistijäänmurtajalle Ruotsiin turistit kuljetetaan bussikyydillä Rovaniemeltä. 2000 matkaa on jo varattu tulevalle talvikaudelle.
LAPIN UUTISET25.10. 19.50TUNTEMATON
Sari Pelttari-Heikka
Vuonna 1976 valmistettu jäänmurtaja Polar Explorer valmistautuu ensimmäiselle turistiristeilylle joulukuun puolivälissä. Perämeren jäissä turisteja kuljettava jäänmurtaja seilaa Suomen rannikon sijaan Ruotsin rannikolla. Aluksen kotisatamaksi on tulossa Kalixin Karlsborg.
Vuonna 1976 valmistettu jäänmurtaja Polar Explorer valmistautuu ensimmäiselle turistiristeilylle joulukuun puolivälissä. Perämeren jäissä turisteja kuljettava jäänmurtaja seilaa Suomen rannikon sijaan Ruotsin rannikolla. Aluksen kotisatamaksi on tulossa Kalixin Karlsborg.
Torstaina julkistettu Pohjois-Ruotsin matkailupiiriä mullistava yhteistyö on Suomessa Rovaniemellä toimivan Polar Explorer –yrityksen järjestely. Yrittäjät Olga Robacha ja Alon Robach pyrkivät järjestelyllä saamaan osan kaukoidästä tulevasta jouluturistivirrasta.
Pohjois-Ruotsin uudeksi turistikohteeksi mielivälle jäänmurtajalle tehdään Puolassa kuivatelakalla viimeisiä muutostöitä. Matkajärjestäjät mainostavat jäänmurtajaa Perämeren isoimmaksi turistijäänmurtajaksi, sillä siinä on kymmenen matkustajapaikkaa enemmän kuin Kemin Sammossa.
Olga Robacha esitteli Kalixissa yrityksensä suunnitelmia yhteistyötahoille ja kunnalle.
– 2000 varausta on jo olemassa tulevalle talvelle. Ihmisillä on kiinnostusta jäämurtajaristeilyille, eikä kaikille riitä tilaa aiemmilla toimijoilla. Kiinnostusta on niin paljon, että varmasti asiakkaita riittää. Olemme perustaneet tämän jäänmurtajaristeilyitä järjestävän yrityksen viime vuonna. Asiakkaat ovat osin meidän aiempien yhteistyötahojen kautta.
Yrittäjä Olga Robachalla on 15 vuoden kokemus matkailualalta pohjoisessa. Tulevalle kaudelle varauksia on tullut muun muassa Kiinasta, Hong Kongista, Indonesiasta ja Israelista.
– Rovaniemi on koko matkailu-Suomen pääkaupunki. Ihmiset haluavat yhdistää lomaansa mahdollisimman monta kokemusta, mutta eivät välttämättä halua muuttaa kaupungista toiseen muutaman päivän mittaisen lomansa aikana. Ongelmaksi voi muodostua, ettei monella pohjoisen paikkakunnalla ole tarjolla riittävän tasokkaita hotellihuoneita. Jos ihmiset maksavat Rovaniemellä viiden tähden hotellista, eivät he halua siirtyä muuallakaan vaatimattomamman tason majoitukseen, Robacha sanoo.
Robacha laskee usealle kaukoturistille olevan merkitystä, että he saavat samalla käynnin Ruotsiin.
– Kaukaa tulevat matkailijat saavat samalla vielä yhden maan käytyä. Etäisyys ei ole ongelma, sillä itse risteily kestää kolmisen tuntia. Päivässä saadaan helposti koko retki tehtyä, Olga Robacha sanoo.
Uuden risteily-yrityksen taustalla on Robachan yrityksen lisäksi varustamoammattilaisia.
– Me olemme matkailualan ihmisiä. Meidän taidot eivät riitä laivoihin, joten siitä puolesta huolehtivat Marin Groupin ihmiset.
Pohjois-Ruotsin matkailujärjestöt laskevat Polar Explorerin olevan kaivattu lisä Kalixin turismille.
– Tämä on vasta lähtölaukaus sille talviturismistrategiassa, jota olemme Itä-Norrbottenin osalle suunnittelemassa, vahvistivat Heart of Lapland, Gränsresor, Kalixin kunta ja matkailuyrittäjät yhteisessä tiedotteessaan.
LUKUJA
Polar Explorer
Rakennettu: 1976, kunnostettu vuonna 1991
Matkustajia: 160
Pituus: 78 m
Leveys: 14 m
Jääluokka 1A
Kotisatama: Kalix Karlsborg.
Aiemmin ollut töissä öljykentillä.
Laivan omistaa Marin Group.
Kaukaa tulevat matkailijat saavat samalla vielä yhden maan eli Ruotsin käytyä.
Olga Robacha
Matkailuyrittäjä
Rovaniemi on koko matkailu-Suomen pääkaupunki. Ihmiset haluavat yhdistää lomaansa mahdollisimman monta kokemusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)