lauantai 16. tammikuuta 2016

Bitsoin! Älytön kupla puhkeaa - hyvä niin...

”Bitcoin on epäonnistunut kokeilu” - juuri näin. Kyllä riihikuivat setelit ovat jotain...

Tosin on samaan hengenvetoon todettava, että Mike Hearn oli pyramidin huipulla ja teki erittäin suurella todennäköisyydellä Bitcoin-kokeilulla hyvä tilin, oikean Megatilin.

Pätkä Wikipediatekstiä:

Bitcoin

ISO 4217 -koodi ei ole

Keskuspankki Ei keskitettyä hallintoa

Esitelty 3.1.2009

Symboli BTC, ฿

Käyttäjät epävirallinen kansainvälinen valuutta

Inflaatio lasketaan liikkeelle geometrisena sarjana, enimmäismäärä 21 miljoonaa, joista n. 13 miljoonaa laskettu liikkeelle

Jaettava yksikkö mBTC (0,001 BTC)
satoshi (0,00000001 BTC)[1]

Bitcoin

ISO 4217 -koodi	ei ole
Keskuspankki	Ei keskitettyä hallintoa
Esitelty	3.1.2009
Symboli	BTC, ฿
Käyttäjät	epävirallinen kansainvälinen valuutta
Inflaatio	lasketaan liikkeelle geometrisena sarjana, enimmäismäärä 21 miljoonaa, joista n. 13 miljoonaa laskettu liikkeelle
Jaettava yksikkö	mBTC (0,001 BTC) satoshi (0,00000001 BTC)[1]

Bitcoin (merkki: ฿; lyhenne: BTC) on avoimeen lähdekoodiin pohjautuva digitaalinen valuutta, jonka loi Satoshi Nakamoto -nimimerkkiä käyttänyt henkilö tai taho vuonna 2008. Yksi bitcoin on jaettavissa 100 miljoonaan pienempään yksikköön, joita kutsutaan satosheiksi. Bitcoin-rahavarannon arvo oli helmikuussa 2015 yhteensä noin 2,7 miljardia euroa, ja vaihtokurssi suhteessa euroon noin 200 euroa per bitcoin.

Toisin kuin viralliset valuutat, bitcoinit eivät ole keskuspankin tai muunkaan keskitetyn tahon liikkeellelaskemia, vaan niiden olemassaolo perustuu Bitcoin-ohjelmaa ajavien tietokoneiden muodostamaan vertaisverkkoon Internetissä. Sen vuoksi se ei ole raha vaan vaihdannan väline, sillä se ei Suomen Pankin ilmoituksen mukaan täytä virallisen rahan tai maksupalvelulain mukaisen maksuvälineen kriteerejä. Sen käyttö perustuu maksajan ja maksunsaajan väliseen sopimukseen. Viralliset valuutat ovat viranomaisten liikkeelle laskemia.

Bitcoinien arvo virallisiin valuuttoihin nähden määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Vertaisverkkotopologiansa ja hajautetun hallintonsa ansiosta mikään auktoriteetti, hallitus tai muukaan ei pysty estämään tai ohjailemaan bitcoinien käyttöä eikä aiheuttamaan inflaatiota niitä lisää tuottamalla.

Bitcoinin suunnittelu perustuu anonyymin omistuksen ja arvonsiirron takaamiseen. Bitcoineja voi tallettaa henkilökohtaiselle tietokoneelle virtuaalilompakkoon tai pitää kolmannen osapuolen palveluntarjoajalla. Kummassakin tapauksessa bitcoinit voi lähettää internetin ylitse kenelle tahansa, jolla on bitcoin-osoite.

Bitcoin on yksi ensimmäisistä kryptovaluutan toteutuksista. Ensimmäisenä yhden mahdollisen kryptovaluutan kuvaili Wei Dai Cypherpunks-postilistalla vuonna 1998. Muita kryptovaluuttoja ovat esimerkiksi Litecoin ja Namecoin, mutta niiden käyttö on marginaalista.

Bitcoin luottaa julkisen avaimen salaukseen siirtäessään rahaa tilien välillä. Kaikki tilisiirrot ovat julkisia ja niitä säilytetään julkisessa, hajautetussa tietokannassa. Jotta samaa rahaa ei voi kuluttaa kahdesti, verkosto käyttää hajautetun aikapalvelimen mekanismia, käyttäen hyväksi chained proofs of work -ideaa. Jotta voidaan olla varmoja systeemin oikeellisuudesta, koko tapahtumahistoria pitää sisällyttää tietokantaan.

16. joulukuuta 2013 Levykauppa Äx otti tilohinsa Euroopan ensimmäisen Bitcoin-automaatin, jolla voi vaihtaa käteistä rahaa bitcoineiksi.

Historia

Bitcoin-projektin www-osoite, bitcoin.org rekisteröitiin elokuussa 2008, ja järjestelmän kuvauspaperi julkaistiin syyskuussa 2008. Bitcoinien liikkeellelasku aloitettiin 9. tammikuuta 2009 samalla, kun ensimmäinen bitcoin-lohko julkaistiin.

Ensimmäinen bitcoin-siirto käyttäjältä toiselle tehtiin 12. tammikuuta 2009. Bitcoinin ja Yhdysvaltain dollarin välinen vaihtokurssi määritettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2009, jolloin $1 = 1309,03 BTC.

Projekti vietti hiljaiseloa vielä vuonna 2010, jolloin ensimmäiset bitcoinien vaihdantapalvelut, Bitcoin Market ja Mt.Gox, julkaistiin.

Kesällä 2011 yhdysvaltalainen Gawker sekä lukuisat muut lehdet uutisoivat Silk Road -kauppapaikasta, jossa käytiin huumekauppaa bitcoineilla Tor-verkkoa hyödyntäen. Samantyylisestä verkossa käytävästä huume- ja asekaupasta uutisoi myöhemmin myös Iltalehti. Näihin aikoihin bitcoinien vaihtokurssi saavutti hetkellisen huippunsa muutamaan vuoteen, $31,91. Bitcoinien arvo ylitti tämän huipun seuraavan kerran vasta helmikuussa 2013.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Keskeinen kehittäjä sai tarpeekseen ja vaihtoi virtuaalirahansa pois – ”Bitcoin on epäonnistunut kokeilu”

Bitcoin-virtuaalirahan vanhempana kehittäjänä yli viisi vuotta työskennellyt Mike Hearn tuomitsee valuuttakokeilun epäonnistuneeksi kokeiluksi ja kertoo jo luopuneensa itse kaikista Bitcoineistaan.

TALOUS 16.1.2016 15:40 Päivitetty: 16.1.2016 19:04

Jukka Hiiro

HELSINGIN SANOMAT

MARK BLINCH / REUTERS

Bitcoin-virtuaalivaluutta kelpaa maksuvälineenä monissa liikkeissä jo ympäri maailman.

Bitcoin-virtuaalirahan vanhempana kehittäjänä yli viisi vuotta työskennellyt Mike Hearn tuomitsee valuuttakokeilun epäonnistuneeksi kokeiluksi. Blogissaan hän kertoo myös luopuneensa itse kaikista omistamistaan Bitcoineista.

”Olen aina sanonut samaa: Bitcoin on kokeilu ja kuten kaikki kokeilut, se voi epäonnistua. Älä siis sijoita siihen, jos sinulla ei ole varaa menettää sijoituksiasi”, Hearn kirjoittaa.

Iiro Viinanen: Verovaroin on helppo lakkoilla...

Tuskin olen monestikaan ollut samaa mieltä kuin Iiro Viinanen. Nyt olen ja jotakuinkin täysillä. Kyllä on järjen köyhyyttä, jos Suomi ajautuu tämän vuoden aikana lakkokierteeseen.

Yle Uutiset-sivuilla näyttä komeilevan alla olevaan otsikkoon liittyvä artikkeli:

Henkilökuva: Marko Piirainen ei suostu Suomen kyykyttäjän rooliin, mutta AKT:stä kuullaan vielä

Sen verran lukaisin artikkelia, että edelleen kysyn: Kuka ihmeen Marko Piirainen...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen HS:n mielipidesivuilla: Verovaroin on helppo lakkoilla

Viinasen mukaan lakkoilu on ”todellista hölmöläisten hommaa” varsinkin aikana, jolloin pitäisi huolehtia kilpailukyvyn palauttamisesta.

POLITIIKKA 16.1.2016 13:37

Ville Eloranta

HELSINGIN SANOMAT

ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA

Iiro Viinanen (kok) oli valtiovarainministerinä 1990-luvun alussa, jolloin Suomea koetteli kova lama.

Entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen paheksuu Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n lakkoaikeita. AKT on ilmoittanut harkitsevansa poliittista lakkoa, jos hallitus vie suunnittelemansa pakkolait eduskunnan käsittelyyn.

Viinanen kirjoittaa HS:n tänään lauantaina julkaisemassa mielipidekirjoituksessa, että lakkoilu on ammattiyhdistysliikkeille helppoa, koska lakkoavustus on sovittu verottomaksi tuloksi.

Omien sähköpostiviestieni deletointi tänään...

Olen taas tehnyt omien sähköpostiviestieni deletointia tänään lauantaina 16.01.2016.

Satoja sähköposteja liikahti taas kerran.

Näpytellessäni niitä Outlook 2010 lokeroista: Saapuneet. luonnokset, lähetetyt, postetut eteenpäin - viime vaiheessa Poistetut-lokerosta bittitaivaaseen - jäin mietiskelemään, onko tässä enää järjen häivääkään...

Onko näillä minunkaan henkilökohtaisilla sadoilla sähköpostiviesteillä ollut jokin vaikutus maailmanmenoon? Muistaakseni olen aikaisemmininkin jäänyt asiaa tykönäni mietiskelemään. Toistaiseksi olen päätynyt ehkä hiukan omahyväisesti toteamukseen, että kyllä varmasti on ollut...

Tosin itsekin pidän - vaikutus maailmanmenoon - hiukan korskeana mutta olkoon näin ainakin tällä kerralla.

Varmaan siinä vaiheessa, kun saan itseltäni vastauksen, että ei ole ollut, lopetan koko touhun. Milloin? Sen aika näyttää.

Todettakoon, että poistettujen sähköpostiviestin joukossa oli muutamia, joihin en ole saanut vastausta. Olen murheellisen havainnut aikaisemminkin, että se ei ole henkilön koulutustasosta ja/tai yhteiskunnallisesta asemasta kiinni vaan oikeastaan päinvastoin.

Tällä hetkellä kuitenkin totean, että sähköposti on edelleenkin minun työkaluni - toistaiseksi.

Tunnustan olevani ainakin lievästi sähköposti- ja nettiriippuvainen. Aivan turhan paljon aikaa kuluu tietokoneen ja näyttöruudun ääressä istuskellessa.

Suomessa mennään rakentamisessa säästöt ja raha edellä...

Olen aikaisemmin kirjoittanut, että asuin lapsuuteni yksikerroksisessa, matalavinttisessä kolmen huoneen talossa. Huoneet olivat peräkkäin, keskellä keittiö, johon tultiin eteisestä ja eteisenporstuasta. Eteläpään huoneen, salin alla oli kellari, johon mentiin pihalta. Kyseinen kellari on vieläkin jäljellä osittain uusittuna.
Rakennus oli tehty Kemin edustalla olleen Laitakarin sahan lankunpätkistä, tilkkeinä oli käytetty mm. sammalta, jota oli myös hiukan yläpohjan eristeenä. Pääosin yläpohjassa oli sahanpuru- eli muhaeristys. Kyseisessä rakennuksessa oli alunperin puulämmitys, sittemmin öljykaminalämmitys ja viimeksi suorasähkölämmitys.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kotimaa 15.1.2016 klo 6:12 | päivitetty 15.1.2016 klo 9:21

Sisäilmaongelmien kustannukset mitataan miljardeissa – seuraava virhe on ehkä jo tehty

Asiantuntijan mielestä Suomessa mennään rakentamisessa säästöt ja raha edellä. Ihmisten terveys tulee mieleen vasta jälkikäteen.

ilmastointipuhdistus — Kosteusvaurion pilaamassa Etelä-Karjalan museon varastossa sai työskennellä vain suojavarustus päällä. Kuva: Yle

Sisäilmanongelman laajuus Suomessa on valtava.

– Arvioiden mukaan noin viidennes väestöstä on päivittäin tekemisissä sisäilmaoireita aiheuttavien altisteiden kanssa, Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus sanoo.

Putuksen mukaan sisäilmasta oireilevia on Suomessa kymmeniä tuhansia, ja vakavia oireita on noin kymmenellä tuhannella. Sisäilman aiheuttamia ammattitautejakin todetaan professorin mukaan vuosittain useita satoja.

Eduskunnan vuonna 2012 julkaiseman raportin mukaan Suomen kansanvarallisuudesta 6–10 prosentissa on merkittävä kosteus- ja homevaurio. Tämän rakennuskannan arvo on 13–28 miljardia euroa.

Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita arvioidaan olevan opetus- ja hoitoalan rakennuksissa 12–26 prosenttia kerrosalasta. Toimistorakennuksissa osuus on 2,5–5 prosenttia kerrosalasta.

Koko ajan on menty energiansäästö ja raha edellä. Terveys tulee aina perässä.

Kaikki alkoi energiansäästöstä

Putuksen mukaan nykyisen laajan sisäilmaongelman synty ajoittuu 1970-luvun energiakriisiin. Tuolloin Suomessa alettiin innolla säästää energiaa tiivistämällä taloja ja lisäämällä eristystä.

Eristemuoveja pistettiin innolla vanhoihinkin taloihin. Tuloksena olivat niin sanotut pullotalot, joissa ilma ei vaihtunut ja kosteus jäi rakenteisiin.

– Se oli monessa tapauksessa suhtellisen hyvin toimineelle rakennukselle aivan tuhoisa ratkaisu. Sen jälkeen on sitten tehty muita virheitä ja uusia ongelmia on syntynyt, Putus sanoo.

Nollaenergiatalot voivat olla uusi virhe

1970-luvun jälkeen energiansäästö ja tiivistämisvimma on Suomessa vain lisääntynyt. Rakentamisen laatu ei ole kuitenkaan pysynyt mukana yhä vaativammaksi muuttuvien rakennusten tekemisessä.

– Koko ajan on menty energiansäästö ja raha edellä, ei terveys edellä. Terveys tulee aina perässä. Se tulee sitten kun uusien ratkaisujen jälkeen huomataan, että terveyshaittoja syntyy. Sitten tehdään pieniä korjausliikkeitä, Putus sanoo.

Putus pelkää, että Suomessa ollaan jälleen tekemässä rakennusteknisiä ratkaisuja, jotka voivat olla tuhoisia sisäilman kannalta. Energiansäästöä korostavia rakennusnormeja on entisestään kiristetty ja ideaalina on niin sanotut nollaenergiatalot.

Käytännössä tämä merkitsee, että talot tehdään entistäkin tiiviimmiksi. Ongelmana on se, että talot pitäisi rakentaa erittäin ammattitaitoisesti, jotta ongelmia ei myöhemmin syntyisi.

– Pelottava visio on juuri se, että uusi rakentaminen vaatii laatua ja äärimmäistä huolellisuutta. Nyt on kuitenkin nähty, että Suomen rakennusala ei ole tämän huolellisuuden ilmentymä, Putus sanoo.

Vastuu ei toimi Suomessa

Putuksen mukaan sisäilmaongelman ratkaisemisen tiellä on myös se, että ongelmista ei saada ketään vastuuseen rikkeistä ja virheistä rakentamisessa ja rakennusten huollossa.

Lainsäädäntö on Putuksen mukaan Suomessa periaatteessa hyvä.

– Ongelmana on se, että näitä lakeja ei oikein noudateta ja väärinrakentamista ei ole kriminalisoitu. Jos tehdään virheitä, niin siitä ei tule minkäänlaista rangaistusta. Silloin huonot käytännöt saavat jatkua.

Putuksen mukaan esimerkiksi Ruotsissa vastuu koulujen sisäilmasta on selkeä.

– Ruotsissa rehtori vastaa siitä, että koulurakennus on terveellinen ja turvallinen. Rehtori voi joutua oikeudelliseen vastuuseen ja korvauksiin, jos koulurakennus vaurioittaa jonkun terveyttä.

Myöskään vastuu kuntien ja kaupunkien organisaatioissa ei toimi.

– Suomessa sivistystoimi ja rakennustoimi ovat erillään. Rakennuspuoli pyrkii minimoimaan menonsa, mutta jos se aiheuttaa terveysmenoja niin se kohdistuu toiselle momentille.

Putuksen mukaan Ruotsissa sisäilmaongelma onkin saatu paremmin haltuun kuin Suomessa.

Myös lääkärit jälkijunassa

Sisäilmaongelman ratkaisua on haitannut myös pitkään jatkunut epäusko koko ilmiön olemassaoloon. Putuksen mukaan vankka poikkitieteellinen todistusaineisto asiasta on ollut olemassa jo 1990-luvun puolivälistä.

Asia ei ole kuitenkaan mennyt läpi edes lääkärikunnassa.

– Lääkärit eivät vieläkään tunnusta sisäilmaoireita yleisesti. Siinä se ongelma juuri onkin, että tämän viestin vieminen käytännön lääkärintyöhön on ollut äärimmäisen vaikeaa. Meillä on paljon tietoa, mutta sen tiedon vieminen tuonne kentälle on aivan hirvittävän hidasta.

Mielenkiintoinen opinnäytetyö messukäyttöön...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Tekniikka 15.1.2016 klo 15:07

Insinöörin opinnäytetyöstä tulikin robotti – vekkuli valopää maksoi 400 euroa

Ammattikorkeakoulusta insinööriksi valmistuneen Matti Jokitulpon opinnäytteestä ei tullutkaan kirjallista työtä vaan robotti. Opinnäytetyö sisältää toki myös kattavan kuvauksen robotin rakentamisesta. Robotin liikkeitä ja ledivalosta rakennettujen silmiä voi ohjata vaikka älypuhelimella. Robotti myös puhuu kirjoitettua tekstiä.

Jokitulpon robotti räpsyttelee ledislimiään valovoimaisesti. Kuva: Matti Jokitulppo

Jokitulpon opinnäytetyö liittyy ohjelmistotekniikan koulutusohjelmaan Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa.

– Olin tehnyt aikaisemmin lähes samanlaisen robotin Android-ohjelmointikurssilla. Kurssin opettaja Pasi Manninen innostui robotista ja pyysi minua tekemään JAMKille oman robotin opinnäytetyönä, Jokitulppo kertoo.

Työn tuloksena JAMK sai toimivan robotin ja mobiilisovelluksen, jonka avulla robottia voidaan helposti käskyttää ja esitellä messuilla tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa.

Robottia pystyy ohjaamaan millä tahansa Android-yhteensopivalla puhelimella tai tabletilla.

Tieto liikkuu bluetooth-teknologian avulla. Robottiin asennettu web-kamera lähettää käyttäjälle livevideota ohjaamisen helpottamiseksi. Lisäksi robotissa on puhesyntetisaattori, jonka avulla se "puhuu" ohjaussovellukseen kirjoitettua tekstiä.

– Robotti on tehty lähinnä markkinointikäyttöön esimerkiksi messuille, minkä vuoksi tärkeimpänä tavoitteena oli tehdä siitä mielenkiintoisen ja huomiota herättävän näköinen, Matti Jokitulppo kertoo.

Sähkön riittävyys haasteena

Robotin rakentaminen kesti noin kolme kuukautta ja sen osat maksoivat noin 400 euroa.

– Suurin haaste oli sähkön riittävyys. Uudessa robotissa on sen verran paljon valoja, että sähköä kuluu enemmän kuin sen edeltäjältä.

Elektroniikka on paljon muutakin kuin logiikkapiirien kokoamista.

– Matti Jokitulppo

Matti Jokitulppo työskentelee parhaillaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa oppimisympäristöjen tutkimusryhmässä. Hän työskentelee koodaajana jatketun todellisuuden parissa ja tekee myös tavallista web-kehittämistä.

– Toivottavasti robotti herättää kiinnostusta ohjelmointia ja elektroniikkaa kohtaan. Elektroniikka on paljon muutakin kuin logiikkapiirien kokoamista leipälaudalle ja jännitteiden laskemista. Se voi olla jopa hauskaa, Jokitulppo toteaa.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Staattinen sähkö talvella - ongelmallista...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Saatko talvella herkästi sähköiskuja? Syy voi olla vaatteissasi – näin estät iskut

Sähköstatiikan dosentti Matti Murtomaa rikkoi pienellä sähköiskulla kannettavan tietokoneensa. Asiantuntija syyttää tapahtuneesta fleeceään ja kertoo, miten sähköiskut voi talvella välttää.

ELÄMÄ 15.1.2016 17:29

Merituuli Saikkonen

HELSINGIN SANOMAT

Saatko sähköiskun aina, kun nouset autosta? Niin ei tarvitse olla.

”Ennen kuin persaus nousee penkistä, pitäisi ottaa kiinni jostain auton metalliosasta, esimerkiksi ovenkarmista”, neuvoo sähköstatiikan dosentti Matti Murtomaa Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitokselta.

Silloin ihmisessä oleva sähkövaraus purkautuu hallitusti, eikä sähköiskua pääse syntymään. Autosta nousevassa ihmisessä on nimittäin rutkasti staattista sähköä. Se on syntynyt siitä, että vaatteet ovat automatkan aikana hanganneet auton istuinta. Materiaalien välillä on siirtynyt elektroneja ja niihin on syntynyt jännitettä, hankaussähköä. Isosta metallipinnasta kiinnipidettäessä jännite purkautuu hallitusti, mutta pinnan pitää olla tarpeeksi iso.

”Se, että pitää mutteria kädessä, ei riitä.”

Sähköiskuja ymmärtääkseen täytyy ymmärtää kevyesti fysiikkaa. Kyse on elektroneista, joita on jokaisessa atomissa. Kahden materiaalin kohdatessa elektroneja siirtyy materiaalista toiseen. Tämä edellyttää sitä, että materiaalit ovat sähköisesti eristäviä. Kankaat esimerkiksi eristävät sähköä, metallit eivät. Ne johtavat sähköä. Jos siis kaksi metallipalaa kohtaa, ne eivät saa toisistaan sähköiskua. Ihminen ja ovenkahva puolestaan saavat. Sähköiskussa materiaalien välillä oleva jännite-ero purkautuu. Mikäli jännite-ero on tarpeeksi suuri, syntyy huomattavissa oleva sähköisku.

Talvella sähköiskuja saa enemmän, koska ilma on kuivaa. Sekin on fysiikkaa.
Ilmankosteus on nimittäin paras sähköiskujen estäjä, sillä se parantaa aineiden sähkönjohtamiskykyä. Kosteisiin pintoihin ei siis muodostu isoja sähkövarauksia, jotka pääsisivät purkautumaan sähköiskuina.

”Niissä maissa, joissa ilmankosteus on suuri, ihmisten ei tarvitse kuljeskella pelkäämässä erinäisiä tällejä. Esimerkiksi Thaimaassa tätä ilmiötä ei ole – kuten ei luntakaan”, Murtomaa sanoo.

Toiset ihmiset tuntuvat kuitenkin saavan sähköiskuja herkemmin kuin toiset. Sen selittää Murtomaan mukaan pukeutuminen.

”Todennäköisesti ne, jotka saavat enemmän sähköiskuja, pukeutuvat enemmän keinokuituihin.”

Keinokuidut ovat sähköisesti eristävämpiä. Toisin sanoen teryleenihousut iskevät enemmän kipinää kuin villahousut, koska luonnonmateriaalit sitovat itseensä helpommin kosteutta.

Vaikka sähköiskut tuntuvat pieniltä, niissä purkautuu isoja jännitteitä. Kun ihminen tuntee sähköiskun sormenpäässään, purkautuva jännite on tuhansia voltteja. Vertailun vuoksi pistorasiasta tulee 240 volttia sähköä. Hankaussähkön aiheuttama sähköisku ei kuitenkaan vahingoita ihmistä, sillä vaikka siinä kulkeva virta onkin suurta, läpilyönnissä siirtyvä energia on pieni, Murtomaa selittää.

”Tällaisen sähköiskun suurin vaara on se, että kädessä oleva kahvikuppi kaatuu.”

Staattisella sähköllä voi kuitenkin hajottaa elektroniikkaa. Sen Murtomaa tietää omasta kokemuksesta. Kerran hän rikkoi pienellä sähköiskulla kannettavan tietokoneensa. Siitä hän syyttää fleeceään.

”Fleece varautuu todella paljon. Ja minulla on fleece usein päällä.”

Fleecestä Murtomaa ei ole luopunut, mutta nykyään hän välttää sähköiskut erikoisvalmisteisella avaimenperällä.

”Se on sellainen puolijohtava muovilätkä. Kosken sillä tietokoneeseen ennen kuin käynnistän sen. Lätkä purkaa minussa olevan sähköjännitteen hallitusti.”

Samaa kikkaa voi Murtomaan mukaan kokeilla myös kotona.

”Jos tietää saavansa sähköiskun aina samasta kohdasta, siihen voi tökätä vaikkapa metalliavaimella. Osa sähköjännitteestä purkautuu, eikä isku satu niin paljon.”

Vielä tehokkaampi keino suojautua talven sähköiskuilta on ostaa ilmankostutin.