Alla olevassa artikkelissa ei ole oikeastaan mitään uutta. Artikkelin yhteydessä oleva kartta on mielenkiintoinen. Siinä kuvataan yksiselitteisen selkeästi, mitä sotilaskalustoa lähialueillamme on tällä hetkellä sijoitettuina.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Venäjä vahvistaa varuskuntaansa Suomen rajan tuntumassa
HS tapasi vähäpuheisia venäläissotilaita Murmanskin alueen uudelleenheränneessä varuskuntakaupungissa. "En tiedä ketä vastaan puolustaudumme, mutta Suomesta vihollinen ei varmasti tule", sanoo arktisen prikaatin sopimussotilas Anatoli, 20.
Viidenkymmenen kilometrin päässä Itä-Lapin rajasta rakentajat korjaavat lumituiskussa kolmikerroksista kasarmirivistöä. Osassa Alakurtin kasarmeja on jo uusi pinta, mutta pari rakennusta repsottaa nuhruisena. Niiden takana jatkuu suljettu sotilasalue.
"Tulin neljä kuukautta sitten sopimussotilaaksi tiedustelukomppaniaan arktiseen prikaatiin", kertoo viluiselta näyttävä Sergei, 21, lumihankeen tamppautuneella oikopolulla kylän keskustassa. Hän on kotoisin Lounais-Venäjän Belgorodista Ukrainan rajan läheltä.
"En ole tottunut kylmään ilmastoon, mutta ei tämä liian rankka ole", hän sanoo.
Prikaatin miesvahvuus on Alakurtissa salaisuus, josta muuten avoimet kyläläiset eivät halua puhua. Venäläismediassa esitetyt luvut ovat vaihdelleet 3 000:n ja 7 000:n sotilaan välillä, mutta kylässä ei ole vielä tarpeeksi asumiskelpoisia rakennuksia tuhansille miehille.
Nimettömänä pysyttelevä venäläinen virkamies Murmanskin alueelta kertoo, että Alakurtissa olisi nyt noin 1 000 sotilasta, joista noin 700 kuljetettiin tammikuussa junalla Kantalahden kautta vanhaa rautatietä pitkin. Armeija haluaisi kunnostaa radan raskaita kalustokuljetuksia varten. Virkamiehen mukaan prikaatin yhteisvahvuudeksi tulee enintään 2 500 miestä.
He toimivat Pohjoisen laivaston alaisuudessa, käyvät vuoroissa päivystämässä Jäämeren rannikolla, vartioivat Koillisväylää ja asuvat Alakurtissa. Virkamiehen antamia tietoja ei pystytty tarkistamaan riippumattomasta lähteestä.
Koulutusta Anatoli on saanut vasta sisätiloissa koululuokassa, mutta Komista kotoisin oleva Sergei, 20 on ehtinyt testata kuntoaan selviytymiskurssilla. Sopimussotilaita on majoitettu väliaikaisesti Alakurtin "suomalaiskylään", kuten alakurttilaiset kutsuvat suomalaisen Puolimatkan 1990-luvulla rakentamia pastellinsävyisiä kerrostaloja.
Sotilaiden mukaan ne on varattu upseereille, jotka tulevat vasta myöhemmin.
Aseita ei kylän siviiliosassa näy. Kaksi sotilasta lapioi lunta panssariajoneuvon vieressä, ja kylän laidalla seisoo armeijan kuorma-autoja piikkilanka-aidan takana. Venäjän armeija on tiedottanut, että prikaati saa tänä vuonna käyttöönsä arktisiin olosuhteisiin soveltuvaa nykyaikaista kalustoa.
Jumalanpalvelukset on pidetty 18 vuoden ajan kerrostalokaksiossa, mutta nyt keskustaan saatiin rakennettua puukirkko. Siitä puuttuu enää lämmitys.
Vielä kaksi vuotta sitten Alakurtissa oli 6 500 asukasta, vuonna 2014 enää noin 2 800. Varuskunta ajettiin alas ja kylän sulkemista kokonaan harkittiin.
"Viime vuosina täällä on ollut masentavaa. Aktiivisimmat ihmiset muuttivat pois", Firko kuvaa.
Toinen koulu pantiin kiinni ja neljästä päiväkodista jäljellä on kaksi. Kahden puolen raittia seisoo entisiä sotilaiden asuinrakennuksia, joiden ikkunat ovat pirstaleina. Niiden tuhon sinetöi kahden vuoden takainen pakkastalvi, jolloin lämpövoimala jäätyi ja tuhat ihmistä jouduttiin evakuoimaan.
Firko käy usein Suomessa ostoksilla, lähinnä Kemijärvellä ja Sallassa. Sotilaat eivät saa matkustaa ulkomaille, mutta heidän perheensä voivat liikkua vapaasti.
Sen varaan lasketaan myös Suomen puolella, jossa iloitaan Alakurtin väestönkasvun tuovan helpotusta venäläismatkustajien kaikkoamiseen.
"Alakurtti ei uhkaa Suomea, se on päivänselvä asia", sanoo Sallan kunnanjohtajaErkki Parkkinen.
"Alakurtin kasvu tarkoittaa lisää matkustajia ja ostovoimaa Sallaan. Siellä pitää myös rakentaa, mikä tuo työtilaisuuksia Suomelle
