lauantai 13. joulukuuta 2014

Lue niin tiedät mistä maailmalla puhutaan...


En ole turhaan kehunut alla olevan toimittajan blogeja. Asiaa, täyttä asiaa...





Liberaalin Euroopan suuri mittelö

NARRIEN LAIVA 

Kunpa mistään ei ilmestyisi 2000-luvun Stefan Zweigia.
Luin viime talvena Stefan Zweigin muistelmakirjan. Eilispäivän maailma oli poikkeuksellisen voimakas lukukokemus. Se painaa mieltäni yhä, kymmenen kuukautta ja monta kirjaa myöhemmin.



Sivut olivat niin kellastuneet, että kirjaan oli syytä tarttua varoen. Joillakin sivuilla paperi oli viiltynyt pystysuunnassa. Ei näyttänyt siltä, että ilkivallan takia. Sodanjälkeisessä Suomessa paperi ei ehkä ollut parasta mahdollista laatua.
Kirjaa on hivenen hankala saada käsiinsä. Ainakin, jos haluaa lukea suomennoksen vuodelta 1945. Kansalliskirjastosta löysin kappaleen, joka sekin oli jo huolestuttavan huonokuntoinen. Viiltynyt, viiltävä.

”Ihmeellinen huolettomuus valtasi maailman, sillä mikään ei näyttänyt keskeyttävän nousua, pysähdyttävän edistystä, joka aivan kuin omasta liikkeestään sai yhä uusia voimia. Ei milloinkaan Eurooppa ole ollut voimakkaampi, rikkaampi, kauniimpi, ei milloinkaan se niin vilpittömästi ole uskonut parempaan tulevaisuuteen. ’Vanhasta hyvästä ajasta’ ei puhunut enää kukaan muu kuin joku surkastunut vanhus.”

Stefan Zweig (1881—1942) syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen perheeseen. Eilispäivän maailmassahän kertoo lapsuudestaan 1800-luvun lopun Wienissä. Nuorukaisen kirjallisista pyrinnöistä ja läpimurrosta vuosisadan taitteessa. Itävalta-Unkarin viimeisten vuosien ilmapiiristä, etuoikeutetun sivistyneistön älyllisestä briljanssista, maasta ja maailmasta, joka jäi taa.
”Miten tarkoituksettomia, ajattelimme, ovatkaan nämä rajat, koska kuitenkin jokainen lentokone ne leikiten ylittää, miten pikkumaisia ja keinotekoisia nämä tulliesteet ja rajavartijat, miten huonosti yhteensopivia aikamme tarkoitukseen, joka selvästi vaatii yhteyttä ja maailmanveljeyttä. --- Paljon on menettänyt se, joka ei nuorena kokenut noiden vuosien luottamusta Eurooppaan.”
Zweigin muistelmissa on nostalginen, melankolinen, häiritsevä pohjavire. Lukijakin tietää varsin hyvin, mitä tuleman pitää. Tulee vuosi 1914, ja sekin on vasta alkusoittoa vuosisadan katastrofipuoliskolle.
”En milloinkaan ole ollut enempää kiintynyt vanhaan maailmaamme, en milloinkaan kiihkeämmin toivonut Euroopan yhdistymistä, en milloinkaan lujemmin uskonut sen tulevaisuuteen kuin noina viimeisinä maailmansotaa edeltäneinä vuosina, jolloin arvelimme näkevämme uuden aamuruskon. Mutta todellisuudessa näimme vain lähestyvän maailmanpalon kajon.”

X X X

Vanhenemisen vaikeimpia piirteitä on varmuuden tuhoutuminen. Nuoruuden varmuuden siitä, että taaksemme jäävä maailma on eheä. Tai edes eheämpi kuin se, johon synnyimme.
Varmuuden tuhoutuminen ei tarkoita samaa kuin toivosta luopuminen. Taaksemme jäävä maailma saattaa olla eheämpi kuin nykyinen. Mutta se ei välttämättä ole. Ja se on varmasti jollakin tapaa rikki.
Kun yritän ulkomaantoimittajana hahmottaa maailmaa, näen vain sirpaleisen kuvan.
Globaalisti, koko maailman mitassa, ongelmat ovat valtavia. Ne ovat liki hallitsemattomia. Suurin osa ihmiskunnan seitsemästä miljardista jäsenestä elää kyyryssä.
Sortajat sortavat, suut tukitaan. Nyökkäys on paras puolustus.

Julmimmillaan sorron mekanismit jauhavat diktatuureissa. Niistä käsittämättömin on Pohjois-Korea. Me nauramme kolmekymppiselle kihtitautiselle Kim Jong-unille, me nauramme kommunistisen valtiokoneiston kömpelöille propagandatempauksille, ja me nauramme väärässä kohdassa.
.
Pohjois-Korean keskitysleireillä viruu kymmeniä- ellei satojatuhansia ihmisiä, jotka oman moraalikäsityksemme mukaan ovat meille lähimmäisiä. Ehkä me nauramme siksi, ettemme osaa ymmärtää, miten Pohjois-Korea voi olla totta.
Sortajat saavat sortaa rauhassa. Erityisesti sodassa.
Sodista toivottomin on Syyria. Toivottomin, koska se kumpusi toivosta, arabikevään idealismista, vuoden 2011 kansannoususta. Sisällissodan helvetinkone on jauhanut kuoliaaksi jo yli 200 000 ihmistä. Tampereen verran ihmisiä on tapettu, tuosta noin.
Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, nyt voimatekijäksi on noussut Isis, tämä oikeamielisyyden ääri-islamilainen perversio, tämä kaulankatkojakalifaatti. Ja me seuraamme vierestä, kun emme muutakaan voi.

X X X

Sorron perusmuoto on köyhyys. Siitä lähtee taivutus. Köyhyys on sortoa, koska se on melkein aina ihmisten pystyttämä rakenne. Itsekkäiden hallitsijoiden ja heidän lipevien lähipiiriensä, sen vähemmistön, jonka etua palvelee enemmistön sortaminen.

.
Se toivo, joka meillä on, on köyhyyden kitkemisen toivo. Keskiluokkaiset tai keskiluokkaistuvat koulutetut ihmiset eivät enemmistön muodostaessaan enää siedä mitä vain.
Toivo pilkistää sieltä täältä. Toivo kiteytyy tilastolukuun, joka vain ensi katsomalta on kylmää statistiikkaa: 1,908 miljardista 1,215 miljardiin.
Maailmanpankin mukaan kaikista maapallon asukkaista 1,9 miljardia joutui vuonna 1990 elämään äärimmäisessä köyhyydessä. Vuonna 2010 äärimmäisessä köyhyydessä joutui elämään noin 1,2 miljardia ihmistä.
Jos luku pitää paikkansa, kehitys on ollut huimaa, etenkin kun maapallon väestö kasvoi samaan aikaan räjähdysmäisesti, arviolta 5,3 miljardista 6,9 miljardiin.

Tilastoluvut eivät lohduta Kenian slummeissa, Bolivian vuoristokylissä tai Intian puuvillapelloilla. Mutta Kiinan kasvavissa suurkaupungeissa ne saattavat lohduttaa.
Kiinan kehitys on lähihistorian merkittävimpiä. Noin 1,4 miljardin asukkaan jättiläinen on muutamassa vuosikymmenessä onnistunut nostamaan satoja miljoonia köyhyydestä.
Kiina tarjoaa liberaalille eurooppalaiselle vaikean moraalisen yhtälön. Maailmanhistorian nopeimpia menestystarinoita valtavan ihmisjoukon elinolojen parantamiseksi – mutta kommunistisessa sortovaltiossa. Rikastu rauhassa jos haluat ja pystyt, mutta pidä turpasi kiinni.
Vanhenemisen vaikeimpia piirteitä on mustavalkoisten kuvien katoaminen. Kaikki ei olekaan selvää, kaikessa on niin paljon sävyjä. Pätee myös Eurooppaan.

X X X

Vuonna 2014 kaikille valkeni, että Euroopassa sumeni.
Olisi pitänyt valjeta jo paljon aiemmin. Kevättalvella 2014 istuin brysseliläisessä hotellissa ja kuuntelin Viron presidenttiä Toomas Hendrik Ilvestä. Oli maaliskuu, ja Venäjä oli juuri anastanut Krimin niemimaan.
”Georgia oli herätys, jonka jälkeen me vain painoimme torkkunappia”, Ilves sanoi.
Vuonna 2008 Venäjä ja Georgia sotivat. Eurooppalainen maa lähetti panssareita valtionrajojen yli. Olisihan siitä pitänyt tajuta paremmin kuin tajuttiin.
Mutta oli niin paljon muuta.
Barack Obamaa oltiin valitsemassa Yhdysvaltain presidentiksi ja koko maailman Messiaaksi. Siinä oli muuten tyylipuhdas taidonnäyte liberaalista eurooppalaisesta itsepetoksesta: riemuitseminen siitä, kuinka supervalta valitsi itselleen johtajan – siis itselleen, itseään varten.
Mutta mikä tärkeämpää, syksyllä 2008 finanssikriisi pamahti akuutiksi ja muuttui sitten krooniseksi talous- ja velkakriisiksi. Tätä nykyistä Ukrainan sotkua se ei helpota.

Euroopassa on meneillään kolme suurta mittelöä, jotka liittyvät toisiinsa ja muodostavat yhden vielä suuremman. Liberaali demokratia on puolustuskannalla.
Liberaalilla demokratialla tarkoitan hyvää yhteiskuntaa sellaisena, kuin suurin osa meistä sen näkee: vapaana, väkivallattomana, tasa-arvoisena.
SHAMIL ZHUMATOV / REUTERS
Vapauden kasvot Krimillä.
Vapauden kasvot Krimillä.
Ukrainan konflikti on mittelöistä ensimmäinen. Siinä on kyse ensisijaisesti Ukrainasta, mutta myös jostain paljon laajemmasta.
Kyse on siitä, kuinka kauan ja kuinka pitkälle Venäjän annetaan toteuttaa 1800- tai 1900-luvun voimapolitiikkaa. Jos Euroopan uusi jakolinja siirtyy yhtään lännemmäs, liberaali demokratia on hävinnyt mittelön.
Talouskriisi on mittelöistä toinen. Kollegani, Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtaja Pekka Hakala muotoili vastikään osuvasti. Venäjällä nähdään Eurooppa ”liberaalien vanhainkotina, jonka henkilökunta aina vaikeuksien sattuessa soittaa Washingtoniin”.
Näkemys on syytä pystyä osoittamaan vääräksi. Jos eurooppalainen liberaali demokratia ei kykene myös tulevaisuudessa tarjoamaan kansalaisilleen tuntuvasti parempaa elämää kuin itsevaltaiset valtiot, herää oikeutettu kysymys, onko liberaali demokratia yhteiskuntamallina parempi.
Mittelöistä kolmas on Euroopan sisäinen. Talouskriisi on tarjonnut lannoitetta nationalismin ummehtuneelle versiolle. Eikä puutu populisteja, jotka ovat valmiita tarttumaan tilaisuuteen. Katsokaa Kreikkaan, katsokaa Britanniaan, katsokaa Ranskaan, katsokaa Suomeen.

Euroopan maat, vahvimmatkin, ovat yksinään heikkoja. Tämä täytyy ymmärtää, koska liberaalilla demokratialla ei ole varaa hävitä mittelöään.
Liberaalilla demokratialla on kaikki mahdollisuudet voittaa, mutta hourupää se, joka pitää voittoa itsestäänselvyytenä.

X X X

Vuonna 1934 Stefan Zweig lähti maanpakoon Britanniaan. Natsit olivat nousseet valtaan Saksassa ja poliittinen ilmapiiri kiristynyt myös Itävallassa.
Toisen maailmansodan alettua Stefan Zweig pakeni vielä kauemmas. Hän päätyi lopulta Brasiliaan. Helmikuussa 1942 hän ja hänen puolisonsa Charlotte Zweig tekivät itsemurhan.
Eilispäivän maailma (Die Welt von Gestern) ilmestyi postuumisti. On riipaisevaa lukea, kuinka Stefan Zweig muisteli onnellisia aikoja.
”Työskentelimme enemmän, mutta kuitenkin huolettomammin, vaelsimme, koetimme jälleen löytää ja löysimmekin Euroopan, maailman. Milloinkaan ei matkustettu niin paljon kuin noin vuosina – lieneekö siihen vaikuttanut nuorten kärsimätön halu nopeasti hyvittää henkisessä eristyneisyydessä menettämänsä elämykset, vai johtuiko se ehkä hämärästä ennakkotunteesta, että oli oikeaan aikaan murtauduttava ahtaudesta, ennen kuin salvat jälleen lyötäisiin kiinni.”
Kunpa mistään ei ilmestyisi 2000-luvun Stefan Zweigia.
Stefan Zweig: Eilispäivän maailma. Erään eurooppalaisen muistelmia (suom. 1945 Alf Krohn, Gummerus)
Artikkeli on alun perin kirjoitettu historian ja yhteiskuntaopettajien liiton aikakauslehteen Kleioon (4/2014).

Räsänen on oikeassa - kansalaisaloite toiseen suuntaan on mahdollinen, todennäköinen...

Prosessi jatkunee huhtikuun 2015 eduskuntavaalien jälkeen...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:


Kristillisten puheenjohtaja toivoo, että kansa heräisi puolustamaan perinteistä avioliittokäsitystä

Räsänen avioliittolaista: "Tämän eduskunnan päätökset eivät sido seuraavaa eduskuntaa"

POLITIIKKA  
SEPPO SAMULI / STR
Sisäministeri Päivi Räsänen.
Sisäministeri Päivi Räsänen.

Kristillisdemokraatit pyrkivät seuraavaan hallitukseen kumotakseen sukupuolineutraalin avioliittolain, sanoo puolueen puheenjohtaja, sisäministeriPäivi Räsänen.
Eduskunta sinetöi tänään äänin 101-90 avioliittolain muutoksen. Asia pitää saattaa loppuun seuraavalla hallituskaudella. Räsäsen mukaan ei ole ennenkuulumatonta, että uusi eduskunta kumoaa edellisen päätöksiä.
"Sekin on mahdollista. Tämän eduskunnan päätökset eivät sido seuraavaa eduskuntaa. Tietysti se on kansalaisista kiinni, minkälaisia edustajia valitsevat."
"Joka tapauksessa me pyrimme seuraavaan hallitukseen vaikuttaaksemme lainsäädäntöön niin, että avioliitto voisi säilyä miehen ja naisen välisenä. Avioliittolain muutos on tarkoitettu eduskunnan enemmistön kannan mukaisesti tulemaan voimaan 2017. Sinne on vielä monta vuotta."Kristillisten puoluehallitus linjaa keväällä, tuleeko avioliittolain muutoksesta kynnysykysymys seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Kristillisten puheenjohtaja kuitenkin painottaa, että avioliittokysymys ei suinkaan ole ainoa syy, miksi puolue haluaa hallitukseen.
Räsänen muistuttaa, että eduskunta on jakautunut asian suhteen suurin piirtein kahtia, ja kristillisten kanta ei ole mitenkään marginaalissa. Avioliittolain muutos jakaa kristillisten puheenjohtajan mielestä myös kansalaisia.
"Minulle on tullut näiden äänestyspäätösten jälkeen todella paljon aika järkyttynyttäkin viestiä kansalaisilta, että miten tämä on mahdollista, että näin arkijärjen vastaista lainsäädäntöä ollaan hyväksymässä."
Kipinä avioliittolain muutoksen kumoamiselle voikin tulla kansan syvistä riveistä, pohtii Räsänen.
"En pidä mahdottomana, että tästä tulisi kansalaisaloite toiseenkiin suuntaan, että avioliitto säilyy nykyisellään."
Eduskunnan perjantain äänestystulos ei tullut Räsäselle yllätyksenä. Hän sanoo kristillisten kuitenkin elätelleen pientä toivoa, että kansanedustaja Jouko Jääskeläisen (kd) lausuntaehdotus olisi hyväksytty. Se olisi evännyt perheen ulkopuolisen adoption samaa sukupuolta olevilta pareilta.
Ehdotus hylättiin äänin 97-91.
"On surullista, että lapsen oikeus isään ja äitiin jäi muutamasta äänestä kiinni."

Upouusi kalenteri - eläköön!

Vuodenvaihde on hienoa aikaa, niin on varmaan tulevakin vuodenvaihde vuoden 2014 vääntyessä väkisin vuodeksi 2015.
Joulun rauhaa, vuodenvaihteen odotusta, taakse jää vanha, rähjääntynyt vuosi mahdollisine pikkuharmeineen ja edessä uusi, täysin tuntematon kukaties yllätyksellinenkin vuosi -toivottavasti vielä parempi vuosi kuin edeltäjänsä...

Minulle henkilökohtaisen kalenterini, perinteisen povitaskukalenterin vaihtaminen on ollut vuosia, oikeastaan jo vuosikymmeniä suorastaan rituaali.

Vanhan kalenterin ”luurangon” silppuan mielelläni totaalisesti – vähäiset palavat polttoon ja loput roskapussiin ja kaatopaikalle. Loppuvuoden kalenterini on todella ”luuranko”, sillä siinä ei ole menneiden viikkojen sivuja!
Miksi?
Siksi, että poistan, revin aina menneen, eletyn viikon sivun kalenteristani.
Miksi?
Miksi en repisi? Mitä sillä menneellä, jo eletyllä viikolla enää tekisin? Mitä sitä muistelemaan tai haikailemaan – mennyt mikä mennyt!

Toki myönnän, että menneet tapahtumat löytyvät säilyttämistäni työpöytäkalentereista riittävän tarkasti mahdollista myöhäisempää tarkastelua varten. Mutta uusi viikko tai kuukausi puhumattakaan uusi vuosi, se on onneksi aina yhtä mielenkiintoinen, sillä siitä ei tiedä vielä mitään – ei kukaan...

Nimenomaan uuden kalenterin käyttöön otossa on rituaaleista rituaalisin se vaihe, jossa puhelinluettelo-osaa, liitettä nykyisin myös sähköpostiosoitteistoa uudelleen kirjoittaessani murheellisena totean, että tuntemiani henkilöitä on poistunut ajasta iäisyyteen. Tiettyjen henkilöiden nimet, puhelinnumerot/sähköpostiosoitteet on syytä poistaa, koska heidän roolinsa tai elämäntilanteensa on yksinkertaisesti muuttunut, he eivät ole enää aktiivisia, potentiaalisia yhteistyökumppaneita tai oma asemani on jossakin yhteistyökuviossa olennaisesti muuttunut, jne. …

Aika aikaansa, ilmeisesti tasapuolisuuden nimissä minunkin nimeni, puhelinnumeroni, sähköpostiosoitteeni pyyhkiytyy monista kalentereista vuositasolla! Puntit ovat siltä osin todennäköisesti aika lailla tasan.

On hieno tunne saadessaan aloittaa uusi vuosi lähes puhtaalta pöydältä!

Uudessa käyttöön otettavassa kalenterissa on vain muutama vanha nimi, vain muutama vanha osoite, vain muutama vanha puhelinnumero, vain muutama vanha sähköpostiosoite, mutta onneksi ainakin toistaiseksi myös muutama uusi, uunituore nimi.

Ne nimet, jotka siellä vuodesta toiseen sitkeästi säilyvät, ovat tärkeitä! Niitä on vaalittava ja niihin on syytä olla yhteydessä aina silloin tällöin. Ne nimet ovat ilmeisesti niitä edesmenneen näyttelijä Tarmo Mannin mainitsemia! Hän totesi jossakin haastattelussa aikanaan, että ihmisellä ei tarvitse olla kuin kaksi ystävää, todellista ystävää, muut; tutut, tutuntutut ja tutuntutuntutut ovat jo kukaties aivan liikaa...

Itselläni on – oman arvioni mukaan – ainakin tällä hetkellä hiukan pitempi nimilista, toivottavasti se säilyy jatkossakin.

Kukaties tämän uuden harrastukseni - blogikirjoittamisen - myötä muutamia aktiivinimiä putkahtaa aikanaan esiin.


Uuden Kemin valtuusto-jossittelua...

Tällainen olisi uuden Kemin valtuusto

Yle Perämeri laski tuoreimpien kuntavaalien pohjalta millainen olisi uuden suurkunnan valtuusto. 51-jäsenisen valtuuston suurin puolue olisi ollut keskusta, vasemmistoliitolla olisi yksi valtuutettu vähemmän.

Taulukko poliittisista voimasuhteista Kemin, Keminmaan ja Simon vuodfen 2012 vaalituloksen perusteella.
Poliittiset voimasuhteet vuoden 2012 vaalien perusteella. Kuva: Yle
Kuntajakoselvittäjien esittämässä kunnassa olisi noin 33 000 asukasta. Sen valtuusto koostuisi 51 jäsenestä. Vuoden 2012 kuntavaalien tuloksen mukaan keskustan valtuustoryhmä muodostuisi 15 jäsenestä.
Vasemmistoliitto olisi toiseksi suurin ryhmä 14 paikallaan. SDP saisi yhdeksän, kokoomus ja perussuomalaiset saisivat kumpikin viisi paikkaa ja sitoutumattomat kolme. Sitoutumattomien ryhmä muodostuisi Keminmaalaisten parhaaksi -listalta valituista.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Älkää lyökö lyötyä - kiitos!

Kieltämättä pääministerimme vauhti on hiipunut ja hymy hiukan hyytynyt, mutta älkää lyökö lyötyä - kiitos.

Koko nykyhallitus kouluarvosanoilla mitaten ei näytä saavan kummoisia numeroita.

Mennään huhtikuussa 2015 vaaliuurnille, nitistetään puolue nimeltä Äänestämättömät eli 

Nukkuvat ja aloitetaan alusta...

Suoraa Ilta-Sanomien nettilainausta:

Stubbille tyrmäävä arvosana ministerikyselyssä: ”Todellinen pohjanoteeraus”
Julkaistu: 12.12.2014 18:12, päivitetty: 12.12.2014 18:19

Tuhannet äänestäjät antoivat pääministeri Alexander Stubbille (kok) heikoimman mahdollisen arvosanan. Sen sijaan elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) sai hyvät arvosanat.
Kokoomus valitsi Jan Vapaavuoren ja Paula Risikon sijasta uudeksi puheenjohtajakseen ja pääministeriksi Alexander Stubbin viime kesänä. Kansalaisten mielipiteiden perusteella valinta ei tainnut osua nappiin.

IS pyysi lukijoitaan antamaan kouluarvosanat hallituksen kaikille ministereille asteikolla 4–10. Tuomio oli tyly Alexander Stubbille. Yli 40 prosenttia antoi Stubbille numeroksi nelosen eli ”todellisen pohjanoteerauksen”. Nelosia annettiin kaikkiaan yli 5000 kertaa.

Stubbilla ovat puolustajat vähissä. Kouluarvosanan viisi antoi 17 prosenttia, kutosen 15 prosenttia ja seiskan kymmenen prosenttia IS:n lukijoista. Kiitettäviä arvosanoja Stubb sai yhteensä vain yhdeksän prosentin verran.


Stubb on pääministerinä tuulisella paikalla, mutta niin on myös kokoomuslainen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Vapaavuori on ollut paineen alla niin ydinvoima-asioissa kuin Talvivaaran kaivoksen kanssa. Silti IS:n lukijat antoivat Vapaavuorelle hyvän arvosanan.

Vapaavuori sai arvosanan kahdeksan lähes 21 prosentilta IS:n lukijoista. Ysejä tuli 13 prosentin verran ja kymppejäkin 6,5 prosenttia eli vajaat 800 kertaa.

Pääministeri Stubbin sosiaali- ja terveysministeriksi nostama Laura Räty sai vielä kovemman tyrmäyksen kuin pääministeri. Lähes 46 prosenttia antoi Rädylle arvosanaksi nelosen. Kukaan muu ministeri ei saanut yhtä heikkoa arviota kuin Räty.

Toinen Stubbin suojatti eli ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen sai lähes 37 prosentin verran nelosia. Kiitettäviä arvosanoja tuli vajaan kuuden prosentin verran.

Hylätyn arvosanan saivat myös puolustusministeri Carl Haglund (r) ja sisäministeri Päivi Räsänen (kd)

Kiitosta keräsivät Vapaavuoren lisäksi ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja (sd) ja työministeri Lauri Ihalainen (sd). Ihalainen sai vain niukasti enemmän seiskoja kuin kaseja IS-todistukseensa.

Sosiaalidemokraattiset ministerit pärjäsivät muutenkin hyvin. Jopa valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) selvisi ”luokalta”. Rinne sai eniten kutosia, mutta yli 20 prosenttia antoi seiskan ja kymmenen prosenttia IS:n lukijoista peräti kahdeksikon.

Helsingin Sanomien torstaina julkaiseman tutkimuksen mukaan lähes puolet gallupiin vastanneista suomalaisista on tyytymättömiä Stubbin hallitukseen. Erittäin tyytymättömiä on yhtä paljon kuin pahimpina lamavuosina.

Rimpuilua vallankahvassa...

Olen usein puuttunut kirjoituksissani jo vuosien, osittain jopa vuosikymmenien aikakana luottamushenkilöiden oman vallan pönkittämiseen, rimpuilemiseen vallankahvassa.

Talousalueemme eri organisaatioissa jäseninä toimivat lähes samat henkilöt kaikissa päättävissä elimissä. Vastuu päätöksistä jakaantuu liian harvoille harteille.

Niin kauan kuin pikkukunnat voivottelevat suurten kuntien vallanrohmuamista ja toisaalta ns. suuret kunnat pelkäävät otteensa vallankahvasta löyhtyvän – ei asiat järkevästi etene, vaikka uusia askelmerkkejä lähitulevaisuudessa hiotaan.

Löytyykö lähitulevaisuudessa uusi, avoin ja aito neuvotteluilmapiiri, jossa keskinäinen luottamus asetetaan etusijalle...

Olen lukenut pariinkin kertaan Kemin Kotiseutu- ja 
museoyhdistyksen teoksen Kemin asutuksen historiaa. Se perustuu                                      Martti Helistön kirjoituksiin.

”Teos kertoo Kemin tienoiden asutuksesta, vanhoista suvuista,                           niiden perinnönjaoista, käräjöinneistä, tavoista ja menoista sekä                       tapakulttuurista ynnä vallasta ja vallankäytöstä, ihmisen asemasta lähes          neljän vuosisadan ajalta, heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, maallisen ja kirkollisen voiman törmäyksistä.” toteavat teoksen toimittajat Elsi ja Ossi Liiten…                      

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja paikka paikoin mukaansa tempaava teos!


Nykypäättäjienkin on syytä lukea em. teos, sillä siitä saa hiukan päätöksilleen selkänojaa ja perspektiiviä.

Nykymeno vallantavoitteluineen, valituksineen ja ylimääräisine kokouksineen on kuitenkin aika säyseää esimerkiksi 1600-, 1700- ja vielä 1800-lukujenkin paikallisten asukkaiden kanssakäymiseen verrattuna.

Silloin tosin on taisteltu tosissaan ja todellisista asioista. On ollut kysymys pääasiassa jokapäiväisestä toimeentulosta, yksinkertaisesti osittain myös hengissä pysymisestä…










Ei mopolla mahottomia...

Meri-Lapin kuntajakoselvittäjät Ruotsalainen ja Mäkitalo päätyivät realistiseen, ainoaan oikeaan ratkaisuun esitellessään tänään perjantaina 12.12.2014 lopputulostaan Kemin kulttuurikeskuksessa.

Kemi, Keminmaa ja Simo yhteen, se on siinä.

Jos tuo Kemi nimi ei keminmaalaisille kelpaa, niin ehdotan toistamiseen, että uuden kunnan nimeksi tulee Kemimaa. Se varmaan myös simolaisille sopii...

Mielenkiintoinen kevät odotettavissa. Toivottavasti em. ehdotusta ei nurkkakuntaisella pikkupolitikoinnilla lähdetä kampeamaan sivuraiteille.

Hyvä! Juuri näin...

Hyvä, ennakoitu lopputulos, tästä on hyvä jatkaa...


Päivitetty 12.12.2014 10:17, julkaistu 12.12.2014 09:40

Kuntajakoselvityksen tulos: Kemi, Keminmaa ja Simo yhdeksi kunnaksi

Kuntajakoselvittäjät Martti Ruotsalainen ja Timo Mäkitalo ovat julkistaneet kuntajakoselvityksensä tulokset kuntapäättäjille tänään Kemin kulttuurikeskuksessa.
Selvityksessä ehdotetaan Kemin, Keminmaan ja Simon yhdistämistä yhdeksi kunnaksi. Kolmen kunnan muodostama liitos pystyisi paremmin vastaamaan palveluiden tarjoamisesta kuntalaisille tulevien taloushaasteiden edessä, esityksessä perustellaan. Tavoitteena olisi, että kaikkien kuntien elinvoima säilyisi osana uutta kuntaa
Uusi kunta aloittaisi toimintansa vuoden 2017 alussa. Uuden kunnan nimeksi tulisi Kemi. Kuntien välisen yhdistymissopimuksen käsittely käynnistyy kunnissa ensi vuoden tammikuussa. Valtuustojen päätettäväksi sopimus päätyisi 23.3.2015.
Selvityksessä pohdittiin ensisijaisena vaihtoehtona Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan, Tornion ja Ylitornion yhdistämistä yhdeksi suureksi kunnaksi. Tällöin alueelle olisi muodostunut kaksi kaupunkikeskusta. Kuntien talouksien yhteensovittamisen kuntajakoselvittäjät arvioivat kuitenkin liian vaikeaksi.

torstai 11. joulukuuta 2014

Väinö Linnan kirja Tuntematon sotilas - upeaa tekstiä...

Katsoimme taas Suomen itsenäisyyspäivänä - ties monettako kertaa - Suomen televisiosta Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, klassikon, sen ensimmäisen, Edvin Laineen ohjaaman version.

Myöhemmin Tuntemattomasta sotilaasta on Rauni Mollberg ohjannut "väifilmiversion".

Mediatietojen mukaan elokuvaohjaaja Aku Louhimies suunnittelee omaa versiota kyseisestä kirjasta...

Ei kerta kaikkiaan voi olla ihailematta kirjailijan tekstiä.

Suomessa on viime aikoina ollut johtajuus hukassa, mikäli mediaa on vähääkään uskominen.
Toisaalta myös suomalaisten itsetunnon sanotaan olevan hiukan hakusessa.

Johtajuuteen lainaan alla olevan tekstin:

Tuntemattoman sotilaan tekstiä:

Kyseisessä Väinö Linnan kirjassa on monia erinomaisia kohtia, tässä yksi...
Alikersantti Lehto oli myöhästynyt lomaltaan kokonaisen viikon ja joutui kapteeni Kaarnan puhutteluun.
Kapteeni Kaarna toi esiin varsin laajasti ja monisäikeisesti Lehdon tapauksen sanoen mm.  "Mutta jos teidän edessänne kerran olisi joko-tahi, teidän oma tahtonne laumaa vastaan, panoksena sen suoman turvan kadottaminen, niin luulisitteko kestävänne?”...

Lehto toteaa: ”Jos kiduttamatta tapetaan, niin kuinka vain.”

”Jos niin on, niin tietäkää, että siitä lähteestä nousevat kaikki suuret teot. Turha sitä on oikeastaan käyttää pikku jermuiluun ja niskoitteluun. Lujuus, itsepäisyys, joka jää hedelmättömäksi asennekapinaksi, hävittää arvonsa ja jää ainoastaan naurettavaksi.
Minulla ei ole mitään eetillistä oikeutta rangaista teitä, ainoastaan voiman oikeus. Koska ette mitään pyydä, ette ole velkaakaan. En pidä asennettanne sen enempää vääränä kuin omaa vallankäyttöäni, mutta jos hukkaatte lujuuttanne tuollaiseen, pidän sitä naurettavana. Tähdätkää korkeammalle. Joka miehelle on maailma avoin, se on tahtojen temmellyskenttä, kovin voittaa, mutta enemmän älyä tarvitaan kuin tuo. Ei riitä, että selvitään hyvin kulloinkin esiintulevista yksityisasioista. Tarvitaan laajempi näkökenttä. Hankkikaa se.” 
_________________________________

Itsetuntoon lainaan alla olevan tekstin:

Tuntemattoman sotilaan tekstiä:
Kyseisessä Väinö Linnan kirjassa on monia erinomaisia kohtia, tässä yksi...

Vänrikki ja alikersantti Antti Rokka eräässä perääntymisvaiheen kohelluksessa:

”Kuule, vänskä. Mis sie tarvisset oikei hyvvää miestä. Täs  siul on sellane.”

Vakavasta tilanteesta huolimatta pyrkivät vänrikkiä hymyilyttämään nuo itseriittoiset sanat, mutta hän tunsi kyllä Rokan maineen ja tiesi, että ne olivat totta.

___________________________________

Vaatimattomana, henkilökohtaisena näkemyksenä totean, että nyt tarvitsemme Suomessa kipeästi näitä anttirokka-tyyppisiä ihmisiä - niin miehiä kuin naisia - jotta kykenemme vääntäytymään lähivuosina oikealle kasvu-uralle...