Rauhallisena Isänpäivän aamuna oli mukava lukea taas kerran erinomainen artikkeli netissä, jonka hiukan muokkasin toiseen muotoon.
Tällä kerralla en kommentoi asiaa enemmälti. Lukija saa vapaasti muodostaa oman näkemyksenä asiasta.
Helsingin Sanomien nettiteksti hiukan muunneltuna, lyhenneltynä:
Putinin haastattelu vuodelta 2001 on hämmentävää luettavaa
HS analysoi ainoan Putin-haastattelunsa nyt 13 vuotta myöhemmin
Vladimir Putin antoi HS:lle vuonna 2001 haastattelun, jossa hän sanoi Venäjän tekevän kaikkensa, ettei Eurooppaan enää syntyisi jakolinjoja. Nyt Venäjää, Eurooppaa ja Putinia on vaikea tunnistaa samoiksi, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Suvi Turtiainen.
Helsingin Sanomat
Yksi asia on pysynyt muuttumattomana.
Vladimir Putin saapui kolme tuntia myöhässä tapaamiseen vuonna 2001, kun hän antoi Helsingin Sanomille ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan yksityishaastattelunsa Venäjän johtajana.
Muuten kuva Putinista oli vuonna 2001 kovin erilainen kuin nyt.
Yleisin häntä kuvaileva adjektiivi länsilehdissä oli ujo. Näin Venäjän presidenttiä arvioivat myös HS:n haastattelun tehneet silloinen päätoimittaja Janne Virkkunen ja pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen.
"Hän on samalla kertaa määrätietoisen ja ujon oloinen mies. Hän hakee katsekontaktin kysyjään, keskittyy sitten vastaamaan jäsennellysti, hiljaisella äänellä ilman mahtipontisuutta."
Nyt Putinia kuvaillaan hyvin erilaisilla adjektiiveilla: kyyninen, häikäilemätön, macho. Voimatoimet Ukrainassa ovat pyyhkineet viimeisimmätkin arviot hänen ujoudestaan.
Taustalla vaikuttavat Kremlin propagandakuvat, joissa Putin on poseerannut vuoroin ilman paitaa, vuoroin tainnutetun villitiikerin vierellä. Mielikuvaa häikäilemättömyydestä on vahvistanut armoton kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen.
Myös maailma oli vuonna 2001 kovin erilainen.
Haastattelu julkaistiin tasan kymmenen päivää ennen kuin terroristit ohjasivat lentokoneet kohti New Yorkin kaksoistorneja. Länsi ei sotinut Afganistanissa eikä Irakissa.
Venäjän ja Yhdysvaltain välejä hiersivät Naton pommitukset serbijoukkoja vastaan vuodelta 1999. Mutta toivoa oli. Yhdysvalloilla oli uusi presidentti George W. Bush, jonka Putin oli tavannut pari kuukautta ennen haastattelua. Tapaamisessa Bush kertoi nähneensä "Putinin sieluun".
Myös Putinin arvio kollegastaan oli varovaisen optimistinen: "Vaikka Bushin lähestymistapa on eräissä asioissa hyvin kova, meitä auttaa hänen ilmoituksensa, että Yhdysvallat ei pidä Venäjää vihollisenaan. Bush tuntuu olevan sellainen ihminen, jonka kanssa voi puhua ja hakea ratkaisuja", Putin kertoi HS:lle.
Yhdysvaltojen ja Venäjän välit kiristyivät vasta Bushin kauden lopulla, kun Venäjä soti Georgian kanssa elokuussa 2008.
Putinin suhde Yhdysvaltojen nykyiseen presidenttiin Barack Obamaan on huomattavasti hyisempi. Jo ennen Ukrainan sotaa suhteet vajosivat aallonpohjaan Syyrian sisällissodan ja Libyan ilmaiskujen vuoksi.
Vielä Obaman kauden aluksi suhteita yritettiin lämmittää suutariksi osoittautuneella reset-politiikalla. Nyt kumpikin osapuoli on lakannut yrittämästä.
Yhdysvallat on asettanut Putinin lähipiirin pakotelistalle vastareaktiona Venäjän toimille Ukrainassa. Venäjällä Kreml on valjastanut hallitsemansa viestimet levittämään yhä voimakkaampaa Yhdysvaltain ja lännen vastaista propagandaa.
Venäjän uusi voimapolitiikka on eristänyt maan poliittisesti ja taloudellisesti yhä kauemmaksi lännestä. Länsimaisia arvoja pidetään virallisessa moraalipolitiikassa yliliberaaleina ja venäläisyyttä tuhoavina.
Vuosisatoja jatkunut keskustelu siitä, pitäisikö Venäjän olla osa länttä vai itää, on jälleen kiihtynyt. Vielä vuonna 2001 Putinin näkemys Venäjän paikasta maailmassa oli selkeä.
"Venäjä on eurooppalainen valtio ja siksi Eurooppa-suuntaus on ulkopolitiikkamme pääsuuntaus. Toisen maailmansodan jälkeen kylmän sodan aikana, kun perustettiin sotilasliitot ja Eurooppaan syntyi jakolinjoja, Venäjä ennen kaikkea joutui kärsimään jakolinjoista ja eristämisestä. Me olemme hyvin oppineet ne läksyt. Kaikki meidän ponnistelumme tähtäävät nyt siihen, ettei Euroopassa olisi minkäänlaisia jakolinjoja."
Venäjä ei voinut hyväksyä Ukrainan halua tiivistää yhteistyötään EU:n kanssa, joten se aloitti voimatoimet läheistä naapurimaataan vastaan. Ukraina on hävinnyt Krimin ja ainakin toistaiseksi myös Itä-Ukrainan Venäjälle. Venäjä on sen sijaan menettänyt ukrainalaisten valtaosan tuen ja polttanut suhteensa länteen.
Vaikka taloussuhteet saataisiin kuntoon, luottamusta on vuoden 2014 tapahtumien jälkeen vaikea enää palauttaa Venäjän valtionjohdon ja lännen välille.
Yhteistyöhenkisistä puheista huolimatta Putin näki jakolinjoja jo 2001. HS:n haastattelussa Venäjän presidentti vastusti kiivaasti Baltian maiden silloisia pyrkimyksiä liittyä sotilasliitto Naton jäseniksi.
"Nato syntyi vastavetona Neuvostoliiton uhkaan. Neuvostoliittoa ei ole enää olemassa, kukaan ei ole uhkaamassa. Meistä ei ole olemassa mitään objektiivista tekijää Naton laajentamisen perusteeksi."
Baltian maiden subjektiivinen tuntemus oli kovin erilainen. Jonkun tai jonkin Viro, Latvia ja Liettua kokivat uhkaavaksi, sillä maat liittyivät Naton jäseniksi vuonna 2004. Samana vuonna niistä tuli myös osa EU:ta.
Suomi sen sijaan vaikuttaa jo vuonna 2001 herättäneen Putinissa yhtä vähän intohimoja kuin nyt.
HS:n haastattelussa Putin tyytyi luettelemaan tiivistä talousyhteistyötä kuvaavia lukuja ja kehumaan maiden perinteisesti hyviä suhteita. Sama neutraali litania kuultiin Sotšissa tämän vuoden elokuussa, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö matkusti Sotšiin tapaamaan Putinia kesken Ukrainan sodan kiivaimman taisteluvaiheen.
Selvin muutos Putinin puheissa koskee Venäjän sisäpolitiikkaa. Vuonna 2001 Putin kertoi HS:lle tavoitteekseen luoda hyvä elintaso venäläisille ja maa, joka olisi nykyaikainen ja sivistynyt.
"Meillä on yksi päämäärä: tehdä Venäjästä hyvin toimiva, sanan täydessä merkityksessä nykyaikainen valtio, luotettava yhteistyökumppani, joka omalla olemassaolollaan ja kehityksellään antaisi panoksensa eurooppalaisen sivistyksen hyväksi ja loisi kunnon elämän omille kansalaisilleen."
Venäläiset elävät selvästi vauraammin ja ovat koko 2000-luvun voineet matkustaa ulkomaille selvästi aiempaa enemmän. Länsituotteet ovat suurkaupunkien asukkaille arkipäivää.
Muuten Putinin ajatus nykyaikaisesta "sanan täydessä merkityksessä" ei ole toteutunut.
Venäjän taloutta ei ole kasvusta huolimatta modernisoitu. Venäjä on yhä riippuvainen energiaviennistä.
Kremlin rummuttamat arvot katsovat pikemmin taakse- kuin eteenpäin. Suurimpia saavutuksia Venäjällä vuonna 2014 ovat yhä neuvostoarmeijan voitto natsi-Saksasta ja avaruuslennot. Uusia tulevaisuudenkuvia ei tarjota, sillä uudistuksia ei vaadi tällä hetkellä kukaan: ei kansa eivätkä vallanpitäjät.
Maaninen menneisyyteen takertuminen riittää pitämään Putinin suosittuna.
HS:n haastattelussa esiintynyt Eurooppa-mielinen uudistaja on jäänyt menneisyydellä ratsastavan uhittelijan jalkoihin.
Putinin haastattelu vuodelta 2001 on julkaistu kokonaisuudessaan HS:n digitaalisessa aikakauslehdessä, joka on luettavissa HS:n sovelluksessa älypuhelimilla ja tableteilla. Julkaisu kokoaa yli sata sivua Helsingin Sanomien parhaita Putin-artikkeleita vuodesta 2000 nykypäivään asti.
