lauantai 24. elokuuta 2024
Mitähän Ypyöille kuuluu, kysyin vaimoltani noin viikko sitten - kyllä...
Mitähän Ypyöille kuuluu, kysyin vaimoltani noin viikko sitten - kyllä...
Takavuosina Terttu ja Teemu Ypyän näki usein käsikynkkää rauhallisesti käveleskelevän Kemin keskustassa. He asuivat kerrostalohuoneistossa Keskuspuistokadulla. Eivät kävele enää, sillä lehdissä näytti olevan, että Teemu on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Rauha hänen sielulleen. Hän oli 92-vuotias. Mikä lie Tertun tilanne tällä hetkellä...
Tunsin Ypyän perheen aika hyvin pikkupojasta asti. Terttu, Teemu, Taina, Teuvo ja Tarja Ypyä. Heistä Tainan opin myöhemmin vähin tuntemaan hänen ottaessa Valtakadulla sijaitsevan Ypyän Kultasepänliikkeen taannoin hoidettavakseen.
Kultasepänliike oli perustettu Kemiin jo vuonna 1897 Frans Tiuran toimesta. Teemu Ypyä aloitti liikkeessä kultasepän oppipoikana vuonna 1948, vain 16-vuotiaana. Yksitoista vuotta myöhemmin hän osti liikkeen.
Sittemmin Keskuspuistokadulla sijainnut Kemin Kultapaja muuttui Valtakadulla aikanaan avattuun Teemu Ypyä Kultasepänliikkeeksi. Sen Tarja joutui olosuhteiden pakosta lopettamaan myöhemmin. Se oli kova isku elossa olleille Ypyöille...
Teemun kanssa meillä oli hyvät jutut. Hänen kanssaan oli helppo jutella. Hän opetti minulle kauan sitten, miten pulmallisesta henkilön nimestä selviää, jos ei kerta kaikkiaan muista tapaamansa henkilön nimeä.
Vapaasti muisteltuna se menee jotakuinkin näin: "Mikä se sinun nimesi olikaan?"
Tapaamasi henkilö vastaa: "No Matti, kai sinä nyt sen muistat!" "Kyllä, kyllä mutta sukunimi." sinä vastaat. "Meikäläinen se on ... ." saat vastaukseksi.
Tarinan juoneen liittyy myös se, että vastaaja sanoo ensiksi sukunimensä. "Totta kai minä sen nyt muistan, mutta se etunimi... ." sinä vastaat jne. ... Mikäli oikein muistan "opetin" em. asiaa - ainakin joillekin luokille edellisessä elämässäni muun ohessa ammattikoulussa.
Niin - ostin aikanaan Teuvon massiivisen taideteoksen Perhe, joka oli esillä hänen taidenäyttelyssään Aineen taidemuseolla Torniossa. Se on hyvä, "puhutteleva" teos. Toivottavasti sille löytyy vielä paikka jossakin julkisessa tilassa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti