Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Katseeni viipyi hetken työhuoneeni kirjahyllykössä keskellä olevassa vaimoni tekemässä Ystävyyden Ikoni ja sen vieressä olevassa hääkuvassamme heinäkuulta 1968, jonka Filmikulman Erkki Korkee aikanaan meistä otti. Omaan lookkiini hääkuvassa kiinnitin huomiota, että jo silloin minulla oli rusehtava kokoparta. Ei vielä silmälaseja. Kokopartaan liittyvänä isäni joskus tapasi sanoa, että aja tuo parta pois , niin saat katsella nuoruutesi kuvaa... Sen syvällisempää keskustelua kokoparrastani emme muistaakseni isäni kanssa käyneet. Sen muista, että aivan käytännön syistä siihen aikanaan siirryin, koska parranajo sen aikaisilla vehkeillä ja taidoilla pyrkivät rikkomaan ihoani. Olen siis aika pitkään ollut "partasuuna" ja hoitanut sitä kotikonstein itse "fiskarseilla" niin kuin silloin tällöin tapanani on todeta. Onneksi aina silloin tällöin pääsen myös siistiytymään Ammattiopisto Lappian Kemin Hiuspysäkillä. Ajatan sen tallalla 10-12 mm tasapituuteen, viikset saavat olla jotakuinkin entisellään. Ainoastaan tasoitetaan. Kyllä hiusten leikkauksen ja parran siistimisen jälkeen tunne olevani "kuin uusi ihminen". Kyllä.