Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävipä hetki sitten mielessä sanonta: Aika aikaansa...

Omalta osaltani olen saanut elää kohtalaisen mielenkiintoisen ammattiyhdistyselämän, joka luonnollisesti on tätänykyä pääosin takanapäin oltuani - omasta mielestäni täysin ansaitsemallani eläkkeellä - jo lokakuusta 2008 lähtien.

Toki on avoimesti ja rehellisesti todettava, että niin sanotusti puukkoa on tullut selkään muutaman kerran ja henkisesti on yritetty hakata mustelmille tämän tästä.

Omasta mielestäni em. tapahtumat eivät ole jättäneet minuun pysyviä jälkiä - päinvastoin - ne ovat lujittaneet uskoani siihen, että rehellisyys ja avoimmuus kantavat nyt ja tulevaisuudessa.

Valitettavasti kuntapolitiikassakin edellä mainittuja negatiivisia piirteitä esiintyy.

Toivon, että lähestyvien kuntavaalitaistojen yhteydessä eri ryhmittymien välillä ja - sisällä ei mennä toisten "ryöpyttämisessä" kohtuuttomuuksiin vaan pysytään asialinjalla...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävi mielessä, että tänään taitaa olla vapaapäivä kaikista touhuamisista. 

Osittain siksi, että ilma on hiukan sateennuhruinen.

Illalla olisi tosin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n koronavirusepidemian vuoksi siirretty kevätkokous/vuosikokous yhdistyksen toimitilassa Vinssissä Meripuistokatu 16 5. kerros, mutta näillä näkymin jätän sen väliin.  

No niin jotain sentään ukkosen jyristellessä Kemin yllä...

Printtasin AUTO PATU:n/Raimo Tunkkarin kanssa käymäni sähköpostiviestinnän ja lähdin liikkeelle varatakseni ajan Land Roverin yhden anturin vaihtoon ja vähän muuhunkin pieneen tarkistukseen.

Ajelin Karjalahden kautta ja pyörähdin Wetterin pihaan. Menin jututtamaan monta vuotta tuntemaani autokauppiasta Markku Oinasta. Tiedän, että auto on kehnonpuoleinen sijoituksena, eikä sitä ei ole pakko omistaa.

Ensimmäistä kertaa keskustelin Markun kanssa asiallisenvakavassa hengessä leasing-vaihtoehdosta. 

Kävin sopimassa ajan AUTO PATULLE.

Selkäsaareen tänään - kyllä...

Selkäsaareen tänään - kyllä...

Päätimme eilen, että lähdemme tänään käväisemään Selkäsaaressa. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin tontinkulmalla hakemassa perunoita ja otin pakastimesta pari pussillista ahvenia mukaan. Tulistelupaikalla on taas käyttöä...

Ilma on mitä parhain.

Lähdettyämme Hahtisaaresta veneemme editse lensi joutsenpari Kiikelin suuntaan. Upea näky kertakaikkiaan.

Mukava käynti saaressa. Päätin olla tekemättä mitään, mutta yritykseksi jäi.

Aluksi nostimme=vyörytimme yhteistoimin ison kiven montusta pitkien vipulankkujan avustuksella. Seuraavalla kerralla se siirtynee toiseen paikkaan rapiat 10 metriä.

Tein jonkin verran puuhommia eli siirtelin Särkelän Mikon sahaamia koivuja, kuusia ja raita-puita paremmille holleille. Intouduin jopa koivupökäleet pilkkomaan klapeiksi. Kyllä Fiskarsin XL-kirves osoitti toimivuutensa. Ensi kerralla klapit siirtyvät katokseen.

Seuraavalla ja ehkä sitä seuraavalla kerralla saaressa on vielä puuhommia. Sitten se on siinä - vähäksi aikaa.

Kun tulimme Hahtisaareen mökkinaapurimme - Erkki ja Marita - olivat lähdössä saareen. Erkki huikkasi ohi ajaessaan:"Nyt on viestikapulan vaihto!"

Niinpä

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kiinnitin huomiota pöytäkalenterimerkintääni. 

Kyllä - Länsi-Pohjan keskussairaalan puolesta oleva mielenilmaus on tänään Kemin entisellä/oikealla torilla klo 11-14 välisenä aikana.

Olen adressiin pistänyt nimeni, joten kyllähän sitä paikanpäälle on mentävä. Niin tuohon adressiin  Länsi-Pohjan keskussairaalan puolesta oli eiliseen mennessä ilmaantunut yli 3600 nimeä...

Kävipä tuossa mielessä, että iltapäivällä/illansuussa olisi havillista aikaa käydä Selkäsaaressakin.

Kokouksia pukkaa...

Kyllä - kokouksia pukkaa. Suomi on ollut hainäkuun kiinni. Elokuun puolenvälin jälkeen kuntapäätöksenteon ja erilaisten yhdistysten koronavirus-kevään jälkeiset siirretyt kokoukset käynnistyvät.

Katselin Kemin kaupungin kotisivuilta kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston ja eri lautakuntien esityslistoja.

Tälläkin viikolla on erilaista kokous- ja muuta aktiviteettia, joihin niin halutessaan voi osallistua

Omalta osaltani perinteinen lautakuntatyöskentely käynnistyy elokuun viimeisellä täydellä viikolla - ensi viikolla - sosiaali- ja terveyslautakunnan ja tarkastuslautakunnan kokouksilla.

Edellä mainittuihin osa jäsenistä ja/tai virkamiehistä osallistunee etänä. Itselläni on ajatus mennä kokoukseen paikanpäälle - turvavälejä noudattaen... 

Mitä tänään tähän asti...

Pistin kellon aamuksi soimaan = höyrykännykän hälytyksen päälle. 

Miksi? Siksi että olin päättänyt lähteä edes kerran aamuongelle kuluvan kesän aikana.

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin lapioimassa parikymmentä matoa tontinkulmalta ja ajelin kesäautollamme Hahtisaareen. Sinne päästyäni katselin puuskittaista, kovaa luoteistuulta ja mietin, kannattaako tuonne lähteä.

Lähdin mutta ajoin suoraan Kojukallion suojaan - tosin aika kovaan ristiaallokkoon ja ankkuroiduin.

Tutut pyyntivälineet veteen ja pientä ahventa alkoi tulla. Olihan se aikamoista rytkytystä! Hyvä, että vavat pysyivät kädessä/veneessä. Pohdiskelin tykönäni, että onpahan onni, että olen yksin veneessä.

Olin sinnikkäästi paikalla vajaan kolme tuntia. Päästin kaikki ahvenet takaisin mereen kasvamaan.

Vähän oli liikennettä vesillä. Ajelin takaisin Hahtisaareen. Juuri laituriin päästyäni kävin mielenkiintoisen puhelinkeskustelun tuntemani nuorenmiehen kanssa pääkaupunkiseudulle.

Hän oli aikeissa ostaa Selkäsaaresta kaavoitetun mökkitontin - hyvä niin. 

Kuinka monta kertaa olen puhunut ja kirjoittanutkin Selkäsaaren kaavoitetuista, hyväpuustoisista ja edullisista mökkitonteista. Nyt tuntuu siltä, että puheet/kirjoitukset alkavat realisoitua ostoaikeina...

Kotiin ajelin sisäsataman ja Mansikkanokan kautta. Peittelin projektivenettämme, jolle ei toistaiseksi ole löytynyt "lopputoteuttajaa". Erinomainen vene, ei kahta sanaa...

Hyvä aamukalastusreissu joka tapauksessa, mutta tuskin lähden enää uudestaan tälle kesälle.

 

Koronavirus huolestuttaa ja syystä...

Koronavirus huolestuttaa ja syystä - kyllä. Ensimmäinen aalto lienee selvitetty Suomessa kohtalaisen hyvin, mutta toinen aalto uhkaa, sitä ei käy kieltäminen.

Monet suomalaiset jatkavat muun muassa matkailuharrastustaan/-oikeuttaan lähes entiseen tyyliin. He ovat pahimmassa tapauksessa niitä median "mainostamia" viiruslinkoja.

On mukava todeta, että meillä - minulla ja vaimollani - ei ole minkäänlaisia ylimääräisiä matkustus-/liikkumistarpeita. 

Haukkarista keskustaan kaupoille ja/tai pääasiassa Hahtisaareen ja sieltä veneellä Selkäsaareen. Se on siinä...

Kemiläinen suunta...

Lounais-Lappi ilmaisjakelulehden liitteenä oli keskiviikkona 12.08.2020 Kemiläinen suunta-julkaisu. Se on Keskustan Kemin kunnallisjärjestön julkaisu, joka on mielestäni tulkittavissa lähestyvien kuntavaalien avaukseksi.

Julkaisun pääotsikot:

Taloushuolet ovat kemiläisten hyvinvoinnin uhkana

Oman sairaalan puolesta

Maakuntalaulutuokio Mikko Alatalon kanssa su 30.8.

Kemi on mainettaan parempi paikka

Miksi Keskusta?

Kaivettaisiinko kuntaliitos naftaliinista?

Kemin Keskusta on kokoaan suurempi ryhmä

Keskustanuoret ikäihmisten apuna

Tule mukaan Keskustaan tekemään hyvää!

Tule ehdolle!

Hyviä otsikoita, hyviä aiheita keskustelun virittämiseksi - kyllä.

Näyttää siltä, että ainakin Facebook-foorumilla em. julkaisu on aiheuttanut lievää kevytkirjoittelua, ärtymystäkin.

Kyllähän Kemin talous on kuralla. Sitä tuskin kukaan asioita aidosti seuraava kemiläinen ei voi kiistää. Kemin valtaryhmittymät ovat vuosikymmeniä olleet SKDL/Vasemmistoliitto ja SDP pääasissa myös taannoisia kaupunginjohtajia myöten. Taitaa olla, että Tero Nissinen on piristävä poikkeus viime vuosikymmenien värisuorajohtajista. Hän on puoluepoliittisesti sitoutumaton ammattikaupunginjohtaja vielä jonkin aikaa...

Kemissä on harrastettu vasemmistolaista kuntapolitiikkaa, johon on liittynyt ylimitoitettu virakamies- ja työntekijäorganisaatio sekä suruton velanotto. Velkaa velan päälle. Murheellista, että joillekin päättäjille on muodotunut käsitys, että velkaa ei tarvitse maksaa takaisin, vaan se kyllä hoituu aikanaan. Käsittämätöntä piittaamattomuutta.

Kyllä Kemin suunnan on muututtava.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. 

Kyllä - käväisin hetki sitten hakemassa tontinkulmalta "uuniperunoiksi" muutaman perunan.

Tänään saaressa ei ole isoja työvelvoitteita, pääasiassa fiilistelemme vaan. Itse todennäköisesti poltan tulistelupaikalla pari kantoa ja ehkä kärrään koivupötikät maasta halkomispaikan tuntumaan.

Arvelen vaimoni käväisevän kevyellä matsäretkellä.

Tulimme hetki sitten Selkäsaaresta. Ei se nyt ihan fiilistelyksi jäänyt - päinvastoin täyttä työn touhua. Ajatellut hommat tuli tehdyksi. Niin - yksi kivi jäi vielä ylös nostamatta suuren, pilkotun kuusikannon tuntumasta.

Vaimoni kävi hakemassa ison muovipussillisen sieniä.

Naapurissa oli myön uusvanhalla hirsimökillä täysi rähinä päällä. Olisiko ollut piipunteko menossa...
Rannassa kaivinkonemies "kirskutti" kauhaa kiviin. Olisiko ollut aallonmurtajan teko uudelle mökkitontille...

Varpushaukkoja oli useita liikkeelle, pitkästä aikaa myös korppiystävämme kävivät meitä katsomassa.

Mukava saarireissu. Oli hyvä päästä kotiin lepäämään...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen havahduin tosiasiaan, että tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä.

Muistelin hetki sitten eilisen iltapäivän onkimistapahtumaa. Keskittymistäni häiritsi veneen ankkurissa ollessa ajatukseni selkäni takana olevasta saaresta, Selkäsaaresta ja sen tulevaisuudesta.

Selkäsaaren kehittämisestä on puhuttu ja kirjoitettu pitkään. Minunkin muistikuvieni mukaan kymmeniä vuosia. Aivan viime vuosina erityisesti saaren kesävirkistys-/-matkailusuunnitelmat ovat nousseet esiin.

Saimme kutsun SELKÄSAARI-YHDISTYS RY:n  koronavirusepidemian vuoksi siirrettyyn vuosikokoukseen maanantaina 17.08.2020 klo 18. Jätämme kokouksen näillä näkymin väliin, vaikka esityslistalla on rutiiniasioiden lisäksi mielenkiintoisia asiakohtia.

Erityisesti kohta: Käydään läpi Selkäsaaren polku-projektiin liittyvät asiat - kiinnostaa.

Asia on ollut esillä aikaisemminkin Kemin kaupungingeodetti Paulus Rantajärven esittämänä. Toivottavasti Selkäsaaren polku - reittiä on "kepitetty" ja Leader-hankemahdollisuus tutkittu sekä hakemukset pistetty liikkeelle.

Edellä mainitut vaativat projektiin sitoutumista. Olennainen osapuoli on luonnollisesti saaren yhdistys. 

Mikäli Luoteisselkäsaarenpolku on edelleen osa Selkäsaaripolkua, arvelen sen kohdalla olevien mökkiläisten oman osuutensa hoitavan. Tähän liittyy myös olennaisesti Pohjoislaiturin sijainti, johon luonnollisesti toivon yhdistyksen ottavan kantaa. 

Minun näkemykseni on selkeä. Asiallinen rantautumislaituri on tehtävä kaavoitetulle Pohjoislaituri-alueelle... 

Ongella tänään Selkäsaaren pohjoispään vesialueella...

Mukava iltapäivä, ei kahta sanaa...

Niinhän siinä kävi, että lapioin madot tontinkulman matopellosta ja ajoin Hahtisaareen. Ennen lähtöä ongelle pistin uuden kaikuplotterin telineeseen. Pääsin valikoille ja siellä kirjoiteltiin päivityksistä.

En alkanut värkkäämään pitempään, vaan sammutin laitteen ja ajelin Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään" eli tutulle vesialueelle ja ankkuroiduin.

Tutut pyyntivälineet veteen - kaksi jigionkea ja pilkki. Vähitellen ahvenet kiinnostuivat tarjoamisistani ja tuttu lokki, osanaikaa kaksikin seurasi onkimistani.
Siivutin pienen ahvenen. Kyllä isoille ahvenille siivut kelpasivat.
Tein yhden ekokalastussession = ajoin varovaisesti aivan saaren rannantuntumaan ja annoin tuulen tuoda venettä.
Pyyntivälieen olivat vedessä, ei kunnon jytinää. Ankkuroiduin uudestaan.

Juuri kun sisäsatamasta lähtenyt Jähti oli kohdalla, pari isoa ahventa sain veneeseen.

Että tuliko kalaa? Vastaan niinkuin taannoinen tosikova kalamies: Keittää, paistaa ja vähän suolaan, kun hän ei mielellään kehuskellut kalasaaliillaan...

Pois lähtiessäni näin mielenkiintoisen näyn. Kalkkinokka-Laitakari suunnasta tuli pulpettivene - tosipystyssä.
Ajuri, miehenkilö seisoi ja lappoi koko ajan vettä ämpärillä.

Kävi mielessä, että ajanko perään ja kysyn, tarvitseeko hän apua. No vene loittoni, ei ainakaan kääntynyt Selkäsaaren länsirannan suuntaan.

Tätä kirjoittaessani kalat on perkattu ja pusseissa pakastimessa. Perkeet hautasin matopeltoon, jossa ne häviävät aika nopeasti "parempiin suihin".

Muuten - lupasin eilen Särkelä Mikolle, että pistän katiskan tai kaksi veteen ja toimitan hänelle ahvenia. Niin mikäli niitä katiskalla tulee...

Mitä tänään tähän asti...

Tuttu juttu - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja "syöksyin" pihalle. 

Seuraavat puolitoista tuntia oli ruoholeikkurin perässä kävelemistä. Vaimoni lupasi jatkaa sisäpihan viimeistelyä.

Ruohonleikkurin perässä kävellessäni kävi monia suomalaisia kansanviisauksia, sanontoja mielessäni. Ne liittyivät normaaleihin asioiden hoitoon. Esimerkiksi yleisellä tasolla: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseksi...

Toisin sanoen Kemin kuntapäättäjät ovat kuluvan valtuustokauden viimeisen kvartaalin, neljänneksen aikana tiukan paikan edessä. Kemin talouden suuntaa on kertakaikkiaan reivattava järkevään suuntaan.

Kyllä se on aivan pakko tunnustaa, että lähestyvien kokousrupeamien  ohessa Kemin rapakunnossa oleva kuntatalous huolestuttaa - enemmän kuin tarpeeksi...

Mutta siitä huolimatta tänään saattaisi olla erinomainen onkimispäivä, täytyypä asiaa harkita...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

 Väitetään, että aikainen lintu madon nappaa.

Mene ja tiedä, mutta perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työhaalarin päälle ja menin kadunvierustan orapihlaja-aitaa kadun puolelta siistimään - en lyhentämään.
Se on tehty. Huomenna saa ruohonleikkurilla silputa leikatut oksat maahan.

Valmistaudumme kohtapuolin Selkäsaareen lähtöön. 

Saamme vieraakseemme=talkoolaiseksemme moottorisahamiehen eli Särkelän Mikon.
Olen ajatuksissani suunnitellut työmarssijärjestyksen. Se on onneksi niin väljä, että sitä muutellaan tarpeen mukaan.

Ilma näyttää olevan mitä parhain...

Kyllä - olihan tehokas iltapäivä eli noin nelituntinen saaressa. Mikko kaatoi kaksi kuusta (80- ja yli 100-vuotiaan), yhden koivun, yhden monihaaraisen raitapuuryppään ja parin kannon juuret poikki.

Kaikki puut 0,3 tai 1,0 m mittaan, minä jatkan siitä eteenpäin. Kannot väännän rautakangella ja/tai lankulla ylös ja poltan tulistelupaikalla.

Vaimoni kävi marjassa - mustikkaa ja metsämansikkaa - hyvä niin.

Mielestäni erinomainen saarireissu mutta kyllä tässä alkavat taas kalaveret kiehua. Lähipäivinä on pakko päästä ongelle...

Joka vanhoja muistelee, sitä ja niin edelleen...

Sovimme tänään iltapäivällä Särkelän Mikon kanssa, että menemme huomenna tiistaina päivällä Selkäsaareen pistämässä muutama puu kumoon ja osittain noin 30 cm pökäleiksi, osa jätetään noin metrin mittaisina kuivumaan.

Mikko on nykyisin Outokummun Kemin kaivoksella maan uumenissa prosessimiehenä - hyvä niin.

Särkelän Mikko on entisiä oppilaitani niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut. Mikko oli ammattikouluaikana meillä talkoissa, kun lähinaapurista Möylyntien varrelta siirsimme ostamani Rastaan vanhan mökin hirret tontillemme Kainuunkadulle. 

Niin - kauhatraktorin puikoissa oli Lehtilahden Mikko eli silloinen metallipuolen opettajakollega.

Lehtilahden Mikko oli myös mukana Pikkupuolta (entinen Ekoateljee) rakentaessamme. Mikko väännätti oppilaillaan "koemielessä" massiivisen takka-leivinuunirakennelman tukitankoja sekä ylös menevien portaiden sivutukitankoja. Hyvää työtä, ei kahta sanaa...

Mikko näyttää toimivan nykyisin Tervolassa yrittänä - hyvä niin.

Nuo tontille siirretyt hirret osittain poltettiin, osan sain myydyksi ja pieni osa käytettiin saarimökin ns. sinisen terassin pohjatukirakenteina betonilaattojen päälle. 

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Kemin keskustassa. Minulle oli tullut tekstiviesti-ilmoitus tilaamani diakuvien katseluun soveltuvan, moderni valopöydän tulosta Filmikulmaan. 

Kyllä - Dörr led light tablet on hyllyssäni ja nyt jossakin vaiheessa otan esiin aikanaan 1960-70-luvulla ottamani diakuvat ja katson ne läpi ajan kanssa.

Kävin tankkaamassa kesäautomme ja täytin veneeseen vietävät kaksi 5 litran bensiinikanisteria Hahtisaaren Nesteellä.

Kotimatkalla käväisin Wetterillä Karjalahdella. Olihan hiljaista ja väljän tuntuista.

Kohta alkaa pihan ajeleminen ruohonleikkurilla ja lankatrimmerillä - siinäpä se päivä sitten osittain kuluukin...

Vaalinaluskeskustelua...

Vaalinaluskeskustelua - kyllä. Aina kuntavaalien alla kuulen puhuttavan, että joku ei lähde ehdokkaaksi, jos se ja se on ehdokkaana siinä ja siinä ryhmässä. Itse en juurikaan korvaani lotkauta em. tyyppisille puheille.

Miksi?

Siksi, että politiikka on mielestäni edelleen yhteisten asioiden hoitamista ja siinä rytäkässä on pidettävä huoli myös niistä superärsyttävistä ja tympeistä lähimmäisistä - samassa ryhmässäkin. 

Politiikassa ja nimenomaan kuntapolitiikassa täytyy ehdokkaan sietää henkilöiden erilaisuutta.

Tietysti käy myös luonnollisesti mielessä:"Ei oo pakko jos ei taho!" Kyllä - silloin on syytä vaihtaa ryhmittymää. Arvelen, että se ei vaihtamalla parane, sillä jokaisessa rymittymässä ovat ne omat besserwisserit ja korvaamattomat.

Niin ja viime kädessä ehdokasasettelu päätetään aika myöhäisessä vaiheessa lopullisesti. Kunnallisjärjestöjen hallitukset ovat kovan paikan edessä, jos jostakin/joistakin ehdokkaista kuuluu kentältä negatiivista palautetta.

Selkäsaaressa perjantai-sunnuntai välisenä aikana...

Selkäsaaressa perjantai-sunnuntai välisenä aikana - kyllä.

Olimme poikkeukselliseti kaksi yötä saarimökillämme. Oli erittäin hyvä käynti, saimme paljon aikaiseksi ja ehdimme - ollakin vaan...

Siirsimme tavaraa paikasta toiseen, vaimoni käväisi marjassa ja minä ihastelemassa - henkisesti halailemassa - suuria kuusia.

Ihan uteliaisuuttani mittasin rinnankorkeudelta erään kuusen ympärysmitan ja laskin halkaisijan > 62,5 cm - ei huono eikä se edes ole suurin puu. Kävi mielessä Särkelän Mikon toteamus "kahen kuution puusta", taitaa mennä reippaasti ylikin.

Sain vaimoltani ohjeistusta mökkitontin maisemanhoidollisista toimenpiteistä, joita jo aloittelin, mutta jatko kaipaa moottorisahamiestä paikalle.

Onhan se taas todettava, että kyllä Selkäsaaren pohjoispäädystä on epäsopivalla tuulella hankala lähteä.

Tänään ei ollut aivan pahin mahdollinen.

Kyllä kaavoitetelulle merialueelle - Pohjoislaituri - on saatava kunnon laituri aikaiseksi. Se vaatii muutaman kymmenen metriä ruoppausta Kojukallion ohi menevän väylän suuntaa ja asiallisen laiturirakennelman.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelimme yövieraiden tuloa aamukahville. Kyllä - mukava jutusteluhetki menneistä Lappeenranta/Taipalsaari/Saimaanharju-ajoista keittiöpöydän ääressä.

Vieraamme - isä ja poika eli Ari ja vanhin kolmesta pojasta Joni Martikainen - lähtivät ajelemaan ilmeisesti Tornionjokivartta Kilpisjärvelle ja sieltä Norjaan...

Niin - Arin isä Seppo ja isoisä Hannes sekä isoäiti Eeva asuivat aikanaan Haukkarinkadun varrella omakotitalossa. Siitä on jo aikaa tovi.

Me sen sijaan aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöä varten. Kävin tontinkulmauksessa hakemassa uusia perunoita ja pakastimesta otimme savustukseen ahvenia.

Ajo kesäautollamme Hahtisaareen ja pulpettiveneellämme kotivalkamaan. Puutyöt=puiden siirto avovarastosta tuunattuun katokseen käynnistyy.

Ja mahdollisesti vähän muutakin...

Olis se. On se niin hullu mies...

Juttelin muutama päivä sitten kemiläisen, kuntapolitiikassa pitkään mukana olleen henkilön kanssa. Mistäpä muusta kuin lähestyvistä kuntavaaleista ja nimenomaan ehdokasasettelusta yleisellä tasolla.

Mikäli oikein ymmärsin, olimme molemmat huolissamme ehdokkaaksi asettumisen vaisuudesta.

Hän totesi:"Kuka hullu lähtee mukaan, kun tiedossa on vaikeita ja vielä vaikeampia päätöksiä!"

Niinpä!

Taisinpa todeta, että kyllä niitä "hulluja" - uusiakin "hulluja" on löydyttävä Kemin kuntatalouden ratkaisijjoiksi.

Näin jälkikäteen kävi mielessä alla oleva, televisiossa esitetty filmiversio:

Veijo Meren Manillaköydessä ja erityisesti sen filmiversiossa on loistava kohtaus psykiatrisen sairaalan pihalla. Vääpelin johtama joukkue sattuu paikalle, kun yksi potilas on kiivennyt katon räystäälle ja uhkaa hypätä alas. Palokunta tulee pillit soiden paikalle ja pelastuspurje levitetään. 

Potilas juoksee edestakaisin pitkin räystästä ja purjetta kannattelevat sotilaat maassa perässä. 

Tilanne ei näytä ratkeavan, kunnes vääpeli sanoo psykiatrille: Antakaapa, kun minä hoidan tämän asian. Takaan että hän tulee alas. 

Psykiatri antaa luvan, vaikka epäröiden. Vääpeli kävelee seinän luo, nojaa siihen kaksin käsin ja huutaa:
- Jos et heti tule sieltä alas, niin minä kaadan tämän talon!
Potilas kapuaa heti portaat pihalle ja painuu ovesta sisään. 

Psykiatri pyytää kirjan päähenkilön, joka löysi sen manillaköyden, sivummalle ja kysyy:
- Olisiko se tosiaan kaatanut tuon talon?

- Olis se. On se niin hullu mies.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme odotella vieraittemme saapumista Kalajoelta, yöpymispaikastaan.

Ovat saamamme tiedon mukaan Kemissä to-pe-välisen yön ja jatkavat matkaa Norjaan.

Asia tarkentunee kohtapuolin.

Me - minä ja vaimoni - lähdemme näillä näkymin perjantaiaamuna Selkäsaareen...