Hmmmmm - niinpä - alla oleva tekstinpätkä Helsingin Sanomista kuvaa erinomaisesti, mikä on tilanne tällä hetkellä Syyriassa.
USA loistaa poissaolollaan, Syyrian hallinto loistaa poissaolollaan, syyrialaisten kapinallisten rooli on edelleen epäselvä. Totuus lienee kuitenkin se, että Syyriassa pinnan alla kytee.
Edelleen on kymmeniä ettei toistasataa erilaista nahistelevaa ryhmittymää, mikä saattaa aiheuttaa maassa käytännössä mitä tahansa. On tämä kummaa aikaa...
Kahden kesken
Erdoğanin ja Putinin vihamielinen yhteistyö on osa kahdenkeskisten suhteiden epävakaata maailmaa, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja Kari Huhta.
Tilaajille
Kari Huhta
Julkaistu: 2:00, Päivitetty 6:35
TUNNELMA oli päällisin puolin sovinnollinen, kun Venäjän, Turkin ja Iranin presidentit neuvottelivat viime keskiviikkona videokonferenssissa Syyrian tulevaisuudesta. Vladimir Putin, Recep Tayyip Erdoğan ja Hassan Rouhani sanoivat yhteisessä lausunnossa, ettei Syyrian sotaan ole sotilaallista ratkaisua vaan tarvitaan poliittinen prosessi.
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään ongella, vaikka hiukan sataa tihuutti ja tuuli oli kaakon suunnasta. Pistin täyshalarin päälle sadeasun.
Hahtisaareen saavuttuani mökkinaapurimme oli lastaamassa veneeseen rakennuspuutavaraa. Hänellä projekteja riittää. Omaa venettämme valmistellessani lähtökuntoon mökkinaapurimme lipui veneellään lähes äänettömästi ohitseni - onhan se nelitahtikone hiljainen. Meilläkin oli ajatus vaihtaa vanha kaksitahtikone pienempään ja nelitahtiseen. Se jäi toteutumatta. Päätimme, että eiköhän me vielä jakseta kantaa bensiiniä tuohon "röpöttäjään"... Ajelin lähelle Pikkuleton saarirypästä ja annoin tuulen taas tuoda venettä Kojukallion suuntaan. Varsinaista ekokalastusta parhaimmillaan. Kaksi jigionkea vedessä, ei tapahtunut yhtään mitään. Ankkuroiduin ja pistin lisäksi särkipilkin veteen. Särki "jallitti" minua pitkän aikaa, ainakin neljän madon verran. Oikean käden vetoni ei ole näemmä entisellään. Sain minä sen vihdoin ylös ja tein tutut rituaalit - se oli kohta siivuina. Uteliaisuuttani tutkin vatsan sisällön: Siellä olivat syöttämäni madot. Kohta alkoi tulla ahvenia, muutama ihan hyvän kokoinenkin, pienimmät palautin mereen. Lokit seurasivat aktiivisesti touhujani välillä pahanpäiväisesti rääkyen. Sinnikkäimmän seuraajan palkitsin särjenpalasilla. Se kävi välillä leijailemassa veneen päältä kahden-kolmen metrin korkeudessa. Niin ja tietysti taas se suurin ahven tipahti takaisin mereen veneen reunalta. Miksi? Siksi, että jigikoukku hiukan oikesi. Kyllä - luit oikein - hiukan oikesi. Tongilla väänsin se oikeaan asentoon. Kyllä kai nuo koukutkin "väsyvät". Ja tämä on taivahan tosi... No ei se se sentään mikään ennätyskala ollut, mutta ehkä 600-700 grammainen. Istua äkötin kolme tuntia tällä kerralla. Oli yllättävää, että ilma vaihteli moneen kertaan tuona aikana. Jonkin verran oli veneilijöitä liikkeellä. Oli upean näköinen, kun Meripelastuksen alus ajoin Kojukallion ohi sisäsatamaan ja "jarrutteli" rantaa lähestyessään. Mukava pikakäynti lähivesillä. Nyt olisi Selkäsaareen päässyt ja poiskin todella helposti...
Perinteisten aamutoimien aikana kahvitellessani lukaisin läpi postilaatikosta hakemani sanomalehden. Kyllä - kolmas Lapin Kansa-lehti luettu - sama kaiku on askelten. Lappi puhuu-yleisönosastolla rovaniemeläinen kansanedustaja ja kemiläinen, ensimmäisen valtuustokauden valtuutettu ovat löytäneet sote-asioissa välillisesti toisensa. Artikkelit ovat somasti päällekkäin. Tuo Meri-Lapissa tehty ulkoistamisratkaisu hiertää. Nyt hehkutetaan avoimesti sopimuksen purkamista, joka sekin on ongelmallinen ja saattaa jo alkuvaiheessa osoittautua vähintäänkin sopimusrikkomukseksi ja/tai perustuslakiongelmaksi. Itse en jaksa lämmetä tuosta taannoin tehdystä ratkaisusta. Miksi? Siksi, että ymmärrän silloisen tilanteen, jossa ratkaisu tehtiin. Mielestäni ratkaisu oli oikea. Kyllä Länsi-Pohjan keskussairaalan tasokkaista palveluista ja niiden säilyttämisestä täytyy merilappilaisten olla aidosti huolissaan jatkossakin. Kyllä Rovaniemi repii irti kaiken, minkä ikinä saa, siitä ei ole epäilystä.
Heinäkuun toinen viikko käynnistyi, näinkö se kesä livahtaa taas... Totta - perinteisten aamutoimien jälkeen jäin mietiskelemään ajan kiivasta kulua. Sen verran tuntui viileältä, että pistin päärakennuksen takkaan tulet. Tänään ei ole mitään kummempia aktiviteetteja. Voi olla, että käväisen kaupoilla ostamassa pieneen nestekaasupolttimeen varapatruunan ja mökille sytytysnestettä. Kukaties samalla reissulla käyn muistuttamassa asennetun, uuden Lowrance-kaikuplotterin "näyttöön=kuntoon" saattamisesta. Kyllä - kaupoilla käväisin, en muuta, ajelin Hahtisaaren ja sisäsataman kautta. Nyt saattaisi olla hyvä onki-ilma... Ajoin Valtakadulle ja pysähdyin hetkeksi aikaa entisen Teemu Ypyän Kultasepänliikkeen eteen. Kuinka monta kertaa olen tuostakin ovesta kulkenut...
Päätimme eilen, että lähdemme käväisemään Selkäsaaressa tänään sunnuntaina ahvenia savustamassa, kun nuo metsäpalovaroitukset eivät ole enää esteenä tulistelupaikan tulien pitämisessä. Perinteisten aamutoimien aikana otimme pakastimesta sopivan annoksen ahvenia. Mukana oli se katiskasta saatu ennätysahvenkin eli 1,1 kg... Hahtisaareen saavuttuamme totesimme tuulen olevan aika navakkaa mutta ei kovin pahasta suunnasta rantautumista ajatellen. Kyllä - ajelimme lähes vastatuuleen ja käännyimme kolmannelta punaiselta"kepiltä" suoraan valkamamme rantakoivua kohti. Nostin varmuuden vuoksi trimmillä koneen ylös rantaa lähestyessämme, vaikka vesi oli aika ylhäällä. Saavuttuamme ylös mökille totesimme, että oli poikkeuksellisen hiljaista. Linnunpoikaset olivat pois pesäpöntöistä - ruokinnat ohi. Pistin välittömästi tulistelupaikalle tulet ja valmistelin ison savustuslaatikon käyttökuntoon. Vaimoni sittemmin valmisteli ahvenet savustuskuntoon. Savustusta odotellessa otin alumiinitikkaat ja pienen käsisahan ja poistin kahdesta kuusesta muutamia alaoksia. Miksi? Siksi, että saimme hiukan lisää merinäköalaa - hyvä niin. Aikaisemmin mökkiä rakentaessamme olen poistanut kuusista kaikki oksat kahteen-kolmeen metriiin saakka. Tuuli pääsee vapaasti puhaltelemaan. Vaikka tontiltamme on poistettu - isojakin kuusia - niitä on yli viikymmentä jäljellä. Lisäksi pieniä kuusia ja lehtipuita. Voi olla, että seuraavalla kerralla katselemme puistomaista mökkitonttiamme "sillä silmällä" ja poistamme kivuliaita pienpuita ja poltamme ne tulistelupaikalla. Vaimoni siisti kivirakennelmia. Savustus onnistui erinomaisesti. Ja kyllä ahvenet maistuivat. Edesmennyt katunaapurimme olisi todennut:"Ovat ne ryötti hyviä." Niitä riitti kotiinkin tuotaviksi. Otimme pienet ruokalevot ja lähdimme paluumatkalle. Alas rantaan saavuttuamme totesimme tuulen suunnan hiukan kääntyneen meidän kannalta epäedulliseen suuntaan jase oli lisäksi aika puuskittainen. Niinhän siinä kävi, että kerta kaikkiaan emme jaksaneet soutaa korkealaitaista pulpettivenettä vastatuuleen emmekä uskaltaneet käynnistää konetta, sillä tuloväylän sivustassa on muutama iso kivi. Annoimme luoteistuulen viedä meitä kaupungin suuntaan ulottuvaa niemennokkaa kohti. Soudin ko ajan ja onnistuin muutaman ison kiven ohittamaan. Pari kiveä kolisteli veneen pohjaa, ei sen kummempaa. Käytin viikon kiroilukiintiöni - tyyliin tanakeletu... Kyllä kävi taas mielessä, että olisipa mukava lähteä rakennetusta Selkäsaaren Pohjoislaiturista liikkeelle: Pistää kone käyntiin laiturissa ja hurauttaa ruopattua väylänpätkää pitkin Kojukallion ohi menevälle pääväylälle. Voi olla, että tiedustelen lähiaikoina, mitä em. tyyppinen laituriratkaisu maksaa. Sellaisten rakentajia varmaan löytyy talousalueeltamme. Mahtaisiko ratkaisu löytyä Kemin kaupungin/Kemin Matkailu Oy:n Leader-hankkeena... Mukava käynti taas kerran. Kukaties seuraavalla kerralla olemme yli yön ja saunottelemme, sillä tynnyrit ovat täynnä puhdasta sadevettä.
Kemin Kiikelissä - kyllä. Siellä kävimme ensimmäistä kertaa kesäkävelyllä. Ajoimme Hahtisaareen, jonne jätimme auton parkkiin. Lähdimme kävelemään rantapolkua pitkin hiukan oikaisten nurmikon kautta, sillä menossa oli KemiRun 2020-juoksukisa. Ilmeisesti kärkijoukot olivat jo ohittaneet Ruutirannan. Oli monenlaista ja monenikäistä juoksijaa - hyvä niin. Olipa mukava kävellä Kiikeliin ja todeta alueen monimuotoisuus. Jonkin verran sieltä oli lähinnä havupuita kaadettu, näin maallikon silmin enemmänkin olisi puita voinut ottaa. Ehkä noita alkumatkan lehtipuuryteikköjäkin olisi syytä hiukan harventaa/siistiä. Takaisin tullessamme totesimme taas tosiasia, että paluumatka tuntuu aina lyhyemmältä. Sports Trackerin mukaan kävelimme yhteensä noin 4 km ja aikaa meni - muutaman jutusteluhetken - mukaan noin 1,5 h, ihan passeli lenkki. Rannimmaisten rivitaloasuntojen kohdalla kysäisin vaimoltani:"Voisitko ajatella asuvasi näissä?" Vastaus oli myönteinen. Kuinka ollakaan, autolle tultuamme oli tuttu naishenkilö pyöräilemässä ja pysähtyi juttelemaan. Hän muun muassa asuu em. rivitaloissa, olemme kauan sitten käyneetkin heillä. Asuntoja on kuulemma jatkuvasti myynnissä sieltäkin... Juuri lähtiessämme Hahtisaaresta meidät ohitti hoikka, tumma-asuinen, sporttinen mieshekilö polkypyörällä vauhdikkaasti. Tummat silmälasit ja kypärä päässä. Hän huikkasi kolmannella kotimaisella:"Hello!" Epäilen vahvasti, että ohi vilahtanut henkilö oli tekstejäni aktiivisesti kommentoiva, eläkkeellä oleva opettajakollega, mene ja tiedä... Mukava kävelyretki - suosittelen.
Kyllä - Lapin Kansa-lehti oli tänään postilaatikossa pitkästä aikaa, mitä sitten... Perinteisten aamutoimien alkajaisiksi hain postilaatikosta lehden. Täytyy myöntää, että sitä oli pitkästä aikaa mukava lukea aamukahvittelun yhteydessä. Niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut seuraan/seuraamme sitä suurennuslasin kanssa. Miksi? Siksi, että Meri-Lapin uutisoinnit kiinnostavat. Oliko niitä tämän päivän lehdessä? Ensimmäisen selailun jälkeen en huomannut muuta kuin Sisko Korrensalon yleisönosastokirjoituksen ja erään muutaman rivin oikaisun liittyen Länsi-Pohjan keskussairaalan säilyttämisen puolesta käynnistettyyn nimenkeräysadressiin. Sen sijaan oli ihan mukavia, laajoja artikkelita Lokan kalastusasioista, vuoden 1960 suuresta metsäpalosta Tuntsassa ja karavaanareista... Otan tuon digilehdenkin käyttöön, kun se oli kylkiäisenä otettava kuvioihin. Tästäpä se uusi lehtielämä käynnistyy kymmeneksi viikoksi.
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme, että tänään - tuulisena/sateisena päivänä - emme tee yhtään mitään. No toki sen verran, että vaimoni käväisi kaupoilla ja minä virittelin hetki sitten päärakennuksen takkaan tulet. Asiaan valmistautuessani totesin "tohottajan" eli pienen Kemper-nestekaasupolttimen säiliön tyhjäksi. Vaihdoin uuden säiliön paikoilleen. Se on ollut erinomainen apuväline uudessa takansytystysprosessissamme. Olemme sillä tuhkaluukuista puhaltaneet kuumaa ilmaa savukanaviin, tosin viime aikoina vain keskimmäisestä tuhkaluukusta. Kevään jälkeen meidän ei ole tarvinnut kärsiä takan tuprahteluista. Nyt on pakko koputtaa varmuuden vuoksi maalaamatonta puuta. Toisin sanoen olemme oppineet "kivikasamme eli massiivisen, varaavan takkamme käytön - vihdoinkin. Tosin poltamme myös myös aikaisempiin vuosiin verrattuna pienempiä puuannoksia...
Että mitäkö mietin? No sitä, että erittäin harvoin minulle pihalle lähtö siistimishommiin on ollut niin "tikkuista" kuin tänään.
En tiedä, mistä johtuu, mutta jouduin itseni kerta kaikkiaan pakottamaan työasun päälle laittamisessa.
"Kahvitauolla" päärakennuksen terassilla istuskellessani kävi mielessä, että pitäisikö tontti kerralla tasoittaa kunnolla ja pistää tekonurmi päälle. Kai sellaisiakin löytyy omakotitonteille...
No - ajelin kuitenkin ruohonleikkurilla taas kerran ja siistin orapihlaja-aidan juuria. Näyttää talviset myyrätuhotkin kuitenkin kasvavan.
Illalla olisi havillista aikaa lähteä ongelle istumaan ja ihailemaan Kemin kaupungin Sauvosaaren rantaa mereltä...
Mihail Gorbatshov oli Neuvostoliiton viimeinen johtaja, joka keskellä kylmää sotaa teki työtä rauhan, perestroikan ja glasnostin puolesta. Ohjaajalegenda Werner Hertzog tapaa ihailemansa jo ikääntyneen Mihail Gorbatshovin, miehen, jonka aikana kylmä sota päättyi, Neuvostoliitto ja itäblokki hajosivat ja Saksat yhdistyvät.
Katselin eilen Suomen TV 1:stä dokumentin nimeltään: Ystäväni Gorbatshov... Mielestäni erinomainen analyysi kyseisen henkilön taustoista ja hänen tekemisistään. Hän on kiistatta eräs maailmanhistorian merkkihenkilöitä, vaikka hänen työnsä jäi kesken ja vallanhimoiset populistit ja taloudellisten intohimojen haalijat onnistuivat toimillaan hajoittamaan silloisen Neuvostoliiton. Hänen aikanaan perestroika ja glastnov olivat tuttuja termejä. Vaikka henkilö on 87-vuotias, silmien ilme oli sitä tuttua Gorbaa ja ajatus selkeä. "Oli halu edistää demokratiaa, mutta ilmaantui voimia, jotka anastivat vallan ja omaisuuden. Demokratia ei sovi heille." hän toteaa vapaasti muisteltuna... Häneltä ohjelman viimehetkillä kysyttiin, mitä hän toivoisi hautakiveen kirjoitettavan itsestään. Hän ei suoraan kertonut toiveestaan, mutta hän toteaa nähneensä ystävänsä hautakivessä tekstin: "Me yritimme." Maininta oli jäänyt ikuisesti hänen mieleensä... Todettakoon, että kävimme Moskovassa siihen aikaan, kun Boris Jeltsin oli pyrkimässä valtaan. Olen asiasta kirjoittanutkin eli mitä tapahtui keskellä Moskovan Punaista toria...
Lapin ihmiset ja
ääni Lapissa, Suomessa ja maailmalla
Lapin uutiset ja
arjen lukuhetket alk. 2,90€/vk
Ota Lapin Kansa
osaksi arkea viikon jokaisena päivänä. Tilaajana sinulla on
ulottuvillasi jatkuvasti päivittyvä, paikallista arkea,
harrastuksia, kulttuuria, urheilua ja elämää seuraava uutismedia.
Lapin Kansa Digi
29€
10 viikkoa
(norm. 46,90€)
Lapin Kansa Lehti
+ Digi
2 x 27,50€
10 viikkoa
(norm. 91€)
Lataa Lapin Kansa -sovellus -
uutiset, artikkelit, näköislehdet, kuvagalleriat
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pitkästä aikaa käväisemään pankissa. Ajelin Kemin keskustaan. Kyllä - meitä harmaapäitä oli OP Kemin Seutu-pankkisalissa useitakin. Hyvä, että vielä saa tarvittaessa käteistäkin pankista nostetuksi, vaikka erilaiset mobiilisovellutkset näyttävät yhä enemmän valtaava alaa. Samalla reissulla kävin Auto Patussa jututtamassa Raimo Tunkkaria. Hän pisti tilaukseen Land Roverin oikean etupyörän luistonesto- ja lukkiutumisanturin, joka oli aikanaan testissä todettu vialliseksi. Lupasi ilmoitella, milloin vaihdetaan... Pois ajellessani kiinnitin huomiota Eteläntiellä, moottoritien ylittävän sillan jälkeen olevan poliisiauton hälytysvilkut päällä. Taisipa siinä olla toinenkin siviilipoliisiauto. Näyttivät jututtavan porukalla mustan, vanhan Audi-henkilöauton porukkaa. Toivottavasti asiat selvisivät... Kotiin tultuani pistin päärakennuksen takkaan tulet. Oli olevinaan helteiden jälkeen niin viileää. Päätimme hetki sitten olla tänään tekemättä mitään. Saapa nähdä, onnistummeko aikeissamme... Muuten tänään olisi hyvä onkimisilma.
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä ajamaan tontin kohdalla olevat ojanpenkat ruohonleikkurilla. Kyllä - pistin saarinaapurimme Erkki Nikkasen mainitseman/mainostaman "joulupukkiasun" eli punaisen kohohaalarin päälle, tukevat ulkoilukengät jalkaan ja hain ruohonleikkurin entisen joulukuusimetsän (nykyisin viisi kuusta) katveesta tontin kulmalta. Varastorakennuksen autotallista kuulosuojaimia ja bensatäydennystä hakiessani pääsin ihailemaan Tommin Triumph-moottoripyörää. Metallinvihreä väri. Kävi mielessä, että kyseiset moottoripyörät olivat 60 vuotta sitten aina hopeanharmaita. Saattaa olla väärä muistikuva ja/tai näillä kulmilla liikkuneet moottoripyörät sattuivat olemaan sen värisiä. Eipä niitä tainnut olla montakaan - yksi tai kaksi... Puolitoista tuntia jurrasin ojanpenkkoja. Ehkä ruohonleikkurin terää olisi syytä hiukan teroittaa. Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, taannoin siistin ojanpenkat pääasiassa aina viikatteella. Viikatteen terän teroitus - se ääni - on enemmän kuin nostalginen... Orapihlaja-aidan juurenseutuja täytyy vielä puhdistaa. Kukaties huomenna teemme siitä pienen urakan ja kärräämme tuotokset matopellon päälle silputtavaksi.
Kesäkuun viimeinen tynkäviikko on alkanut. Kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme valmistautua Selkäsaareen lähtöön. Ajoimme kesäautollamme Hahtisaareen ja sieltä rauhallisesti vastatuuleen omaan poukamaan. Rantaan päästyämme totesimme rannalla olleen väkeä: Pieniä jalanjälkiä, suuria jalanjälkiä ja taisipa siinä olla koirankin tassunjälkiä. Mökille päästyämme istahdime hetken aikaa ja maistoimme lasillisen punaviintä ensimmäistä kertaa aurinkovarjon alla. Seurasimme kirjosieppoparin kiivasta poikasten syöttöprosessia. Rantatontilta kuului työn, rakentamisen ääniä. Vaimoni pisti tuvan huonekalut uuteen järjestykseen. Saattaa mennä tovi totuttelussa... Itse ajattelin mökillä parsia hiukan tuunaamaani katosta. Se on vähän sitä "hullu ei huomaa, viisas ei virka mitään" - kategoriaan liittyvää asiaa, mutta kun itse tietää parsimistarpeen, se on tehtävä.
Pilkoin myös viime vuoden syksyllä Särkelän Mikon sahaamia vanhoja kuusipöllejä. Kannoin muutaman sylillisen klapeja katoksien alla oleviin puulaatikoihin. Jäi vielä pilkottavaa. Todennäköisesti suurin osa kuusiklapeista poltetaan tulistelupaikalla, kunhan metsäpalovaroitukset hellittävät ja pääsemme kunnolla savustamaan ahvenia. Sääskiä ja paarmoja oli kohtlaisesti liikkeellä. Pois saaresta lähtiessämme koukkasimme uteliaisuuttamme vilkaisemassa mereltä uutta, rakennettavaa mökkiä. Komealta näyttää. Mukava saarikäynti.
Hmmmmm - vai niin - näin naapurissa. Mitäpä tuohon muuta kirjoittaa... Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Sunnuntai|Essee
Essee: Venäjä äänestää tulevaisuuttaan vastaan
Keskiviikkona järjestettävä kansanäänestys perustuslaista on savuverho Vladimir Putinin valtakauden jatkamiselle niin pitkään kuin mahdollista. Ei ole poissuljettua, että Venäjää odottaa lopulta Neuvostoliiton kohtalo, kirjoittaa professori Vladimir Gelman.
Julkaistu: 2:00, Päivitetty 6:47
Vladimir Gelman Kuva: NIKOLAI GONTAR
DEMOKRATIAT eroavat autoritäärisistä järjestelmistä siinä, että niissä valta voi vaihtua. Demokratioissa poliitikot ja puolueet menettävät valtansa vaaleissa, mutta itsevaltiaat kykenevät toisinaan säilyttämään asemansa vuosikymmeniä, vaikka järjestäisivät vaalejakin.
Hiljattain kuollut Zimbabwen johtaja Robert Mugabe oli vallan kahvassa 37 vuotta, kunnes hänet syrjäytettiin sotilaskaappauksessa. Kamerunin nykyinen presidentti Paul Biya, 87, on hallinnut maataan jo vuodesta 1982.
Venäjällä on kaikki mahdollisuudet liittyä maailman pitkäikäisimpien diktatuurien kerhoon, mikäli tulevana keskiviikkona järjestettävä kansanäänestys siunaa ehdotetut muutokset maan perustuslakiin. Ne antavat nykyiselle presidentille Vladimir Putinille mahdollisuuden pysyä virassaan vielä ainakin 16 vuotta.
PUTIN on ollut Venäjän valtias lyhyttä taukoa lukuun ottamatta jo vuodesta 2000, jolloin hän voitti kamppailun maan ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin vallanperimyksestä. Jeltsin valitsi hänet seuraajakseen. 2000-luvun alun nopea talouskasvu Venäjällä nosti Putinin kansansuosiota. Se antoi hänelle mahdollisuuden keskittää valta käsiinsä, rajoittaa poliittisia kansalaisoikeuksia, asettaa media tiukkaan kontrolliin ja häätää oppositio marginaaliin.
Venäjän talous ja venäläisten tulot eivät kuitenkaan enää 2010-luvulla kasvaneet, ja Putinin suosio oli vaakalaudalla. Vallanpitäjien vastaus haasteeseen oli liittää Ukrainalle kuulunut Krimin niemimaa Venäjään, mikä joksikin aikaa takasikin Putinin kannatuksen. Samalla vastakkainasettelu lännen kanssa kärjistyi ja hallinto rajoitti riippumattomien tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen toimintaa entisestään.
Tästä huolimatta joissakin aluevaaleissa vallanpitäjät kärsivät karvaita tappioita. Hallituksen epäsuositut toimet, kuten eläkeiän korottaminen, laskivat uudestaan Putinin suosiota.
SUURIN este Putinin jatkolle oli kuitenkin perustuslaki, joka kieltää samaa henkilöä hoitamasta presidentin virkaa enemmän kuin kaksi kautta peräkkäin. Alun perin presidenttikauden pituus oli neljä vuotta, mutta vuonna 2008 sitä pidennettiin kuuteen vuoteen. Tämä merkitsee, että nykyisen perustuslain mukaan Putinin pitäisi luopua vallasta vuonna 2024. Hänellä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia aikeita väistyä virastaan ja jäädä eläkkeelle.
Tämän vuoden alussa Putin ehdotti perustuslakiin lukuisia muutoksia. Perustuslakiin aiotaan lisätä sana Jumala. Sinne ehdotetaan mainintaa Venäjästä perinteisten perhearvojen puolustajana. Sinne on myös tulossa pykälä siitä, että Venäjän lait menevät aina kansainvälisten sopimusten edelle. Nämä muutokset ovat kuitenkin luonteeltaan julistuksellisia eivätkä juuri muuta Venäjällä vakiintuneita epävirallisia pelisääntöjä.
Kaikki nämä ehdotukset ovatkin vain savuverho, jonka tarkoitus on peittää tärkein. Perustuslain muuttaminen merkitsee sitä, että nykyisen presidentin virkakaudet nollautuvat. Tämän vuoksi Putin saisi oikeuden olla ehdolla seuraavissa vaaleissa vuonna 2024 ja uudestaan vuonna 2030.
RATKAISU ei ole ennennäkemätön. Monet autoritääriset johtajat maailmalla ovat kirjoittaneet perustuslakeja uusiksi, pidentäneet mahdollisia valtakausiaan tai poistaneet kaikki rajoitukset niiden kestolle. Näin ei ole tapahtunut vain Kamerunissa, vaan myös Venäjän naapurimaissa. Valko-Venäjää on hallinnut jo vuodesta 1994 presidentti Aleksandr Lukašenko. Elokuuksi määrättyjen presidentinvaalien alla hän vainoaa kovin ottein kilpailijoitaan.
Venäjän perustuslakiin esitettyjen muutosten tarkoitus on mahdollistaa Putinin vallan jatkuminen vuoteen 2036 saakka. Kampanjan alkuvaiheessa asiaa peiteltiin, mutta nyt Venäjän viranomaiset päinvastoin alleviivaavat tätä. Venäjän liittoneuvoston perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Andrei Klišasin mukaan lakimuutos auttaa valtionhallinnon virkamiehiä työssään, koska heidän ei tarvitse enää vaivata päätään kysymyksellä siitä, mitä tapahtuu ”sitten” eli kun Putin väistyy. ”Heidän on totuteltava ajatukseen, että sitten jatkuu sama kuin nyt”, Klišas sanoi.
PUTIN ehdotti perustuslakimuutoksista kansanäänestystä, joka oli alun perin määrä järjestää 22. huhtikuuta. Putinin neuvonantajien suunnitelmissa muutokset oikeuttaisivat valtakauden jatkon ja antaisivat Putinille tulevaisuudessa avoimen valtakirjan tehdä mitä haluaa.
Venäjä joutui kuitenkin maaliskuussa muun maailman mukana koronaviruspandemian kouriin. Äänestystä oli lykättävä.
Venäjän viranomaisten toimet pandemiassa eivät ole vakuuttaneet kansalaisia. Tietoja tartunnan saaneista ja kuolleista on vääristelty ja salailtu. Monet sairaalat eivät ole selviytyneet potilaiden tulvasta eivätkä ole kyenneet auttamaan sairastuneita. Hallituksen apu taantumasta kärsiville kansalaisille ja pienille yrityksille on osoittautunut symboliseksi.
Suomessa, kuten suurimmassa osassa Euroopan maita, kansalaisten luottamus hallitustaan kohtaan on pandemiassa lujittunut. Venäjällä sen sijaan Putinin kannatus on laskenut mittaushistorian alimmalle tasolle. Kun toukokuussa riippumaton Levada-keskus kysyi, keihin poliitikkoihin kansalaiset luottavat, vain 25 prosenttia mainitsi Putinin. Marraskuussa 2017 osuus oli 59 prosenttia.
Uudessa tilanteessa presidentin esikunta päättikin kiirehtiä aikataulua, sillä se pelkäsi Putinin suosion laskun romuttavan sen kaikki aikaisemmat suunnitelmat. Jopa virallisten, todennäköisesti voimakkaasti vääristeltyjen tietojen mukaan uusien koronatartuntojen määrä Venäjällä on edelleen hyvin suuri. Kesäkuun loppupuolella uusia tartuntoja on tullut yli 7 000 päivässä. Silti kansanäänestys määrättiin järjestettäväksi 1. heinäkuuta. Uusien tartuntojen uhasta huolimatta vallanpitäjät alkoivat aktiivisesti mobilisoida kansalaisia perustuslakimuutosten hyväksymiseksi.
ÄÄNESTYSAKTIIVISUUS ei vaikuta vaalin lopputulokseen. Perustuslakimuutokset tulevat voimaan, kun niitä kannattaa enemmistö äänestäneistä. Venäläisiä äänestys ei juuri kiinnosta, ja halukkaita äänestäjiä on vähän, varsinkin kun äänestyspaikalle tulo merkitsee riskiä saada koronavirus. Silti Putinille on symbolisesti tärkeää, että äänestysprosentti olisi korkea ja ylittäisi vuoden 1993 perustuslakiäänestykseen osallistuneiden määrän, 33 miljoonaa kansalaista.
Tutkimusten mukaan tavoiteltujen vaalitulosten järjestäminen on tärkein kriteeri, jolla presidentinkanslia arvioi alue- ja paikallisjohtajien työtä. Jos haluttua vaalitulosta ei tule, he voivat menettää työnsä. Tämän takia kaikki keinot tavoitteiden täyttämiseksi ovat käytössä. Julkisen sektorin ja valtionyhtiöiden työntekijöiltä vaaditaan osallistumista vaaleihin ja jopa todisteita siitä, että he äänestävät perustuslakimuutosten puolesta. Monesti iso osa työntekijän palkasta koostuu esimiehen myöntämästä bonuksesta. Siksi johdon esittämiä vaatimuksia totellaan epäilemättä kuuliaisesti.
Myös vaalitulosten suora väärentäminen on Venäjällä yleistä, eikä äänestyspaikoilla tällä kertaa edes ole riippumattomia tarkkailijoita. Kaiken lisäksi maan suurimmassa kaupungissa Moskovassa sekä Nižni Novgorodin alueella äänestää voi myös verkossa. Asiantuntijoiden mukaan sähköisten äänestystulosten peukalointi on varsin todennäköistä. Vaikka monet opposition edustajat kehottavat äänestämään lakimuutoksia vastaan, mahdollisuudet hankkeen pysäyttämiseksi ovat vähäiset.
PERIMMILTÄÄN keskiviikon äänestyksessä on kyse Venäjällä vallitsevan tilanteen betonoimisesta niin pitkäksi aikaa kuin se ylipäänsä on mahdollista. Venäjä alkaa vastustaa nykyaikaista kehitystä sekä maan sisällä että kansainvälisesti vielä enemmän kuin nyt.
Venäjää hallitsevat ihmiset, joiden maailmankuva on muotoutunut kylmän sodan aikana. He karsastavat monia viime vuosikymmenten kehityskulkuja ja hakevat revanssia Venäjän globaalin roolin supistumisesta. Kyse ei ole vain siitä, että Putin haaveilee maailman jakamisesta uudestaan suurvaltojen etupiireihin ja haluaa varmistaa Venäjälle Neuvostoliiton kaltaisen veto-oikeuden. Venäjää johtaa ihminen, joka ylpeilee sillä, ettei käytä internetiä. Kesäkuun alussa Putin närkästyi siitä, että tieto Siperiassa sattuneesta laajasta ympäristöonnettomuudesta levisi sosiaalisessa mediassa ennen kuin hallinto raportoi siitä hänelle.
Odotetusti perustuslakimuutoksia vastustavat kyselytutkimuksissa kiihkeimmin nuoret ja koulutetuimmat kansalaiset, suurkaupunkien asukkaat. Putinin innokkaimmat tukijat sen sijaan ovat iäkästä ja melko vähän koulutettua väkeä Venäjän perukoilta eivätkä he juuri mieti tulevaa.
PUTIN täyttää syksyllä 68 vuotta. Monet valtakunnan tärkeimmistä viroista ovat hänen ikätoveriensa hallussa. Heidän valtakautensa pitkittyminen uhkaa pysäyttää urakehityksen 40–50-vuotiailta ihmisiltä, jotka voisivat johtaa Venäjää lähitulevaisuudessa.
Sama tapahtui jo 1960-luvun puolivälissä. Neuvostoliiton johtoon nousi Leonid Brežnev hengenheimolaisineen. He pelkäsivät uudistuksia ja halusivat lukita status quon melko lailla samaan tapaan kuin nyt. Sen seurauksena maa menetti kaksi vuosikymmentä kehityksestään. Kun 1980-luvun puolivälissä Brežnevin sukupolvi siirtyi lopulta ”tuonilmaisiin” ja uusi johtaja Mihail Gorbatšov aloitti perestroikansa, Neuvostoliittoa ei ollut enää mahdollista korjata. Sen pystyi enää tuhoamaan, mikä tapahtuikin vuonna 1991. Putin itse on pitänyt tätä ”vuosisadan geopoliittisena katastrofina”.
Ei ole poissuljettua, että jonkin ajan kuluttua Venäjä toistaa Neuvostoliiton kohtalon.
Brežnevistä poiketen Putin aikoo kuitenkin onnistua uhmaamaan aikaa. Hänen lähipiirinsä edistää Venäjällä merkittävää kansallista geenitutkimusohjelmaa, jonka tavoitteeksi on huhuttu jopa johtajan kuolemattomuuden takaamista.
Vaikka nämä suunnitelmat eivät olisi todellisia ja toteuttamiskelpoisia, Venäjän johto ei peittele sitä, että se haluaa hallita ikuisesti. Duuman puhemiehen Vjatšeslav Volodinin mukaan ”Putinin jälkeen tulee Putin”. Hän ajattelee, ettei maassa tarvita minkäänlaisia muutoksia.
KEHITTYNEISSÄ maissa ei olla kovinkaan kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu Kamerunissa tai Zimbabwessa. Korruptoituneiden johtajien pitkäaikainen valtakausi vahingoittaa ennen muuta näiden maiden omia, kovia kokeneita asukkaita.
Venäjä sen sijaan on aivan liian merkittävä Euroopalle – Suomi mukaan lukien –, jotta siellä tapahtuvaan kehitykseen voisi suhtautua yliolkaisesti.
Venäjän johto pyrkii epäämään maalta tulevaisuuden säilyttääkseen oman valta-asemansa. Tämä luo haasteen globaalien turvallisuus- ja ympäristöongelmien kanssa kamppailevalle nykymaailmalle. Venäjä voisi auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa, mutta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa sen rooli on pelkästään kielteinen.Vladimir GelmanKääntänyt venäjästä Jussi Konttinen.
