keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ensimmäinen katiskoiden kokeminen ja onkitestaus tälle alkukesälle aamupäivällä...

Olihan se aivan aivan pakko lähteä kokemaan katiskat ja testaamaan onkimista, vaikka aamuonkiminen ei ole perinteisesti tuottanut tulosta. 
Lisäksi tuuli oli aivan väärästä suunnasta ja vesi matalalla mutta siitä huolimatta...

Ajoin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle katiskojen kupeeseen.
Kummassakin katiskassa oli pikkuahvenia ja molemmissa yksi ns. savustuskokoinen, ne otin alustavasti talteen.
Jätin katiskat jotakunkin samoille sijoille, hiukan rannemmaksi ja ajoin niistä jonkin matkaa Pikku-Leton saariryppääseen päin.

Ankkuri veteen ja tutut pyyntivälineet veteen: Kaksi jigionkea ja pilkki/särkipilkki. Kaikkiin koukkuihin pujotin onkimadot. Hyvännäköisiä ja hyväntuntuisia kotipellon matoja ja ...

Tuskin olin saanut pyyntivälineitä veteen, kun alkoi tapahtua. Ahvenet olivat kiinnostuneita madoista ja/tai olivat muutoin vain hyvällä syönnillä. Mutta pieniä olivat, ainoastaan muutama isompi. En saanut toivomaani särkeä, sen sijaan kaksi kiiskeä, "kirsua"...

Tuli vahva tunne, että minähän taidan vielä osata onkia. Nimenomaan kesäpilkki on "kova sana", jossa oikea-aikainen rento veto on "poikaa". Oikeakätinen kun olen, se täytyy toteuttaa juuri oikealla kädellä, jotta herkkyys säilyy...

En säästellyt matoja, mutta isoja ahvenia ei ilmaantunut veneen kupeeseen.

Tuuli tuntui yltyvän ja alkoi tulla kylmäntunne, vaikka olin varautunut merelle hyvällä vaatetuksella.

Ajattelin tehdä "päivän hyvän työn". Kaikki ämpärissä olevat ahvenet olivat elossa ja ongenkoukut eivät olleet niitä repineet, joten lähtiessäni kaadoin kaikki mereen kasvamaan.

Lokit eivät tulleet vielä touhujan seuraamaan.

Ihan mukava pistäytyminen ensimmäistä kertaa ongella tälle alkukesälle. Puskin vastatuuleen takaisin Hahtisaareen... 

Tulevaisuudessa Atlantin yli lennetään 90 minuutissa, lupaa yhdysvaltalaisfirma...

Hmmmmm - vai niin - soppii eppäillä ja toisaalta mihin tässä on niin hoppu ja hätä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Ulkomaat

Tulevaisuudessa Atlantin yli lennetään 90 minuutissa, lupaa yhdysvaltalaisfirma

Hermeus kehittää viisinkertaisella äänennopeudella lentävää matkustajalentokonetta. Vastaavia kaavailuja on Airbusilla ja Boeingilla.

YHDYSVALTALAINEN kasvuyritys Hermeus on julkistanut suunnitelman huippunopean matkustajalentokoneen rakentamisesta, kertoo yhdysvaltalaiskanava CNN.

Futuristisen näköinen lentokone pystyy aikanaan lentämään New Yorkista Lontooseen 90 minuutissa, yhtiö lupaa. Tavoite on kova, sillä nykyisin New York–Lontoo on yli seitsemän tunnin lento.

Jos hanke onnistuu, Hermeuksen kone saavuttaisi enimmillään viisinkertaisen äänennopeuden.

Lentonopeus olisi noin 5 300 kilometriä tunnissa. Menolippu Lontoosta New Yorkiin maksaisi noin 2 700 euroa.
HANKE vaikuttaa sikäli varteenotettavalta, että Hermeus on CNN:n mukaan saanut riittävästi rahoitusta kehitystyöhön.

”Olemme lähteneet tekemään globaalin liikenneinfrastruktuurin vallankumousta”, sanoo Hermeuksen toimitusjohtaja AJ Piplica tiedotteessa.

Piplica arvioi CNN:lle, että lentokoneen kehittäminen vie ainakin vuosikymmenen.

Hankkeessa riittää haasteita. Yksi niistä on ympäristökuormitus. CNN:n haastatteleman asiantuntijan mukaan moninkertainen äänennopeus vaatii valtavat määrät polttoainetta.

HUIPPUNOPEITA matkustajalentokoneita kaavailevat myös ilmailujätit Airbus ja Boeing.

HS kertoi vuonna 2015 Airbusin suunnittelemasta hypernopeasta koneesta, jolla lentäisi Pariisista Tokioon kolmessa tunnissa. Airbusin aikajänne hankkeen toteuttamiseen on kuitenkin vuosikymmeniä.

Yhdysvaltalainen Boeing puolestaan julkaisi viime vuonna oman vastaavan suunnitelmansa, josta kertoi muun muassa brittilehti Wired.

YLIÄÄNIKONEITA on jo ollut reittiliikenteessä Atlantin yllä.

British Airwaysillä ja Air Francella oli käytössä Concordeja, jotka lensivät kaksinkertaisella äänennopeudella.

Concordella lennettiin liki kolmekymmentä vuotta 1970-luvun puolivälistä vuoteen 2003. Koneita tehtiin vain parikymmentä, ja käyttökustannukset olivat korkeat.

Concorde sai kovan melun takia lentää ääntä nopeammin vain meren yllä. Yksi Concordeista tuhoutui lentoonlähdössä Pariisissa vuonna 2000.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Eräs tämän päivän Facebook-tekstini...

Että mitäkö mietin? Kävi hetki sitten pihalla - valmistautuessani huomiseen katiskoiden kokemiseen sekä mahdolliseen jigi- ja pilkkiongintakokeiluun - mielessäni, että eipä olisi aikanaan uskonut, että kalaveret vielä tässä iässä kiehuvat näin kiivaasti.
Pikkupoikana käytiin Kraaselin sillan kupeessa ja soutuveneelläkin Mikonrannan tuntumassa onkireissuilla.
Veitsiluoto Oy:n saha- ja kuitupuunippujen tuntumassa, soutuvene puomiin kiinnitettynä oli mukava istuskella kauniilla kesäsäällä. Kalasaaliilla ei ollut suurtakaan merkitystä...
Kaksi-kolmekymmentä vuotta kalastus oli omalta osaltani täysin unohduksissa.
Nyt sitä on harrastettu lähivesillä jo yli kolmekymmentä vuotta.
Väitän, että joka vuosi olen vielä oppinut jotain uutta kalastuksesta. 
Tämä minun tyylini kalastaa on toki aivan toista/vaatimatonta kuin "isojen poikien" kalastus. 
Esimerkkinä muun muassa lohenkalastus eri menetelmin. Se on minusta liian työlästä/aikaaviepää/kallista/jne. ja lohta saa ostaa täällä Kemissäkin edullisesti marketeista.
Jos huomenna kahdessa katiskassa on savustuskelpoista kalaa - ahventa ja haukea - otan vain kotitarpeiksi.
Takavuosina olen ottanut niitä reippaan puoleisesti ja "jakanut niitä kuin aamulehtiä" ystäville ja tutuille. Sen olen pääsääntöisesti lopettanut...

Mitä tänään tähän asti...

Tänään on ollut - ainakin toistaiseksi - rauhallinen päivä. Aamulla perinteisten aamutoimien jälkeen lapioin perunapellon "hiekotukseen" tarkoitetun jäljelle jääneen hiekan puukatoksessa olleeseen katkaistuun muovitynnyriin. 
Miksi?
Siksi, että kokeilemme käyttää sitä ensi talvena pihahiekotukseen. Onnistuuko? Todennäköisesti onnistuu, jos onnistumme pitämään hieken jotakuinkin suojattuna/kuivana/jäätymättömä. Sen aika näyttää...

Olen seurannut vähin pihalintuja. Kirjosieppopariskunta on ollut aika äänekkäänä tämän päivän aikana pihakoivun linnunpöntön lähituntumassa.

Vaimoni tuunasi pienen perunapeltomme ja ryytimaamme istutuskuntoon. Minä kaivoin sopivan matoannoksen, jos huomenna - katiskoita kokiessani - intoudun kokeilemaan jigionkia ja pilkkejä.
Edellinen edellytyksenä, että on sopiva ilma, ainakaan tuulet eivät sääennusteiden mukaan olevan kovia...

Niin - varastorakennuksen päädyssä olleen - toistaiseksi käyttämättömän - ison hiomakiven rakennelmineen siirsimme kesäautomme välitilaan ja lavalle. 
Tuon hiomakiven osalta on mielenkiintoinen tarina, josta kukaties jossakin vaiheessa kirjoittelen. 
No joka tapauksessa Ammattiopisto Lappian puupuolella tehtiin moderni, tosi mielenkiintoisen näköinen puurunko ja metallipuolella hiomakiveen sovitettiin akseli- ja veivirakennelma.

Viemme laitteiston Selkäsaareen ja pistämme sen viimeinkin lopulliseen kuntoon. Ainahan sitä hiomakiveä tarvitaan. Tosin tähän saakka ei kertaakaan..

Nyt alan valmistautumaan Kemin tarkastuslautakunnan tämän kevään viimeiseen kokoukseen. Olennaisena asiana Kemin kaupungin vuoden 2018 tarkastuskertomus.



Putin kammoaa sekasorron aikaa

Hmmmmm - niinpä - mielenkiintoinen mielipidekirjoitus...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Mielipide    |   Kolumni

Putin kammoaa sekasorron aikaa

Venäjällä elvytetyn Iivana Julman valtio-opin mukaan valtion pettäjä pettää samalla hallitsijan henkilökohtaisesti. Seuraajakysymys on Vladimir Putinin projektin heikoimpia kohtia.

VLADIMIR PUTININ ensimmäisellä kaudella Venäjällä otettiin juhla­päiväksi kansan yhtenäisyyden päivä, jota vietetään 4. marraskuuta. Se osuu bolševikkien kaappauspäivän (1917) tuntumaan, ja yksi tarkoitus oli tylsyttää kommunistien merkki­päivän terää.

Vanha silmänkääntötemppu. Pakanallisille palvontapaikoille on pystytelty kirkkoja. Natsien tuhoamaan Hatynin kylään on rakennettu vaikuttava muistoalue peittelemään Stalinin käskystä toteutettua puolalaisten upseerien joukkomurhaa Katynin kylässä.

Venäjällä juhlapäivän valintaa ei kuitenkaan sanellut pelkkä ajankohta. Sinä päivänä vuonna 1612 alkoi kansannousu, joka karkotti puolalaiset miehittäjät Moskovasta. Pian voitiin valita uusi tsaari, Mihail Romanov. Näin päättyi 15 vuotta kestänyt sekasorron aika, smutnoe vremja, jolloin Venäjän valtio kävi tuhon tuntumassa. Kriisin käynnisti ilmaston äkkikylmenemisen aiheuttama nälän­hätä ja hallitsijadynastian eli Rurikin suvun sammuminen.

Smutan haamu jäi kummittelemaan Kremliin. Kahdesti valtion luhistuminen ja sumea aika onkin toistunut: ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1917, jolloin keisarivalta kukistui ja bolševikit pääsivät valtaan, ja sitten Neuvostoliiton hajotessa ja hajoamisen jälkeen. Merkkipäivän valinnalla Putin halusi osoittaa, että jälkimmäinen kriisi on ohi ja valtio jälleen iskussa.
ISKUKYVYN merkeissä Putin on elvyttänyt Iivana Julman valtio-opin, jonka mukaan valtion pettäjä pettää samalla hallitsijan henkilökohtaisesti ja jopa korkeimman hengen. Petturin palkka on kuolema, ja tuomio on pantava toimeen vaikka järkeä vastaan, kuten Skripalien myrkytyksessä kävi.

1600-luvun alun kriisistä haki hyötyä myös Ruotsi. Suomesta kootut joukot pitivät hallussaan Novgorodia, ja tsaariksi oli tyrkyllä Ruotsin kuninkaan veli Carl Philip, nykyisen prinssin kaima. Siitä ei sentään tullut mitään, mutta rauhanteossa Venäjä suljettiin pois Itämereltä.

Se kriisi tuotti ruotsalaisen perusteoksen Venäjästä. Tekijä Petrus Petrejus oli hunningolle taipuvainen piispan poika, joka toimi vuosia Venäjällä ja oppi siinä sivussa suomeakin. Itse nähtyä kirjassa on tapojen kuvailu. Ne esitettiin karkeiksi: jopa kirkossa venäläiset nikottelevat, röyhtäilevät ja pahempaakin, ja vain nauraa hohottavat päälle.

Juopotella piti roimasti, sillä sitä, joka ”ei vedä päätään täyteen, ei pidetä arvossa Venäjällä.” Siellä sanotaan: ”et tahdo juoda, et siis pidä minua arvossa.” Tuntuu yhä tutulta. Silloin tislaus oli juuri levinnyt maahan ja vodka ”keksitty”. Naiset siellä olivat ylimaallisen kauniita, valkeita, soreita ja suloisia, mutta etenkin juotuaan (se sallittiin heillekin) kovin alttiita siveettömyyteen. Lähettiläänä ja tsaari Boris Godunovin palveluksessa Petrejus sai havaita, että venäläiset ovat hankkeissaan älykkäitä, viekkaita ja taitavia.

PUTIN on kolmannen sekasorron silminnäkijä. Hän näki lujaksi luulotellun DDR:n eli itäisen Saksan painuvan kasaan, eikä mahtava KGB voinut mitään. Nyt Putinin on ollut piinallista lukea William Taubmanin tuoreesta elämäkerrasta yksityiskohtia siitä, miten Mihail Gorbatšov tuli yhä riippuvaisemmaksi lännen tuesta ja kiitoksista.

Edeltäjistään Putin halveksii Nikolai II:ta ja Gorbatšovia, jotka eivät pystyneet pitämään valtiotaan. Arvostuksen kärjessä on Pietari Suuri, ja Stalinin kurssi on nousussa. Levadan gallupissa maaliskuussa enemmistö (51 prosenttia) suhtautui ensi kertaa Staliniin myönteisesti. Kielteisesti suhtautuvia oli vain 14 prosenttia. Putinin tullessa valtaan luvut olivat toisin päin, 41–38.

SIKÄLI kun Putinista riippuu, hänen katastrofiksi näkemänsä kausi ei enää koskaan toistu. Siinä valossa hän näkee Ukrainan, yhtä kuolemanvakavana haasteena kuin Puola joskus oli, sillä Ukraina haastaa Moskovan aseman ja mallin.

Putinin projektin heikoimpia kohtia on seuraajakysymys. Se aktualisoituu alkavalla vuosikymmenellä ja on aivan levällään. Moskovassa seurataan monestakin syystä tarkasti, miten Kiina sössii Deng Xiaopingin luoman mallin, kymmenen vuoden välein aina uudet remmiin. Keksitäänkö idässä nyt resepti, miten hoitaa vallansiirto pitkän itsevaltiuden päättyessä?

Sopii epäillä. Tällä kohtaa demo­kratia on edelleen paljon muita edellä.

Kirjoittaja on poliittisen historian professori Helsingin yliopistossa.

maanantai 20. toukokuuta 2019

Ensimmäinen Selkäsaaressa käynti tänään tälle alkukesälle...

Kyllä! Olimme päättäneet lähteä tänään aamupäivällä Selkäsaareen. Menomatkalla kävimme Karjalahdella Prismassa ostamassa puunkäsittelyaineita kahtakin väriä ja vähän saarievästä.
Prismassa jututin pariakin tuttua. Entinen opettajakollega kysyi, joko kalastuskausi on alkanut. Kerroin, että olemme menossa saareen tänään ensimmäistä kertaa.

Hahtisaareen päästyämme totesimme veden olevan alhaalla ja meri oli lähes tyyni - hyvä niin...
Ajelimme Selkäsaaren pohjoispäätyyn virallista meriväylää pitkin. Rantauduttuamme oli mukava kärrätä romppeet vesikärryillä ylös mäkeä. Jotenkin tuntuu, että tuo mäki on vuosi vuodelta yhä raskaampi.

Mökillä kaikki kunnossa. Lähiympäristössä oli vielä parissakin paikassa näköetäisyydellä lunta.
Koko ajan oli päällä upea lintukonsertti. Korpitkin kävivät meitä tervehtimässä. Hirvien jätöksiä oli useassa paikassa mökin ympärillä.

Vaimoni pisti tulet tuvan uuniin ja minä valmistauduin pihaterassin painekyllästettyjen lautojen käsittelyyn. 
Puhdistin kuivan terassin ja optimistisesti aloitin käsittelyn. Tuskin olin päässyt alkuun, kun sääennusteiden realimaailma iski armottomasti kuvioihin pienen "ripistelyn" muodossa. Sitten alkoi tulla tihkusadetta. Terassilautojen käsittely oli sitten siinä.

Terassilla ollessani totesin vaimolleni:"Jos vielä joskus rakennan terassin, teen lautaraot aivan varmasti leveämmiksi."

Keskeytyksessä oli hyväkin puolensa. Totesimme, että valitsemaame värisävy oli liian vaalea. Eipä hätää, sillä kotona on jäljellä "tummennusta". Sekoitus todennäköisesti on kohdallaan värin suhteen ja onhan molemmat käsittelyaineet samaa tuotetta...

Käväisin "sauvakävelemässä" lähitonteilla. Totesin niin kuin monesti aikaisemminkin, että kyllä ovat hyväpuustoisia tontteja. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ne eivät mene kaupaksi.
Puuhuollon turvaamiseksi kukaties kannattaisi ostaa yksi em. tonteista ja rakentaa sille pieni, vaatimaton CLT-mökki.

Pois lähtiessämme otimme kaksi katiskaa mukaan. Otin myös jigionget ja pilkit tykötarpeineen veneeseen.

Katiskat pistimme pyytämään saaren pohjoispään vesialueelle. Monesti on ollut mielessä, että pitäisi kokeilla entisiä Kraaseli-Juurakko-Laitakari-alueen katiskapaikkoja.

Joka tapauksessa hyvä saarireissu, vaikka tavoitteet eivät täysin toteutuneetkaan...





sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme maalaushommiin. Minä maalasin Pikkupuolen varastonoven edessä olevat painakyllästetyt portaat hiottuani liat pois ja vaimoni maalasi päärakennuksen terassikeinun.
Niin ja tietysti rakopaikkausmaalausta, joka aiheutti osittain myös uuden kerroksen terassi- ja porraslautoihin.


Ostamammesa Kemin Karjalahden Prismasta 9 l astian käsittelyaine hupeni silmissä, sillä intouduimme maalaamaan/käsittelemään enemmän kuin oli alunperin tarkoitus - näin siinä kevätinnostuksessa pakkaa käymään.
Uusimuotoinen varrennokkaan asennettava "maalaussieni" toimii hyvin myös rakojen käsittelyssä, jos raot ovat riittävän suuret. Meillä ne eivät valitettavasti kaikilta osin näin ole...
Arvelen, että Selkäsaaressa terassien käsittely ei tuota ongelmia.
Nyt aloitan valmistelut trailerin viemiseksi huomenna Hahtisaareen. Alustavasti olemme sopineet, että lähdemme tälle kesälle ensimmäistä kertaa Selkäsaaressa käymään. Täytyy menomatkalla hakea uusi 9 l astia käsittelyainetta, jos vaikka vähän käsitellään painekyllästettyjä terassilautoja...
Naapuri kävi möyhimässä tontin kulmassa olevan pienen perunapeltomme/ryytimaamme. Täytyy alkaa siemenperunoita hankkimaan...

Edelliseen tarkennuksena: Veimme tänään veneen vesille Hahtisaareen. Huomenna lähdemme liikkeelle kesäautollamme Volkkarilla Hahtisaareen - taas kerran...

lauantai 18. toukokuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin päärakennuksen terassin lattialautojen käsittelyyn.
Olimme aiemmin ne pesseet ja vielä aamulla hioin vanhimmat laudat. Siis noin 35 vuotta sitten asennetut painekyllästetyt laudat.
Noin puolet terassin laudoista uusittiin noin 15 vuotta sitten. Tällä hetkellä vanhat, uusitut laudat ovat Selkäsaaressa "ritiläpitkospuina". Hyvin ovat nekin toimineet...

Niin - todettakoon, että koko päärakennuksen terassi on AITAKI-laatutuotteen tolppajalustojen päällä. "Ajan hammas" ei niihin pysty.

Kävimme eilen ostamassa Kemin Karjalahden Prismasta 9 l astian käsittelyainetta, jota en ala tässä erityisesti mainostamaan. Myyjän mielestä se on "viimeistä huutoa", samoin uusimuotoinen varrennokkaan asennettava "maalaussieni".

Sen verran olen jo kokeillut, että kyllä toimii.

Vaimoni alkoi käsittelemään vanhoja painekyllästettyjä terassikalusteita. Niihinkin tulee uusi lookki - hyvä niin.

Eiköhän nämä hommat tule valmiiksi iltaan mennessä.


Kyllä - homma hoidettu klo 15.30 mutta...

Maistellessamme punaviinilasillisen työn päätteeksi, havahduimme, että mm. Pikkupuolen painekyllästetyt pääportaat on käsittelemättä.

Eiku käsittelemäään sano...

Sekin on tehty lautarakojen mahdollista paikkausmaalausta lukuunottamatta.

Kävipä mielessä tontinkulmalla touhutessamme vastikään edesmenneen tuttavamme sanat eräästä kemiläisestä maalausurakoijasta.
Tuttavamme sanoi em. henkilön tavanomaiset sanat alaisilleen, maalareille, olivat:"No niin pojat pannaanpa vähän vettä lisää!" Tällä tavallla tuli katetta maalaustyölle lisää.
Itsekin olen takavuosina "maalia jatkanut" lisäämällä vettä varsinkin sisämaalauksissa. Nykyisin olen luopunut em. tyyppisestä "säästämisestä"...

perjantai 17. toukokuuta 2019

Kyllä kannatti mennä...

Kyllä kannatti mennä. Minne? No tietysti Meri-Lapin musiikkiopiston perinteiseen Popparikonserttii tänään perjantaina 17.05.2019 Kemin kulttuurikeskukseen klo 19.00- 2015.

Kyllä oli jälleen mukavia ja tasokkaita esityksiä kautta linjan. Luonnollisesti meidän erikoistarkkailussa oli meidän Veera, jolla oli jälleen kohtalaisen hallitseva rooli tapahtumassa.

Mietiskelin konsertissa, miten on mahdollista, että lähihistorian linjalla Aukusti Pyykkö. Lauri Pyykkö, Aki Pyykkö ja Tommi Pyykkö jälkikasvuna on hioutunut niin lahjakas muusikko> soittaja, laulaja, lauluntekijä kuin Veera Pyykkö.

Toki siihen ovat vaikuttaneet monet muutkin tekijät. Asiaa läheltä seuranneena nostan esiin ympäristötekijät, luonnollisesti vanhemmat mutta erityisesti Veeran mummon, vaimoni Tuulan, joka on kannustanut ja kuskannut Veeraa musiikin äärelle jo vuosien ajan. Se on ollut mielestäni ensiarvoisen tärkeää - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Heräsin aamulla painajaisuneen > perämoottorin vesipumpun siipipyörä kummitteli heti aamusta ajatuksissani.
Perinteisten aamutoimien jälkeen valutin katkaistuun muovitynnyriin vielä vettä. Vesipumpun pitäisi nostaa vettä, jos siipipyörä on kunnossa.

Käväisin asioilla Karjalahdella ja samalla pistäydyin Prima Raudassa Kamppisen Ristoa jututtamassa. Kerroin hänelle siipipyöräpainajaisista.
Hänen mukaan vuosi sitten vaihdettu siipipyörä ei voi olla rikki. Jos on, niin se on pyörähtänyt kuivana tai jäätynyt. Minun mielestäni kumpikaan ei ole toteutunut. Totta kai on syytä/oikeutettua ihmetellä, että kahtena peräkkäisenä keväänä/alkukesänä siipipyörän joutuu vaihtamaan...

Ostin samalla uuden polttoainepallon/pumppupallon, entinen on "löyhtynyt".

Kokeilen vielä iltapäivällä käyttää konetta, josko vettä alkaa tulla tarkistusreiästä. Jos ei niin joka tapauksessa maanantaina pitäisi uusi siipipyörä olla Prima Raudassa.

Takaraivossa käy tämän tästä nykyajan vitsaus: Laitteet/osat on tehty tarkoituksella hajoamaan. Kyllä ennen oli toista, sanotaan mitä sanotaan. 

Niin - asiasta toiseen - illalla on Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa Meri-Lapin musiikkiopiston Popparikonsertti klo 19.00-20.30. Sitä on mentävä perinteisen tavan mukaan katsomaan/kuuntelemaan...

torstai 16. toukokuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen toimitin erään asian Ammattiopisto Lappian ravintotalousosastolle  ja käväisin keskustassa.
Kotiin tultuani valmistelin pulpettivenettä rantaan vientiä varten, koska Hahtisaaren laitureille ovat jo luiskat paikoillaan.

Ns. kuulosuojaimilla en saanut jäähdytysvettä koneeseen nousemaan. Kone kyllä käynnistyi moitteettomasti. 
Pistin ison, katkaistun muovisaavin koneen alle ja täytin sen vedellä - ei syntynyt tarkistusaukosta "pikku poika pissaa" virtausta.

Perämoottorin vesipumpun siipipyörä on kirotun tärkeä laite. Vuosi sitten veimme veneen veteen, jäähdytysjärjestelmän hälytykset laukesivat päälle, Vene nostettiin maihin - moottorin vesijäähdytys ei toiminut.
Tilattiin uusi siipipyörä, jonka Tommi asensi pihallemme paikoilleen. Mikäli oikein muistan, kyseessä oli ns. tarvikesiipipyörä. Koko kesä meni siltä osin moitteettomasti - hyvä niin.

Oli miten oli, nyt pyysin Prima Raudan Kamppisen Ristoa tilaamaan uuden siipipyörän, tulee ilmeisesti maanantaina. Täytyy Tommilta varata asennusaika.

Kyllä ensi viikolla täytyy päästä Selkäsaareen ajelemaan...

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen:
Kävin hetki sitten vaimoni kanssa hakemassa veneen klassikkomoottorin- 2-sylinterisen Wickströmin - osat useissa laatikoissa. Sen verran minäkin ymmärrän moottoreista, että kyllä noista osista yksi moottori näppärissä käsissä syntyy. Niin osat ovat tällä hetkellä kesäautomme välitilassa. Kai tuonne varastorakennuksen autotalliin niille vasittu tila löytyy.
Lastasimme peräkärryyn myös vanhoja vaihtolavoja. Vien ne huomenna aamulla Kemin Energian kaukovoimalaitoksen puukasoille Karjalahdella.

Kyllä - Karjalahdella käyty ja klassikkomoottori on - osina - piharakennuksen autotallinnurkassa. Loppujen lopuksi kaikki sopi vajaan yhden neliömetrin alueelle. 
Siitäpä ne on ostajan hyvä nostella autoonsa/peräkärryynsä ja pistää kasaan, asentaa avoveneeseen ja eikun vesille "putputtamaan". 
Niin se avovene on nyt Paavonkarissa "melkein kuin kotonaan". Miksi? Siksi, että muistelen jonkun maininneen, että alkuperäiseen muotoonsa veneen on tehnyt Marosen Pekka - mene ja tiedä.

Alan valmistautumaan Kemin tarkastuslautakunnan kokoukseen. Illalla on vielä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokous toimitilassamme Vinssissä Meripuistokadulla.
Taidanpa "naamioitua" vanhaan Lappian työasuun ja käväistä vielä menomatkalla Kemin kulttuurikeskuksessa äänestämässä EU-vaaleissa...