Ostin taannoin turvasaappaat. Siihen maailman aikaan rakensimme tontillemme Ekoateljetta, nykyisin Pikkupuoli ja teimme polttopuuhommia. Valitsin Sievin alla olevan tyyppisen saapasmallin, nimi saattoi olla jotain muuta - mene ja tiedä...
Pätkä mainostekstiä:
Sievin Light Boot Olive S5 on tehty polyuretaanista, joka tekee saappaasta tosi kevyen ja kestävän. Turvasaappaassa on Sievin laaja lesti, teräs varvassuoja sekä naulaanastumissuoja. Saappaan FlexStep®-kiilapohja on joustava ja hyvin pitävä, se kestää myös öljyä ja useita kemikaaleja.
_______________________________
Mitä tänään tein em. turvasaappaille? Leikkasin varret poikki! Miksi ihmeessä? Siksi, että saappaiden pohjissa alkaa olla murtumia ja toisen saappaan varressa repeämä. Sinnittelen uudelleen muotoiltujen "tynkäturvasaappaiden" kanssa pihahommissa, jos pohjat eivät aivan kokonaan hajoa.
Polyuretaani ei kestä. Ei kestä tavallisissa kengissäkään kuin aikansa. Olen viimeisen viiden vuoden aikana menettänyt kahdet kävelykengät, joissa on ollut polyuretaanipohjat. Toiset olivat kaiken liäksi sellaiset, että niitä en ollut käyttänyt (10-15 vuoden aikana) kuin muutaman kerran.
Sain edelliseen liittyvänä asiantuntijaneuvoja: Polyuretaanipohjaisia kenkiä pitää käyttää jatkuvasti...
Oli niin tai näin, en enää osta jatkossa polyuretaanipohjaisia kenkiä.
Kävin hetki sitten Kemin Prismassa Karjalahdella ostamassa perinteiset NOKIA-kumisaappaat. Siis KUMISAAPPAAT!
.svg)
.svg)
Kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä on luontevaa miettiä, pitäisikö asiasta olla huolissaan. Lehdistönvapaus kun ei ole vain lehdistön vapautta vaan myös yksi mittari avoimen demokratian tilasta.
LEHDISTÖNVAPAUDEN aktiivinen vaaliminen on osoitus kansalaisten, median ja yhteiskuntajärjestelmän kypsyydestä. Se edellyttää, että yleisö kokee lehdistön työskentelevän heitä varten.
Suomessa tilanne on kansainvälisesti verraten varsin hyvä. Luottamuksen yksi peruskivistä on lehdistön riippumattomuus. Journalistit ovat vastuussa yleisöilleen, eivätkä yksittäisille eturyhmille tai esimerkiksi talouden tai politiikan eliitille.
Media joutuu siis lunastamaan yleisön luottamuksen joka päivä uudestaan. Viestinten on myös perusteltava avoimesti valintojaan ja korjattava reilusti tekemänsä virheet. Median on kyettävä vastaanottamaan arvostelua ja olemaan itsekriittinen.
OLENNAISTA on, että lukijat, katselijat ja kuuntelijat ymmärtävät viestinten perustehtävän: vapaa media takaa yleisöilleen oikeuden saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tähän kuuluu myös sen varmistaminen, että yleisöllä on pääsy sellaiseen yhteiskunnallisesti olennaiseen tietoon, mitä muuten ei olisi saatavilla.
Mitä suurempi on yleisön luottamus median toimintaan, sitä vahvempi valtakirja viestimillä on tehdä työtään. Luottamus on siksi tärkeää, että journalistiseen työhön liittyy alati riski uskalluksen puutteesta ja myös tahattomasta itsesensuurista.
Suomen kaltaisessa pienessä maassa on tärkeää, että riippumattoman lehdistön ja vallanpitäjien välillä on jännite.
Uskottavuuden kannalta on ongelmallista, jos viestimet toistavat suodattamatta viranomaisten, poliitikkojen, eturyhmien tai talouselämän johtajien näkemyksiä.
Kun tiedonvälityksen monopoli on jo aikoja sitten murtunut, edellä mainituilla ryhmillä on omat viestintäkanavansa. Journalisteja puolestaan tarvitaan tarkistamaan tietoja, asettamaan ne mittasuhteisiinsa ja siten tarkastelemaan asioita kriittisesti.
TOIMITTAJIEN on jatkuvasti arvioitava riippumattomuuttaan.
Journalistinen työ edellyttää verkostoitumista mutta myös kykyä välttää sidonnaisuuksia ja liian läheisiä välejä uutisoinnin kohteina oleviin henkilöihin tai organisaatioihin.
KRIITTISYYS on tärkeää, koska luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa on myös heikkoja kohtia.
Tähän sisältyy eräänlainen paradoksi. Jotta suomalaisen yhteiskunnan ehdoton voimavara, luottamus, on mahdollista ylläpitää, tarvitaan kriittisyyttä. Esimerkiksi sokea luottamus viranomaisiin voi olla oikeusvaltiota rapauttavaa.
”Toimittajan tehtävä ei ole luottaa vaan valvoa”, totesi toimittaja Susanna Reinboth maaliskuussa Bonnierin journalistipalkintojuhlassa. Hänet ja toimittaja Minna Passi palkittiin kirjastaan Keisari Aarnio, joka perustuu kaksikon paljastuksiin Helsingin huumepoliisin entisen päällikön väärinkäytöksistä.
Lopputulos korjausliikkeineen on oikeusvaltion – ja yleisen luottamuksen – kannalta myönteinen.
SUOMESSA kannattaa ottaa tavoitteeksi nousta jälleen lehdistönvapauden ykkösmaaksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että mediatoimiala tekee entistä enemmän yhteistyötä uhkailujen kohteeksi joutuneiden toimittajien tukemiseksi.
Poliitikoille, viranomaisille ja muille vallanpitäjille voi kansainvälisenä lehdistönvapauspäivänä esittää vakavan toiveen.
Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.
- KolumniSeuraa
- LehdistönvapausSeuraa
- MediaSeuraa
- ToimittajatSeuraa
- JournalismiSeuraa
- Kaius NiemiSeuraa