tiistai 9. kesäkuuta 2015

Elitiin populismia, jota on mukava populistisesti tylyttää...

On tämä Suomi kumma maa! Eivät edes ns. valtaeliitin populistiset kaapistatulot sytytä, vaan niitäkin on mukava populistisesti tylyttää.

Valtion rooli on ongelmallinen: Aika kasa - jopa 25 miljoonaa euroa - verotuloja jää saamatta, mikäli huippuyritysjohtajat intoutuvat palkanalennustalkoisiin...


Toki itsekin olen - olen aina ollut - sitä mieltä, että oikeudenmukainen = kunnon progressiivinen verotus on paras ratkaisu. Se maksaa, jolla on varaa maksaa...


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Palkansaajapomot tyrmäävät eliitin lahjoitustalkoot: "Hyväntekijät paistattelisivat omassa erinomaisuudessaan"

TALOUS 
VESA MOILANEN / LEHTIKUVA
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (vas.) ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola huhtikuussa 2015.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (vas.) ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola huhtikuussa 2015.
Palkansaajapuoli tyrmää elinkeinoelämän merkittävien vaikuttajien ajatuksen yritysjohtajien palkkojen vapaaehtoisista alennuksista tai lahjoituksista.
HS kertoi tiistaina, että Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtaja Matti Alahuhta, Finanssialan keskusliiton (FK) hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen sekä Koneen ja Sanoman hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin ovat valmiita leikkaamaan tuloistaan viisi prosenttia "yhteiseen hyvään" pääministeri Juha Sipilän (kesk) masinoiman yhteiskuntasopimuksen vauhdittamiseksi.
EK lähetti puheenjohtajansa Alahuhdan allekirjoittaman kirjeen 16 000 jäsenyritykselleen.
"Pyydämme, että kesän aikana yritysjohtajat miettivät, mitä he voivat tehdä yhteiskuntasopimuksen toteutuessa. Kyseeseen voisi tulla joko vuotuinen lahjoitus tai palkan alennus. Päätöksen toteuttamisaika on sitten, kun yhteiskuntasopimus on tehty", Alahuhdan kirjeessä sanotaan.
Palkansaajapuoli ei ole ajatuksesta innoissaan.
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan mukaan hyväntekeväisyys on perusajatuksena hyvä, mutta ei yhteiskuntaa rakentaessa.
"Suhtaudun epäilevästi amerikkalaiseen hyväntekeväisyysyhteiskuntaan, jossa heikommista ja vähäosaisemmista pidetään huolta lahjoitusten avulla. Ja sitten hyväntekijät paistattelevat omassa erinomaisuudessaan", Palola tylyttää.
"Tarvitaan oikeudenmukainen verotus, jossa hyvätuloiset maksavat enemmän kuin pienipalkkaiset."
Lahjoittajien itsensä korostaminen ärsyttää Palolaa.
"Myös tavalliset, normaalituloiset ihmiset osallistuvat hyväntekeväisyyteen, mutta eivät he paistattele sillä julkisuudessa", Palola paaluttaa.
Myöskään Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ei ole innostunut EK:n tavasta osallistua talkoisiin.
Hän ei näe, että ulostulo helpottaisi yhteiskuntasopimuksen syntymistä."Tavallaan tässä rakennetaan lahjoitusvaroin toimivaa yhteiskuntaa, se perusidea on taustalla. Tässä siis jotkut eliitin määrittelemät hankkeet saisivat lisää rahaa."
"Ehkä yleistä ilmapiiriä se voi parantaa. Mutta voimmehan mekin [palkansaajajärjestöt] tehdä vetoomuksen, että lahjottakaa nyt kaikki jotain, mutta ei sopimuksia vetoomuksilla synny."
Kuljetusalaa edustavan AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen sanoo, että EK:n johtajien vetoomus on "puhdasta populismia".
"Minä olen arkkipiispa [Kari] Mäkisen kanssa samaa mieltä siinä, että verotus on paras keino saada hyvätuloiset talkoisiin mukaan. Keinoja on monia. Progressiivista verotusta voi jyrkentää, pääomaverotusta kiristää ja varallisuusveron palauttaa. Nämä kohtelisivat kaikkia tasapuolisesti. Sitä paitsi jos he antavat lahjoituksia, he saavat verohuojennuksia", Piirainen sanoo.
Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta peräänkuuluttaa myös verotusta lahjoitusten sijaan.
"Kyllä paras tapa olisi ansio- ja pääomaveron kiristäminen. Tuo ehdotushan perustuu vapaaehtoisuuteen. Tässä ollaan menossa amerikkalaiseen hyväntekeväisyysyhteiskuntaan, joka ei sovi meille."
Eloranta ei usko vapaaehtoisuuteen perustuvan talkoohengen olevan oikea vaihtoehto Suomen tulevaisuuden pelastamiseksi.
"Vaikutus olisi ihan nurinkurinen. Se pienentäisi verotuloja, jos tuohon mentäisiin."
Palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtaja Niko Simola on virkaveljiensä kanssa samoilla linjoilla.
"Yksittäiset lahjoitukset eivät ole demokratian kannalta paras ratkaisu. Verotuksen kautta pystyttäisiin paremmin paikkaamaan taloutta sekä kohdentamaan verotuloja oikein", Simola linjaa.
Simola sanoo ehdotuksen herättävän hänessä ristiriitaisia tunteita. Hänen mukaansa on hyvä, että elinkeinoelämän johto osoittaa malttia ja osallistumista, mutta hän samalla kyseenalaistaa, onko se oikea tapa rakentaa yhteiskuntaa.
Sekä Simola että Eloranta huomauttavat, että on täysin eri asia luopua vapaaehtoisesti tai lahjoittaa viisi prosenttia omista johtajatason kymmenientuhansien kuukausipalkoista kuin pieni- tai keskituloisen kuukausituloista.
"Pienipalkkainen joutuu miettimään, että minkä kinkun ostaa ja jättämään etelänmatkansa väliin", Simola sanoo.

Fraaseja, fraaseja, fraaseja - niin oikein...

Koska olen eläkeläinen, en voi äänestää työpaikan kuluneimmasta fraasista mutta...

Kyllä alla olevassa luettelossa on ärsyttävän typeriä inhokkeja useitakin.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


"Otatko sä tästä kopin?" – Äänestä työelämän ärsyttävin fraasi

Tutkijan mielestä johtajien kuluneissa fraaseissa on myös hyvää: suomalaisen työelämän puhe on muuttumassa kannustavammaksi

URA  
Nyt ei jäädä tuleen makaamaan! Kaikkien pitää näinä haastavina aikoina poistua omalta mukavuusalueeltaan! Think outside the box! Muutos on hyvästä!

Tuttuja lausahduksia, jotka moni meistä on kuullut kerran jos toisenkin työpaikallaan. Mutta mistä sanonnat ovat saaneet alkunsa, ja onko niiden viljelemisestä jotakin hyötyä?

Työterveyslaitoksen tutkijan  Lotta Harjun mukaan sota- ja urheiluaiheiset sanonnat ovat olleet pitkään suosittuja työelämän kielellisissä vertauskuvissa.

”Sotatermien käyttö on kuitenkin vähenemään päin. Välillä esimerkiksi talvisodan torjuntavoitot voidaan nostaa pinnalle ja voittoja glorifioidaan, mutta ne ovat historiassamme yhä kauempana meistä. Sotaan liittyvät mielikuvat ovat myös usein negatiivisia.”

Sen sijaan urheilutermeillä on helpompaa tsempata ja sparrata joukkoja positiivisessa hengessä. Nykyaikainen johtaminen on mukautunut yhä enemmän joukkuepelin suuntaan, kun aiemmin työyhteisöä luotsasi johtaja, jota kaikki seurasivat, koska oli pakko.

”Tämä on mielenkiintoinen kulttuurinen muutos, jonka voi huomata johtamiskirjallisuutta ja -tutkimuksia lukiessaan. Henkilöstöä valmentava ja palveleva johtaminen on nyt nousussa, nimenomaan sellainen joukkoja coachaava toiminta.”

Monet fraasit liittyvät myös laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön, jossa luodaan kuvaa menneistä, parhaillaan tapahtuvista ja tulevista muutoksista. Organisaatioiden ja yksilöiden odotetaan olevan valmiita jatkuvaan muutokseen.

”Emme ole juurikaan joutuneet kilpailemaan, joten emme ole joutuneet jatkuvasti kehittymään ja arvioimaan omaa toimintaamme. Suomi on ollut perähikiä, ja sitä se on maantieteellisesti edelleen. Kansainvälistyminen ja globalisaatio heittivät kuitenkin litsarin kasvoillemme, ja organisaatioiden on pitänyt herätä toimintansa kehittämiseen.”

Positiivisen muutoshengen nostattaminen tuo myönteistä ilmapiiriä epävarmaan tilanteeseen. Kannustavaksi tarkoitettujen lausahdusten ajatellaan psyykkaavan työntekijöitä ja organisaatiota kokonaisuudessaan.

Harva tulee fraaseja lausuessaan tai kuullessaan miettineeksi, mitä niiden sanat pitävät sisällään.

”Organisaatioissa puhutaan usein, että asioita tehdään ’pitkässä juoksussa’. Tämä tuntuu kuitenkin paradoksaaliselta, sillä usein organisaation toimintaa motivoivat lyhyen tähtäimen tavoitteet”, Harju pohtii.

Niin ikään urheiluterminologiaan pohjaava "kopin ottaminen" ei herätä innostusta tutkijassa. Kenties kopin ottamisella on haluttu keksiä hauskempi ilmaisu muuten ankeana pidetylle vastuiden jakamiselle.

”Vastuutehtävät nähdään palloina, joita voidaan heitellä ympäriinsä. Monissa työtehtävissä toimenkuvat ovat muuttuneet niin laajoiksi, etteivät tietyt tehtävät kuulu enää ainoastaan yhdelle työntekijälle. Silloin työtehtävien hoidosta on neuvoteltava”, Harju sanoo.

Mutta löytyy kulahtaneista sanonnoista helmiäkin. Harjun mielestä esimerkiksi lausahdus ”ei jäädä tuleen makaamaan” viestii positiivisesta katseesta tulevaisuuteen.

”Pettymyksiä tulee eteen aina, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan. Epäonnistumisien märehtiminen ei ole rakentavaa, eikä se hyödytä lopulta ketään. Eteenpäin katsominen pätee muutenkin elämään kokonaisuudessaan.”

Vaikka jotkut ilmaisut tuntuvatkin kulahtaneilta, Harju ei torppaisi fraasien käyttöä kokonaan. Ne ovat hänestä näppärä tapa viestiä ytimekkäällä tavalla, sillä lausahdukset ovat yleisesti kaikkien työyhteisön jäsenten tunnistettavissa.

Jos fraasien sanomaa ei kuitenkaan vahvisteta toiminnalla, ne jäävät pelkäksi sanahelinäksi. Silloin heitot muuttuvat lähinnä vitseiksi.

”Olen havainnut, että työelämässä on pikkuhiljaa tapahtumassa ainakin kielellinen ja kenties myös asenteellinen käänne kannustavampaan suuntaan. Yleensä fraasit liittyvät uudistumiseen ja itsensä haastamiseen – ja juuri näistä seikoista meidän tulisikin ottaa koppi tässä ajassa”, Harju myhäilee.
Mitä sanontoja sinun työpaikallasi viljellään? Äänestä, mikä fraasi on mielestäsi ärsyttävin. Vastattuasi näet, mitä fraaseja muut ovat äänestäneet.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Haaparanta/ Barents Center - toivottavasti hanke etenee myönteisesti...

Luettuani aikanaan otsikon hankkeesta Pohjolan Sanomista innostustuin ihan onnittelemaan haaparantalaisia asiasta. Koko hanke tuntui lähes uskomattomalta näillä leveysasteilla. Tontilla on tällä hetkellä pelottavan hiljaista. Toivottavasti puun takaa ei Haaparannalle tule lisää yllätyksiä...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Avalanchen ja kunnan sopimuksen siirto toiselle yhtiölle ei ole riskitön

Kunta haluaa Avalanchen korvaavan sopimuksen siirrosta mahdollisesti koituvat kustannukset. Sopimusta käsitellään maanantaina valtuustossa.

EMMA TAIPALE
Barents Centerin työmaalla on vielä hiljaista, mutta keskukseen sijoittuvan lukion ja areenan tilojen vuokrasopimuksissa riitti Haaparannan kunnanhallituksella maanantaina työsarkaa.
Haaparannan kunnanhallitus käsitteli maanantaina Avalanche Capitalin kanssa tehtyä sopimusta lukion ja areenan tilojen vuokraamisesta. Kunnanhallitus halusi selvittää, miten uusi tilanne eli se, että sopimus on siirtynyt Avalanche -konsernin sisällä toiselle yhtiölle Östermyra Brukille, vaikuttaa käytännössä, ja sisältyykö siihen mitään riskejä.
- Ehdotuksemme kunnanhallitukselle on, että Avalanche Capital ottaa itselleen kaikki mahdolliset kulut, mitä sopimusosapuolen vaihdosta saattaisi koitua, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanneuvos Peter Waara sanoo.
Hän haluaa tähdentää, että kunta ei ole tehnyt mitään väärää, mutta mahdollisten julkisia hankintoja koskevat riskit kannattaa uudessa tilanteessa eliminoida. Waara muistuttaa myös, ettei kunta tiennyt etukäteen mitään Avalanchen tekemistä kaupoista ja sitä kautta siirtyneestä sopimuksesta.
- Asia tuli eteen sitten, kun kaupat oli tehty.
Kunnanhallituksen päätös siitä, miten asiassa edetään valtuuston suuntaan, ei ollut yksimielinen. Oppositiopuolueet olivat kaikki esitystä vastaan ja heidän eriävä mielipide kirjattiin pöytäkirjaan.
- Olemme sitä mieltä, että Avalanchen kanssa tehty sopimus on ainoa voimassa oleva. Ja jos kunta, nyt ehdotetun tekstin kautta, pääsee riskeistä, se avaa ikkunan villin lännen kaltaiseen tilanteeseen. Mistä voimme tietää, ettei Östermyra myy taas vähän ajan kuluttua kiinteistöä jollei toiselle, keskustanpuolueen Sven Tornberg perustelee.
Avalanchen tytäryhtiö Concent AB:n palkkaamana Barents Center –hanketta vetävä David Lehto vahvistaa, että Barents Centerin kiinteistöt Patan 1 ja Patan 2 on jo tammikuussa myyty saman konsernin sisällä.
Uusi omistaja Östermyra Brukille on myynnin yhteydessä siirtynyt myös lukion ja areenan 25–vuotinen vuokrasopimus Haaparannan kunnan kanssa. Kiinteistöjen myynti toiselle yhtiölle on Lehdon mukaan yleistä tämän tyyppisissä kiinteistön kehityshankkeissa, ja sopimus seuraa aina kiinteistöä.
Tätä kautta saadaan kustannuksiin, organisaatioon, verotukseen ja sopimuksiin liittyviä etuja.
Tulevan Barents Centerin alueella on pitkään ollut hiljaista.
Seuraava vaihe on paalutus, jota ennen on pidettävä tekninen neuvonpito. Tarkkaa paalutuksen käynnistysaikaa ei ole tällä hetkellä tiedossa,
LYHYESTI:

Barents Center

Kaupalliset tilat kahdessa kerroksessa, noin 30 000 neliötä
1 100 pysäköintipaikkaa
Lukion tilat 250 oppilaalle
Monitoimiareena; noin 4 500 hengelle, mm. jääkiekkohalli
20–kerroksinen hotelli Choice Quality Hotel
Suunniteltu avaus 2016 (paitsi hotelliosa)

Ongella Selkäsaaren pohjoispäädyssä väylän kupeessa...

Käväisin kalakaverini kanssa illansuussa ongella Selkäsaaren pohjoispäädyssä kolmessa eri paikassa.
Pikkuahvenet napsivat nätisti vähäisiä matojamme. Onneksi saimme muutaman savustusahvenenkin ongituksi. Tosin täytyy tunnustaa, että katiskamme palastivat taas kerran tilanteen, sillä saimme molemmat kohtuullisen määrän kalaa kotiin tuotavaksi.

Itse valitsin merellä paljain käsin - katiskoista muovisaaviin kaadetuista kaloista - kotiin otettavat ahvenet. Kotona niitä peratessani totesin vaimolleni, että en mielestäni ottanut näin pieniä kaloja mukaan - tosi kummallista. Merellä. veneessä kalat tuntuivat huomattavasti suuremmilta...

No täytyy olla seuraavalla kerralla huolellisempi valinnoissaan.

Runsaan kolmen tunnin aikana sää vaihteli jonkin verran. Oli mukava taas ihailla Kemiä, Sauvosaaren rantaa mereltä. Siihen maisemaan ei kyllästy.

Työajan pidentäminen liikkeelle Suomen eduskunnasta - ei paha...

Olla myönteisenä esimerkkinä sopisi erinomaisesti Keskustan Juha Sipilän johtaman nykyhallituksen imagoon. Mikäli työajan pidennys lähtisi käytännössä liikkeelle eduskunnasta, se olisi vahva signaali työmarkkinoille - olemme samassa veneessä ja mukana yhteisissä talkoissa...



Suora nettilainaus Iltalehdestä hiukan tuunattuna:


Ex-puoluesihteeri esittää: Aloitetaan työajan pidennys eduskunnasta!

Sunnuntai 7.6.2015 klo 19.17

Entinen Keskustan puoluesihteeri, tietokirjailija Jarmo Korhonen esittää, että hallituksen ajama tuottavuushyppy pitäisi aloittaa eduskunnasta.
Jarmo Korhonen kehottaa Juha Sipilää aloittamaan työajan pidentämisen eduskunnasta.
Jarmo Korhonen kehottaa Juha Sipilää aloittamaan työajan pidentämisen eduskunnasta. (TAISTO HIETAMÄKI)
Keskustan Juha Sipilän johtama hallitus haluaa viiden prosentin tuottavuushypyn Suomen talouden kuntoonsaattamiseksi. Keinoista, joilla tämä toteutettaisiin, on julkisuudessa ollut esillä muun muassa 100 tunnin lisätyön tekeminen vuodessa.
Keskustan entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen kehottaa Sipilää aloittamaan työajan pidentämisen eduskunnasta.
Korhonen muistuttaa, että kansanedustajan kesäloma on juhannusviikolta syyskuun ensimmäiselle viikolle, eli 11 - 12 viikkoa. Syksyllä on viikko lomaa, joululoma on 5 - 6 viikkoa, pääsiäisloma viikon.
- Lomaa on 18 - 20 viikkoa eli 4 - 5 kuukautta vuodessa. Kansanedustaja tienaa yli 30 000 euroa ajalta, jolloin ei ole mitään istuntoja, Korhonen laskeskelee.
- Samalla he tekevät nelipäiväistä työviikkoa. Istunnot alkavat tiistaina ja päättyvät perjantaina kello 15.
- Kuinkahan Sipilä voisi suorittaa eduskunnan työajan pidennyksen 100 tunnilla vuodessa, Korhonen kysyy ja vastaa:
- Kansanedustajat voisivat lyhentää kesäloman 5 viikkoon ja joululoman 2 viikkoon.
Korhonen muistuttaa, että pitkien lomien lisäksi kansanedustajat ovat eduiltaan huippuluokkaa: He voivat tienata muista tehtävistä 40 000 - 70 000 euroa vuodessa.
Sivutoimilupaa he eivät tarvitse.Korhosen mukaan esimerkiksi Euroopan parlamentissa on vain 5 viikon kesäloma, 2 viikon joululoma ja sitten on 5 - 6 viikkoa, jolloin on aikaa toimia parlamentin ulkopuolella.
- Kulukorvauksista jää asunnon jälkeen vähintään tuhat euroa kuukaudessa omaan käteen, Korhonen sanoo.

Ylen aamu-tv tänään maanantaina 08.06.2015...

Vilkaisin hetki sitten Suomen televisiosta Ylen aamu-tv:n ohjelmaa ennen klo 07.30 uutislähetystä.
Toimittajan lisäksi paikalla oli kolme politiikan niin sanottua asiantuntijaa; MTV:n Mari Haavisto, Helsingin Sanomien Marko Junkkari ja Talouselämän Matti Virtanen.

Otsikkoaiheena oli ilmeisesti, miten hallituksen työ on lähtenyt käyntiin...

Aamusilmilläni ja - korvillani totesin keskustelun tason/sävyn kovin kevyeksi. Ilmeisesti heillä oli ns. maanantaiviestintä päällä = turhanpäiväistä sekuvaanporinaa päällä. Tehdäänhän niitä "maanantaiautojakin" = susikappaleita.

Onneksi edellä mainitut uutiset pelastivat jonkin verran tilanetta...

Täytyy vilkaista tuo pätkä vielä varmuuden vuoksi Yle Areenasta myöhemmin.

______________________________________________________________________

Vilkaisin, enkä tullut hullua hurskaammaksi - kevyttä kauraa sano...

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

G8>G7: Yksi on joukosta poissa ja pysyy - ainakin toistaiseksi...

Viime vuonna Sotsiin suunniteltu G8-kokous peruttiin sen jälkeen, kun Venäjä oli liittänyt Krimin niemimaan alueeseensa ja G7-maat kieltäytyivät osallistumasta kokoukseen.

G8>G7 ...

Näin helppoa se teoriassa ja käytännössäkin on, kun  globaalituulet oikeastaan myrskyt etenevät ripeästi - hyvä niin.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Obama: Venäjän aggression vastustaminen G7-kokouksen pääpuheenaihe

ULKOMAAT 

Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman mukaan G7-kokouksen keskeisiä puheenaiheita tulee olemaan Venäjän Ukrainassa harjoittaman "aggression" vastustuskeinot.
Obama puhui ennen kokouksen alkua Saksan alpeilla.
Muita puheenaiheita ovat väkivaltaisen ekstremismin uhka, ilmastonmuutos, kauppasuhteiden luominen Atlantin ylitse ja "vahvan sekä kukoistavan Euroopan unionin säilyttäminen".
Obama esiintyi lehdistölle yhdessä kokousta emännöivän Saksan liittokansleri Angela Merkelin kanssa. Elmaun luksuslinnassa Baijerissa keskustelut tullaan käymään suljettujen ovien takana.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ei osallistu kokoukseen.

G7-maat ovat Yhdysvallat, Kanada, Britannia, Saksa, Ranska, Italia ja Japani.
Viime vuonna Sotsiin suunniteltu G8-kokous peruttiin sen jälkeen, kun Venäjä oli liittänyt Krimin niemimaan alueeseensa ja G7-maat kieltäytyivät osallistumasta kokoukseen.
Venäjän sulkeminen keskustelujen ulkopuolelle on aiheuttanut Saksassakin kritiikkiä. Merkel on sanonut kokouksen alla, että G7-maat jakavat samanlaiset arvot ja että Venäjän mukaan ottamisesta keskustellaan.
Sen lisäksi kokouksen vastustajat arvostelevat seitsemän maan johtajia siitä, että ne eivät kuuntele maailman köyhiä maita.

Nykyhallituksen mahdollisia uusia linjauksia työmarkkinajärjestöjen suuntaan...

Minulla on vahva tunne, että nykyinen kolmen puolueen hallitus tavoittelee vakavasti yhteiskunnallista vakautta vaalimalla mm. niin sanottua kolmikantajärjestelmää. Järjestelmää, jossa töyntekijöillä, työnantajilla ja valtiolla on yhteiset tavoitteet.

Toisaalta hallitusta muodostettaessa on mediassa ollut ilmassa työsuhteen ehtoihin liittyviä heikennyksiä.
On aivan varmaa, että neuvottelupöydälle nostetaan yleisesti eläkeikäkysymykset, osa-aikaeläkkeet, vuorotteluvapaat, työmatkakorvaukset, viikottaisen työajan pitentäminen, jne. sekä itsestään selvyytenä maltilliset tulopoliittiset ratkaisut...

Tavoitteena lienee hivenen rapata, toivottavasti valtiovallan taholta erilaiset toimenpiteet kohtaavat jollakin asteikolla mitattuna työnantaja- ja työntekijätahoa kohtuullisen tasapuolisesti.

Toivottavasti tuosta yhteiskuntasopimuksesta ei tule tuhoisaa peukaloruuvia...

Vanha tekstini vuodelta 2005:

TYÖMARKKINAJÄRJESTÖ JA TYÖMARKKINAT...

Työmarkkina-käsite alkoi pyöriä ajatuksissani lueskellessani OPETTAJA-lehteä, jossa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry hakee uutta työmarkkina-asiamiestä varhaiskasvatuksen osa-alueelle.

Olen ollut työmarkkinajärjestöni, etujani valvomalla opetussektorilla lähinnä toisen asteen ammatillisella osa-alueella yli kolmenkymmenen vuoden ajan.

Siirtyessäni opetustehtäviin 1970-luvun alkupuolella ansiotasoni oli kilpailukykyinen tekniikan osa-alueella teollisuuden vastaavan koulutuksen omaavien henkilöiden kanssa.

Oikeastaan yksi tärkeä syy siirtymiseeni opetussektorille oli juuri kohtalaisen hyvä ansiotaso, johon luonnollisesti vaikutti olennaisesti tuntimäärä niin kuin nykyäänkin.
Bruttoansioissa olen jäänyt vuosikymmenien saatossa auttamattomasti jälkeen kurssikavereistani – luotettavien tilastojen puuttuessa – todennäköisesti 30-40%.

Viime aikoina on kirjoitettu aktiivisesti viimeisen tupo-kierroksen merkityksestä opetussektorilla. Silmiinpistävä tyytymättömyys on päällimmäisenä todella huolestuneissa kirjoituksissa, joihin edunvalvontaosastomme parhaan kykynsä mukaan yrittää kaataa öljyä laineille, vaikka tuntuu välillä tosin siltä, että vaikutus taitaa olla kuin kaataisi bensiiniä nuotioon...

Ansiotaso on edelleenkin yksi yhteiskunnan signaali arvostuksesta.

Vaikka suomalainen koulujärjestelmä pärjää kansainvälisissä oppimisvertailuissa todella hyvin, sillä ei ole vuosien saatossa ollut kovinkaan suurta merkitystä ansiotason korjaantumiseen, näin yleisesti ajatellaan...

Kansan karttuisassa suussa sanottiin ennen vanhaan: ”On kolme hyvää syytä olla opettaja; kesä-, heinä- ja elokuu!” Sanonnalla tarkoitettiin opettajien näennäisesti pitkiä lomia. Jokainen opetustehtävissä oleva tietää, että ns. pitkät lomat on ”syöty” etukäteen lukuvuoden aikana pitkinä työpäivinä.

Opettajan ja yleisestikin julkisella sektorilla ansiotaso ei siis ole kyennyt kilvoittelemaan yksityissektorin ansiotason kanssa.
Viime aikoina on puhuttu paljon liukumista. Olipa minkälainen palkkausjärjestelmä tahansa, liukumat tulevat vain, jos on arvostusta, opetussektorin kyseessä ollen yhteiskunnan arvostusta.
Tällä hetkellä ei riittävää arvostusta ikävä kyllä ole, juhlapuheet ovat asia erikseen...

Olen kouluttanut koko opettajaurani aikana – viime aikoinakin eri medioissa paljon esillä olevia – paperityöntekijöitä. Olen usein todennut: ”Jos olisin nuorempi mies, pyrkisin oppilaitokseeni paperilinjalle oppilaaksi, niin pääsisin nopeasti kunnon hankkeille!”

Ansiotaso on selkeä vetovoimatekijä. Opetusalalla on lähivuosina pula ammattitaitoisista opettajista, joten ansiotasoon liittyviä korjaavia tekijöitä on löydyttävä nopeasti.
Opettajiksi opiskelemaan on löydyttävä paras mahdollinen opiskelija-aines, sillä taataan tulevaisuudessa Suomen pysyminen globaalisessa kilpailussa mukana.

Työmarkkinaterveisin
Aki Pyykkö
rivijäsen Kemistä 

Pekka Juntti Pohjolan Sanomat: Maillä on kaksi ahnetta...

Pekka Juntin tekstit ovat pääsääntöisesti ihan mukavaa luettavaa. Tälläkin kerralla hän osuu asian ytimeen mutta...

Ahneista ahneimmat ovat kuitenkin ne harmaat, kasvottomat, näkymätömät suursijoittajat, jotka päällepäsmäröivät kvartaalitaloudessa armottomasti suomalaisiakin, ostettuja yritysjohtajia äärimmäisen tehokkaisiin ratkaisuihin - tulos tai ulos-hengessä....


Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Meillä on kaksi ahnetta

Meillä on kaksi ahnetta
Ammattiyhdistysväen ja vasemmiston naamat ja aate punoittavat jälleen helakoina. Tuore hallitus antaa AY-pomojen valittavaksi kaksi tympeää vaihtoehtoa: yhteiskuntasopimus, jolla työntekijästä tehdään halvempi tai huimat leikkaukset. Voi sitä huutoa.
Päällimmäinen syytös hallitusta kohtaan on se, että se kyykyttää vain vähäosaisia ja palkansaajaa, mutta kapitalistit saavat rellestää rauhassa. Rikkaille on esitetty vain kaino pyyntö pysyä kohtuudessa. Kritiikki osuu maaliinsa – puoliksi.
Jos halutaan silpoa Suomi kuntoon, helpoiten se onnistuu köyhiltä leikkaamalla. Kurjat kurjistuvat koloissaan, eikä muutosta huomaa Heikki Hursti leipäjonolla.
Ongelmien pääsyyllisiä, niitä kahta ahnetta, ei helposti saa kuriin.
Tarkoitan omistaja- ja työnantajaporrasta sekä ammattiliittoja, niitä pullukoita. 
Molemmat ovat olleet viimeiset vuosikymmenet ahneita ja tolkuttomia. Esimerkkinä ay-liikkeen toimista käyköön vaikka viime vuonna Suomen seisauttanut ahtaajien lakko, joka sai alkunsa siitä, että venäläisen laivan kapteeni oli uhkaillut torniolaista pääluottamusmiestä. Toisin sanoen lamamaa pistettiin kontilleen siksi, että joku pahoitti kärhämässä mielensä.
Omistaja- ja työnantajaporras on yhtä lailla rikki. Suomalainen yritysjohtaja on kova osaaja vasta silloin kun kykenee kohtuuttomuuksiin – siis potkimaan väkeä armotta pihalle ja järjestämään seuraavassa käänteessä omistajille jättibonuksia. Yrityskaupoissa Suomi ei ole mitään. Raha on kaikki.
Uusi hallitus koettaa pistää toista näistä ruotuun. Leikkausvipuvarrella AY-liike saattaa taipua.
Omistajaporsaita on vaikeampi saada karsinaan, sillä ne ovat vikkeliä livistämään. Firmat rahoineen lähtevät maasta, jos niille pottuillaan. Jo nyt rakennusliikkeet valuvat Baltiaan, sillä Suomessa oleminen maksaa. Jarmo Laitaneva toimitti Yle puheella tiistaina, että EU-maat menettävät vuosittain tuhat miljardia euroa verotuloja veroparatiiseihin. Tarttis varmaan tehdä jotain.
AY-liike duunareineen puolestaan pysyy maassa. Siinä syy, miksi hallitus tohtii hyökätä täysillä palkansaajien kimppuun. Voisi rahaväkeäkin silti nipistää, mutta hellävaraisesti, etteivät möksähdä ja pakkaa kamojaan. Vaikkapa sitten veronkorotuksilla, kuten arkkipiispa Kari Mäkinen esitti tällä viikolla. Kyykyttämisen pitää olla tasapuolista, muuten lakkokone laulaa ja liput liehuvat.
Jotenkin minä, ammattiyhdistyksen jäsen ja armoitettu palkansaaja, en osaa olla harmissaan AY-liikkeen ravistelusta. Molemmat osapuolet, niin työnantajat kuin työntekijätkin, ovat osaltaan vastuussa työllisyydestä ja työn kannattavuudesta. Kummatkin ovat yhtä syyllisiä alakuloon. Filettä syödään, vaikka varaa olisi vain kassleriin.
Ainoita, joita ei voi syyttää, ovat osattomat, lapset, eläkeläiset ja velaksi kirjaimellisesti syövät opiskelijat. Jos Suomi todellakin kuntoutuu vain kyykyttämällä, valitsen palkansaajat, joilla menee vielä siedettävästi. Veroparatiiseissa röhkiviä omistajapossuja tyydyn sivistyneesti halveksumaan. Kirjoittaja on toimittaja.
Kyykyttämisen pitää olla tasapuolista, muuten lakkokone laulaa ja liput liehuvat.
Jotenkin minä, ammattiyhdistyksen jäsen ja armoitettu palkansaaja, en osaa olla harmissaan AY-liikkeen ravistelusta.

Mielenkiintoinen artikkeli ruokavalinnoista kauan sitten...

Artikkelin alku tuntuu lupaavalta, täytyy odottaa ensi viikkoa päästäkseni lukemaan se kokonaan.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tutkimus: Minkä tahansa syöminen on uhka terveydelle

PÄÄKIRJOITUS  
Ari Kinnari HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on HS:n kuvasta ja designista vastaava toimituspäällikkö.
Metsästys-keräilytaloudessa eläneet esi-isämme joutuivat yrityksen ja erehdyksen kautta laajentamaan ruokavaliotaan. Kun katajan juurelta löytyi syötävän näköinen pallero, paikalle kutsuttiin elämänsä ehtoopuolelle ehtinyt heimolainen jyrsimään löydöstä. Jos koehenkilö oli aamulla hengissä, pallero kävi ruuaksi.
Nykyihmisellä on helpompaa. Tarjolla on runsaasti ajantasaista ja riippumatonta tutkimustietoa, jonka avulla voi rakentaa oman elämänsä terveysmenun. Joten netti auki ja kroppa kuntoon.

Upeita näyttelijäsuorituksia maalinteon ohessa...

Katselin Suomen televisiosta TV 2:lta UEFA/Mestarien liigan loppuottelun Juventus-Barcelona Berliinistä, ottelu päättyi 1-3 (0-1).

Mestarien liigan tai sen edeltäjän Euroopan cupin pokaali on Barcelonalle historian viides. Samalla joukkue voitti niin sanotun triplan eli maansa sarjamestaruuden ja cupin lisäksi myös Mestarien liigan.

Suuri saavutus mutta...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut asiasta eli espanjalaisjalkapallon katselustani, tässä tapauksessa espanjalaisjoukkueen seuraamisesta, jota Barcelona edustaa.

Minua häiritsee erittäin paljon se tosiasia, että nimenomaan espanjalaispelaajat keskittyvät välistä jalkapallon potkimisen asemesta upeisiin näyttelijäsuorituksiin.

Näyttelijäsuorituksiin, lähinnä taitavasti ajoitettuihin "hipaisukaatumisiin", joihin liittyvät käsikirjoituksen mukaiset vuorosanatyyppiset parkaisut, voihkaisut, ilmeet, yleensäkin hallittu ja monipuolinen kehonkieli - body language - nimenomaan hartia- ja käsialueen erinomainen hallinta ja suu käy lähinnä erotuomarin suuntaan.
Heillä täytyy olla hyvä koulutus em. tyyppiseen näyttlijätoimintaan, sillä muutoin se ei olisi niin tehokasta ja systemaattista jopa aika lailla ihailtavaakin. Asiaan liittyy myös loppuminuuteilla erinomainen ajanpeluu varsinkin vastustajan kulmalippuun "nojaaminen"...

Kylmät tilastotiedot:

Mestarien liigan loppuottelu

Berliinin Olympiastadion
Juventus-Barcelona 1-3 (0-1)0-1 Rakitic 4. min
1-1 Morata 55. min
1-2 Suarez 68. min
1-3 Neymar 90+7. min
Juventus
1 Gianluigi Buffon (C)
15 Andrea Barzagli
19 Leonardo Bonucci
26 Stephan Lichtsteiner
33 Patrice Evra
-> Kingsley Coman 89. min
6 Paul Pogba
8 Claudio Marchisio
21 Andrea Pirlo
23 Arturo Vidal
-> Roberto Pereyra 79. min
9 Alvaro Morata
-> Fernando Llorente 85. min
10 Carlos Tevez
Barcelona
1 Marc-Andre ter Stegen
3 Gerard Piqué
14 Javier Mascherano
18 Jordi Alba
22 Daniel Alves
4 Ivan Rakitić
-> Jeremy Mathieu 90+1. min
5 Sergio Busquets
8 Andres Iniesta (C)
-> Xavi 78. min
9 Luis Suárez
-> Pedro 90+1. min
10 Lionel Messi
11 Neymar


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Käväisin illansuussa tänään ongella...

Vettä ripsi jo hiukan lähtiessäni Hahtisaaren venesatamasta, mutta en antanut sen häiritä kiinnostustani käväistä kokeilemassa pilkkiä ja jigionkea särkisyötillä.

Niin kuin mahdollisesti luit aikaisemmin, kerroin särjen käyttöä ahvenien, nimenomaan isojen ahvenien narraamisessa...

Tänään illansuussa kokeilin pakastimesta ottamaani särkeä mutta petyin tällä kerralla perinpohjaisesti. Eivät olleet isot ahvenet liikkeelle, ainakaan ne eivät olleet kiinnostuneita särkisyöteistäni. Olisihan tuota kalastuspaikkaakin voinut vaihtaa, mutta jätin sen tekemättä...

Saattaahan tuo olla, että ahvenetkin olivat kranttuja ja aistivat "parasta ennen päivämäärän" merkityksen.
Yksinkertaisesti pakastimesta ottamani/sulattamani särki ei kiinnostanut. Perinteisillä madoilla sain muutaman ahvenen ongituksi.

Onneksi kaksi katiskaamme oli näköetäisyydellä. Ne oli pakko kokea ja ottaa suurimmat ahvenet talteen.
Tällä kerralla poikkeuksellisen paljon - ainakin pari-kolmesataa pientä ahventa palautui takaisin mereen. Osa joutui lähellä olevien "onkiseuraajien" > lokkien suihin...

Kalastuintoani laimensi koko ajan lisääntynyt vesisade ja voimistunut koillistuuli - ajelin takaisin Hahtisaaren venesatamaan...
.