Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- muistutusta - kyllä...

Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- muistutusta - kyllä... Olen tänä vuonna päättänyt "hävittää" eli myydä, vuokrata tai lahjoittaa tauluja, jotka ovat hallussamme. Pääasiassa olemme taulut aikanaan ostaneet, joitakin olemme saaneet lahjoituksina ja osa on ollut meillä vuosikymmeniä varastossa. Lähinnä taannoinen ajatukseni oli ehdottaa Kemin kaupunginvaltuutetuille - "maallikkoporofiloituani heidät" - taulun/tauluja. Jos jokin tauluista niin sanotusti "kolahtaa", teen tarjouksen, josta ei millään järkisyyllä voi kieltäytyä. Arvelen, että ainakin osa heistä on vilkaissut toimintaani kuvataiteen osalta täällä Kulttuuriyhteistyöperojekti 1994- puitteissa. Näin olen toiminut kuluvan vuoden puolella ja saanut kohtalaisen myönteistä palautetta. Tosin toistaiseksi olen onnistunut pääasiassa lahjoitusten osa-alueella. Hyvä niinkin. Kesä on ohi ja viimeinen kuluvan valtuustokauden kvartaali valtuutetuillakin on menossa, joten aikaa ja kiinnostusta oman kiinteistön sisäseinien tuunaamiseen, ehostamiseen uuden taulun muodossa saattaa löytyä. Arvelen ainakin heistä jonkun ottavan yhteyttä minuun sähköpostin: aki.pyykko44@gmail.com ja/tai Facebookin Messengerin välityksellä. Näin asiasta jää "mustaa valkoiselle" eli dokumenttia...

Se on ensimmäinen päivä syyskuuta - kyllä...

Se on ensimmäinen päivä syyskuuta - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties aloittelemme päärakennuksen massiivisen takan lämmittämisen. Varovaisesti. Aluksi savukanavia/hormia kuivattamalla. Täytyy hakea muutama koivuklapi puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan... Niin - takan ensilämmitys sujui moitteettomasti. Käväisin iltapäivällä kaupungilla katselemassa Kemin hiljaisuutta ja samalla kaupassa. Päärakennuksessa on taas taivaallinen pullantuoksu. Hetki sitten pistin taas kotiviiliä tulemaan "punaisesta maidosta"... Uteliaisuuttani käänsin pöytäkalenteristani uuden viikon esille. Ei merkintöjä ainakaan toistaiseksi. Hyvä niin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käväisimme - minä ja vaimoni - päivällä kahdessa tapahtumassa: Kemi Areenan virallisessa avajaistilaisuudessa eli uudessa monitoimihallissa ja Pelastetaan Länskä-tapahtumassa Länsi-Pohjan Keskussairaalan edessä. Väkeä oli aika paljon liikkeellä molemmissa. Molemmat ihan mielenkiintoisia varsinkin, kun itse en ole moneen kuukauteen juurikaan ollut ihmisten ilmoilla. Näin paljon tuttuja ihmisiä. Muutamien kanssa vaihdoin muutaman sanankin. Voi olla, että havaintoni nimenomaan politiikassa mukana olevista henkilöistä, oli väärä mutta... He olivat mielestäni uupuneen, väsyneen näköisiä. Kemiläisiä kuntapäättäjiä mietityttäneen raskaat velat ja holhouksen alle luisuminen sekä aluevaltuutettuina olevia Länskän kohtalo lähitulevaisuudessa. Niin - tuo havaintoni saattaa olla jonkinlaista harhaa, sillä olen itse kuukausia lepäillyt ja nyt itselläni on aika pirtsakka olo omasta mielestäni. Ei ole helppoa olla vaikeista ja vieläkin vaikeammista asioista päättämässä.

Se on elokuun viimeinen päivä - kyllä...

Se on elokuun viimeinen päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orietoitua Kemi Areena virallisiin avajaisiin klo 11 alkaen Sauvosaaressa. Klo 12 alkaa myös Pelastetaan Länskä Vaikutetaan Yhdessä-tapahtuma sairaalan parkkipaikalla. Lehtiotsikkolainaus: Länskän lää­kä­rit pel­kää­vät, että leik­kaus­toi­min­ta Kemissä loppuu ko­ko­naan, jos hal­li­tuk­sen suun­ni­tel­mat to­teu­tu­vat: "Jäl­jel­le jäisi pelkkä tynkä" Länsi-Pohjan keskussairaalan lääkärit arvostelevat kovin sanoin hallituksen sairaalasupistuksia. Erikoislääkärien päivystyksen lakkauttaminen veisi Länskästä kaikki isot leikkaukset ja synnyttäisi lääkäripulan poliklinikoille. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuossa hetki sitten käsin tiskatessani mietiskelin, että... Meillä oli tänään puuropäivä. Sen hoidan yleensä minä. Puuropäivä on meillä ehkä keskimäärin kerran kahdessa tai kolmessa viikossa. Olen erikoistunut neljän viljan puuron keittämiseen vuosien oikeastaan vuosikymmenien aikana. Siihenpä ne minun ruoanlaittotaidot melkein loppuvatkin. Tarkemmin ajateltuna osaanhan minä keittää kananmunia, hätätilassa paistakin, keittää perunoita, keittää purkista hernekeittoa, lämmittää mikrossa valmisruokia, hampurilaisia ja vihannessekoituksia, lämmittää pannussa lihapullia, lämmittää/paistaa uunissa pitsaa, savustaa ja halstrata kalaa, hätätilassa grillatakin, valmistaa ohjeiden mukaan makaronilaatikkoa ja makkarakeittoa, jne. ... .Voi olla, että vielä täydennän osaamisluetteloani. Loppujen lopuksi minun ei ole tarvinnut nälässä olla, sillä vaimoni on melkein joka päivälle loihtinut erilaista syötävää...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta kävin hetki sitten pienen autoajelun kesäautollamme. Kyllä. Sitä en olekaan tälle kesälle tehnyt kertaakaan. Ajelin Haukkarin Kainuunkadulta City Marketin kierrätyspisteeseen ja tyhjensin kotiin kertyneet pahvi-, kartonki- ja paperijätteet konttiin. Hahtisaaressa kävin käyttämässä veneemme perämoottoria. Hyvin lähti käyntiin ja hyvin kävi. Turisteja näytti olevan liikkeellä varsinkin sisäsatamassa. Mikäpäs heidän oli näpsiä kuvia aurinkoisessa ykköskohteessamme. Ajelin seuraavaksi Karjalahdelle. Kävin hakemassa valkoista ja punaista, josko niille löytyy jossakin vaiheessa käyttöä. Vaikka jo tänään, jos menemme istuskelemaan pihakeinuun myöhemmin. Kylä Bilteman-rakennus on massiivinen. Voi olla, että siihen hyvinkin silmä tottuu ajan myötä. Kävin oikomassa projektiveneemme suojapeittoa ja jututtamassa Prima Raudassa Kamppisen Ristoa. Risto kertoi, että joku "etelän mies" oli venettä katsellut. Kotiin Syväkankaan kautta ajellessani juuri, kun olin ylittämässä Möylyntiellä rataa ja Eteläntietä puhelimeeni tuli puhelu tutulta henkilöltä. En vastannut, muuta kakkosliittymäämme auton ajettuani soitin hänelle. Juttelimme aika tovin niitä näitä. Lähinnä talousasioita ja vähin kuntapolitiikkaakin. Hän toistamiseen oli tyytyväinen, että pidän aktiivisesti lähestyviä kunta- ja aluevaaleja esillä. Kerroin hänelle, että Kemissä pitäisi saada ehdokkaiksi uusia yllätysnimiä, politiikassa ryvettymättömiä henkilöitä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +28 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties lähden fiilistelemään lenkin keäsautollamme käyden samalla Hahtisaaressa käyttämässä perämoottoria. Sitä ei ole käytetty moneen kuuukauteen. Varmaan myöhemmin syksyllä käymme vielä Selkäsaaressakin ainakin pistämässä mökin talvikuntoon... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Taitaa olla ikäni vitsaus, että muistelee vanhoja ja kaikki tuntuu niin murheellisen kauan sitten tapahtuneen. Iltapäivällä vaimoni ollessa kauppareisulla ajattelin ottaa pienet nokoset, mutta siitä ei tullut tällä kerralla mitään. Ajatukset lähtivät niin sanotusti lentoon... Miten? Aloin pohdiskella, miten kaikesta tapahtuneesta on niin kauan aikaa. Muutamia irrallisia esimerkkejä: Aloimme - minä ja nykyinen vaimoni - seurustella vuonna 1964 siis 60 vuotta sitten. Menimme naimisiin heinäkuussa 1968 ja muutimme Tampereelle. Valmistuin vuonna 1972. Poikien - Tommin ja Timon - syntymästä on yli viisikymmentä vuotta. Vanhempani kuolivat - isä vuonna 1974 ja äiti vuonna 1975 - molemmat 66-vuotiaina, aivan liian varhain. Tulimme takaisin Kemiin vuonna 1981 ja rakensimme omakotitalon vuonna 1982 siis yli neljäkymmentä vuotta sitten. Osallistuin vuonna 1983 Kemissä Rasvaa Rattaisiin ideakilpailuun, jossa sain kahdesta ideasta rahapalkinnon. Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani, muistaakseni oppilaille totesin, että en ole koskaan saanut niin hyvää tuntipalkkaa kuin noin 15 minuutin pohdiskelulla. Toisen idean (Puuaitayritys) pistin konsultin (DI Pertti Kari Savlak OY) avustuksella toteutukseen. Syntyi AITAKI-laatutuote, joka tälläkin hetkellä olisi toteuttamiskelpoinen "oikeissa käsissä". Yksi ideoista oli hylkypaperin jatkojalostus. Se sai konsulttityön jälkeen nimen PAPAKI ja konkreettisia tuotteitakin syntyi. Valitettavasti raaka-aineen hinta nousi sellaiselle tasolle, että jatko oli mahdottomuus. Olin vääntämässä Kemiin jäähallia 1990-luvun alkupuolella, siihen minut velvoitti Kemin Lämärit ry:n puheenjohtajuus. Jäähalli syntyi Kemin kaupungin ja Keminmaa kunnan avustukselle - pääasiassa talkoovoimin. Olen ollut vaatimattomalla panokselleni Kemin kuntapäättäjänä vuodesta 2000 alkaen siis kohta neljännesvuosisadan... Jäin ansaitsemalleni eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta lokakuussa 2008 eli olen insinööri ja opetusalan eläkeläinen nykyisin. Kirjoitettakoon vielä, että 1970-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2019 olen ollut mukana insinöörien toiminnassa sekä opetusseksitorilla aina vuoteen 2004 saakka ammattijärjestökuvioissa. Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- on ollut lähellä sydäntäni - tälläkin hetkellä, vaikka asia on "säästöliekillä". Selkäsaaren pohjoispäätyyn rakennutimme/rakensimme ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan mökin pääasiassa vuosina 2011-2013. Siitäkin on siis yli kymmenen vuotta aikaa. Jätin joitakin ikäviä asioita mainitsematta. En halua niitä muistella. Mielestäni tällä hetkellä olen - ikäisekseni - kohtalaisen hyvässä kunnossa. Tosin huomisesta päivästä ei ole takeita. Ei muuten ole Sinullakaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen lähes tyynen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin pihalla, tontin reunalla terveyskävelyllä. Samalla söin punaisia viinimarjaoja ja poimin muutamia karviasmarjoja sisään tuotaviksi. Aamukahvittelun yhteydessä tuntee jonkinasteista vieroitusoiretta, kun silmien edessä ei ole aamun lehteä, mutta eiköhän tästä selvitä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - hetki sitten paistoin taas kerran esipaistettuja Pirkka-vehnäpullia 14 kpl ja päärakennuksessa on hetken aikaa "taivaallinen" pullan tuoksu. Niin kuin aikaisemminkin olen kirjoittanut, vaimoni huolehtii vaativammista leivonnaisista...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja kevyttuulisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa aurinkoisessa ja suojaisessa päärakennuksen syvennyksessä +23 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että päivällä käytän vaimoani puolukkapaikalla Ajoksessa kesäautollamme, jolla ei oikeastaan koko kesänä ole juuri ajeltu ollenkaan. Kyllä - siellä juuri hetki sitten kävimme. Oli puolukoita, mutta paikka paikoin vielä osittain raakoja. Oli niin paljon, että käväisi mielessä meidän Simon Torviaavan tien varren puolukkareissut kymmeniä vuosia sisareni ja hänen miehensä kanssa Veitsiluoto Oy:n hakkuuaukealla. Siellä oli silloin puolukoita - kerta kaikkiaan. Käväisimme myös Puidenpuuttumassa katselemassa vaahtopäitä ja miten vasta raivattu ranta alkaa taas vähäkäyttöisenä rehevöityä. Tie sinne oli totutun kuoppainen. Onneksi olimme liikkeellä autolla, jonka maavara on kohtaisen hyvä... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta viimeksi olen vähän yli kaksi viikkoa sitten 11.08. käyttänyt vanhoja näyttöpäätekuvia edellisistä kuntavaaleista vuonna 2021 Kemin virallisista kuntavaalituloksista. Silloin otsikoin asian Kemin kuntavaalipohdiskelua keväälle 2025 - kyllä... Tuntuu siltä, että nuo lähestyvät kunta- ja aluevaalit eivät juuri kiinnosta tällä hetkellä ketään. Se ei varmaan pidä paikkansa, sillä pinnan alla tehdään jo armotonta vaalivalmistelua. Olen ollut mukana ehdokkaana vuodesta 2000 alkaen. Vuoteen 2017 saakka vaalibudjettini oli 0-100 euroa. Vuonna 2017 se oli hiukan suurempi, taisi olla muutaman satasen - intouduin jopa tekemään oma A4-esitteen. Se sai hyvä vastaanoton... Vuonna 2021 käytin mainostamiseen muistaakseni 600 euroa Pääasiassa Lounais-Lappi-lehdessä oli henkilökohtaisia mainoksiani. Luonnollisesti olin mukana Keskustan Kemin kuntayhdistyksen yhteismainoksissa. En ollut viime vaalien henkilökohtaiseen tulokseen tyytyväinen Tosin nykyinen iäkäs kalakaverini lohdutti minua, että ei se nyt niin huonosti mennyt, vaikka monta minua aikaisemmin äänestänyttä oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Hän väitti loppujen lopuksi minun menestyneen hyvin ottaen huomioon äänimäärän ja murheellisen alhaisen äänestysprosentin. Oli niin tai näin, on pakko todeta, että olen tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Tästä on hyvä jatkaa tai jättäytyä kokonaan ulos kuvioista. Kaikki on tätä kirjoittaessani avoinna. Todettakoon, että olen tähän mennessä ottanut yhteyttä kahdeksaan potentiaaliseen kemiläiseen. Jos he kaikki lähtisivät mukaan ehdokkaaksi niin mielestäni he saisivat 1200-1600 ääntä. Niin - jos, jos ja jos. Oletettavasti heistä lähtee tavoittelemaan valtuuston paikkaa 2-4 jos niin - niin hyvä niin... Minulla on kaiken lisäksi vahva tunne, että ensi keväänä Kemissä valtarakenteet muuttuvat - on muututtava, mikäli tavoitteena on umpisurkeasta taloudellisesta tilanteesta kunnialla selvitä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten oli mielenkiintoinen keskustelu hyvin tuntemani henkilön kanssa. Kyllä. Entinen kovanluokan kuntapoliitikko, vaikuttaja, nykyisin eläkeläinen Erkki Alatalo soitteli informoidakseen huomisesta eli tiistain 27.08.2024 loppuiltapäivän/alkuillan tapahtumasta hänen pienmuseoalueellaan Keminmaan Itäkoskella. Minäkin olen hänen museoaluettaan vähin muutaman kerran "mainostanut" tällä foorumilla. Muutaman sanan vaihdoimme myös kuntapolitiikasta. Totesimme, että ehdokkaita saattaa olla vaikea - toki ei mahdoton - hankkia näinä aikoina. Kerroin hänelle ottaneeni Kemissä useisiin henkilöihin yhteyttä lähinnä Messengerin ja sähköpostin kautta. Hiljaista on ainakin toistaiseksi...

Elokuun viimeinen viikko on alkanut - kyllä...

Elokuun viimeinen viikko on alkanut - kyllä... Aurinkoinen ja melkein tyyni alkusyksyn aamu, vaikka eilinen säätiedotus muuta ennusti. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei itselläni ole oikeastaan viime viikkojen tapaan mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan ja katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Niin - viime viikon keskiviikkona pistin ajokorttiuusinnan vetämään Paattiossa Ajovarmassa. Tänään maanantaina se tuli Traficomin kirjeessä postilaatikkooni. Sisällä on valmiiksi maksettu pieni kirjekuori, jossa saa vajaan kuukaudenkuluttua vanhanajokortinpalauttaa. Nopeaa palvelua kerta kaikkiaan. Nyt sitten jo sääennusteen mukaisesti tuulee, puuskissa saattaa illan mittaan tuulla jo vaarallisesti... Kemin kaupungin sivuilta lainasin alla olevan tekstin: Tapahtuma, jonka järjestää Kemin kaupunki City of Kemi Kemin Sisäsatama Julkinen · Kaikki Facebookin käyttäjät ja muut ihmiset Tervetuloa Kemi Areenan avajaistapahtumaan ja Kemi 155 vuotta -juhlaan sekä Venetsialaisiin lauantaina 31.8.2024 kello 11 alkaen.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Tänään olen pätkittäin katsellut Suomen TV 2:sta Jopet-Show - ohjelmia. Jorma Jope Ruonansuu on käynyt täällä Kemin Haukkarin Kainuunkadullakin meillä taannoin useitakin kertoja. Tommi huolsi Jopen "mopoa" eli Harley-Davidson-moottoripyörää eli Harrikkaa varastorakennuksemme autotallissa. Meille oli Tervolasta tuotu traktorin peräkärryllinen metrisiä, ylivuotisia koivuhalkoja, joita sahailin silloisen "kolmionmuotoisen" puuvaraston edessä puoliksi. Jope kävi minua jututtamassa. Hän sanoi - vapaasti muisteltuna - että hänen pappansa Nällissä aivan viimeisillä hetkillään vielä puita kontallaan kirveellä halkoi. "Oli se kova ukko!" jope sanoi...

Aamulla bongaamani lause - kyllä...

Aamulla bongaamani lause - kyllä... Kohtalaisen hyvin tuntemani henkilö, pohdiskeleva pedagogi Timo Marttala oli lukenut kirjan, josta hän oli kiinnittänyt huomiota alla olevaan lauseeseen. Timo toteaa: Yksi upea, paljon viisautta sisältävä lause kirjasta "Hidastaminen silittää ihmisen sielua"... Kyllä - siinä minunkin mielestä on paljon sanomaa. Itselläni viimeiset kuukaudet ovat olleet hidastamista, melkein pysähtyneisyyttä. Kuitenkin onneksi tällä hetkellä elämäni näyttää palautuvan entisiin uomiinsa - hyvä niin. Vielä täytyy malttaa olla rehkimättä liikaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja vesisateisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Tänään säätiedotusten mukaan on sateista ja tuulista. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselemme, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - uteliaisuuttani käänsin pöytäkalenteristani elokuun viimeisen viikon auki. Ainoastaan yksi merkintä. Lauantaina 31.08.2024 klo 11 alkaen on Kemi-Areenan viralliset avajaiset Sauvosaaren uimahallin ja urheilukentän kupeessa. Todennäköisesti sinne menemme, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Mitähän Ypyöille kuuluu, kysyin vaimoltani noin viikko sitten - kyllä...

Mitähän Ypyöille kuuluu, kysyin vaimoltani noin viikko sitten - kyllä... Takavuosina Terttu ja Teemu Ypyän näki usein käsikynkkää rauhallisesti käveleskelevän Kemin keskustassa. He asuivat kerrostalohuoneistossa Keskuspuistokadulla. Eivät kävele enää, sillä lehdissä näytti olevan, että Teemu on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Rauha hänen sielulleen. Hän oli 92-vuotias. Mikä lie Tertun tilanne tällä hetkellä... Tunsin Ypyän perheen aika hyvin pikkupojasta asti. Terttu, Teemu, Taina, Teuvo ja Tarja Ypyä. Heistä Tainan opin myöhemmin vähin tuntemaan hänen ottaessa Valtakadulla sijaitsevan Ypyän Kultasepänliikkeen taannoin hoidettavakseen. Kultasepänliike oli perustettu Kemiin jo vuonna 1897 Frans Tiuran toimesta. Teemu Ypyä aloitti liikkeessä kultasepän oppipoikana vuonna 1948, vain 16-vuotiaana. Yksitoista vuotta myöhemmin hän osti liikkeen. Sittemmin Keskuspuistokadulla sijainnut Kemin Kultapaja muuttui Valtakadulla aikanaan avattuun Teemu Ypyä Kultasepänliikkeeksi. Sen Tarja joutui olosuhteiden pakosta lopettamaan myöhemmin. Se oli kova isku elossa olleille Ypyöille... Teemun kanssa meillä oli hyvät jutut. Hänen kanssaan oli helppo jutella. Hän opetti minulle kauan sitten, miten pulmallisesta henkilön nimestä selviää, jos ei kerta kaikkiaan muista tapaamansa henkilön nimeä. Vapaasti muisteltuna se menee jotakuinkin näin: "Mikä se sinun nimesi olikaan?" Tapaamasi henkilö vastaa: "No Matti, kai sinä nyt sen muistat!" "Kyllä, kyllä mutta sukunimi." sinä vastaat. "Meikäläinen se on ... ." saat vastaukseksi. Tarinan juoneen liittyy myös se, että vastaaja sanoo ensiksi sukunimensä. "Totta kai minä sen nyt muistan, mutta se etunimi... ." sinä vastaat jne. ... Mikäli oikein muistan "opetin" em. asiaa - ainakin joillekin luokille edellisessä elämässäni muun ohessa ammattikoulussa. Niin - ostin aikanaan Teuvon massiivisen taideteoksen Perhe, joka oli esillä hänen taidenäyttelyssään Aineen taidemuseolla Torniossa. Se on hyvä, "puhutteleva" teos. Toivottavasti sille löytyy vielä paikka jossakin julkisessa tilassa...

Sateinen lauantaiaamu - kyllä...

Sateinen lauantaiaamu - kyllä... Mittarissa on +15 astetta lämmintä. Nyt on niin sanottu pirttipäivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ollaan vaan. Katsontaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Harmittaa! Mikä? Se että viime kuntavaalien Kemin äänikuninkaan Paavo Väyrysen kuningasajatus entisestä Kemin työväentalosta ei ole edennyt toteutukseen. Tosin siinä se näytti edelleen olevan hetki sitten ohi ajettuamme Kemin kaupunkikuvaan olennaisena kiinteistönä paikoillaan. Onko mahdoton ajatus, että Paavo - hengessä vielä kerran pojat - asettuisi Kemin ainakin kuntavaaliehdokkaaksi ja pistäisi asian kuntoon... Oletettavasti ainakin Keskustan Kemin kuntayhdistyksen päättäjät hänet mielellään ottaisivat ehdokkaakseen. Hän on tosin yllätysten mestari. Hän saattaisi - niin halutessaan - perustaa oman esim. Kemin parhaaksi ryhmittymän. Kyllä hänellä edelleen täällä kannatusta on ja onhan hänellä tällä talousalueella merkittävää yritystoimintaakin edelleen...