Eräs Facebook-tekstini tänään...

Kirjoitin 26.09.2018 alla olevaa:
Kun on kyse Suomen seuraavasta 100 vuodesta - koulutus ratkaisee...
Aivan hätkähdin em. OAJ:n Sanomatalon tapahtuman mainoksen luettuani.
Totta - ajan kulua ei läheskään aina tule ajatelleeksi.

Henkilökohtaisesti takaraivoon iski ajatus: Minähän olen itse kiistatta ns. neljännellä kvartaalilla, oletettavasti osa tämänkin tekstin lukijoistakin.
Pitäisiköhän alkaa elämään vihdoinkin hiukan enemmän itselleen?

Varasin ajan silmälääkärille, asia, joka on ollut mielenpäällä pitempään. Josko tulevaisuudessa näkisin asioita entistä selkeämmin...

Ja sitten tähän päivään...

Kyllä - tänään kävin aamulla silmälääkärissä. Otin vaimoni mukaan sankavalinnan makutuomariksi.
Tuttu lääkäri, tutkinut minut mm. vuosina 2007 ja 2011 kyseli, oliko minulla jotain erityistarvetta silmälääkärille tuloon.

Ei kummempaa mutta hyvähän tuo näköasia on näillä vuosikymmenillä silloin tällöin tarkistaa. Hivenen tuli linsseihin voimakkuutta lisää. Juteltiin tarkastuksen yhteydessä niitä ja näitä...

Sankojen valinta kävi sutjakkaasti, siirryin metallisangoista muovisankoihin. Linssit valittiin viimeisen päälle, valinnassa huomioitiin aktiivinen näyttöpäätteen tuijotteluni. Viikon, puolentoista kuluttua saan tekstiviestin silmälasien "valmistuttua"...

Menneen kesä tilastoja...

Katselin pöytäkalenteristani, että 19.05. -  07.10.2018 välisenä aikana olen vaimoni kanssa käynyt Selkäsaaressa 30 kertaa, joista vain kerran yön yli. Josko ensi kesänä olemme useammin yön jopa kahdenkin yön yli saaressa.

Itse olen käynyt katiskoita kokemassa ja/tai ongella lähivesillä 20 kertaa, niistä muutaman kerran kalakaverini tai rajanaapurini kanssa. Pari fiilistelyajelua myös vaimoni kanssa. Pääasiassa kalastus tapahtui kuitenkin yksin ja vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Todennäköisesti ensi kesänä nykyisestäkin vähemmän.

Joka tapauksessa aika monta kertaa loppujen lopuksi Hahtisaaresta on tullut lähdetyksi lähivesille. Kesäautomme on osoittautunut tarpeelliseksi - hyvä niin..

Eräs tämän päivän Facebook-teksteistäni...

Tänään maanantaina 08.10.2018 kävimme hakemassa veneen Hahtisaaresta kotipihalle Haukkariin, vaikka ajokelejä varmaan olisi vielä riittänyt. Onpahan tämäkin asia pois mielenpäältä. Pienet puhdistukset ja tyhjennykset niin vene jää odottelemaan ensi kevättä/alkukesää - tietysti mekin mutta tuo talvi on ensin vielä elettävä, sillä mökkikin odottelee kävijöitään talviteloillaan...

Mielenkiintoinen ja mieliinpainuva Selskäsaaripäivä tänään...

Ajelimme aamulla Hahtisaaresta Selkäsaareen erinomaisessa syyssäässä: Aurinko paistoi, ei juuri tuulenvirettä ja vedenpinta oli ylhäällä.
Ensimmäistä kertaa tälle kesällä ajelin jotakuinkin rantaan saakka. Vaimoni haki vesikärryt mökiltä, joihin lastasimme kaksi 50 litran Kekkilän puutarhamusltasäkkiä ja kärräsimme ylös rinteeseen. Toiset kaksi hetkeä myöhemmin.
Vaimoni laittoi mökkituvan uuniin tulet ja minä tulistelupaikalle. Odotimme saareen iltapäivällä vieraita. No ihan tarkkaan ottaen he eivät nimenomaan meidän vieraitamme olleet mutta siltikin...
Heitä odotellessa kaivoin pari kiveä ylös, mitäpä muutakaan.

Tänään sunnuntaina 07.10.2018 oli Selkäsaaressa vuonna 1918 teloitettujen Punaisten muistomerkin paljastustilaisuus.

Kyllä, ainakin neljä-viisi veneellistä tilaisuuteen osallistujia saapui klo 13.30 jälkeen "meidän rantaamme". Totesin mäkeä ylös nouseville, osittain tutuille henkilöille, että tuskinpa koskaan tällä paikalla on näin päljon väkeä ollut liikkeellä.
Opastimme heidät suorinta reittiä tonttimme ohi pirunpellolle eli kivirakalle, jonne muistomerkki on pystytetty...

Itse tapahtuma oli mieliinpainuva, vaikuttava. Se alkoi paikalla olleen nuorenmiehen koskettavalla laululla: Punaorvon vala, hän säesti lauluaan kitaralla. Myöhemmin tilaisuuden loppupuolella hän lauloi toisenkin laulun, joka itselleni oli täysin tuntematon.

Kemin työväenyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Kumpumäki kertoi juhlapuheessaan 100 vuoden takaisia tapahtumia Suomessa, Perämeren pohjukassa ja nimenomaan Kemissä.
Vaikuttavin asiakokonaisuus oli se, että juuri muistomerkin sijaintipaikassa on seitsemän punaista ammuttu ja ruumiit myöhemmin kaivettu haudoista ylös, siirretty Peurasaaren hautausmaalle. 
Muistomerkin virallisesti tultua paljastetuksi, Sisko Korrensalo kertoi muistomerkin monivaiheista syntyhistoriaa.
Kirkon tervehdyksen tilaisuuteen toi tuomiorovasti Satu Saarinen.

Kaikissa puheissa ja käydyissä keskusteluissa oli vahva sanoma 100 vuoden takaisiin tapahtumiin liittyvänä: Ei koskaan enää sellaista... 

Tilaisuuden päätteeksi mökkimme ohi kulkiessaan monet läsnäolleista ihastelivat paikkaa. Taisinpa joillekin mainostaa, että Kemin kaupunki on kaavoittanut tästä eteläänpäin erinomaisia, hyväpuustoisia ja edullisia mökkitontteja.

Kotiin saaresta tultuamme vaimoni totesi: "Olipa mukava päättää kesäkausi näin mukavissa merkeissä." Kyllä, olen samaa mieltä.

Autonrenkaita potkimassa tänään aamupäivällä...

Olen viime aikoina katsellut kolmen autoliikkeen vaihtoautosivuja: Kemin Wetterin, Kemnmaan Pörhön ja Keminmaan Niemelän-Auton sivuja. Onhan siellä hyvää tavaraa näin maallikon silmin katseltuna. Hintahaarukassa 10.000-30.000 euroa löytyy monia potentiaalisia vaihtoehtoja.
Olen tuon Wetterin Karjalahdelta niin monta kertaa maininut kirjoituksissani, että saan heiltä nykyisin sähköpostiviestejä silloin tällöin. Sain mm. viestin käynnistyneestä Volvo-kampanjasta.

Käväisin aamupäivällä - taas kerran - katselemassa siellä vaihtoautoja ja uusiakin menopelejä.
Katselimme automyyjän kanssa useita varteenotettavia vaihtoehtoja. Kaikilla oli puolensa. Munkkikahvittelun yhteydessä pohdimme myös uuden, markkinoille muutama vuosi sitten tulleen "järkiauton" mahdollisuutta. Kyseinen järkiauto on kuulemme heidän tällä hetkellä eniten myyty auto.

Kerroin, että kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 pistetään kohta "talviteloille" eli pois liikennekäytöstä jotakuinkin viimeisen Selkäsaaressa/Hahtisaaressa käynnin jälkeen, käytännössä ensi viikolla...
Ympärivuotisautomme, talviautomme Land Rover Freelander vm. 2000 tarkistetaan ja katsastetaan ensi viikolla.
Fiilistelyautomme MB 200 E vm. 1998 on päärakennuksemme autotallissa katsastettuna mutta pois liikennekäytöstä.

Mahdollisen uuden auton hankkiminen merkitsee Lantikasta ja Mersusta luopumista, sillä Volkkarin olemme päättäneet pitää kesäautona...

Länsi-Pohjan Insinöörit ry Ekoasemalla Kemin Vilmilässä illansuussa tänään...

Saimme sihteeriltämme, Maaritilta aikanaan viestin:

Hyvä osallistuja,

Kokoonnumme huomenna 3.10. klo 17.50 Ekoaseman alakonttorin eteen pihalle, portista heti oikealla oleva rakennus.

Vierailu aloitetaan kahvilla ja pienellä informaatiolla.

Tämän jälkeen kierretään aluetta minibussilla.

Illan emäntänä toimii Karoliina Nikula.

_________________________________

Kyllä! Erinomainen vierailu, jossa illan emäntä Karoliina ja illan isäntä Esa Pekkala kertoivat erittäin mielenkiintoisesti koko aseman toiminnan.
"Teoriaesityksen" jälkeen kiersimme Heiskasen Liikenteen minibussilla - Timo itse puikoissa - koko aluetta ristiin rastiin, jossa em. teoriaesitykseen liittyvänä näimme fyysisesti eri jakeiden olemuksen. 
Lisäkysymyksiin saimme asialliset vastaukset. Kyllä kannatti lähteä Ekoasemalle, vaikka olen vaimoni kanssa käynyt siellä kymmeniä kertoja aikaisemminkin...

Todettakoon, että puheenjihtajamme Risto Kesti luovutti Ekoasemalle yhdistyksemme yhteistyöesineen Puuta ja Metallia, jossa yhdistyksemme logon lisäksi lukee: Me yhdessä pidämme pyörät pyörimässä Yhteistyöstä kiittäen Länsi-Pohjan Insinööri ry...

Mikä ihmeen pirunpelto...

Pirunpelto

Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee muinaisella rannalla sijaitsevaa kivikkoa. 

Pirunpelto Turun Nunnavuorella.

Pirunpeltoa (ruots. Klapperavlagring) Ångermanlandissa Skuleskogenin kansallispuistossa, Ruotsissa.

Pirunpelto eli muinaisranta on laaja kivikko, joka sijaitsee muinaisella rannalla. Vesi lajittelee kulkiessaan tai rantoja huuhtoessaan maa-aineita hiukkaskoon mukaan. Pirunpelto on alue, jonka maa-ainekseksi on lajittunut isoja kiviä. Myöhemmin vedenpinta on laskenut ja pirunpeltoja on jäänyt syvällekin sisämaahan.

Monet maaeläimet eivät viihdy pirunpelloilla, sillä isot kivet haittaavat niiden liikkumista. Kivien pinnalla kukoistavat jäkälät ja sammalet, sillä alueen kasvillisuudesta puuttuu pitkälti niitä isompi aluskasvillisuus, eivätkä varjostavat puutkaan viihdy kovin hyvin. Ravinteita on hyvin niukasti.

Nimitys pirunpelto perustuu vanhaan uskomukseen, jonka mukaan piru on viskellyt pirunpeltojen kivet sijoilleen tai vain piru olisi kykeneväinen kyntämään niin kivisen pellon.

Mitä tänään aamulla...

TERVETULOA
023
Kassapalvelut 3/10 2018  10.01

Olen nähnyt lehdissä joitakin kommentteja, että pankkikonttoreita ei enää tarvita. Mielestäni tarvitaan. Kyllä pankin odotustilassa on kerran pari kuukaudessa ihan mielenkiintoista käydä. Muun muassa tänään meitä eläkeläisiä oli Kemin Osuuspankin odotustilassa lähes tupa täynnä...

Jo silloin kun pankkikonttoreiden ja pankkipalvelujenkin alasajo alkoi, olen tuonut voimakkaasti - lehtikirjoituksissakin - esiin, että käytetään normaaleja pankkipalveluja(kin) eli mm. käteisen rahan nostamista tiskiltä ei esim."seinästä" ja/tai "tuulikaapista" .

Olen nähnyt myös kommentteja, että käteistä rahaa ei kohta tarvita. Mielestäni tarvitaan.
Toki itsekin maksan yhä enemmän ostoksiani pankkikortilla ja ole käyttänyt vuosikymmeniä nettipankkia mutta...

Olen päättänyt käyttää myös perinteisiä pankkipalveluja, toivottavasti niitä on tulevaisuudessakin saatavissa.

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 25.09.2018. Olimme päättäneet käväistä tänään saaressa ihan muuten vaan. Toki oli ajatuksenan käydä käveleskelemässä pirunpellolla = kivirakalla tietystä syystä...

Hain kaksi viiden litran kanisteria bensiiniä - varmuuden vuoksi Hahtisaaren Nesteeltä.
Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen myötätuuleen, joten en malttanut olla polttamatta karstoja koneesta. Hyvin vene lähti liukuun, ajelimme muutaman sadan metrin matkan lähes täysillä, mukavaa menoa...
Vesi oli ylhäällä, joten rantautuminen oli tosi helppoa. Rantahietikossa oli uusia jälkiä, näyttivät konejäljiltä, jotka johtivat edessä olevaan mäkeen.

Mökille päästyämme vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan. Varustauduimme lähtemään pienenlle metsäretkelle.
Laskeuduimme mökiltä mäkeä alas itäänpäin ja kohtapuolin ylös kivirakalle entisen hyppyrimäen betonipaaluviidakkoon.

Oli hiljaista, mutta kuinka ollakaan hiljaisuuden rikkoi yhtäkkiä korpin rääkyminen, se kävi meitä tervehtimässä.

Vaimoni sanoi käväisemänsä sieniä vielä katsomassa, ei keräämässä ja muutaman katajanoksan katkomassa.
Minä käännyin takaisin mökin suuntaan kivirakalla ja siinä se tuli kohtapuolin vastaan.
Mikä?
Kivipaasi, kyltti ja teksti. Tällä paikalla vuonna 1918 teloitettujen punaisten kunniaksi.

Olimme aiemmin kesällä saaneet em. asiasta hiukan ennakkotietoa. Myöhemmin asiasta on ollut myös puhetta muutamien henkilöiden kanssa lähinnä saareen rantautumisen vuoksi. Mikäli olen oikein ymmärtänyt em. muistomerkkiin liittyvänä on sunnuntaina 07.10.2018 pienimuotoinen muisto- ja juhlatilaisuus.

Kävelin takaisin mökillemme, jonne em. muistomerkiltä on matkaa vajaa 150 metriä jotakuinkin pohjoiseen.

Vaimoni tuli metsälenkiltään toisesta suunnasta. Kerroin em. muistomerkistä. Lähdimme yhdessä sitä katsomaan. Otimme valokuvia ja pohdiskelimme, mistä muistomerkki on loppujen on tuotu, rinteessä näkyi vähäisiä koneen jälkiä.

Muistomerkin ääressä seisoskellessamme mietiskelimme 100 vuoden takaisia tapahtumia, joista olemme paljon lukeneen ja katselleet dokumentteja, elokuviakin...

Palasimme mökille, söimme pikkupurtavaa ja joimme murukahvit.

Pois lähteminen saaresta oli helppoa tällä kerralla.

Oli kerta kaikkiaan mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella, vaikka tälläkin hetkellä pyörivät kiivaana 100 vuoden takaiset tapahtumat Kemissä. Ei enää koskaan sellaista järjettömyyttä...

Kaksinapainen Suomi...

Lainaan pienen pätkän arvostamani ajattelijan Yrjö Raution viimeisimmästä kolumnista:
Ihminen tarvitsee unelmia, mutta ei ihmistä suurempia unelmia. Niistä ei ole koskaan hyvää seurannut, kuten kokemus totalitaarisista aatteista osoittaa. Nykyisessä maailmassa riittänee unelmaksi se, ettei tämä tästä kovin paljon pahemmaksi muuttuisi, että demokratia, sivistys ja ihmisoikeudet selviytyisivät yli tämänkin takatalven.

Edelliseen liittyen: Minkä ihmeen takatalven?

Itse ajattelen Suomen kaksinapaisuutta eräänlaiseksi takatalveksi. Koko ajan nykyhallituksen ja opposition, sitä kautta lähinnä vasemmistojohtoisen ay-liikkeen välillä on ollut takatalvi. Koko ajan on oltu napit vastakkain.

Oikeastaan mitkään nykyhallituksen toimenpiteet eivät ole saaneet vasemmistojohtoisen ay-liikkeen suunnasta myönteistä vastakaikua.

Vastakkainasettelu on ollut erittäin silmiinpistävää. Tämän viikon keskiviikkona eli 03.10.2018 toteutuu poliittinen lakko, johon osallistunee kolmisenkymmentätuhatta työntekijää muutamista ammattiliitoista. Nyt paukutellaan ay-henkseleitä näyttävästi.
Se toteutetaan, vaikka alustavien mediatietojen perusteella hallitus ilmoittaa huomenna suunnitelmiinsa liittyvistä vastaantuloista.

Edellä oleva puhtaasti poliittinen lakko, yhden päivän työnseisaus merkitsee Suomen elinkeinoelämälle lähes 100 miljoonan euron menetystä.

Olemme vauras kansakunta, tällaiseen meillä kuulemma on varaa. Meillä on myös varaa olla Pohjolan lakkoherkin kansakunta - kaksinapainen Suomi...

Tässä käydään jo esivalmistelua ensi kevään eduskuntavaaleista ja maakuntavaaleista.

Vanha kränisevä ukko ...

Kirjoitin 5.12.2014 alla olevan tekstin.

Vanha kränisevä ukko...

Eräässä vapaamuotoisessa keskustelussa tuttavani antoi - ainakin rivien välissä - ymmärtää, että minustakin on tulossa pikkuhiljaa vanha kränisevä ukko. Puutun asioihin, jotka eivät kuulu minulle vähääkään. 
Varmaan näin on, että satojen, tuhansien tekstieni joukossa on muutamia, jotka kuuluvat em. kategoriaan.
Otsikosta en tunnista itseäni. Siinä vaiheessa kun alan itse tuntea olevani vanha kränisevä ukko, ymmärrän kyllä lopetella kirjoittamisen. Toivon, että se hetki ei tule aivan heti.

Miten tästä eteenpäin...

Viime aikojen tapahtumat, ihmiskohtaamiset ovat pistäneet miettimään, että olen jäänyt monille ihmisille jonkin verran etäiseksi. En ole välttämättä saanut ajatuksiani riittävän hyvin perille.
Tuskin minusta jatkossa tulee kuitenkaan ynisevää, kränisevää, rähjäävää ja maailmanmenoa tuskailevaa/voivottelevaa vanhaa ukkoa.
Miksi? 
Siksi, että tavoitteeni on säilyttää mm. aktivaatiotaso kirjoittamisessa kohtalaisen korkeana. Se auttanee ymmärtämään minua nuorempien, huomattavastikin nuorempien elämänmenoa.

Kirjoittamiseeni pitäisi tosin löytyä huomattavasti kriittisempi ote, tunnen olevani sen suhteen pehmoilija. Pitäisi löytyä niin sanotusti särmää. Olen aivan liian kiltti kirjoittamisessani...

Vanhat valokuvat ovat pääasiassa raskasta katseltavaa. Miksi...

Olen kirjoittanut: Nuorempi pojistamme eli Timo on tehnyt merkittävän kirjoittamisurakan. Hän on minun vanhempieni/hänen isovanhempiensa ja lähisukulaisten vuosien 1935-1943 aikaista kirjeenvaihtoa kirjoittanut puhtaaksi - nyt työ on tehty.

Samalla hän on kirjeiden ja korttien kautta päässyt tutustumaan henkilöihin, joista hän ei ole tavannut kuin muutaman, suunnilleen yhden käden sormin lueteltavat henkilöt. Muun muassa minun vanhemmistani eli hänen isovanhemmistaan hänellä ei ole oikeastaan kuin valokuvista ja hajanaisista keskusteluistamme saatu mielikuva. 

Edelliseen liittyvänä olen itse eilen ja tänään katsellut satoja vanhoja, vanhempieni aikaisia mustavalkoisia valokuvia jotakuinkin vuosilta 1920-1960.
Vanhat valokuvat ovat pääasiassa raskasta katseltavaa. Miksi? Siksi, että lähes kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt ovat kuolleet. Heistä on vain muistoja jäljellä. Onneksi lähinnä myönteisiä muistoja... 

Kauppareissulla tänään...

Käväisimme tänään kauppareissulla Kemin Prismassa Karjalahdella ja Lidlissä keskustassa. 
Prismassa tapasin entisen oppilaani vuosikymmenien takaa. Hän sanoi olleensa jo kolmekymmentä vuotta Outokummulla Tornion Röyttässä töissä ja asuvansa Kemissä Tervaharjulla. Kerroin hänelle olleeni jo kymmenen vuotta eläkkeellä ja harrastavani mm. Blogi- ja Facebook-kirjoittamista pysyäkseni jotakuinkin ajan tasalla maailmanmenossa. 

Mukava juttutuokio ja  tapaaminen. Niin ja tietysti kauppareissu... 

Joka vanhoja muistelee sitä...

Nuorempi pojistamme eli Timo on tehnyt merkittävän kirjoittamisurakan. Hän on minun vanhempieni/hänen isovanhempiensa ja lähisukulaisten vuosien 1935-1943 aikaista kirjeenvaihtoa kirjoittanut puhtaaksi - kohtapuolin työ on tehty.

Samalla hän on kirjeiden ja korttien kautta päässyt tutustumaan henkilöihin, joista hän ei ole tavannut kuin muutaman, suunnilleen yhden käden sormin lueteltavat henkilöt. Muun muassa minun vanhemmistani eli hänen isovanhemmistaan hänellä ei ole oikeastaan kuin valokuvista ja hajanaisista keskusteluistamme saatu mielikuva. 
Timo on syntynyt loppuvuodesta 1973 ja vanhempani kuolivat vuonna 1974 ja 1975...

Eräässä Timon puhtaaksi kirjoittamassa kirjeessä äitini Aino Pyykkö haaveili Helsingissä käynnistä. Timo kysyi minulta eilen sähköpostin välityksellä:"Pääsiköhän Aino käymään Helsingissä, josta hän tuntui haaveilevan?"

Kyllä ainakin seuraavalla tavalla:

Me – äiti, isä ja minä – kävimme junareissun, rengasmatkan Kemi – Helsinki –Turku – Kemi 1950-luvun puolenvälin aikaan. Olin 10-12-vuotias. Sen muistan, että Helsingissä yövyimme. 

Turussakin piti yöpyä, mutta minulla oli niin kova koti-ikävä, että lähdimme takaisin pohjoiseen. Täytyypä kaivaa jostakin rengasmatkan muutamat kuvat esiin.

Sen tein: Kyllä kuvia on mm. äidistä ja isästä Esplanaadin puistossa, minusta ja isästä Rautatieaseman tuntumassa, minusta Helsingin suurtorilla sekä äidistä ja isästä Turun Rautatieasemalla...

Muistelenpa äitini ja isäni käyneen ohikulkeissaan Helsingissä myöhemminkin lomareissujen yhteydessä.

Arvelen, että Timolle ja Tommillekin - pojillemme - vanhat valokuva-albumit avautuvat Timon kirjoittamien tekstien kautta uudella tavalla. Miksi? Siksi, että sieltä löytyvät kaikki kirjeissä, korteissa esiintyvät henkilöt. Onneksi olemme säilyttäneen mm. vanhempiemme valokuva-albumit...

Päärakennuksen varaava takka taas käytössä - toimii...

Olen taannoin kirjoittanut, että vuonna 1982 rakennetussa päärakennuksessamme on massiivinen, varaava takka, todellinen "kivikasa". Se on ollut ahkerassa käytössä.

Siinä on esiintynyt veto-ongelmia varsinkin sytytysvaiheessa. Edesmennyt kirvesmiehemme Unto Postinen pyöristi hiukan poskikanaviin meneviä tiilenkulmia ja piippuun pistettiin hiukan pituutta lisää. Ne auttoivat. 

Mutta viime keväänä alkoi ilmaantua poikkeuksellisen huonoa vetoa. Lopetimme takan käytön.

Heti kohta kävi nuohooja, joka totesi, että suuluukun yläpuolella kolme neljästä tiilestä on ”kaatunut”. Totta, minäkin katsoin valolampun ja peilin avulla, kolme tiiltä on toisessa asennossa.

Aiemman yhteydenottoni perusteella muurari Mauri Salmi Torniosta tutki asian ja hänellä oli valmis ratkaisu asiaan. Neljä tulitiiltä korvattiin valetulla, tulenkestävällä palkilla. Se toteutetiin ja olemme lämmittäneet takkaa sittemmin jo viikon ajan - kyllä toimii mutta...

Vaikka olemme lämmittäneet kyseistä takkaa 36 vuotta, oli pakko opetella uusi lämmitystapa. Aloitin päältäsytyttämisestä, luovuin siitä ja siirryin perinteiseen, mutta pistän takkaan aiempaan verrattuna vähemmän puita > rapiat kolmanneksen aiemmasta. Se merkitsee luonnollisesti tieheämpiä lämmityskertoja. Käytän lisäksi sytytyspusseja sytytysvaiheessa.

Toistaiseksi näyttää hyvältä. Nyt koputan maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi...

Kaidi Kemin Ajokseen - missä mennään vai mennäänkö missään...

Minulta on usein - viimeksi tänään iltapäivällä  - kysytty:"Toteutuuko Kaidin biojalostamo Kemin Ajokseen?"

"Kyllä toteutuu!" olen aina sanonut. Miksi? Siksi, että kaikki tähänastinen em. projektiin liittyvänä on edennyt myönteisesti. 

Ainoa särö, josta on viime aikoina kovastikin kirjoitettu, on Kaidiin liittyvät taloudelliset vaikeudet. 

Itse en aio lähteä pessimismin raiteille. Tunnustan, että olen aina ollut yltiöoptimisti.

Totta kai jos kaikesta huolimatta kyseinen hanke ei toteudu, olen erittäin pettynyt niin kuin varmaan pääosa kemiläisistä ja koko tämän talousalueen ihmisistä...

Suora nettilainauus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen

Olli-Pekka Viljakainen seuraa tehtävänsä jättävää Carl Haglundia. Yhtiö ei ole vielä tehnyt lopullista investointipäätöstään Kemin biojalostamosta.

Kaidi Finland

27.6.2018 klo 10:49päivitetty 27.6.2018 klo 11:13

Kaidin Biojalostamolle kaavailtu tontti Kemin Ajoksessa.Kaidi Finland

Jenni Mehtonen

Jaa artikkeli Facebookissa22

Jaa artikkeli Twitterissä

Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi Finlandin uusi toimitusjohtaja on insinööri Olli-Pekka Viljakainen.

Viljakainen seuraa tehtävässä toimitusjohtajan paikkansa jättävää Carl Haglundia.

Viljakaisen on määrä aloittaa Kaidi Finlandin toimitusjohtajana 10. elokuuta.

– Nyt kuin lainsäädäntö ja luvitus-asiat ovat tulleet tähän pisteeseen on luonnollinen ajankohta vaihtaa Kemin hankeen vetäjä. Hankeen seuraava vaihe on hyvin tekninen ja tähän Viljakainen tuo välttämätöntä osaamista, Haglund toteaa tiedotteessa.

Viljakainen osallistui myös Vapon ja Forest Btl:n hankkeisiin, kun yhtiöt suunnittelivat biojalostamon rakentamista Kemiin. Nämä hankkeet eivät kuitenkaan toteutuneet.

Kiinan johtaviin bioenergiatoimijoihin kuuluva Kaidi ilmoitti helmikuussa 2016 suunnittelevansa miljardiluokan biodieseljalostamon rakentamista Kemiin.

Kaidi on saanut ympäristö- ja vesitalousluvan Kemin biojalostamolle. Lopullista investointipäätöstä biojalostamon toteutumisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Normiaamuni/-päiväni tietotekniikan kanssa...

Minulta on silloin tällöin kysytty, miksi ihmeessä kirjoitan niin paljon Blogisivulleni ja Facebookiin. 
Paljon ja paljon, se ei nyt aina pidä paikkaansa.

Kertauksena: Aloitin Blogisivuni "yleisön pyynnöstä" 01.07.2014 ja Facebookissa käytännössä vuoden 2017 alkupuolella. Viimeksi mainitussa olin pistäytynyt jo em. foorumin alkuvaiheissa, mutta se ei tuntunut silloin minun jutultani, ei aina nykyäänkään...

Nykyisin en kirjoita enää lehtiin.

Aamuaskareiden yhteydessä avaan "höyrytietokoneeni". Tarkistan=selailen muun muassa Yle Uutiset-sivut, Helsingin Sanomat, Kauppalehden, joskus Tekniikka&Talous-lehden, jne. , luonnollisesti vilkaisen myös sähköpostini. 
Toki lueskelen netissä satunnaisesti moniakin lehtiä ja luonnolliseti Kemin kaupungin kotisivuja.

Jos edellä mainituissa ilmenee jotain mielenkiintoista, saatan niitä kommentoida välittömästi. Usein jätän näkemäni "muhimaan" ja palaan niihin myöhäisemmässä vaiheessa. 

Kommenttini näyttävät aiheuttavan joskus lukijalle ylimääräisiä sydämentykytyksiä jopa lieviä raivonpuuskia. Se ei luonnollisestikaan ole tarkoitukseni. Kommenttini ovat vain ja ainoastaan henkilökohtaisia näkemyksiäni asioiden kulusta. Minulla ei ole tarvetta "maailmanparannukseen", vaikka siihen joskus kieltämättä ehkä sorrunkin.

Kuitenkin pääviestintävälineeni on sähköposti. Puhelinta käytän, jos on aivan pakko. Tuntemattomiin numeroihin en pääsääntöisesti vastaa nykyään...

Kemn Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 18.09.2018. Olimme päättäneet toteuttaa tänään saaressakäynnin ajatuksella, että pistetään varmuuden vuoksi kaikki talvikuntoon.

 Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen vastatuuleen. Metsä Groupin savuista/vesihöyryistä oli aistittavissa, että rantautuminen saattaa olla vaikea ja nimenomaan lähtö takaisin, mikäli tuuli on iltapäivällä samantyyppistä.
Ajelimme Kojukallion ohi ja viimeisen punaisen poijun kohdalla pidimme tuumaustauon.
Päätimme ajaa naapurin ruopattuun/suojattuun venevalkamaan. Siihen meillä on lupa huonoilla tuulilla...

Mökille päästyämme vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan ja minä pistin tulet tulistelupaikalle - ihan muuten vaan.

Aistimme taas kerran täydellistä ulkopuolista hiljaisuutta. Lähikuusen latvassa touhusi iso parvi käpylintuja. Kuinka ollakaan hiljaisuuden rikkoi korpin rääkyminen, se kävi meitä tervehtimässä.

Kaivoin edellisen kerran "viimeisen kiven" vaimoni avustuksella ylös, siirsimme sen "pitkospuiden" viereen...
Puhdistin pihan puolen rännit joutessani. Vaimoni käväisi pienen metsälenkin. Sieltä tullessaan hän totesi sieniä edelleen olevan, mutta meidän sienikiintiö on täynnä.

Niinhän siinä taas kuitenkin kävi, että pihaterassin ja tulistelupaikan välisessä ruohikossa pilkisti mielenkiintoisen näköinen kivi. Kohta se oli ylhäällä vaimoni viimevaiheen avustuksella.
Kävin hakemassa vesikärryilla savipitoista kunttaa rannasta, olihan se raskas kuorma.

Sitä hakiessani totesin edellisen myrskyn laajentameen "meidän hiekkarannan" ainakin tuplakokoon - hyvä niin. Vesi oli käynyt rannan tulistelupaikan juurella. Hiekkarannalla näkyi tuoreen näköisiä hirvensorkan jälkiä.

Joimme murukahvit pihaterassilla. Kojukallion suunnassa oli joutsenpariskunta niin kuin monena syksynä aikaisemminkin.

Nyt on mökki talvikunnossa. Toki saattaa olla, että siellä vielä käydään mutta joka tapauksessa...

Olipa helppo lähteä naapurin suojatusta venevalkamasta liikkeelle. Kävi taas mielessä Kemin kaupungin mahdolliset ruoppaussuunnitelmat kesämatkailun tehostamiseksi. Muun muassa rantautuminen Selkäsaaren pohjoispäätyyn on ollut esillä. "Meidän ranta" on Kemin kaupungin RT-tontin ranta. 
Minä ruoppauttaisin Kojukallion ohi kulkevan väylän viimeisen punaisen poijun kohdalta suoraan lahdenpoukamaan. Helppo juttu, vähäiset ruoppausmassat. Seitsemän vuoden rantautumiskokemuksella lupaan tulla ideoimaan laiturirakenteet ruokapalkalla...

Oli kerta kaikkiaan mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella...

Eräs Faceboob-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan mitään erikoista - harvinaista kyllä...
No ehkä sen verran on pakko kirjoittaa, että kävin hetki sitten pitkästä aikaa katselemassa kolmen autoliikkeen vaihtoautosivuja: Kemin Wetterin, Kemnmaan Pörhön ja Keminmaan Niemelän-Auto...
Onhan siellä hyvää tavaraa näin maallikon silmin katseltuna. Hintahaarukassa 10.000-30.000 euroa löytyy monia potentiaalisia vaihtoehtoja.
Autoasia tuli taas mieleen, kun kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 pistetään kohta "talviteloille" eli pois liikennekäytöstä jotakuinkin viimeisen Selkäsaaressa/Hahtisaaressa käynnin jälkeen.
Ympärivuotisautomme, talviautomme Land Rover Freelander vm. 2000 tarkistetaan ja katsastetaan kohtapuolin. Fiilistelyautomme MB 200 E vm. 1998 on päärakennuksemme autotallissa katsastettuna mutta pois liikennekäytöstä.

Niin - voi olla, että huomenna menemme heti aamulla Selkäsaareen ja pistämme kaikki - varmuuden vuoksi - talvikuntoon.
Sittenhän tuon veneenkin voi tuoda trailerilla kotipihalle odottamaan ensi kevättä/kesää...

Tekniikka&Talous-lehti - paperiversiona erinomainen, ei kahta sanaa...

Luin tänään aamulla nipun viimeisimpiä Tekniikka&Talous-lehtiä, jotka olivat jääneet minulta viime viikkoina lukematta. Toki olen silloin tällöin vilkaissut nettilehtiversiota. Miksi minulle edelleen tulee em. lehden paperiversio?
Se on jäänne siitä, että olen edelleen Takniikan Opettajat TOP ry:n eläkeläisjäsen. Miksi? Siksi, että saan em. lehden paperiversiona...

Muistelenpa hiukan samalla kertauksen vuoksi menneitä aikoja:

Ammatillisella opetussektorilla alkoi järjestösota 1970-luvun puolessavälissä. Miksi? Sitä en tässä yhteydessä lähde muistelemaan/kertaamaan.Ammatillisen opetussektorin järjestösota päättyi 1990-luvun puolessavälissä. Toisin sanoen palattiin normaaliin päiväjärjestykseen - hyvä niin...
Insinööriliitto IL ja Opetusalan Ammattijäjestö OAJ sopivat tietyistä järjestelyistä ammatillisissa oppilaitoksissa toimivista insinööriopettajista - varsinaisesta edunvalvonnasta ja ammatillisaatteellisesta osuudesta paikallisyhdistyksissä. Valitettavasti hyvät tavoitteet eivät käytännössä kaikilta osin toteutuneet...

Todettakoon, että olin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n viimeinen puheenjohtaja ja perustetun Tekniikan Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. 

Minut valittiin lisäksi OAJ/AOO ( Ammatillisten Oppilaitosten Opettajat) ry:n hallitukseen. Olin siinä tehtävässä monta kaksivuotiskautta. 
Toimin myös Opettaja-lehden toimitusneuvostossa AOO:n mahdaatilla. Olin toimitusneuvoston Kekkonen. Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että olin em. tehtävässä liian pitkään. 

Olin myös Insinööriliiton edustajakokousedustaja kolmivuotiskauden 1993-95 AOI ry:n mandaatilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana totean, että olin jopa hetken aikaa JIL ry:n varapuheenjohtaja ja Insinööriliiton hallitusjäsen.

Oikeastaan kaikki edellä oleva oli erittäin mielenkiintoista aikaa, sitä on mukava joskus sitten vanhanakin muistella...