Kopioin Uusikylän blogitekstin Facebook-sivustolta. Kyllähän siinä on paljon asiaa, mutta on siinä yllättävän paljon "Uusikyläksi" politiikkaa - alkaako ikä häntäkin jo painaa...
Kertokaa terveiset Juha Sipilälle
Hyvä päministeri Juha Sipilä! Teille on langennut raskas tehtävä. Teillä ja hallituksellanne on vastuu jokaisen suomalaisen elämän raameista. Teen kiusallisen tunnustuksen: Itkin aamulenkillä. Kerron myöhemmin miksi. Me vanhat miehet liikutumme helposti, emme enää häpeä sitä, kuten nuorina teimme.
Luin juuri netistä, että hallitus jatkaa norminpurkutalkoitaan tulevassa puoliväliriihessä. Normi kuulostaa pahalta sanalta. Mehän tarvitsemme vapautta valita. Digiosaaja voi pian vapaasti tilata maaseudullakin limuviinoja rippikoululaiselleen ja vahvaa olutta itselle, pian saa ajaa asuntovaunullaan kovempaa vauhtia ja paljon muutakin hienoa on tulossa, kruununa tietenkin SOTE. On kuitenkin sääli, että vähimmäistuntipalkka on normitettu kympin tuntumaan. Kyllä vitosen pitäisi riittää nollasopimusten nollatyöläisille. Eihän Suomi nouse ilman talkoohenkeä.
Kaikkea ei hallitus kuitenkaan normita. Koululuokat saavat olla suuria; on upeaa, että monet vakavasti tunnevammaiset ja kielitaidottomat rikastavat samassa ns. oppimisympäristössä kavereiden ja opettajien koulupäiviä. Ja miksi vanhustenhoitajat valittavat, että pitäisi rukata normeja, saada lisää hoitajia. Kyllä suomalainen hoitaja kymmentä venäläistä vastaa!
Ministeri valittaa (HS 25.3), että on vaikea purkaa virkojen kelpoisuusehtoja, kun ammattiliitot ja muut yhdistykset niin kovasti vastustavat. Hyvällä tiellä kuitenkin ollaan. Ammattikoulujen opettajia korvataan työpaikkojen työnohjaajilla, keillä tahansa tiimivastaavilla. Onneksi ministereiden kelpoisuusehtoja ei tarvitse madaltaa, pohja on jo vastassa. Kuka tahansa suomalainen, tai sellaiseksi ministeriyden toivossa hakeutuva, kelpaa jäsenkirjalla minkä tahansa ministeriön johtoon päättämään elämästämme ja julistamaan mikä on meille parasta.
Pääministeri Juha Sipilä. Miten suomalainen demokratia voi? Mistä kansalaiset voivat päättää ja mihin vaikuttaa? Millainen on poliitikkojemme asiantuntemus, harkintakyky ja ennen kaikkea moraali. Riittääkö se, että ”porukka päättää” ja ”päätöksessä pysytään?” Saako poliitikko, esimerkiksi pääministeri, ajatella itse? Onko poliitikoilla huono omatunto vai liikaa töitä, kun niin moni toistelee toistelee toistelee samaa sanaa ja ja ja jaarittelee joutavia.
Pääministeri Sipilä! Perustelitte äskettäin takinkääntöänne näin: Ryhmä päätti, että vahva olut ja limuviina vapautetaan kaikkien suomalaisten nautittavaksi. Se tapahtuu vastoin alkoholihaittojen parhaiden asiantuntijoiden neuvoja. Seuraukset nähdään tulevaisuudessa: alkoholisairauksia, juoppoutta, mielenterveysongelmia ja lasten hätää. Jokainen ajatteleva ihminen kyllä tajuaa miksi, ja kenen hyväksi, takkinne kääntyi.
Ei saa sanoa ääneen, että Suomessa tehdään eriarvostavaa, uusliberalistista politiikkaa, yksityistetään ja yhtiöitetään. Jos kaltaiseni isänmaallinen, kirkossa käyvä suomalainen tämän sanoo, hänet leimataan kateelliseksi puolikommunistiksi.
Kolme miestä saivat juuri ilman julkista hakua ison johtajan paikat uusissa maakunnallisissa sote -osakeyhtiöissä, joille kunnat joutuvat luovuttamaan miljardien kiinteistöomaisuuden. Kuka asiasta päätti ketterästi ja salassa?
Poliittinen puhe on pelkkää fraasimaista talouspuhetta, täynnä linjauksia, tulokulmia, ison kuvan näkyjä, visioita ja strategioita. Varsinainen sisältö on ohutta. Kysymyksiin vastataan ”hallituksen puoliväliriihessä asiaan palataan,” ”työryhmää ollaan kokoamassa,” ”minä olen käynnistänyt,” tai mumistaan jotain, mistä ei kysytty.
Juha Sipilä! Hallituksenne on toteuttanut Sitran suosittelemaa ”ketterän konsernijohtamisen” mallia ensi hetkistään alkaen. Uudistusten suunnittelu ja toteutus tehdään samanaikaisesti eli hosutaan: pienellä porukalla päätetään, perutaan, päätetään, perutaan. Kansa on saanut kokea ketterän konsernijohtamisen hedelmät. Tehdäänpä asiat näin, mutta ei tehdäkään, vaan sittenkin noin tai ehkä kuitenkin toisin.
Lastensuojeluunkin pörssifirmat ovat tulossa, onhan valinnanvapaus nykypäivää. Jopa lastenneuvoloiden yksityistämistä pohditaan –salassa tietenkin. Ministeri ei asiaa kommentoi eikä suostu vastaamaan kysymyksiin. Niin paljon meitä, vaalikarjaa arvostetaan. Poliitikot ovat intoutuneet ivaamaan kaiken maailman päivystäviä dosentteja ja joka paikkaan nenäänsä tunkevia professoreita siitä, että nämä sekaantuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu. Nämä häiriköt ymmärtävät oman alansa asioita kiusallisen syvällisesti, kun taas moni poliitikko ei tunnu ymmärtävän edes yhteiskunnallisia peruskäsitteitä, saati asioiden välisiä yhteyksiä.
Alkuun palatakseni: Aamuitkuni syy oli parin päivän takainen vierailuni suuressa koulussa, jossa oli ns. ongelmalapsia. Opettajien tinkimätön työmoraali teki minuun vaikutuksen. Oppilaista pidettiin huolta tiukan rakastavalla otteella. Opettajat kertoivat, että moni oppilas toivoo, että koulua olisi iltaan asti, tai että kesälomaa ei olisi lainkaan. Kotona on ahdistavaa ja pelottavaa. Koulu ja opettaja antavat turvaa. Lasten tuska liikuttaa minua aina.
Suomi on varakas maa. Koulujen talouden kurjistamista ei voi puolustella millään tekosyyllä eikä muita syyttelemällä. Röyhkeimmille ja ahneimmille vallan suojateille on avattu ketterästi tie miljonääreiksi. Me hyvin toimeentulevat keskiluokkaiset tuijotamme älylaitetta ja omaa napaamme ja kitisemme muutaman kympin tulonmenetyksestä. Avuttomat, köyhät, vanhat ja sairaat saavat selvitä miten haluavat, pääasia, että pysyvät poissa silmistämme.
Pääministeri Sipilä, teillä on kristillinen vakaumus. Seuraava teksti lienee teille tuttu: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Usko ilman rakkauden tekoja on pelkkää sanahelinää. Ja millä se tie helvettiin olikaan kivetty? Turhalla höpinällä, lupausten lätinällä ja ylimielisellä röyhkeydellä.