KUN Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lauantaina kutsui Washingtonin osavaltion piirituomaria James L. Robartia ”niin kutsutuksi tuomariksi”, hän oli vähättelyssään perinteikkäillä linjoilla.
”Niin kutsuttu” on kiintoisa ilmaus, jolle on jo ehtinyt kertyä historiaa.
NEUTRAALISSA merkityksessään jokin asia on niin kutsuttu, jos sitä kutsutaan niin. Esimerkiksi kun tablettitietokoneet olivat vasta yleistymässä, saatettiin puhua niin kutsutuista tableteista.
Trumpin käyttämänä ilmaus ei tietenkään ollut neutraali. Hänen niinkutsuttelunsa tarkoituksena oli tuomari Robartin vähätteleminen.
Vähättelyllään Trump osui arkaan paikkaan. Kun toimeenpanovallan ylin käyttäjä niinkutsuttaa tuomiovallan edustajaa, siitä on lyhyt matka ajatukseen, että presidentin mielestä Yhdysvalloissa on vallan niin kutsuttu kolmijako.
EN TIEDÄ, milloin vähättelevä niinkutsuttelu on alkanut yleistyä suomen kielessä. Kansainvälisesti sen juuret ulottuvat melko kauas ajassa taaksepäin, vähintään natsi-Saksaan asti.
Propagandaministeri Joseph Goebbels puhui sotavuonna 1942 ”niin kutsutusta venäläisestä sielusta”, ja Neuvostoliitosta hän käytti ilmausta ”niin kutsuttu työläisten paratiisi”, jonka ”niin kutsuttuja sosiaalisia saavutuksia” hän piti naurettavina.
NEUVOSTOLIITOSSA niinkutsuttelu oli parjauksen vakioarsenaalia. Kun yhteiskuntatieteilijä Ilja Zemtsov vuonna 1991 kirjoitti Neuvostoelämän ensyklopedian, niin kutsuttu (tak nazyivaemyi) sai oman hakusanan.
Toisinajattelijat olivat ”niin kutsuttuja ajattelijoita”, joiden julkaisut olivat ”niin kutsuttuja julkaisuja”.
Olisi kuitenkin epäreilua väittää, että Trump asettui tölvinnällään osaksi totalitaarista perinnettä. Niinkutsuttelua on harjoitettu retorisena väheksymiskeinona myös demokratioissa, ja harjoitetaan edelleen.
Niin kutsumisella puhuja tai kirjoittaja antaa ymmärtää, ettei sana ole hänen mielestään sitä, mitä sana on tarkoittavinaan.
Länsi-Saksassa kylmän sodan henkeen kuului, että Itä-Saksasta puhuttiin niin kutsuttuna DDR:nä. DDR oli lyhenne sanoista Saksan demokraattinen tasavalta, joskaan valtio ei ollut demokraattinen, ei tasavalta eikä kaikkien mielestä edes saksalainen.
Springer-kustantamo oli kirjoitusteknisessä diplomatiassaan niin tiukka, että sen julkaisuissa – ennen kaikkea Bild- ja Welt-lehdissä – DDR kirjoitettiin johdonmukaisesti muotoon ”niin kutsuttu DDR”, tai vähintään käytettiin väheksyviä lainausmerkkejä, eli kirjoitettiin valtiosta nimeltä ”DDR”.
Lainausmerkittely, niin kuin hyvin tiedetään myös nyky-Suomen keskustelu”kulttuurin” perusteella, on niinkutsuttelun läheinen sukulainen.
NIINKUTSUTTELUA osasi käyttää taitavasti myös Ranskan kenraalipresidentti Charles de Gaulle. 1960-luvulla hänen tiedetään puhuneen maailmanjärjestö YK:sta viiltävällä niinkutsuttelun muunnelmalla: ”Yhdistyneiksi kutsutut kansakunnat” (les Nations dites unies).
Eikä niinkutsuttelu ole vierasta meidänkään ajallemme. Tässä mielessä huikeimpia viime vuosien esimerkkejä ovat Euroopan unionin asiakirjat, joissa määrätään venäläisiin ja ukrainalaisiin henkilöihin kohdistuvia pakotteita.
Kaikki listoilla esiintyvät henkilöt ovat niin kutsuttuja, ja he edustavat jotain niin kutsuttua, ja heidän niin kutsuttuja ”tekemisiään” täydentää lainausmerkittely.
Esimerkiksi pakotelistalle vuonna 2014 päätynyttä Marat Baširovialuonnehdittiin niin kutsutun Luhanskin kansantasavallan ministerineuvoston pääministeriksi, joka oli vastuussa niin kutsutun ”Luhanskin kansantasavallan hallituksen” separatistisista ”hallitustoiminnoista”.
JOS MAAILMA jatkaa kulkuaan tähän malliin, edessämme on niin kutsuttu tulevaisuus, joka on vähintäänkin ”haasteellinen”.
”Niin kutsuttu” on kiintoisa ilmaus, jolle on jo ehtinyt kertyä historiaa.
NEUTRAALISSA merkityksessään jokin asia on niin kutsuttu, jos sitä kutsutaan niin. Esimerkiksi kun tablettitietokoneet olivat vasta yleistymässä, saatettiin puhua niin kutsutuista tableteista.
Trumpin käyttämänä ilmaus ei tietenkään ollut neutraali. Hänen niinkutsuttelunsa tarkoituksena oli tuomari Robartin vähätteleminen.
Vähättelyllään Trump osui arkaan paikkaan. Kun toimeenpanovallan ylin käyttäjä niinkutsuttaa tuomiovallan edustajaa, siitä on lyhyt matka ajatukseen, että presidentin mielestä Yhdysvalloissa on vallan niin kutsuttu kolmijako.
EN TIEDÄ, milloin vähättelevä niinkutsuttelu on alkanut yleistyä suomen kielessä. Kansainvälisesti sen juuret ulottuvat melko kauas ajassa taaksepäin, vähintään natsi-Saksaan asti.
Propagandaministeri Joseph Goebbels puhui sotavuonna 1942 ”niin kutsutusta venäläisestä sielusta”, ja Neuvostoliitosta hän käytti ilmausta ”niin kutsuttu työläisten paratiisi”, jonka ”niin kutsuttuja sosiaalisia saavutuksia” hän piti naurettavina.
NEUVOSTOLIITOSSA niinkutsuttelu oli parjauksen vakioarsenaalia. Kun yhteiskuntatieteilijä Ilja Zemtsov vuonna 1991 kirjoitti Neuvostoelämän ensyklopedian, niin kutsuttu (tak nazyivaemyi) sai oman hakusanan.
Toisinajattelijat olivat ”niin kutsuttuja ajattelijoita”, joiden julkaisut olivat ”niin kutsuttuja julkaisuja”.
Olisi kuitenkin epäreilua väittää, että Trump asettui tölvinnällään osaksi totalitaarista perinnettä. Niinkutsuttelua on harjoitettu retorisena väheksymiskeinona myös demokratioissa, ja harjoitetaan edelleen.
Niin kutsumisella puhuja tai kirjoittaja antaa ymmärtää, ettei sana ole hänen mielestään sitä, mitä sana on tarkoittavinaan.
Länsi-Saksassa kylmän sodan henkeen kuului, että Itä-Saksasta puhuttiin niin kutsuttuna DDR:nä. DDR oli lyhenne sanoista Saksan demokraattinen tasavalta, joskaan valtio ei ollut demokraattinen, ei tasavalta eikä kaikkien mielestä edes saksalainen.
Springer-kustantamo oli kirjoitusteknisessä diplomatiassaan niin tiukka, että sen julkaisuissa – ennen kaikkea Bild- ja Welt-lehdissä – DDR kirjoitettiin johdonmukaisesti muotoon ”niin kutsuttu DDR”, tai vähintään käytettiin väheksyviä lainausmerkkejä, eli kirjoitettiin valtiosta nimeltä ”DDR”.
Lainausmerkittely, niin kuin hyvin tiedetään myös nyky-Suomen keskustelu”kulttuurin” perusteella, on niinkutsuttelun läheinen sukulainen.
NIINKUTSUTTELUA osasi käyttää taitavasti myös Ranskan kenraalipresidentti Charles de Gaulle. 1960-luvulla hänen tiedetään puhuneen maailmanjärjestö YK:sta viiltävällä niinkutsuttelun muunnelmalla: ”Yhdistyneiksi kutsutut kansakunnat” (les Nations dites unies).
Eikä niinkutsuttelu ole vierasta meidänkään ajallemme. Tässä mielessä huikeimpia viime vuosien esimerkkejä ovat Euroopan unionin asiakirjat, joissa määrätään venäläisiin ja ukrainalaisiin henkilöihin kohdistuvia pakotteita.
Kaikki listoilla esiintyvät henkilöt ovat niin kutsuttuja, ja he edustavat jotain niin kutsuttua, ja heidän niin kutsuttuja ”tekemisiään” täydentää lainausmerkittely.
Esimerkiksi pakotelistalle vuonna 2014 päätynyttä Marat Baširovialuonnehdittiin niin kutsutun Luhanskin kansantasavallan ministerineuvoston pääministeriksi, joka oli vastuussa niin kutsutun ”Luhanskin kansantasavallan hallituksen” separatistisista ”hallitustoiminnoista”.
JOS MAAILMA jatkaa kulkuaan tähän malliin, edessämme on niin kutsuttu tulevaisuus, joka on vähintäänkin ”haasteellinen”.
- Heikki AittokoskiSeuraa
- Suomen kieliSeuraa
