Alla oleva on viisasta asiantuntijatekstiä. Ei kahta sanaa...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Perustulo on hieno idea – jonka aika ei ole koittanut
Perustulolla rahoitettu joutilaisuus ei ole kenenkään etu
FILOSOFI ja agitaattori sekä vallankumouksellinen Thomas Paine ehdotti kaksi vuosisataa sitten kaikille kansalaisille ehdoitta ja vastikkeetta maksettavaa perustuloa tai kansalaispalkkaa.
Ajatuksella on sen jälkeen ollut ja on nytkin kannatusta politiikan eri laidoilla. Suomessa on tunnetusti alkamassa perustulokokeilu.
Puhtaimmillaan ydinajatus on, että samaa perustuloa maksettaisiin jokaiselle kansalaiselle ilman tarveharkintaa. Se voisi olla verollista tai verotonta, ja perustulon ylittävät tulot olisivat luonnollisesti veronalaisia.
Oikeiston mieleen on, että työn vastaanottaminen olisi näissä oloissa aina taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi köyhät voitaisiin hyvällä omatunnolla jättää oman onnensa varaan – onhan heillä perustulonsa.
IDEAALIMALLISSA perustulo korvaisi kaiken muun sosiaaliturvan kuten työttömyysturvan ja lakisääteiset eläkkeet sekä asumis- ja toimeentulotuen. Uudistus alentaisi efektiivistä rajaveroa roimasti ja poistaisi kertaheitolla ”kannustinloukut”. Resursseja kuluttava ja tukiriippuvaisia nöyryyttävä byrokratia voitaisiin lopettaa.
Vasemmiston toive on, että perustulo turvaisi kaikkien toimeentulon. Kenenkään ei tarvitsisi suostua tekemään ”paskaduuneja”. Ihmiset olisivat aidosti autonomisia, eivät markkinoiden armoilla.
TEKNOLOGINEN kehitys on lisännyt kiinnostusta perustuloon. Automaatio ja robotisaatio aiheuttavat keskipalkkaisia työpaikkoja tuhoavaa ”polarisaatiota”. Joillekin perustulo on ratkaisu teknologian aiheuttamaan työttömyyteen.
Laaja kannatus herättää epäilyjä: olisiko kaikki tämä liian hyvä ollakseen totta?
Näin juuri on, perustulo on yhteiskuntapoliittista romantiikkaa, illusorinen ratkaisu.
TOIMEENTULO voidaan turvata ja muu sosiaaliturva purkaa jos perustulon taso on varsin korkea. Silloin ratkaisusta kuitenkin tulee hyvin kallis.
Esimerkiksi muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuville maksetaan tällöin asumiskustannusten kannalta tarpeettoman runsasta perustuloa. Runsas perustulo ei ole uskottavasti rahoitettavissa.
NIUKKA perustulo tarkoittaisi vuorostaan, että syyperusteista sosiaaliturvaa ei voi poistaa ajamatta erityisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtuuttomaan ahdinkoon.
Tällöin kannustinloukut ja byrokratian tarve säilyisivät. Järjestelmä olisi pahimmillaan entistäkin sekavampi.
SUOMI tarvitsee digitalisaatiosta ja automaatiosta huolimatta työn tekijöitä. Kuten professori Roope Uusitalo on todennut , työn tekemiseen on syytä kannustaa sekä rahalla että valvontaa vaativilla velvoitteilla.
Perustulolla rahoitettu joutilaisuus ei ole kenenkään etu.
Toki perustulosta voi esittää monenlaisia ja vähemmän kalliita variaatioita. Se voidaan eriyttää iän tai asumisalueen tai muiden kriteerien perusteella mutta silti maksaa ilman tulotestiä tai tarveharkintaa.
Hybridimallissa esimerkiksi ansiosidonnainen työttömyysturva voisi jäädä ennalleen. Ja tokkopa kukaan kuvittelee, että lakisääteisistä eläkkeistä voitaisiin luopua?
TULONJAKOTUTKIJA Anthony Atkinson ehdottaa (teoksessaan Inequality) ”osallistumistuloa”, jonka saamisen ehtona olisi halukkuus tehdä työtä tai jonkinlaista yhteiskuntapalvelua. Tätä monet perustulokannattajat vieroksuvat juuri sen ehdollisuuden takia.
Atkinson huomauttaa myös, että lapsilisä on nykyjärjestelmässä ainoa perustulon luonteinen tulonsiirto (maksetaan ehdoitta). Hän ehdottaa lapsilisän kasvattamista ja verolle panoa, mikä parantaisi köyhien lapsiperheiden asemaa.
Monenlaisia hybridimalleja voi hahmottaa, mutta niistä tulisi herkästi vaikeasti sovellettavia ja jopa nykyjärjestelmää mutkikkaampia. Toisaalta monet toimet, vaikkapa asumistuen uudistaminen, ovat harkinnanarvoisia perustulosta riippumatta.
Yhteisymmärrystä on kaiketi siitä, että työnteon tulee olla kannattavaa.
On useita keinoja pienituloisten verojen alentamiseksi. Tarvittaessa voidaan maksaa palkkatukea. Ajan tasalla oleva tulorekisteri vähentäisi byrokratialoukkua, jossa tukiriippuvainen joutuu yllättävien takaisinperintöjen kohteeksi.
On useita keinoja pienituloisten verojen alentamiseksi. Tarvittaessa voidaan maksaa palkkatukea. Ajan tasalla oleva tulorekisteri vähentäisi byrokratialoukkua, jossa tukiriippuvainen joutuu yllättävien takaisinperintöjen kohteeksi.
PERUSTULON tavoitteita voidaan parhaiten edistää nykyjärjestelmää kehittämällä. Tämän tulkitsen olevan myös pragmaattisen perustulokannattajan Osmo Soininvaaran kanta. Alkavaa perustulokokeilua voi toki tutkimuksellisista syistä kannattaa vaikka pitäisi perustuloa epärealistisena.
Miksi muissa Pohjoismaissa ei käydä keskustelua perustulosta?
Siksi, että rationaalinen yhteiskuntapolitiikka hakee käytännön tuloksia pikemmin kuin uljaan retoriikan glooriaa.
Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston emeritusprofessori.
