Kyllä! Kyllä tuhka on hyvä lannoite. Itselläni on pienimuotoista kokemusta asiasta. Niin kuin olen aiemmin kirjoittanut, meillä on pihapiirissä kolme tulipesää, oikeastaan neljäkin, mutta pesuhuoneen vesipataa ei olla käytetty vuosikausiin.
Olen noin kaksikymmentä vuotta sitten hakenut Keminmaan Törmän kylästä kuusentaimia aikamoisissa paakuissa. Istutin niitä pihallemme Haukkarissa - mm. ne kuuluisat kolme logokuusta ( Veitsiluoto Oy muuttui Enso Oyj:ksi) keskelle pihaa vuonna 1996 ja joulukuusimetsän tontin kulmalle. Joulukuusimetsässä oli alunpeperin muistaakseni kolmetoista kuusta. Ajattelin ottaa siitä vuosittain aina joulukuusen, mutta enhän minä raskinut, hennonnut... Siirsin osan, lahjoitin rajanaapurille yhden, yhden tärveli myrskyn kaatama pihlaja, osa on kaadettu perunamaan tieltä, jäljellä on tällä hetkellä pysytyssä muutama. Olemme puhtaalla puutuhkalla lannoittaneet em. kuusia. Nimenomaan nuo logokuuset ovat kasvaneet rajusti. Jos asia kiinnostaa, tule katsomaan. Kerron asiasta lisääkin. Puutuhkaa olemme laittaneet myös orapihlaja-aidan juurelle vuosikausia, ei se ainakaan haitaksi ole ollut...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Tuhka on mannaa turvemaille – katso video kopterilevityksestä
Vanha luulo: ei maksa vaivaa lykätä tuhkaa turvemaille Lapissa.
Helikopteri lentää Ranuan Mätäskairassa kyydissään köyden päässä roikkuva parimetrinen levityssäiliö. Lentäjä Pekka Jokiluoma seuraa gps:ään merkittyjä levitysviivoja. Kun oikea kaistale on hollilla, säiliö aukeaa ja 1 000 kiloa puutuhkaa alkaa ryöpytä taivaalle.
Minuutti, pari ja kopteri leijuu metsäautotielle pysäköidyn Ecolan Oy:n huoltoauton yläpuolelle. Levityssäiliö kolahtaa auton kylkeen täytettäväksi. Uusi 1 000 kilon tuhkaerä nousee taivaalle levittämään lannoitetta mäntyvaltaiselle turvemaalle.
– Tuhkalannoitus lisää kasvua! hyrisevät levitystä seuraavat Metsähallituksen miehet – metsänhoitoesimies Hannu Erola, alueen suunnittelija Taisto Ruokanen ja suunnittelumetsuri Esko Kuukasjärvi.
– Järkevää metsänhoitoa, vahvistaa Luken erikoistutkija Hannu Hökkä. – Melkoinen performance, ihastelee siviili mustien tuhkarakeiden pöllytessä lumesta valkoiseen maahan.
Metsähallituksen Etelä-Lapin metsänhoitotiimin alueella tuhkan lentolevitys on vasta toista vuotta käytössä. Tänä vuonna kopterilevityksessä on 255 hehtaaria turvemaata, josta noin puolet Ranualla ja puolet Simossa.
Pohjois-Pohjanmaalla kopterilannoitusta on käytetty pidempään ja moninkertaisesti suuremmille aloille. Lapissakin sitä on alettu tehdä yksityismailla.
Lapissa on ajateltu ja ajatellaan yhä vieläkin, ettei tuhkalannoitus kannata. Ollaan liian pohjoisessa, jotta homma kannattaisi.
– Kaikki uusi tulee Lappiin 10 vuotta myöhemmin kuin muualle. Lapissa ei kasvun hakeminen ole ollut turvemailla muutenkaan kovinkaan aktiivista, mutta tietoisuus ja talousajattelu lisääntyvät, Ruokanen sanoo.
Markkinointikin on ollut mitätöntä.
– Ihmiset eivät ole kauhean tietoisia siitä, että tuhkalannoituksella on mahdollisuus saada ihan merkittävää lisäkasvua turvemailla, asiaa pitkään tutkinut Hökkä toteaa.
Tuhkalannoituksessa tulevat ravinteet ovat suuressa määrin fosforia ja kaliumia, mutta myös kalsiumia ja booria.
Lisäksi puiden kasvuun tarvitaan runsaasti typpeä, jota turvemailla on luontaisesti paljon, koska turve on pääasiassa runsaasti typpeä sisältävää lahonnutta kasvijätettä.
– Turvemailla on kuitenkin niukasti kasvuun tarvittavia kivennäisaineita, fosforia ja kalia, mikä aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Kun vajaus korjataan, saadaan hyvä kasvureaktio. Paras, mitä lannoituksella voidaan saada aikaan, Hökkä vakuuttaa.
Lapissa on turvemaita satoja tuhansia hehtaareita, joten tarvittavaa typpeä olisi paljon.
– Aiemmin on kuitenkin ajateltu, että Lapissa puiden typen saanti on rajoittunutta. Ettei typpi mineralisoidu tarpeeksi, koska se vaatii lämpimän kesän, Hökkä sanoo.
Tutkijapiireissäkin on aiemmin esitetty, ettei näin maksa vaivaa lisätä maahan fosforia ja kaliakaan. Nyt on tultu toisiin aatoksiin.
Koetulokset osoittavat, että kesät ovat jo niin lämpimämpiä, että puut saavat Sodankylän korkeuksia myöten riittävästi typpeä.
– Tuhkalannoitus typpipitoisilla soilla on yksi kannattavimpia, eniten kasvua lisääviä toimenpiteitä.
– Kun harvennushakkuissa saadaan keskimäärin 30-40 m3 puuta hehtaarilta, voi tuhkalannoitus antaa kolmanneksen lisää puuta.
Tuhkalannoitus sopii parhaiten harvennusikäiseen metsään.
– Tuhkaa voidaan antaa joko harvennuksen yhteydessä tai niin, että metsikkö saadaan lähitulevaisuudessa harvennettua, jolloin osa lannoituskustannuksista saadaan pois harvennustulon kautta, Hökkä sanoo.
Ympäristöllekään lannoituksesta ei ole haittaa.
– Asiaa on tutkittu. Raetuhkasta ei lähde liikkeelle ravinteita eikä muitakaan haitta-aineita vesistöihin.
– Tuhka sisältää pieniä määriä raskasmetalleja, mutta jäkälistä, marjoista ja lehdistä ei niitä ole löytynyt. Raskasmetallit sitoutuvat turpeeseen, koska tuhkassa on paljon kalkkia.
Alla olevassa artikkelissa todetaan: Sen sijaan mielenosoittajien naamioitumista on kriminalisoitu tarmokkaasti siellä sun täällä. Tästä asiasta olen samaa mieltä: Jos et uskalla naamallasi protestoida, niin mussuta himassa. Siellä istuskellessasi voit löytää vaikka kivan, nimettömän nettiyhteisön.
____________________
Juuri näin, lisäksi itse olen aina ihmetellyt, mihin perustuu esimerkiksi oikeussalissa olevalle syytetylle/tuomitulle henkilölle sallittava mahdollisuus "huputtautua" niin tehokkaasti, että häneltä ei näy edes silmiä...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Venäjän televisio vyöryttää ruutuun kommandopipomiehiä, ja sille on hyytävä syy
Pipomieskavalkadin tehtävänä on levittää nihilististä maailmankuvaa, jossa kasvottomat tappajat pitävät alamaiset kurissa
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtaja.
SUOMEN PÄÄMINISTERIJuha Sipiläherätti pahaa verta esiintymällä julkisuudessa Terrafame-nimisen yhtiön mainospipo päässä.
Olen seurannut Suomen uutisia huonosti, mutta luultavasti kohulle on aiheensa.
Itse olen huolestuneempi aivan toisenlaisesta pipon käytöstä. Nimittäin siitä, jossa rynnäkkökivääri kourassa kävelevä nuori mies vetää pipon kasvojensa eteen niin että silmät tuskin niitä varten varatuista koloista näkyvät.
Eniten näitä kommandopipomiehiä näkee Venäjän televisiokanavien uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa, joissa he esiintyvät illasta toiseen. Nämä sankarit eivät ole aina venäläisiä. Aivan samalla tavalla Venäjän tv-kanavat esittävät vaikkapa saksalaisia erikoisjoukkoja taltuttamassa milloin mitäkin todellista tai oletettua terroristiryhmää.
ERIKOISJOUKKOJEN naamioitumiselle esitetään usein hyvältä kuulostava perustelu: nämä ovat semmoisia tyyppejä, joita pahisten ei pidä tunnistaa.
Samaa sarjaa ovat rauhanturvaajat tai -pakottajat, jotka esiintyvät rennolla etunimellä kuten vaikkapa Jaska. Ja antavat kuvata itseään korkeintaan selän puolelta.
Jaa että mitä marisen? Sama julkisuusstrategiahan on käytössä esimerkiksi huumepoliisilla, jonka edustajat eivät mieluusti näytä naamaansa televisiossa tai lehden sivulla, vaikka toimittajan olisivat työkeikalle mukaan ottaneetkin.
Sitä marisen, että huumepoliisi ampuu vähemmän. Jos taistelija, jonka tehtävänä on viime kädessä tappaa toinen ihminen, peittää kasvonsa, ollaan mielestäni toisen ongelman äärellä. Pyövelin ongelman.
Pyöveli oli Euroopassa tärkeä toimihenkilö monta sataa vuotta, keskiajalta lähtien. Suomen viimeinen pyövelin virka lakkautettiin vasta 1800-luvun alussa. Pyövelin henkilöllisyys pidettiin usein salassa, ja he panivat kuolemantuomioita täytäntöön huppu päässä. Siitä huolimatta monista pyöveleistä tuli kuuluisuuksia, ja tuottipa esimerkiksi Ranskan vallankumous kokonaisia pyövelisukuja.
Persoonaton pyöveli edustaa jotain itseään suurempaa eikä ole teoistaan henkilökohtaisessa vastuussa. Tästä marisen. Minun maailmassani kaikki ovat teoistaan itse vastuussa.
Niin sanottuja järkiperusteita naamioitumiselle ja nimettömänä esiintymiselle kyllä riittää, ja ne on kopioitu suoraan sieltä huumepoliisin puolelta. Että terroristit kyllä tunnistavat kenet tahansa ja tulevat halutessaan vaikka Takahikiälle kostamaan. Voi olla. Ehkä silloin pitäisi harkita vielä kerran, että kannattaako lähteä.
VENÄLÄISTEN televisiokanavien tolkuton pipomieskavalkadi on ideologinen valinta. Sen tehtävänä on levittää nihilististä maailmankuvaa. Sellaista, jossa nimettömät ja kasvottomat tappajat pitävät alamaisia kurissa joka puolella maailmaa.
Käskynantajat ovat jossain toisaalla. Näin meillä, näin heillä, näin se vain on. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, suutari pysyköön lestissään, jopa oppi hottentotti.
Mitään periaatteellista keskustelua nimettömänä ja naamattomana tappamisesta en ole missään nähnyt.
Sen sijaan mielenosoittajien naamioitumista on kriminalisoitu tarmokkaasti siellä sun täällä. Tästä asiasta olen samaa mieltä: Jos et uskalla naamallasi protestoida, niin mussuta himassa. Siellä istuskellessasi voit löytää vaikka kivan, nimettömän nettiyhteisön.
Itä-Aleppon kauhuissa elää noin 100 000 lasta. Lapsia kuolee ja haavoittuu päivittäin. Lapset ovat kaikkein turvattomimmassa asemassa. He eivät esimerkiksi osaa suojautua pommituksilta aikuisten tavoin.
YK:n lastenjärjestön Unicefin Syyria-tiedottaja Juliet Touma Jordanian Ammanista:
– Aleppo on lapsille maailman vaarallisin kaupunki. Se on maanpäällinen helvetti. Aleppossa ei ole ainuttakaan turvallista paikkaa: klinikoita, sairaaloita ja ambulanssejakin tulitetaan.
Lapset joutuvat elämään arkeaan keskellä kauhua ja kuolemaa.
– He heräävät pommitusten jylinään. Tilanne on hirvittävä, ja se on jatkunut aivan liian pitkään. Sodan psyykkiset vaikutukset joka ikiseen syyrialaiseen lapseen ovat valtavat ja pitkäkestoiset.
Unicef pitää Syyrian sotaa ja Itä-Aleppon tilannetta lasten kannalta vakavimpana konfliktina järjestön 70 vuotta jatkuneen toiminnan aikana.
– Maailmassa ei ole tehty (lapsille) näin pahaa väkivaltaa toisen maailmansodan jälkeen: kaksi miljoonaa lapsipakolaista, kahdeksan miljoonaa lasta avun tarpeessa. Kaikkia sodan sääntöjä on rikottu.
Unicefillä ei ole tällä hetkellä pääsyä Aleppon itäosaan. Järjestöllä on työntekijöitä Aleppon länsiosassa ja muualla Syyriassa.
Kuinka kauan ihmiset jaksavat sinnitellä?
Aleppossa on meneillään huminitaarinen katastrofi. Saarrettuun itäosaan ei saada kuljetettua apua. Pula ruoasta, lääkintätarvikkeista ja polttoaineesta pahenee päivä päivältä.
Aleppoa pommittavat Syyria ja Venäjä ovat iskeneet myös avustuskuljetuksiin ja sairaaloihin.
Kymmeniä avustusmatkoja Aleppoon kapinallisten puolelle tehnyt Rami Adham Suomi-Syyria-yhteisöstä:
– Varastoja ja avustuksia siviileille hoitavat ovat kertoneet, että kuuden kuukauden tavaroista on käytetty kahden kuukauden varannot. Meillä on neljä kuukautta aikaa ennen kuin kaikki varastot ovat tyhjentyneet.
Adhamin tiedon mukaan Itä-Aleppossa työskentelee ympärivuorokautisesti enää 14 lääkäriä. Vain seitsemän klinikkaa toimii edes osittain.
– Siviilit kestävät enintään kolme-neljä kuukautta. Sen jälkeen ihmiset alkavat kuihtua ja kuolla nälkään. Etenkin lapset kärsivät, Adham pelkistää tilanteen.
Miksi aleppolaiset eivät pakene pommien alta?
Pakeneminen kapinallisten hallitsemasta Aleppon itäosasta on tällä hetkellä mahdotonta. Tiettävästi vain harva on pyrkinyt alueelta pois.
Bashar al-Assadin hallinto on luvannut, että siviilit pääsisivät poistumaan turvallisesti Aleppon länsiosaan. Tosiasiassa siviilejä kuitenkin ammutaan ylityspaikoilla, Rami Adham sanoo.
– Jotkut siviilit uskoivat ja yrittivät Länsi-Aleppoon. Toiselta puolelta kuitenkin ammuttiin. Esimerkiksi eräs nainen kuoli ja hänen poikansa pakeni takaisin kapinallisalueelle. Ainakin 11 siviiliä on kuollut tarkka-ampujien luoteihin kahden viikon aikana.
Tietoja siviilien ampumisesta on Adhamin mukaan tullut useilta ylityspaikoilta. Riskien vuoksi kapinalliset kehottavat ihmisiä olemaan yrittämättä pakenemista.
Syyrian hallitus puolestaan syyttää kapinallisten sulkeneen poistumisreitit ja estäneen siviilejä poistumasta Itä-Alepposta.
YK: Siviilien näännyttäminen on sotarikos
Aleppon piiritys ei ole ensimmäinen laatuaan Syyriassa, mutta Aleppo on suurin piiritykseen joutunut kaupunki.
Syyrian hallituksen joukot ja kapinalliset ovat molemmat käyttäneet kaupunkien ja asutuskeskusten piiritystä sodankäyntikeinona.
Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi Helsingin yliopistosta:
– Jos piiritys johtaa siihen, että siviilit joutuvat kärsimään kohtuuttomasti, voi olla kysymys sotarikoksesta. Kaikilta osin näyttää siltä, että siviilien kärsimys Aleppossa on ollut kohtuutonta.
Piiritystä sinänsä ei ole kielletty kansainvälisissä sopimuksissa. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on kuitenkin painottanut, että syyrialaisten siviilien nälkään näännyttäminen on yksiselitteisesti sotarikos.
Syyrian armeijan sotilaita Aleppossa 24.9.2016. Uutistoimisto SANAn mukaan armeijan valtaamassa Handaratin leirissä.EPA/SANA
Siviilien käyttämän vedenjakelun ja ruokavarastojen tuhoaminen pommituksilla on sopimusten mukaan kielletty. Lääkkeiden, ruoan ja muiden tarpeiden toimittaminen siviileille on Geneven sopimusten mukaan sallittava.
Kuinka paljon Aleppossa on kapinallisia?
YK:n mukaan Aleppossa on noin 8 000 maltillisten kapinallisten taistelijaa ja noin tuhat äärijärjestö al-Nusran taistelijaa.
Syyrian hallitus ja Venäjä ovat syyttäneet kapinallisia ihmiskilpien käytöstä.
– On tyypillistä, että sotatilanteessa ja varsinkin sisällissodassa siviilit ja sodankävijät ovat keskenään sekaisin, toteaa kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi.
Kansainvälinen humanitäärinen oikeus pyrkii ehkäisemään sotatoimien kohdistumisen kohtuuttomasti siviileihin.
– Sotatoimissa voi vahingoittaa siviilejä kunhan vahingoittaminen ei ole tahallista ja jos se on kohtuullisessa suhteessa tavoiteltuun sotilaalliseen päämäärään, Koskenniemi arvioi.
Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan määrittele sitä, mikä on kohtuullista.
Iskuja saadaan hillittyä tai kapinalliset antautuvat
Poliittinen ratkaisu sotaan on kaukana ja on vaikea niin kauan kuin Assad on mukana neuvotteluissa. On myös epätodennäköistä, että kapinalliset laskisivat aseensa ja antautuisivat Aleppossa.
Pommien tuhoama Punaisen Puolikuun avustusrekka lähellä Aleppoa 20. syyskuuta.Syria Civil Defence / EPA
Diplomaattiset ponnistelut ovat kompuroineet pahoin, mutta Yhdysvallat ja Venäjä ovat sentään sopineet paluusta neuvottelupöytään huomenna lauantaina. Suurvallat katkaisivat neuvottelut viime viikolla jännitteiden kiristyessä Aleppon takia.
PIENI itsensä huijaaminen on yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin. Mielen puolustusmekanismit auttavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita ja ristiriitoja.
”Jotta ihminen ei olisi masentunut, se edellyttää sellaista suotuisaa itsensä huijaamista. Kepeiden, vähän liian suotuisten tilannetulkintojen tekemistä”, erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoo.
Psyykkinen puolustusmekanismi eli niin sanottu defenssi on mielensisäinen prosessi, joka ylläpitää psyykkistä tasapainoa. Puolustusmekanismit vähentävät stressiä, suojaavat ahdistukselta ja turvaavat toimintakyvyn kriiseissä, mutta aiheuttavat myös ongelmia.
OSA MIELEN puolustusmekanismeista on kypsiä ja osa kypsymättömiä. On yleistä, että painetilanteessa ihminen käyttää aluksi epäkypsiä puolustusmekanismeja, mutta siirtyy ajan ja ajattelun myötä kohti kypsiä.On liiankin helppo syyttää puolisoa, valtiota tai huonoa onnea, ja syyttely ei ole kovin rakentavaa toimintaa.
”Hyvä esimerkki ovat Yhdysvaltain presidentinvaalit, jotka olivat melkoista loka- ja likapyykkiä, mutta kun tulos selvisi, niin molemmat ehdokkaat pitivät hienot ja asialliset puheet”, Stenberg sanoo.
Kärjistäen voi sanoa, että kypsiä puolustusmekanismeja käyttävä ihminen menestyy elämässään. Epäkypsiä puolustusmekanismeja käyttävä sen sijaan riitaantuu helposti ja kääntää syyt aina muiden niskoille.
Kypsyyteen liittyy se, että miettii mitä itse voi tehdä, epäkypsyyteen taas selittely ja muiden syyttely.
Vaikka puolustusmekanismit ovat hyvin nopeita ja automaattisia, niiden tunnistamista voi harjoitella ja näin suojata omaa toimintakykyään.
”Listaa erilaisia haittoja, joita huomaat kohtaavasi ja mieti miten niissä voisi toimia jollain toisella tavalla. Voisiko niihin ottaa jonkun rakentavamman näkökulman?”
Johtuuko esimerkiksi jatkuva huono onni pelkästään sattumasta, vai olisko omilla teoillakin jotain tekemistä asian kanssa?
KANNATTAA pyrkiä tunnistamaan ne puolustusmekanismit, joita käyttää kitkatilanteissa.
”Se on kuin punttisalilla: oppiminen alkaa siinä vaiheessa, kun sattuu. Ne ensimmäiset kahdeksan nostoa, jotka eivät tunnu, eivät kehitä, vaan vasta ne jotka pusertavat kipua ja hikeä. Elämässä on sama asia: oikeastaan vasta niistä kokemuksista, joista joutuu pusertamaan vähän kipua ja psyykkistä epämiellyttävyyttä, alkaa todellinen oppiminen.”
Myös iän myötä epäkypsien puolustusmekanismien käyttö onneksi vähentyy.
Jan-Henry Stenberg ja psykologi Johanna Stenberg ovat kirjoittaneet kirjan En se minä ollut – Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet. He esittelevät kirjassa kymmeniä erilaisia tapoja kohdata ja käsitellä vaikeuksia.
Epäkypsiä ovat esimerkiksi:
Taantuminen. Tämän takia stressaavassa tilanteessa taannutaan aiemmalle kehitystasolle. Esimerkiksi arjen kuormittamat keski-ikäiset juovat pikkujouluissa paljon alkoholia ja käyttäytyvät kuin teini-ikäiset.
Lohkominen. Tällöin asioista ajatellaan mustavalkoisesti ja vain ääripäät huomioiden. Harmaan sävyjä ei edes haluta nähdä.
Jan-Henry Stenbergin mukaan tässä ajassa käytetään lohkomista kohtuuttoman paljon.
”Meillä on nopean viestinnän kanavia, jonne tulee pidäkkeettömästi laitettua kaikkea. Lohkominen on äitipuolustusmekanismi hyvin monelle puolustusmekanismille. Kun asia ensin halotaan mustaksi ja valkoiseksi, sen pikkuserkkuja ovat mitätöinti ja idealisointi. Toiset mitätöidään ihan hölmöiksi ja toiset idealisoidaan”, Jan-Henry Stenberg sanoo.
”Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kaksi erittäin mustavalkoista ja kovaäänistä ääripäätä, jotka lietsovat omaa asiaansa. Ne tietysti väittävät, että eivät ole ääripäitä, vaikka ne enemmistön mielestä ovat, eivätkä hahmota tilannetta kypsästi, monipuolisesti ja realistisesti.”
Järkeistäminen. Silloin käytetään logiikaltaan ontuvaa mutta itselle suotuisaa selittelyä. Esimerkiksi omasta ylivelkaantumisesta syytetään yleistä pienen ihmisen sortoa, pientä palkkaa tai lainanantajaa.
”Vaikka totuus on, että ihminen on ottanut liikaa velkaa maksukykyynsä nähden eikä ole ennakoinut mahdollisia vaikeuksia”, Jan-Henry Stenberg sanoo.
Kypsiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi:
Ennakointi. Se tarkoittaa, että eläytyy etukäteen tuleviin ikäviin tapahtumiin ja haasteisiin, kuten menetyksiin tai esitelmään, jonka joutuu pitämään.
”Silloin miettii jo etukäteen, miltä joku tuleva epämiellyttävä asia tuntuu. Usein ihminen, jolla on hauras psyyke tai huonommat puolustusmekanismit, välttelee ikäviä asioita kunnes ne osuvat kohdalle, ja silloin ne tuntuvat entistä voimakkaammilta”, Johanna Stenberg sanoo.
Huumori. Se on hyvä tunnelman keventäjä vaikeissa paikoissa.
”Eräs ihminen yritti välttää itkuun purskahtamista. Lopulta itku tuli. Hain hänelle vessapaperia, kun nenäliinat ovat loppu. Hän purskahti nauramaan: ’Mistä tiesit, että minulla on kakkahätä.’ Se oli absurdi, mutta aika rysäysmäinen näkökulman vaihto, tunnetila muuttui nopeasti”, Jan-Henry Stenberg kertoo.
Altruismi eli epäitsekkyys auttaa lievittämään omaa ahdistusta muille hyvää tuottavalla toiminnalla, kuten vapaaehtoistyöllä.
Mitä ihmettä? Kyllä! Joulukuusimetsässä tänään lauantaina19.11.2016 klo 14-15... Meidän joulukuusenhakuprosessi on ollut vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä vastaavan tyyppinen kuin tänään. Tosin pääasiassa se on tapahtunut joulukuun puolella. Miksi olemme päätyneet aikaiseen joulukuusen/kuusien hakemiseen, ovat lähinnä keliolosuhteet. Takalistoille - puoliammattilais metsuriystävämme metsäpalstoille - ei ole joka kelillä menemistä, vaikka hän onkin kiitettävästi laittanut/laitattanut kulkuväyliä kuntoon. Jos lunta tulee runsaasti, on pakko liikkua maastoautolla. Meidän perinteinen talviautomme on pois liikennekäytöstä, joten jouduimme turvautumaan tällä kerralla poikamme kalustoon - maastoautoon ja pieneen peräkärryyn - he olivat ensimmäistä kertaa mukana varhaisella kuusenhakureissulla... Ajo kahden-kolmenkymmenen senttimetrin märässä lumessa ei tuottanut ongelmia. Kolme sopivaa kuusta löytyi vaivattomasti. Moottorisaha pärähti käyntiin ja se oli siinä. Metsuriystävämme kertoili, mitä kyseisellä metsäpalstalla on tehty ja mitä vielä on tarkoitus tehdä. Kyllä silmämääräisesti oli havaittavissa erinomainen puun kasvu, kun metsäojitus oli pistetty kuntoon - hyvä niin. Joulukuuset peräkärryyn ja paluumatkalle. Kaikki kuuset tulevat aikanaan ulos, joten kosteana pitämisessä ei tule ongelmia. Mukava pikakäynti metsän siimeksessä... Hiukan jatkoa edelliseen: Sovitin tänään sunnuntaina meille hakemamme kaksi kuusta AITAKI-tolppajalustaan viime vuotisen käytännön mukaan. Paljaana joulukuuset eivät ole parhaimmillaan mutta... Kunhan lumi peittää alaoksat, lunta riittää muillekin oksille ja kuusi saa ulkosähkökynttilät, niin kuusi alkaa epäilyttävästi näyttää aidolta joulukuuselta.
Muistuupa mieleen poikakaverini isän joulukuusitoimenpiteet, tuunaukset 1950-luvun alkupuolella. Hänen isänsä haki nurkan takana olevasta yhteisestä metsästä - kaupungin metsästä - joulukuusenkarahkan. Hänellä oli lisukkeena kuusenoksia. Vieläkin ihailen sitä taitoa, millä hän karahkasta teki, oikeastaan loihti upean joulukuusen. Hän poraili pienellä käsiporalla sopiviin kohtiin reikiä, joihin hän sovittu irtokuusenoksat. Hänen tekemänsä joulukuuset olivat nykyaikaisiin "superkasvatuskuusiin" verrattava tuote. Olen useinkin ajatellut kokeillä em. tyyppistä "joulukuusiseppäämistä", mutta se on jäänyt toistaiseksi aikomusasteelle. Ehkä siksi, että aivan todellista tarvetta ei ole ollut... Edellä ilmainen vinkki sitä tarvitseville.
Hiukan vielä jatkoa edelliseen: Viime aikoina on lehtien yleisönosasto- ja tekstiviestipalstoilla kirjoiteltu, milloin on soveliasta pistää valoja pihalle. Asiasta ollaan vähintäänkin kahta mieltä. Me siirryimme tänään keskiviikkona 23.11.2016 nykyaikaan ja ripustimme em. kuusiin lämmintä kirkasta valoa antavat ledvalot paikoilleen. Emme ole koskaan laittaneet valoja näin aikaisin pihalle. Eipä tuo haitaksi ole, sillä elämme lähes pimeintä aikaa juuri nyt, tosin ensi viikonvaihteessa kukaties saamme hiukan lunta maahan - hyvä niin..
