maanantai 19. syyskuuta 2016

Analyysi: Venäjän valtapuolueelle riemuvoitto vaikka yli puolet äänestäjistä ei osallistunut vaaleihin

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

No toki sen verran, että Suomessa puhutaan NUKKUVAT-puolueesta näemmä itäisessä naapurissamme SOHVAPUOLUEESTA. Em. puolueen kannatus on kova, yli 50%...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Yle maailmalla: Moskova  | 

Analyysi: Venäjän valtapuolueelle riemuvoitto vaikka yli puolet äänestäjistä ei osallistunut vaaleihin

Venäläisten alhaiseen äänestysintoon on viisi keskeistä syytä.




MOSKOVA
Venäjän parlamenttivaalien tulos oli odotettu. Parlamentin alahuoneeseen Duumaan valittiin samat neljä puoluetta, jotka istuivat siellä ennen vaalejakin. Valtapuolue Yhtenäisen Venäjän asema vahvistui entisestään.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että presidentti Vladimir Putinin poliittinen linja jatkuu vielä voimakkaampana. Muut parlamenttipuolueet, Liberaalidemokraatit, Kommunistipuolue ja Oikeudenmukainen Venäjä pysyvät sen tukipuolueina.
Äänestysprosentti 47,8 jäi huomattavasti odotettua alhaisemmaksi ja siihen on viisi keskeistä syytä.

Vaalipäivän siirto

Vaalien piti alun perin olla joulukuussa, mutta ne aikaistettiin syyskuuhun. Tämä johti siihen, ettei kukaan jaksanut olla kiinnostunut niistä ennen lomia ja lomien jälkeen ei jäänyt aikaa kampanjointiin. Yleinen lomakuukausi Venäjällä on elokuu, tästä syystä varsinaista vaalikampanjaa käytiin käytännössä vain kaksi viikkoa.
Maassa, jossa kiinnostus politiikkaan lähtökohtaisesti on vähäinen, tämä ei lisännyt kiinnostusta vaaleihin.


Medvedev ja Putin seisovat tukipuolueensa toimistossa, Putin puhuu mikrofoniin. Taustalla seisoo puolueväkeä.
Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev ja presidentti Vladimir Putin vierailivat Yhtenäinen Venäjä -puolueen vaalitoimistossa vaali-iltana.Kuva: Alexei Druzhinin / Sputnik / Kremlin pool / EPA

Taloustilanne

Voisi kuvitella, että huonontunut taloustilanne johtaisi suurempaan äänestysaktiivisuuteen. Näin ei kuitenkaan käynyt ja siihen on lähtökohtaisesti kaksi syytä.
Ensinnäkin kansa tuntee, että syyt talouden syöksylaskuun ovat ulkomailla. Öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku ja länsimaiden sanktiot koetaan syiksi, joihin Venäjän johto itse on syytön.
Toiseksi taloustilanne, josta lasku alkoi, oli niin hyvä, että useimmat edelleen elävät paremmin nyt kuin 20 vuotta sitten.
Hyvinä vuosina moni ehti hankkia esimerkiksi jääkaapin, pesukoneen, tietokoneen ja kännykän. Niin kauan, kun ne toimivat, elintaso ei tunnu niin huonolta, vaikka joutuu säästämään ruokaostoksissa tai jättämään lomalla matkustamatta.

Vaihtoehdottomuus

Moni tuntee, että politiikassa ei ole todellisia vaihtoehtoja. Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä on niin paljon suurempi ja mahtavampi kuin kaikki muut puolueet, ettei niistä ole vastavoimaksi.
Valtapuolue on myös hallinnollisilla toimilla pystynyt vaikuttamaan siihen, etteivät muut puolueet voi kasvaa suuriksi.
Näin on tehty muun muassa muuttamalla äänestyspiirien rajoja paikkakunnilla, joilla jokin oppositiopuolue on ollut vahvoilla. On esimerkiksi yhdistetty kaupunkialueita maaseutuun. On tiedossa, että kaupungeissa oppositiomielialaa on enemmän kuin maalla.
Tällainen järjestelmä ei houkuttele edes protestiäänestäjiä.

Ennakkoäänestystä ei järjestetty

Tällä kertaa ei annettu mahdollisuutta äänestää ennakkoon, mikä johti siihen, että moni ei äänestänyt.
Ajatus oli sinänsä hyvä, juuri ennakkoääniä on aikaisemmissa vaaleissa käytetty hyväksi, kun vaalien tuloksia on peukaloitu.
Se, joka ei ollut kotona omassa vaalipiirissä vaalipäivänä, olisi voinut anoa oikeutta äänestää toisessa piirissä. Vain harva ryhtyi tarvittavaan byrokratiaan.

Sohvapuolueen voitto

Todellisuudessa äänestämättä jättäminen on sekin poliittinen kannanotto. Kansalaisten laimea innostus politiikasta johtuu osaksi poliitikoista ja tiedotusvälineistä, mutta vielä enemmän kansalaisista itsestään.
Venäjällä on valtava kuilu vallanpitäjien ja kansalaisten välillä, ja useimmat käyttävät mieluummin aikansa ja voimansa yksityiselämän tai työn vaatimuksiin kuin politiikkaan.
Passiivinen kansa saa sen parlamentin, jonka haluaa.

Entinen tutka-asema muuttui Simossa marjanpoiminnan keskukseksi...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: 
Simon Ala-Penikoilla sijaitsi aikoinaan puolustusvoimien ilmanvalvontatutka. Entiseen tutka-asemaan sisältyvät asuinrakennus, toimistorakennus, varastorakennukset ja bunkkerirakennus.

Artikkeli vei ajatukseni 1960-luvun puoleenväliin. Miksi? Siksi, että olimme silloin marjassa, puolukassa em. ilmavalvontatutkan läheisyydessä. Mukana minun lisäksi olivat äitini, sisareni, sisarentytär ja tyttöystäväni, nykyinen vaimoni. Kulkuneuvona minulla oli siihen maailman aikaan Opel-farmariauto,
______________________________

Olen taannoin hiukan vihjannut, mksi olen aikanaan aloittanut kirjoittamisen. Se liittyy kokeemaani vääryyteen, epäoikeudenmukaisuuteen erään 1960-luvun puolenvälin puolukkareissun uutisoinnista paikallisessa lehdessä. Uutisoinin tapahtumat sijoittuvat Simon Pömiön silloisen tutka-aseman läheisyyteen...

_______________________________

Kerron asian lyhyen kaavan mukaisesti: 

Lähestyimme tutka-asemaa aikeissa mennä sen ohi kulkevaa tietä eteenpäin. Minulla oli pieni kamera, jolla napsin ympäristöstä valokuvia, en varsinaisesti em. tutka-asemasta, koska tien varressa oli kyltti valokuvauskiellosta.
Ollessani tutka-aseman portin kohdalla, sieltä suorastaan syöksyi nuori nainen kahden susikoiran kanssa. Naisella oli lisäksi varusteena kaulallaan hihnasta roikkumassa konepistooli. Hän vaati minua luovuttamaan filmirullan. 
Luonnollisesti ihmettelin miksi ihmeessä ja selostin hänelle, että en ole ottanut tutka-asemasta valokuvia..
Tilanne tuntui minusta sen verran epämielyttävältä, jopa uhkaavalta ärhentelevien, kuolaavien susikoirien ja palavasilmäisen konepistoolinaisen edessä, että aukaisin kameran takakannen ja vedin siinä olleen filmirullan suoraksi ja heitin sen maahan. Mahdollisesti totesin: "Siinäpä tuo nyt sitten on... !"
Jatkoin matkaa muiden marjastajien perään. Muistaakseni saimme kerätyksi hyvin marjoja em. retkellä.

Seuraavana päivänä kirjoitin ensimmäisen yleisönosastokirjoitukseni vanhalla Remington-kirjoituskoneella. Koneella, joka minulla on edelleen varaston hyllyllä ja käyttökunnossa. Hätätilassa siihen joutuu mustenauhan hankkimaan, mikäli sellaisia on enää edes olemassa/saatavissa.

Kirjoitin pitkän artikkelin marjareissukokemuksistani ja vaadin lehden välityksellä paikalliselta sotilaspiirin komentajalta vastauksen esittämiini lukuisiin kysymyksiin.

Artikkelini on "saksittu" niin törkeästi, että en luonnollisestikaan voinut sitä hyväksyä. Kaikki olennainen oli otettu pois ja vastaus oli ympäripyöreä, täysin epäolennasta...

Taisinpa kirjoittaa mm. että jos aikomukseni olisi ollut "vakoilumielessä" kuvata kyseistä tutka-asemaa, olisin kiivennyt kilometrin päässä kuuseen ja pitkällä putkella eli kauko-objektiivilla ikuistanut em. ihmeellisyyden = salaisuuden.
Taisinpa mainita myös, että kaikki Suomen vastaavat tutka-asemat ovat tarkkaan tiedossa niin idässä kuin lännessä tarkkoine koordinaatteineen.

Nimenomaan kirjoitukseni pääasia oli tuo edellä mainittu nainen susikoirineen ja konepistooleineen - hän ei mielestäni kuulunut niin sanotusti siihen maailman aikaan joukkoon. Se asia haisi ja pahasti enkä saanut siihen minkäänlaista vastausta...


Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Entinen tutka-asema muuttui Simossa marjanpoiminnan keskukseksi



Jussi Saarela
Helsinkiläisen torikauppiaan Juha Vaahtokarin marjanpoiminnan logistiikkakeskus Simossa on lähtenyt hyvin pyörimään. Hän osti vuonna 2013 Senaatti-Kiinteistöiltä puolustusvoimien entisen tutka-aseman ja sen tontin Ala-Penikoilta. Toiminta paikassa alkoi kesällä 2004.
Lukuisissa rakennuksissa on hyvin tilaa marjojen vastaanottamiseen ja jalostamiseen sekä poimijoiden majoittumiseen. Käynnissä on nyt kolmas marjanpoimintakesä paikassa.
– Tällä kaudella keräsimme yhteensä noin 20 000 kiloa marjoja. Niitä poimi yhteensä viisikymmentä ukrainalaista poimijaa. Lisäksi ostamme marjoja paikallisilta ihmisiltä, yrittäjä kertoo.
Vaahtokari hankki Simon paikan hyvien marjamaiden läheltä, jotta saa näppärästi marjoja myyntiin perheen torimyyntipisteisiin Helsinkiin ja tukuille. Hänen piti vain kalustaa tilat, koska remonttia tilat eivät juuri tarvinneet. Lisäksi hän teki kylmiön sekä hankki marjanpuhdistuslaitteiston.
– Tämä paikka on palvellut kuten suunnittelinkin.
Meri-Lapin alueelta poimittavat marjat ovat mustikka, puolukka, hilla, karpalo, mesimarja ja tyrni. Torikauppias myös jalostaa Simossa marjoja mehuiksi ja hilloiksi.
Marjat hän kuljettaa itse kuorma-autolla etelään.
Simon Ala-Penikoilla sijaitsi aikoinaan puolustusvoimien ilmanvalvontatutka. Entiseen tutka-asemaan sisältyvät asuinrakennus, toimistorakennus, varastorakennukset ja bunkkerirakennus.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

HS: Akava irtautumassa ay-yhteistyöstä – Fjäder: yhteistyö jatkuu laajana valikoiduissa asioissa...

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Lehden haltuunsa saamasta luottamuksellisesta muistiosta selviää, että Akava aikoo luopua EU:ssa yhteisestä edunvalvonnasta SAK:n ja STTK:n kanssa. Kolmen palkansaajakeskusjärjestön yhteinen Finunions -lobbaustoimisto on toiminut Brysselissä vuodesta 1991.

Edellinen tekstinpätkä palautti mieleeni sen ainoan kerran, kun olen käynyt Brysselissä. Olin Insinööriliiton hallitusryhmässä, silloisen puheenjohtajan Matti Viljasen johdolla 1990-luvun puolenvälin tietoilla muutaman päivän Brysselinmatkalla. Taisipa olla SAK:n edustaja, joka kertoi meille ansiokkaasti suomalaisen ammattiyhdistysväen paikallisista lobbausasioista.

Itse asiaan: Ei ole ihme, että Akavassa pohdiskellaan erilaisten yhteistyökuvioiden merkitystä viimeisen kahden vuoden aikana käydyn "Uusi-SAK"- rypistyksen jälkimainingeissa.
Edellä mainittu rypistys päättyi pahanpäiväisesti tyylikkääseen mahalaskuun...




Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Politiikka  | 

HS: Akava irtautumassa ay-yhteistyöstä – Fjäder: yhteistyö jatkuu laajana valikoiduissa asioissa

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder sanoo Facebook-kirjoituksessaan, että yhteistyö jatkuu laajana Akavan valitsemissa asioissa.

Sture Fjäder

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder Kuva: Jarno Kuusinen / AOP

Korkeasti koulutettujen työntekijöiden työmarkkinakeskusjärjestö Akava on irtautumassa yhteistyöstä muiden keskusjärjestöjen kanssa, kirjoittaa Helsingin Sanomat.
Lehden haltuunsa saamasta luottamuksellisesta muistiosta selviää, että Akava aikoo luopua EU:ssa yhteisestä edunvalvonnasta SAK:n ja STTK:n kanssa. Kolmen palkansaajakeskusjärjestön yhteinen Finunions -lobbaustoimisto on toiminut Brysselissä vuodesta 1991.
Akavassa kaavaillaan myös luopumista Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n rahoittamisesta. PT:tä ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat SAK, STTK ja Akava jäsenliittoineen.
Helsingin Sanomien mukaan Akavan aikeiden taustalla on osin tyytymättömyys Finunionsin ja PT:n toimintaan, osin palkansaajakeskusjärjestöjen keskinäinen nokittelu.

Fjäder: Yhteistyö jatkuu laajana valitsemissamme asioissa

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder toteaa lauantaiaamuna julkaisemassaan Facebook-kirjoituksessa, että Akava ei aio lopettaa palkansaajayhteistyötä.
– Hesarin uutisen johdosta totean että Akava ei aio lopettaa palkansaajayhteistyötä. Se jatkuu laajana valitsemissamme asioissa, Fjäder kirjoittaa.
Hän huomauttaa myös, että Akava ei aio lopettaa kansainvälistä toimintaa tai tutkimustoimintaa.
– Näissä kahdessa jälkimmäisessä vahvistamme Akavan omaa toimintaa ja fokusoimme niitä vastaamaan paremmin akavan tarpeita. Me organisoimme toiminnan uudelleen ja kohdistamme taloudelliset panokset toisella tavalla, Fjäder kirjoittaa.

Presidentti Niinistö kiittelee Naton ja Venäjän lähentymistä...


Presidentti pohtii kirjoituksessaan myös sitä, onko EU unioni, jos se ei huolehdi alueellisesta koskemattomuudestaan.


Sauli Niinistö puhuu eduskunnassa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Kuva: Petteri Paalasmaa / AOP
Lentoturvallisuuden takaamisesta alkanut sotilasliitto Naton ja Venäjän vuoropuhelu on laajentumassa yleisempiin turvallisuuskysymyksiin, kiittelee presidentti Sauli Niinistö blogissaan.
Niinistö huomauttaa myös, että Euroopan unionin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta puhutaan entistä myönteisempään sävyyn. EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ehdotti aiemmin tällä viikolla linjapuheessaan, että EU:n on perustettava sotilasoperaatioille yhteinen päämaja.
Niinistö kysyy kirjoituksessaan, onko unioni mikään unioni, ellei se kanna huolta alueellisesta koskemattomuudestaan.
Niinistö matkustaa huomenna alkavaan YK:n yleiskokoukseen New Yorkiin. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tapaavat toisensa kokouksessa.

Entisaikaisesta hiontatahkosta uudeksi "ammattibrändiksi"...

Haltuuni joutui 1980-luvun loppupuolella, yli kolmekymmentä vuotta sitten, vanha hiontatahko, joka oli ollut teurastaja-kauppias August Suhosen käytössä. Siis tärkeä työvälinen em. ammatissa, jotta kirveet ja veitset pysyivät huippukunnossa > terävinä...

Kyseisen työvälineen puuosat olivat käytännössä täysin lahonneet, Itse tahkokivi ja veivi olivat yhä käyttökunnossa. 
Ajattelin pistättää em. osat taas käyttökuntoon. Kävi kuitenkin niin, että em. osat katosivat mutta tilalle hankittiin uusi tahkokivi.

Hiontatahkoprosessi eteni sittemmin niin, että vein uuden tahkokiven taannoin Kivikankaalle Ammattiopisto Lappian lehtorille Pentti Tauriaiselle ja kerroin toiveeni. Pentti teetätti oppilaillaan erinomaiset metalliosat, kampirakenteet – hyvä niin. 

Seuraavaksi vein tahkokiven ja em. metalliosat Ammattiopisto Lappian puupuolelle kouluttaja Matti Yliniemelle edelleen kertoen toiveistani. Matti teetätti upean runkorakenteen – selkeästi muotoiluorientoituneella oppilaallaan – hyvä niin. Todettakoon, että moderni runko on tehty CLT-elementtien jämäkappaleista.

Hain kaikki em. osat Kivikankaalta maanantaiaamuna 12.09.2016. Tänään lauantaina 17.09.2016 kärräsimme romppeet tontillamme varastorakennuksen päädyssä olevien kuusten katveeseen. Nostimme modernin runkorakenteen vaihtolavan päälle ja siihen alustavasti tahkokiven veiveineen.

Totean, että vesiallasta emme siihen tee, vaan esim. kirveen teroitus, tahkoaminen hoidetaan  kahden ihmisen voimin, jolloin kiven kasteleminen kyllä onnistuu – aika näyttää.

Alunperin ajattelin lahosuojata puuosat. Kuitenkin tänään sunnuntaina 18.09.2016 maalasin ne tummansiniharmaalla ulkokäyttöön soveltuvalla maalilla. Maalia oli jäänyt meidän päärakennuksen alkukesän terassiaitausmaalaamisesta jäljelle.

Miksi tämä hiontatahkoasia minua kiinnostaa? Siksi, että meille on sille todellista käyttöä. 
Käytännössä neljä kirvestä täytyy pitää terävänä, "iskussa" puhumattakaan pienistä työvälineistä, lähinnä veitsistä ja puukoista...

Tahkokivi odottaa keskittämistä ja akseli kiinnitysvarmistusta. Vaikka itse sanon niin onhan se mielenkiintoisen komea ilmestys!

Mikäli oikein muistan, 1940-50-luvun vaihteessa kylillä liikkui ammattiteroittaja, jolla tuntui olevan työtä liiankin kanssa.

Arvelen, että nykyisinkin em. tyyppiselle henkilölle olisi tarvetta. Tahko peräkärryyn ja liikkeelle..


Entisaikaisesta hiontatahkosta uudeksi "ammattibrändiksi" - hmmmmm...





Venäjä-raportista noussut keskustelu on kuin Tampereen Lenin-museon näyttelystä...

Mielenkiintoinen artikkeli, joka vahvistaa ainakin minun ajatuksiani, missä mennään...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjä-raportista noussut keskustelu on kuin Tampereen Lenin-museon näyttelystä

Nuoremmat näkevät itänaapurin sellaisena kuin se nyt on: autoritaarinen valtio, joka syyttää ongelmistaan sisäisiä ja ulkoisia vihollisia ja on siksi vaarallinen.

PÄÄKIRJOITUS  
Saska Saarikoski HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja.

MITÄ ihmettä siellä Suomessa oikein tapahtuu! Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-raportista noussut keskusteluhan on kuin Tampereen Lenin-museon näyttelystä.
Arvostelijat ovat asioiden sijasta moittineet sitä, että tällaista tutkitaan ja vielä julkaistaankin. Mitä nyt Venäjäkin ajattelee! 

Advertisement


Ja jälleen ulkopolitiikalla tehdään sisäpolitiikkaa. Kovinta ääntä pitävät sosialidemokraatit, jotka toivovat kai ajavansa kokoomuksen nurkkaan ja palaavansa valtaan keskustan kainalossa.
Näin tilannetta tulkitsi kolumnissaan ainakin MTV:n politiikan toimittaja Timo Haapala. Haapalan mukaan lankoja vetelee kulisseissa Sauli Niinistö, joka on tuskastunut joidenkin puoluetoveriensa Nato-intoon.
NATO-JÄSENYYTTÄ aiemmin kannattaneen Niinistön kääntyminen toisiin ajatuksiin ei olisi täysin yllättävää, sillä presidentin viralla tuntuu olevan kantajaansa sellainen vaikutus.
Perustuslaissa maailma on jaettu pääministerille kuuluviin EU-asioihin ja presidentille kuuluvaan muuhun ulkopolitiikkaan. Vaikka jaottelu on pelkkä valtapoliittinen kompromissi, se on luonut hämmentävän mielikuvan siitä, että olisi olemassa kaksi Suomea: pääministerin johtama EU-Suomi ja presidentin johtama itsenäinen Suomi.
Presidenteille syntyy vastustamaton houkutus ratsastaa Suomen leijonalla, sillä se takaa heille sekä merkityksen että kansansuosion.
Suomen kannalta tilanne on kuitenkin hankala. Jos meillä on Nato-option lisäksi vielä Venäjä-optio, maan ulkopolitiikka alkaa olla vakaa kuin keinulauta.
SUOMEN sanotaan jakautuneen lännettäjiin ja suomettajiin, ellei suorastaan Nato-kiimaisiin ja Putin-trolleihin. Entä jos kysymys on vain keskenään törmäävistä sukupolvikokemuksista?
Saksalaissosiologi Karl Mannheim loi 1920-luvulla teorian yhteiskunnallisista sukupolvista, jotka syntyvät noin 20-vuotiaana eletystä yhteisestä avainkokemuksesta.
Suomen historiaan Mannheimin teoriaa sovelsi Matti Virtanen, joka löysi Suomesta useita sukupolvia, kuten 1930-luvun AKS:laiset ja 1960-luvun radikaalit. Tärkein sukupolvia luova tekijä Suomessa on ollut suhde Venäjään.
Upin raportin tekijät ovat kolmi- ja nelikymppisiä. Nelikymppisten avainkokemus oli Suomen avautuminen Eurooppaan, kolmikymppiset millenniaalit ovat kasvaneet verkkomaailmassa.
NUORTEN näkökulma Venäjään on kovin toisenlainen kuin 1960–1970-lukulaisten, joiden nuoruudessa kaiken viisauden alku oli Neuvostoliiton ylivallan tunnustaminen.
Venäjä oli suuri ja pelottava, mutta meilläpä oli Urho Kekkonen. Presidentin valtakausi huipentui vuoden 1975 Ety-kokoukseen. Suomalaisten mielestä Ety-kokous todisti, ettemme olleet Neuvostoliiton alistama itämaa emmekä Yhdysvaltain alistama länsimaa vaan puolueeton ja itsenäinen valtio eli oikeastaan maailman vapain maa.
Tämä ajattelu syöpyi suomalaisten mieleen niin syvälle, ettei se ole vieläkään lähtenyt. Moni suomalainen tuntuu yhä kuvittelevan, että Suomi selvisi kylmästä sodasta oveluudellaan – ymmärtämättä, että olimme koko ajan pikkuinen nappula suurvaltojen suurella pelilaudalla.
Suomi pysyi paikallaan, koska sitä vedettiin molempiin suuntiin. Jos länsi olisi lopettanut vetämisen, Suomi olisi imaistu itään, ja kun idän veto heikkeni, Suomi liikkui länteen – tosin omasta halustaan.
Tämä kannattaa muistaa nyt, kun Venäjän veto on taas vahvistunut ja Donald Trump pohdiskelee ääneen Euroopasta vetäytymistä.
KEKKOSEN kasvatit oppivat katsomaan maailmaa venäläisten näkökulmasta. Niinpä Eero Heinäluoma, Matti Vanhanen ja kumppanit puhuvat Venäjän turvallisuustarpeesta yhä melkein kuin omastaan.
Sen sijaan nuoremmat näkevät itänaapurin sellaisena kuin se nyt on: autoritaarinen valtio, joka syyttää ongelmistaan sisäisiä ja ulkoisia vihollisia ja on siksi vaarallinen.
Edellisen sukupolven draamat noottikriisistä juhannuspommiin ovat EU-sukupolvelle mennyttä maailmaa. Heille ei ole suurta väliä sillä, missä kulmassa itään kumarrettiin – yya oli paska juttu.
Se ei tarkoita, että nuoremmat rynnisivät Natoon. Moni vastustaa sitä eri syistä, mutta ikinä en ole kuullut kenenkään alle 50-vuotiaan haikailevan rähmällään olon aikoja.