Yli puolet kokoustamiseen kuluvasta työajasta koetaan hukkaan heitetyiksi tunneiksi.
Miljoona suomalaista työssäkäyvää osallistuu kokouksiin säännöllisesti ja istuu kokouksissa keskimäärin 9,5 tuntia viikossa.
Kansallisen Kokousbarometrin tutkimukseen vastanneet kokivat yli puolet kokoustamiseen kuluvasta työajasta olevan hukkaan heitettyä.
Suomalainen Innotiimi väittää nyt kehittäneensä sovelluksen, joka auttaa tehostamaan ja parantamaan kokouskäytäntöjä. Yhtiö laskee, että kahdenkin turhan kokoustunnin tehokas hyödyntäminen lisäisi sata tuntia tuottavaa työaikaa vuodessa. Innotiimi lupaa, että sen OPERAmeeting-sovellus mahdollistaa uuden tavan tiimien keskinäiseen yhteydenpitoon, vuorovaikutukseen ja päätöksentekoon. Sovellus auttaa jäsentelemään kokouksen sisällön sekä aktivoimaan osallistujat tehokkaasti ja joustavasti.
Tuloksista muodostuu automaattisesti jäsennelty yhteenveto. Osa prosessista voidaan toteuttaa ajasta ja paikasta riippumattomasti. Tällöin jopa eri aikavyöhykkeillä toimiva organisaatio saadaan luontevaan yhteistyöhön.
”Uuden työkalumme avulla kynnys nimenomaan muutosten suunnitteluun alenee tuntuvasti. Voit esimerkiksi antaa alustavan suunnitelmasi tiimillesi pohdittavaksi, ja saat tiimin kaikkien jäsenten yhdessä tuottamat jäsennellyt parannusehdotukset suunnitelmaasi muutaman päivän kuluessa – jopa ilman erillistä palaveria”, kertoo myynti- ja markkinointijohtaja Risto Luostarinen.
Uusi sovellus auttaa Fujitsu Nordicsin yritystuotteiden myyntijohtajan Ruediger Frickenscmidtin mukaan erityisesti ajasta riippumattomassa päätöksenteossa.
Kävin aamupäivällä uteliaisuuttani katsomassa Kemin Kivikankaalla CLT-koetalon irrottamista Ajokseen siirtoa varten. Jonkin verran siirtoa oli vasta valmisteltu. Näin maallikon silmin tuntui siltä, että kyllä aikamoisia tukirakennelmia täytyy viritellä, jotta rakennus säilyy "kopillaan". Pois ajellessani - lähes pujotellessani laajan parkkipaikka-alueen läpi - kävi mielessä tekun eläkkeellä olevan taannoisen rehtorin Valdemar , Valde, Rantosen toteumus 1960-luvun loppupuolelta. Siihen aikaan Kemissä oli teknillinen koulu, joka sijaitsi Kemin kirkkoa vastapäätä vanhassa ammattikoulussa. Opiskelijoilla alkoi silloin olla jo muutamilla omiakin autoja. Valde totesi:" Kadunvieret alkavat olla niin täynnä opiskelijoiden autoja etteivät opettajat saa kohta polkupyöriään mihinkään mahtumaan!" Valdesta saatan kirjoitella vielä jatkossakin, sillä hän oli mielenkiintoinen persoona...
Kirjoitin/kommentoin samasta eli alla olevan artikkelin aiheesta eilen otskolla: Ennuste: Kohta rytisee Syyrian taivaalla...
Kohta rytisee > se päivä voi olla jo tänään, huomenna, ylihuomenna tai ... valitettavasti. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä neuvotteluille = vaihtoehdoille on vielä häviävän pieni mahdollisuus...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Venäjä pohjusti keskiviikkona ilmapommituksin Syyrian hallituksen joukkojen maahyökkäystä kapinallisalueille, kertoivat kansainväliset uutistoimistot. Hyökkäysten kohteet olivat Damaskoksesta pohjoiseen sijaitsevissa Haman ja Idlibin maakunnissa, joissa kapinallisliittouma on vahvistanut otettaan.
Länsimaiden pääkaupungeissa ei enää yllätytty tiedoista, joiden mukaan Venäjän pommitusten pääkohteena ei ollut terrorijärjestö Isis. Isisin tärkeimmät tukialueet ovat Syyrian itäosissa.
Viime viikon keskiviikkona, tuntia ennen kuin ilmapommitukset alkoivat, venäläinen kenraali kävi Yhdysvaltain lähetystössä Irakissa varoittamassa Yhdysvaltain johtamaa liittoumaa, jotta sen koneet pysyisivät pois venäläiskoneiden tieltä. Venäjä tiedotti tehneensä ensi-iskunsa Isisin kohteisiin, mutta syyrialaisten ja länsimaisten lähteiden mukaan iskut tehtiin samaiseen Haman maakuntaan, joka on myös uusien pommitusten kohde.
Kuluneen viikon aikana on tullut yhä ilmeisemmäksi, että Venäjä ja Yhdysvaltain johtama liittouma eivät etene Syyriassa kohti yhteistyötä, vaikka koordinaatiosta neuvotellaan Moskovan ja Washingtonin välillä. Länsimaista ja arabimaista koostuva liittouma on pommittanut Isisin kohteita Syyriassa ja Irakissa jo yli vuoden ajan.
Tämänhetkinen tilanne vaikuttaa Venäjän valitsemalta harkitulta törmäyskurssilta, jonka laajemmat tavoitteet ovat harkitun epäselvät. Jännite on kasvanut päivittäin.
Turkki syyttää Venäjää ilmatilansa tahallisista loukkauksista ja Syyrian alueella sijaitsevan ilmapuolustuksen maalitutkien lukitsemisesta rajan läheisyydessä lentäviin turkkilaisiin hävittäjiin. Venäjän pommitusten kohteena Syyriassa ovat olleet Yhdysvaltain kouluttamat kapinallisryhmät, mikä vaikuttaa harkitulta tölväisyltä.
Tahallaan tai vahingossa tapahtuva välikohtaus Venäjän ja Yhdysvaltain tai Venäjän ja Nato-maa Turkin välillä on yhä vakavampi uhkakuva. Venäjän ja Yhdysvaltain neuvottelut toiminnasta ja tavoitteista Syyriassa ovat erittäin tarpeellisia, ja ne lienevät yksi Venäjän tavoitteista – Venäjän ehdoilla.
Puhuessaan YK:n yleiskokouksessa viime viikolla presidentti Vladimir Putin luetteli avaintavoitteitaan ja käytännössä loi puitteet pommituskampanjalle. Lähi-itää käsitellessään Putinin keskeinen teesi oli, että tuki kapinallisryhmille on pääsyy alueen kaaokseen ja että Syyrian presidentti Bashar al-Assad on välttämätön osa kriisin ratkaisua. Puheesta selvisi, että Syyriassa Venäjälle tärkeintä on al-Assadin tukeminen eikä Isisin vastustaminen, vaikka järjestön terrori on uhka myös Venäjälle.
Pommituskampanjan ajoitus ei johtunut Isisin toiminnasta vaan al-Assadin aseman heikkenemisestä. Kapinallisryhmät ovat edenneet tänä vuonna alueella, jonka kautta kulkee Syyrian tärkein etelä-pohjoissuuntainen maantie. Alue on myös lähellä al-Assadin oman väestönosan alaviittien perinteistä kotiseutua. Turkki oli samalla saamassa liittolaistensa tukea siviilien turvavyöhykkeelle Syyrian puolella maiden rajaa. Eikä Venäjällä mennyt hyvin Ukrainassakaan.
Ilmapommitukset ovat kohottaneet Venäjän profiilia, auttaneet al-Assadia ja pysäyttäneet länsimaiden asemaa kohentavat hankkeet Syyriassa. Ne eivät kuitenkaan näytä ratkaisulta Syyrian sotaan tai sen synnyttämään sekasortoon.
Venäjän kymmenissä iskuissa pudottamat pommit eivät saa sotilaallisesti aikaan enempää kuin Yhdysvaltain sadoissa iskuissa pudottamat pommit.
Vaihtoehtojakin olisi ollut, ja on edelleen. Tuoreessa muistissa on Venäjän ja Yhdysvaltain yhteistyö sopimuksessa Iranin ydinohjelman valvonnasta. Yhteistyö on välttämätöntä myös Syyriassa, ja sillä alkaa olla kiire.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Ulkomaat
Analyysi: Vihdoinkin hyviä uutisia Itä-Ukrainasta
Aseiden hiljeneminen ja separatistien päätös vaaliensa perumisesta ovat lupaavimmat askeleet rauhanprosessissa sodan alettua lähes puolitoista vuotta sitten.
Rintamalta palannut Ukrainan armeijan sotilas suutelee tyttöystäväänsä Kiovan asemalla.Kuva: Roman Pilipey / EPA
Viime viikkoina sotilaat Itä-Ukrainassa ovat saaneet totutella uuteen tilanteeseen, toimettomuuteen. Syyskuun ensimmäisen päivän jälkeen aseet ovat pikku hiljaa hiljentyneet, ja viime päivinä ei ole ollut yhtään välikohtausta.
Tämä on ensimmäinen kerta sodan aikana, kun alueella on todellinen aselepo.
Venäjän tukemat kapinalliset ilmoittivat tiistaina luopuvansa vaaleista, jotka oli määrä järjestää lähiviikkoina Donetskin ja Luhanskin niin kutsutuissa kansantasavalloissa. Tämä on todennäköisesti merkittävin myönnytys Venäjältä koko sodan aikana.
Taustalla on presidentti Putinin henkilökohtainen puuttuminen asiaan. Pariisin huipputapaamisessa muutamia päiviä sitten hän lupasi Saksan, Ranskan ja Ukrainan valtionpäämiehille, että hän hoitaa asian, eli painostaa separatisteja perumaan vaalit.
Se, että Putin näin helposti onnistui jyräämään kapinalliset, kertoo Venäjän asemasta tässä sodassa. On myös ilmiselvää, että ilman käskyä Moskovasta aseet eivät olisi hiljentyneet syyskuun alussa.
Luopuuko Venäjä todellakin Donetskista?
Nyt ollaan kuitenkin yllättäen tilanteessa, jossa taisteluita ei käydä, aseita vedetään rintamalta ja separatistit ovat myöntymässä siihen, että alueella jossain vaiheessa järjestetään Ukrainan lainsäädännön alaiset vaalit.
Myönteinen kehitys nostaa vääjäämättä esiin monia uusia, todella vaikeita kysymyksiä. Minskin aseleposopimuksen mukaan:
1. Ukrainan on määrä saada Venäjän vastainen raja hallintaansa.
2. Venäläisjoukkojen kalustoineen pitäisi vetäytyä Venäjälle.
3. Kapinallisalueiden tulisi saada autonomia.
4. Ukrainan pitäisi armahtaa kapinallistaistelijoita.
On selvää, että kaksi ensimmäistä kohtaa ratkaisevat kapinallisalueiden statuksen: ovatko Donetsk ja Luhansk tulevaisuudessa Venäjän territorion jatkeita kuten nyt, vai ovatko ne Ukrainan viranomaisten ja armeijan kontrolloimia?
Jos Ukraina valvoo rajaa, se päättää, ketkä ja mikä sen yli siirtyy. Lähikuukausien aikana saamme nähdä, onko Venäjä todellakin valmis myöntymään kahteen ensimmäiseen kohtaan ja sen myötä luopumaan alueiden kontrollista. Sellaiseen yllätykseen harva jaksaa uskoa tässä vaiheessa.
Ukrainalle hankala sen sijaan on separatistien vaatimus yleisestä armahduksesta, joka koskisi kaikkia taisteluihin osallistuneita. Ukrainan ulkoministeri kiiruhtikin jo sanomaan, että yleinen armahdus ei tule kuuloonkaan. Ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet tuomitaan varmasti, ulkoministeri painotti.
Myös autonomia on hankala Ukrainan johdolle, koska nationalistit sitä kiihkeästi vastustavat. Lisäksi Venäjän hahmottelema autonomia olisi huomattavasti laajempi kuin mihin Ukraina on valmis myöntymään.
Haetaanko pakotteiden purkua?
Mikä sitten on saanut Venäjän taipumaan myönnytyksiin? Rehellisesti sanottuna, ei aavistustakaan.
Se on varsin ilmeistä, että taustalla on ainakin talouskriisi, johon Venäjä on ajautunut halvan öljyn takia. Öljyn hinnan kurimus näyttää jatkuvan, ja siksi onkin mahdollista, että Venäjä hakee pakotteiden purkua. Etenkin rahoitusmarkkinoiden sulkeutuminen on ollut hankala paikka.
On täysin mahdollista, että syksyn mittaan käydyissä korkean tason neuvotteluissa EU ja USA ovat lupailleet kevennyksiä pakotteisiin, mikäli Minskin sopimus edistyy.
Toisaalta Venäjän toimia on mahdoton ennakoida ja strategiat tuppaavat muuttumaan nopeasti. Käsi sydämellä, kuka pystyi ennustamaan Venäjän sotilasoperaation Syyriassa?
S
iksi on parasta olla tekemättä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Itä-Ukrainan sodan jatkosta. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin iloita jokaisesta päivästä ilman pommituksia.
Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. Tässä mielessä puhutaan opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä,humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai akateemisesta sivistyksestä, sekä toisaalta ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä ja kypsyydestä. Jälkimmäiseen saatetaan viitata ”sydämen sivistyksenä” tai viisautena. Sivistyksen sisällöstä on erilaisia käsityksiä. Sana sivistys voi tarkoittaa myös korkeakulttuuria,sivilisaatiota. Se tulee latinankielen sanasta civilis, joka on adjektiivimuoto sanasta civis. Civilis tarkoittaa kansalaista tai kaupunkilaista, joka elää kaupunkinsa sääntöjen mukaan.
_________________________________________
Sivistys on ennen kaikkea toisten huomioimista.
Toki se voidaan ilmaista myös monella muulla tavalla.
Minulle henkilökohtaisesti on eräs asia erittäin tärkeä. Se liittyy sähköpostiin: Sähköpostiviestiin vastaaminen on mielestäni erittäin tärkeää. Jos se ei ihan siistystä lähentele, niin ei paljon muutoinkaan. Vähintäänkin on kohteliasta vastata saamaansa sähköpostiviestiin jollakin tavalla...
Olen kirjoittanut asiasta useaan kertaan vuosikymmenien aikana. Tunnustan rehellisesti, että viestini ei ole mennyt perille.
Väliin itsekin ihmettelen, miten oma suhtautumiseni sähköpostiviestiin vastaamiseen on niin tärkeää.
Se ehkä johtuu siitä, että se on, on ollut pitkään minun tärkein työkaluni. En käytä muuta kuin sähköpostia - no hiukan puhelinta ja tietysti nykyisin tätä Blogisivuani. En siis käytä Facebookkia, Twitteriä, jne. - ne eivät ole minun juttujani...
Sähköpostiin tutustuin ensimmäistä kertaa Tallinnassa 1990-luvun aivan alkupuolella. Eräiden opintopäivien luennoitsija kertoi siitä kahvipöytäkeskustelussa kanssani.
Silloin itselläni ei ollut "harmainta aavistustakaan" kyseisestä viestintämahdollisuudesta. Asia, nimenomaan sähköpostin käyttömahdollisuudet jotenkin säväyttivät minua. Jäin siihen koukkuun.
Todettakoon, että sen aikainen sähköposti oli vaatimaton alkuviritelmä tämän päivän sähköpostiin verrattuna.
Toisin sanoen, jos minä Sinulle henkilökohtaisesti lähetän sähköpostiviestin esimerkiksi onnitellakseni menestyksestä, kommentoidakseni toimintaasi, tiedustellakseni jotakin asiakokonaisuutta, tiedottaakseni jostain tapahtumasta, jne. , vastaa ihmeessä - kiitos...
Edelliseen liittyvänä olen mm. aivan viime päivinä lähettänyt yrityksiin sähköpostiviestejä saadakseni tarjouksia ja/tai ehdotuksia tiettyjen asioiden eteenpäin viemiseksi, toteuttamiseksi.
Olenko saanut vastauksia? En välttämättä montakaan. Tuntuu lähes käsittämättömältä, että suomalainen yritys/yrittäjä ei vastaa = ei ole asiallisista ehdotuksista kiinnostunut. En yksinkertaisesti ymmärrä. Tunnen olevani eräänlainen "sähköpostispitaalinen", vähintäänkin sähköpostihäirikkö... Olen lisäksi aivan viime aikoina todennut, että on yrityksiä, joilla ei ole sähköpostiosoitetta eikä muitakaan nykyajan sosiaalisen median kontaktipintoja. Toki yrityksen nimi, toimiala ja lankapuhelinnumero on löydettävissä, kun oikein jaksaa tietoja etsiä...
Mikäli oikein muistan, olen vuosia sitten rohkaistunut kirjoittamaan otsikon tavoin: Kaupunki ilman kauppahallia ja parkkitaloa - ei ole mitään... Varmaan teksti on aikanaan syntynyt jonkin Oulu-reissun sivutuotteena, mahdollisesti käydessämme tutulla pikkuporukalla Kärppien kotipeliä katsomassa. Tämä teksti liittyy tähän päivään eli keskiviikkoon 07.10.2015. Ajelin vaimoni kanssa päivällä Kemin kauppatorin, sen oikean torin ohi, jolloin tori oli taas tupaten täynnä parkkeerattuja autoja. Kyllähän siinä olisi erinomainen paikka modernille, monikerroksiselle parkkitalolle. Parkkitalo mahdollisesti veisi torialueesta neljänneksen. Kolme neljännestä olisi edelleen vapaa muuhun - esimerkiksi perinteiseen markkinakäyttöön. Kuulen selvästi jo muutaman lukijan ajattelevan: "Mutta sehän maksaa! Kuka hullu nyt alkaa parkkeeraamisesta maksamaan, jos sen voi ilmaiseksisikin tehdä?" Ninpä mutta jos kysymyksessä olisikin aivan uudentyyppinen, uusia aktiviteetteja, palveluja tarjoava kokonaisuus, siitä voisi jo kohtuullisesti makssakin. Puhumattakaan jos parkkitalon ylä- ja/tai kellarikerrokset voisi suunnitella erilaisten nuorisoryhmien käyttöön - valvottuun käyttöön... Tässäpä aluksi... Olen valmis osallistumaan mahdollisesti toteutettava parkkitalon ideointiin/suunnitteluun talkoilla, maksimissaan ns. ruokapalkalla...
Työssä ollessani painotin oppilailleni aina niin sanotun neljän sekunnin säännön tärkeyttä.
Käytännössä se tarkoittaa kohtaamistilanteessa syntyvää ensivaikutelmaa. Kädenpuristus, katsekontakti ja ensimmäiset sanat - se on siinä! Hyvän ensivaikutelman syntyminen on oppilaan, nuoren kannalta ensiarvoisen tärkeä, yleensä se kantaa pitkälle...
Suora netilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:
Yritykset: Yllättävä syy voi estää nuoren työllistymisen
Tiiviimpi yhteistyö yritysten ja oppilaitosten välillä sekä nuorten parempi asenne edistäisivät yritysten mielestä parhaiten nuorten työllistymistä.
Asia selviää Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) teettämästä kyselystä.
Työllistymisen suurimpana esteenä yritykset pitävät kyselyn mukaan nuoren omia ominaisuuksia: vastaajista 57 prosenttia piti työllistymisen esteenä nuoren asennetta, 53 prosenttia puutteita osaamisessa ja taidoissa sekä 45 prosenttia työkokemuksen puutetta.
Työnantajien mukaan seuraavaksi eniten töitä nuorille poikisi tiiviimpi yhteistyö yrityksien ja oppilaitosten välillä sekä hakijoiden työtehtäviä vastaava koulutus.
”Tässä on tärkeä viesti oppilaitoksille ja yrityksille. Entistä paremmin työelämän tarpeisiin vastaava koulutus on etu nuorelle, sillä se edistää nuorten työelämävalmiuksia. Työelämään tutustuminen jo opiskeluaikana lisää varmasti myös työelämätaitoja”, RAY:n erityisasiantuntija Sini Toikkasanoo RAY:n tiedotteessa.
RAY:n Paikka auki -avustusohjelman Nuorten johtoryhmän vetäjä Jari-Pekka Hietsilta pitää asenteen korostumista työllistymisen esteenä osittain yllätyksenä.
”Siinä voi olla kyse ennakkoluuloista tai siitä, että työantaja on kohdannut näitä asenneongelmaisia, jotka leimaavat koko ikäryhmää. Toisaalta on tavallaan rohkaisevaa, jos ongelma on asenteessa, sillä sitä henkilön on nopeampi muuttaa kuin esimerkiksi koulutustaan”, Hietsilta sanoo.
Kyselyn perusteella myös oppisopimus nähdään yrityksen kannalta hyödyllisenä.
Neljä viidestä yrityksestä on hyödyntänyt tai aikoo hyödyntää oppisopimuskoulutusta nuoren palkkaamisessa. Sitä hyödyntäneistä työnantajista kolme neljästä kokee oppisopimuksen hyödylliseksi yrityksen kannalta.
Toisaalta yli joka viides yritys pitää oppisopimuskoulutusta melko hyödyttömänä tai erittäin hyödyttömänä yrityksen kannalta.
RAY:n Työnantajakysely
TNS Gallup toteutti RAY:n tilaaman työnantajakyselyn elokuussa 2015.
Vastaajia oli 300.
Kysely on kohdistettu vähintään 50 henkilöä työllistäville yrityksille. Vastaajat ovat yrityksen henkilöstöjohtoon kuuluvia tai sen henkilöstöasioista päättäviä henkilöitä.
Ei tarvitse välttämättä olla kummonen ennustaja todetessaan, että kohta rytisee Syyrian taivaalla.
Syyrian taivaalla on tungosta, sillä ilmaiskuihin osallistuu 13 maata. Venäjän kohteet ja tavoitteet ovat selkeästi erilaiset kuin pääasiassa muiden eli tukea tällä hetkellä vallankahvassa olevaa Syyrian diktaattoria Bashar al-Assadia.
Syyrian alue on loppujen lopuksi pieni. Ottaen huomioon nykyisten hävittäjien nopeudet, asejärjestelmät ja kommunikointi-/viestintäjärjestelmät sekä niissä mahdollisesti tapahtuvat rikkoutumiset - puhumattakaan inhimilliestä erehdyksestä - tilanne Syyriassa on enemmän kuin kriittinen.
Toivoa sopii, että malttia löytyy ja ylireagoimiselta vältytään jatkossa. Nyt olisi ehdottomasti neuvottelun paikka tilanteen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Syyrian kriisi on jatkunut yli neljä vuotta. Aamu TV:ssä Ulkopoliittisen instituutin asiantuntija Mika Aaltola ennusti hetki sitten, että tilannet jatkuu vähintään saman verran. Mahdollisesti Syyria toipuu nykykriisistä kymmenen-kahdenkymmenen vuoden sisällä... Lisäksi hän totesi, että Syyrian kriisiin ei löydy ratkaisua pelkillä ilmaiskuilla arvioiden, että muun muassa Iran on valmistelemassa maahyökkäystä Syyriaan.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Turkin armeija: Rajavalvontaa häirittiin taas – ohjukset lukittuivat partiolennolla olleisiin hävittäjiin
Turkin armeijan mukaan tunnistamaton Mig-29 -tyypin hävittäjä häiritsi kahdeksan Turkin hävittäjän valvontalentoa Turkin ja Syyrian rajalla maanantaina. Myös Syyriassa sijaitsevat ohjusjärjestelmät reagoivat Turkin F16-tyypin hävittäjiin, Turkin armeija tiedotti.
Asiasta kertovat uutistoimisto Reuters ja Turkin alueellinen CNN-kanava.
Uusi tieto tuli julki vain tunteja sen jälkeen, kun Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg otti kantaa kahteen aiempaan Turkin ilmatilan loukkaukseen.
Ne tapahtuivat lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina Venäjän Su-30 -kone viipyi ilmeisesti lyhyen aikaan Turkin ilmatilassa. Sunnuntaina Turkin ulkoministeriö kertoi uutistoimisto AFP:lle, että Mig-29-hävittäjä jahtasi kahta Turkin F-16-hävittäjää Turkin puolella yli viiden minuutin ajan.
Moskovan pääesikunta huomautti tiistaina, ettei Venäjällä ole alueella Mig-29-koneita. Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin komennossa olevien ilmavoimien kalustoon Mig-29 -koneita kuitenkin kuuluu.
Venäjän puolustusministeriö ilmoitti uutistoimisto Interfaxin mukaan tiistaina iltapäivällä, että on valmis keskustelemaan Turkin kanssa Syyrian tilanteesta. Pyrkimyksenä on väärinkäsityksten välttäminen Syyrian tilanteen johdosta.
Juuri hetki sitten luin, että Venäja on ampunut risteilyohjuksia Kaspian mereltä Isisin niskaan - kymmeniä ohjuksia - noin 1500 kilometrin päästä.
Ei puutu kuin että amerikkalaiset "pistävät paremmaksi" Persinlahdelta tai Välimereltä. Toivottavasti molemmilla iskukohteiden koordinaatit ovat kohdallaan.
Olin vaimoni kanssa jossakin ns. nuorten aikuisten tapahtumassa, taisipa olla jonkinasteinen biletystapahtuma. Jonkin ihmeellisen sivujuonteen myötä olimme eksyneet em. tapahtumaan, jota hiukan silmät ympyrkäisinä seurailimme. Yrityisesti minua kiinnosti erään nuoren miehen ajelu ympäriinsä punaisella, kromikiiltoisella moottoripyörällä. Kiinnitin huomiota moottorin savuttamiseen ja sen "löysään, velttoon" ääneen. Ihmeelliseen hippiasuun sonnustautunut nuorimies ajoi loppujen lopuksi aivan viereemme, jolloin pääsin hiukan lähemmin ihmettelemään hänen moottoripyöräänsä. Se oli 2-sylinterinen 2-tahtipyörä - hiukan vanhan näköinen. Sylinterit olivat rinnakkain noin 30 senttimetrin etäisyydellä toisistaan. Olipa oudon näköinen. Bensiinitankin kyljessä luki Jawa. Sanoin nuorelle miehelle:"Moottoripyörässäsi eivät säädöt ole kohdallaan. Se savuttaa liikaa ja ääni on aivan liian löysää, velttoa! Äänen pitäisi olla timmimpi!" Nuorimis totesi: "No säädä sinä sitä sitten!" Hän ojensi minulle pienen ruuvimeisselin ja pisti pyörän käyntiin. Aloin räplätä kaasutinta ja kokeilin itse säädön vaikutusta kiertämällä kaasukahvasta. "Älä paina niitä pieniä namikoita kahvasta!" sanoi nuorimies. "Siitä saa kypärän kuulokkeisiin radion, puhelimen ja netin!" hän lisäsi... Voi turhuuksien turhuutta ajattelin ja jatkoin kaasuttimen säätämistä. Ympärillemme oli kertynyt joukko nuoria. Sanoin heille osoittaen vieressä olevaan vaimooni:" Tiedättekö, että olimme kauan sitten Prahassa ja kävimme Jawa-museossa. Olipa mielenkiintoinen paikka." Siinä vaiheessa heräsin unestani ja kerroin pääpiirteet vaimolleni. Tosiaankin Prahassa olimme taannoin kaksi viikkoa ja kävimme mm. Jawa-museossa. Ostimme museosta julisteen, jossa oli kuvattu kaikki Jawa-moottoripyörämallit. Juliste taitaa olla tällä hetkellä poikamme autotallin/verstaan seinällä Lallinperäntiellä. Prahan mielenkiintoisista tapahtumista kukaties kirjoitan joidenkin mieleyhtymen myötä myöhäisemmässäkin vaiheessa..
