perjantai 15. toukokuuta 2015

Venäjän verkossa: Imperiumin reunamaan uutisia...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:

Venäjän verkossa  | 

Venäjän verkossa: Imperiumin reunamaan uutisia

Amerikka on kateellinen ja jälkeenjäänyt maa. Länsi on keskiaikainen ja mätä. Neuvostoliitto oli suurvalta, missä Josef Stalin, kansojen isä, turvasi kaikille rikkaan elämän ja huolettoman vanhuuden. Suomi on maa, joka petollisesti hyökkäsi Neuvostoliiton kimppuun. Näin kertoo Pietarin kouluihin jaettu lehti ”Historian askeleet”. Jarmo Mäkelän lehdistökatsaus kertoo, mitä Venäjällä on viime aikoina kirjoitettu Suomesta.


Suomi Venäjän mediassa.
Kuva: Leena Luotio / Yle Uutisgrafiikka

Kun kuukausi sitten kävin läpi Venäjän mediassa julkaistua Suomea koskevaa aineistoa, olin varma, että tätä enempää ei meistä enää voida kirjoittaa. Olin väärässä. Huhtikuu oli kaikkien aikojen huippu – niin paljon ei Suomea ole Venäjän mediassa käsitelty koskaan.
Suomen uuden ajan historia kirjoitettiin uusiksi. Myös maamme kansainvälinen asema määriteltiin uudelleen. Pohjolan puolustusministereiden yhteisestä artikkelista Suomessa noussutta kohua selostettiin riemukkaasti.
Suomen kansantalouden edessä olevasta perikadosta vuodatettin krokotiilin kyyneleitä, vaalikampanjaa seurattiin, vaalitulosta arvioitiin ja hallituksen muodostamista arvuuteltiin.
Juttua riitti myös Suomen hallituksen määräämästä puolustusvoimien reservin liikekannallepanosta. Ja naureskeltiin Suomen merivoimien tuloksettomalle sukellusvenejahdille.

Historia uusiksi

Me kylmän sodan aikana eläneet muistamme, kuinka ankarasti Neuvostoliiton johto vastusti Suomen puolueettomuutta. Painostus meni lopulta niin pitkälle, ettei asiasta enää saanut puhuakaan.
Vaan eihän se niin ollut! Pietarissa toimivan ammattiliittojen humanistisen yliopiston rehtori nimittäin muistaa asian ihan toisin. Pitkässä arviossaan hän muistuttaa, kuinka runsaskätisesti Neuvostoliitto itse asiassa palkitsi Suomea puolueettomuudesta. ”Leningradin alueella lopetettiin kananmunien tuotanto, jotta niitä voitaisiin ostaa Suomesta”, hän kertoo, ja ylistää poliitikkojamme, jotka vaikenivat sodasta ja kiittivät Leniniä Suomen itsenäisyydestä.
Nyt tästä ystävyydestä on tulut loppu, rehtori tuskailee, sillä Yhdysvallat on ottanut Suomen hallintaansa. Suomesta on tulossa reunavaltio, jota odottaa kansallinen katastrofi. Sen tulevaisuutta voi hänen mukaansa käydä katsomassa Viron rajaseudulla. ”Kurjuus ja autioituminen odottavat ensin Imatraa, Kotkaa ja Lappeenrantaa, myöhemmin muutakin osaa maasta”, hän päättelee ja todistaa näin, että mitä lähempänä Venäjää alue sijaitsee, sitä kurjempi on sen kohtalo.
Ihan toisenlaisiin päätelmiin tuli puolestaan verkkojulkaisu slon.ru, joka niin ikään pitkässä artikkelissa ylisti suomalaisia nöyrästä mielenlaadusta. ”Mikään muu Venäjän imperiumin entinen kansallinen raunamaa ei ole yhtä kykenevä niin pelottomasti kannustamaan venäläisen vaikutuksen lisääntymistä omalla alueellaan kuin Suomi”, kirjoittaja toteaa.
Jo kylmän sodan aikana ”suomalaiset demokratiastaan ja sananvapaudestaan huolimatta poistivat kirjastoista neuvostovastaista kirjallisuutta, kielsivät eräitä Hollywoodin elokuvia ja palauttivat kaikki loikkarit”. Nyt he sitten ovat EU:n Venäjän vastaisen politiikan selvästi heikoin lenkki. 

Ei mitään huolta

Venäjän mediassa Pohjolan puolustusministerien kirjettä koskeva uutisointi alkoi kummallisesti. Asiasta kertoi ensimmäisenä uutistoimisto Tass, joka raportoi asiallisesti, että ministerien tavoitteena oli ”turvata rauhanomainen kehitys ja välttää aseellisia välikohtauksia ja konflikteja”. Ei siis kritiikin häivääkään.  
Vasta kun asiasta oli Suomessa nostettu valtava älämölö, Venäjän media äkkäsi jutun, lähti innolla mukaan ja lopulta asiaan tarttui myös maan ulkoministeriö. Kaikkia asian erikoisia käänteitä ei tässä ole mahdollista selostaa, mutta yksi lausunto sai Venäjän mediassa osakseen suunnattoman myönteisen huomion.
Se oli puolustusvoimien komentajan Jarmo Lindbergin toteamus, jolla hän niisti puolustusministerimme nenän. Hänen mukaansa Venäjä ei ole tehnyt Suomen suhteen mitään, mikä voisi aiheuttaa suomalaisissa levotomuutta, eikä Venäjän asevoimien toiminta Suomen rajoilla myöskään ole aiheuttanut mitään epäilyksiä.
Kummallista lausunnossa oli se, että vaikka Venäjän asevoimien toiminta rajan takana ei siis aiheuta suomalaisille mitään ongelmia, niin Suomen asevoimien toiminta itärajan tuntumassa sen sijaan kyllä herättää Venäjällä suurta huolta ja ärtymystä. Jotenkin tuntuu, etteivät asiat ole ihan tasapainossa.

Moskovan ystävät

Suomen eduskuntavaalien osalta tulkinnan sävellaji määrättiin hyvissä ajoin jo ennen vaalipäivää. Hallituksen lehden verkkosivusto ilmoitti, että Suomen vaaleissa tulevat tappion kärsimään ne voimat, jotka esiintynyt Suomen ja Venäjän suhteiden parantamista vastaan. 
Tästä linjasta pidettiin johdonmukaisesti kiinni vaalituloksesta riippumatta. Niinpä vaalit hävisi SDP:n ja Kokoomuksen johtama ”Nato-myönteinen koalitio” ja voittajia olivat ”Moskovan lähentymisen puolustajat”.
Esimerkiksi Nezavisimaja gazeta vakuutti, että ”Uusi hallitus sekä puolustaa maatalousyrittäjien etuja että normalisoi suhteet Moskovaan...Suomen Keskusta on agraaripuolue, joka puolustaa työnsä menettäneitä ja konkurssiin ajautuneita maatalousyrittäjiä...optimaalisin ehdokas ulkoministeriksi olisi Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtaja Paula Lehtomäki, joka on äärimmäisen kokenut poliitikko”.  Näin oli lehdelle kertonut dosentti Johan Bäckman. 

Nationalistit valtaan

Pitkän linjan Suomi-syöjänä kunnostautunut, Venäjän hallituksen virallisen lehden toimittaja Nadežda Jermolajeva aloitti juttunsa räväkästi: ”Jos tähän asti Suomen peräsimessä olivat euroatlantistit, niin nyt heidän tilalleen tulevat euroskeptikot ja nationalistit”.
Hänen asiantuntijansa oli lehden Aleksanteri instituutin pääjohtajaksi korottama Markku Kangaspuro. ”Me tarvitsemme ystävyyttä Venäjän kanssa. Venäjä on meille tärkeä strateginen naapuri”, hän sanoi ja vakuutti, että pääministerinä Juha Sipilä tulee ”esiintymään uusien Venäjään kohdistuvien pakotetoimien voimaansaattamista vastaan”.

Amerikan käskystä

Huhtikuun lopulla pamahti uusi pommi: ”Suomen hallitus pelottelee kansalaisia sodalla Venäjää vastaan ja kehottaa heitä valmistautumaan liikekannallepanoon, joka voidaan julistaa hetkellä millä hyvänsä...Se varoittaa kansalaisia siitä, että viranomaiset voivat ottaa sotilaskäyttöön tuhansia yksityisautoja. Etusija annetaan silloin Land Rover Defender -merkkisille autoille”.
Näin tarjoili venäläinen verkkosivusto tiedon siitä, että Suomessa lähetetään kirje noin 900 000 reserviläiselle. Asiantuntijana käytetyltä suomalaisdosentilta kysyttiin, miksi näin tehdään. Hänen mukaansa syynä saattaa hyvinkin olla se, että Yhdysvallat on käskenyt Suomea mobilisoimaan reserviläisensä uuden tietokannan luomista varten, ”koska amerikkalaiset haluavat kaikki tiedot”.
Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen neljän viikon kuluttua.
Jarmo Mäkelä

Suomen vasemmisto mahdollisuuksien edessä vai onko sittenkään...

Harmi, että en voi juuri nyt lukea alla olevaa artikkelia, täytyy siirtää lukuhetki ensi viikolle.

Arvelen teksti olevan täyttä asiaa niin kuin usein ennenkin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Maailmanlopun hallitus

POLITIIKKA  
Yrjö Rautio 
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Puolue saa tilaisuuden uudistua ja luoda pohjaa uudelle nousulleen, kun se joutuu oppositioon. Vasemmisto tarvitsee tätä tilaisuutta nyt enemmän kuin koskaan. 
Ensikommentit Juha Sipilän rakenteilla olevasta hallituksesta ennustavat kuitenkin, että se jättää tilaisuuden käyttämättä.
Vasemmistopoliitikot kilpailevat keskenään, kuka keksii Sipilän hallitukselle mehevimmät haukkumanimet ja kuka osaa maalata hirmuisimmat kauhukuvat hallituspolitiikasta.

Julkaisemattomat Blogitekstini...

Poistin hetki sitten kaksi tekstiä, jotka ikään kuin olivat odottaneet julkaisemista = jakamista globaaliluentaan. 

Miksi?

Siksi, että varsinkin toinen niistä oli niin spekulatiivinen, arka idän ja lännen välisen informaatiosodan trollimylläkkä, että se oli minun parasta tässä vaiheessa unohtaa. Toki se oli täysin jo aikaisemmin julkaistua tekstiä, mutta en olisi malttanut olla kommentoimatta sitä - oikomatta sikamaisia valheita...

Tällä kerralla itsesuojeluvaistoni toimi. Asiaan ehtii vielä - todennäköisesti montakin kertaa - palata myöhäisemmässä vaiheessa.

Suomen jääkiekkojoukkue MM-kisoista kotimatkalle/kesälomille...

Hei! Nyt äkkiä jäitä hattuun - kiitos - artikkelin kirjoitin luettuani Pohjolan Sanomista kommenttikirjoituksen: Tällä menolla Leijonat on maailmanmestari!

Katselin eilen kaksi jääkiekko-ottelua osittain päällekkäin Ruotsi- Venäjä ja Suomi-Tsekki.

Molemmat ottelut päättyivät 3-5 lopputulokseen.

Molemmat ottelut olisivat voinee päättyä myös toisinpäin - olisivat - niinpä...

Nimenomaan tuo Suomi-Tsekki-ottelu kääntyi tuomarivirheiden/tsekkiläispelaajien tehokkaan ylivoimapelin/Jagr-hurmoksen vuoksi juuri näin.

Harmittavaa on nimenomaan se, että suomalaismaalivahdin Pekka Rinteen osalle ei osunut aivan huippupäivä, jota hän itsekin näyttää harmittelevan aamun lehdissä.

Onneksi tämä on vain jääkiekkoa! Nautitaan edellisestä huolimatta jäljellä olevista otteluista.

Tuskin tuota Kanadaa pysäyttää mikään...


torstai 14. toukokuuta 2015

Politiikkapohdiskelua "kokemusvajeongelmasta" - olkaa hyvä...

Olen seurannut kohtalaisen tarkkaan Suomessa eduskuntavaalien jälkeistä poliittista elämää ja nimenomaan meneillään olevia hallitusneuvotteluja.
Kyllä avoimesti on ihailtava hallitusneuvotteluja käytännössä vetävän/johtavan Juha Sipilän rauhallisuutta, rentoutta, kehonkieltä hänen vastaillessa esim. televisiohaastattelussa esitettyihin kysymyksiin.
Tuntuu, että hänen olemuksensa on saanut myös muut neuvotteluissa olevat puheenjohtajat arvioimaan rooliaan uudella tavalla. Yhteistyö tuntuu pelaavan, vaikka kysymykset ovat vaikeita...

Miten voi ollakin, että ikäänkuin "pystymetsästä vedetty lähes kokematon politiikantekijä" voi onnistua näin hyvin?

Heitän ilmaan kysymykseni siksi, että olen seurannut kemiläistä kunnallispolitiikkaa vuodesta 2000 alkaen vaatimattomalla panoksellani ja todennut alusta alkaen, vuodesta toiseen jotakuinkin samat "kokemusvajeongelmat". Arvelen, että lähes kaikissa Suomen kunnissa ja kaikissa poliittisissa ryhmittymissä ovat samat ongelmat.

Mitkä ihmeen "kokemusvajeongelmat"?

Olen ihmetellyt alusta alkaen sitä tosiasiaa, että luottamustehtävät keskittyvät pääasiassa liian harvojen käsiin. Miksi ihmeessä tehtäviä ei jaeta reippaammin ja saada sitä kautta uusia kunnallispoliittisia vaikuttajia esiin? Saada niitä kipeästi tarvittavia ns. tulevaisuuden tähtiä -Future Stars-henkilöitä kuvioihin mukaan - oppimaan...

Minäkin olen muutaman kerran saanut kuulla, lähes kaikessa mukana olevilta supervaikuttajilta, kootut selitykset, joiden rungot muodostuvat pääasiassa alla olevista toteamuksista:
+ sitoutuminen ryhmittymään on tärkeä
+ kunnallisvaaleissa saatu äänimäärä korreloi saatuun luottamustehtävään
+ tärkeisiin luottamushenkilöpaikkoihin esim. kaupunginhallitukseen, tärkeimpien lautakuntien puheenjohtajiksi, kuntayhtymien tms. tärkeisiin luottamushenkilöpaikkoihin, jne. ei voida asettaa henkilöä, jolla ei ole kokemusta ...

Hmmmmm - ei voida asettaa henkilöä, jolla ei ole kokemusta- mielenkiintoista!

Jokainen luottamushenkilönä oleva henkilö on jossakin elämänsä vaiheessa ollut vaativissakin tehtävissä ensimmäistä kertaa = täysin kokemattomana.
Tuntuu siltä, että näin yksinkertainen perusasia on unohtunut henkilöiltä, jotka kynsin hampain pitävät kiinni eräänlaisista "saavutetuista eduista" ja rohmuavat lisäksi itselleen lähes kaiken mahdollisen, mitkä ovat vähänkään saatavissa. He ovat todellisia kokousohjuksia, supervaikuttajia... 

Toki monissa yhdistyksissä usein todetaan: "No valitaan se siihen tehtävään, kun se on ollut siinä aikaisemminkin!"

Mielestäni kunnallispolitiikassa ei tarvitse ottaa mallia yhdistysmaailman huonoista käytännöistä, koska usein valinnanvaraa henkilövalinnoissa on - ainakin toistaiseksi.

Niin kuin todettu kertauksena: Täysin kokematon henkilö ensin puolueen puheenjohtajana, hallitusneuvottelijana, hallitusneuvottelujen vetäjänä, todennäköisenä Suomen seuraavana pääministerinä hoitaa kiitettävästi luottamustehtäviään!

Miehellä ei ole ollut em. hommiin minkäänlaista kokemusta, ei kerta kaikkiaan minkäänlaista, mutta niin vaan porskuttaa...







Eurojackpotissa 90 miljoonan euron megapotti!

"Lohta kannattaa pyytää, vaikka sitä ei saisikaan!" jotkut toteavat. En minä sillä pidän huomattavasti enemmän ahvenesta/savustetusta ahvenesta mutta...

Kyllähän tuota Eurojackpotin megapottia on aivan pakko yrittää ainakin yhdellä rivillä. 

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Päivitetty 14.5.2015 17:54, julkaistu 14.5.2015 17:51

Harvinainen megapotti tarjolla – Tämä peli kiinnostaa suomalaisia jopa enemmän kuin Lotto

Kuva: SANNA LIIMATAINEN
Johanna Juupaluoma
Eurojackpotin 90 miljoonan euron potti on harvinainen. Päävoitto on ollut jakamatta jo kymmenen viikkoa.
Johanna Juupaluoma
Tänä perjantaina kilpaillaan jälleen huimasta 90 miljoonan euron potista. Viimeisten kolmen viikon ajan suomalaiset ovat huikean voittosumman toivossa täyttäneet jopa niin ahkeraan tahtiin Eurojackpot-kuponkeja, että pelistä on tullut suositumpi kuin Lotosta.
- Tämä kolmen viikon jakso johtuu siitä, että suomalaiset ovat innostuneet pelaamaan enemmän Eurojackpottia, koska on niin mojova potti tiedossa. Suuret potit innostavat suomalaisia aina pelaamaan. Vastaava ilmiö nähdään, kun Lotossa on tarjolla jättipotti, toteaa Veikkauksen viestintäpäällikkö Maria Roos.
Eurojackpotin myötä Veikkaus teki viime viikolla ennätyksen kierroskohtaisessa liikevaihdossaan 13 miljoonalla eurolla. Lisäksi Suomeen on koko Eurojackpotin 3-vuotisen taipaleen aikana osunut jo viisi täysosumaa, kuten viime syksynä kaikkien aikojen ennätysvoitto, yli 60 miljoonaa euroa Espooseen. Roos ei kuitenkaan usko, että Eurojackpot on vaarassa syrjäyttää lopullisesti Lottoa suomalaisten suosituimpana pelinä.
- Ehdottomasti Lotto on suomalaisten ykköspeli jatkossakin. Miltei kaikki täysikäiset ovat joskus sitä kokeilleet, ja jättipottiviikolla jopa 1,3 miljoonaa suomalaista jättää lapun. Eurojackpot on jo Veikkauksen neljänneksi suosituin peli, Roos toteaa.
Vaikka Eurojackpotissa jättipotti on huomattavasti suurempi kuin Lotossa, myös arpaonneaan kokeileva joukko on laajempi.

Kun Loton jättipottia havitellaan vain Suomessa, huominen täysosumasaalis voi mennä Suomen sijaan johonkin muuhun kilpailussa mukana olevaan 16 maahan.

Jari Tervo: Wahlroos idioottien asialla



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Blogi  | 

Jari Tervo: Wahlroos idioottien asialla

Björn Wahlroos on saavuttanut tämän päivän Suomessa ainutlaatuisen aseman. Hänen sanansa painaa, vaikka se punnitaan julkisuudessa usein viallisiksi rukatuilla puntareilla, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.


Jari Tervo
Jari Tervo Kuva: Lassi Seppälä / Yle

Sammon, Nordean ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos on jälleen järkyttänyt pysyväksi tarkoitettua suomalaista apatiaa. Tanskalaisen talouslehden Finansin mukaan Wahlroosin mielestä kahdeksankymmentä prosenttia ihmisistä on idiootteja, ainakin raha-asioissa.
Lehden mukaan Wahlroos oli kuvaillut tanskalaisessa seminaarissa finanssisektoria tunneliksi, joka ottaa rahaa idiooteilta ja jakaa sitä ihmisille, joilla on ideoita. Wahlrosin mukaan tästä hyötyvät sekä ideanikkarit että idiootit.
Tulkitsen kauppatieteen tohtorin tarkoittavan sitä, että ideanikkarit saavat ideansa lihaksi ja idiootit rahalleen tuottoa. Näin Wahlroosin elämäntyönä on kulkea idioottien asialla.

Ylen Ykkösaamussa Wahroos hieman miedonteli sanavalintojaan. Hän oli tarkoittanut sitä, että finanssijärjestelmä suuntaa rahaa ihmisiltä, joilla on rahaa, mutta ei ideoita, ihmisille, joilla ei ole rahaa, mutta on ideoita. Vahinko oli jo kuitenkin tapahtunut. Idiootit olivat loukkaantuneet.

Nettikeskusteluissa suuttuneet kansalaiset uhkasivat vetää vuosikymmenten ahkeralla idiotismilla ansaitut rahansa pois Nordeasta. Näitä uhkauksia Wahlroos pitää varmasti tervetulleina lupauksina, kun muistetaan hänen hirtehinen näkemyksensä siitä, miten kannattavaa pankkitoimintaa on tavallisten palkansaajien rahoista huolehtiminen.

Wahlroos on kehittänyt pankki- ja vakuutustoiminnan asiakashankintapuolelle vallankumouksellisen työkalun, asiakkaille vittuilemisen. Hämmästyttävästi se vielä toimii. Sammolla ja Nordealla pyyhkii hyvin.
Hän vaikuttaa kliseissä kahlaavan käsikirjoittajan keksimältä sketsihahmolta.
Wahlroos pukeutuu tyylikkäästi, taskuliinaa unohtamatta, ja hänen kenkänsä kiiltävät. Hänen tukkansa on aina hyvin, viikset vastaleikatut, hän teitittelee toimittajaa ja hän hymyilee ystävällisesti. Solmio on mietitty. Nämä ovat kaikki Suomessa pitkiä miinuksia. Hän unohtaa tärkeimmän eli keskivertokansalaisen huolellisen mielistelyn. Nämä miinuspiirteet kansalaiset voisivat jotenkin ohittaa, mutta ei kuitenkaan koskaan sitä, että hän on rikas ja suomenruotsalainen.
Siinä jopa kaksi julkeaa vähemmistöä yhdistyy raivostuttavalla tavalla. Näitä vähemmistöjä eivät edes tavallisesti vähemmistöihin suopeasti suhtautuvat piirit tahdo sulattaa, tai varsinkaan he.
Wahlroosin persoona loistaa kortteleitten päähän kaikkea sitä, jota raha-asiain idiootit kuvittelevat vallitseviksi rikkaissa suomenruotsalaisissa. Hän vaikuttaa kliseissä kahlaavan käsikirjoittajan keksimältä sketsihahmolta. Siksi hänelle on erityisen raskasta antaa anteeksi sitä, että hän on hankkinut vaurautensa omalla toiminnallaan.
Saavuttaakseen kansan syvien rivien lämmön ja arvonannon Wahlroosin pitäisi luopua rakkaimmista harrastuksistaan, kartanoista ja talouspoliittisesta sarkasmista. Sitä on turha odottaa.

Raha ei kuulemma tuo onnea. Olen aina pitänyt tuota viisautta rikkaitten hätävalheena. Sillä pyritään vähentämään köyhien kateutta.

Vapautta raha kuitenkin tuo. Wahlroosilla ei ole pidäkkeitä sanoa, mitä hän ajattelee.
Björn Wahlroos on saavuttanut tämän päivän Suomessa ainutlaatuisen aseman. Hänen sanansa painaa, vaikka se punnitaan julkisuudessa usein viallisiksi rukatuilla puntareilla. Vastaavassa asemassa vaikuttivat menneinä vuosikymmeninä akateemikko Paavo Haavikko ja luonnonsuojelija Pentti Linkola.
Vertailukohteet vaikuttavat etäisiltä, jopa vastakohtaisilta, mutta vain aluksi. Näille kolmelle on ollut yhteistä julkisessa keskustelussa aina sama banderolli: nykymeno vie perikatoon.
Kun katsoo ympärilleen, ymmärtää kyllä, ettei kannata valittaa, että olemme matkalla helvettiin. Me olemme jo perillä.
Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija

Hurraa! Hurraa! Hurraa!

Mitäpä tuohon muuta sanoo...

Harmi, että itse en säästösyistä voi juuri nyt lukea koko artikkelia.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Maailman talousfoorumi: Suomi on maailman paras maa

ULKOMAAT  
JUKKA RITOLA / LEHTIKUVA
Suomi on maailman paras maa, ainakin jos mittatikkuna on asukkaiden inhimillinen pääoma. Näin arvioi Maailman talousfoorumi WEF vastikään julkaistussa raportissaan.  Raportti arvioi muun muassa asukkaiden koulutus- ja taitotasoa ja sitä, kuinka hyvin maat hyödyntävät niitä työmarkkinoilla.
Suomen jälkeen toisella sijalla on Norja ja kolmannella Sveitsi. Muista Pohjoismaista Ruotsi sijoittuu listalla kuudenneksi, Tanska seitsemänneksi ja Islanti sijalle 20.