Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Ulkomaat|
Näkökulma: Mitä moskovalaiselle sillalle murhattiin?
Oppositiopoliitikko Boris Nemtsov murhattiin kylmäverisesti yöllä Bolshoi Moskvoretski -sillalla. Nemtsov oli presidentti Vladimir Putinin kärjekäs kriitikko. Hän oli liberaalin länsimaisen demokratian ääni autoritaarisen nyky-Venäjän pauhussa, kirjoittaa toimittaja Sampo Vaarakallio.
Useissa kannanotoissa on tuoreeltaan arvioitu, että Nemtsovin poliittinen murha on käännekohta Putinin Venäjälle. Harvempi uskaltaa ounastella, mihin suuntaan Venäjä lähtee tästä laahustamaan.
Venäläinen yhteiskunta on tilassa, jossa massiivisella propagandalla ylevöitetty kansallismielisyys on ajanut liberalismin ja haaveet demokratisoitumisesta marginaaliin. Näitä haaveita hellivästä oppositiosta on tehty valtiolle vihollinen.
Tämä on hyvä pitää mielessä, kun pohditaan Nemtsovin murhaa ja syyllisyyttä siihen. Murhatutkimuksia tehdään nyt Putinin valvovan silmän alla. Skeptisesti Venäjään suhtautuvat arvioitsijat pitävät jo tätä takeena siitä, ettei tutkimuksesta tule puolueetonta.
Länsimaiseen oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu ajatus siitä, että oikeus- ja poliisilaitos tekevät täysin itsenäistä ja riippumatonta työtä. Ne eivät ole poliittisessa ohjauksessa.
Venäjän lähihistorian poliittiset murhat antavat pientä osviittaa siitä, mitä tutkintarintamalla on odotettavissa. Vallan leppymättömän kriitikon, Tšetšenian sodan tutkijan ja ihmisoikeustaistelijan Anna Politkovskajan raaka murha lokakuussa 2006 on edelleen vailla todellista valaisua.
Murhatutkinta on kestänyt ja oikeusistunnot ovat seuranneet toisiaan. Tarkkaa käsitystä ei ole, ketkä olivat murhan takana ja mistä murha lopulta tilattiin.
Murhan tutkinnan yhteydessä on tullut arvioitaviksi monenlaisia kytköksiä. Moni lanka on johtanut Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n pakeille ja murha on langettanut pitkän varjon koko Venäjän johdon ylle, aina presidentti Putinia myöten.
Samalla tavalla ratkaisemattomaksi on jäänyt FSB:n entisen agentin Aleksander Litvinenkon myrkytyskuolema. Lontooseen vuonna 2000 asettautunut Litvinenko myrkytettiin radioaktiivisella poloniumilla marraskuussa 2006.
Epäilyt Litvinenkon myrkyttämisestä lankesivat hänen teeseuralaisiinsa, kahteen entiseen venäläiseen agenttiin Andrei Lugovoihin ja Dimitri Kovtuniin. Scotland Yardin murhatutkintaa on haitannut se, ettei Venäjän kanssa päästy sopuun muun muassa Lugovoin luovuttamisesta Britanniaan.
Politkovskajan tavoin Tšetšenian sotaa ja sen terrorikytköksiä setvinyt Litvinenko syytti kuolinvuoteellaan suoraan Putinia myrkyttämisensä tilaamisesta. Lisäksi Litvinenko syytti vain muutama viikko ennen kuolemaansa Putinia Politkovskajan murhan tilaamisesta.
Lisäksi vajaa kuusi vuotta sitten tapettiin Tšetšeniassa ihmisoikeusjärjestö Memorialin aktivisti Natalia Estemirova. Hänen murhastaan tuomittiin vuonna 2010 islamistiveljekset. Memorialin omien tutkimusten ja DNA-todisteiden mukaan veljekset eivät olleet surmatyön takana.
Länsi on, Yhdysvaltain presidentti Barack Obama keihäänkärkenään, vaatinut Nemtsovin murhatutkinnasta puolueetonta ja läpinäkyvää. Venäjän poliittisten murhien kyseenalaisen tutkintahistorian valossa sellaisen mahdollisuus ei ole erityisen suuri.
Venäjän ja lännen suhteet ovat Ukrainan sodan myötä entisestään heikentyneet. Venäjä on johdonmukaisesti sanoutunut irti lännelle tärkeistä liberaalin demokratian ihanteista.
Oikeusvaltioperiaate on yksi niistä ja toinen keskeinen ihanne on vapaa oppositio.
Lännestä esitetään Venäjän johtoa kohtaan varmasti suoria syytöksiä siitä, että Nemtsovin raaka murha on heidän vastuullaan. Presidentti Putin tulee kiistämään sen.
Länsi tulee myös syyttämään siitä, ettei absoluuttisen vallan hamunnut Kreml pysty eikä halua suojella Venäjän heiveröistä oppositiota. Lähimenneisyys kertoo, että sitä ei voi kiistää.
Tyhjentävimmin asian ilmaisee oppositiojohtaja Garri Kasparov. Hänen mukaansa olennaista ei ole, määräsikö Putin murhan. Olennaista on se, että murha tehtiin Putinin diktatuurissa.
Juttelin Kemin talvimarkkinoilla demaritaustaisen ystäväni kanssa maailmanmenosta. Hän muisteli kaiholla aikoja, jolloin peresidentit olivat vielä Kekkosia. Hän muisteli nimenomaan sitä, miten Kekkonen hoiti hommat luotettavan "isällisesti" itäisen naapurimaan johtajien kanssa. Hän antoi ymmärtää, että ei se nyt niin haitannut, jos hommat hoidettiin hiukan viinanhuuruisessa ilmapiirissä, kunhan ne hoidettiin...
Minä yritin saada hänet vakuuttuneeksi, että nyt - juuri nyt Itä-Ukrainan sodan syttymisen jälkeen - eletään aivan täydellisesti toisessa maailmassa.
Nyt on löydyttävä ulkopolitiikalle aivan uusi suunta. Nyt eivät auta väyrys- ja tuomiojaismaiset kumartelut itänaapuriin, vaan Suomen on uskallettava omaksua uusi, uudentyyppinen länsimainen, itsenäinen toimintalinja - mielellään yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Olen itse blogiteksteissäni tuonut esiin useaan kertaan, että vähin, mitä täytyy tehdä, on avoimesti tehtävä SWOT-analyysin tyyppinen kartoitus mahdollisesta Nato-kytkennästä seuraavan eduskuntavaalikauden aikana.
Mielestäni Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on lähestynyt asiaa järkevästi, analyyttisen kiihkottomasti - hyvä niin.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista:
Päivitetty 28.2.2015 12:34, julkaistu 28.2.2015 12:32
Niinistö: Natosta tarvitaan kansanäänestys
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää kansanäänestystä edellytyksenä Nato-jäsenyyden hakemiselle.
Niinistö sanoi Ylen Ykkösaamussa lauantaina, että ratkaisu on mittaluokaltaan vähintään samaa kuin EU-jäsenyys, josta äänestys pidettiin.
Niinistö ei ottanut kantaa siihen, mitä seuraavaan hallitusohjelmaan olisi syytä Natosta kirjata. Kuluneen vaalikauden linjaus oli, että sen aikana jäsenyyden hakemista ei valmistella.
Niinistön mielestä puoluejohtajien joulun alla käymä keskustelu viittaa kuitenkin siihen, että jäsenyyden hakemista ei tulevassa hallitusohjelmassa suljeta pois.
- Kukaan puoluejohtaja ei ole vallitsevissa olosuhteissa esittämässä Nato-jäsenyyttä, mutta toisaalta kaikki pitävät sen mahdollisuuden avoimena. Ehkä tästä keskustelusta voi vetää jotain johtopäätöksiä, että mitä siinä hallitusohjelmassa voisi olla.
Niin kuin varmaan tiedättekin Kemin perinteiset talvimarkkinat ovat 25.-28.02.2015 välisenä aikana. Käväisin taas aamulla Kemin talvimarkkinoilla. Ennen puolueiden vaaliteltoille menoa kiersin lenkin markkina-alueella ja tein pari heräteostosta. Kemin torille Keskustan vihreä-valko-raidallisen markkinateltan kupeeseessa olivat järjestyksessä Kokoomuksen, Perussuomalaisten, SDP:n, Vasemmistoliiton ja SKP:n teltat. Aikaisempien päivien telttailme oli monipuolistunut, erilaista ehdokkaiden rekvisiittaa oli ilmestynty katukuvaan. Keskustan kansanedustajaehdokkaista oli paikalla Liisa Ansala, Anni Miettunen, Juha Kärnä, Simo Rundgren ja Markus Lohi edustajansa välityksellä... Olipa mielenkiintoista vaihtaa muutama sana em. henkilöiden kanssa. Todennäköisesti sain uuden blogisivuni lukijan, Liisa Ansalan, joka autoni takalasissa olleesta tarrasta otti muistiin blogiosoitteeni - hyvä niin. Hän lupasi tätä ilosanomaa jakaa ystävilleen/tutuilleen. Pysyvät tukevasti jatkossa elämänkartalla. Kerroin hänelle hiukan taustoja tälle henkilökohtaiselle blogikirjoitusaktiviteetilleni. Tunnustin olevan eräänlainen toisinajattelija, toivottavasti en kenenkään lukijan mielestä toisinaan ajattelija. Kaikkien telttojen edustalla oli mukavan tuntuinen puheensorina aistittavissa. Sain hyviä vinkkejä kirjoituksiin koskien lähestyvää kuntaliitosasiaa. Erityisesti on avoimesti tuotava esiin, että kaikkien puolueiden teltoilla oli hyviä, potentiaalisia kansanedustajaehdokkaita. Joukossa aivan ehdottomasti ns. tulevaisuuden tähtiä... Niin nuo Kemin talvimarkkinat ovat vielä rapiat kaksi tuntia auki, joten kiirettä pitää, jos aikoo vielä paikalle ehtiä. Talvimarkkinat siirtyvät Tornioon...
Näkökulma: Vapaavuori ja Sancho Panzat tiedottavat
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori piti keskiviikkona harvinaisen kovasanaisen puheenvuoron Talvivaaran tilanteesta. Kenelle suora ja samalla kiero puhe oli tarkoitettu, miettii ja rönsyilee toimittaja Heikki Rönty. Valtio asettelee Talvivaarassa vastakkain itse luomansa byrokratian ja ihan oikean reaalimaailman.
Vapaavuoren tiedotustilaisuus aloitettiin keskiviikkona täsmälleen kello 12.30 kertomalla, ettei uutta kerrottavaa ole.
Pian sen jälkeen kuuntelijoiden leuat loksahtivat – ministerin puhe oli kuin punapaita-agitaattorin paras veto. Eivätkä mukana olleet kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Kainuun ELY-keskuksen ylijohtaja Kari Pääkkönen jääneet juurikaan ministeriä huonommaksi.
Kun valtio ajaa haluamansa kuvion läpi, paskaa sataa niskaan.
Puheessa oli monta osaa ja monta kärkeä. Sanomista löytyi ainakin kurjille paikallisasukkaille Sotkamoon, lupaviranomaisille, hallinto-oikeudelle ja Talvivaaran entiselle johdolle ja sen kummalliselle sijoitusyhtiökumppanille.
Vapaavuori ilmoitti, että Talvivaaran tuotantolaitteet olivat konkurssin jälkeen ajettu huonoon kuntoon. Siksi palaa paljon rahaa, todisti veli väkevästi.
No shit, Sherlock!
Jos koko puulaaki on kärsinyt viimeiset kolme vuotta rahanpuutteesta ja viimeisen vuoden elänyt kädestä suuhun, ei pitäisi olla ihme, että kaikki paikat eivät kiillä. Sen sijaan ihme on se, että yhtiö eli saneeraushakemuksen jättämisen jälkeen niinkin pitkään ja pystyi parantamaan tuotantoaan edellisestä vuodesta. Jos jätetään loiskiehunta syrjään ja tarrataan puhtaisiin faktoihin, se on entiseltä Talvivaaran johdolta renikan arvoinen suoritus, jonka myös muut suomalaiset yritysjohtajat tietävät. Neljäs tila Kauppalehti Option yritysjohtaja-kyselyssä todistaa sen. Sellaiseen ei päästä ministerin pätevyydellä, vaikka muuten mukava mies olisikin.
Kaikki kääriytyy Talvivaarassa kaikkeen. Valtava vesiongelma on peruja valtavista tuotanto-ongelmista. Kirjoitin aiemmin valtion tulevasta roolista otsikolla Talvivaarassa valtion rooli on valita pirun ja perkeleen väliltä. Valtio näyttää valintansa tehneen kaivoksen ylösajon varmistamiseksi mahdollisimman nopeasti. Se kun maksaa – toistaiseksi– vähemmän kuin sulkeminen. Eikä passaa unohtaa sitä, että kaikesta toimeliaisuudesta valtio saa veroina ja maksuina osan omistaan pois. Suhde on liki sama kuin Raha-automaattiyhdistyksen peleissä, joissa 100 euron sijoitus palauttaa 40 euroa takaisin kansanterveydelle. Ja jättipotti voi olla tulossa, Talvivaaran tapauksessa monen kymmenen miljardin euron tulot.
Vapaavuori otti kantaa kiisteltyyn purkuputkeen fiksusti. Kuinka sitä pitkin tulevat vedet ovat puhdistettuja, puhdistettuja ja puhdistettuja. Mantra toistui jopa häiritsevän paljon, niin että tyhmempi voisi kuvitella ministerin saaneen ohjeen mainostoimistolta.
Viestin voisi voinut muotoilla puusta laskeutuneille alkuasukkaille myös seuraavasti: Pöljät otatte nyt silmän käteenne ja katsotte, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin laskea vedet pois jos meinaatte pitää kaivoksen pystyssä. Älkää sotkeko meidän bisneksiä.
Vapaavuoren toinen häive-Katjusha oli tarkoitettu merten taa. MTV3 uutisoi omiin lähteisiinsä vedoten, että pieni sijoitusrahasto Quaker Funds olisi ostamassa Talvivaarankonkurssipesältä. Samainen amerikkalaisfirma arvosteli ankarasti Suomen valtiota, kun se haluaa emoyhtiön konkurssia ” kiertääkseen omaisuudensuojaa ja pakkolunastaakseen yksityistä omaisuutta”, uutisoi HS aiemmin. Sijoitusrahasto tuntuu hakevan yhteistyössä Talvivaaran emoyhtiön kanssa ovenrakoa tuleviin omistusjärjestelyihin.
Valtio onkin saamassa Talvivaarasta oppitunnin siitä mitä yrityksille tarkoittaa kankea ja joustamaton byrokratia. Ja kuinka sääntöjen ja määräysten laitoja venytetään.
Voin olla väärässä, mutta minusta Vapaavuoren Katjushan kylkeen oli piirretty kirkkoveneen kuva. Olin kuulevinani, että Vapaavuori jälleen kerran painokkaasti irtisanoutui yhteistyöstä Talvivaaran entisen johdon kanssa moittiessaan kovasanaisesti mennyttä meininkiä. Viesti oli Quakerille, että raha kelpaa, mutta ei kenen tahansa kasvoilla.
Käytännössä moitteet kohdistuivat toimitusjohtaja Pekka Perään. Vapaavuori kun räksyttäessään muisti myös kehua Talvivaaran työntekijöitä, joista myös johto on likimain sama kuin ennenkin. Hygieniasyistä kahdelle poskelle iskettävän nimi jätettiin mainitsematta.
Kauppalehdessä Talvivaaran julkisselvittäjä Jari Salminen kertoi, että pesän myyntiasiassa voi tulla ratkaisu aiemmin kuin myöhemmin. Konkurssipesän emoyhtiön, Talvivaaran Kaivososakeyhtiön saneeraushakemuksen täydennyspäivä on 13. maaliskuuta. Sopii epäillä, että jos entinen emo on mukana uusissa järjestelyissä, julkitulo tapahtuu ennen tuota päivää. Perällä tai ilman.
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka oli käynyt samassa mainostoimistossa Vapaavuoren kanssa. Pokka totesi, että alueelle kertyvät vedet eivät sovi altaisiin, eikä muuta keinoa ole kuin päästää niitä pois. Pokka muisti mainita moneen kertaan, että lupaa ei ole, koska Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on yhdistänyt lisäjuoksutushakemuksen ja purkuputkihakemuksen. Lause toistui niin monesti, että siitä tuli moite.
Väistämättä tulee mieleen muutaman vuoden takaiset tapahtumat, jossa silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö päätti murtaa perinteisen demokratian kolmijaon – lainsäädäntö-, tuomio-, ja toimeenpanovallan erottamisen vallan väärinkäytön estämiseksi – yrittäessään puuttua Kainuun Ely-keskuksen, itsenäisen valvontaviranomaisen toimintaan.
Nyt näyttää, paino sanalla näyttää, että Pokka painostaa ja opastaa hellää voimakkaammin itsenäistä Pohjois-Suomen aluehallintovirasto tekemään päätöksiä nopeasti. Vaihtoehtona ympäristöministeriön kansliapäällikkö esittää juoksutusten aloittamista poikkeuspykälän perusteella. Samansisältöisen pykälän perusteella tehdyt päätökset on hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa todettu vastaavissa oloissa pätemättömiksi.
Onneksi Pokka sanoi tiedotustilaisuudessa kerran sanan itsenäinen.
Ellei huvittaisi, saattaisi suututtaa, kun muistelee ja vertaa tapahtumia ennen kipsisakka-allasvuotoa kesällä 2012 ja nyt. Ja jälkiviisastelee.
Yhtiö haki silloin lupaa laskea liikavesiä, koska niitä oli jokaisessa mahdollisessa paikassa. Lupaa ei tullut, tunnetuin seurauksin. Vastaavassa tilanteessa ollut Yaran kaivos Siilijärvellä sellaisen sai, eivätkä padot murtuneet. Nyt kun valtio on itse vastuussa toiminnasta, ministeri ja ministeriö kuuluttavat tuskaansa aivan samalla äänellä kuin Talvivaara silloisessa tilanteessa.
Valtio onkin saamassa Talvivaarasta oppitunnin siitä mitä yrityksille tarkoittaa kankea ja joustamaton byrokratia. Ja kuinka sääntöjen ja määräysten laitoja venytetään.
Kun valtio ajaa haluamansa kuvion läpi, paskaa sataa niskaan. Siltä se ei voi välttyä, kun paikalliset on ajettu hysterian partaalle pelottelemalla helvetin lieskojen lyövän kasvoille, jos Talvivaara jatkaa toimintaansa. Bensaa liekkeihin syöttävät erityisesti sellaiset tahot, joiden kuvataan hankkivan ”sähkönsä töpselistä ja rahansa pankin automaatista”.
Jotkut sentään osaavat pitää pään kylmänä ja bisneksen mielessä tässäkin tilanteessa. Yrityksissä, jotka ovat vaatineet korvauksia mahdollisen purkuputken haitoista, on mukana sellainenkin, jonka korvausvaatimus on samaa luokka kuin lähes kymmenen vuoden liikevaihto ja sadan vuoden liikevoitto.
Tässä on muistettava sanoa myös se, että olen purkuputkikaplakassa osallinen, koska asun tuon kuuluisan Nuasjärven rannalla. Olen myös jättänyt yhtiön hakemukseen muistutuksen putken haittojen pienentämiseksi.
Loppuun asiaa:
Talvivaaran kaivosalueen vesiongelmaan on kevään aikana neljä ratkaisua. Joku näistä toteutuu, käyttipä kaivoksen isännän ääntä kuka tai mikä tahansa.
1. ja 2. Vettä lasketaan ulos kaivosalueelta entisiä reittejä pitkin. Luvan kanssa tai ilman lupaa. Päästöt ylittävät ympäristöluvan, mutta päästöt ovat silti pienempiä kuin aiempina vuosina. Hintana henkisiä vaurioita ja nimellisiä korvauksia. Paitsi asianajajille.
3. Vettä varastoidaan kaivosmonttuun. Kaivoksen myynti ei onnistu eikä louhimisen aloittaminen. Valtio maksaa lisää kuluja ja saattaa joutua sulkemaan koko laitoksen. Hinta arvoitus, veikkaus alle 500 miljoonaa euroa.
4. Padot murtuvat. Etelän suunnassa patoaltaiden pohjalla ja Lumijoessa olevat metallipitoiset sedimentit lähtevät liikkeelle. Tuhot yltävät Laakajärveen saakka, joka on toistaiseksi säästynyt isommilta vaurioilta. Pohjoisessa vedet valuvat Kolmisoppeen, mutta suuremmilta vaurioilta vältytään. Hinta arvaamaton, vähintään kymmeniä miljoonia euroja.
Neuvottelut on käyty, kuntalaiskuulemiset on toteutettu - kaikki hyvin vai onko sittenkään? Keskustelin tänään Kemin talvimarkkinoilla kuntaliitosasiasta hyvin tuntemani paikallispoliitikon kanssa.. Olen pääsääntöisesti luottanut hänen näkemyksiinsä paikallispolitiikasta. Hän sanoi yksiselitteisesti, että Keminmaan kunnanvaltuusto kaataa suunnitellun kuntaliitoshankkeen. Hän kertoi lähes taivutelleensa rautalangasta itsekin tuntemilleen keminmaalasille kuntapäättäjille kuntaliitosmallin edut tuoden esiin myös ns. kipupisteet. "Mutta mikään ei mene perille! Ei kun ei!" hän hiukan suivaantuneena totesi... Hän - niin kuin minäkin jo useassa blogikirjoituksessani aiemmin - toivoi kansanedustajaehdokkaan, EU-parlamentaarikko Paavo Väyrysen tuovan avoimesti esiin näkemyksensä kuntaliitosasiasta. "Se on reilua äänestäjiä kohtaan." hän totesi... Toistan, että mielestäni kuntaliitosselvittäjät Ruotsalainen ja Mäkitalo tekivät hyvää työtä ja hyvän, toteuttamiskelpoisen esityksen, jonka kanssa nyt esillä olevat kunnat voivat elää lähivuosina/vuosikymmeninä.
Olen pitkään vain lainannut asiantuntijoiden kirjoittamia tekstejä. Päätin katsella vanhoja tekstejäni, koska eduskuntavaalit lähestyvät.
Otin malliksi esiin noin kahdensan (8) vuotta sitten kirjoittamani tekstin, jossa perään kuulutan uusia ratkaisuja, koska vanhoilla konsteilla - eikä välttämättä vanhoilla valinnoillakaan - kerta kaikkiaan enää pärjätä muuttuvassa/muuttuneessa maailmassa.
Toivon Lapin vaalipiirissä uusia avauksia...
Vanha tekstini kahdeksan (8) vuoden takaa:
EDUSKUNTAVAALIVALINTOJA
LAPIN LÄÄNISSÄ
Eduskuntavaaliehdokkaat
kulkevat aktiivisesti tilaisuudesta toiseen tavoitteena vakuuttaa
kuulijat valitsemaan juuri hänet sunnuntaina 18.03.2007 tai
mielellään jo 07.03.2007 alkavassa ennakkoäänestyksessä.
Kahdeksankymmentä
kahdeksan (88) ehdokasta, joista seitsemän (7) tulee valituksi, siis
jotakuinkin joka kahdestoista.
Olen
seurannut kohtuullisesti ehdokkaiden vaali-ilmoituksia,
lehtimainoksia, yleisönosastokirjoituksia ja käynyt paikan päällä
kuuntelemassa vaalisanomaa. Toistaiseksi hyvin perinteistä, latteaa
jopa osittain tylsänpuoleista sanomaa, josta puuttuu uutta
oivallusta…
Viime
aikoina kirjailija Veijo Meri on ollut lehdissä esillä lähinnä
erinomaisen kirjaklassikon ja siitä tehdyn
televisioelokuvasovituksen Manillaköysi perusteella.
Siinä
on useita mieleenpainuvia tapahtumia, kohtauksia, joissa kirjailija
on erinomaisesti onnistunut luomaan mielikuvan ihmismielen ja
ratkaisujen moninaisuudesta.
Yksi
esimerkki suorana lainauksena:
Tapahtuma,
jossa vääpeli Esko Hukkasen toimenpiteet hullun, Kari Franckìn
alas saattamiseksi hullujenhuoneen katolta, on todella oivallinen ja
upea jatkorepliikkeineen.
Vääpeli
uhkaa kaataa talon, mikäli katolle kiivennyt potilas ei tule heti
alas katolta...
Kun
potilas on turvallisesti tikapuita pitkin tullut alas ja suorastaan
syöksynyt - tukka putkella - sisälle huoneeseensa lääkäri,
Harri Tirkkonen kysyy vääpeliltä:” Mutta mitäs te olisitte
tehnyt, jos tuo konsti ei olisi jostain syystä tepsinytkään?”
Vääpeli
hetken mietittyään vastaa: ”Minä olisin kaatanut talon!”
Lääkäri
ihmeissään: ”Mitä se oli?” Vääpeli: ”Olisin kaatanut
talon…!”
Lääkäri:
”Vai niin! Sillä lailla! Se olisi ollutkin rysäys! Tämä talo ei
olekaan mikään halpa, se on maksanut monta miljoonaa!”
Johon
vääpeli ykskantaan: ” No parempi sitten, että tuli hyvällä,
kävi halvemmaksi!”
Sotilaiden
lähtiessä hullujenhuoneen pihalta tilanteen lauettua lääkäri
kysyy kyseisen televisionäytelmän päähenkilöltä sotamies Joose
Keppilältä, Erkki Pajalalta : ” Olisiko tuo vääpeli todella
ryhtynyt kaatamaan taloa, jos se mies
ei
olisi tullut alas katolta?”
Joose
Keppilä vastaa: ” Kyllä se olisi sen kaatanut! Kyllä se niin
hullu on...”
Em.
tilanne on mainio osoitus toisaalta kirjailijan sananjuoksutuksesta
mutta myös mielestäni syvällisestä luottamuksesta sanojen ja
tekojen tiukkaan yhteyteen, eräänlaiseen uskoon todella tukalassa
tilanteessa...
Painotan,
että tässä yhteydessä itse koen em. tapahtuman erittäin
myönteisenä osoituksena ihmisen voimavaroista.
Välttämättä vanhoilla konsteilla ei aina selvitä.
Toivon,
että Lapin läänistä valituista uusista kansanedustajista
mahdollisimman moni on näitä uusia ”vääpeleitä”, jotta
meillä säilyy usko ja luottamus olemassaolomme oikeuteen näillä
selkosilla.
Niinistö kommentoi asiaa ruotsalaiselle sanomalehdelle Dagens Nyheterille. Laaja haastattelu keskittyy turvallisuuspolitiikkaan.
"Uskon, että Venäjä haluaa tehdä Ukrainasta epävakaan", Niinistö sanoo.
Tämä tapahtuu pitämällä tietyt vaikeat kysymykset avoimina ja ratkaisemattomina. Niinistö ei kuitenkaan usko, että Venäjä haluaa laajentaa aluettaan. Tärkein tavoite presidentin mielestä onkin estää Ukrainan ja Euroopan unionin lähentyminen. "Natosta puhumattakaan."
Niinistö kannattaa uusia EU-pakotteita, jos Itä-Ukrainan separatistien eteneminen jatkuu.
Talvivaara uskoo pystyvänsä jatkamaan toimintaansa
Talvivaaran tiedotteessa painotetaan, että ellei Talvivaara pysty hankkimaan minkäänlaista omistusosuutta Sotkamon kaivoksesta, sen toiminnan jatkuvuutta ei voine pitää todennäköisenä.
Kaivosyhtiö Talvivaara arvioi kykenevänsä jatkamaan päivittäistä toimintaansa, yhtiö kertoo tiedotteessaan. Se on antanut tänään selvityksen yhtiön taloudellisesta tilasta. Arvionsa se perustaa tämänhetkisiin kassavaroihinsa ja kaivostoimintaa operoineen Talvivaara Sotkamo -yhtiön konkurssipesän kanssa tehtyihin sopimuksiin, joista se saa tuloja.
Yhtiön kassassa oli 27. helmikuuta 4,8 miljoonaa euroa. Kaivososakeyhtiö vuokraa Talvivaara Sotkamon konkurssipesälle tehdasalueella sijaitsevaa kalkkilaitosta ja laboratoriopalveluja. Lisäksi konkurssipesä ostaa yhtiöltä konsulttipalveluna hallinnollisia ja teknisiä palveluja.
Talvivaaran hallitus ja johto tai yrityssaneerauksen selvittäjä eivät yhtiön mukaan harkitse Talvivaaran asettamista selvitystilaan tai konkurssiin. Rahoituksen varmistaminen jatkuu. Yksi vaihtoehto on, että Talvivaara voisi osana sijoittajakonsortiota hankkia kaivoksen liiketoiminnan Talvivaara Sotkamon konkurssipesältä. Vaikka näin kävisi, on muistettava, että Talvivaara on saneerausohjelmassa, josta sen pitäisi suoriutua.
Talvivaaran tiedotteessa painotetaan, että ellei Talvivaara pysty hankkimaan minkäänlaista omistusosuutta Sotkamon kaivoksesta, sen toiminnan jatkuvuutta ei voine pitää todennäköisenä.
Yhtiö on maksanut pienet, alle 1000 euron niin sanotut vähäiset velat helmikuun 2015 aikana. Maksuja on tehty yhteensä 15 672 euroa ja maksun on saanut yhteensä neljäkymmentä velkojaa.
Varsinainen saneerausvelka odottaa edelleen saneerausohjelman etenemistä. Velkaa on 482 miljoonaa euroa, josta suunnitelman mukaan leikattaisiin 97 prosenttia.
Talvivaaran Kaivosyhtiön on toimitettava Espoon käräjäoikeuteen täydennetty saneerausohjelmaehdotus 13. maaliskuuta mennessä. Määräaikaa on lykätty useaan kertaan.
Kaivosyhtiön operatiivinen tytäryhtiö, Talvivaara Sotkamo hakeutui konkurssiin marraskuussa. Yhtiöllä on ollut suuria ongelmia hallita vesitasettaan ja valtio on joutunut jatkamaan Talvivaara Sotkamon toimintaa muun muassa ympäristön turvaamiseksi. Konkurssipesä on myös pyrkinyt jatkamaan nikkelin ja sinkin tuotantoa.
Kaivosyhtiö Talvivaara sai aiemmin tässä kuussa Finanssivalvonnalta poikkeusluvan lykätä vuodenvaihteessa päättyneen tilikauden tilinpäätöstiedotteen, tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen julkaisua. Ne se julkaisee huhtikuussa. Lykkäyksen ehtona oli, että yhtiö julkistaa sitä ennen selvityksen, jonka se tänään antoi.
