torstai 3. toukokuuta 2018

Kansalaisilla on oikeus luottaa ja tietää, kirjoittaa HS:n vastaava pää­toimittaja Kaius Niemi...

Ihan hyvää tekstiä mutta...

Helsingin Sanomat törmäsi taannoin "salaisiksi luokiteltujen aineistojen julkaisumuuriin". Mikäli oikein muista, siitä lähti oikeusprosessi käyntiin. En ole viime aikoina huomannut em. asiaan liittyvänä kirjoitetun mitään. Onko asia niin sanotusti painettu villaisella?

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mielipide    |   Kolumni

Kansalaisilla on oikeus luottaa ja tietää, kirjoittaa HS:n vastaava pää­toimittaja Kaius Niemi

Kriittistä mediaa tarvitaan, jotta suomalaisen yhteiskunnan voimavara, luottamus, on mahdollista ylläpitää. Esimerkiksi sokea luottamus viranomaisiin voi olla oikeusvaltiota rapauttavaa.


SUOMEN sijoitus kansain­välisessä lehdistön­vapausvertai­lussa putosi viime viikolla taas pykälän. Toimittajat ilman rajoja -järjestön listauksessa Suomi sijoittui nyt neljänneksi oltuaan vuosien ajan ykkössijalla.

Kansainvälisenä lehdistönvapauden päivänä on luontevaa miettiä, pitäisikö asiasta olla huolissaan. Lehdistönvapaus kun ei ole vain lehdistön vapautta vaan myös yksi mittari avoimen demokratian tilasta.

LEHDISTÖNVAPAUDEN aktiivinen vaaliminen on osoitus kansalaisten, median ja yhteiskuntajärjestelmän kypsyydestä. Se edellyttää, että yleisö kokee lehdistön työskentelevän heitä varten.

Suomessa tilanne on kansainvälisesti verraten varsin hyvä. Luottamuksen yksi peruskivistä on lehdistön riippumattomuus. Journalistit ovat vastuussa yleisöilleen, eivätkä yksittäisille eturyhmille tai esimerkiksi talouden tai politiikan eliitille.

Media joutuu siis lunastamaan yleisön luottamuksen joka päivä uudestaan. Viestinten on myös perusteltava avoimesti valintojaan ja korjattava reilusti tekemänsä virheet. Median on kyettävä vastaanottamaan arvostelua ja olemaan itsekriittinen.

OLENNAISTA on, että lukijat, katselijat ja kuuntelijat ymmärtävät viestinten perustehtävän: vapaa media takaa yleisöilleen oikeuden saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tähän kuuluu myös sen varmistaminen, että yleisöllä on pääsy sellaiseen yhteiskunnallisesti olennaiseen tietoon, mitä muuten ei olisi saatavilla.

Mitä suurempi on yleisön luottamus median toimintaan, sitä vahvempi valtakirja viestimillä on tehdä työtään. Luottamus on siksi tärkeää, että journalistiseen työhön liittyy alati riski uskalluksen puutteesta ja myös tahattomasta itsesensuurista.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa on tärkeää, että riippumattoman lehdistön ja vallanpitäjien välillä on jännite.

Uskottavuuden kannalta on ongelmallista, jos viestimet toistavat suodattamatta viranomaisten, poliitikkojen, eturyhmien tai talouselämän johtajien näkemyksiä.

Kun tiedonvälityksen monopoli on jo aikoja sitten murtunut, edellä mainituilla ryhmillä on omat viestintäkanavansa. Journalisteja puolestaan tarvitaan tarkistamaan tietoja, asettamaan ne mittasuhteisiinsa ja siten tarkastelemaan asioita kriittisesti.

TOIMITTAJIEN on jatkuvasti arvioitava riippumattomuuttaan.

Journalistinen työ edellyttää ­verkostoitumista mutta myös kykyä välttää sidonnaisuuksia ja liian ­läheisiä välejä uutisoinnin kohteina oleviin henkilöihin tai organisaa­tioihin.

Tässä arvioinnissa erityistä huo­lellisuutta tarvitaan silloin, kun käytössä ovat yhteisölliset pehmeät vaikuttamiskeinot. Niitä sisältävät muun muassa koulutusmuotoiset tapahtumat, kuten yritysten järjestämät tutustumismatkat tai esimerkiksi maanpuolustuskurssit.

KRIITTISYYS on tärkeää, koska luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa on myös heikkoja kohtia.

Tähän sisältyy eräänlainen paradoksi. Jotta suomalaisen yhteiskunnan ehdoton voimavara, luottamus, on mahdollista ylläpitää, tarvitaan kriittisyyttä. Esimerkiksi sokea luottamus viranomaisiin voi olla oikeusvaltiota rapauttavaa.

”Toimittajan tehtävä ei ole luottaa vaan valvoa”, totesi toimittaja ­Susanna Reinboth maaliskuussa Bonnierin journalistipalkintojuhlassa. Hänet ja toimittaja Minna Passi palkittiin kirjastaan Keisari Aarnio, joka perustuu kaksikon paljastuksiin Helsingin huumepoliisin entisen päällikön väärinkäytöksistä.

Lopputulos korjausliikkeineen on oikeusvaltion – ja yleisen luottamuksen – kannalta myönteinen.

SUOMESSA kannattaa ottaa tavoitteeksi nousta jälleen lehdistönvapauden ykkösmaaksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että mediatoimiala tekee entistä enemmän yh­teistyötä uhkailujen kohteeksi joutuneiden toimittajien tukemiseksi.

Poliitikoille, viranomaisille ja muille vallanpitäjille voi kansainvälisenä lehdistönvapauspäivänä esittää vakavan toiveen.

On yhä tärkeämpää, että yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla ymmärretään puolustaa lehdistön perustehtävää – vapaan tiedonvälityksen periaatetta – silloinkin, kun median kriittinen ruodinta osuu omalle kohdalle.

Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappu ja vähän muutakin...

Vaikka alla olevassa "Vappumääritelmässä" ei eläkeläisiä mainitakaan niin ilmeisesti se kuuluu meillekin ainakin tuon kevään osalta. Sitä ei voi keneltäkään riistää.

Meidän Vappumme ei ole ollut erityisen riehakas. Kävimme päivällä autoilemassa Kemin keskustassa.
Totesimme, että meri on vielä jäässä ja moottoripyörät sekä museoautot olivat ilmestyneet katukuvaan. Kävelykadun ja Täiköntorin tuntumassa näytti olevan porukkaa vähin liikkeellä.

Ajelimme takaisin Haukkarin Kainuunkadulle. Vaimoni alkoi ruoan laittoon ja minä lumihommiin = lumien ja jäiden hajottamiseen. 


Pätkä Wikipediatekstiä:

Vappu

Tämä artikkeli kertoo juhlapäivästä. Vappu on myös naisen etunimi.
Sima ja tippaleipä ovat osa suomalaista vappua.
Väkijoukkoa lasipalatsin edustalla Helsingissä vuonna 1960
Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä. Se on kevään loppupuolen juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Juhlapäivä on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä on 1.5.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Upseeriliitto: Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei Puolustusvoimien sotilasvirkoihin

Tiukka linjaus akavalaiselta Upseeriliitolta kaksoiskansalaisuusasioihin - viime vuosien tapahtumat huomioon ottaen eipä se kovinkaan yllättävää ole...

Enpä malta olla muistelematta menneitä:

Olin Insinööriliiton kuvioissa mukana 1990-luvun loppupuolella kohtuullisen aktiivisesti - AOI:n mahdaatilla hallituksessakin. Siihen maailman aikaan Matti Viljanen oli puheenjohtajana Insinööriliitossa. 

Eräässä Insinööriliiton yhteistyökumppaneille järjestämässä iltatilaisuudessa Itä-Pasilassa päädyin keskustelemaan Akavan silloisen puheenjohtajan Mikko Viitasalon kanssa. Jostain syystä keskustelussa tuli esiin Luoteis-Venäjä ja Severomorsk, joka on Venäjän Pohjoisen Laivaston tukikohtakaupunki - ns. suljettu kaupunki. Totesin Mikko Viitasalolle, että olen käynyt Severomorskissa. 

Muistan, että hän aivan hätkähti ja kysyi:"Miten ihmeessä sinä olet siellä päässyt käymään?" 

Kerroin Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- taustoja lyhyen kaavan mukaan. Mahtaiskohan edes kertaviisumia nykytilanteessa saada kyseiseen kaupunkiin, vaikka olisi tähdellistä asiaakin...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Upseeriliitto: Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei Puolustusvoimien sotilasvirkoihin

Upseeriliiton kanta tulee esille lausunnossa, jonka se on antanut kohua herättäneeseen kaksoiskansalaisia koskevaan lakiehdotukseen. Yle tutustui uunituoreisiin lausuntoihin.
Kaksoiskansalaisuus

Sotilas rynnäkkökivääreineen puolustusvoimien sotaharjoituksessa.
Vesa Moilanen / Lehtikuva
Yle uutisoi vuosi sitten keväällä, että Puolustusvoimat on alkanut rajoittaa Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten pääsyä tiettyihin tehtäviin.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) raivostui uutisesta ja kiisti sen jyrkästi, mutta muutaman tunnin jälkeen uutisen julkaisusta Niinistö ilmoitti, että hän laittaa vireille lain, jolla kaksoiskansalaisten pääsy estetään sotilasvirkoihin.
Esitys lakipykälistä saatiin valmiiksi muutamia viikkoja sitten. Puolustusministeriö ehdottaa lakia, joka kieltäisi yksiselitteisesti kaikilta kaksoiskansalaisilta pääsyn sotilasvirkoihin.
Sisäministeriö puolestaan pohtii kahta vaihtoehtoa lakimuutokseen. Totaalikiellon vaihtoehtona sisäministeriössä on kirjoitettu lakipykälät niin sanottuun vastavuoroisuusperiaatteeseen. Se tarkoittaa sitä, että Suomi voisi hyväksyä sotilasvirkoihinsa kaksoiskansalaisen, joka tulee sellaisesta valtiosta, jossa suomalainen voi päästä sen maan sotilasvirkaan.

Yle tutustui uunituoreisiin lausuntoihin

Molempien ministeriöiden tekemät lakiehdotukset ovat olleet lausuntokierroksella, ja Yle kävi läpi uunituoreet lausunnot.
Kaikki lausunnonantajat puhuvat lausunnoissaan kaksoiskansalaisista, mutta Upseeriliitto toteaa suoraan omassa lausunnossaan, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei tule valita sotilasvirkoihin tai upseerin virkaan johtaviin opintoihin.
Upseeriliiton Puolustusministeriölle antamassa lausunnossa sanotaan, että "Upseeriliitto pitää tärkeänä, että Puolustusvoimien sotilasvirkoihin tai upseerin virkaan johtaviin opintoihin valittavat henkilöt eivät voi olla kaksoiskansalaisia tavalla, joka vaarantaisi kansallista turvallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin sitä, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisia ei tule valita em. tehtäviin".
Upseeriliitto on Akavalainen ammattijärjestö, jossa on 6 300 jäsentä. Upseeriliiton nettisivujen mukaan upseerien järjestäytymisaste Puolustusvoimissa on yli 98 prosenttia.
Upseeriliiton suora kanta asiaan on äärimmäisen poikkeuksellinen. Aiemmin Suomessa ei ole ollut tapana puhua suoraan nimenomaan Venäjän kaksoiskansalaisista.

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kirjoituksia lehtien yleisönosastopalstoille...

Minulta on viime vuosien aikana moni tuntemani henkilö kysellyt, miksi en enää kirjoita lehtien yleisönosastopalstoille.
Totta, se on ollut äärimmäiset vähäistä. Takavuosikymmeninä kirjoittelin monien lehtien yleisönosastopalstoille tekstejäni ja töissä ollessani ammattilehtiinkin - kohtalaisen aktiivisesti, olin jopa kolumnistina.

Helsingin Sanomiin tekstin läpi saaminen oli vaikeusasteeltaan samantyyppistä kuin "kamelin mennä neulansilmän läpi". Se taisi onnistui kerran tai kaksi. Muutama teksti taisi mennä oululaiseen Kaleva-lehteen. 
Pääosa teksteistäni meni silloiseen Pohjolan Sanomat-lehteen. Moni lehden takavuosikymmenien päätoimittajista tuli tutuiksi, sillä alkuvaiheessa vein tekstin henkilökohtaisesti em. henkilöille. Samalla oli mukava vaihtaa muutama sana ajankohtaisista asioista. 
Siihen maailman aikaan somemaailmasta ei ollut tietoakaan tai jos oli niin ei ainakaan tavallisella kengänkuluttajalla.

Pohjolan Sanomat on historiaa - valitettavasti. Lapin Kansa ei kerta kaikkiaan ole ollut Meri-Lapin "äänenkannattaja". Muuttuuko tilanne viimeisimmän omistuspohjan muutoksen myötä - toivottavasti.
Muistaakseni kerran tai kaksi olen myös Torniossa ilmestyneeseen KEMI-TORNIO-lehteen lähettänyt tekstin...

Eniten aivan viime vuosina olen lähettänyt tekstejä Lounais-Lappi-lehteen, onpa niitä joskus julkaistukin. Kyseisen kaupupunkilehden toimittajakunta on takavuosina tullut myös pääosin tutuksi.

Aloitin oman Blogisivun pitämisen 01.07.2014. Sinne saan tekstini/ajatukseni/kommenttini julki aina kun niin haluan.
Toisaalta olen myös Facebook-kuvioissa ollut mukana yhtäjaksoisesti vuoden 2017 alusta.

Kieltämättä aivan viime aikoinakin on käynyt mielessä ajatus kirjoittaa artikkeleita yleisönosastopalstoille monistakin, akuuteista asioista.
Miksi?
Lähinnä siksi, että Blogisivuni ja Facebook-foorumin lukijakunta on loppujen lopuksi aika rajallinen. Siellä tuttu porukka - julkisesti - seurailee tekstejäni. Saattaa olla, että eräänlaisia "salalukijoita" on enemmänkin, mene ja tiedä...


perjantai 27. huhtikuuta 2018

Supersinnikäs nettipalvelujen puhelinmyyjä...

Sain hetki sitten puhelinsoiton. Olen aikaisemmin kirjoittanut, että en vastaa tuntemattomiin numeroihin. 
Olin hetki sitten tullut Kiinteistö Oy Klubinkulman yhtiökokouksesta Kemin keskustasta ja ajatuksissani menin vastaamaan kotiin tultuani päärakennuksemme eteisessä puhelimeen.

Olipa kerta kaikkiaan supersinnikäs nettipalvelujen puhelinmyyjä...

Ainakin kolme kertaa totesin hänelle, että vaikka hänellä on minkälaisia tarjouksia tahansa, ne eivät minua tällä hetkellä kiinnosta.

Harvoin suljen puhelinta, nyt sen tein, en kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella pitempään.

Toki ymmärrän, että he tekevät vain työtään mutta kyllä asiakkaan sanomiset täytyy heidänkin ottaa huomioon asiallisesti ja ymmärtää lopettaa...

torstai 26. huhtikuuta 2018

Tämä on ollut hyvä päivä elää...

Tämä on ollut hyvä päivä elää - totta, moni asia on mennyt eteenpäin.

Lähinnä toimenpiteet liittyvät edesmenneen veljeni rivitaloasunnon tyhjentämiseen Kemin Kalkkinokalla, sitä on jatkunut rapiat kaksi kuukautta.
Tänään se saatiin käytännössä päätökseen ja OP-Kiinteistökeskuksen myyntitykki Tarja Vartiainen pääsee kuvauttamaan huoneiston tyhjänä valokuvaaja Mikko Hiukalla ja pitämään ensimmäisen avoimen esittelyn toukokuun alkupuolella.

Käymme suorittamassa vielä huoneistoon kevytsiivouksen ja se on sitten siinä...

Suosittelen!

Suosittelen! Mitä? Kemin Syväkankaan Monitarmon asunnon tyhjennyspalvelua, se toimii jämäkästi.
Tilasin pari päivää sitten aamuksi tyhjennysryhmän. Kerroin puhelimitse päällisinpuolin tyhjennettävässä asunnossa vielä jäljellä olevan, tyhjennettävän tavaramäärän.
Menin itse aamulla paikalle hiukan tekemään valmistelevia järjestelyjä. Monitarmon valkea pakettiauto lipui juuri sovitussa ajassa kiinteistön eteen.

Kolmen hengen iskuryhmä nousi avorappusia toiseen kerrokseen. Paiskasimme kättä ja iskuryhmä tutkaili pois siirrettäviä tavaroita sekä suunnitteli pakettiauton täyttöjärjestystä. Kyllä näki, että he eivät olleet ensimmäistä kertaa "pappia kyydissä". Kertoivat tämän keikan olleen viides tälle viikolle. 
Ymmärsin keskusteluistamme. että tämän kevään aikana tyhjennytarvetta on ollut enemmän kuin aikaisemmin.

Tehtävä suoritettu. Kiitokset Monitarmolle ja nimenomaan iskuryhmälle hyvästä palvelusta, joka ei ole hinnankiroissa...


keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Länsi-Pohjan Insinöörit ry Kemin Karjalahdella illansuussa...



Lähetimme jäsenistölle taannoin alla olevan infon:

Arvoisa jäsen,
Länsi-Pohjan Insinöörit ry järjestää yritysvierailun Karjalahden lämpövoimalitokselle  keskiviikkona 25.4.2018 klo 18.
Yritysvierailu toteutetaan avec-tilaisuutena.
Ilmoittaumuset voit tehdä alla olevan linkin kautta
Kokoontuminen viimeistään klo 17.45 lämpövoimalitoksen pihalla osoitteessa Karjalahdenkatu 2.
Isäntänä lämpövoimalaitoksella toimii kaukolämpöjohtaja Jani Peurasaari. 
Vierailuohjelma: Toiminnan esittely ja kierros lämpölaitoksella sekä jutustelua. Yritysvierailu päättynee noin klo 20.
TERVETULOA MUKAAN!
_______________________

Kyllä - tänään olimme paikan päällä. Tapahtuma-ajankohtaa yhdistyksessä hahmotellessamme muistelen taloudenhoitajamme todenneen: "Mennään huhtikuun loppupuolella, silloin on jo valoisaa ja auringonpaistetta." Hän oli oikeassa > molemmat asiat toteutuivat.

Tapahtuma lähti liikkeelle teollisuusalueen pihalta prosessin mukaisessa järjestyksessä vaaàlta, jossa mm. turverekat punnitaan.
Meidätkin punnittiin > punnitustulos 1260 kg, siitä on laskettavissa hehtaarihaarukassa osallistujien lukumäärä. 
Punnituksessa oli mukana tapahtuman päävetäjä kaukolämpöjohtaja Jani Peurasaari.

Jani avustajineen kävi erittäin asiantuntevasti läpi kaukolämpöprosessit laitteistoineen.
Osallistujat esittävät mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin ymmärtääkseni saatiin asialliset vastaukset.

Lupasimme toimittaa laitoksen prosessivalvomoon Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n virallisen juhlaesineen Puuta ja Metallia, joka kuvaa talousalueemme perusteollisuutta. Juhlaesineen puutelassa lukee: "Me yhdessä pidämme pyörät pyörimässä"

Mukava yritysvierailu jälleen kerran, taisinpa todeta, että osallistun tapahtumiin niin kauan, kun ymmärrän, mistä puhutaan...





Hörönlöröviesti "Googlelta" pitkästä aikaa...


Hörönlöröviesti "Googlelta" pitkästä aikaa tänään sähköpostiini. Jos olisi Lontooseen muuta havillista asiaa, niin olisi mukava käydä Sergeytä moikkaamassa. Tosin miestä tuskin löytyy, hän on pilvessä touhuamassa...

Sähköpostiviesti tänään:

Dear Google Client,

                       You have been selected as a winner for using Google services. Find attached email with more details.

Congratulations!!!


Announcer,

Sergey Mikhaylovich Brin
CLIENT SERVICES MANAGER, Google's Operation
(United Kingdom) Limited.
Address, 76 Buckingham Palace Road; WC2H 8AG London, United Kingdom.
___________________________________________________________________________________

Phone. +44 753 718 4704
Google's UK Operation.


©2018 Google - Terms & Privacy

------------------------------------------
This message may contain confidential and / or privileged information. If you're not the recipient or the person authorized to receive this message, you can not use, copy or disclose the information contained therein or take any action based on this information. If you have received this message in error, please notify the sender immediately by reply e-mail and then delete it.


Esta mensagem pode conter informa??o confidencial e/ou classificada como secreta ou reservada. Se voc? n?o for o destinat?rio ou a pessoa autorizada a receber esta mensagem, n?o pode usar, copiar ou divulgar as informa??es nela contidas ou tomar qualquer a??o baseada nessas informa??es. Se voc? recebeu esta mensagem por engano, por favor avise imediatamente o remetente, respondendo o e-mail e em seguida apague-o.



tiistai 24. huhtikuuta 2018

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään aamupäivällä...

Olen ollut Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä viimeksi 13.04.2018, jolloin opiskelijat Jenny Teppola ja Anna Jussheikki olivat "puikoissa" - toinen hoiti hiukset ja toinen parran.

Olin sopinut aiemmin, että tiistaina 24.04.2018 klo 8.15 menen uudelleen käsittelyyn.
Kyseessä on juhlakokonaisuus-malliksi meno, siinä siistitään parta, föönataan hiukset ja pestään ja hoidetaan hiukset. Lupasin pistää puvun päälle. Tosin aamulla osoittautui, että olin "ylipukeutunut", sillä tarvittavat valokuvat ennen ja jälkeen suorituksen otettiin kaapu päällä...

No tänään aamulla Jenny teki ns. ammattityön näytön em. osa-alueesta. Mikäli oikein ymmärsin, näytön vastaanottanut valvoja/opettaja Sanna oli näytönsuorittajan tekemisiin erittäin tyytyväinen. 
Minua toistamiseen informoitiin, että näytöt annetaan pääasiassa työpaikoilla nykyään.

Olimme kaikki tyytyväisiä tämän aamun lopputulokseen. Tälläkään kerralla en irrotellut tutulla toteamuksella: Minulle lookki on aivan liian siisti ja huoliteltu. 

Kerroin Jennylle, että kirjoitan käynnistäni tekstinpätkän.

Kotiin tultuani vaimoni oli myös erittäin tyytyväinen näkemäänsä eli huoliteltuun lookkiini. Se kestää ainakin tovin...

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Pöytätietokoneen näytön taustakuvan vaihto...

Minulla on ollut pöytätietokoneen näytön taustakuvana sama kuva viitisen vuotta. Pieni, lähes postimerkin kokoinen kuva keskellä ruutua. Mitä sitä hyvää kuvaa vaihtamaan. 

Otin em. kuvan aikanaan käyttöön Kemin kaupungin kuvagalleriasta. Kuva on otettu Kemin kaupungintalon kattotasanteelta Sauvosaaren keskustan yli Selkäsaaren pohjoiskärkeen...

Eilen päätin vaihtaa kuitenkin kuvan. 

Katselin tietokoneen muistissa olevia omia kuvia ja valitsin niistä Selkäsaaren pohjoisrannasta ottamani kuvan Sauvosaareen, sisäsatamaan. Kyseisen kuva voisi nimetä Myrskyn jälkeen.
Siinä on hiljentynyt meri, jossa loivat laineet tulevat lännestä liplatellen yli hiukan matalassa rannassa osittain näkyvien kivien.
Rannalla kerrostalot "kylpevät hohtavina" upeassa ilta-auringossa, kaupungintalo varjossa taustalla.
Taivaalla on vielä myrskyn jälkeen uhkaavan näköisiä pilviä.

Olen ottanut valokuvan ilmeisesti viikolla 32 elokuussa 2016. Pöytäkalenterini mukaan mm. tiistaina 09.08.2016 oli kova myrsky. Tuulen nopeus yli 20 m/s puuskissa kukaties 25 m/s...

Ensi kesänä jos ottaisin vastaavan tyyppisen valokuvan, entisen ns. koirapuiston kohdalle on ilmestynyt uusia rivitaloja - hyvä niin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Iltapäiväpohdiskelua tänään sunnuntaina 22.04.2018...

Kerroin viikko sitten - käydessämme tälle keväälle viimeistä kertaa Selkäsaaressa - että tapasin töihin Simosta Röyttän Outokumpuun hiihtävän/"luistelevan" nuorenmiehen. 

Sittemmin hän - Raimo Paaso-Rantala - kommentoi myönteisesti kirjoitustani. Nykyään olemme Facebook-kavereita.
Kerroin tavatessamme olevani menossa vaimoni kanssa Selkäsaaren pohjoispäädyssä olevalle mökillemme. 
Kerroin myös, että mökkitontilta/-rannasta näen kaiken sen, mikä minulle työelämässä ollessani olivat tärkeitä: Lännessä näkyy Outokummun terästehdas, pohjoiseen etuvasemmalla entinen Kemi Oy>nykyinen Metsä Group, pohjoiseen etuoikealla Kemin kaupunki ja idässä entinen Veitsiluoto Oy>nykyinen Stora Enson Veitsiluodon tehtaat.

Siinä on kaikki. 

Hahtisaaresta Kojukallion ohi ajaessamme näemme Ajoksen eteläpäässä olevat tuulimyllyt. Kohta näemme sinne nousevan Kaidin teollisuusrakennukset...

Nyt vielä kun vaan oppisi Selkäsaaren pohjoispäädyssä olemaan vaan.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

"Luotan sinuun kuin lahoon seinään!" sanoi edesmennyt opettajakollegani...

"Luotan sinuun kuin lahoon seinään!" sanoi edesmennyt opettajakollegani. Tosiaan hänen sanansa kävivät mielessä katsellessani päärakennuksemme metallisia kattotikkaita, joille hän antoi "ikuisen takuun"...

1980-luvun alussa Kemin ammattikoulun prosessipuolen oppilaat tekivät metallityöharjoituksina em. henkilön ohjauksessa erinoamiset kattotikkaat ja kävivät ne myös asentamassa paikoilleen uuteen omakotitaloomme.

Tuo edellä mainittu sanonta liittyi opettajakollegani ja minun väliseen ammattiyhdistyskeskusteluun. Olimme siihen maailman aikaan eri leireissä, käynnissä oli pienimuotoinen "järjestösota", joka onneksi 1990-luvun puolessavälissä loppui.

Edellisestä sanonnasta olisin voinut vetää niin sanotusti herneitä nenääni, mutta hän taitavasti sanavalmiina lisäsi: "Katso vanhoja rakennuksia, latoja, ne ovat harmaita, osittain lahonneitakin, mutta ne ovat pystyssä, pysyvät aina vaan pystyssä!"

Tutkimus osoitti ylivertaisuus­vinouman pätevän myös politiikkaan: Mitä vähemmän ihminen tajuaa aiheesta, sitä enemmän hän luulee tietävänsä

Hmmmmm - niinpä - alla olevan tyyppisiä havaintoja on itsellänikin.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tiede

Tutkimus osoitti ylivertaisuus­vinouman pätevän myös politiikkaan: Mitä vähemmän ihminen tajuaa aiheesta, sitä enemmän hän luulee tietävänsä

Tutkimuksessa 2606 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta.



MITÄ vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Kruger-vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

POLITIIKAN tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

ANSON kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2606 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

KOKEEN toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

TUTKIMUSTA tehdessään Anson huomasi itsekin kärsivänsä vinoumasta. Hän alkoi vähätellä itseään.

”Kun luin alan tutkimuskirjallisuutta, tajusin, kuinka vähän itse oikeastaan tiedän aiheesta ja aloin epäillä omaa pätevyyttäni. Oli kiintoisaa huomata, että aiempien tutkimusten tekijät olivat tehneet vastaavan huomion itsestään.”

Ylivertaisuusvinouma tai Dunning–Kruger-vaikutus on saanut nimensä kahdelta sosiaalipsykologilta, David Dunningilta ja Justin Krugerilta. He määrittelivät ilmiön ensimmäistä kertaa tutkimuksessaanparikymmentä vuotta sitten.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Jutustelua marketin kassajonossa...

Olen takavuosina kirjoittanut aika monta tekstiä Jutustelua marketin kassajonossa - otsikon alla. Tässäpä viimeisin pätkäteksti.

En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta, kun iäkkäänpuoleinen naishenkilö kertoi jonossa ystävättärelleen, että hän oli ostanut uuden, entistä suuremman taulutelevision, jossa on se teräväpiirtovalmius.
"Niin sehän tulee jo vuonna 2020 tarpeelliseksi." hänen ystävättärensä totesi ja lisäsi "Minne sinä veit entisen televisiosi?"

"Kierrätykseen tietysti, sehän on nykyaikaa, mutta kyllä minua harmittaa." asian esiin ottanut naishenkilö totesi.
"Minä sanoin televisioni ja säätökapulan vastaanottaneelle nuorellemiehelle, että tämä muutaman vuoden vanha taulutelevisioni on täysin käyttökunnossa, sillä voi vielä ainakin pari kolme vuotta katsella. Pistäkää se vaikka myyntiin." naishenkilö lisäsi.

"Mutta mitä tapahtui? Nuorimies sanaakaan sanomatta otti taulutelevision ja säätökapulan ja huitaisi ne konttiin - särkyvän lasin ääniä vain kuului!" sanoi pettynyt naisihminen.

Hän sanoi lähteneensä pois sanaakaan sanomatta.

"Olisikohan pienen koulutuksen tarve kyseisessä paikassa?" pohdiskeli toinen naishenkilöistä...