tiistai 12. syyskuuta 2017

Lue enemmän, luulet vähemmän...

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Ihmisen aineenvaihdunta toimii hienosti ja tarkoituksenmukaisesti. Energiaa tuotetaan aina se määrä, mitä kulloinkin tarvitaan.
Näin haluan itsekin uskoa.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Hyvinvointi

Moni uskoo, että vihreä tee laihduttaa ja huonojen yöunien takia lihoo – Asiantuntija kertoo, mitkä laihduttamiseen liittyvät uskomukset pitävät paikkansa ja mitkä eivät

Mikä tahansa liikunta lisää ihmisen energiantarvetta ja siten aineenvaihdunnan aktiivisuutta. Ylipainoa taas ei voi selittää hidastuneella aineenvaihdunnalla, sanoo professori Pertti Mustajoki.

Tilaajille


Moni uskoo, ettei voi ruuasta saada liikaa kaloreita. Siksi selitystä lihomiselle haetaan aineenvaihdunnasta.
SITRUUNAVEDEN tai vihreän teen juominen ei vilkastuta aineenvaihduntaa. Myöskään chili, ananas tai vesimeloni eivät vaikuta siihen mitenkään. Erilaisten ruoka-aineiden kuitenkin väitetään usein vaikuttavan energia-aineenvaihduntaan ja sitä kautta helpottavan painonpudotusta.

”Ihmisen aineenvaihdunta toimii hienosti ja tarkoituksenmukaisesti. Energiaa tuotetaan aina se määrä, mitä kulloinkin tarvitaan. Millään tietyllä ruoka-aineella ei voi vaikuttaa elimistön energia-aineenvaihduntaan ja sitä kautta kalorinkulutukseen”, professori ja sisätautilääkäri Pertti Mustajoki sanoo.

Se, että painonvaihtelua usein selitetään aineenvaihdunnan muutoksilla, on ymmärrettävää. Syödyn kalorimäärän arvioiminen on niin vaikeaa, että lähes kaikki ihmiset aliarvioivat saamansa kalorimäärän. Moni uskoo, ettei voi saada ruuasta liikaa kaloreita, ja siksi selitystä haetaan muualta.

Pertti Mustajoki kertoo, millaisia vääriä uskomuksia ihmisillä on aineenvaihdunnasta, ja mitä siitä pitäisi tietää.

Mitä elimistön aineenvaihdunnalla oikeastaan tarkoitetaan?

Aineenvaihdunnan tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa elimistön solujen toimintaan tarvittava energia. Aineenvaihdunta muuttaa ravinnon hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja sellaiseen muotoon, että solut voivat käyttää niitä hyväkseen. Se tapahtuu niin taloudellisesti kuin mahdollista, Mustajoki kertoo.

Aineenvaihdunnalla ei ole keinoa erityisesti aktivoitua ja kuluttaa energiaa yli luontaisen tarpeen.

Kun ihminen on nielaissut pureskelemansa ruuan tai kulauttamansa juoman, ravinto siirtyy mahalaukun kautta ohutsuoleen. Siellä ruuansulatusentsyymit purkavat ravintoaineet pieniin osiin, jotka imeytyvät vereen. Ruuan matka aineenvaihdunnan monimutkaisissa prosesseissa voi alkaa.

Valtaosa ruuasta päätyy solujen energiaksi. Jos ruoka sisältää enemmän energiaa kuin ihminen tarvitsee, ylimääräiset kalorit varastoituvat rasvakudokseen. Muuta mahdollisuutta ei ole. Aineenvaihdunnalla ei ole keinoa aktivoitua ja käyttää elimistön ylimääräistä energiaa.

Se, mihin ylimääräinen rasva elimistössä kertyy, vaikuttaa kuitenkin paljonkin aineenvaihduntaan siinä mielessä, että rasvasolut toimivat kehon eri osissa eri tavoin.

Lantiolle kertyvä rasva ei ole terveyden kannalta lainkaan haitallista. Sen sijaan vatsaontelossa, sisäelinten ympärillä ja maksassa oleva ylimääräinen rasva häiritsee aineenvaihduntaa. Siitä seuraa monenlaisia aineenvaihdunnan häiriöitä, kuten kakkostyypin diabetesta.

Miten paljon aineenvaihdunta sitten vaikuttaa painonhallintaan?

Mustajoen mukaan aineenvaihdunnan lisääminen ja aktivoiminen ovat ongelmallisia käsitteitä, koska niitä käytetään nykyään yleisesti tarkoittamaan pelkästään energiantarpeen lisäämistä.

Ihminen voi vaikuttaa painonhallintaan vain kuluttamalla energiaa liikkumalla ja kiinnittämällä huomiota syömiseensä, eli ruokien ja juomien sisältämiin kaloreihin.


Ruuan kaloreita voi vähentää monin tavoin. Laihdutuskuurilla laihdutaan usein alussa mukavasti, mutta melkein aina paino nousee takaisin. Parempaan tulokseen laihduttaja pääsee lisäämällä ruokavalioonsa pysyvästi hedelmiä ja kasviksia, jotka vievät tilaa lihottavammilta ruoka-aineilta.

Moni laihtuu myös vähentämällä sokeripitoisia juomia ja syömällä aiempaa pienempiä annoksia. Kaloreita tulee näillä keinoilla vähemmän, mutta lisäksi muutokset auttavat ehkäisemään epäterveellisen ruuan aiheuttamia haitallisia aineenvaihdunnan häiriöitä.

Kuluttaako lihaskuntotreeni eniten kaloreita?

”Eniten energia-aineenvaihduntaan voi vaikuttaa liikunnalla”, Pertti Mustajoki sanoo.

Se, että liikkuu riittävästi ja säännöllisesti, on oleellisinta.

Lihaskuntotreenin aikana ponnistellaan kovasti, ja reipas kävely tuntuu sitä kevyemmältä treeniltä. Siitä huolimatta puolen tunnin reipas kävely kuluttaa enemmän energiaa kuin tavallinen voimaharjoittelu, koska kävely on jatkuvaa, mutta kuntosalilla pitää välillä levätä.

Aika ajoin nostetaan esiin se, että lihastreeni on hyväksi erityisesti siksi, että isommat lihakset kuluttavat levossakin enemmän energiaa.

”Se on totta. Sen merkitys energiankulutuksessa vain on kovin pieni”, Mustajoki sanoo.

Vaikutusta aineenvaihduntaan liioitellaan usein. Jos kehon lihasmassa kasvaa noin neljä kiloa, kalorinkulutus levossa ollessa lisääntyy suunnilleen 50 kilokalorilla. Keskivertomiehen kokonaisenergiankulutus on noin 2200 kilokaloria päivässä.

Liikuntalaji kannattaakin Mustajoen mukaan valita sen mukaan, mikä jaksaa viikosta ja kuukaudesta toiseen kiinnostaa. Sillä, onko liikunta lihaskuntotreeniä vai lenkkeilyä vai jotain muuta liikkumista, ei ole aineenvaihdunnan kannalta suurtakaan merkitystä.

Lihottaako aineenvaihdunnan hidastuminen?

Ylipainoa ei voi Mustajoen mukaan selittää hidastuneella aineenvaihdunnalla. Terveen ihmisen aineenvaihdunta ei noin vain hidastu ilman syytä. Aineenvaihduntaan toki vaikuttavat ikä, sukupuoli ja hormonit, mutta se miten paljon energiaa kulutamme levossa vaihtelee kuukaudesta tai vuodesta toiseen vain hyvin vähän.

Nykyään kun ihmiset istuvat suuren osan päivästä, ihmisen päivittäisestä energiankulutuksesta keskimäärin 60 prosenttia kuluu lepoaineenvaihduntaan.

”Maksa, aivot, sydän ja munuaiset kuluttavat painoonsa nähden yllättävän paljon energiaa”, Mustajoki kertoo.

”Esimerkiksi aikuisen 70 kiloa painavan miehen alle kaksi kiloa painava maksa kuluttaa energiaa suurin piirtein saman verran kuin 28 kiloa painavat lihakset.”

Miksi ylipaino sitten lisääntyy iän myötä?

Aineenvaihdunta hidastuu jonkin verran iän myötä 40-vuotiaasta alkaen. Suurin ero nuoren ja vanhemman välisestä energiankulutuksesta tulee kuitenkin liikkumisen vähenemisessä.

”Vanhemmat ihmiset elävät päivänsä verkkaisemmin kuin nuoret. Istuskellaan enemmän eikä enää harrasteta kuntoliikuntaa samalla tavoin”, Mustajoki sanoo.

Ikääntymiseen liittyvästä energiankulutuksen vähenemisestä noin viidennes johtuu lepokulutuksen vähenemisestä, mutta sen vaikutuksen voi halutessaan kuroa umpeen lisäämällä liikuntaa.

Hidastavatko univaje ja stressi aineenvaihduntaa?

Usein sanotaan, että liian vähäinen yöuni ja stressi lihottavat. Aineenvaihdunta ei kuitenkaan valvomisesta hidastu.

Itse asiassa käy päinvastoin, sillä lepoenergiankulutus hieman lisääntyy, koska unessa lepokulutus on alimmillaan. Kokonaisenergiankulutus kuitenkin yleensä vähenee, koska valvomisen jälkeen aktiivisuus vähenee. Lisäksi valvominen vaikuttaa haitallisesti moniin aineenvaihdunnan tapahtumiin ja lisää samalla ruokahalua.

”Lopputulos on, että viiden tunnin yöunen jälkeen syödään 200–300 kilokaloria ylimääräistä verrattuna yhdeksän tunnin nukkumisaikaan”, Mustajoki kertoo.

Joskus väitetään myös stressihormonien hidastavan aineenvaihduntaa ja lisäävän ylipainoa. Pertti Mustajoen mielestä stressin vaikutusta on liioiteltu. Osa ihmisistä syö ja juo enemmän, kun on stressiä. Toisilla käy päinvastoin.

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Kävimme viimeksi Selkäsaaressa vajaa viikko sitten keskiviikkona 06.09.2017. Tänään aamulla päätimme lähteä pikakäynnille saareen.

Rantautuminen onnistui hyvin, vesi oli sopivan korkealla. Tällä kerralla rantahietikolla ei ollut hirvenjälkiä.

Valmistauduimme  - taas - "olemaan vaan". Rauhoiduttuamme terassille korppi kierteli mökin ympärillä uusin äänin. Mitä lie halusi meille viestittää.

No - istuskelimme hetken aikaa ja kuuntelimme korppia lukuun ottamatta hiljaisuutta.

Kuinka ollakaan ei mennyt kovinkaan kauan, kun vaimoni sanoi käväisevänsä lähimaastossa puolukoita ja sieniä katsomassa.

Minä jatkoin kivien kaivamista etupihalta. Olin aikaisemmilla kerroilla saanut useita kiviä ylös, yksi iso oli vielä montussa. 
Kyllä täytyy monta kiveä ottaa ylös saadakseen yhden ison kiven liikkeelle. Samalla jouduin katkaisemaan muutaman ohuen kuusenjuuren.

Vaimoni palasi lähimaastosta > muutama litra puolukoita ja vähän sieniä. Kahvittelimme ja söimme jugurtit. Vaimoni vielä vähin siivoili ja minä yritin saada ison, montussa oleva kiven pystyyn. 
Siihen se vielä jäi, vaikka minulla oli hyvät vipuviritelmät. No seuraavalla kerralla sitten...

Pohdiskelin itsekseni: Mikä on uteliaisuuden huippu? No jos ei ihan huippu mutta aikamoista uteliaisuutta on katsoa satoja, tuhansia, kymmeniätuhansia vuosia paikoillaan olleen kiven alapuolta, miltä se näyttää. Sitä minä olin tekemässä. Kyseessä on aika iso kivi...

Lähdimme paluumatkalle, pilviä alkoi kertyä taivaalle ja koillistuuli voimistua.

Merellä ei ollut liikennettä, Hahtisaareen saavuttuamme ilmassa oli aistittavissa työn ääniä läheiseltä rivitalotyömaalta - hyvä niin. Mukava saarikäynti taas kerran...

maanantai 11. syyskuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 33...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Kulttuuriasianlautakunnan sihteeriksi valittiin Jaana Pulkkinen ja kulttuuritoimenjohtajan Unto Käyhkön sijaiseksi määrättiin liikunta- ja nuorisotoimenjohtaja Eero Saija. 

Todettakoon, että tuohon maailman aikaan Kemin kaupunginteatterin johtajana oli Eero Siren ja kaupunginkirjaston johtajana vt. kirjastotoimnenjohtaja Leena Pitkänen. Kokouksessa oli paikalla vs. liikuntatoimenjohtaja Eija Karismo.
_____________________________________________________________________

Olen kevyesti = päällisinpuolin selaillut kulttuuriasiainlautakunnan vuoden 2001 pöytäkirjoja todeten, että muistikuvani päätettävistä asioista ovat oikeansuuntaisia: On suuria, tärkeitä, periaatteellisia asioita mutta myös pieniä, lähes mitäänsanomattomia asioita. 
Lähinnä viimeksi mainittuihin liittyvät eri toimijoille jaettavat kaupungin avustukset. Toki em. hakijoille, toimijoille ne ovat tärkeitä, mutta päätöksenteon kannalta ne ovat kyvyttä kamaa, liian rutiininomaista, joka on hoidettavissa muutoinkin - niin kuin myöhemmin on tapahtunutkin.

Toisessa kokouksessa 2/2001 15.03.2001 näyttää olleen tärkeimpänä asiana talousarvion 2000 toteutuminen tulosalueittain.

Kulttuuriasiainlautakunnan koulutusasia Oulussa, Suomen museoliiton 78. vuosikokous ja valtakunnalliset museopäivät Turussa ja kulttuurilautakuntien yhteinen kokous Rovaniemellä olivat eistyslistalla.
Minua informoitiin, että kaikki edellä mainitut olivat perinteistä - kulttuurilautakuntien pohjoista osallistumistoimintaa.

Itse olin edelleen työelämässä ja sekä opettaja- että insinöörikuvioissa mukana, joten kiinnostus "ylimääräisiin" menemisiin olivat rajalliset. 

Edellä mainituista Suomen museoliiton tapahtuma kuitenkin kiinnosti, sillä olin tutustunut tarkasti ennakko-ohjelmaan. 
Tulin valituksi osallistujaryhmään, joten yöjunamatka Turkuun oli edessä. Erittäin mielenkiintoinen tapahtuma, jonka aikana sain hivenen tuntumaa uuteen, minulle täysin tuntemattomaan asiakokonaisuuteen...
Osallistumismaksu, johon kuuluivat majoitus ja pakolliset ateriat sekä matkat menivät lautakunnan piikkiin. Päivärahoja ei muistaakseni maksettu. Yritin toteuttaa em. opinto-, koulutus- ja tutustumismatkan lähes nollabudjetilla.   

Toisen kokouksen esityslitalla oli myös teatterinjohtajan viran täyttäminen. Teatterinjohtaja Eero Sirenin kausi oli päättymässä 31.7.2001. Kulttuuriasianlautakunta valitsi teatterinjohtajan viran täyttämista varten työryhmän. Itse en ollut työryhmän jäsen.

Viran täyttämisestä muodostuikin mielenkiintoinen prosessi kokonaisuudessaan, johon otin kantaa - minun kirjoittamaksi - erittäin tiukalla kirjelmällä myöhemmin 10.04.2001. Näin jälkikäteenkin ajatellen olin oikeassa, mutta olla oikeassa ei sekään aina kuntapäätöksenteossa riitä. Havaitsin, että politiikka, myös kuntapolitiikka on kummallista...

Miksi? Siksi, että valintaprosessi ei edennyt mielestäni oikeassa marssijärjestyksessä.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Lojuuko pöytälaatikkossasi palo- ja myrkytysvaara?

Hmmmmm - vai niin - kyllä, kannattaa kierrättää.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Lojuuko pöytälaatikkossasi palo- ja myrkytysvaara? Viisi syytä miksi paristot kuuluvat kierrätykseen

Puolet Suomessa käytetyistä paristoista jää kierrättämättä. Näistä valtaosa lojuu pöytälaatikoissa.
Paristot
Ylen aamu-tv: Käytetyissä paristoissa piilee palovaara
Ylen aamu-tv: Käytetyissä paristoissa piilee palovaara
Suomalaiset ovat pikkuhiljaa oppimassa paristojen kierrättämisen mutta vielä riittää kirimistä. Puolet vanhoista paristoista ja pienistä akuista jää edelleen lojumaan pusseihin ja pöytälaatikoihin.
Paristojen kierrättämiseen on kuitenkin monta hyvää syytä, kertoo Ylen aamu-tv:ssä maanantaina vieraillut toimitusjohtaja Liisa-Marie Santakoski Recser Oy:stä. Recser on rakentanut valtakunnallisen keräysverkoston paristoille ja akuille.

Raaka-aineet voidaan kierrättää

Paristoissa ja akuissa on ympäristölle haitallisia raskasmetalleja, kuten elohopeaa, kadmiumia ja lyijyä. Kierrättämällä näistä saadaan talteen valtaosa. Materiaali voidaan käyttää uusien akkujen valmistamiseen.
Lisäksi kierrättämällä voidaan vähentää vaarallista metallien kaivuuta mm. Afrikassa.
Santakosken mukaan syksyn aikana aloittaa kierrätyslaitos, joka voi käyttää alkaliparistoja lannoitteen raaka-aineena.

Vanhat paristot voivat aiheuttaa tulipalon

Kaikissa paristoissa on aina vähän virtaa jäljellä. Jos paristojen navat joutuvat oikosulkuun, paristo voi kuumeta ja syttyä palamaan. Varsinkin 9 voltin paristojen navat kannattaa sulkea teipillä. Nappiparistot täytyy teipata molemmin puolin.

Nappiparistot vaarallisia lapsille

Joka vuosi Euroopassa sattuu ikäviä tilanteita, kun lapsi nielaisee nappipariston. Paristot täytyy säilyttää sellaisessa paikassa, mihin pienet lapset eivät pääse. Paristoissa oleva sähkövirta reagoi syljen tai mahahapon kanssa, jolloin ruokatorvi tai suolisto voi vaurioitua.

Metallit hankaloittavat jätteenpolttoa

Arviolta vajaat kymmenen prosenttia paristoista menee sekajätteeseen. Niitä ei kuitenkaan saa sinne laittaa, sillä polttolaitoksia ei ole suunniteltu metallijätteelle.

Kierrättäminen on helppoa

Suomessa on kolmetoistatuhatta kierrätyspistettä paristoille. Kaikki paristoja ja akkuja myyvät liikkeet ottavat niitä myös vastaan.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 32...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Jatkan tekstisarjaa saatuani valtuustokauden 2001-2004 kulttuuriasianlautakunnan virallista aineistoa silmieni alle...
_________________________________________________________________________________

Sain tänään maanantaina 11.09.2017 sähköpostiviestin Jaana Pulkkiselta Kemin kulttuurikeskuksesta, taidemuseolta. Hän ilmoitti pyytämieni kokouspöytäkirja-aineistojen, -kopioden olevan tutkittavissa tai kotiin haettavissa. Erinomaista palvelua jälleen kerran - hyvä niin.

En kerta kaikkiaan ymmärrä niitä jatkuvia itkusekaisia raivonpurkauksia kunnallisten palvelujen huonoudesta. Pahimpia narisijoita ovat henkilöt, jotka ovat saaneet osakseen kaiken mahdollisen palvelun esim. sosiaali- ja terveyspuolelta.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Lähdin kotoa kuin hauki rannasta. Kulttuurikeskukseen saavuttuani Iiris-kahvila oli miehitetty tuttujen henkilöiden voimin. Ja juttu lensi! Vaihdoin muutaman sanan Ahon Pekan kanssa...

Jututin ylhäällä Jaanan lisäksi nykyistä kulttuuritoimenjohtajaa Kari Silvennoista, joka oli talousarvion laadinnassa. Alhaalla oli uuden taidenäyttelyn: SUO, KUOKKA & TAIDE pystytys menossa. 
Sain mukaani kassillisen pöytäkirjapaketteja, joita alan kaikessa rauhassa selailemaan ja muistelemaan menneitä. Lupasin palauttaa aineistot "säällisessä ajassa"...
Pois lähtiessäni jututin vielä kirjaston tiskillä Arto Laaksoa.

Avasin hetki sitten pöytäkirjan 1/2001 08.01.2001 klo 18.00-20.10. Tämä oli siis se ensimmäinen kokous, jossa oli kuntapäättäjänä. Toki olin ollut lukuisissa opetus- ja insinööriosa-alueen kokouksissa mukana aikaisemmin ja vielä sen jälkeenkin.

En malta olla kirjoittamatta ensimmäisen kokouksen esityslistan sisällysluetteloa.

SISÄLLYSLUETTELO

1. Laillisuus ja päätösvaltaisuus
2. Pöytäkirjan tarkastus
3. Kulttuuriasianlautakunnan sihteeri
4. Kulttuuritoimenjohtajan sijaisen määrääminen
5. Keskustan valtuustoryhmän aloite kaupunkilaisten mahdollisuudesta luistella jäähallissa ilman maksua
6. Kulttuuriasiainkekeskuksen käyttösuunnitelma 2001
7. Kirjastotoimen käyttösuunnitelma 201
8. Teatterin käyttösuunnitelma 2001
9. Liikuntapalveluiden käyttösuunnitelma 2001
10. Nuorisotyön käyttösuunnitelma 2001
11. Kirjastotoimen vuoden 2001 investointiosan käyttösuunnitelma
12. Liikuntapalveluiden vuoden 201 investointiosan käyttösuunnitelma 

Edellisestä kukaties joku lukijoista mutisee: EVK tai peräti EVVK - siitä vaan...

Kulttuuriasianlautakunnan sihteeriksi valittiin Jaana Pulkkinen ja kulttuuritoimenjohtajan Unto Käyhkön sijaiseksi määrättiin liikunta- ja nuorisotoimenjohtaja Eero Saija. 


Todettakoon, että tuohon maailman aikaan Kemin kaupunginteatterin johtajana oli Eero Siren ja kaupunginkirjaston johtajana vt. kirjastotoimnenjohtaja Leena Pitkänen. Kokouksessa oli paikalla vs. liikuntatoimenjohtaja Eija Karismo.

Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että Kirjastotoimen vuoden 2001 investointiosan käyttösuunnitelmaan liittyi jo silloin ja nimenomaan myöhemmin paljon keskustelua herättäneen kirjastoauton korin kunnostus ja renkaat. Elettiin markka-aikaa > 120.000 mk
Tämä oli siis minun ensimmäinen kokoukseni kuntapäättäjänä.



Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Zapad


Hmmmmm - vai niin - seurataan, mitä tuleman pitää...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Tutkija: Länsi on ladannut Zapad-möröllä Putinille aseet käteen – ”Lapsetkin jo tietävät, mistä puhutaan”

Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jyri Raitasalo sanoo, että Zapad-sotaharjoitus on ollut Venäjälle menestys jo ennen alkamistaan.



Venäjä haluaa esiintyä sotilaallisesti vahvempana kuin se on, sanoo dosentti Jyri Raitasalo Maanpuolustuskorkeakoulusta. Kuva on tänä vuonna pidetystä sotilaskilpailusta Venäjällä.(
STRATEGIAN ja turvallisuuspolitiikan dosentti Jyri RaitasaloMaanpuolustuskorkeakoulusta arvostelee läntistä suhtautumista Venäjän pian alkavaan Zapad-suurharjoitukseen.

”Zapadista on tullut iskusana, jolla kuvataan laajemmin Venäjän yllättävää ja usein hyökkäyksellistä ja aggressiivista toimintatapaa. Zapadista on tullut ikään kuin symboli sille, mitä Venäjän pahat aikeet voivat sotilaallisesti tarkoittaa”, Raitasalo sanoo.

”Kun sanotaan nykyään Zapad, niin kymmenvuotiaat lapsetkin tietävät, mistä puhutaan. Kaikki pelkäävät sitä Zapadia, ovat pelänneet viimeiset puoli vuotta, jos nyt vähän kärjistän.”


Jyri Raitasalo
Artikkelin perussanoma on se, että lännen turvallisuuspolitiikkaa pohtiva yhteisö – poliitikot, viestimet ja tutkijat – ovat vahvistaneet innokkaasti Venäjän haluamaa viestiä sen suuresta asemahdista.

”Venäjä yrittää näyttää vahvemmalta kuin se on. Tällä hetkellä sen sotilaspolitiikka perustuu siihen, että kunhan edes pelkäävät, kun yhteistyö ei muuten suju.”

Raitasalon mukaan tiedotusvälineet, poliitikot, ajatushautomot ja yliopistot suoltavat kyllä valtavasti analyysiä. Hän toivoisi kuitenkin niiltä kriittisempää ja analyyttisempää lähestymistapaa Venäjän aiheuttamaan uhkaan.

”Aika usein tuntuu siltä, että analyysi on avain- ja iskusanoihin perustuvaa, eikä se ole kovin syvällistä. Tietysti sen, mikä päätyy poliittiseen ja julkiseen keskusteluun, pitääkin olla helposti ja nopeasti kulutettavaa, mutta siinä hävitään paljon. Minusta Zapadista on tullut hyvä esimerkki.”

RAITASALO vertaa Zapadia kahteen muuhun muotikäsitteeseen eli kyberiin ja hybridiin: niitä käyttämällä voi antaa asiantuntevan kuvan ajankohtaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ilman, että tarvitsee syvällisesti miettiä, mitä ne tarkoittaisivat tietyissä tilanteissa.

”Zapadista on tullut niin yleisen tason narratiivi, että välillä pitäisi pohtia sitä, että mitä jos suhtautuisimme siihen siten, että sotaväen on tarkoituskin harjoitella”, Raitasalo sanoo.

”Ehkä Vladimir Putin lähettää sotaharjoituksella myös viestiä, ja se viesti menee paremmin läpi, kun me teemme siitä itse etukäteismörön. Omalta osaltamme olemme ehkä vähän hysteerisiäkin suhtautuessamme siihen.”

Raitasalo huomauttaakin, että länsimaat ovat nyt ladanneet Putinille aika paljon aseita käteen.

”Jos mitään ei tapahdukaan, niin sehän on Venäjälle hyvä tilanne todeta, että vaikka uhkakuvia on maalailtu, niin hehän olivat vain harjoittelemassa.”

ZAPAD on poikkeuksellisen iso harjoitus, johon saattaa osallistua jopa 100 000 sotilasta. Ihan tarkkaan ei vielä edes tiedetä, mistä kaikista joukoista on kyse.

Raitasalon tarkoituksena ei ole suinkaan väittää, että kyse olisi pelkästään mediahälystä, sillä kukaan ei vielä tiedä, mitä tapahtuu harjoituksen aikana tai sen jälkeen.

”Zapad on viestintää. Zapad on joukkojen harjoittelua. Ja saattaahan se olla, että Zapad on harjoituksen jälkeistä operaation valmistelua”, hän sanoo.

”Mutta olisi hyvä kuulla punnittua analyysiä. Toinen asia ovat toimenpiteet. Jos Zapad on pelottava, niin mitä pitää tehdä, ettei tarvitsisi pelätä?”

”Ei voi pelkästään huutaa sutta.”
RAITASALO huomauttaa, että monissa Nato-maissa Zapadia käytetään myös hyväksi, kun ne ajavat omia etujaan. Näin on esimerkiksi Itä-Euroopan pienissä Nato-maissa, joissa toivotaan puolustusliiton keskittyvän kriisinhallinnan jälkeen taas kollektiiviseen puolustukseen.

Itäiset Nato-maat toivovat isojen maiden ottavan enemmän puolustuksensa taakkaa kannettavakseen. Näin on esimerkiksi Baltiassa.

”Zapadia on ollut helppo rummuttaa poliittisesti, jotta saadaan itäeurooppalaisiin uusiin Nato-maihin lisää asejärjestelmiä”, Raitasalo pohtii.

”Ei voi kuitenkaan pelkästään huutaa sutta ja sanoa, että amerikkalaiset, tulkaa ja hoitakaa Euroopan puolustus, vaan Euroopassa pitäisi tehdä itse enemmän.”

RAITASALO muistuttaa, että suuret sotaharjoitukset eivät ole koskaan pelkkiä harjoituksia, vaan ne ovat myös viestintää. Näin on myös Ruotsin osalta, kun se aloittaa maanantaina suuren Aurora-harjoituksensa, johon osallistuu myös suomalaisia.

Ruotsi viestii sitä, että heidän yli kymmenen vuotta sitten tekemänsä turvallisuuspoliittinen analyysi kriisinhallintaan keskittymisestä oli väärä. Ruotsi haluaa näyttää, että linja on muuttunut ja että sillä on kykyä ja halua perinteiseen sotilaalliseen toimintaan.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) on esittänyt (HS 10.9.), että Suomenkin pitäisi järjestää kansainvälinen suursotaharjoitus.

Raitasalo ei ota kantaa Kanervan esitykseen. Hän kuitenkin muistuttaa yleisellä tasolla, että Suomen järjestämät sotaharjoitukset ovat pienentyneet kylmän sodan vuosista.

Toisaalta myös kenttäarmeijan koko on pienentynyt selvästi. Puolustusvoimien uusi taistelutapa perustuu entistä pienempien yhtymien eli pataljoonan kokoisten taisteluosastojen yhteistoimintaan.

”Tarve sellaisille harjoituksille ei ole enää samanlainen. Siinä mielessä on ihan loogista, ettei meillä ole välttämättä niin isoja harjoituksia”, Raitasalo sanoo.

”Mutta sotilaana ja upseerina sanoisin, ettei se haitaksikaan olisi. Ainoa tapa saada johtamisjärjestelmille riittävästi kuormaa on, kun siellä on oikeasti iso määrä joukkoja.”

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 31...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Aiheutin pienen sähköpostihässäkän tiedustelullani. Nyt kuitenkin tiedän mistä, että em. aineistot samoin kuin valtuustokauden 2005-2008 sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä valtuustokauden 2009-2012 kulttuurilautakunnan pöytäkirjat löytyvät - hyvä niin. Olin edellisissä lautakunnissa varsinaisena jäsenenä.

Muistelen pohdiskelleeni jo aivan em. valtuuskauden alussa, mitä vuoden 2004 jälkeen...

Onko tarkoituksenmukaista lähteä aktiivisemmin mukaan kuntapolitiikkaan? Jos niin missä ryhmässä vai unohtaa koko juttu…

Todettakoon, että olin edelleen vahvasti työelämässä ja ammattijärjestöelämässä mukana. Luonnollisesti ne olin priorisoinut ykkösasioiksi.
_______________________________________________________________________________

Edellä olevan tyyppisiä pohdiskeluja alkoi vyöryä ajatuksiini. Miksi? Siksi, että tajusin ympärilläni olevan monia kuntapäättäjiä, joiden arvo- ja asennemaailma oli mielestäni järkyttävän itsekeskeinen. 

Heille tärkeintä oli minä, minä, minä = erittäin läpinäkyvä oman edun tavoittelu, joka oli ilmennyt nimenomaan erittäin aggressiivisena luottamustehtävien kahmimisina. Näin ajattelin valtuustokauden 2001-2004 loppupuolella.

Tänään sunnuntaina 10.09.2017 ajatukset huhtikuussa käytyjen kuntavaalien jälkeen ovat jotakuinkin samansuuntaiset.

Erotuksena 2000-luvun alkupuolen tapahtumiin on se, että silloin luottamuspaikoista "mopen osille" jääneet ja myöhemmin luottamuspaikkoja kahmineita ankarasti arvostelleet, ovat itse rajusti kahmineet niitä itselleen. 

Jatkan tekstisarjaa saatuani valtuustokauden 2001-2004 kulttuuriasianlautakunnan virallista aineistoa silmieni alle...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...