Onki olalle ja kalaan! Näillä viidellä vinkillä kasvatat kalaonneasi...

Hmmmmm - vai niin - alla olevan artikkelin infoon voinee lisätä asiallisen syötin merkityksen ja onkijan aktiivisuus > liikuttaa kaloille tarjottavaa koukkua+syöttiä ja paikan vaihtoa, jos veneellä on liikkeellä...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Onki olalle ja kalaan! Näillä viidellä vinkillä kasvatat kalaonneasi

Mato-ongelle lähtijän kannattaa näiden kalastusvinkkien lisäksi ottaa mukaan leppoisa mieli ja hyvät eväät.

Kalastus

14.7.2017 klo 18:30

Sini Salmirinne / Yle

Liisa Leinonen

Jaa artikkeli Facebookissa21

Jaa artikkeli Twitterissä

Sisko Siiankoski pääsi kalaan ensimmäisen kerran nelivuotiaana äidin kanssa. Siitä lähtien kalastus on ollut tärkeä osa elämää, ja kalastamassa hän käy usein. Tärkeintä ei kuitenkaan ole runsas saalis.

– Linnut, auringonlaskut ja yhteys luonnon kanssa on oikeastaan kalansaalista tärkeämpää, vaikkei näin varmaan saisi ääneen sanoa.

Siiankoski on hämeenlinnalaisen kalastusseura Kuhaveljien kunniapuheenjohtaja. Hämeen vedet ovat hänelle tuttuja. Samoin kalojen metkut. Kalastaja on vähän kalojen ja tuurin armoilla.

Raine Martikainen / Yle

– Siinä se viehätys ehkä vähän onkin, sanoo Sisko Siiankoski.

Kalastustyylejä on yhtä monta kuin on kalastajaakin. Mutta on joitakin ohjeita, jotka kannattaa konkarikalastajankin pitää mielessä kun lähtee kalaan:

1. Sateella kala syö paremmin

Sateella ilma on viileämpää ja kalat uivat lähempänä pintaa. Kalamiehen kannattaa muistaa kunnon pukeutuminen, niin pieni kesäsade ei edes haittaa. Kuumalla ilmalla kala hakeutuu lähemmäs pohjaa, ja kauemmas mato-ongen koukusta.

2. Perinteinen koho on liian iso

Perinteinen punavalkoinen koho saattaa olla liian iso. Jos kala on pieni, se tuntee kohon vastuksen ja luovuttaa. Pienempi kynän mallinen koho on pienille kaloille parempi.

3. Katso kalapaikka kasvuston mukaan

Kalamiehen kannattaa pysytellä lähellä rantaa. Suosi kaislikkoja ja muuta rantakasvustoa. Kasvien lehdillä on pieneliöitä, jotka houkuttelevat kaloja. Lisäksi kasvusto tarjoaa kaloille suojaa. Varo kuitenkin, ettei koukku jää kaislikkoon kiinni. Tarkasta myös, ettei koukku makaa pohjassa.

4. Kalaonni katsoo kelloa

Kalalle lähtijän kannattaa laittaa kello soittamaan aikaisin, ja ottaa aamukahvi ja eväät mukaansa. Parhaiten kala nimittäin syö aikaisin aamulla. Toinen hyvä aika on illansuussa, lähellä auringonlaskun aikaa. Huonoiten kala syö keskipäivällä.

5. Tuuri ja onni on korvattavissa

Vaikka kalamiehellä olisi markkinoiden parhaat välineet, olosuhteet kohdillaan ja seudun paras kalapaikka, ei mikään voi taata hyvää kalaonnea. Silloin kannattaa keskittyä nauttimaan luonnosta, ja korvata tuurin puutteen kunnon kalajutulla.

Olen syyllistynyt ajatuksissani ikärasismiin...

Kirjoitin illansuussa Facebook-sivulle alla olevan tekstin:

Mitä mietit Aki , Facebook taas kyselee. En kummempaa mutta yksi asia on minun julkisesti tunnustettava.
Että mikäkö?
No se, että kerran olen syyllistynyt itse ajatuksissani ikärasismiin.

Muistan hyvin kyseisen tilanteen. Olin ensimmäistä kertaa Kemissä vaalivirkailijana yksi monien joukossa. Äänestyspaikalle paikan päälle mentyäni ja hetken alkujärjestelyjä seuratessani takaraivoon iski ajatus: "Mitä ihmettä nuo vanhukset täällä tekevät?"
Itse olin siihen maailman aikaan alle kuusikymppinen ja "vanhukset" nuorempia kuin itse olen nyt...

Olin sittemmin aika monissa vaaleissa mukana.

Jättäydyin itse pois em. tehtävistä viimeistä edeltävien vaalien jälkeen. Viimeisissä kuntavaaleissa huhtikuussa 2017 ei ehdokkaina olleilla enää ollutkaan asiaa vaalivirkailijoiksi - näin oli hallitus kaikessa viisaudessaan päättänyt...

Ymmärrän toki, että eri poliittisilla ryhmittymillä on työn ja tuskan takana saada henkilöitä vaalivirkailijoiksi, jolloin "vanhuksia" on pakko saada äänestyspaikoille vaalivirkailijoiksi - ilmeisesti jatkossakin.

Kuoleminen voi pelottaa...

Erinomaisen hyvä, koskettava artikkeli >ammatti-ihmisen sanomaa...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kuoleminen voi pelottaa – "Kuoltuani en mene taivaaseen enkä helvettiin, vaan rakkaitteni sydämiin"

Kuoleminen voi pelottaa sekä kuolevaa että hänen läheisiään. Kuolemasta voi pienin keinoin tehdä myös hyvän.

Kuolema

5.7.2017 klo 19:53

Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Paula Tiessalo

@TPaulaM

Jaa artikkeli Facebookissa250

Jaa artikkeli Twitterissä

Harva asia on elämässä yhtä varmaa kuin se, että me kaikki kuolemme. Kuoleman vääjäämättömyys kulkee mukana myös elämässä. Filosofian lisensiaatti, psykoanalyytikko Pirkko Siltalan mukaan kuolemanpelon lisäksi meissä asuu elämänpelko.

– Kun emme kiellä tai väheksy kuoleman läsnäoloa, osaamme elää ajatellen minkälaista elämää minä haluan ja mikä siinä on tärkeää.

Pelkäämme kuolemaa sen lopullisuuden takia. Moni pelkää sairautta ja kipuja. Kuolema on meille tuntematon asia.

– Kulttuurimme on etääntynyt hyvin vahvasti kuolemisesta ja kuolemasta. Meillä ei enää ole rituaaleja, joita kuolemisen äärellä ennen oli.

Pitkään saattohoidossa työskennellyt Pirkko Siltala haluaa lisätä tietoisuutta kuolemisesta vastikään ilmestyneellä kirjallaan Elämän päättyessä – Matka kohti kuolemaa.

Hyvä kuoleminen on arvokasta

"Olen kovasti miettinyt, millainen kuolemisen hetki tulee olemaan. Pari päivää sitten minulla oli aavistus siitä; se oli jonkinlaista siirtymistä."

Pirkko Siltalan kirjan mukaan kuolevan on saatava elää viimeiset vaiheensa oman arvonsa säilyttäen ja löytää itselleen persoonallinen, oma kuolemansa.

Kuoleva työstää lähestyvän kuoleman herättämiä tunteita ja ajatuksia mielessään. Niiden perusteella hän rakentaa itselleen oman kuoleman identiteetin.

– Suhteemme kuolemaan riippuu paitsi henkilökohtaisista elämänkokemuksista ja ihmissuhteista, niin myös ajasta, kulttuurista ja paikasta, jossa elämme.

Kivun ja muiden oireiden lievityksen rinnalla keskeistä on arvokkuuden, itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden kunnioitus kiireettömyyden ja rauhallisuuden ilmapiirissä.

Kalevi Rytkölä / Yle

Kuoleva kirjoittaa elämäntarinansa loppuun

"Uskon, että tavalla tai toisella henkeni säilyy, elää ja vaikuttaa lasteni ja mieheni elämässä."

Kuoleva käy läpi elämänvaiheitaan. Hän tekee elämästään tilinpäätöstä: mikä on ollut tärkeää, missä olen onnistunut, missä epäonnistunut?

Hän saattaa myös miettiä, mikä asia tai teko tekee hänestä edes hetkeksi kuolemattoman. Jatkuuko hän lapsissaan ja lapsenlapsissaan? Onko hän rakentanut talon? Ollut läsnä tarvitseville? Tästä pohdinnasta voi syntyä toivoa ja lohdutusta.

Omaisilla, ystävillä ja hoitohenkilökunnalla on tärkeä rooli kuuntelijana.

– Kuoleva tarvitsee tukea ja kuuntelijan elämäntarinaansa rakentaessaan. Toinen ihminen myös kirvoittaa muistelemaan paremmin kuin yksin voisi tehdä.

Kuoleman lähestyessä esiin nousee usein myös vaikeita tunteita, jopa vihaa. Pirkko Siltalan mukaan se on vain hyväksi kuolevalle.

– Voi tulla mieleen ihmisiä, joiden kanssa vielä haluan puhua, ehkä pyytää anteeksi tai tehdä sovintoa. Asioiden selkeyttäminen eheyttää ja vapauttaa omalta osaltaan kuolemaan.

Kirsi Matson-Mäkelä / Yle

Kuolemalle antautuminen pelottaa

"Olen kuin lepakko enkä tiedä mihin kiinnittyä; putoan ja putoan."

Kuolemassa pelottaa paitsi sen lopullisuus, myös kontrollin menettäminen. Suurinkaan pomo tai presidentti ei pysty ohjaamaan tai määräilemään kuolemaa.

Pirkko Siltala kirjoittaa kirjassaan, että kuolemansa äärellä ihminen on muukalainen omassa elämässään, uuden ja tuntemattoman edessä.

Kuoleva elää järjestyksen ja kaaoksen, hallinnan ja avuttomuuden jännitteessä.

Kuoleva on luisumassa minuuden tunteen kadottamiseen. Jotta seurauksena ei olisi paniikki ja epätoivo, kuoleva tarvitsee rinnalleen jonkun toisen ihmisen, saattelijaksi kuoleman matkalle. Omaisten ja läheisten läsnäolo on osa hyvää kuolemaa.

– On hyvin tärkeää, että meidän ei tarvitse kuolla yksin.

Käsi kädessä on hyvä kuolla

"Minä olen valmis. Haluan, että kuolema tulee jo tänä iltana."

Vuorovaikutuksessa läheisten tai hoitajien kanssa kuoleva kokee, että hän on merkityksellinen toiselle.

– Äänensävyt ovat tärkeitä, mutta keskeistä ovat kosketus, tunto- ja liikeaistimukset, jotka sitten lopulta saattelevat kuolemaan.

Mitä lähempänä kuolemaa ihminen on, sitä tärkeämmiksi fyysiset tuntemukset muuttuvat. Ihminen palaa siten ikään kuin vastasyntyneen vauvan tilaan.

Saattohoidon konkarina Pirkko Siltala tietää, että kuoleman hetket ovat hyvin ruumiillisia. Hän kuvailee kirjassaan, että kuoleva tavoittaa toisen ihmisen katseen, kuulee äänensävyn ja tunnistaa kosketuksen. Hän saattaa vastata liikahduksin, äännähdyksin ja sulkemalla tai avaamalla silmänsä.

Eri aistein välittyvä vuorovaikutus muodostaa lopulta jäähyväiset. Lohdullisesti kuolemaa voi ajatella hiljaisuutena ja vapautuksena.

"En tiedä, mitä kuoleman jälkeen on, mutta minä en ole menossa taivaaseen enkä helvettiin. Minä menen rakastamieni ihmisten sydämiin ja teen siellä hyviä tekoja."

Jutussa käytetyt sitaatit ovat kuolemaa lähellä olevien ihmisten kommentteja. Ne löytyvät Pirkko Siltalan kirjasta Elämän päättyessä - Matka kohti kuolemaa. Kirjapaja, 2017.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 14...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella  mm. seuraavaa:

Lähetin Keskusta Peräpohjolan piirin toiminnanjohtajalle/Kemin Keskustan sihteerille Kai Purolle alla olevan sähköpostiviestin:

Hyvää kuluvaa kesää Kai ja työn/loman iloja/jaksamista!
Tässä iässä alkaa muistella menneitä. Sinulta löytyy oletettavasti ”napin painalluksella” tiedot Kemin Keskustan  lautakuntaosallistumiset valtuustokausilta 2001-2004, 2005-2008, 2009-2012 ja 2013-2016/2017…
Toisin sanoen keitä henkilöitä oli missäkin lautakunnissa – kiitos.

Aki 

Arvelen saavani tiedot säällisessä ajassa. Tiedot saatuani jatkan tätä sarjaa...

Lähetin myös aineistopyynnön Kemin kaupungin kansliajohtaja Jukka Vilenille. Saamani paluuviestin mukaan hän on tällä hetkellä ansaitemallaan kesälomalla. Tällä hetkellä kesän voi pistää lainausmerkkeihin, sillä niin koleaa ja tuulista on täällä Perämeren pohjukassa.

Häneltä saanen Kemin kaupungin em. aineistot valtuustokausilta 2001-2004, 2005-2008, 2009-2012 ja 2013-2016/2017…

Ymmärtääkseni vuosien 2001, 2005, 2009 ja 2013 Kemin kaupungin toimintakertomus ja tilinpäätös-aineistot paperiversioina löytyvät, jolloin minulla on kasassa kaikki omaan ”muistelemiseen” tarvittava tieto.
________________________________________________________________________

Päivitystä edelliseen:

Tiedustelin taannoin Kemin kaupungin kansliapäälliköltä Jukka Vileniltä vuosien 2001, 2005, 2009 ja 2013 eli valtuustokausien ensimmäisen vuoden Kemin kaupungin toimintakertomus ja tilinpäätös-aineistot paperiversioina.

Hän kertoi arkistokappaleet löytyvän arkistosta ja pohdiskeli samalla, josko aineistot löytyvät Kemin kaupunginkirjastosta.

Tein työtä käskettyä ja otin yhteyttä kirjastonjohtaja Hilkka Heikkiseen. Hän delegoi kyselyni ja kohta kirjastonhoitaja Liisa Hyvärinen ilmoitti sähköpostin välityksellä, että aineistot löytyvät kirjaston kotiseutukokoelmasta. Hän toivotti tervetulleeksi niihin tutustumaan ja mahdollisesti kopioita ottamaan.

Erinomaista palvelua, johon on heti vastattava. Menin tänään keskiviikkona 09.08.2017 aamupäivän aikana Kemin kaupunginkirjastoon.

Todennäköisesti otan niistä jokaisesta muutaman kopion niistä sivuista, joissa ovat esillä eri luottamuspaikkoihin valitut henkilöt. Silloin minulla on kasassa kaikki > Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa ”muistelemiseen” tarvittava tieto.

Joku saattaa ihmetellä, miksi en ota omasta kirjahyllystäni kyseisiä aineistoja esiin. Olen aktiivisesti kantanut luottamustoimiin liittyvät paperiaineistot Kemin kaupungintalolle silppuriin ja siten paperinkierrätykseen.

Toki tuo viimeinen aineisto on paperiversiona hallussani. Niin kuin lukija on tietoinen Kemin kaupunki on siirtynyt pääsääntöisesti sähköiseen kokousmateriaalikäytäntöön. 

Edellä mainitut aineistot tosin on edelleen paperiversioina - toivottavasti aina...

Olen siis tänään aamulla käynyt Kemin kaupunginkirjastossa. Erinomainen palvelujatkumo toteutui mm. kirjastonhoitaja Leena Pitkäsen toimesta. Pääosa tarvitsemistani tiedoista on A4-kopioina hallussani.

Osasta lähetin vielä aineistopyynnön Kemin kaupungin arkistosihteerille Tuula Torvikoskelle hetki sitten...

Sähköpostin paluupostissa sain tiedon, että hän tulee kesälomalta ensi viikolla.

Itse asiaan...

Olin ensimmäisen valtuustokauteni eli 2001-2004 Kemin kaupungin kulttuurilautakunnan varsinainen jäsen. 
Asia kiinnosti minua, sillä olinhan taannoin käynnistänyt Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - toiminnan ja tutustunut Kemin kulttuuritoimen moniin virkamiehiin, myös Kemin kaupungin johtoon.
Alkuaikoina olin paljon tekemisissä Kemin taidemuseon johtajan/kulttuutoimenjohtaja Unto Käyhkön kanssa.
Hän oli aktiivisesti mukana Severomorskista saapuneen kuvataiteilijaryhmän tukitoimissa pitämään Kemiin ensimmäistä taidenäyttelyä Pohjolan Sanomien ala-aulaan. Ryhmän mukana tuli myös Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. 
Pohjolan Sanomien silloinen päätoimittaja Heikki Lääkkölä ja kulttuuritoimittaja Hannu Sarrala olivat myös aktiivisesti ja ansiokkaasti kuvioissa mukana. Elettiin syksyä 1994...

Tärkeä lautakunta, vaikka siellä liikkuvat/liikuteltavat rahamäärät eivät järin suuria olekaan verrattuna esim. sosiaali- ja terveys- tai koulutuslautakuntaan.

Kulttuurilautakunnan "peukalon alla" ovat kuitenkin kaikille kemiläisille ja osittain ulkokuntalaisillekin kuuluvia  asioita: Museotoimi, Kirjasto, Teatteri, Liikuntapalvelut, Nuorisotyö ja Musiikki

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Suomi on yhdistysten luvattu maa...

Suomi on edelleenkin yhdistysten luvattu maa. Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään yhdistysrekisteriin lienee merkitty nykyisin kaikkiaan lähes 140 000 yhdistystä.

Olen takavuosina päättänyt, että alan aktiivisesti vähentää kontakteja erilaisiin yhdistyksiin.

Näin olen tehnytkin, mutta niinhän siinä eilen pääsi käymään, että liityin vaimoni kanssa ihkauuteen yhdistykseen > Selkäsaariyhdistys ry:een - hyvä niin.
Miksi?
Siksi, että olemme olleet saaressa jo "vakituisesti" vuodesta 2011 alkaen ja olemme seuranneet merellä ohi kulkevaa saariliikennettä Selkäsaaren pohjoispäädyssä sijaitsevan mökkimme pihaterassilta siis jo muutaman vuoden. Otammeko osaa saaressa järjestettäviin tapahtumiin muutoin, se on asia erikseen... 

Upin ohjelmajohtaja: Suomi ei ole erityisasemassa Venäjän silmissä – muiden kanssa Putin keskustelee enemmän...

Olen tullut aika lailla skeptiseksi viime vuosina.

Kyllähän maailman on rajusti, suorastaan dramaattisesti muuttunut kolmen viimeisen vuoden aikana.

Venäjän Krimin valloitus, Itä-Ukrainan sotatila, johon liittyy murheellisena yksityiskohtana siviilimatkustajakoneen raukkamainen alasampuminen, Lähi-Idän kriisi = vuosikausia jatkunut/jatkuva sotatila, terrorismin pelko, epäinhimilliset ja satunnaiset iskut, Euroopan pakolaisvirta, Itämeren herkkä sotilaspoliittinen tilanne, kyberhyökkäykset > vaikuttamisyritykset eri maiden vaaliprosesseihin, Pohjois-Korean tilanne, epävarmuus Yhdysvalloissa ailahtelevan presidentin muodossa, Suomen ja Ruotsin Nato-ratkaisut, jne. jotka tulevat osittain esiin mm. alla mainitsemassani teoksessakin, ovat huolestuttavia.

Luin taannoin alla olevan kirjan. 

Ilkka Remes (Petri Pykälä) JÄÄTYVÄ HELVETTI on mielestäni erittäin realistinen, fiktiivinen kuvaus siitä, mihin Suomi voi joutua pahimmillaan, mikäli meillä ei ole kunnon turvaverkkoa ympärillämme ja/tai selkänojaa.

Venäläistyyppinen maskirovka > hämäys, harhautus ja patologinen valehtelukaan eivät aina riitä, täytyy olla niin sanotusti kättä pitempää…

Kyseisessä kirjassa loppumetreillä Suomen nykyisellä pääministerillä Juha Sipilällä on aika merkittävä rooli, josta hän selviytyy mielestäni erinomaisesti.

Olen seurannut maailmanmenoa kohtalaisen tarkkaan viime vuosina Blogisivuni pitämisen muodossa. 

Toivon vilpittömästi, että Suomi ei koskaan joudu em. jännitysromaanin tilanteeseen. Kuitenkin se on täysin mahdollista. Onneksi asiaan voimme itse vielä vaikuttaa...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Upin ohjelmajohtaja: Suomi ei ole erityisasemassa Venäjän silmissä – muiden kanssa Putin keskustelee enemmän

Venäjän tutkimusohjelman johtaja Arkady Moshes ei usko, että Venäjä voisi käyttää Suomen venäjänkielistä väestöä hyväksi, jos EU:n ja Venäjän suhteet kiristyvät, sillä Venäjällä on muitakin vaikutuskeinoja.

Venäjä

13.7.2017 klo 19:19päivitetty 13.7.2017 klo 19:42

EU:n itäisen naapuruston ja Venäjän tutkimusohjelman johtaja Arkady Moshes.Yle

Anna Mattila

Jaa artikkeli Facebookissa16

Jaa artikkeli Twitterissä

Suomella ei ole erityisasemaa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa, arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes. Hän korostaa, että Suomen ja Venäjän välinen dialogi on vain osa laajempaa lännen ja Venäjän välistä keskustelua.

– Mielestäni ne ajat ovat menneet, jolloin Suomi oli Neuvostoliiton ja jopa Venäjän alkuaikoina eksklusiivinen kumppani, sanoo Moshes Päivän kasvo –ohjelman haastattelussa.

Parin viikon päästä Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuu vierailulle Savonlinnaan. EU:n itäisen naapuruston ja Venäjän tutkimusohjelmaa johtavan Moshesin mukaan vierailulle ei kannata ladata liikaa odotuksia. Hän muistuttaa, että Venäjä keskustelee muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa huomattavan paljon enemmän ja säännöllisemmin.

– Puolitoista kuukautta sitten Putin tapasi Ranskan presidentin Macronin, G7-puheenjohtajuutensa aikana Italian johto on ainakin kolmesti vieraillut Moskovassa ja ulkoministeri Lavrov tapasi Federica Mogherinin toissapäivänä.

Suomella ei ole merkittävää roolia tavallisten venäläisten silmissä

Tutkijan mukaan myöskään rivivenäläiset eivät ole kovin kiinnostuneita Suomesta. Moshes kertoo, että toukokuun mielipidemittauksessa, jossa pyydettiin nimeämään Venäjään ystävällismielisesti suhtautuvia maita, Suomi sijoittui sijalle 38. Tosin Suomen nimesi vain yksi prosentti vastaajista.

– Tämä on ymmärrettävää. Suomi ajaa tiettyjä tavoitteita, joiden ajaminen on varmaan välttämätöntä kahdenvälisissä ja kansainvälisissä suhteissa, mutta liiallisia odotuksia [Suomella] ei pidä olla.

Suomenvenäläisten painostaminen ei ole tehokas vaikutuskeino

Moshes ei usko, että Venäjä voisi käyttää Suomen venäjänkielistä väestöä hyväksi, jos Venäjän ja lännen suhteet huononevat.

– On epäselvää, mitä näillä toimilla voisi saavuttaa. Suomi ei ole Saksa, jossa on monimiljoonainen venäjänkielinen maahanmuuttajayhteisö. Sillä on potentiaalinen mahdollisuus olla tärkeä tekijä vaaleissa. Suomen venäjänkielisillä ei ole sitä mahdollisuutta.

Kremlilla on lisäksi tähänkin asti ollut tarpeeksi muita vaikutuskeinoja.

– Kokemus on osoittanut, että Moskovalla on ollut aina resursseja ja kanavia, joita pitkin esittää näkemyksensä suoraan Suomen poliittiselle ja taloudelliselle eliitille.

Venäjänkielisiä asuu Suomessa yli 70 000 ja tutkijan mukaan he pitävät Suomea kotinaan.

– Ensimmäiselle sukupolvelle kyseessä ei ole isänmaa, vaan koti. Toinen sukupolvi taas on hyvin integroitunut muun muassa koulutuksen ja armeijan kautta.

Miljardööri Trumpista: Pelkkä vitsi joka on toivottavasti pian ohi...

Hmmmmm - vai niin - eipä tuohon ole muuta lisättävää. Vitsi mikä vitsi...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Miljardööri Trumpista: Pelkkä vitsi joka on toivottavasti pian ohi

   

12.7.2017 22:47

PolitiikkaYhdysvaltojen talousMedia

KUVA: ZUMA WIRE

Barry Dillerin mielestä Trump ei ole saanut aikaan mitään

Yhdysvaltalainen mediamiljardööri Barry Diller lyttää kovin sanoin Donald Trumpin toiminnan presidenttinä.

Uutiskanava CNBC:n haastattelussa Diller sanoo pitävänsä Trumpin presidenttiyttä pelkkänä vitsinä, jonka hän toivoo menevän ohi suhteellisen nopeasti.

”Hän ei ole tehnyt oikeastaan mitään. Mielestäni tämä on pelkkä vitsi. Se alkoi selittämättömästi ja se päättyy selittämättömästi”, suorapuheinen mediamoguli laukoo.

Diller tyrmää muun muassa Trumpin maahantulorajoitukset. Hänen mukaansa USA: menettää niiden takia lahjakkuuksia sen sijaan, että heitä saataisiin maahan.

Vuonna 1942 syntyneen Dillerin omaisuuden arvioidaan olevan yli kolmen miljardin dollarin arvoinen. Hän oli mukana muun muassa Fox-mediayhtiön perustamisessa. Tällä hetkellä hän toimii muun muassa mediayhtiö IAC:n eli InterActiveCorpin sekä matkailualan verkkoyhtiön Expedian hallituksten puheenjohtajana.

”Putinin lentokone” kiertelee parhaillaan Helsingin yllä – tästä on kyse...

Viitaten alla olevaan tekstiin totean perjantaina 28.07.2017, että niinhän siinä sitten kävi, että lentely/laskeutumisharjoitukset Helsinkiin olivat tyypillistä venäläistä harhautusta.

Putin lenteli Pietarista loppujen lopuksi helikopterilla Savonlinnaan ja takaisin... 


Eiköhän Venäjän presidentin olisi parasta körötellä junalla Suomeen, kun tuo maahan laskeutuminen on noin työn ja tuskan takana...

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on Finavian saama korvaus em. tyyppisestä harjoittelusta.

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Koneen rekisteritietojen perusteella se on kuitenkin osa Venäjän valtionjohdolle kuuluvaa laivuetta. Kyseessä ei siis ole tavallinen matkustajakone.

Arvelen, että Helsingin lähiympäristö kuvataan joka neliösenttimetrin osalta "siinä samalla".
Toki alue on kuvattu moneen kertaan aikaisemminkin, mutta päivitys lienee tarpeellinen varmuuden vuoksi...

Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:

”Putinin lentokone” kiertelee parhaillaan Helsingin yllä – tästä on kyse

Kyseessä on samankaltainen kone millä presidentti Vladimir Putin matkustaa. Lightradar24-sivustolta näkyy, kuinka kone on kaartanut useaan kertaan Helsinki-Vantaalle. (KUVA: Dimitri Terekhov, Flightradar)

Julkaistu: 12.7. 12:58

• Jaa327
• Twiittaa
• Sähköposti

Venäläisvalmisteinen Iljushin Il-96-300 on pyörinyt Helsingin yllä aamupäivän ajan.

Useat Ilta-Sanomiin yhteyttä ottaneet lentokoneharrastajat hieraisivat silmiään keskiviikkona katsellessaan venäläisen Iljushin koneen edesottamuksia Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Iljushin Il-96-300 -kone on aamupäivän aikana tehnyt useita lähestymisiä lentokentän kiitoradalle, mutta vetänyt lopulta aina keulan takaisin ylös. Moskovasta lähtenyt kone on havaintojen perusteella yrittänyt lähestymistä ainakin kaksi kertaa.

Tarkkaavaisimmat lentoharrastajat epäilivät kyseessä olevan joko tekninen ongelma tai muu hätätilanne, mutta todellisuus on kuitenkin toinen.

Ilta-Sanomiin yhteyttä ottaneet arvelivat, että kyseessä saattaa olla Venäjän presidentin kone.

Finavian viestinnän mukaan kyseessä on Iljushin-tyypin kone, joka suorittaa parhaillaan laskeutumisharjoituksia Helsinki-Vantaan lentokentällä. FlightRadar24 -palvelusta voi nähdä, että kone on kaarrellut lentokentän yllä jo pidemmän aikaa.

Iljushin Il96-300 on sama kone, jota presidentti Vladimir Putin käyttää yksityiskoneenaan matkustaessaan. Presidentti Putinin Il96-300-PU on muokattu versio samaisesta matkustajamallin koneesta.

Kyseinen Iljushin tulee Finavian mukaan harjoittelemaan lähestymisiä Helsinki-Vantaalla suunnilleen heinäkuun loppuun asti. Kone tulee tekemään harjoituksen aikana noin viisikymmentä lähestymisharjoitetta.

– Kone tekee harjoituksessa lähestymisen kiitotielle ja tämän jälkeen aina ylös vedon, jonka jälkeen lennonjohto ohjaa koneen taas uudelleen lähestymään, Finavian viestinnästä kerrotaan.

Finavialta myös huomautetaan, että vaikka kone näyttääkin samalta kuin presidentti Putinin käyttämä yksityiskone, ei se ole presidentin lentokone.

Koneen rekisteritietojen perusteella se on kuitenkin osa Venäjän valtionjohdolle kuuluvaa laivuetta. Kyseessä ei siis ole tavallinen matkustajakone.

Venäläiskoneen harjoituksen tarkoituksena on hyväksyttää kyseinen konetyyppi lentämään RNAV-lähestymisiä.

Finavian viestinnän mukaan harjoitusta tehdään Helsinki-Vantaan lentokentällä, sillä sieltä löytyvät erinomaiset lähestymismenetelmät sekä lennonjohtopalvelut.

Pietari Koskinen