LONTOO
KIRJAILIJA ja kolumnisti Anne Applebaum kuuluu maailmanpolitiikan kansainväliseen älymystöön, jonka tekstejä luetaan ahkerasti.
Nyt hänellä on viesti Euroopalle, ja sen sävy on vakava: Euroopan täytyy alkaa vakavissaan miettiä omaa puolustustaan.
Parhaillaan Euroopassa vierailulla oleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump nimittäin edustaa Yhdysvalloissa laajemmallekin levinnyttä näkemystä suhtautuessaan nihkeästi sotilasliitto Natoon ja kansainväliseen yhteistyöhön yleisemminkin.
”Tätä kuulee nyt Yhdysvalloissa monilta eri tahoilta. Transatlanttiseen liittoon ei tunneta paljonkaan intoa”, Applebaum sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
KANSAINVÄLISEN politiikan saralla Applebaum, 52, on yksi nykyajan tunnetuimpia julkisia keskustelijoita.
Pääareena on nykyisin sanomalehti The Washington Post, joka julkaisee Applebaumin kansainvälistä politiikkaa käsittelevän kolumnin joka toinen viikko.
Niiden uskottavuus tulee palkituista ja ylistetyistä historiaa käsittelevistä kirjoista. Vuonna 2003 ilmestynyt Gulag kertoi Neuvostoliiton vankileireistä, 2012 ilmestynyt Iron Curtain Itä-Euroopan alistamisesta neuvostovallan alle toisen maailmansodan jälkeen.
”Suomi on muuten ainoa merkittävä eurooppalainen kieli, jolle kirjojani ei ole käännetty”, Applebaum sanoo.
Haastattelu tehdään Lontoon Kensingtonissa. Lontoo on nyt yksi koti. Toinen on Puolassa, josta aviomies eli Puolan entinen ulko- ja puolustusministeri Radosław Sikorski on kotoisin.
Applebaum vaikuttaa rentoutuneelta. Kevät oli kiireinen, mutta nyt uusin kirja on painossa. Aihe ei ole yhtään aiempia kevyempi. Kirja käsittelee holodomoria eli neuvostovallan Ukrainassa 1930-luvulla tarkoituksella aiheuttamaa nälänhätää, jossa kuoli miljoonia ihmisiä.
Rentouteen on toinenkin syy.
”Ei koko ajan voi olla hermostunut”, hän sanoo ja viittaa Trumpin politiikkaan, joka todella hermostutti häntä alkuvuodesta.
HUOLESTUNUT Applebaum on silti yhä, muun muassa Yhdysvalloissa lisääntyvästä epäiluulosta kansainvälistä yhteistyötä kohtaan. Hän on itse vahva Naton ja transatlanttisen suhteen puolustaja.
”Eurooppalaisen turvallisuusrakennelman ei tarvitse korvata Natoa, mutta se voi täydentää sitä. Joka tapauksessa on alettava miettiä, miltä Euroopan turvallisuus näyttää Yhdysvaltain vetäytyessä ainakin jonkin verran ja kiinnittäessä huomionsa toisaalle.”
Trumpin näkyväksi tekemä linjanmuutos on nimittäin syvempi, Applebaum sanoo. Kasvavalla joukolla yhdysvaltalaisista on juuret muualla kuin Euroopassa, minkä lisäksi Euroopan taloudellinen merkitys pienenee.
Hän sanoo toivovansa, että Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan uusi presidentti Emmanuel Macron ottavat asian esiin, kunhan Saksan alkusyksyn vaalit on pidetty.
EUROOPASSA moni muukin talvella huolestunut on kevään mittaan rentoutunut. Monia on rauhoittanut Trumpin päätös valita puolustusministerikseen kenraali Jim Mattis. Baltiassa ja itäisessä Keski-Euroopassa Mattisia arvostettiin jo ennalta, mutta Mattisin vierailut ja lupaukset Naton merkityksestä ja avusta hädän tullen ovat kohottaneet tunnelmia lisää.
”Minua huolestuttaa, että ihmiset vaipuvat Mattisista valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Loppupeleissä päätöksiä ei kuitenkaan tee Mattis”, Applebaum sanoo.
Yhdysvalloissa ne tekee presidentti.
”Trump on ensinnäkin täysin epäluotettava, koska hän on valehtelija, joka ei tiedä mistään mitään. Toiseksi hän on kaikkien öykkäreiden tapaan pelkuri. Hän uhkailee, mutta ei toteuta uhkauksiaan, vaan vetäytyy, jos joku tekee vastarintaa. On vaikea kuvitella hänen tulevan pelastamaan pientä liittolaista.”
TRUMPIN kampanjapuheista pelästyneille eurooppalaisille uhka on tietenkin Venäjä. Näkemys vahvistui sen jälkeen, kun Venäjä miehitti Krimin keväällä 2014 ja aloitti sotatoimet Itä-Ukrainassa. Applebaum ei kuitenkaan usko, että Venäjä olisi kiinnostunut sotilaallisesta konfliktista lännen kanssa. Länsi on vahvempi.
”Sen sijaan he yrittävät heikentää meitä poliittisesti”, Applebaum sanoo Venäjästä.
Hän sanoo Venäjän johdon hahmottavan nykytilanteessakin olevansa konfliktissa lännen kanssa. Aseina ovat internet, EU-kriittisten puolueiden tukeminen, korruptio ja propaganda. Propagandan tavoitteena ei ole saada muita pitämään Venäjästä.
”He yrittävät heikentää läntisiä instituutioita, läntisiä ajatuksia, läntistä demokratiaa. Erityisesti Natoa ja EU:ta. Putin pitää niitä kahta ongelmana itselleen.”
Applebaumin mukaan EU on ongelma Putinille, koska se tarjoaa vaihtoehtoisen poliittisen järjestämän. EU pystyy myös lainsäädännöllään rajoittamaan Venäjän toimintaa.
MERKITTÄVÄ ero Venäjän ja Neuvostoliiton välillä on, ettei Neuvostoliitolla ollut rahaa, Applebaum sanoo. Venäjällä on. Se on voinut ostaa puolueita, poliitikkoja ja yrityksiä lännessä.
Venäjältä vyöryneet miljardit eivät häirinneet läntisiä johtajia, Applebaum sanoo. Venäjältä tullut raha myös rikastutti monia, sillä iso osa siitä päätyi läntisten suurkaupunkien kiinteistömarkkinoille. Se oli myös tärkeä läntiselle pankkijärjestelmälle vuoden 2008 kriisin jälkeen.
Isoja venäläisyhtiöitä kohdeltiin kuin ne olisivat tavallisia yhtiöitä, Applebaum sanoo.
”Mutta ne ovat valtionyrityksiä ja useita niitä käytetään poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen.”
Osaltaan kaikki tämä oli Applebaumin mukaan tekemässä Trumpin nousua mahdolliseksi. Trump hyötyi venäläisrahasta, ainakin välillisesti, koska sitä tuli paljon New Yorkin kiinteistömarkkinoille. Trumpin nousua myös mahdollisti ilmapiiri, joka venäläisrahaa ympäröi.
”Mitä korruptoituneempi oli ja mitä halukkaampi olit myymään itsesi venäläiselle rahalle, sitä paremmin menestyit. Siihen ei liittynyt mitään häpeää.”
APPLEBAUM on kirjoittanut ja puhunut Venäjästä jo yli 15 vuotta, mutta varoittelulla ei ollut kovin paljon vaikutusta Yhdysvalloissa.
”Puhuin Venäjän propagandasta ja informaatio-operaatioista. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota ennen Yhdysvaltain viime syksyn vaaleja. Ihmisten pitää selvästi kokea se ensin itse.”
Tiukoista kolumneistaan tunnettua Applebaumia syytettiin pelottelusta, häntä kutsuttiin uuskonservatiiviksi, mikä ärsytti häntä. Leimaa oli vaikea välttää, sillä hän kirjoitti Britanniassa pitkälti oikeistolehdille.
Hän ei silti tunne mitään oikeassa olemisen riemua. ”Olin oikeassa, mutta epäonnistuin muiden vakuuttamisessa.”
APPLEBAUM kirjoitti viime vuoden maaliskuussa Slate-lehteen kolumnin, jossa hän sanoi, että sekä Britannian EU-ero brexit, Trumpin voitto että populistijohtaja Marie Le Penin voitto Ranskan parlamenttivaaleissa ovat mahdollisia.
”Edessä saattaa olla tuntemamme liberaalin maailmanjärjestyksen loppu”, hän kirjoitti.
Harva uskoi silloin, mutta kun kesällä brexit voitti kansanäänestyksen ja syksyllä Trump vaalit, Applebaumin kolumniin alettiin viitata useammin ja useammin.
Vaikka tarkoitus ei ollut ennustaa, kaksi ensimmäistä toteutui. Euroopassa suunta on – ainakin nyt – toisaalle, pitkälti brexitin ja erityisesti Trumpin voiton vuoksi, hän sanoo. Toisaalta Ranskassakin Macronin voittoa on selitetty samalla syyllä: äänestäjät halusivat muutosta.
LÄNNEN poliittinen kenttä onkin isossa muutoksessa, Applebaum sanoo.
”Osin se selittyy taloudella, osin sillä miten ihmiset saavat nykyisin tietoa politiikasta ja miten he identifioituvat poliittisesti.”
Perinteisesti keskustaoikeiston perusta oli kirkossa ja keskustavasemmiston ammattiyhdistyksissä, mutta niistä molemmat ovat menettäneet asemiaan. Niinpä nykyinen puoluejärjestelmä näyttäytyy ihmisille tyhjänä.
”Samalla verkko on antanut ihmisille uusia mahdollisuuksia organisoitua ja muuttaa näkemyksiään. Löytää oma ryhmä tai oikealta tuntuvat näkemykset sosiaalisen median avulla.”
Sosiaalinen media onkin tyrmännyt ”politiikan keskustan”, hän sanoo.
”Se tarkoittaa, että enää kaikki eivät kuuntele samoja keskellä olevia argumentteja, vaan lukuisia erilaisia reunoilla olevia.”
Osaltaan internet ja sosiaalinen media ovat myös lisänneet turhautumista demokratiaan. Demokraattinen päätöksenteko tuntuu ja näyttäytyy niin hitaana.
Kaikki tämä on johtanut siihen, että ihmisten organisointi yhtenäisiksi poliittisiksi liikkeiksi on vaikeaa, Applebaum sanoo.
”Keskeinen kysymys on, voiko demokratia toimia ilman yhtenäisiä poliittisia puolueita. Emme tiedä vielä.”
KIRJAILIJA ja kolumnisti Anne Applebaum kuuluu maailmanpolitiikan kansainväliseen älymystöön, jonka tekstejä luetaan ahkerasti.
Nyt hänellä on viesti Euroopalle, ja sen sävy on vakava: Euroopan täytyy alkaa vakavissaan miettiä omaa puolustustaan.
Parhaillaan Euroopassa vierailulla oleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump nimittäin edustaa Yhdysvalloissa laajemmallekin levinnyttä näkemystä suhtautuessaan nihkeästi sotilasliitto Natoon ja kansainväliseen yhteistyöhön yleisemminkin.
”Tätä kuulee nyt Yhdysvalloissa monilta eri tahoilta. Transatlanttiseen liittoon ei tunneta paljonkaan intoa”, Applebaum sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
KANSAINVÄLISEN politiikan saralla Applebaum, 52, on yksi nykyajan tunnetuimpia julkisia keskustelijoita.
Pääareena on nykyisin sanomalehti The Washington Post, joka julkaisee Applebaumin kansainvälistä politiikkaa käsittelevän kolumnin joka toinen viikko.
Niiden uskottavuus tulee palkituista ja ylistetyistä historiaa käsittelevistä kirjoista. Vuonna 2003 ilmestynyt Gulag kertoi Neuvostoliiton vankileireistä, 2012 ilmestynyt Iron Curtain Itä-Euroopan alistamisesta neuvostovallan alle toisen maailmansodan jälkeen.
”Suomi on muuten ainoa merkittävä eurooppalainen kieli, jolle kirjojani ei ole käännetty”, Applebaum sanoo.
Haastattelu tehdään Lontoon Kensingtonissa. Lontoo on nyt yksi koti. Toinen on Puolassa, josta aviomies eli Puolan entinen ulko- ja puolustusministeri Radosław Sikorski on kotoisin.
Applebaum vaikuttaa rentoutuneelta. Kevät oli kiireinen, mutta nyt uusin kirja on painossa. Aihe ei ole yhtään aiempia kevyempi. Kirja käsittelee holodomoria eli neuvostovallan Ukrainassa 1930-luvulla tarkoituksella aiheuttamaa nälänhätää, jossa kuoli miljoonia ihmisiä.
Rentouteen on toinenkin syy.
”Ei koko ajan voi olla hermostunut”, hän sanoo ja viittaa Trumpin politiikkaan, joka todella hermostutti häntä alkuvuodesta.
HUOLESTUNUT Applebaum on silti yhä, muun muassa Yhdysvalloissa lisääntyvästä epäiluulosta kansainvälistä yhteistyötä kohtaan. Hän on itse vahva Naton ja transatlanttisen suhteen puolustaja.
”Eurooppalaisen turvallisuusrakennelman ei tarvitse korvata Natoa, mutta se voi täydentää sitä. Joka tapauksessa on alettava miettiä, miltä Euroopan turvallisuus näyttää Yhdysvaltain vetäytyessä ainakin jonkin verran ja kiinnittäessä huomionsa toisaalle.”
Trumpin näkyväksi tekemä linjanmuutos on nimittäin syvempi, Applebaum sanoo. Kasvavalla joukolla yhdysvaltalaisista on juuret muualla kuin Euroopassa, minkä lisäksi Euroopan taloudellinen merkitys pienenee.
Hän sanoo toivovansa, että Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan uusi presidentti Emmanuel Macron ottavat asian esiin, kunhan Saksan alkusyksyn vaalit on pidetty.
EUROOPASSA moni muukin talvella huolestunut on kevään mittaan rentoutunut. Monia on rauhoittanut Trumpin päätös valita puolustusministerikseen kenraali Jim Mattis. Baltiassa ja itäisessä Keski-Euroopassa Mattisia arvostettiin jo ennalta, mutta Mattisin vierailut ja lupaukset Naton merkityksestä ja avusta hädän tullen ovat kohottaneet tunnelmia lisää.
”Minua huolestuttaa, että ihmiset vaipuvat Mattisista valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Loppupeleissä päätöksiä ei kuitenkaan tee Mattis”, Applebaum sanoo.
Yhdysvalloissa ne tekee presidentti.
”Trump on ensinnäkin täysin epäluotettava, koska hän on valehtelija, joka ei tiedä mistään mitään. Toiseksi hän on kaikkien öykkäreiden tapaan pelkuri. Hän uhkailee, mutta ei toteuta uhkauksiaan, vaan vetäytyy, jos joku tekee vastarintaa. On vaikea kuvitella hänen tulevan pelastamaan pientä liittolaista.”
TRUMPIN kampanjapuheista pelästyneille eurooppalaisille uhka on tietenkin Venäjä. Näkemys vahvistui sen jälkeen, kun Venäjä miehitti Krimin keväällä 2014 ja aloitti sotatoimet Itä-Ukrainassa. Applebaum ei kuitenkaan usko, että Venäjä olisi kiinnostunut sotilaallisesta konfliktista lännen kanssa. Länsi on vahvempi.
”Sen sijaan he yrittävät heikentää meitä poliittisesti”, Applebaum sanoo Venäjästä.
Hän sanoo Venäjän johdon hahmottavan nykytilanteessakin olevansa konfliktissa lännen kanssa. Aseina ovat internet, EU-kriittisten puolueiden tukeminen, korruptio ja propaganda. Propagandan tavoitteena ei ole saada muita pitämään Venäjästä.
”He yrittävät heikentää läntisiä instituutioita, läntisiä ajatuksia, läntistä demokratiaa. Erityisesti Natoa ja EU:ta. Putin pitää niitä kahta ongelmana itselleen.”
Applebaumin mukaan EU on ongelma Putinille, koska se tarjoaa vaihtoehtoisen poliittisen järjestämän. EU pystyy myös lainsäädännöllään rajoittamaan Venäjän toimintaa.
MERKITTÄVÄ ero Venäjän ja Neuvostoliiton välillä on, ettei Neuvostoliitolla ollut rahaa, Applebaum sanoo. Venäjällä on. Se on voinut ostaa puolueita, poliitikkoja ja yrityksiä lännessä.
Venäjältä vyöryneet miljardit eivät häirinneet läntisiä johtajia, Applebaum sanoo. Venäjältä tullut raha myös rikastutti monia, sillä iso osa siitä päätyi läntisten suurkaupunkien kiinteistömarkkinoille. Se oli myös tärkeä läntiselle pankkijärjestelmälle vuoden 2008 kriisin jälkeen.
Isoja venäläisyhtiöitä kohdeltiin kuin ne olisivat tavallisia yhtiöitä, Applebaum sanoo.
”Mutta ne ovat valtionyrityksiä ja useita niitä käytetään poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen.”
Osaltaan kaikki tämä oli Applebaumin mukaan tekemässä Trumpin nousua mahdolliseksi. Trump hyötyi venäläisrahasta, ainakin välillisesti, koska sitä tuli paljon New Yorkin kiinteistömarkkinoille. Trumpin nousua myös mahdollisti ilmapiiri, joka venäläisrahaa ympäröi.
”Mitä korruptoituneempi oli ja mitä halukkaampi olit myymään itsesi venäläiselle rahalle, sitä paremmin menestyit. Siihen ei liittynyt mitään häpeää.”
APPLEBAUM on kirjoittanut ja puhunut Venäjästä jo yli 15 vuotta, mutta varoittelulla ei ollut kovin paljon vaikutusta Yhdysvalloissa.
”Puhuin Venäjän propagandasta ja informaatio-operaatioista. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota ennen Yhdysvaltain viime syksyn vaaleja. Ihmisten pitää selvästi kokea se ensin itse.”
Tiukoista kolumneistaan tunnettua Applebaumia syytettiin pelottelusta, häntä kutsuttiin uuskonservatiiviksi, mikä ärsytti häntä. Leimaa oli vaikea välttää, sillä hän kirjoitti Britanniassa pitkälti oikeistolehdille.
Hän ei silti tunne mitään oikeassa olemisen riemua. ”Olin oikeassa, mutta epäonnistuin muiden vakuuttamisessa.”
APPLEBAUM kirjoitti viime vuoden maaliskuussa Slate-lehteen kolumnin, jossa hän sanoi, että sekä Britannian EU-ero brexit, Trumpin voitto että populistijohtaja Marie Le Penin voitto Ranskan parlamenttivaaleissa ovat mahdollisia.
”Edessä saattaa olla tuntemamme liberaalin maailmanjärjestyksen loppu”, hän kirjoitti.
Harva uskoi silloin, mutta kun kesällä brexit voitti kansanäänestyksen ja syksyllä Trump vaalit, Applebaumin kolumniin alettiin viitata useammin ja useammin.
Vaikka tarkoitus ei ollut ennustaa, kaksi ensimmäistä toteutui. Euroopassa suunta on – ainakin nyt – toisaalle, pitkälti brexitin ja erityisesti Trumpin voiton vuoksi, hän sanoo. Toisaalta Ranskassakin Macronin voittoa on selitetty samalla syyllä: äänestäjät halusivat muutosta.
LÄNNEN poliittinen kenttä onkin isossa muutoksessa, Applebaum sanoo.
”Osin se selittyy taloudella, osin sillä miten ihmiset saavat nykyisin tietoa politiikasta ja miten he identifioituvat poliittisesti.”
Perinteisesti keskustaoikeiston perusta oli kirkossa ja keskustavasemmiston ammattiyhdistyksissä, mutta niistä molemmat ovat menettäneet asemiaan. Niinpä nykyinen puoluejärjestelmä näyttäytyy ihmisille tyhjänä.
”Samalla verkko on antanut ihmisille uusia mahdollisuuksia organisoitua ja muuttaa näkemyksiään. Löytää oma ryhmä tai oikealta tuntuvat näkemykset sosiaalisen median avulla.”
Sosiaalinen media onkin tyrmännyt ”politiikan keskustan”, hän sanoo.
”Se tarkoittaa, että enää kaikki eivät kuuntele samoja keskellä olevia argumentteja, vaan lukuisia erilaisia reunoilla olevia.”
Osaltaan internet ja sosiaalinen media ovat myös lisänneet turhautumista demokratiaan. Demokraattinen päätöksenteko tuntuu ja näyttäytyy niin hitaana.
Kaikki tämä on johtanut siihen, että ihmisten organisointi yhtenäisiksi poliittisiksi liikkeiksi on vaikeaa, Applebaum sanoo.
”Keskeinen kysymys on, voiko demokratia toimia ilman yhtenäisiä poliittisia puolueita. Emme tiedä vielä.”
Kuka?
Anne Applebaum
Syntyi vuonna 1964 Washingtonissa, opiskeli Yalessa, London School of Economicsissa ja Oxfordin yliopistossa.
Aloitti toimittajana Varsovassa vuonna 1988. Kirjoittanut muun muassa The Economistiin, The Spectatoriin, The Daily Telegraphiin ja Sunday Telegraphiin. Oli osa Washington Postin pääkirjoitustoimitusta 2001–2005.
Työskennellyt useissa ajatuspajoissa. Nykyisin johtaa London School of Economicsin Arena-ohjelmaa, joka tutkii disinformaatiota ja 2000-luvun propagandaa.
- Yhdysvaltain ja Venäjän suhteetSeuraa
- Kansainvälinen politiikkaSeuraa
- HaastatteluSeuraa
