Pian on helppoa olla kuntapäättäjä – raskaimmat tehtävät ovat siirtymässä maakuntien hoitoon
Kun raskaat sote-menot siirtyvät maakunnan huoleksi, kuntiin jää koulutuksen, kulttuurin ja maankäytön kaltaisia tehtäviä, joissa menot kasvavat paljon hitaammin kuin sotessa.
PUOLUEET kokoavat täyttä höyryä ehdokaslistoja kuntavaaleihin, ja vaikeaa tuntuu taas olevan. Puolet ehdokasmäärästä on vasta koossa – paljon jää loppukirin varaan.
Tällä kertaa ehdokasasettelussa on paljon epävarmuutta, koska tulevat valtuutetut eivät vielä hahmota, millaisia kunnat ovat valtuustokauden puolenvälin eli vuoden 2019 jälkeen.
Silloin sosiaali- ja terveydenhuolto eli sote tempaistaan kunnilta maakuntien hoitoon – olettaen, että tulevat lait läpäisevät perustuslain seulan nikotuksitta eikä hallitus kaadu ennen aikojaan.
JOS tempaisu toteutuu, se tarkoittaa, että noin 60 prosenttia kuntien nykyisistä palveluista lähtee valtuutettujen näpeistä. Luulisi, että tämä kannustaisi lähtemään ehdolle. Kun raskaat sote-menot siirtyvät maakunnan huoleksi, kuntiin jää koulutuksen, kulttuurin ja maankäytön kaltaisia tehtäviä, joissa menot kasvavat paljon hitaammin kuin sotessa.
Näin loppuu myös paine kuntaliitoksiin, koska valtuutettujen on entistä vaikeampaa tunaroida kuntaansa konkurssikypsäksi.
Tarvittaessa rahaa voi edelleen lypsää kuntalaisilta: hallitus aikoi estää kuntaveron korotukset muutamaksi vuodeksi, mutta tästäkin peräännyttiin. Perustuslaissa taatun kuntien itsehallinnon voima on suuri.
KUNTAVALTUUTETTU on huviretkellä verrattuna niihin, jotka lähtevät ehdolle uusiin maakuntavaltuustoihin. Nämä vaalit ovat jo vuoden päästä.
Valtio antaa 18 maakunnalle niin sanotun yleiskatteisen rahoituksen. Se tarkoittaa rahaläjää, jonka valtuusto saa sitten kohdentaa soteen ja muihin palveluihin haluamallaan tavalla.
Kuulostaa mahtavalta, mutta itsehallinto on laaja niin kauan kuin maakunta pitää tulot ja menot tasapainossa. Jos budjetti on kolmatta vuotta peräkkäin alijäämäinen, maakunnan päättäjät pääsevät tutustumaan valtiovarainministeriön tuimiin virkamiehiin.
Eikä rahaa ole omasta takaa. Maakunnilla ei ole oikeutta verottaa, vaan pääosa varoista tulee valtiolta.
Kuntatalouden tunteva hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä arvioi, että säästöpaineet siirtyvät kunnista maakuntiin. Hän laskee maakuntien sopeutustarpeen olevan noin 2,7 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä.
Maakuntavaltuustoon pitää mennä eri asenteella kuin kuntaan. Ainakin kannattaa miettiä, mitä lupaa äänestäjille.
Tällä kertaa ehdokasasettelussa on paljon epävarmuutta, koska tulevat valtuutetut eivät vielä hahmota, millaisia kunnat ovat valtuustokauden puolenvälin eli vuoden 2019 jälkeen.
Silloin sosiaali- ja terveydenhuolto eli sote tempaistaan kunnilta maakuntien hoitoon – olettaen, että tulevat lait läpäisevät perustuslain seulan nikotuksitta eikä hallitus kaadu ennen aikojaan.
JOS tempaisu toteutuu, se tarkoittaa, että noin 60 prosenttia kuntien nykyisistä palveluista lähtee valtuutettujen näpeistä. Luulisi, että tämä kannustaisi lähtemään ehdolle. Kun raskaat sote-menot siirtyvät maakunnan huoleksi, kuntiin jää koulutuksen, kulttuurin ja maankäytön kaltaisia tehtäviä, joissa menot kasvavat paljon hitaammin kuin sotessa.
Näin loppuu myös paine kuntaliitoksiin, koska valtuutettujen on entistä vaikeampaa tunaroida kuntaansa konkurssikypsäksi.
Tarvittaessa rahaa voi edelleen lypsää kuntalaisilta: hallitus aikoi estää kuntaveron korotukset muutamaksi vuodeksi, mutta tästäkin peräännyttiin. Perustuslaissa taatun kuntien itsehallinnon voima on suuri.
KUNTAVALTUUTETTU on huviretkellä verrattuna niihin, jotka lähtevät ehdolle uusiin maakuntavaltuustoihin. Nämä vaalit ovat jo vuoden päästä.
Valtio antaa 18 maakunnalle niin sanotun yleiskatteisen rahoituksen. Se tarkoittaa rahaläjää, jonka valtuusto saa sitten kohdentaa soteen ja muihin palveluihin haluamallaan tavalla.
Kuulostaa mahtavalta, mutta itsehallinto on laaja niin kauan kuin maakunta pitää tulot ja menot tasapainossa. Jos budjetti on kolmatta vuotta peräkkäin alijäämäinen, maakunnan päättäjät pääsevät tutustumaan valtiovarainministeriön tuimiin virkamiehiin.
Eikä rahaa ole omasta takaa. Maakunnilla ei ole oikeutta verottaa, vaan pääosa varoista tulee valtiolta.
Kuntatalouden tunteva hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä arvioi, että säästöpaineet siirtyvät kunnista maakuntiin. Hän laskee maakuntien sopeutustarpeen olevan noin 2,7 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä.
Maakuntavaltuustoon pitää mennä eri asenteella kuin kuntaan. Ainakin kannattaa miettiä, mitä lupaa äänestäjille.