perjantai 23. syyskuuta 2016

Miksi sodat jatkuvat, jatkuvat, jatkuvat?

Maailmalla riehuu lukematon määrä erilaisia konflikteja, kriisejä, sisällissotia ja totaalisia sotia.

Sotia, joissa osapuolina saattaa olla kymmeniä eri ryhmittymiä. Tyypillinen em. tyyppinen sotatila on tällä hetkellä menossa Syyriassa.

Todettakoon, että yli 300 000 ihmistä on kuollut Syyriassa vuoden 2011 protesteista sisällissodaksi laajentuneen konfliktin aikana.

Miksi sodat jatkuvat, jatkuvat, jatkuvat? Syy on yksinkertainen. Sotien ei loppujen haluta loppuvan, koska ne ovat usein, oikeastaan aina, sotiville osapuolille taloudellisesti tuottoisia. Maailman suurimmat asekauppiaat ovat luonnollisesti asialla.

Silloin siviilien kärsimykset, alueiden totaalinen tuho, kokonaisten kaupunkien hävitys, YK:n vetoomukset, jne. ovat sivuseikkoja, pääasia on, että rahaa kilisee roppakaupalla kirstuun vanhaa sotakalustoa hävitettäessä. Osa rahasta käytetään sotakaluston uusimiseen, päivitykseen entistä tehokkaammaksi/tappavammaksi.

Pätkä Wikipediatekstiä:

Maailman suurimmat aseidenviejämaat

Venäjän Sevmaš-telakalta muutostöiden jälkeen ostajamaalle Intialle vuonna 2013 luovutettu lentotukialus INS Vikramaditya.
Tällä hetkellä maailman suurin aseidenviejämaa on Venäjä. Yhdysvallat oli vielä vuoteen 2012 asti suurin aseidenviejä. Ruotsalaisen rauhantutkimuslaitos SIPRIn mukaan 2010-luvulla Venäjä on lisännyt osuuttaan kansainvälisessä asekaupassa ja noussut 2013 maailman suurimmaksi aseidenviejäksi. Myös Kiinan merkitys asekaupassa kasvoi.
Oheisen taulukon arvot kuvaavat SIPRIn tilastoimaa asemyynnin laajuutta tutkimuslaitoksen kehittämällä arvostustavalla. Yksikkönä on miljoonaa SIPRI TIViä (trend-indicator value; SIPRI TIV oli alkujaan lähellä vuoden 1990 Yhdysvaltain dollaria). Esimerkiksi käytetyn asejärjestelmän kuten panssarivaunun myyntiarvoksi katsotaan 40 prosenttia uuden arvosta. Mikäli käytetty järjestelmä modernisoidaan, kauppa arvostetaan 66 prosenttiin uuden järjestelmän hinnasta. On huomattava, etteivät luvut kuvaa aseiden todellisia kauppahintoja. Monen asekaupan todellisia hintoja ei esitetä julkisuudessa.
Sija 2013Valtio200420052006200720082009

2010

2011
2012
2013
1Venäjän lippu Venäjä6178513450955426595355756039848583918283
2Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat6866670074538003628866588641894589506153
3 Kiina29230359743058610001423134217041837
4Ranskan lippu Ranska221917241643243219941865834175010761489
5Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta1316103985510189821022105410409231396
6Saksan lippu Saksa110520802567319425002432234013611177972
7 Italia212774502684417514627924790807
8Israelin lippu Israel628368299438281807472577514773
9Espanjan lippu Espanja561088435906109985131437706605
10Ukrainan lippu Ukraina2002905537283303202015501510589
11Ruotsin lippu Ruotsi314538432366454383806700490505
12Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä9897338
13 Etelä-Korea2948942208016395331218307
14Alankomaiden lippu Alankomaat20958311871326530545503533773302
15Sveitsin lippu Sveitsi243246285301482255137310231205
16 Kanada265226226334227169258307271199
17Puolan lippu Puola810131
18Romanian lippu Romania1108108
19Suomen lippu Suomi4010394
20Turkin lippu Turkki3310182

Syksyn viimeinen onkiretki...

Kirjoitin 30.06.2016 tekstin: Aamuongella - yhtä tyhjän kanssa. 

Totesin siinä  mm., että kotiin tultuani sanoin vaimolleni:" Jokohan minä alan vähitellen uskoa, että aamulla ei kannata lähteä kalastamaan. Tyhjän saa pyytämättäkin."

Tänään perjantaina 23.09.2016 lähdin kuitenkin taas ongelle klo 9 aikoihin. 
Miksi? 
Siksi, että tontin kulmalla maata kääntäessäni löysin hyviä, vähän jo jäykkäliikkeisiä matoja. Päätin lähteä tekemään tämän syksyn viimeisen onkiretken, vaikka edellisenäkin syksynä olen ollut myöhempään kalassa, jopa katiskalla pyytänyt ja saanut ahvenia...

Ajoin Hahtisaaresta virallisia väyliä pitkin Peräkarin kupeeseen, ankkuroiduin maannouseman tuotoksena syntyneen pikkusaaren pohjoispäähän aivan väylän/rannan kupeeseen. Pistin kaksi jigionkea ja pilkin pyytämään.

Ei mitään, ei yhtään mitään! 

Vaihdoin paikkaa pikkusaaren eteläpuolelle, jossa talviaikaan usein on pilkkijöitä. 

Ei mitään, joten vaihdoin paikkaa pikkusaaren länsipuolella olevan laajan karikon kupeeseen. Mielessä kävi soutuveneaikaan mahtava ahvensaalis kyseisestä paikasta. 

Karikon oli tilapäiseisesti varis valloittanut rääkynnällään. Lokit kaartelivat harmissaan karikon yläpuolella.

Ei mitään, joten ajelin väylää pitkin Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn. Yksi pieni ahven ja pieni särki.
Alkoi tulla kylmä, joten päätin vaihtaa vielä kerran paikkaa ennen pois lähtöä mantereelle.

Ajoin hyvää vauhtia lievässä aallokossa myötätuuleen Selkäsaaren pohjoispäätyyn, tutulle paikalle "keskelle ei mitään".

Ei mitään, ei yhtään mitään! 

Kyllä se on nyt uskottava, että kalat ovat jossakin muualla ja/tai eivät ole kiinnostuneet tarjoamisistani.

Vuoden 2016 kesä ja alkusyksy jäävät mieleen aika kehnona kalastuksen kannalta.

Onneksi pakastimessa on muutamia ahvenia, jotka otamme huomenna mukaan Selkäsaareen ja savustamme.

Tavoitteena on pistää paikat jo alustavasti talviteloille, vaikka todennäköisesti saaressa vielä käväisemmekin...

Jatkoa edelliseen:

Kävimme tänään lauantaina iltapäivällä Selkäsaaressa. Kannoin veneestä kaikki onkivälineet varastoon.
Tutut alkukuviot terassilla. Sen jälkeen tulet tuvan uuniin ja tulistelupaikalle. Savustimme ahvenet. Ne olivat tällä kerralla poikkeuksellisen pieniä - pääasiassa 200-300 grammaisia - mutta olivathan ne hyviä.

Muistaakseni olen aikaisemminkin sanonut: Jos et ole syönyt savustettuja ahveniä sormin, tee se ensi tilassa, siinä on "sitä jotakin"...

Aterian jälkeen vaimoni kävi keräämässä "kivenheiton päästä" ämpärillisen puolukoita ja minä siistin tontin lähimaastoa polttamalla tulistelupaikalla mm. peililinjalta repimiäni, vioittuneita katajia ja kuusenalkuja.

Hämärän lähestyessä ajelimme Hahtisaareen. Mukava saarikäynti taas kerran...









 

Soitettiinko talvisodan alkusoitto jo vuonna 1919? – iso brittiosasto hyökkäsi Kannakselta Neuvosto-Venäjän kimppuun...

Enpä ollut asiasta aikaisemmin tietoinen tai se on mennyt ohi silmien.
Mene ja tiedä, alla oleva asia on ollut varmaan supervainoharhaiseksi luokitellun Stalinin takaraivossa, kun hän on taannoin ratkaisuja tehnyt. 


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:



Kotimaa  | 

Soitettiinko talvisodan alkusoitto jo vuonna 1919? – iso brittiosasto hyökkäsi Kannakselta Neuvosto-Venäjän kimppuun

Suuri brittiosasto oli vuonna 1919 puoli vuotta Suomessa tukemassa valkokenraalien hyökkäystä Pietariin. Vähän tunnettu tapahtuma saattoi uutuuskirjan mukaan vahvistaa Stalinin huolta Suomen käyttämisestä hyökkäysalustana.





Suomen alueella Karjalankannaksella tapahtui ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa vähän tunnettu episodi, jolla saattoi olla vaikutusta talvisodan syttymiseen.
Viipurin edustalle Koivistolle tuli kesällä 1919 noin 5 000 Britannian laivaston merisotilasta ja satakunta ilmavoimien sotilasta. Britit hyökkäsivät loppukesän ja syksyn 1919 ajan Koivistolta Neuvosto-Venäjän kimppuun.
Vähemmän tunnetusta operaatiosta kertoo uutuuskirja Mainio pikku sota, jonka on kirjoittanut Suomen Akatemian ohjelmapäällikkö, tietokirjailija Mikko Ylikangas.
Ylikangas kertoi aiheesta torstaina Ylen aamu-tv:ssä.

Lentäjä-ässiä Kannaksella, pommeja Kronstadtiin

Brittijoukkojen saapuessa Koivistolle ensimmäinen maailmansota oli päättynyt, mutta Venäjän sisällissota riehui Suomen itärajan takana.
– Sekä Viron että Suomen hallitukset olivat pyytäneet briteiltä sotilaallista apua jo vuonna 1918. Ne pelkäsivät puna-armeijan ja punalaivaston hyökkäystä keväällä 1919 jäiden lähdettyä, Ylikangas kertoo.
Britannia ajoi omia etujaan. He halusivat estää bolshevismin leviämisen länteen. Samalla britit edustivat myös liittolaisensa Ranskan etuja: Venäjä oli runsaasti velkaa Ranskalle, ja neuvostovaltaa vastaan taistelu oli myös taloudellisten etujen puolustamista.
Britit toivat Koivistolle kymmeniä aluksia ja lentokoneita. Lentäjien joukossa oli länsirintamalla kunnostautuneita kokeneita lentäjä-ässiä.
Britit eivät itse hyökänneet suoraan kohti Petrogradiksi tuolloin kutsuttua Pietaria, vaan tukivat venäläisten valkokenraalien hyökkäystä kohti kaupunkia. Britit pommittivat Pietarin edustalla sijainneita Kronstadtin ja Krasnaja Gorkan eli Yhinmäen linnoituksia. Lisäksi he ampuivat alas punaisten tähystyspalloja.
Varsinaisia ilmataisteluja ei käyty, mutta punaisten ilmatorjunta pudotti Ylikankaan mukaan sekä brittikoneita että punaisten omia koneita. Tappiot jäivät ilmataisteluissa pieniksi: brittilentäjistä kolme kuoli ja kaksi haavoittui.

Karvalakkeja briteille – viskiä ja tupakkaa suomalaisille

Ison brittiosaston tulo Kannakselle herätti nopeasti huomiota ja kysymyksiä brittien aikeista. Suomi yritti selittää asiaa ensin pelkkänä laivastovierailuna.
– Ei asiasta aluksi hirveästi mediassa puhuttu. Mutta kun Koivistonlahdella oli parhaimmillaan useita kymmeniä aluksia ja 4 000–5 000 merisotilasta, ja lentokoneet pörräsivät öin ja päivin ja pommittivat Kronstadtia, niin ei se kovin salaiseksi jäänyt, Ylikangas sanoo.
Jo syksyllä 1919 lehdistössä puhuttiin selkein sanankääntein, että britit olivat Kannaksella tukemassa venäläisten valkokenraalien hyökkäystä Pietariin.
Brittisotilaiden motivaatio oli vaihtelevaa. Suurimmalla osalla miehistöstä oli takanaan vuosien suursota, mikä söi etenkin tehtäväänsä pakotettujen merisotilaiden halua taistella syrjäisessä Suomessa. Lentäjät sen sijaan olivat vapaaehtoisia upseereita, joille tehtävä Suomessa oli ennemminkin hengähdystauko, Ylikangas kuvaa.
Tuhansien miesten osaston saapuminen herätti paikallisissa välittömästi vipinää.
– Heti kun brittilaivat ilmestyivät Koivistonlahdelle, sinne tuli koivistolaisia soutuveneineen kauppaamaan tuotteitaan, Ylikangas kertoo.
Laivaston muona oli kehnoa, ja talvivaatteita ja ruokaa tuomassa ollut brittilaiva ajoi syksyllä miinaan Tanskan edustalla. Niinpä karjalainen muona, turkislakit ja talvivaatteet tekivät kauppansa sotilaille. Britit taas myivät paikallisille viskiä ja tupakkaa, joita kulkeutui ympäri Kannasta.

Vaikuttiko episodi talvisodan syttymiseen?

Vajaan puolen vuoden taistelut Suomesta käsin päättyivät joulukuussa. Punalaivasto oli lamautettu ja Suomenlahti jäässä, mikä vähensi uhkaa Suomea ja Viroa kohtaan. Toisaalta valkokenraalien hyökkäys oli tyrehtynyt.
Operaation vaikutus Venäjän sisällissodan tapahtumiin oli vähäinen, mutta Ylikankaan mukaan kiinnostavampi on kysymys siitä, millaisen jäljen se jätti Stalinin mieleen.
Stalin oli tuohon aikaan vastuussa Pietarin puolustuksesta. Vahvistiko tapahtuma Stalinin ennakkoluuloja siitä, että suurvallat voisivat halutessaan hyökätä Pietaria ja myöhemmin Leningradia vastaan Suomesta käsin?
– Staliniin jäi pelko siitä, että suurvalta oli käyttänyt Suomea ponnahduslautana hyökkäykselle kohti Neuvosto-Venäjää, Ylikangas sanoo.
Ylikangas muistuttaa, että samat pelot lausuttiin julki kaksikymmentä vuotta myöhemmin talvisodan alla Moskovassa, kun Neuvostoliitto vaati alueita Suomelta.
– Neuvosto-osapuoli sanoi pelkäävänsä, että jokin suurvalta tulisi jälleen käyttämään Suomea hyökkäysalustana kohti Neuvostoliittoa. Näinhän sitten itse asiassa sitten tapahtuikin kesällä 1941, Ylikangas sanoo.
Ylikangas kommentoi aamu-tv:ssä vain brittijoukkojen vuoden 1919 toiminnan mahdollisia vaikutuksia, ei muita talvisotaan johtaneita syitä.

Rauhallisen kesän jälkeen imperiumi iski kaikella voimalla – Venäjällä nostettiin taas esiin huostaanottokiistat...


Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Huostaanottokiistojen julkisen paisuttelun takana oleva tavoite on toinen: Suomen ja suomalaisten viranomaisten painaminen polvilleen. 
Venäjä haluaa, että Suomessa asuvia venäläisiä perheitä koskevat ratkaisut tehdään Venäjän viranomaisten suostumuksella ja myötävaikutuksella. Tähän Suomi ei ole suostunut – ainakaan toistaiseksi.
____________________________________________________________________
On käsittämätöntä, että em. tyyppiset asiat, jotka ovat käytännössä ruohonjuuritason sosiaaliviranomaisten toimintaa yltävät jatkuvasti Venäjän lehdistöön eräänlaisina kohu-uutisina. 
Todettakoon, että Suomessa asuu tällä hetkellä yli 70.000 venäläistaustaista henkilöä. Se on paljon se ja joukkoon mahtuu luonnollisesti monenlaista väkeä.
Olin kuulevinani muutaman lukijan ääneen ajattelevan: Aivan liikaa, kerta kaikkiaan aivan liikaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Rauhallisen kesän jälkeen imperiumi iski kaikella voimalla – Venäjällä nostettiin taas esiin huostaanottokiistat

Huostaanottokiistojen julkisen paisuttelun takana oleva tavoite on toinen: Suomen ja suomalaisten viranomaisten painaminen polvilleen, kirjoittaa Jarmo Mäkelä.

Jarmo Mäkelä 
Kirjoittaja on toimittaja, joka seuraa, mitä Venäjän media kertoo Suomesta.

SUOMEN halu pitää yllä poliittista vuoropuhelua Venäjän korkeimman johdon kanssa ei ole muuttanut Venäjän median tapaa soimata Suomea ja Suomen viranomaisia.
Rauhallisen kesän jälkeen imperiumi iski tällä viikolla kaikella voimalla.
Kansainvälisen median ”Kremlin ääneksi” korottaman dosentti Johan Bäckmanin ohjaamana uutistoimisto Tassin Helsingin toimitus levitti 21. syyskuuta Venäjän mediaan perättömän tiedon, jonka mukaan Seinäjoella oli venäläisestä perheestä otettu huostaan kolme lasta ”kansallisuuden perusteella” ja ”ilman oikeutta ja tutkintaa”. HS:n uutinen aiheesta täällä.
Kymmenien muiden uutisvälineiden ja maan uuden lapsiasiamiehen Anna Kuznetsovan voimin väite levisi kuin rutto – satoja postauksia sosiaalisessa mediassa yhden ainoan iltapäivän aikana.
NÄMÄ HYÖKKÄYKSET alkoivat kuutisen vuotta sitten. Silloin Suomessa uskottiin sinisilmäisesti, että kyse oli väärinkäsityksestä: suomalaisia käytäntöjä ei vain yksinkertaisesti tunnettu.
Sittemmin asianomaiset viranomaiset ovat tavanneet toistuvasti, tietoja ja ajantasaisia yhteyshenkilöiden nimilistoja on vaihdettu, ja asiaa on puitu korkeimman tason keskusteluissa. Silti mikään ole muuttunut.
On totta, että Venäjän mediassa presidentti Sauli Niinistön kanssakäymistä presidentti Vladimir Putinin kanssa on seurattu myönteisessä hengessä – onhan tämän tason läntinen keskustelukumppani Putininille nykyään harvinaista herkkua.
Mutta korkeimman tason kanssakäymisen lähtökohtana on etsiä ratkaisuja, jotka palvelevat – ainakin jossain määrin – kummankin osapuolen etuja ja pyrkimyksiä.
Huostaanottokiistojen julkisen paisuttelun takana oleva tavoite on toinen: Suomen ja suomalaisten viranomaisten painaminen polvilleen. Venäjä haluaa, että Suomessa asuvia venäläisiä perheitä koskevat ratkaisut tehdään Venäjän viranomaisten suostumuksella ja myötävaikutuksella. Tähän Suomi ei ole suostunut – ainakaan toistaiseksi. 
Yleensä johtopäätöksiä yritetään vetää siitä, mistä Venäjän media Suomen osalta uutisoi, ja miten. Mutta joskus on hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen, mistä se vaikenee. Myös tällä voi olla merkitystä etenkin nyt, kun Suomi on Venäjän mediassa esillä viikosta ja kuukaudesta toiseen laajasti ja yksityiskohtaisesti.
HELSINGIN KESKUSTASSA järjestetystä natsien mielenosoituksesta, jossa tapahtui pahoinpitely, jonka uhri myöhemmin kuoli, ei Venäjän mediassa toistaiseksi ole kerrottu sanaakaan. Toki luulisi, että avoimesti kansallissosialistista aatetta julistavan järjestön toiminta aiheuttaisi venäläisissä kylmiä väreitä tai ainakin jonkinlaista moraalista paheksuntaa.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Suomen vastarintaliike kuuluu siihen järjestäytyneiden ryhmien joukkoon, jota yhdistää maahanmuuttovastaisuus ja pyrkimys eristää Suomi lännen demokratioista. Jollain erikoisella tavalla nämä kaikki ovat Venäjän median erityisessä suosiossa. Yleensä niiden jokainen aktio, vaikka siihen osallistuisi vain kourallinen, uutisoidaan tarkasti ja näyttävästi.
Tämä liittyy laajempaan pyrkimykseen luoda Suomesta kuvaa jatkuvasti kärjistyvien sisäisten ristiriitojen maana. Niistä tärkeimmät liittyvät maassa harjoitettuun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan. Tätä aihepiiriä Venäjän media seuraa yksityiskohtaisemmin kuin yksikään tiedotusväline Suomessa.
Tältä pohjalta se synnyttää myös yllättäviä sankareita. Tällä viikolla Tass nosti nimeltä mainiten esiin kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa, koska he olivat vaatineet viranomaisia ryhtymään toimiin konflikteja provosoivia turvapaikanhakijoita vastaan.
Kunniamaininnan sai kansanedustaja Tom Packalén (ps), joka ylisti Venäjää, koska se oli ”tehnyt loistavaa työtä laittoman maahanmuuton pysäyttämiseksi”.
VENÄJÄN MEDIA ei myöskään ole raportoinut sanallakaan siitä keskustelusta, jota Suomessa on käyty Ulkopoliittisen instituutin Venäjää koskeneen selvityksen ympärillä. Erikoista tämä on siksi, että itse raportti kyllä uutisoitiin näyttävästi ja sen sisältöä pahemmin vääristelemättä.
Syitä voi olla kaksi. Julkisen tuen osoittaminen raporttia arvostelleille poliitikoille saattaisi kääntyä heitä vastaan ja voitaisiin tulkita arvosteluksi Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kohtaan.
Toinen mahdollinen selitys on se, että arvostelijat tekevät myyräntyötään niin tehokkaasti, ettei ulkopuolinen pystyisi samaan, vaikka kuinka yrittäisi

torstai 22. syyskuuta 2016

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä Kemissä pitkästä aikaa...

Olimme sähköpostin välityksellä sopineet, että menen Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille malliksi opiskelijalle, joka valmistautuu loppuvuodesta ammattitutkinnon näyttöihin. Kyseessä oli Oulussa asuva opiskelija, joka suorittaa ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksen tukemana - hän on niin sanottu opso...

Olin tänään torstaina 22.09.2016 Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä klo 12.30 -15.00 välisenä aikana.

Ensin hiustenpesu, jonka jälkeen sain tuta luonnomukaisen savihoitokäsittelyn hiuksilleni, oikeastaan päänahalleni: Erikoissavea, jonka seassa oli öljyä hierottiin hiuksiin/päänahkaan, suojat päälle ja pääni oli kymmenisen minuuttia haudottavana.

Sen jälkeen hiustenpesu, leikkuu ja parran muotoilu opettajan ohjeistamana.

Itse olin lopputulokseen jokseenkin tyytyväinen, vaikka tällä kerralla mm. partaa ei otettu niin lyhyeksi kuin monesti aikaisemmin.
Miksi?
Siksi, että minut "varattiin" malliksi vajaan kuukauden kuluttua samalle oppilaalle.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut käynnistäni Blogisivulleni lyhyen tekstinpätkän. Se on tässä lyhyen kaavan mukaan...

Talvivaara Kaivososakeyhtiö valmistelee osakeantia – uusia liikentoimintaideoita pöydällä...

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Tutkittavana on myös muita kuin kaivostoimintaan kuuluvia hankkeita. Niistä tai niiden toteutumisen todennäköisyydestä ei kuitenkaan tässä vaiheessa kerrota enempää.

Uusia liiketoimintaideoita pöydällä - hmmmmm - mielenkiintoista...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Talous 

Talvivaara Kaivososakeyhtiö valmistelee osakeantia – uusia liikentoimintaideoita pöydällä

Talvivaara ei halua tässä vaiheessa kertoa enempää uusista bisnesideoista.



Talvivaaran kaivoksen liput liehuivat heinäkuussa 2014 Sotkamossa.


Talvivaaran kaivoksen liput liehuivat heinäkuussa 2014 Sotkamossa. Kuva: Jarno Kuusinen / AOP

Talvivaara Kaivososakeyhtiö ilmoitti tiistaina aloittavansa valmistelut osakeannin järjestämiseksi. Se on yksi ehto yhtiön saneerausmenettelylle.
Valmistelussa on konversioanti, jossa saneerausohjelmaehdotuksen mukaisille etuoikeudettomille saneerausvelkojille tarjottaisiin mahdollisuus muuttaa velkansa kokonaisuudessaan yhtiön osakkeisiin. Talvivaara tiedottaa myöhemmin annin etenemisestä.
Vaihdon osakekohtainen hinta on 0,1144 euroa osakkeelta. Järjestely laimentaisi nykyisten omistajien omistusosuutta 70 prosentilla.
Lisäksi Talvivaara Kaivososakeyhtiö kertoo tiedotteessaan tutkineensa uusia liiketoimintaideoita ja projekteja uudeksi ydinliiketoiminnaksi tai osaksi sitä. 
Tutkittavana on myös muita kuin kaivostoimintaan kuuluvia hankkeita. Niistä tai niiden toteutumisen todennäköisyydestä ei kuitenkaan tässä vaiheessa kerrota enempää.
Selvittäjä jätti keväällä 2015 lopullisen saneerausehdotuksen Espoon käräjäoikeudelle. Sen keskeinen ehto oli juuri velkojien riittävä tuki. Selvittäjän tehtävänä on seurata ehdotuksen ehtojen täyttymistä. Käräjäoikeus päättää aikanaan, vahvistaako se saneerausohjelman.
Talvivaaran kaivosliiketoiminta eli Talvivaara Sotkamo on myyty valtion omistamalle Terrafamelle.