Fakta
Nykyinen sotilaskarttajärjestelmä
Vuoden 2009 sotilaskarttajärjestelmä on käytettävissä digitaalisena paikkatietona, tulosteina tai painettuina karttoina.
Sotilaskarttajärjestelmä koostuu runkokartoista, täydentävistä kartoista ja erikoiskartoista.
Runkokarttoja ovat muun muassa pääkaupunkiseudun taktinen kartta (1:10 000), taktinen kartta (1:50 000), operatiivinen kartta (1:250 000) ja sotilasilmailukartta (1:250 000).
PUOLUSTUSVOIMAT ajoi koko Suomen karttajärjestelmän muuttamista kiireellisesti Nato-sopivaksi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Syynä olivat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hankitut uudet länsimaiset ase- ja johtamisjärjestelmät, jotka vaativat Nato-yhteensopivat kartat ja paikkatietojärjestelmät.
Asiasta kerrotaan maanmittausneuvos
Erkki-Sakari Harjun kirjoittamassa ja ensi viikolla kauppoihin tulevassa uudessa tietokirjassa
Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta(AtlasArt). Kirjassa käydään läpi sotilaskartoituksen historiaa Suomessa.
”Suurin vaikuttava tekijä Suomen kansallisen kartastojärjestelmän muuttamiseksi oli uusien länsimaisten asejärjestelmien hankinta. Ne edellyttivät toimiakseen Nato-yhteensopivaa digitaalista paikkatieto- ja karttajärjestelmää. Kyllä siinä armeijan vaikutus oli erittäin suuri”, Harju kertoo.
”Toinen merkittävä tekijä oli Suomen osallistuminen kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin, jotka edellyttivät Nato-spesifikaatioiden mukaan valmistettuja karttoja. Suomella ei juuri ollut asiassa vaihtoehtoja.”
Taustalla olivat myös Suomen liittyminen sotilasliitto Naton rauhankumppanuustoimintaan (Partnership for Peace) ja Euroopan Unioniin.
KARTOITUKSEEN TARVITTAVISSA KORKEAKUVAUKSISSA KÄYTETTIIN ILMAVOIMIEN MAALINHINAUSKONE ILJUŠINIA. KI
Suomen sotilaskartoitus 400 vuotta
HARJULLA itsellään on pitkä ura kartografina kylmän sodan vuosikymmeniltä. Hän opiskeli kartantekoa muun muassa Unkarissa vuonna 1976. Silloin hän
loi suhteet moniin neuvostoblokin kartantekijöihin.
Kylmän sodan päätyttyä Harju työskenteli Geodatassa ja toi kaikessa hiljaisuudessa Baltian kautta Suomeen salaisia Neuvostoliiton sotilaskarttoja. Niitä myytiin muun muassa Puolustusvoimille.
HARJU on ollut läheisesti mukana Suomen sotilaskartoituksessa.
”Armeija oli asiakkaani”, Harju tiivistää.
Puolustusvoimissa kartoituksesta vastaa topografikunta, joka on nykyään osa tiedustelulaitosta.
”Puolustusvoimat on isossa roolissa kartoituksessa. Niin on ollut aina. Vaikka siviili- ja sotilaspuoli ovat näennäisesti erossa toisistaan, niin voi sanoa, että vuodesta 1924 lähtien maanmittaushallitus ja Puolustusvoimien kartoista vastaava yksikkö ovat istuneet yhdessä kaksi kertaa vuodessa keskustelemassa, mitä kartoitetaan, missä järjestyksessä ja kuka tekee mitäkin”, sanoo Harju.
”Ja ne istuvat edelleen.”
KARTTOJEN TULOSTUSTA PUOLUSTUSVOIMISSA. KIRJAN KUVITUSTA.
Suomen sotilaskartoitus
2000-LUVUN karttauudistuksen juuret juontuvat vuoteen 1992, kun Suomen hallitus päätti ostaa Hornet-hävittäjiä Yhdysvalloista.
”Hornetien hankinta potkaisi homman liikkeelle.”
Harjun mukaan muutos vanhasta kansallisesta karttajärjestelmästä uuteen oli iso ja radikaali. Siinä muutettiin koko kartoituksen runko, eli projektio ja datum. Datum tarkoittaa sitä, kuinka projektio asetetaan maapallolle.
”Kaikki perusjutut vaihdettiin, ja samalla vaihdettiin myös mittakaava. Uutena tulivat 1:25 000-mittakaava, joka on kansainvälisesti yhteensopiva, ja 1:250 000-mittakaava.”
Kartaston muutos näkyi tavalliselle kartankäyttäjälle muun muassa gps-paikannuslaitteissa, joihin tarvittiin aikaisemmin muunnosohjelmat Suomea varten.
”Kun mentiin Naton järjestelmään, kaikki gps:n toiminnot ovat yksinkertaisimpia. Ne ovat suoraan USA:n armeijan järjestelmässä.”
Yksi muutoksista oli se, että Suomen karttojen korkeusjärjestelmän nollapiste siirtyi Helsingin edustalta Suomenlahdelta Atlantille.
”Nämä ovat aika lailla koomisenkin tuntuisia asioita, mutta Suomen korkeuskäyrästön normaalinolla on nykyisin Amsterdamin keskivedenpinnan kohdalla oleva arvo.”
ASEVOIMIEN vaikutus Suomen kartoitukseen on näkynyt myös siinä, että Suomeen on luotu Puolustusvoimien ja Rajavartioston helikoptereiden tarpeisiin matalalentokartasto.
”Olin siinä hommassa mukana. Siihen kerättiin kaikki lentoesteet, mastot ja voimajohtolinjat”, Harju kertoo.
Nykyään salaisia eli luokiteltuja karttoja ovat lähtökohtaisesti sotilasmerikartat ja sotilasilmailukartat.
”Salatun tiedon määrä on koko ajan vähenemässä. Satelliittitekniikka ja muu tiedustelu on johtanut siihen.”
PUOLUSTUSVOIMIEN OPERATIIVINEN KARTTA VUODELTA 2015 PORVOON JA LOVIISAN ALUEELTA (1:250 000).
Suomen sotilaskartoitus
SAMI KERO
Erkki-Sakari Harju toi kylmän sodan jälkeen Neuvostoliiton entisiä salaisia sotilaskarttoja Suomeen.
