Suomalainen sanonta: Sitä saa, mitä tilaa, pätee nyt meneillään olevassa keskusjärjestöprosessissa.
Akava on ollut huutolaispojan asemassa vuosikymmeniä, sen on ollut pakko huomata jokainen vähääkään ammattiyhdistysasioita seuraava henkilö. Median rooli on ollut ratkaiseva. Nimenomaan television uutispätkissä tuntuu välillä siltä, että Akava-nimistä keskusjärjestöä ei ole olemassakaan.
Televisioruudussa ovat elvistelleet pääasiassa SAK:n ja STTK:n puheenjohtajat ratkaisuhetkillä.
Toki "Uusi-SAK"-hankkeen karahdettua pahasti karille Akavankin puheenjohtaja on saanut armollisesti "ruutuaikaa"
Ei tarvitse yhtään ihmetellä nyt meneillään olevaa Akavan pienimuotoista irtiottoa. Saattaahan siinä olla ripaus pullisteluakin, mutta pääviesti on slkeä: Akavakin on olemassa...
Arvelen, että nyt pinnalla oleva tilanne ei ole ollenkaan niin dramaattinen, miltä se äkkiseltään näyttää.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Lääkärien, insinöörien ja opettajien Akava pitää tänään tärkeän kokouksen – lähteekö 600 000 jäsenen järjestö omille teilleen?
Järjestön puheenjohtaja Sture Fjäder suunnittelee irtautumista osittain yhteistyöstä muiden keskusjärjestöjen kanssa.
MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA
TÄNÄÄN KESKIVIIKKONA korkeasti koulutettujen etuja ajavan Akavan hallitus pitää merkittävän kokouksen. Kokouksen päätöksistä riippuu paljon, mikä on Akavan rooli edunvalvonnassa jatkossa.
AKAVA suunnittelee irtautumista Finunions-lobbaustoimistosta, joka on kolmen palkansaajakeskusjärjestön yhteinen edunvalvoja EU:ssa. Päätös on tarkoitus tehdä tänään.
Järjestö harkitsee myös eroavansa Pohjolan ammatillisesta yhteistyöjärjestö PSY:stä ja lopettavansa Palkansaajien tutkimuslaitoksen rahoittamisen. Tutkimuslaitos on yksi kolmesta keskeisestä taloustutkimuslaitoksesta.
Kohu kokouksesta syntyi, kun Helsingin Sanomat kertoi Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin Akavan hallituksen kokouskutsuihin kirjaamista suunnitelmista lauantaina.
Miksi kohu syntyi?
PELKÄSTÄÄN Fjäderin sooloilu yhteistyön tulevaisuudesta herätti suuttumusta muissa edunvalvojissa, mutta ei tässä kaikki. HS:n uutisen mukaan monet Akavan liittojohtajat kritisoivat Fjäderiä tiedon pimittämisestä, vauhtisokeudesta ja vallanhimosta. Kaikki eivät pidä myöskään tavasta, jolla Fjäder houkuttelee jäseniä toimihenkilöitä edustavan STTK:sta.
Fjäder lähetti alkusyksystä Akavan hallituksen jäsenille esityslistan, jossa yhtenä kohtana oli ”kahden keskusjärjestön malli”. ”Akava näkee ja toimii sen eteen, että Suomessa on tulevaisuudessa kaksi palkansaajien keskusjärjestöä”, Fjäder esitti hallitukselle päätettäväksi. Akava olisi siis käytännössä ajanut STTK:n lopettamista. Tämä herätti napakan vastalausetulvan. Fäder pahoitteli muotoiluaan.
Jos esitys olisi mennyt läpi, olisi se tiennyt avointa sotaa kahta muuta järjestöä kohtaan.
Miksi tavallisen suomalaisen pitäisi olla kiinnostunut kokouksesta?
AKAVA ON YKSI KOLMESTA palkansaajien keskusjärjestöstä. Ne ovat keskeisessä roolissa, kun Suomessa päätetään työntekijöiden ja työttömien eduista. Tällä hetkellä ne neuvottelevat muun muassa työttömyysturvan uudistuksesta. Akava edustaa muun muassa opettajia, lääkäreitä, insinöörejä ja lakimiehiä. Sillä on 600 000 jäsentä eli viisi kertaa niin paljon kuin esimerkiksi keskustalla.
Palkansaajien keskusjärjestöissä valtaa käyttävät liitot, joihin kuuluu noin kaksi kolmasosaa palkansaajista. Järjestöt ja liitot ovat sitä vahvempia vaikuttajia suhteessa työnantajaan ja hallitukseen, mitä yksimielisempiä ne ovat. Jos yksi keskusjärjestö lähtee omille teilleen, voi se sotkea ja heikentää kaikkien palkansaajien edunvalvonnan.
Millä tavalla pelkkä Finunions-lobbaustoimistosta eroaminen voi vaikuttaa palkansaajien edunvalvontaan?
KAHDEN MUUN keskusjärjestön, SAK:n ja STTK:n, puheenjohtajat sanoivat Helsingin Sanomissa sunnuntaina 18. syyskuuta, ettei Akava voi yksimielisesti päättää, millä alueilla se tekee yhteistyötä muiden palkansaajakeskusjärjestön kanssa.
Ongelmaa ei olisi, jos SAK, STTK ja Akava yhdessä miettisivät yhteistoiminnoista luopumista. Jos Akava eroaa yhteistyöstä, sen jälkeen myös suurin keskusjärjestö SAK voi valita, milloin se tekee yhteistyötä Akavan kanssa. Ilman suurta SAK:ta keskusjärjestöjen yhteiset tavoitteet erilaisissa neuvotteluissa eivät yleensä toteudu.
Miksi Akava haluaa erota yhteistoiminnasta?
FJÄDERIN mielestä Finunions ei toimi hyvin. Hän haluaisi käyttää rahat muuten. Akavassa kritisoidaan myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen keskittymistä tuloerojen tutkimiseen. Akavan on helpompi hyväksyä tuloerojen kasvu kuin muiden keskusjärjestöjen.
Miten pienestä EU-lobbaustoimistosta eroaminen voi todellakin aiheuttaa riidan keskusjärjestöjättiläisten välillä?
SIKSI, ETTÄ HIERTÄVISSÄ VÄLEISSÄ ei ole kyse pelkästään yhdestä toimistosta, vaan taustalla on pitkä taistelu järjestöjen välisestä vallasta.
Historiassa Akava on usein jäänyt katsomaan vierestä, kun SAK tai SAK ja STTK ovat yhdessä päättäneet työnantajien kanssa palkoista, eläkkeistä, sosiaaliturvasta ja ties mistä.
Näin kävi muun muassa pari vuotta sitten, kun keskusjärjestöt päättivät Suomen tulevasta eläkejärjestelmästä. Silloin Akava pelasi omaa peliään ja huomasi jääneensä yksin. Se suutui eikä allekirjoittanut eläkesopimusta.
Nyt Akava kasvaa, muut eivät. Akava vaatii, että sitä kuunnellaan enemmän. Jos Akava alkaa liikaa sooloilemaan, se ja sen liitot uhkaavat jäädä taas sivuun. Ensi vuonna pitäisi muun muassa päättää, millä mekanismilla liittojen välisissä neuvotteluissa palkat voivat nousta. Akavan julkisen puolen työntekijät haluavat, etteivät palkat muodostu pelkästään vientialojen maksukyvyn mukaan.
Onko Fjäder aloittanut järjestösodan?
AKAVAN ja STTK:n välit ovat ovat huonontuneet siitä lähtien, kun lähinnä SAK:n ja STTK:n liitot alkoivat neuvotella uudesta 1,7 miljoonan ihmiset jättikeskusjärjestöstä parisen vuotta sitten.
Sen jälkeen Fjäder ja myös OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen alkoivat houkutella varsin avoimesti STTK:n liittoja Akavaan, mikä suututti STTK:n jäseniä. Kesäkuussa hanke kaatui. Merkittävässä osassa oli terveydenhoitoalan 160 000 jäsenen Tehy, joka pelkäsi jäsenkatoa ja irtautui suurjärjestöhankkeesta. Näin Akavan toiminta osaltaan kaatoi uuden keskusjärjestön.
Alkulaukaus järjestökamppailuun alkoi siis suurliittohankkeesta, mutta nyt Fjäder on heittänyt lisää pökköä pesään ja kärjistänyt suunnitelmillaan järjestöjen välejä entisestään.
Mikä on Fjäderin asema tämän jälkeen?
FJÄDERIÄ KRISOIDAAN Akavassa poikkeuksellisen vahvasti. Fjäderillä ei ole kuitenkaan huolta työpaikastaan niin kauan kuin hänellä on Akavan voimaliiton OAJ:n Luukkaisen tuki. Ei ole mitään merkkejä, että Luukkainen olisi kääntänyt peukkuaan alaspäin. Fjäder kertoi HS:n uutisessa haukkuvansa kaikki liittojohtajat, jotka ovat vuotaneet tietoja. Hän tuskin onnistuu hiljentämään kriitikkoja kokonaan.
Se on varma, että keskusjärjestöjen välinen yhteistyö heikkenee, jos Fjäder jatkaa nykyisellä linjallaan. Se on Akavalle vaikea paikka, sillä edelleen Akava tarvitsee ainakin SAK:n tuen, jos se haluaa toteuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa isoja asioita. Fjäder uskoo, että hän voi vaikuttaa itse suoraan hallitukseen, mutta edes kaikki Fjäderin tukijat eivät ole hänen vaikutusvallastaan vakuuttuneita.
